Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?

Olen ketjua selaillut paljonkin omassa kipeässä tilanteessa jota en vielä jaksa avata, mutta nämä sanat saivat itkun tulemaan

Ennen kaikkea: ei sinun kuulu maksaa häpeällä ja vaikenemisella sitä, että olet empaattinen, hyväntahtoinen ja luotettava ihminen, ihminen, johon voi luottaa vaikeissa paikoissa ja niiden ylikin!

Kiitos näistä kyllä olen minäkin miettinyt niin paljon miten tyhmäksi saa itsensä tuntea, kun kaikesta huolimatta yrittää edes lasten takia saada erosta jotenkin helpompaa.

Vierailija kirjoitti:

Kun Kuurankukka on niin, että enää en halua olla eksän kanssa tekemisissä. Haluan rahani takaisin, muuta en enää odota. Asunnon myynti on ajankohtaista jossakin vaiheessa, mutta hieman ahdistaa ajoitus ja väliaikainen vaihe pojan kanssa. Nyt pitää saada nuo eksän kamat pois täältä ensimmäiseksi.

Eilen juteltiin mökkimiehen kanssa pitkä puhelu illalla, on tietoinen, että tyhjentelen eksän kaappeja yms. En ole salannut mökkimieheltä mitään muuta kuin sen rahan lainaamisen, mutta se ei mökkimiehelle kuulu niinkuin minulle ei kuulu hänen raha-asiat. Kyllä raha-asioistakin toki puhutaan. Mökkimies kyllä tietää myös siitä, että aaton aattona nähtiin jne. Mökkimies on jopa sitä mieltä, että kannattaa vaan asua tässä asunnossa pojan kanssa niin kauan kuin mahdollista näillä asumiskuluilla. Mökkimies on myös sanonut, että hänen ei tarvitse olla eksän kanssa paljon yhteydessä kun lapset aikuisia ja muuttaneet pois lapsuuden kodista jne

Voi himpskatti, terveyshuolia kaiken viimein tähän sotkuun kaivattiin. Eikös pojan synttäritkin satu samaan jaksoon?  Nyt laitan sormet ja varpaat pystyyn, että 1) sairaudenhoito onnistuu hienosti 2) ikävä raha-asia selvää pikaisesti

Isoisoiso etähali

Tuumis🌻

Enkä ihmettele yhtään, että tuossa tilanteessa ajatukset töissä karkailee...

Ps tietääkö Mökkimies, että tätä nimeä hänestä käytät? Ja mitä kaikkea lämmintä ja kaunista se nimitys pitää sisällään?

Kerran nuorena ystäväni seukkasi 'Juhan' kanssa. Toinenkin löysi ihanan 'Juhan'. Tuosta tuli pitkään juttu, että kumpa kaikki löytäisivät oman 'Juhansa'. Nyt mökkimies on vähän sama nimitys 'kelpo kumppanille'.

28, kovasti tsemppiä sinulle kipujen ja hoitojen kanssa. 

Ja toi sun ex, on kyllä röyhkeää lainata sinulta rahaa. Toi ehdotus, että viimeistään asunnon myynnin yhteydessä vaadit omasi takaisin oli hyvä. Todisteet talteen vaan. Tottakai toivon, että saat rahasi takaisin mahdollisimman pian.

Kuurankukan kirjoitus minun joulurauhasta oli hyvä ja osuva, kiitos siitä.

Ja maratonparkujan sanat, mitä tuossa ylläkin lainattiin ihmisen (28v) empaattisuudesta yms. Oli todella hyvin sanottu. Miksi ihmisen pitäisi syytellä itseään omasta hyväntahtoisuudestaan? Ei todellakaan.

Mun pidempään isänsä "otteessa" ollut lapseni on nyt ollut mun kanssa pikkusen enemmän yhteydessä, kävi hakemassa tänne lähetetyn lahjansa, tuli ovesta ja suoraan halaamaan. Oli vain muutaman minuutin, mutta kuitenkin. Vastannut viesteihini enemmän. Pientä, mutta merkittävää. Toinen lapsista selkeästi nyt se isän "ykköskohde" 

Jännä juttu, vastasin lasten isälle puhelimeen vastoin tapojani, 1h20min tämän jälkeen lapseni jolle olin koittanut soittaa soitti minulle takaisin. Tätä ei ole tapahtunut pitkiin aikoihin. Hyvin harvoin edes vastaa puhelimeen. Sattumaako? En oikein usko.

