Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?
Mies on sanonut, ettei enää rakasta minua. Olemme naimisissa, lapsia on. On tyytymätön suhteeseen, eikä enää rakasta.
Ilmoituksen tuoman alkushokim jälkeen meillä on ollut kuitenkin yhdessä ihan mukavaa. Tiedän kuitenkin, että mies esittää, puree hammasta kestääkseen, ja hakeutuu paljon pois kotoa.
Pakosta asumme yhdessä vielä useita kuukausia.
Itse huomaan ajattelevani, että kaikki kääntyy vielä hyväksi, ja ollaan matkalla parempaan. Vaikka toisaalta tiedän totuuden miehen puolelta.
Miten ihmeessä pystyn irrottautumaan miehestä, varsinkin kun asumme yhdessä. Ja nukumme samassa sängyssä. Ehdotin, että muutetaan eri huoneisiin, mies ei sitä halunnut.
Pelkään, että todellisuus lyö todella kovaa, sitten kun on konkreettisen eron aika. Vaikka, ehkä tässä tekee tätä ajatustyötä kokoajan asian suhteen. Mutta, silti, minä toivon ett kaikki vielä korjaantuisi.
Todella kuluttavaa. Toisaalta voisi olla helpompi repiä itsensä kerralla kunnolla irti. Ja vajota pohjaan, entä tämmöinen ikävä välitila. Jossa välillä petollisen hyvä olla ja välillä valtava möykky vatsanpohjassa.
Kommentit (12644)
Vierailija kirjoitti:
Voi rakas ap, onneksi sulla on voimia. Etkä sä menetä lapsia kokonaan. Vaikka kirpaisee menettää osa lasten elämästä, saat ne kuitenkin koko loppuelämäksi takaisin. Se, kuka tässä häviää on sun ex. Se saa ne nyt lyhyeksi aikaa, mutta menettää ne loppuelämäksi.
Lapsiin vaikuttaa kyllä se, että toinen vanhemmista haukkuu toista. Tässä kriisissä se voi lapsista tuntua siltä että ne saa tilanteeseen syyllisen, kun niillä itsellään on kamala olla. On ihanaa kun on joku jota sormella osoittaa, selkeä syyllinen omaan paskaan oloon. Mutta kun kriisi hellittää, olo tasaantuu, tottuu tilanteeseen, se haukkuminen alkaakin häiritä. Ei enää tarvitse syytellä ketään, kun sen vihan ja surun on käynyt läpi ja tilanne normalisoitunut. Silloin se haukkuja sahaa enää omaa oksaansa.
Kiitos tästä. Tämä ajatus pitää mua pinnalla. Tämä on se, mitä ihmiset minulle paljon sanoo. Jaksa uskoa, tulee vielä aika, että ne lapset ymmärtää.
Juuri yhdeltä kysyin, että miten sen jaksaa, sen ajan kun on vaikeaa? Kun tietää edessä olevan vaikeita vuosia?
Mutta, ei ole muuta vaihtoehtoa kun jaksaa. Kerätä omia voimia, ja olla sitten joskus, jos tarvetta tulee, valmis kannattelemaan lapsia.
Sattuu ne sen sanat silti. Oikeastaan en edes haluaisi tietää niistä mitään. Tekisi mieli puolustautua. Mutta, sitäkään en voi tehdä. Voin vain uskoa, toivoa, luottaa, että aiemmat vuodet siellä taustalla kantaa. Eikä lapsia saada täysin käännettyä minua vastaan, sumutettua uskomaan valheita, sitä sairasta kuvaa minusta. Mutta, miksi ne ei uskoisi, kun edelleen ajoittain joskus vielä itsekkin itseäni epäilen.
Se epänormaali on niiden lasten normaali. Ikävä kyllä. Ja kun laittaneet minuun välit poikki, eivät näe sitä toista puolta, unohtavat totuuden ja alkavat uskomaan siihen isän sanomaan.
Ja tämä on karu ja ikävä totuus.
