Lue keskustelun säännöt.
Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?
28.06.2022 |
Mies on sanonut, ettei enää rakasta minua. Olemme naimisissa, lapsia on. On tyytymätön suhteeseen, eikä enää rakasta.
Ilmoituksen tuoman alkushokim jälkeen meillä on ollut kuitenkin yhdessä ihan mukavaa. Tiedän kuitenkin, että mies esittää, puree hammasta kestääkseen, ja hakeutuu paljon pois kotoa.
Pakosta asumme yhdessä vielä useita kuukausia.
Itse huomaan ajattelevani, että kaikki kääntyy vielä hyväksi, ja ollaan matkalla parempaan. Vaikka toisaalta tiedän totuuden miehen puolelta.
Miten ihmeessä pystyn irrottautumaan miehestä, varsinkin kun asumme yhdessä. Ja nukumme samassa sängyssä. Ehdotin, että muutetaan eri huoneisiin, mies ei sitä halunnut.
Pelkään, että todellisuus lyö todella kovaa, sitten kun on konkreettisen eron aika. Vaikka, ehkä tässä tekee tätä ajatustyötä kokoajan asian suhteen. Mutta, silti, minä toivon ett kaikki vielä korjaantuisi.
Todella kuluttavaa. Toisaalta voisi olla helpompi repiä itsensä kerralla kunnolla irti. Ja vajota pohjaan, entä tämmöinen ikävä välitila. Jossa välillä petollisen hyvä olla ja välillä valtava möykky vatsanpohjassa.
Kommentit (12644)
Vierailija kirjoitti:
Kai sulle vapaana naisena muutenkin pitäisi olla selvää, ettei kannata takertua johonkin mieheen heti kun hän on eronnut pitkästä liitosta?
Itsehän taisit takertua, kun mies löysi toisen. Alkoi sitten seksi kiinnostamaan.
Lol
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaa, että kun eronneet kuksii edelleen keskenään niin vapaan naisen pitäisi se tajuta. Eiköhän tajuamattomuus ole silloin jollain muulla kuin vapaalla naisella. Toisaalta onkin ihan hyvä, että ex-vaimo korjaa miehen takaisin hoiviinsa, säästyy moni nainen "reilun kaupan" kohtalolta ja traumoilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli olette naimisissa talojen ja kesämökkien ja sukulaisten kanssa? Miten surullista.
Meillä tämä menee niin, että kaiken sen yhteisen takia, mitä 30 vuodessa on tullut, teemme aivan kaikkemme ettei eroa tulisi. Koska molemmat tietää miten hirveää se olisi, niin pidetään huoli ettei sitä tapahdu. Ongelmiin puututaan, haetaan tarvittaessa ulkopuolista apua jne.
Tuo onkin hyvä asenne.
Meillä mies hommasi sen salarakkaan salaa ja jätti minut vain ilmoitusluontoisesti. Erosta ei keskusteltu mitään. Minut vain jätettiin reilu 15 vuoden liitosta tyylillä, joilla teini-ikäiset jättävät toisiaan muutaman kuukauden seurustelun jälkeen.
Ikävä kuulla Vaatii tosiaan sen että molemmat sitoutuu ja haluaa pitää suhteen kasassa ja hyvänä. Yksin on turha yrittää.
Vierailija kirjoitti:
Irtipääsemisestähän nytkin on keskusteltu. Mukavaa kun on uusia osallistujia ja uusia aiheita. Vai onko lupa keskustella vain määrättyjen ihmisten määrätynlaisesta irtipääsemisestä. Ihan mielenkiintoista keskustella välillä muistakin irtipääsemisen vaikeuksista. Eikä vain pelkästään alkuperäisestä. Sitäpaitsi on vaikeaa siitä keskustella kun alkuperäinen ihminen on miltei hiljennyt. Ja vanhat kommentit on jo moneen kertaan käyty läpi ja alkavat toistaa itseään.
Sä alat toistaa itseäsi :D
Vierailija kirjoitti:
"Eli miksi liittoa jatketaan? Lyhyt vastaus: mukavuudenhalusta, tuttuudesta, turvallisuuden tunteesta. Koska eroaminen on pirun työlästä tuossa kohtaa.
Kaikki asiat on jo tehty uomiinsa ja siinä on mukava vain köllötellä. Moni asia pyörii automaattisesti jne.
Erossa tulee jakaa omaisuus, niin oma koti kuin irtaimisto. Pitää pohtia lasten tapaamiset ja asumiset, sekä vanhempien asumiset. Mihin mahdolliset lemmikit? Miten rahallisesti pärjätään? Kuka maksaa elatusmaksuja ja kuinka paljon? Pitääkö mennä oikeuteen tappelemaan?
Miten fyysisesti jaksaa tehdä muuton, muutto on pirun työlästä tuossa kohtaa elämää, kun tavaraa on vaikka kuinka.