Saa miettimään, pitäisikö minun siis hoitaa asiat exän kanssa puhelimitse, jotta saisin yhteyden lapsiini? Vai pitää kiinni omasta rajastani, ja olla vastaamatta puheluihinsa, vaikka samalla siitä seuraa se, että lapseni eivät puhu kanssani??

Vaikea asia, todella vaikea. Vaikka olen tehnyt pitkän matkan siihen, että ymmärrän nyt, kuinka kaikista tärkeintä on oma hyvinvointini. On tärkeintä pelastaa ensin itseni. Silti tämä asia on mietityttänyt minua paljon. 

Kontrollointia, sitähän se on. Minulle myös ilmoitettiin, että jos lapsesi asiat kiinnostaa sinua, tulet tänne klo.xxx no en mennyt, sanoin, että soitan tuohon aikaan ja olen puhelimessa mukana tilanteessa. Eipä kelvannut se. Vastausta siihen, mistä kyse en ole saanut. Lapsikin sanoo vaan, tuut käymään niin kuulet. Isä sitä mieltä, että minua ei kiinnosta ja "no, oonpa täyttänyt ilmoitusvelvollisuuteni" siis minkä? Kun asiaa ei ole kerrottu?

Ja kaikkea semmosta muuta pientä kivaa tänne. Aika sekavasti varmaan taas kirjotettu, kun vaan kirjottelen tarkastamatta.

Mutta, kaikesta huolimatta, sisälläni on edelleen rauha. Jotenki  semmonen irti päästäminen, taas, eri asiasta vain. Haluan päästää irti tästä kaikesta ja kaikessa epäreiluudessaan hyväksyä sen, että asiat on nyt näin enkä millekkään mitään voi. Haluan jatkaa elämääni näin, täysin erilaisena, eteenpäin. En halua edes ajatella exää enkä kaikkia hänen tekemiään tekoja. 

Ap 

Kaipaisin teidän viisaita sanojanne ja ajatuksianne omieni tueksi tässä asiassa, mitä olisi viisain tehdä? Ketjun voimaa avaamaan asiaa eri kanteilta. Kaikki ajatukset asiasta ovat erittäin tervetulleita.

Eli miten olisi viisain toimia?

Vastata jatkossa puheluihin, omilla ehdoillani, kun itselleni hyvälle tuntuu, pitäen keskustelu vain asioissa.

Vai pitäytyä siinä, että asiat hoidettaisiin viestein. Tätähän ex ei tee. 

Annanko periksi? Vai enkö. Mikä on seuraava askel, jos myönnyn nyt tässä? 

Pitäisikö yrittää, katsoa miten itse reagoin puheluihin?

Toisaalta, monet vastaavaa kokeneet ovat neuvoneet pitämään ensisijaisesti siitä omasta rajasta kiinni.

Ap

Ap ja Tuumis, kiva kuulla teistä.

Meinaa epätoivo iskeä ja itsesääli näiden kipujen kanssa, nyt hoidetaan akuuteinta asiaa, mutta tietoisuuteni iski, että vasta 10.1 selviää riittääkö tämä laisinkaan ja mitä kaikkea on vielä edessä. Sanotaanko niin, että hyvältä ei näytä, sillä pahenevat kivut antaa viitteitä siitä että tämä hoito ei todellakaan riitä ja homma voi jatkua kuukausitolkulla. Ja silti, hoidoista huolimatta ongelmat voivat jatkua. En halua tätä avata enempää, mutta en olisi tätä todellakaan kaivannut. Pahimmassa tapauksessa nämä kivut kulkevat nyt mukana kokoajan. Töitä pitäisi tehdä, jotta saan palkkaa. Keskittymiskyky on vaan ihan 0. Työmääräni tulee kasvamaan tammikuussa stressiin asti, en tiedä miten selviän. Itku tuli pentele.

Voi olla, että tämä odottamaton terveysasia tuli hyvään saumaan, eli näihin pitkiin kuukausiin kun näen mökkimiestä todella vähän. Meidän yhteinen "normaali" elämä palaa takaisin vasta pääsiäisen jälkeen, toki näemme tässä välissä useamman kerran, mutta kaksi pitempää taukoa tulee, joista toinen on jo loppusuoralla. Viestitellään ja soitellaan toki päivittäin. 

Kiitos ja anteeksi, nyt riittää itsesäälissä rypeminen ja takaisin töihin.

Laitoin eksälle lyhyen tekstiviestin ja kysyin miten/milloin aikoo maksaa velkansa pois, että päivämäärä ensimmäiselle (50%) erälle meni jo. En siihen ole mitään vastausta saanut.