Ap
Ei se nyt noin voi mennä, että ap:n mies saa puhua valheita ap:sta ja ap on ihan hiljaa ja vetäytyy kuviosta ja toivoo vain mielessään, että ehkäpä joskus lapset näkevät totuuden, joskus aikuisina.
Tuo, mitä ap:n mies harjoittaa on lapsen vieraannuttamista toisesta vanhemmastaan. Noin oikeasti ei saa tehdä. Vähän ihme, että kukaan sosiaaliviranomainen ei sano päin naamaa tolle miehelle, että lopettaa kokonaan ap:sta paskan puhumisen. Vain normaalit aiheet lapsille sallittuja, ei mikään mustamaalauskampanja. Toi on jo ihan lasten etu.
Luin nimittäin aiemmin, että kuviossa on jo lastensuojelu ja juristi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän jonkun ulkopuolisen tulisi pitää tuolle ap:n exälle nyt kunnon puhuttelu. Kertoa, että lapsille ei saa sanoa enää yhtäkään pahaa sanaa ap:sta eikä mustamaalata, sillä se vahingoittaa lasten psyykettä. Ap:n ja hänen exänsä parisuhde ei kuulu lapsille ja sitä likapyykkiä ei hierota lasten naamaan.
Oh my sweet summer child. Sen miehen kanssa ei auta mikään puhe. Ihan sama vaikka tulisi poliisi oven taakse kolkuttamaan lastensuojeluviranomaisten kanssa. Ihan sama vaikka lapset otettaisiin huostaan. Sen miehen jutut ei siitä mihinkään muutu, paremminkin päin vastoin. Narsistia ei voi opettaa. Ei vaan voi. Koska narsku tietää jo kaiken, osaa jo kaiken, ja ymmärtää jo kaiken paremmin kuin kukaan muu. Se vaan suuttuu entistä enemmän jos joku yrittää tekemisiin ja sanomisiin puuttua. Kun se ei ole normaali
Hei muru, oot useammankin kerran maininnut, että paljon 'sontaa' on, mitä et ole täällä kertonut. Olethan purkanut ulos jollekin, jossakin? Ettei jää sisälle möykyksi.
voimahali
Tuumis🌻
Kuten edellä mainittu, siitä miehelle asiasta sanomisesta ei ole mitään hyötyä. Ainoa mikä siitä seuraa, on se, että suuttuu entisestään, hyökkää entistä kovemmin keinoin, ja oppii olemaan jättämättä jälkiä asiasta.
Vieraannuttamista se todellakin on. Keinoja olisi enemmän, jos lapset olisi nuorempia. Ehkä käräjillä asiaan saataisiin joku tulos. Mutta, se on pitkä ja raskas prosessi. Ja koko sen ajan lapset siinä kauheassa puristuksessa. Toivon, että vetäytymällä, annan heille rauhan. Toki, olen lasten elämässä mukana, sen minkä pystyn. Aikamoista tasapainoilua sekin. Täysin epänormaalia. Kaikki laittamani viestit näytetään isälle ja käännetään minua vastaan. Eli, pitää laittaa mahdollisimman neutraaleja viestejä. Yhteydestä katoaa kaikki syvyys ja se yhteys mikä meille lasten kanssa aiemmin ollut.
Ja Tuumis, kyllä mä puran tätä ulos useammassakin paikassa.
Ap
Oman miehen kuolemasta on jo yli 11 vuotta ja silti itken ikävää ja kaipaan häntä aina välillä, kun tulee joku yhteinen sävel radiosta tai muuta vastaavaa. Jos on ollut vahva side toiseen, niin ei se niin vaan katkea.
Ap. Muistathan pitää kirjaa kaikesta väärästä, mitä ex tekee. Tapahtuma ja päivämäärä. Se voi auttaa jos oikeustaisteluun päädytään ja lisäksi se auttaa itseäsi olemaan objektiivinen. Kannattaa myös punnita objektiivisesti se oikeudenkäyntiasia. Onko se oikeasti lapsille parasta, että et taistele heidän puolestaan? Sinulla voi olla hyvä syy, mutta näkevätkö lapset niin. Minä en tiedä.
