Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?

Vierailija kirjoitti:

Mun havaintojen mukaan ainoa neuvo joka ei aikaansaa jonkinlaista hyökkäystä tai naljailua kuuluu: 'voi ap, voimia, ehkä oman hyvinvointisi vuoksi sinun on nyt luovutettava kaikesta yhteydenpidosta lasten kanssa, älä kysele, elät vaan sen viimeisen kanssa hyvää elämää ja odotat että teinit itse lähestyvät ajan mittaan paremmalla asenteella, voi ap, voi, voimia'

Anteeksi nyt, mutta aivan saa*tanan tyhmä neuvo teini-ikäisten vanhemmalle. Vähän sama kuin huumeita kokeilleen teinin vanhemmalle neuvottaisi, ettei sinun kannata enää lähteä keskustelemaan tai kiistelemään asiasta teinin kanssa kun hän vain huutaa ja haukkuu, eikä sinun tarvitse kuunnella sellaista, oman hyvinvointisi vuoksi. Odotat vaan että teini itse tulee keskustelemaan asiasta paremmalla asenteella.

Riippuu lapsesta. Mun kohdalla tuo että sain olla rauhassa oli se ainoa tapa millä mut sai takaisin luokse. Mua ahdisti koko ero niin hemmetisti, kaikkine lieveilmiöineen. Tunsin syyllisyyttä siitä että piti valita se toinen vanhempi kenen luona asua, ja lapsen lapsellisuudella se syyllisyydentunne puski pintaan aina kun se toinen vanhempi oli yhteydessä ja se johti aina hirveään, halvaannuttavaan, oksettavaan ahdistukseen. Mun piti saada etäisyyttä. Mun piti saada oma elämä tasapainoon kaikkien eron mullistusten jälkeen, ennen kuin pystyin kohtaamaan ja käsittelemään syyllisyydentunteeni. Se vaati aikaa, että ymmärsin ettei tilanne ole mun syytä. Sitten pystyin taas kohtaamaan tämän toisenkin vanhempani."

 

Joku toinen lapsi voi kokea tuollaisen hylkäämisenä. Vanhempi tuntee lapsensa, ainakin toivottavasti, riittävän hyvin tietääkseen milloin lapsi tarvitsee aikaa ja etäisyyttä, ja milloin ei.

Tämä kommentti on mun mielestä aika vahva argumentti sitä vastaan, että lapsi päättää, kumman vanhemman luona asuu. Mun mielestä sen pitäisi olla aikuisten päätös, jossa aikuiset kantaa sen vastuun ja seuraukset. Tuollainen syyllisyys,  mitä kommentin kirjoittaja on lapsena kantanut, on todella raskas taakka lapselle.

Kiitos sinulle, joka jaat omia kokemuksiasi joita olet lapsena kokenut. Olen pahoillani kokemasi puolesta, mutta kokemuksesi auttaa minua ymmärtämään omia lapsiani ja heidän kokemaansa.

Olen täysin samaa mieltä siitä, että lasten asumiset olisi aikuisten päätettäviä asioita. Onneksi monien eronneiden kohdalla tämä toteutuukin. Valitettavasti meillä näin ei ole ollut. Olen joka paikassa (perhepalvelut, lastensuojelu...) puhunut kahden tasavertaisen vanhemman tärkeydestä lasten elämässä. Valitettavasti lasten isä on sitä mieltä, että erilaisten arvojen vuoksi lapsilla ei voi olla kahta vanhempaa. Hänen omat sanansa jotka viimeksi toistanut 2kk sitten. 

On surullista miten suhteessaan kovia kokenutta vastaan hyökätään ja syyllistetään. Se on syy miksi niin moni vaikenee. Minäkin useimpien seurassa. Ne itsesyytökset ja epäilyt omasta itsestään käy jokainen uhri läpi. Ihan ilman muiden syyttelyäkin. Onneksi on paikkoja joissa ymmärretään.

Olen kertonut täällä paljon, jossain vaiheessa liikaakin. Mutta en ole avannut täällä kaikkea. Toipumisprosessiin kuuluu myös se, että etäältä näkee asiat selkeämmin. Mikä on syy, mikä on seuraus? 