28 v yhdessä 

Hyvähän täältä kauempaa on huudella, mutta minä kyllä pitäisin kiinni viestein käytävistä keskusteluista. Sitähän ex kai hakee, että saisi myönnytyksiä. Vaikka ensiksi näyttää, että voit saada itsekin enemmän kun vastaat puheluihin, niin sitten sieltä voidaan kuitenkin myöhemmin lyödä pahemmin vyön alle. Puheluiden sisällöistä ei jää jälkiä.

Voi 28, onpa ikävä kuulla, että olet noin kipeä. Toivottavasti hoidot kuitenkin auttaisi, ja toivottavasti saisit tammikuussa mahdollisimman hyviä uutisia kipujen suhteen.

Voimia sinulle. Ja pikaista paranemista. <3

Ap

28, anteeksi kun utelen, mutta mahtaako kyse olla iskiaksesta eli selkä- ja jalkasärystä? 

Itsellä se tulee mieleen tosta kuvailustasi, nimittäin itse kärsin samasta ja lopulta jouduin selkärangan leikkaukseen.

Vierailija kirjoitti:

Kaipaisin teidän viisaita sanojanne ja ajatuksianne omieni tueksi tässä asiassa, mitä olisi viisain tehdä? Ketjun voimaa avaamaan asiaa eri kanteilta. Kaikki ajatukset asiasta ovat erittäin tervetulleita.

Eli miten olisi viisain toimia?

Vastata jatkossa puheluihin, omilla ehdoillani, kun itselleni hyvälle tuntuu, pitäen keskustelu vain asioissa.

Vai pitäytyä siinä, että asiat hoidettaisiin viestein. Tätähän ex ei tee. 

Annanko periksi? Vai enkö. Mikä on seuraava askel, jos myönnyn nyt tässä? 

Pitäisikö yrittää, katsoa miten itse reagoin puheluihin?

Toisaalta, monet vastaavaa kokeneet ovat neuvoneet pitämään ensisijaisesti siitä omasta rajasta kiinni.

Ap

Mitä puitavaa teillä vielä siis on keskenänne?

Eikö nyt kannattaisi katkaista yhteydenpito entiseen aviomieheesi. Jos jotain pakottavaa puitavaa on liittyen asunnon myyntiin, se välikäsien kautta.

Hän hoitakoon lapsiin liittyvät asiat miten hoitaa. En ymmärrä, miten vieläkin olette edes tekemisissä ja kokoajan soitellaan.

28, kiinnitin huomiota siihen, että et ole vaatinut elatusmaksua lainkaan?

Miksi näin, eikö exällä ole varaa maksaa? Käsittääkseni voit vaatia niitä takautuvasti, kaltaisensa luuseri ei niitä kyllä varmaankaan maksa vapaaehtoisesti.  Varmaan perinnän/ulosoton kautta saisit ne halutessasi. 

 

Sitten vielä asuntoon ja asumiseen liittyvä juttu. Asut yhteisesti omistamassanne asunnossa?exä  saattaa vaatia asumiskorvausta sinulta siinä vaiheessa kun asunto on saatu myytyä. 

 

Totta tuo asumiskorvaus! 28, itsesi suojataksesi, tee mahdollisimman pian kirjallinen sopimus exäsi kanssa missä sovitte, että asumiskorvausta ei vaadita. Se meinaan saattaa nousta isoihinkin lukemiin, jos alkaa sitä vaatimaan. 

Asumiskorvaus on alueen vuokrataso vastaavista asunnoista vähennettynä joillain prosenteilla. Olikohan noin 75% vastaavan asunnon vuokrasta mitä voi asumiskorvauksena vaatia. En nyt muista lukuja varmaksi. 

Ja kiitos jo minulle tulleista vastauksista, pisti ajattelemaan todella! 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Totta tuo asumiskorvaus! 28, itsesi suojataksesi, tee mahdollisimman pian kirjallinen sopimus exäsi kanssa missä sovitte, että asumiskorvausta ei vaadita. Se meinaan saattaa nousta isoihinkin lukemiin, jos alkaa sitä vaatimaan. 

Asumiskorvaus on alueen vuokrataso vastaavista asunnoista vähennettynä joillain prosenteilla. Olikohan noin 75% vastaavan asunnon vuokrasta mitä voi asumiskorvauksena vaatia. En nyt muista lukuja varmaksi. 

Ja kiitos jo minulle tulleista vastauksista, pisti ajattelemaan todella! 

Ap

          Suostuuko tekemään kirjallisen sopimuksen asiasta? Hyviä vinkkejä, miten saada valehteleva hyväksikäyttäjä allekirjoittamaan mitään tuollaista. 

