Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?

Vierailija kirjoitti:

Ei tässä kyse ole siitä, että ei saisi viihtyä keskenään, kun on jo naimisissa. Käsittääkseni keskustelu yksinolosta lähti siitä, että jotkut haluavat olla yksin ja vapaita eron jälkeen. Eivät halua hankkia heti uutta suhdetta. Esimerkiksi kevyt- tai laastarisuhdetta. Haluavat nauttia vapaudestaan. Jotkut tas ovat sitä mieltä, että eivät kaipaa mitään " vapauden huumaa" vaan on sama ja se, vailka ottaakin siihen miehen pyörimään kuvioon. Että voivat olla samaan aikaan vapaita ja yksin vaikka on jonkinlaisessa suhteessa miehen kanssa. 

Nimenomaan. Ja se vapauden huuma tai se olotila, että on parempi olla yksin kuin laastarin kanssa tulee vasta siinä kohtaa, kun on selvinnyt siitä erosta ja noussut sieltä sängyn pohjalta itkemästä. Eli toisin sanoen, jotkut haluavat olla täysin yksin ilman laastaria eron jälkeen, eivät tarvitse laastaria toipuakseen. Sitten kun sieltä sängyn pohjalta nousee ja alkaa elämään, ymmärtää, että ei hitsi, tää onkin ihan kivaa olla yksinään, kun kukaan ei huohota niskaan, ei tarvitse ottaa huomioon, ei ole riitoja tai ristiriitoja, asunnossa saa olla ja elää ihan omanlaista elämää. Se tunne on aika kiva, oikeesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

M45, se miksi polyamoria ajatuksena herättää täällä negatiivisia tunteita johtunee siitä, että täällä kirjoittavat ajattelevat tuollaisen kuvion kaikkia osapuolia ja heidän tunteitaan. Kirjoituksestasi paistaa kova tarve puolustella ratkaisua vain omasta näkökulmastasi. Esitin sinulle muutaman kysymyksen, joihin jätit vastaamatta. Kysynkin nyt vain, että jos polymoria on niin ihanaa eikä siinä ole mitään väärää, niin varmaankin sallit muut kumppanit myös vaimollesi ja ihastuksellesi ilomielin?

Ihmisillä on myös tunteet. 

Kuurankukka

Kyse ei ole suhdekisasta. Minusta olisi hienoa vastuullinen ja avoin vuorovaikutus.

Kutsutaan sitä vaikka kahden väliseksi, tai miedoksi polysuhteeksi. Se voisi olla rajoitetusti avoin suhde, pitkässä juoksussa polysuhde.

Ellei käy, mahdolliselta eroltaan hyvin hoidettu ihmissuhde, tai ystävyys suhde.<

M45!

Mielestäni voisit nyt ihan vain rehellisesti ottaa avioeron vaimostasi. Kirjoituksestasi paistaa tyytymättömyys avioliittoonne ja kovasti hingut sitä rakastajatarta.

Vaimosi ei halua avointa suhdetta, mutta sinä haluat. Sun ainoo vaihtoehto on siis pettää vaimoasi salaa hänen selkänsä takana. Kirjotat tossa, että olet hakemassa jopa vakavampaa, kuin sellaista "puoliavointa" polysuhdetta. Ymmärrän sen niin, että aiot pettää vaimoasi. Aiot hommata toisen naisen tuohon rinnalle tyydyttämään ne tarpeet, joita vaimosi ei tyydytä. Ja olet täysin halukas myös siihen, että tästä sivusuhteesta tulisikin täysin vakava. Siinä kohtaa siis jättäisit vaimosi.

Eli kun et avointa suhdetta vaimoltasi saa, niin nyt aiot yrittää salaa ensin tuota kolmekymppistä naista. Jos suhde kuivuu kokoon hänen kanssaan, onhan sinulla vaimo siinä koko ajan ja elämä valmiiksi rakennettuna (koti, lapset jne.).

Sitten vain etsit taas naista, joka suostuu aluksi rakastajattaren rooliin. Näin voit syödä kakkua ja säästää sitä. Sitten, kun joku sivuhoidoista menee vakavaksi, olet vain tyytyväinen, sillä sehän on päämääräsi, löytää uusi nainen kunnon suhteeseen, ei vain salasuhteeseen. Ja vasta siinä kohtaa uskallat ottaa sen avioeron ja siitä voitkin kätevästi hypätä kapsäkkeinesi salarakkaasi kotiin ja jättää vaimosi kuin nallin kalliolle.