Henkinen väkivalta on paljon vaikeampaa todentaa kun se, että tulee rehellisesti turpaan. Pitkään jatkuva ihmisen nujerrus on todella salakavalaa. Ei se ala heti, vaan hiljalleen sitä on kuin sammakko jota keitetään elävältä, ei veden kuumenemista siinä lilluessaan tajua.

Nämä on asioita, mistä pitää puhua enemmän. Jotta ihmisten, ammattilaisten, kaikkien tietoisuus lisääntyisi. 

Nyt kuitenkin lähden töihin. 

Ap

Ja kuitenkin, jos aikuiset päättävät lasta kuulematta lapsen asumisesta, voi sekin olla helvettiä lapselle. Juuri niissä tilanteissa missä toinen vanhempi on hyvä manipuloimaan kaikenmaailman sosiaalityöntekijöitä ja lastenvalvojia sun muita. Niissä tilanteissa aikuiset eivät muutenkaan kovin helpolla pääse sopuun lapsen asumisesta, kun toinen tai jopa molemmat haluavat käyttää lasta aseena erotaistelussa. Mutta varsinkin jos lapsi määrätään asumaan sellaisen vanhemman luona, jolla on joku pershäiriö vaikka 50/50. Tiedän tämän ihan varmaksi, olisi ollut aivan järkyttävää joutua asumaan isäni luona kun vanhemmat erosivat, en usko että mielenterveyteni olisi kestänyt sitä. Olin itsetuhoinen, ja sen takia äitini lopulta erosi. Selvisin hengissä heidän eronsa takia. 

Ja tähän on pakko tarkentaa, että mitään muuta kuin narsistin tekemää henkistä väkivaltaa meillä ei ollut. Enkä usko sen olleen mitenkään tahallista tai suunnitelmallista. Kyse oli ihan puhtaasti siitä, että narsistinen isäni ei voinut sietää sitä, että lapset kasvavat ja itsenäistyvät. Hän ei kestänyt sitä, että hän menettää otteensa ja valtansa. Kaikki aikuistumisen merkit aiheuttivat raivoa ja kiristyviä, mielivaltaisia sääntöjä. Lopulta vietin lähes kaiken aikani huoneessani mahdollisimman hiljaa, hiippailin ympäriinsä etten aiheuttaisi risahdustakaan mikä muistuttaisi olemassaolostani.

Eron jälkeinen täyskäännös minkä isäni teki oli aivan käsittämätön. Jopa minä näin kuinka hullua se oli. Mutta koska niin valtavasti kaipasin isänikin hyväksyntää, katsoin sitä sormieni läpi ja nautin siitä muka-rakkaudesta mitä isältäni sitten sain, lapsen naiiviudella. Kyllä se tilanne siitä tasaantui ja samat ongelmat alkoivat uudestaan.

Miten kommentti 6063 tuntui jotenkin niin eri kirjoitustyylillä kirjoitetulta kuin aloittajan tekstit yleensä. Olen myös käsittänyt, ettei hän ole missään tekemisissä ex-miehen kanssa. Siis kuuloetäisyydellä esimerkiksi. 

Vierailija kirjoitti:

Kiitos sinulle, joka jaat omia kokemuksiasi joita olet lapsena kokenut. Olen pahoillani kokemasi puolesta, mutta kokemuksesi auttaa minua ymmärtämään omia lapsiani ja heidän kokemaansa.

Olen täysin samaa mieltä siitä, että lasten asumiset olisi aikuisten päätettäviä asioita. Onneksi monien eronneiden kohdalla tämä toteutuukin. Valitettavasti meillä näin ei ole ollut. Olen joka paikassa (perhepalvelut, lastensuojelu...) puhunut kahden tasavertaisen vanhemman tärkeydestä lasten elämässä. Valitettavasti lasten isä on sitä mieltä, että erilaisten arvojen vuoksi lapsilla ei voi olla kahta vanhempaa. Hänen omat sanansa jotka viimeksi toistanut 2kk sitten. 