Onko nyt niin, että 28 ei vaadi elatusmaksuja kun ei maksa asumisestaan yhteisessä asunnossa? Miksi muuten ei ole elatusmaksua olut. 

Ikävä kyllä, nyt tulee hiukan sellainen tuntuma, että niin 28 kuin ap eivät kerro ihan kaikkea näistä erokuvioistaan ja väleistään exiinsä. Kun välillä ollaan kovissa riidoissa eikä olla puheväleissä ja sitten paljastuukin, että kommunikoidaan kuitekin molemmin puolin. Ei tarvitse kertoa, mutta on ikävää jos täällä kertoo vain osatotuuksia. Tai vain määrätyn osan. Kommentit ovat sitten tietenkin niitä, mitä asianomaisten kertoman perusteella voi päätellä.

Yhteistä on molemmille, että asunnot ovat myymättä, syistä, että...niin, onko kuitenkaan tosiasiassa ihan oikeasti niitä haluttu myydä. Niin kauan kuin on asioita kesken niin on erokin kesken ja sitä pitemmälle vitkuttelu jatkuu ja exän kanssa myös kommunikointi. Muista kuin lasten asioista. 

Eräänlaista irtipääsemisen vaikeutta on yhteisen asunnonkin myynnin pitkittely. 

Vierailija kirjoitti:

Onko nyt niin, että 28 ei vaadi elatusmaksuja kun ei maksa asumisestaan yhteisessä asunnossa? Miksi muuten ei ole elatusmaksua olut. 

Onko tämä mitenkään erityisen reilua 28 kohtaan mikäli näin on? Hänhän maksaa asumiskulut, miehenkin vesimaksut ilmeisesti.

Olet kyllä ihan pihalla.

on ihan selvää mikä tämä ex oikeasti on. Nyt se alkaa lopultakin selviämään myös 28:lle.

 

Tuo asumiskorvaus asia ei ole käynyt mielessäkään tai se, että siitä voi tulla ongelmia. Arg. 

Alkuun en edes miettinyt mitään elatusmaksuja, sillä kyseessä oli vain hetkellinen asumisero (salakämpässä). Tilanne oli se ensimmäiset 5 kk ja sen jälkeen ajattelin, että en vaadi elatusmaksuja juuri sen takia kun asun tässä asunnossa.

Onneksi minulla on tallella monta viestiä tältä vuodelta, jossa ehdotan/pyydän asunnon myyntiä, en ole ainakaan se joka on jarrutellut asiaa.

28 v yhdessä

Ap, älä suostu puheluihin. Siinä vain annat pirulle pikkusormen ja kohta se vie koko käden. Olen seurannut ketjua alusta asti ja tämä on ensimmäinen kerta kun kirjoitan. Olet kokenut, ja koet, aivan kohtuuttoman kovia ja kaikesta huolimatta selvinnyt ja selviät. Haluaisin niin kovin jotenkin suojella sinua tuolta ihmishirviöltä. Ainoa keinoni on neuvoa, että älä anna periksi, piirrä rajat äläkä anna kenenkään ylittää niitä. Pidä kiinni siitä, että yhteydenpitokanavana ovat viestit, ja jos se ei kelpaa, se ei ole sinun ongelmasi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko nyt niin, että 28 ei vaadi elatusmaksuja kun ei maksa asumisestaan yhteisessä asunnossa? Miksi muuten ei ole elatusmaksua olut. 

Onko tämä mitenkään erityisen reilua 28 kohtaan mikäli näin on? Hänhän maksaa asumiskulut, miehenkin vesimaksut ilmeisesti.

Olet kyllä ihan pihalla.

on ihan selvää mikä tämä ex oikeasti on. Nyt se alkaa lopultakin selviämään myös 28:lle.

 

No tietenkin maksaa asumiskulut kun siinä asunnossa asuukin. Riippuen minkälainen asunto on. Ei voi ilmaiseksi asua. Remontit ja muut vastaavat yhteiset asuntoon kohdistuvat menot (asuntovelka?) tietenkin maksavat yhdessä. Jos heillä on yksi alaikäinen lapsi ja laskee 28 oman osuuden asumiskuluihin niin saattaa mennä aikalailla yksiin. 

Vai mikä logiikka on, ettei elatusmaksuja ole maksettu? 

Minä olen ollut exään yhteydessä pakollisissa lasten asioissa, puhelinliittymien, koulujuttujen, jne. vuoksi. Kauniina ajatuksena jonkinlainen yhteisvanhemmuus eron jälkeen?? Typerä ajatus, tajuan sen.