Miten lapset reagoivat eroon? Miten kesämökille käy? Miten autolle käy?"
Joo, tuommoisten kannattaa vaan pysyä niissä raameissaan. Itse erosin kolmen lapsen, pianon ja tavarapaljouden kanssa ja hyvin meni
Sä vaikutat ihan WT ihmiseltä kommenttisi perusteella. Jos suhde ei ole täysin huono, lasten takia kannattaa vielä yrittää ja antaa mahdollisuus. Toki tiettyyn pisteeseen asti. Tuon aiemman kirjoittajan tarkoitus oli nostaa esiin, ettei se eropäätös ole aina niin helppo tehdä vaan asioita on hyvä punnita eri kulmista, ettei tee hätiköityjä päätöksiä. Aika helposti monet eroaa nykyään tässä kertakäyttökulttuurissa. Ja anteeksi, mutta aika osuvasti sanottu, että piano ja lapset kainaloon ja morjens Reiska!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kai sulle vapaana naisena muutenkin pitäisi olla selvää, ettei kannata takertua johonkin mieheen heti kun hän on eronnut pitkästä liitosta?
Itsehän taisit takertua, kun mies löysi toisen. Alkoi sitten seksi kiinnostamaan.
Mun mielestä on ihanaa, että eronnut pari palasikin lopulta yhteen. Sitä rakkautta löytyi vielä. Joskus tarvitsee vain vähän etäisyyttä, että sen näkee ja kuinka vahvasti tuntee edelleen toista kohtaan. Miehen laastarisuhde toisen naisen kaa oli nimenomaan kevyt laastarisuhde, ja tuo toinen nainen itse päätti siihen ryhtyä. Varmaan tajusi itsekin, ettei kyseessä ole suuri rakkaustarina, koska takertui mieheen ja yritti erottaa tämän lapsistaan.
"Aika helposti monet eroaa nykyään tässä kertakäyttökulttuurissa. Ja anteeksi, mutta aika osuvasti sanottu, että piano ja lapset kainaloon ja morjens Reiska!"
Olen tuo, joka erosi lapsineen ja pianoineen. Sinä tietämättä mitään mitätöit toisen vaikeita ratkaisuja. Ei kuulu toisten eron syyt muille, mutta uskotko todella, että kolmen lapsen kanssa eroaa vähällä. Minä voin paljastaa sinulle, jos siis oppisit olemaan olettamatta, että kyseessä oli todella haastava ero ja liitto.
Samoin tuossa kommentissasi puhut alatyylisesti vihjaamalla wt:iin. Todella ymmärtämätöntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minustakin on mielenkiintoista lukea uusia kommentteja ja kommentteja myös sieltä eri näkökannalta. En tosin kaikesta ole näiden kommentoijien kanssa samaa mieltä, mutta enhän minä toisaalta heidän kokemuksiaan kokonaan edes ymmärrä, kun en samaa elämää ole elänyt.
Mieleen nousi se, että kyllähän siinä kuitenkin on eroa, eroaako hyvin nuorena vaiko jo vanhempana, sillä nuorena kirjaimellisesti elämä on edessäpäin, kun taas vanhempana sitä kyllä miettii, miten menee uusiksi kaikki, mitä on rakentanut ja miten todennäköistä on pystyä/jaksaa alkaa vähän kuin alusta, mikä monelle on kuitenkin pakko.
Mitä tulee 17 v sitten tapahtuneeseen tarinaan, sehän voisi olla M36 exän kirjoittama muutoin, paitsi että yhteen menemistä ei heillä tapahtunut. Hyvä kysymys on mielestäni, olisiko sitten pitänyt. Ts. jos se irtipäästäminen on niin vaikeaa, että yhteistä elämää lapsien kanssa ja samassa sängyssä jatketaan uudesta suhteesta huolimatta, pitäisikö pysähtyä miettimään, mitä elämää oikeastaan haluaa.
Todella kiva olisi kyllä kuulla "vakkarien" kuulumisia ihan jokaiselta, tietysti!
T: MaratonParkuja
No onpas täällä vilkasta. Eipä mulle kummempaa kuulu, yhteinen arki on parasta. Puoliso yllätti niin kivalla tavalla viikonloppuna, että todellakin häntä rakastan. Luotettava kumppani, mukava mies ja huumorintaju meillä on niin samanmoista.
Täällä on ollut erilaisia erotarinoita, kaikille on tilaa, mutta ei tarvitse ilkeillä toisten valintoja. Päälimmäisenä nyt tulee mieleen, miten erilaisia erot voi olla juurikin siitä syystä, minkä ikäisenä yhteen on pitkään liittoon menty.
