Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?
Mies on sanonut, ettei enää rakasta minua. Olemme naimisissa, lapsia on. On tyytymätön suhteeseen, eikä enää rakasta.
Ilmoituksen tuoman alkushokim jälkeen meillä on ollut kuitenkin yhdessä ihan mukavaa. Tiedän kuitenkin, että mies esittää, puree hammasta kestääkseen, ja hakeutuu paljon pois kotoa.
Pakosta asumme yhdessä vielä useita kuukausia.
Itse huomaan ajattelevani, että kaikki kääntyy vielä hyväksi, ja ollaan matkalla parempaan. Vaikka toisaalta tiedän totuuden miehen puolelta.
Miten ihmeessä pystyn irrottautumaan miehestä, varsinkin kun asumme yhdessä. Ja nukumme samassa sängyssä. Ehdotin, että muutetaan eri huoneisiin, mies ei sitä halunnut.
Pelkään, että todellisuus lyö todella kovaa, sitten kun on konkreettisen eron aika. Vaikka, ehkä tässä tekee tätä ajatustyötä kokoajan asian suhteen. Mutta, silti, minä toivon ett kaikki vielä korjaantuisi.
Todella kuluttavaa. Toisaalta voisi olla helpompi repiä itsensä kerralla kunnolla irti. Ja vajota pohjaan, entä tämmöinen ikävä välitila. Jossa välillä petollisen hyvä olla ja välillä valtava möykky vatsanpohjassa.
Kommentit (12651)
Hipsukat "hoitamassa asioita" juontaa juurensa siitä, että nämä asioiden hoitamiset voitaisiin hoitaa paljon nopeammin. Suutuin meinaan viime viikolla (taas) siitä hitaudesta, että tuntuu että asiat hoidetaan tarkoituksella niin, että asiat jää kesken. En hyväksy sitä, mutta miten aikuista ihmistä pystyy pakottamaan. Järjestin viime viikolla niin, että en ollut kotona tarkoituksella ja eksä ei sitä tiennyt, järjestin niin että poika on kotona, mutta isä sai tietää pojaltansa etukäteen sen puhelimitse niin eipä tullut silloin. Minulle ei jää mitään muuta vaihtoehtoa kuin sekoittaa tähän joku toinen ihminen, en vaan haluaisi tehdä sitä. Hankala ihminen on hankala ja mitä enemmän painan päälle, sitä enemmän eksä juoksee karkuun. Se tässä on se suurin ongelma. Kun yritän pakottaa niin sitä vähemmän toimii. En minä kaipaa enää mitään ystävyyttä, elän omaa elämääni.
Ja, rahaa en lainaisi enää vaikka olisi mistä kyse. Juttelin myös pojan kanssa, jonka toiveet oli aikamoiset 18 v lahjaksi, sanoin, että en pysty yksin toteuttamaan ja että en voi toteuttaa isänsä kanssa puoliksikaan, sillä en voi maksaa isänsä puolesta mitään. Vaikka siis eksä maksoi sen lainan pois, niin maksamatta on vielä se pojan kesän reissu (50%) ja se pojan palkkaraha. Onneksi poika kyllä ymmärsi asian, ollaan nyt rahasta puhuttu paljonkin.
Edelleenkään en puhu pojalle isästänsä pahaa, mutta nyt on raha-asiat käyty läpi ja poika todella tajuu asiat. Olen sanonut, että en pysty ottamaan harteilleni niitä asioita, joita isä lupaa pojallensa.
Tätä tämä nyt on.
28 v yhdessä
Ja ottaisin kyllä mielelläni neuvoja vastaan miten tuollaista aikaan saamatonta ihmistä käsitellään. Ei onnistu hyvällä ja vielä huonommin pahalla.
Ehkä exä kuvittelee hurskaana "säästävänsä " Sinua, kun ei ole muka mitään eikä ketään, että muuten vaan erosi. No hoh, erittäin lapsellinen mies siinä tapauksessa. Muistapa onnitella häntä kihlauksestaan "näkymättömän " naisen kanssa. (aikoinaan pyöri telkkarissa sellainen agenttisarja kuin Näkymätön mies)
Edelleen kritisoin, että miksi et kommunikoi riittävästi ja informoi poikaa miten toimia exän kanssa? En kannata missään nimessä valehtelua tai kertomatta jättämistä, mutta tässä tapauksessa se ei ole enää suurikaan synti. Nyt kun halusit olla pois kun exä tulee käymään ja exän tulevan silloin, niin miksi et sanonut pojalle, että isälle ei saa etukäteen puhelimessa sanoa, ettet ole kotona. Jos kerran exän luonasi hoitaman asian olisi (ilmeisesti) pystynyt hoitamaan ilman läsnäoloasi.