Ei muuta kuin onnea! Elämähän on liian lyhyt vain kärventyä onnettomassa liitossa, mutta siitähän ei voi rehellisesti lähteä tyhjän päälle, vaan pitää ensin olla se uusi, varma nainen varmistettuna.

Niin avioeron vaimosta. Vai erota ja muuttaa eri osoitteisiin ?

Monesti ajatellaan, että hylätään kuin nalli kalliolle.

Näin mustavalkoisesti en hommaa tee. Huomioin vaimoni ja asianosaiset.

Keskustelen kuin ruotsalainen eri vaihtoehdoista, sikäli kun ne ajankohtaistuvat.

Eron ei ole pakko olla mustavalkoinen, vaan eroakin voi työstää.

Mielestäni osapuolten tunteet ja toiveet tulee huomioida.

Hyvin työstetylle erolle, ovat jotkut pitäneet erojuhlat.

Tärkeintä on hyvä vuorovaikutus.

Tyhjänpäällekkin voi hypätä. 

Mutta tekeminen ensin.

Ihan turha rakentaa pilvilinnoja asian ympärille. Aika näyttää, ja sekin aika mitä elän on arvokasta.

M45

Pilvilinnojahan M45 juuri rakentaa. 

Kun M45 vaimo ei halua avointa suhdetta niin on suorastaan ällöttävää M45:n esittää jollekin tutulle miehelle, että mun vaimoakin voisit kokeilla. Tuntuu, että ei arvosta vaimoaan pätkääkään vaan häärää vain omien mielikuviensa mukaan. 

Vierailija kirjoitti:

Kun M45 vaimo ei halua avointa suhdetta niin on suorastaan ällöttävää M45:n esittää jollekin tutulle miehelle, että mun vaimoakin voisit kokeilla. Tuntuu, että ei arvosta vaimoaan pätkääkään vaan häärää vain omien mielikuviensa mukaan. 

Vaimon esineellistäminen. Millainen ihmiskäsitys nimimerkki M45:llä on? Onko tuollainen mies oikeasti olemassa vai onko ihan läppää? Siis niin limaista tekstiä. Mistä hänen pitäisi päästää irti? 

 

 

Olen jopa kannustanut hänen naispuoleisiaan kavereitaan, että edes hieman irroittelisivat.

Yhden miehen tiedän kuka ilmoitti ihastuneensa vaimooni, hänelle ilmoitin, että edes kokeilee.

Apua! Kai tämä on joku trolli, joka yrittää meitä huudattaa? Ei kai oikeasti kukaan ole noin älytön, että kulkee vaimon ystäväpiirissä kannustamassa "irroitteluun", mitä ihmettä se edes tarkoittaa? Saatika sitten, että kaupittelisi vaimoaan tutuille miehille?

Jos tässä on hivenkään totta, niin voihan se olla hyvin todellakin niin, että seksielämä on vähentynyt siellä kotona. Miten tuon kanssa uskaltaisikaan olla, sitähän saisi pelätä, että se kuvaa salaa mainosvideon tik tokkiin.

Jos tässä on hivenkään totta, niin voihan se olla hyvin todellakin niin, että seksielämä on vähentynyt siellä kotona. Miten tuon kanssa uskaltaisikaan olla, sitähän saisi pelätä, että se kuvaa salaa mainosvideon tik tokkiin.

Hahahahhahaha, ei saisi nauraa, mutta nyt kyllä tyrskähti iltapäiväkahvit näppikselle.

Mites ap:lla sujuu?

No, ap:lla sujuu kun ei muutakaan voi. Mun elämä on jotenki tosi kaukana laastareiden miettimisestä. En edes halua ajatella mitään virityksiä, en minkäänlaisia. Ystäviä kyllä haalin ympärille, rakennan vanhoja siltoja uudelleen. Tai, onneksi ne on siellä ihan tallessa olemassa.