Jos parikymppisinä, vailla suurempaa elämänkokemusta, ja ero tulee nelikymppisenä, on yhdessä oltu puolet elämästä. Rakennettu just yhdessä aikuisuus, tehty lapset, talous, kesämökki yms.
Jos taas kolmikymppisinä, on jo elämää nähty. Pitkäkin liitto pohjautuu eri arvoille. Ja ero on erilainen.
Tämmöisiä mietin
Tuumis🌻
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Irtipääsemisestähän nytkin on keskusteltu. Mukavaa kun on uusia osallistujia ja uusia aiheita. Vai onko lupa keskustella vain määrättyjen ihmisten määrätynlaisesta irtipääsemisestä. Ihan mielenkiintoista keskustella välillä muistakin irtipääsemisen vaikeuksista. Eikä vain pelkästään alkuperäisestä. Sitäpaitsi on vaikeaa siitä keskustella kun alkuperäinen ihminen on miltei hiljennyt. Ja vanhat kommentit on jo moneen kertaan käyty läpi ja alkavat toistaa itseään.
Sä alat toistaa itseäsi :D
Oli miten oli, asia on kuitenkin näin. On eri puolia valaisevaa ja mielenkiintoista kun tulee uusia kirjoittajia ja uusia, erilaisia aiheita. Nämä uudet aiheet kuitenkin liittyvät irtipääsemisen ja -päästämisen vaikeuteen, kukin omalla tavallaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai sulle vapaana naisena muutenkin pitäisi olla selvää, ettei kannata takertua johonkin mieheen heti kun hän on eronnut pitkästä liitosta?
Itsehän taisit takertua, kun mies löysi toisen. Alkoi sitten seksi kiinnostamaan.
***Mun mielestä on ihanaa, että eronnut pari palasikin lopulta yhteen. Sitä rakkautta löytyi vielä. Joskus tarvitsee vain vähän etäisyyttä, että sen näkee ja kuinka vahvasti tuntee edelleen toista kohtaan. Miehen laastarisuhde toisen naisen kaa oli nimenomaan kevyt laastarisuhde, ja tuo toinen nainen itse päätti siihen ryhtyä. Varmaan tajusi itsekin, ettei kyseessä ole suuri rakkaustarina, koska takertui mieheen ja yritti erottaa tämän lapsistaan.
Komps. Yhteenpalanneiden ja paluussa myös onnistuneiden tarinat ovat ihania, niitä tarvitaan lisää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Aika helposti monet eroaa nykyään tässä kertakäyttökulttuurissa. Ja anteeksi, mutta aika osuvasti sanottu, että piano ja lapset kainaloon ja morjens Reiska!"
Olen tuo, joka erosi lapsineen ja pianoineen. Sinä tietämättä mitään mitätöit toisen vaikeita ratkaisuja. Ei kuulu toisten eron syyt muille, mutta uskotko todella, että kolmen lapsen kanssa eroaa vähällä. Minä voin paljastaa sinulle, jos siis oppisit olemaan olettamatta, että kyseessä oli todella haastava ero ja liitto.
Samoin tuossa kommentissasi puhut alatyylisesti vihjaamalla wt:iin. Todella ymmärtämätöntä.
No, kyllähän sinäkin kommentoit tuon erään kirjoitukseen hyvin alentuvasti. Se, joka listasi niitä pitkästä liitosta eroamisen vaikeuksia ja asioita. Kommentoit hyvin halventavasti, tyylillä, että mitäkö vaikeaa eroamisessa on, että sinähän vain pistit lapset ja pianon kainaloon ja se oli siinä. Ja ei ollu vaikeeta. Halveerasit samalla myös kaikkia pitkässä liitossa roikkujia.
Mikä eron vaikeus. En ole koskaan ollut niin onnellinen, kun mies ilmoitti löytäneensä nuoremman ja paremman. Mielummin ilman seksiä, kuin tunneköyhän miehen kanssa. Talouskin parani, kun omat tulot vain omassa käytössä.Tähän tulokseen päätyneet myös lukuisat nuoremmat ja paremmat, jotka ovat hänet jättäneet eromme jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eniten säälin roikkujia, jotka pitkässä liitossa. Ei uskallleta/ haluta erota mukavuuden halun/ rahan takia.
Säälittäviä ihmisiä. Käy heitä sääliksi.
"No, kyllähän sinäkin kommentoit tuon erään kirjoitukseen hyvin alentuvasti. Se, joka listasi niitä pitkästä liitosta eroamisen vaikeuksia ja asioita. Kommentoit hyvin halventavasti, tyylillä, että mitäkö vaikeaa eroamisessa on, että sinähän vain pistit lapset ja pianon kainaloon ja se oli siinä. Ja ei ollu vaikeeta. Halveerasit samalla myös kaikkia pitkässä liitossa roikkujia."