Jos kerran vanhat toimintatavat eivät ole toimivia niin silloin täytyy kokeilla ja keksiä uusia. Eihän exäkään kerro asioitaan ja on tuppisuu miksi silloin myös ei voisi olla itsekin. En nyt tarkoita pakollisten asioiden hoitamista ja niistä reilusti puhumista vaan juuri pieniä omia juttuja.
Kun minä en ymmärrä laisinkaan mitä eksän päässä liikkuu, kun ne puhehousut on puuttunut.
Eksä ei ole minulle tilivelvollinen laisinkaan, mutta jonkinlaisiin käytöstapoihin olisi minusta kuulunut kertoa noin isosta asiasta, eihän meidän yli 20 vuoden kihlaus ole päättynyt kuin vasta alle 9 kk sitten.
Poika tuli hetki sitten yökylästä kotiin ja kysyin Häneltä, että onko kutsua kesähäihin jo tullut. Kerroin siis, että isä on mennyt kihloihin. Poika oli todella hämmästynyt. On pirun ikävää, että isä ei itse kerro pojallensa mitään, ainoa syy miksi minä kerron on se, että en halua että poika törmää niihin Facebookissa. Ei eksä ole aiheesta päivittänyt, ihmettelen ettei se nykyinen hämmästele asiaa laisinkaan.
Ei minun kyllä kannata päätäni vaivata näillä asioilla, mutta en lakkaa hämmästymästä.
28 v yhdessä
Olen aikonani eronnut 28n exän kaltaisesta. Ei ole neuvoja muuta kuin että asunnon myyntihinnasta pidätä / tee laskelmat etukäteen mikä osa on sun ja mikä ex.
Mikään mitä sovittiin, ei toteutunut. Luikerteli kaikesta. Kaikkea yritin, itse sopia tai jonkun sukulaisen/kaverin avulla sopia ja koska aikuista ei kiinnostanut niin mitään ei tapahtunut. Pakko oli tinkiä omasta selkänahasta ottaa kaikki että sai asiat päätökseen.
Siksi on hämmentävää lukea ns. normaalista erosta jossa toinen osapuoli hoitaa omat velvoitteensa, pyytämättä kysymättä.
Kiitos tästä ketjusta. Monesta kohtaa löydän "itseni" ja saan tukea etten ollutkaan se hullu joka keksi asiat päästään.
Vierailija kirjoitti:
"Hipsukat "hoitamassa asioita" juontaa juurensa siitä, että nämä asioiden hoitamiset voitaisiin hoitaa paljon nopeammin. Suutuin meinaan viime viikolla (taas) siitä hitaudesta, että tuntuu että asiat hoidetaan tarkoituksella niin, että asiat jää kesken. En hyväksy sitä, mutta miten aikuista ihmistä pystyy pakottamaan. Järjestin viime viikolla niin, että en ollut kotona tarkoituksella ja eksä ei sitä tiennyt, järjestin niin että poika on kotona, mutta isä sai tietää pojaltansa etukäteen sen puhelimitse niin eipä tullut silloin. Minulle ei jää mitään muuta vaihtoehtoa kuin sekoittaa tähän joku toinen ihminen, en vaan haluaisi tehdä sitä. Hankala ihminen on hankala ja mitä enemmän painan päälle, sitä enemmän eksä juoksee karkuun. Se tässä on se suurin ongelma. Kun yritän pakottaa niin sitä vähemmän toimii. En minä kaipaa enää mitään ystävyyttä, elän omaa elämääni."
Kyllä sanattomaksi vetää, taas kerran...
Entä jos vaan vihdoin ja viimein jättäisit kaartelematta ja varomatta hänen reaktioitaan, karkuunhan se exä on joka tapauksessa juossut koko ajan!