Joten en oikein ole jaksanut edes keskittyä tähän viime aikaiseen keskusteluun, pahoitteluni siitä. Lukenut olen kyllä. Ei vaan ole niin yhtään mitään sanottavaa asiaan.

Minä raavin omaa elämääni kasaan, opettelen aivan uudenlaista arkea. Opettelen näkemään tässäkin ne hyvät hetket. Välillä on nii  ikävä lapsia että vaikea kuvailla. En ikinä olisi kuvitellut olevani vasten tahtoani tämmöisessä elämäntilanteessa. Enkä voi millekkään mitään. Voin vain tyytyä kohtalooni ja opetella elämään näin. 

Exän touhu on hirveää, sairasta. Se mimmosta soopaa musta puhutaan lapsille, miten niitä käännetään mua vastaan. En edes halua tässä sitä avata. Mutta uskokaa pois, se on sairasta. Vaikka toki ex maalaa minusta sitä sairasta. Eikä kukaan voi auttaa. Autan itseäni ja kaikkia kasaamalla itseni, antamalla olla. Kun asetan rajoja, hyökkäys kovenee. Ja niistä rajoista pitäisi vaan jaksaa pitää kiinni. Kuka kertoo, milloin kiinni pito ja milloin luovutus on järkevää? Oikein? Ei kukaan, mun vaan pitää tehdä niin kun musta itsestä parhaimmalle tuntuu.

On hyviä päiviä, elämä etenee, mulla on hyvä olla kaikesta huolimatta. Mutta on huonoja päiviä kun on hankala olla. Mutta, en enää romahtele, olen just nyt aika tyhjä. 

Tosi paljon käyn pään sisäistä pohdintaa itseni kanssa, kelaan omaa käytöstäni, koitan ymmärtää itsestäni niitä syitä miksi tähän on tultu.

Tää on tää mun henkilökohtainen helve^@%ti. Ja toisaalta, kaikesta huolimatta, vaikka moukarin iskuja tulee jatkuvasti, mä seison tukevammin omilla jaloilla, ja mulla on niin paljon parempi olla ilman sitä "miestä".

Koti ja työ, ne on mun turvasatamat.

Ap

"Exän touhu on hirveää, sairasta. Se mimmosta soopaa musta puhutaan lapsille, miten niitä käännetään mua vastaan. En edes halua tässä sitä avata. Mutta uskokaa pois, se on sairasta. Vaikka toki ex maalaa minusta sitä sairasta. Eikä kukaan voi auttaa."

Hei mun mielestä tähän pitäisi jo jonkun ulkopuolisen puuttua.

Eikö joka paikassa sanota, että erottuaan vanhemmat eivät saa haukkua toisiaan lapsilleen tuolla tavalla! 

Toi on tosi vahingoittavaa lapsille, miehen pitäisi olla turpa kii ap:sta ja puhua korkeintaan normaalit asiat tyyliin "äiti ostaa huomenna toppatakin sinulle." Kaikenlainen mustamaalaus ja haukkuminen kokonaan pois! Ap:n ja hänen miehensä parisuhde ei kuulu lapsille tuolla tavalla, että mies haukkuu ap:ta lapsille viikottain. Toi on oikeasti sairasta.

Älä mustamaalaa lapselle toista vanhempaa.

Pura omat vaikeat tunteesi jonkun toisen aikuisen kanssa. Lapsen on saatava säilyttää myönteinen mielikuva molemmista vanhemmistaan kunnioita ja tue tätä suhdetta. Väsyneenä ja kiukkuisena saattaa sattua ylilyöntejä. Sano lapsellesi silloin, että oli väärin haukkua toista vanhempaa. Kerro, että tiedät miten tärkeä hän on lapselle. Pyydä anteeksi.

Estä toista mustamaalaamasta sinua lapsellenne.

Pyydä entistä puolisoasi lopettamaan haukkumisesi, vetoa lapsen etuun. Kerro lapsellesi, että toinen vanhempi on vihainen ja saattaa tämän vuoksi käyttäytyä ikävästi. Sano, että asia tekee sinut surulliseksi. Kerro, että uskot, että se menee ohi.