On surullista miten suhteessaan kovia kokenutta vastaan hyökätään ja syyllistetään. Se on syy miksi niin moni vaikenee. Minäkin useimpien seurassa. Ne itsesyytökset ja epäilyt omasta itsestään käy jokainen uhri läpi. Ihan ilman muiden syyttelyäkin. Onneksi on paikkoja joi

Hei Ap

Kirjoitat niin kypsästi, hupsu sana, mutta huomaa, että olet käsitellyt näitä asioita paljon. Ymmärrän niin, ettet kaikkea tänne halua avata, täällähän räävitään ja revitään toisten kokemuksia säälittä. Toivottavasti osaat jättää ne omaan arvoonsa. Ja osaathan sinä🙂.

Täällä on ollut niin omituisia kirjoituksia viime aikoina. Hupaisin lienee se uskomus, että sinä, 28 ja minä ollaan sama henkilö🤔. Ilkeimpiä en edds lue ja harmittaa niiden puolesta, jotka eivät rohkene omaa tarinaansa kirjoittaa, kun voi tulla pskaa tuutin täydeltä.

Mukavaa työpäivää🌻🌻🌻

Tuumis

Samaa mieltä Tuumiksen kanssa, että Ap:n kirjoituksista huokuu kypsyys. Aika, itsensä tutkiminen, ammattilaisten apu, vertaistuki - se kaikki näkyy tekstistä. 

Olen monesti miettinyt kun olen lukenut sen henkilön tekstejä, joka kertoo omista lapsuuden kokemuksista isänsä kanssa, että Hänen kirjoitukset ovat "kultaa", eli yksi tärkeä työkalu nähdä myös asiaa lapsen näkökulmasta. Niitä lukiessa siis aina miettinyt, että toivottavasti Ap varmasti huomaa ne.

Hyvin on keskustelu ollut vilkasta ja se on ollut tosi hyvä, mutta ei tänne enään uskalla kukaan uusi kirjoittaa omasta kipeästä erotilanteesta vertaistukea hakien. Enkä siis sitä ihmettele, en itseänikään enää altistaisi kaikelle sille negatiiviselle härkkimiselle (jos olisin uusi). Itse kuitenkin olen saanut niin paljon apuja tämän reilun 2 vuoden aikana, että en kadu tänne alkujaan kirjoittamista. 

Paljonhan olisi kirjoitettavaa niin mökkimiehestä ja jopa hieman exästäkin ja omista uusista mietteistäni, mutta parempi pitää asiat itselläni. Kaikki täällä tosi hyvin, ei huolta, mutta en jaksa tätä "omaa negatiivista fanilaumaani" aktivoida -- se tapahtuu aina kirjoitan mitä tahansa.

Seuraan kyllä ketjua aktiivisesti ja nyt pakoton itseni pysymään palstalta pois iltaan saakka, sillä on tämä sellainen aikasyöppö ollut. Nyt keskitys 100% töihini, ettei tarvitse yötämyöden tehdä.

28 v yhdessä 

Vierailija kirjoitti:

Ja kuitenkin, jos aikuiset päättävät lasta kuulematta lapsen asumisesta, voi sekin olla helvettiä lapselle. Juuri niissä tilanteissa missä toinen vanhempi on hyvä manipuloimaan kaikenmaailman sosiaalityöntekijöitä ja lastenvalvojia sun muita. Niissä tilanteissa aikuiset eivät muutenkaan kovin helpolla pääse sopuun lapsen asumisesta, kun toinen tai jopa molemmat haluavat käyttää lasta aseena erotaistelussa. Mutta varsinkin jos lapsi määrätään asumaan sellaisen vanhemman luona, jolla on joku pershäiriö vaikka 50/50. Tiedän tämän ihan varmaksi, olisi ollut aivan järkyttävää joutua asumaan isäni luona kun vanhemmat erosivat, en usko että mielenterveyteni olisi kestänyt sitä. Olin itsetuhoinen, ja sen takia äitini lopulta erosi. Selvisin hengissä heidän eronsa takia. 