Muista myös, että et ole "hullu", ellei sinulla oikeasti ole jotain diagnoosia kuten bipolaarisuus tai skitsofrenia. Eikä heitäkään ole ystävällistä nykyisin hulluiksi kutsua.
Myös kunnianloukkaussyyte on mahdollinen, jos eksäsi kulkee kylillä huutelemassa, että olet hullu.
Vierailija kirjoitti:
"Exän touhu on hirveää, sairasta. Se mimmosta soopaa musta puhutaan lapsille, miten niitä käännetään mua vastaan. En edes halua tässä sitä avata. Mutta uskokaa pois, se on sairasta. Vaikka toki ex maalaa minusta sitä sairasta. Eikä kukaan voi auttaa."
Hei mun mielestä tähän pitäisi jo jonkun ulkopuolisen puuttua.
Eikö joka paikassa sanota, että erottuaan vanhemmat eivät saa haukkua toisiaan lapsilleen tuolla tavalla!
Toi on tosi vahingoittavaa lapsille, miehen pitäisi olla turpa kii ap:sta ja puhua korkeintaan normaalit asiat tyyliin "äiti ostaa huomenna toppatakin sinulle." Kaikenlainen mustamaalaus ja haukkuminen kokonaan pois! Ap:n ja hänen miehensä parisuhde ei kuulu lapsille tuolla tavalla, että mies haukkuu ap:ta lapsille viikottain. Toi on oikeasti sairasta.
Täältä sivusta huutelen, että tekstistäsi selviää että et ole joutunut lähempiin tekemisiin narskun kanssa. Sillä kun ei ole mitään rajoja, edes omien lasten satuttaminen ei estä sen touhuja. Ulkopuolisista on harvoin näiden kanssa apua, kun se on niin kova valehtelemaan ja kääntää asiat täysin päinvastoin, kuin mitä totuus ja todellisuus on. Tämä uhrin hulluksi leimaaminen on aika perusmuuvi näillä.
Osa sossuista jopa kietoutuu kätevästi sen narskun juttujen mukana sen puolustajiksi. Jos eivät nekään ole nähneet aiemmin narskua, niin sen kaikenkattavan manipuloinnin ja valehtelun taakse ei ole helppo nähdä. Narsku osaa olla uskottava, kiehtova ja hurmaava, siksi niin monilla on vaikeuksia uskoa miten totaalinen paha siellä takana voi olla. Usein uhri siis jyrätään sossujen, opettajien ja joskus jopa psykologien avutustuksella. Erotetaan lapsistaan, sukulaisistaan, ystävistäänkin joissain tapauksissa.
Sumutuksen määrä on valtava. Usein uhri on niin väsynyt että vaan antaa periksi, kun ei sitä hulluutta enää jaksa. Tästähän ap on moneen kertaan viestitellyt, että ei vaan enää jaksa vaikka lasten hyvinvointi on pelissä. Siihen narsku luottaa, että saa väsytettyä uhrinsa. Huolestuttavaa on se, että kun uhri on nujerrettu (tai päässyt karkuun), narsku etsii uuden kohteen. Joskus se on yksi omista lapsista.
Vierailija kirjoitti:
Olen jopa kannustanut hänen naispuoleisiaan kavereitaan, että edes hieman irroittelisivat.
Yhden miehen tiedän kuka ilmoitti ihastuneensa vaimooni, hänelle ilmoitin, että edes kokeilee.
Apua! Kai tämä on joku trolli, joka yrittää meitä huudattaa? Ei kai oikeasti kukaan ole noin älytön, että kulkee vaimon ystäväpiirissä kannustamassa "irroitteluun", mitä ihmettä se edes tarkoittaa? Saatika sitten, että kaupittelisi vaimoaan tutuille miehille?
Jos tässä on hivenkään totta, niin voihan se olla hyvin todellakin niin, että seksielämä on vähentynyt siellä kotona. Miten tuon kanssa uskaltaisikaan olla, sitähän saisi pelätä, että se kuvaa salaa mainosvideon tik tokkiin.