Mitä jos seuraavalla visiitillä yllätät hänet "puhehousut kintuissa" ja kysyt suoraan, miksi hän ei ole kertonut kihlauksestaan tai yhtään mistään muustakaan avoimesti? Sano, että kaikki on jo teidän välillä menetetty, joten hän voi aivan hyvin kertoa totuuden, niin ei tarvitse kenenkään enää kierrellä ja kaarrella ja esittää yhtään mitään. Ja jollei mene muuten jakeluun, niin räjähdä! Lyö nyrkki kerrankin pöytään,sitä hän ei varmasti osaa odottaa. Voi olla että siinä vaiheessa alkaa puhehousujen puntit tutista ja hän saa kun saakin sanaisen arkkunsa raotettua. Ja jos hän luikkii karkuun, niin eihän se mikään menetys ole.
Tekee pahaa puolestasi, kun tällaisia pimittämisiä paljastuu.
Minä en ainakaan tuossa kohtaa enää lähtisi kyselemään yhtään mitään kihlaukseen liittyvää.
Tehköön elämällään mitä lystää , omapa on asiansa.
28 ei ole velvollinen kertomaan mökkimieheen liittyvää eikä ex-mies ole velvollinen kertomaan omasta naissuhteestaan. Poika on jo kohta 18 vuotias niin ei tarvitse olla siinäkään paljon välikätenä ja varoa, että kun lapsi. Jos haluaa kertoa omasta elämästään niin kukin kertoo mitä kertoo, jos ei niin ei. Miten nyt kuitenkin tuntuu, että exän kihlaus hiukan kaihertaa.
5087 kanssa samoilla linjoilla. Mies on luikkinut jo kauan, ei se siitä pahemmaksi luikkijaksi muutu jos näytät reilusti tunteesi.
Mä laittaisin sluibaajalle tekstarin "Vilpittömät onnittelut kihlauksesta, hienoa että sinutkin sentään joku vielä huolii"
"Entä jos vaan vihdoin ja viimein jättäisit kaartelematta ja varomatta hänen reaktioitaan, karkuunhan se exä on joka tapauksessa juossut koko ajan!"
Olen yrittänyt tämän viimeisen vuoden aikana ihan jokaista taktiikkaa --> niin hyvällä kuin pahallakin. En todellakaan kaartele tai varo Hänen reaktioitaan. Tätä on vaan monen ihmisen, jolla ei ole kokemusta niin vaikea käsittää, että on ihmisiä joihin ei saa mitään otetta ja mitä voimakkaammin ajat hoidettavaa asiaa niin ihminen pakenee. Vähän eksä oli saamaton asioiden kanssa aina, mutta kyllä tämä on pahentunut paljon.
Ja se on totta, että eksä ei ole tilivelvollinen minulle asioista. Mutta, onhan se nyt munatonta touhua piilotella kihlasormustansa, eihän normaali ihminen niin tee! Olen eksälle ihan naamatusten sanonut, että on hienoa että on löytänyt naisen jota rakastaa, ei eksällä ole mitään syytä peitellä minulta mitään. Ja kyllä se voisi edes pojallensa kertoa asioista.
28 v yhdessä
Jos toinen on muuttunut yhdentekeväksi (kuten 28 on kertonut) niin silloin ei laiteta mitään onnitteluviestejä kuittauksilla. Se saattaa antaa vain viestiä/luuloja, että toista kihlaus harmittaa tai on muita tunteita jäljellä. Vaan niin neutraalia komminikointia kuin mahdollista vain on.
Totuushan on että exän kihlaus ei toiselle exälle kuulu. Harmittaa kertomattomuus tai ei.
En ymmärrä minäkään, miksei 28 vy voi sanoa pojalleen, ettei poika kertoisi isälleen, ettei 28 ole kotona kun isä tulee käymään. En vaan ymmärrä, jos poika olisi tuon tiennyt eikä maininnut, ex olisi käynyt hoitamassa asiansa ja homma olisi selvä.
Ehkä 28 kuitenkin haluaa nähdä exää edelleen, siksi ei sano pojalle? Koska jos oikeasti 28 haluaisi katkaista välinsä sluibailevaan exään ja jatkaa eteenpäin, se onnistuisi kyllä. Keinot löytyy aina, jos niitä haluaa käyttää. 28 vy ei halua.
Vierailija kirjoitti:
Kun luin 28v:n viestin alun ja näin, että jokin uusi käänne tulossa, piti ottaa väliaika ja kiertää asunto pari kertaa ennen kuin uskalsin lukea tekstin lopun! Sen verran on tuon eksän touhut yllättäneet ja järkyttäneet meikäläistäkin vaikka en äijää tunne.