Ja tähän on pakko tarkentaa, että mitään muuta kuin narsistin tekemää henkistä väkivaltaa meillä ei ollut. Enkä usko sen olleen mitenkään tahallista tai suu

Mun äiti taas sanoi, että jos isä lähtee toisen naisensa luo, niin hän ottaa meidät lapset ja vie synnyinpaikkakunnalleen eikä me nähdä isää enää ikinä. Ja menetetään omat huoneet ja koirat ym taloudellinen kiva.

Tämä tuntui tosi hyvälle lapsena.

edellinen lisää vielä, että täällä tartutaan tosi mieluusti niihin lapsuuden kokemuksiaan jakaneisiin, jotka kokee että äidin kanssa eläen kaikki oli(si) ollut paremmin. Tai että vanhempien ero oli kamala asia lapsen kannalta.

Muut ignorataan.

Tämän päivän kuplautumista tämäkin.

Aloittajan viestistä ei ilmennyt missä tilanteessa ex-mies sanoi, että ei hyväksy kahden vanhemman perhettä. Jos se tapahtui jollain (yhteisellä?) terapiakäynnillä on aika outoa. Tuskin kukaan, ei edes tämä ko. exä, sano ääneen, vaikka ajattelisi mitä, tuonkaltaista lausetta ammatti-ihmisten aikana. Varsinkin kun suurin osa lapsista on hänen luonaan ja ilmeisesti haluaa niin olevankin. Ja vielä sen aloittajan luonakin olevan 

Vierailija kirjoitti:

edellinen lisää vielä, että täällä tartutaan tosi mieluusti niihin lapsuuden kokemuksiaan jakaneisiin, jotka kokee että äidin kanssa eläen kaikki oli(si) ollut paremmin. Tai että vanhempien ero oli kamala asia lapsen kannalta.

Muut ignorataan.

Tämän päivän kuplautumista tämäkin.

Miten voit ajatella noin. Tilanne voisi olla myös toistepäin. Tämä yksi henkilö kertoo omasta tarinastaan, jossa kyse on ongelmasta isän kanssa. Tilanne voisi olla myös toistepäin.

Ihme kuplassa elelet Itse. 

Kyllä ero aina lapselle on valtava kriisi ja se olisi hyvä kaikkien muistaa. Joskus ero on iso harppaus parempaan ja joskus on todellakin lapselle parempi erota, mutta kriisi se on silti.

Vierailija kirjoitti:

Aloittajan viestistä ei ilmennyt missä tilanteessa ex-mies sanoi, että ei hyväksy kahden vanhemman perhettä. Jos se tapahtui jollain (yhteisellä?) terapiakäynnillä on aika outoa. Tuskin kukaan, ei edes tämä ko. exä, sano ääneen, vaikka ajattelisi mitä, tuonkaltaista lausetta ammatti-ihmisten aikana. Varsinkin kun suurin osa lapsista on hänen luonaan ja ilmeisesti haluaa niin olevankin. Ja vielä sen aloittajan luonakin olevan 

Nimenomaan sanoo, kun tarkoitus on korostaa, että tämä johtuu erilaisista arvoista kasvatuksen suhteen = toinen on huono kasvattaja ja hänen luonaan on huonot kasvuolot. Eli siis tarkoitus on sanoa, että on lasten parhaaksi, että he eivät ole toisen vanhemman vaikutuspiirissä.

Ikävä kyllä vieläkin on paljon sitä, että jos mies lapset haluaa, siinä on jotain gloriaa ja äidissä on lähtökohtaisesti jotain vikaa. Eli oletusarvo on, että edes lasten isä ei tahdo lapsia itselleen, ellei ole ihan pakko äidin kelvottomuuden takia. Tiedän, että ammattilaiset taistelevat itsekin näitä ennakkoluuloja vastaan, mutta ne ovat siellä jossain todella syvällä samaan tapaan kuin se, että vanhempain vapaita edelleen pitävät eniten naiset.