Ex yrittää soittaa minulle säännöllisen epäsäännöllisesti, joskus monta kertaa päivässä, en ole hänelle vastannut, kun nyt sen yhden kerran. Halusi vaihtaa lapsen itsellään olopäiviä. Olen laittanut sähköpostilla esimerkiksi tiedon lapsen lääkärikäynnistä, toisen lapsen harrastusasioista. Kaikesta siitä, mitä olen tarpeelliseksi katsonut. Siitä, kun minulla oli vahva epäilys yhden lapsen alkoholin juonnista.

Mutta, tarvitseeko minun olla edes näissä asioissa kanssaan tekemisissä? Lasten etua olen ajatellut, en yhteyttä exään.

On kyllä totta, että lasten juoksevien asioiden hoidosta on vaikea päästää irti kun on aina kaikki langat pitänyt käsissään.

Talo on ollut pian vuoden myynnissä. Ex tappelee vastaan hinnan kanssa. Kerran sitä on saatu laskettua. Ei mene kaupaksi ei. Toivon todella, että siitä päästäisiin eroon. Ex taas lunastaisi sen itselleen semmoiseen ala-arvoiseen hintaan, että minulle jäisi reilusti velkaa maksettavaksi. En ole tähän suostunut, vaikka ajoittain sitäkin mietin, pitäisikö suostua, ihan vaan, että saisi senkin sidoksen katkaistua.

Minä en ole kovissa riidoissa exän kanssa, en vaan halua olla hänen kanssaan missään tekemisissä, en halua puhua kanssaan, koska minulle tulee siitä todella paha olo. Ja hän ei suostu hoitamaan asioita viesteitse vaan on sitä mieltä että lasten asiat hoidetaan puhelimitse. Se, etten vastaa käännetään minua vastaan, minusta maalataan äiti jota ei lasten asiat kiinnosta. Ja tätä tullaan käyttämään minua vastaan. Sen tiedän. Mutta, voisiko tapahtua enää mitään pahempaa kun on jo tapahtunut? Jos antaisin olla, aivan kaiken, myös niiden lasten asioiden viestittämisen?

Talon asiat hoidetaan välittäjän kautta. 

Seuraavassa perheneuvola tapaamisessa aion sanoa, että sinne meidän on enää turha mennä. Millään sovitulla ei ole mitään merkitystä.

Ap

Vielä tarkennan tuota yhteydessä oloa, olen siis laittanut hänelle viestiä asioista. Esim siitä että hänen piti ottaa luonaan asuvien lasten puhelinliittymät hoitoonsa, tätä hänelle viestitin. (Ei saanut kuukaudessa asiaa hoidettua ja edelleen minä ne maksan, tyhmä, pitäisi katkaista vaan, mutta lapset...) 

Kaiken olen hoitanut viesteitse. Mietin tarkkaan asiat joista hänen hyvä olla tietoinen ja lähetän ne kerralla hyvin asiallisena viestinä.

Ja kiitos sinulle, joka nyt ensimmäistä kertaa kirjoitit. Edelleen ajoittain sokeudun tälle kaikelle. Kirjottaminen jäsentää asioita. Ja siitä syystä pyysin myös teidän kommentteja. 

Saan taas vahvistusta sille, että todellakin pidän asettamastani rajasta kiinni.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Tuo asumiskorvaus asia ei ole käynyt mielessäkään tai se, että siitä voi tulla ongelmia. Arg. 

Alkuun en edes miettinyt mitään elatusmaksuja, sillä kyseessä oli vain hetkellinen asumisero (salakämpässä). Tilanne oli se ensimmäiset 5 kk ja sen jälkeen ajattelin, että en vaadi elatusmaksuja juuri sen takia kun asun tässä asunnossa.

Onneksi minulla on tallella monta viestiä tältä vuodelta, jossa ehdotan/pyydän asunnon myyntiä, en ole ainakaan se joka on jarrutellut asiaa.

28 v yhdessä

Eikö ex pääse hyötymään nyt kun ei joudu maksamaan elareita. Olisi ehkä voinut ehdottaa, että maksat hänelle kuukausittain vuokraa. Tämä ei siinä mielessä kannata hänelle, että se nostaisi elarisummaa ja lisäksi hän joutuisi maksamaan veroa verottajalle. Nyt hän ei maksa elareita, minusta se on jo periaatteessa väärin. Toivottavasti hän on niin tyhmä, että ei tajua tätä asumiskorvausasiaa. Nimittäin jos se menee läpi, niin täytyy sanoa, että harmittaa puolestasi ja paljon. Sinä häviät mielestäni siinä tapauksessa ja se on väärin.