Minusta on yllättävää, että osaatte nähdä noin mustavalkoisesti.
En ymmärrä koko TikTok heittoa, en ole edes koskaan käyttänyt.
Ensinnäkään en kauppaa vaimoani muille miehille, sensijaan saatan lohkaista, jos näen että kahden välillä on kipinää, niin siitä vaan.. jos teen tälläisen kerran 10::ssä vuodessa, so what. Kyse voi olla myös humoristisestä heitosta, tietyssä tilanteessa. Aikuisten kesken, vuorovaikutuksen ollessa kohdillaan.
Jotkut kutsuvat tuommoisia parisuhteen piristykseksi esim porealtailussa, ahdasmielisimmät vaikka miksi muuksi tahansa.
Se, että olen tsempannut vaimoani pitämään yllä kaveri ja ystävyys suhteitaan, laajemmalti kuin meidän parisuhde ei ole meiltä pois.
Se, että annan vaimolleni luvan mennä ja nauttia, ei ole mustasukkaisuutta.
Kyse on myös yleisestä sosiaalisesta elämästä ja sen elämän monimuotoisuudesta. Tähän kannustan ja toivon.
Toivon, että vaimoni harrastaisi, edes harrastuksia ja tapaisi vaikka naispuoleisia kavereitaan, siis ilman mitään seksuaalisia jännitteitä, ihan vaan pitäisi sosiaalisista suhteista. Ei mitään, vain ylipainosta johtuvien pienten vaivojen valitusta.
Haluan että hänellä olisi hyvä olla, eikä jäisi neljän seinän sisään katselemaan telkkaria.
Siis edes joskus, vaik kerran kuussa muuta.
Kyllä, olen sitä mieltä, et parisuhdekkin kaipaa huoltoa, Hesarin 2.12.2023, sivulla B8, oli juuri hyvä artikkeli kylmästä liitosta.
Miten siihen voi ajautua ja kuinka helposti, ja mitä se tekee pitkässä juoksussa.;
"Pitkään jatkunut ahdistava tai kylmäkiskoinen tunnelma arjessa vaikuttaa ihmiseen fyysisesti ja psyykksisesti. Se voi aiheuttaa unettomuutta, ahdistuneisuutta ja alakuloa. Terveys voi heikentyä pitkäkestoisen stressin vuoksi. Tämä kaikki vaikuttaa paitsi ihmisen omaan hyvinvointiin myös tämän työkykyyn ja vanhemmuuteen."
Annan yleisen neuvon, jos on kohtuullisesti mahdollista vaalikaa terveitä parisuhteitanne.
Jos ei ole, tehkää vaikka ero.
Olen varmasti väärässä siinä, että rakastan vaimoani, kaikkine virheineen.
Itsekkään en ole virheetön.
Pitkä hiihtolenkki avasi jälleen ajattelua.
M45
70% eroista on naisten tekemiä.
Tapasin miehen hänen ollessaan asumuserossa. Nyt vuosien jälkeen toivoo samaa tilannetta mikä järkytys
Asumusero ei ole vain eri osoitteissa asumista. Se on erillään elämistä ja erilleen kasvamista
Tämä, hyvin kirjoitettu. Kopioitu ylempää.
"Ulkopuolisista on harvoin näiden kanssa apua, kun se on niin kova valehtelemaan ja kääntää asiat täysin päinvastoin, kuin mitä totuus ja todellisuus on. Tämä uhrin hulluksi leimaaminen on aika perusmuuvi näillä.
Osa sossuista jopa kietoutuu kätevästi sen narskun juttujen mukana sen puolustajiksi. Jos eivät nekään ole nähneet aiemmin narskua, niin sen kaikenkattavan manipuloinnin ja valehtelun taakse ei ole helppo nähdä. Narsku osaa olla uskottava, kiehtova ja hurmaava, siksi niin monilla on vaikeuksia uskoa miten totaalinen paha siellä takana voi olla. Usein uhri siis jyrätään sossujen, opettajien ja joskus jopa psykologien avutustuksella. Erotetaan lapsistaan, sukulaisistaan, ystävistäänkin joissain tapauksissa."