Nuorempi polvi, siis nyt vähän alle kolmekymppiset, ovat kovasti avoimempia, mutta toisaalta heidän osuutensa vanhemmista on pieni, en tiedä, miten asia tulee seuraavina vuosikymmeninä muuttumaan, ehkä. Toisaalta nimenomaan arvomaailmat sukupuolten välillä on eroamassa oikeasti. Ennustaminen on vaikeaa.

Mielestäni kuitenkaan tämä ei ole mikään isä/äiti-kysymys, kuitenkaan.

T: MaratonParkuja

Ero on lapselle valtava kriisi, se on totta. Siksi olisi tärkeätä, että vanhemmat eivät, omasta kriiseilystään huolimatta, omalla toiminnallaan ja omalla ahdistuksellaan lisäisi lapsen pahaa oloa ja ahdistusta. 

Eiköhän nyt riitä 28 vuotta yhdessä ja mökkimies ja aikuinen poika. Kaksi vuotta!

Oletko jo ostanut ruutuvihon ja lyijykynän ja kumin? Kirjoita siihen.

Myötähäpeää. Kaksi vuotta!

Entä sinulle blogi? TikTok.

Oot Dinge Dong.

"Nimenomaan sanoo, kun tarkoitus on korostaa, että tämä johtuu erilaisista arvoista kasvatuksen suhteen = toinen on huono kasvattaja ja hänen luonaan on huonot kasvuolot. Eli siis tarkoitus on sanoa, että on lasten parhaaksi, että he eivät ole toisen vanhemman vaikutuspiirissä."

Tämä on sinun tulkintasi. Oikeasti ammattilaiset ovat sitä mieltä, että lapselle voi olla rikkaus, että näkevät erilaisia ratkaisumalleja. 

"Sosiaalipsykologi Tatjana Pajamäen kokemuksen mukaan on enemmän sääntö kuin poikkeus, että vanhempien kasvatuslinjat eroavat toisistaan.

Jokaisella on henkilökohtainen historia, joka ohjaa omia tapoja toimia vanhempana. Edes sisaruksilla ei ole identtisiä kokemuksia siitä, millaista vanhemmuus oli omassa lapsuudenkodissa.

https://www.hs.fi/perhe/art-2000006379153.html

Vierailija kirjoitti:

"Nimenomaan sanoo, kun tarkoitus on korostaa, että tämä johtuu erilaisista arvoista kasvatuksen suhteen = toinen on huono kasvattaja ja hänen luonaan on huonot kasvuolot. Eli siis tarkoitus on sanoa, että on lasten parhaaksi, että he eivät ole toisen vanhemman vaikutuspiirissä."

Tämä on sinun tulkintasi. Oikeasti ammattilaiset ovat sitä mieltä, että lapselle voi olla rikkaus, että näkevät erilaisia ratkaisumalleja. 

Ööh, pysyhän nyt taas asiassa.

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän nyt riitä 28 vuotta yhdessä ja mökkimies ja aikuinen poika. Kaksi vuotta!

Oletko jo ostanut ruutuvihon ja lyijykynän ja kumin? Kirjoita siihen.

Myötähäpeää. Kaksi vuotta!

 

Entä sinulle blogi? TikTok.

Oot Dinge Dong.

Hei sä taisit päästä vasta sivulle 82, joten palaapa sinä tutkimaan nuita edellisiä kirjoituksia, siellä on sulla monta simpukkaa vielä,josta helmeä ei kaivettu!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloittajan viestistä ei ilmennyt missä tilanteessa ex-mies sanoi, että ei hyväksy kahden vanhemman perhettä. Jos se tapahtui jollain (yhteisellä?) terapiakäynnillä on aika outoa. Tuskin kukaan, ei edes tämä ko. exä, sano ääneen, vaikka ajattelisi mitä, tuonkaltaista lausetta ammatti-ihmisten aikana. Varsinkin kun suurin osa lapsista on hänen luonaan ja ilmeisesti haluaa niin olevankin. Ja vielä sen aloittajan luonakin olevan 

Nimenomaan sanoo, kun tarkoitus on korostaa, että tämä johtuu erilaisista arvoista kasvatuksen suhteen = toinen on huono kasvattaja ja hänen luonaan on huonot kasvuolot. Eli siis tarkoitus on sanoa, että on lasten parhaaksi, että he eivät ole toisen vanhemman vaikutuspiirissä.