Nyt sitten vain odotellaan, kieltääkö eksä olevansa kihloissa. Miten hän olisi voinut päätyä kihloihin puolituntemattoman naisen kanssa, jonka kanssa ei ole ollut mitään meneillään.
Jos en ole aiemmin muistanut onnitella 28 v yhdessä: Onneksi olkoon sen johdosta, että pääsit p skasta eroon. Vaikka vähän tärisenkin täällä pienestä järkytyksestä, osa tärinästä johtuu vapautuneesta helpotuksesta puolestasi.
KIITOS kirjoituksestasi, sai hymyn huulilleni.
Eipä minua mikään pitäisi hämmästyttää enää, seuraavaksi varmaan se iltatähti ilmoittaa tulostansa, eksälleni toinen lapsi ja naiselle kuudes. Ellei pulla ole jo uunissa ja kihlaus sen takia, ei hämmästyttäisi ollenkaan.
Tätähän mun ei pitäisi kirjoittaa, mutta eksähän haluaisi tulla huomenna käymään "kun on niin paljon asioita sydämellä". Tämä viesti tuli kun onnittelin kihlauksesta (ihan kiltisti, eipä tarvitse piilotella sormusta enää).
Hullu maailma ja ihmeellinen elämä.
28 v yhdessä
Huhheijaa. Nopeaa on 28 exän toiminta, kun joulukuussa ei edes seurustellut ja nyt jo kihloissa!
Voithan sä huviksesi, jos haluat, kuunnella sen selitykset huomenna, jos saa suunsa auki. Tai sitten olla kuuntelematta, ihan mikä itsestä parhaalle tuntuu.
Mä taas ymmärrän sen, että lapsia vaikkakin jo lähes täysi-ikäistä ei halua asiaan sotkea yhtään enempää mitä pakko. Tarkoitan tuota, että pyytäisi lasta valehtelemaan isälle. Lapsi, nuori aikuinen joutuu siinä kuitenkin ikävään välikäteen.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Olen aikonani eronnut 28n exän kaltaisesta. Ei ole neuvoja muuta kuin että asunnon myyntihinnasta pidätä / tee laskelmat etukäteen mikä osa on sun ja mikä ex.
Mikään mitä sovittiin, ei toteutunut. Luikerteli kaikesta. Kaikkea yritin, itse sopia tai jonkun sukulaisen/kaverin avulla sopia ja koska aikuista ei kiinnostanut niin mitään ei tapahtunut. Pakko oli tinkiä omasta selkänahasta ottaa kaikki että sai asiat päätökseen.
Siksi on hämmentävää lukea ns. normaalista erosta jossa toinen osapuoli hoitaa omat velvoitteensa, pyytämättä kysymättä.
Kiitos tästä ketjusta. Monesta kohtaa löydän "itseni" ja saan tukea etten ollutkaan se hullu joka keksi asiat päästään.
KIITOS myös Sinulle. Selkeästi ymmärrät, kun mikään ei toimi järkevästi, sovitusti ja luvatusti. Se on todella turhauttavaa.
Yritin juuri saada lapsen yhtä tiliä poikki, saldo 0 euroa, poika käyttää eri pankkia. Ko. pankin tiliin ei pojalla ole verkkopankkitunnuksia jne. Nyt poika täyttää 18 v ja menee pirun vaikeaksi saada tili poikki (ilman tunnuksia). Tilin katkaisemiseksi tarvittiin toisen vanhemman hyväksyntä, ei sitten eksä saanut sitäkään tehtyä, olin hoitanut siis kaiken valmiiksi ja olisi riittänyt kirjautua verkkopankkiin ja hyväksyä asia, mutta ei. Nyt tilistä tulee maksullinen.
Kyllä minä huokaisen sinä päivänä kun kaikesta pääsen eroon.
28 v yhdessä
Ei, vaan tilin lopetus muuttuu helpoksi, kun poika täyttää 18. Hän voi mennä itse pankkiin ja lopettaa tilin, ei tarvitse vanhempien nimikirjoituksia enää siihen.
Vierailija kirjoitti:
Jos toinen on muuttunut yhdentekeväksi (kuten 28 on kertonut) niin silloin ei laiteta mitään onnitteluviestejä kuittauksilla. Se saattaa antaa vain viestiä/luuloja, että toista kihlaus harmittaa tai on muita tunteita jäljellä. Vaan niin neutraalia komminikointia kuin mahdollista vain on.