Sydän itkee verta. Olet oikeassa Ap. Joudut antamaan olla. Et voi tehdä mitään.
-ohis
M45, kuulostaa siltä, että elät rakkaudettomassa liitossa. Toista ihmistä et voi muuttaa mieleiseksesi, vaan hänet on hyväksyttävä sellaisena kuin hän on. Se on rakkautta. Jos olisin sinä, pohtisin eroa vakavasti. Silloin myös vaimollasi olisi mahdollisuus tulla onnelliseksi.
Ap, olen sanaton. En osaa muuta kuin toivoa sinulle kovasti voimia ja valoisampaa tulevaisuutta. Luotan siihen, että saat ammattiapua. Lapset ovat tärkeintä ja heitä tulee suojella. Ammattilaiset osannevat parhaiten neuvoa miten.
Kuurankukka
M45, kerrot, että vaimosi pitäisi jotenkin muuttua. Ymmärrän, jos huolesi esimerkoksi ylipainosta on puhtaasti terveydellinen. Samoin huolesi vaimon liikkumattomuudesta. Mutta taystalta kuultaa kuitenkin myös se, että nämä adia muutenkin harmittavat sinua, vaimosi ei ole enää mielestäsi viehättävä, sen näköinen ja tapainen niinkuin sinä toivoisit. Ymmärrän tämännkin, monet naisetkin lakkaavat viehättymästä miehestään kun ulkonäkö muuttuu. Jos takana on pitkä liitto, niin mukaan tuler muös kaikki muu kylöästyminen toisiinsa ja lisäksi seksin laantuminen tai laimentuminen.
Mutta, tulee se mutta. Toista ihmistä ei voi väkisin muuttaa. Myös kaikenlaisen toisen patisteleminen, huomautteleminen, jopa käskeminen on epäkunmioittavaa. Usein se myös lisää muutosvastarintaa, vaikka itsekin toisaalta olisi samaa mieltä.
Näissä muutosjutuissa pitäisi kumppamninsa muutosta haluavan tarkkaan miettiä olisiko muutoksilla kuitenkaan toivottua piristystä parisuhteeseen tulossa. Onko kyseessä vielä muutoksilla jotenkin toimintaan saatava suhde vai onko vain niin, että suhde on tullut tiensä päähän. Ja nämä ovat vain verukkeita, kumppani ei vaan enää kaiken kaikkiaan ole kiinnostava ja seksikään ei siitä piristyisi. Näillä kumppanin ulkonäköön tms. kohdistuvilla syillä vain hakee itselleen motiivia miksi nyt itse haikaileekin muita naisia tai miehiä ja haaveilee sekä luo erilaisia mielikuvituksellisia tianteita, mitä kukin haaveileekin. Avioliittonsa tylsyyteen.
Molemmat saattavat olla toisiinsa yhtä tylsistyneitä, suuta ei vain reilusti avata ja nosteta kissaa pöydälle. Joskus reilu ero on parempi kuin jotkut keinotekoiset viritykset ja "kyllä minä vaimoa/miestä rakastan" mantrat. Ei se ole mitenkään noloa tunnusta se, että tunteet ovat jiipuneet, se on suoraselkäistä. Päinvastoin toisen muuttumisen jatkuva toivominen ja harmittelu kun joku muu nainen/mies on ja olisi sellainen ja tälläinen. Reilu ero niin kumpikin saa sitten katsoa ja kokeilla millaisia ne muut ovat. Tai olla itsekseen, kukin tavallaan.
M45, sillähän ei ole yhtään mitään merkitystä, miten ahdasmielisiä ovat tai eivät ole, vaan olennaista on ainoastaan vaimosi näkemykset.