Ikävä kyllä vieläkin on paljon sitä, että jos mies lapset haluaa, siinä on jotain gloriaa ja äidissä on lähtökohtaisesti jotain vikaa. Eli oletusarvo on, että ed

Ei sano noilla sanoilla, vaikka haluaakin osoittaa toisen huonoksi kasvattajaksi. Voi sanoa, että on erilaiset kasvatusnäkemykset, esimerkiksi. Tai, että on erilaiset arvot. Tai ehkä senkin, että katsoo parhaaksi lasten olevan toisen vanhemman luona. Jne. Mutta se ei tarkoita, etteikö äitiä olisi enää siinä perheessä olemassa. Vaikka toisella olisi koko kavatusvastuu tai niin haluaisi olevan niin toista vanhempaa ei voi sulkea pois. Vaikka itse sitä haluaisikin niin siitä ei parane ääneen puhua. Mies kyllä sen tajuaa. 

Kukaan järjissään oleva siis ei sano sellaista ääneen perheterapeutille, että olisi parempi ettei toista vanhempaa olisi lainkaan lasten elämässä. Tätähän tuo aloittajan kertoma lause olisi tarkoittanut. Ellei ole kyseessä täysin paatunut ja vaarallinen rikollinen ja silloinkin heilläkin on oikeus tavata lapsia valvotusti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Nimenomaan sanoo, kun tarkoitus on korostaa, että tämä johtuu erilaisista arvoista kasvatuksen suhteen = toinen on huono kasvattaja ja hänen luonaan on huonot kasvuolot. Eli siis tarkoitus on sanoa, että on lasten parhaaksi, että he eivät ole toisen vanhemman vaikutuspiirissä."

Tämä on sinun tulkintasi. Oikeasti ammattilaiset ovat sitä mieltä, että lapselle voi olla rikkaus, että näkevät erilaisia ratkaisumalleja. 

Ööh, pysyhän nyt taas asiassa.

Koulutettuna ihmisenä ja kasvattajana olen paremmin perillä kuin töksäyttelijät.

"Pajamäki vastaa työssään Mannerheimin Lastensuojeluliiton auttavista puhelin- ja nettipalveluista. Vanhemmilta tulee kasvatukseen liittyviä yhteydenottoja etenkin erotilanteissa sekä silloin, kun suhtautuminen lapsen tunneilmaisuun mietityttää. Pajamäen mukaan on lapsen kannalta rikkaus, että vanhemmat toimivat joissain asioissa eri tavoin, sillä se opettaa, että on monenlaisia tapoja ratkaista ongelmia."

https://www.hs.fi/perhe/art-2000006379153.html

Kukaan järjissään oleva siis ei sano sellaista ääneen perheterapeutille, että olisi parempi ettei toista vanhempaa olisi lainkaan lasten elämässä. Tätähän tuo aloittajan kertoma lause olisi tarkoittanut. Ellei ole kyseessä täysin paatunut ja vaarallinen rikollinen ja silloinkin heilläkin on oikeus tavata lapsia valvotusti. 

Jonkun verranhan tässä onkin keskusteltu siitä, minkä verran "järjissään" apn mies on. Mutta myönnän, että lukaisinkin varmaan aika heppoisasti = en tiedä, onko tuo nyt sanottu julkisesti jossain vaiko vain viesteissä aplle. Joten sinällään ei ole minulla rahkeita alkaa tähän enempää kantaa ottaa.

Yleisesti ottaen olen kyllä kanssasi samaa mieltä, että uskon perheterapeuttien jne. näkevän erilaisuuden hyvänä arvona vanhempien kesken, ellei sitten erilaisuus ruoki erossa ilmenneitä konflikteja yms. 

T: MaratonParkuja