Totuushan on että exän kihlaus ei toiselle exälle kuulu. Harmittaa kertomattomuus tai ei.
Kovin on neutraalia laittaa yksinkertainen onnitteluviesti. Luulisi, että olisi toiselle vain helpotus että ei tarvitse enää salailla.
Minut on kasvatettu erinlailla, yhtälailla onnitellaan puolin ja toisin ihmisiä. Niin eksän suvunkin kesken onnitellaan synttäreiden takia tai toivotetaan hyvää joulua jne. Tätä asiaa en itsessäni muuta.
Kyllähän minä tiesin ensimmäisestä tämän päivän viestistäni lähtien, että triggeröin muutamaa ihmistä heti. Oikein odotin koska pelkkä moittiminen ja arvosteleminen alkaa. Joidenkin mielestä kun vaan on niin, että kun "itse ei toimisi samallalailla" niin se toinen toimii väärin ja se on automaattisesti väärin.
Joidenkin erot onnistuu hienosti ja pystytään tulemaan toimeen eron jälkeenkin. Onhan täälläkin niitä kertomuksia ollut monta, jopa eksät ja nyksät kaikki sulassa sovussa. Minusta se olisi ollut todella hienoa ja jopa tavoiteltavaa.
28 v yhdessä
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä minäkään, miksei 28 vy voi sanoa pojalleen, ettei poika kertoisi isälleen, ettei 28 ole kotona kun isä tulee käymään. En vaan ymmärrä, jos poika olisi tuon tiennyt eikä maininnut, ex olisi käynyt hoitamassa asiansa ja homma olisi selvä.
Ehkä 28 kuitenkin haluaa nähdä exää edelleen, siksi ei sano pojalle? Koska jos oikeasti 28 haluaisi katkaista välinsä sluibailevaan exään ja jatkaa eteenpäin, se onnistuisi kyllä. Keinot löytyy aina, jos niitä haluaa käyttää. 28 vy ei halua.
Tämä jopa huvittaa minua.
Sanon tähän yhden asian, en halua enkä opeta lastani isänsä kaltaiseksi eli, että valehteleminen on ok. Jos pojan isä sattumalta soitti pojalle ja sitten kysyi, että onhan äiti kotona niin poika ei osannut valehdella suoraan kysymykseen ja tästä olen ylpeä.
28 v yhdessä
Minusta valehteleminen ei ole ok.
Vierailija kirjoitti:
Ei, vaan tilin lopetus muuttuu helpoksi, kun poika täyttää 18. Hän voi mennä itse pankkiin ja lopettaa tilin, ei tarvitse vanhempien nimikirjoituksia enää siihen.
Näin minä ajattelin ensin, mutta kun niitä tavallisia konttoreita on vain hevon kuusessa ja lukiokin pitäisi hoitaa. Konttorien aukiolot on aika onnettomat nykyään. Isän ei olisi tarvinnut kuin vastata Kyllä, tilin saa lopettaa. Yksi nopea kirjautuminen verkkopankkiin. Nyt siis poika matkustaa julkisilla ja jonottaa pankissa. No, niin tehdään sitten --> minä en näe tätä helpommaksi ratkaisuksi.
No, onneksi se poika täyttää 18 v niin voi hoitaa omia asioitansa, eikä isää tarvita siinä enää.
28 v yhdessä
Kun luin 28v:n viestin alun ja näin, että jokin uusi käänne tulossa, piti ottaa väliaika ja kiertää asunto pari kertaa ennen kuin uskalsin lukea tekstin lopun! Sen verran on tuon eksän touhut yllättäneet ja järkyttäneet meikäläistäkin vaikka en äijää tunne.
Nyt sitten vain odotellaan, kieltääkö eksä olevansa kihloissa. Miten hän olisi voinut päätyä kihloihin puolituntemattoman naisen kanssa, jonka kanssa ei ole ollut mitään meneillään.
Jos en ole aiemmin muistanut onnitella 28 v yhdessä: Onneksi olkoon sen johdosta, että pääsit p skasta eroon. Vaikka vähän tärisenkin täällä pienestä järkytyksestä, osa tärinästä johtuu vapautuneesta helpotuksesta puolestasi.