Ihminen on siitä jännä, että painostamalla ja puskemalla harvoin saadaan mitään positiivista aikaan. Sinä yrität nyt muuttaa vaimosi elämää siihen suuntaan, joka sinusta oli kivaa ja hyvää elämää. Eli yrität saada häntä jonnekin kaveritapaamisiin, harrastuksiin, jne. vaikka häntä selvästi ei nyt sellainen kiinnosta.
Tähän voi olla monta syytä, mutta niistä juuri sinun pitäisi vaimosi kanssa keskustella. Ei väännellä naamaa hänen selkänsä takana ja harmitella hänen tapaansa elää omaa elämäänsä.
Ja jos teillä on tosiaan kuvailemasi kaltainen kylmä liitto, ei sitä kumpikaan kai yksinään voi muuttaa. Tarkoitan, että vaikka huomenna vaimosi muuttuisi lenkkeileväksi, harrastavaksi ja kaverien kanssa aikaa viettäväksi, muuttaisiko se todella jotain teidän välillänne? Oikeasti muuttaisiko, vai oletko jo, rakkaudesta huolimatta, liian kaukana hänestä?
Se on totta, että etenkin vanhemmiten minunkin mielestäni kannattaa yrittää pitää aktiivisuutta yllä ja lähteä toisen mukaan silloinkin, kun itseä ei ihan ehkä huvittaisi. Mutta vain siinä tapauksessa, että se tekeminen palkitsee todella, eli siellä, minne mennään, on molemmilla kivaa, tekemisessä on huumoria, jos toinen vaikka ei ihan olekaan mestari alalla, jne.
AP, jaksamista, jaksamista!
T: MaratonParkuja
Vierailija kirjoitti:
70% eroista on naisten tekemiä.
Lähteekö alkoholisti tai väkivaltainen nyrkinheiluttaja suhteesta. Niin, ei lähde.
Mutta loput 30 % avioeroista on miesten yksin hakemia. Eli ei ne kaikki miehet ole mitään avioliittoon jämähtäneitä kivirekiä, vaan kyllä ne miehetkin osaavat lähteä.
He tosin lähtevät vasta sitten oma-aloitteisesti, kun uusi nainen on jo katsottuna. Yksin he eivät lähde olemaan pitkistä liitoista. Yleensä avioeron syyksi mies sanoo, ettei enää rakasta.
Se on miesten koodikieli, mikä tarkoittaa, että hänellä on toinen nainen.
MaratonParkuja,
Sinun syvällisiä ja ongelmien ratkaisujen ytimiin osuvia tekstejä on aina jotenkin niin helpottavaa lukea, vaikka asiat eivät koskisikaan juuri omaa elämää. En osaa edes arvailla mistä elämänviisautesi on syntynyt, kerääntynyt ja hioutunut.
Sinulla pitäisi olla ikioma Agony Aunt-palsta kaikkia ihmiselämän ongelmien kanssa painia varten.
T: Fani
Vierailija kirjoitti:
Mutta loput 30 % avioeroista on miesten yksin hakemia. Eli ei ne kaikki miehet ole mitään avioliittoon jämähtäneitä kivirekiä, vaan kyllä ne miehetkin osaavat lähteä.
He tosin lähtevät vasta sitten oma-aloitteisesti, kun uusi nainen on jo katsottuna. Yksin he eivät lähde olemaan pitkistä liitoista. Yleensä avioeron syyksi mies sanoo, ettei enää rakasta.
Se on miesten koodikieli, mikä tarkoittaa, että hänellä on toinen nainen.
Nyt sinkkuna ollessa olen tavannut useamman miehen jotka ovat lähteneet pikästä suhteesta eivätkä edes halua uutta suhdetta. En halua minäkään ja siksi olen tavannut heitä seksin merkeissä.
Se on just näin. Mikään sama ei päde, mikä pätee ns.normaali ihmisen kanssa. Ikävä kyllä.
Ja se on syy, miksi mun on poistettava itseni siitä tarinasta kokonaan. Että niille lapsillekkin tulisi vielä joskus se päivä ja aika, että saavat hengittää vapaasti.
Ja kuulkaa, tätä sontaa riittää. Murto-osan tapahtuneista olen täällä kertonut.
Ap