Jos keskusteluyhteys toiseen vanhempaan on poikki, ota yhteys lastensuojeluviranomaiseen. Kerro hänelle huolestasi, kuinka toisen vanhemman sinusta sanomat sanat voivat vaikuttaa lapseesi.

https://www.mll.fi/vanhemmille/tukea-perheen-huoliin-ja-kriiseihin/vanh…

Paljon voimia ap:lle, tuntuu tosi pahalta mitä sun on kestettävä! Hyvä että on ystäviä ja työ jossa tuetaan. Olen varma että tuo exän harrastama mustamaalaus tulee vielä kääntymään häntä vastaan, mutta se ei varmasti paljon lohduta nyt kun ei kukaan voi sanoa kuinka kauan se kestää. Ei ole mitään kokemusta vastaavasta tilanteesta, mutta narsistista ystävänä sen verran että en epäile yhtään kertomiasi asioita.

Kuulkaa, kaikki on kokeiltu. Kaikki kivet käännetty. Kyllähän exää voidaan puhuttaa. Mitä se auttaa? Ei mitään, suuttuu entisestään ja hyökkää kovempaa. Ja kun muut tiet on suljettu, on ainoa mahdollisuus enää hyökätä lasten kautta.  Hän on tässä se joka toimii oikein, minä teen väärin ja aiheutan kaikkien elämään hankaluuksia. Minä olen mielisairas.

Apua olisi, jos sitä haluaisi vastaanottaa. Mutta lapset eivät koe tarvitsevansa. Ne nyt uskoo täysin isänsä ja kääntäneet minulle selkänsä. Omasta mielestään heillä on kaikki hyvin. Ja ex nyt ainakaan ei koe tarvetta millekkään avulle.

Voin katsella sivusta, kädet ristissä toivoa, että kaikki tämä ei saa lapsissa aikaan kovin suuria vaurioita. Vaan saahan se. Aika näyttää minkälaiset. Ei ole helppoja vuosia luvassa. Kunhan vaan mitään liian pahaa ja liian vakavaa ei sattuisi. Kunhan traumat ei olisi liian suuret kantaa ja niistä tulisi onnellisia aikuisia.

Näin tämä homma menee. Oikeustaistoon en halua lähteä. Ja näitä iskuja tulee varmasti vielä lisää. Ex tulee tekemään kaiken mahdollisen minkä pystyy vaikeuttaakseen mun elämää. Mutta, siinäpä paukuttelee, ei tunnu missään. Mä selviä ihan kaikesta mitä se ikinä tekeekään. Voin jo varsin pitkälle tulevat asiat "nähdä" tuskin mikään tulee mua yllättämään.

Puhe nyt ei ainakaan auta. Eikä varsinkaan minun. 

Voin vaan toimia omalta osaltani tilanteessa mahdollisimman hyvin. Toisen käytökseen en pysty vaikuttamaan. 

Mä olen huoleni kertonut eteenpäin. Muuta en voi.

Ap

Eiköhän jonkun ulkopuolisen tulisi pitää tuolle ap:n exälle nyt kunnon puhuttelu. Kertoa, että lapsille ei saa sanoa enää yhtäkään pahaa sanaa ap:sta eikä mustamaalata, sillä se vahingoittaa lasten psyykettä. Ap:n ja hänen exänsä parisuhde ei kuulu lapsille ja sitä likapyykkiä ei hierota lasten naamaan.

Lasten ei tartte kuunnella yhtäkään paskapuhetta omasta äidistään oman isänsä suusta. Tämä on ihan lasten oikeus. Jonkun ulkopuolisen pitää pitää kunnon keskustelu tolle ap:n äijälle nyt. 

Ohjeita lapselle:

Vanhemmat saattavat riidellä paljon erotessaan. Sama tilanne voi jatkua myös eron jälkeen, sillä eroon liittyvät tunteet, kuten viha ja katkeruus, voivat olla edelleen pinnalla. Vanhemmat voivat myös haukkua toista vanhempaa lapselle, mikä on hämmentävää sekä väärin. On hyvä tietää, että sinulla on oikeuksia näissä eron jälkeisissä tilanteissa:

Sinun ei tarvitse valita puolta erossa. Sinun ei tarvitse mennä riitelyyn mukaan. Vanhemmille voi ilmoittaa selkeästi, että on väärin, jos he vaativat sinua asettumaan puolelleen.

Sinun ei tarvitse olla viestinviejä vanhempiesi välillä. Ei ole sinun tehtäväsi mennä mukaan vanhempiesi väliseen kiistaan tai välittää heidän viestejään. Sano suoraan, miltä sinusta tuntuu.

Kerro heille, mistä pidät ja mistä et. Vaikka se ei tilannetta muuttaisikaan, omien tuntemuksien kertominen helpottaa oloa.

Sinun ei tarvitse ottaa toisen vanhemman roolia tai paikkaa. Vanhempien erottua sinua ei voi vaatia esimerkiksi pitämään kokonaan huolta pienemmistä sisaruksista tai hoitamaan kaikkia kotitöitä.

Kumpikaan vanhemmista ei saa estää sinua pitämästä yhteyttä tai rakastamasta toista vanhempaasi.

Käänny vaikeissa tilanteissa luotettavan aikuisen puoleen. Voit käydä juttelemassa tilanteesta ja tuntemuksistasi jonkun lähipiirissäsi olevan aikuisen tai koulukuraattorin tai terveydenhoitajan luona. Älä jää yksin tukalaan tilanteeseen!

"Kuulkaa, kaikki on kokeiltu. Kaikki kivet käännetty. Kyllähän exää voidaan puhuttaa. Mitä se auttaa? Ei mitään, suuttuu entisestään ja hyökkää kovempaa. Ja kun muut tiet on suljettu, on ainoa mahdollisuus enää hyökätä lasten kautta."

Eli kukaan viranomainen ei ole pitänyt kunnon palaveria miehesi kanssa, että hänen tulee lopettaa kokonaan sinun haukkuminen ja mustamaalaaminen lapsillesi?

Nyt olisi kuule korkea aika. Pistäisi äijä kyllä nopeasti suun suppuun, jos vaarana on se, että lapset huostaanotetaan.

Toi ei oo enää normaalia, toi ap:n miehen jatkuva haukkuminen ja mustamaalaus.

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän jonkun ulkopuolisen tulisi pitää tuolle ap:n exälle nyt kunnon puhuttelu. Kertoa, että lapsille ei saa sanoa enää yhtäkään pahaa sanaa ap:sta eikä mustamaalata, sillä se vahingoittaa lasten psyykettä. Ap:n ja hänen exänsä parisuhde ei kuulu lapsille ja sitä likapyykkiä ei hierota lasten naamaan.

 

Oh my sweet summer child. Sen miehen kanssa ei auta mikään puhe. Ihan sama vaikka tulisi poliisi oven taakse kolkuttamaan lastensuojeluviranomaisten kanssa. Ihan sama vaikka lapset otettaisiin huostaan. Sen miehen jutut ei siitä mihinkään muutu, paremminkin päin vastoin. Narsistia ei voi opettaa. Ei vaan voi. Koska narsku tietää jo kaiken, osaa jo kaiken, ja ymmärtää jo kaiken paremmin kuin kukaan muu. Se vaan suuttuu entistä enemmän jos joku yrittää tekemisiin ja sanomisiin puuttua. Kun se ei ole normaali ihminen, se on luonnehäiriöinen, ihan sanan varsinaisessa merkityksessä.

Voi rakas ap, onneksi sulla on voimia. Etkä sä menetä lapsia kokonaan. Vaikka kirpaisee menettää osa lasten elämästä, saat ne kuitenkin koko loppuelämäksi takaisin. Se, kuka tässä häviää on sun ex. Se saa ne nyt lyhyeksi aikaa, mutta menettää ne loppuelämäksi.

Lapsiin vaikuttaa kyllä se, että toinen vanhemmista haukkuu toista. Tässä kriisissä se voi lapsista tuntua siltä että ne saa tilanteeseen syyllisen, kun niillä itsellään on kamala olla. On ihanaa kun on joku jota sormella osoittaa, selkeä syyllinen omaan paskaan oloon. Mutta kun kriisi hellittää, olo tasaantuu, tottuu tilanteeseen, se haukkuminen alkaakin häiritä. Ei enää tarvitse syytellä ketään, kun sen vihan ja surun on käynyt läpi ja tilanne normalisoitunut. Silloin se haukkuja sahaa enää omaa oksaansa.