Viittasin muuttamiseen tekona, kun toinen huokaili, että miten sitä jaksaa edes muuttaa, kun tavaraa niin paljon. Siis se itse muuttokuorman kanssa meneminen ei tod ollut se vaikea osuus. Luetun ymmärtäminen ja tulkitseminen!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai sulle vapaana naisena muutenkin pitäisi olla selvää, ettei kannata takertua johonkin mieheen heti kun hän on eronnut pitkästä liitosta?
Itsehän taisit takertua, kun mies löysi toisen. Alkoi sitten seksi kiinnostamaan.
Mun mielestä on ihanaa, että eronnut pari palasikin lopulta yhteen. Sitä rakkautta löytyi vielä. Joskus tarvitsee vain vähän etäisyyttä, että sen näkee ja kuinka vahvasti tuntee edelleen toista kohtaan. Miehen laastarisuhde toisen naisen kaa oli nimenomaan kevyt laastarisuhde, ja tuo toinen nainen itse päätti siihen ryhtyä. Varmaan tajusi itsekin, ettei kyseessä ole suuri rakkaustarina, koska takertui mieheen ja yritti erottaa tämän lapsistaan.
Jos "laastarisuhde" tietää olevansa laastarisisuhde ja se molemmille sopii, niin asia on ok. Mutta on paljon niitä eronneita jotka uskottelevat niin itselleen kuin uudelle, että ovat päässeet irti entisestä, haluavat seurustelusuhdetta ja ovat uudellekin niin uskotelleet niin asia ei ole ok. Myös on ilmeisesti niitä, kuten tuon tarinan kertojakin, että heidän ei olisi edes pitänyt erota. Mutta erottiin silti. Se on kyllä käsittämätöntä, että ihmiset eroavat jopa yhteisestä päätöksestä ja eivät ole vakavasti harkinneet eroaan. Siinähän on puolen vuoden harkinta aikakin juuri sitä varten. Erotaan ikäänkuin vain ihan hiukan, mutta ei tosissaan. Silti käydään eroprosessi läpi.
Ihanaa oli varmaan tälle parille, uudella voisi olla toisenlainen kertomus ja kokemus. Tämä siis koskee kaikkia tämänkaltaisia "eroja" ei yksin tätä pariskuntaa.
Mä olin kerran laastari, tietämättäni!
Se oli aivan kammottava kokemus, varsinkin, kun itse olin umpirakastunut, täysin uskollinen ja halusin vain tätä yhtä miestä.
Mies haikailikin exän perään ja olin hänelle vain laastari. Mikään ei ole kammottavampaa, uskokaa pois.
"Jos "laastarisuhde" tietää olevansa laastarisisuhde ja se molemmille sopii, niin asia on ok."
En tiedä ketään, joka haluaisi olla jollekkin miehelle vain jonkin naisen korvike ja vieläpä ihan tietoisesti.
Mitä nainen saa tuollaisesta suhteesta? Tietää, että miehen tunteet ovat kiinni entisessä naisessa ja mies pitää tätä laastaria vain sen takia, kun haluaa seuraa. Mies ei tunne laastaria kohtaan rakkautta, vaan rakastaa sitä entistä. Onpa juu tosi kivaa harrastaa seksiä tuollaisen miehen kanssa, viettää aikaa yms.
Vierailija kirjoitti:
Mä olin kerran laastari, tietämättäni!
Se oli aivan kammottava kokemus, varsinkin, kun itse olin umpirakastunut, täysin uskollinen ja halusin vain tätä yhtä miestä.
Mies haikailikin exän perään ja olin hänelle vain laastari. Mikään ei ole kammottavampaa, uskokaa pois.
Kyllä, se vetää maton alta ihan totaalisesti. Itselle oli kuin mies olisi vetänyt viemäristä alas koko suhteemme. Se suututti ja itketti. Ja meillä oli hyvä suhde, niin ainkin tuntui. Ne hyvätkin hetket ja yhdessäolo meni ikäänkuin pilalle. Silloin alkaa vatvoa, että oliko koko ajan yhteydessä exäänsä ja harrastivat seksiä, tuntee itsensä ikäänkuin tahratuksi kun itse oli täysillä mukana. Sitten myös ajattelee, että kuinka se toinen voi tehdä tuollaista. Meillä oli hyvää seksiä ja luulin, että henkinen yhteys jotenkin vielä paransi sitä. No, se siitä, mutta itse voin sanoa, että kamala kokemus ja jättää suuren epäluottamuksen ja varjon seuraavia suhteita ajatellen.
Kai sulle vapaana naisena muutenkin pitäisi olla selvää, ettei kannata takertua johonkin mieheen heti kun hän on eronnut pitkästä liitosta?
Itsehän taisit takertua, kun mies löysi toisen. Alkoi sitten seksi kiinnostamaan.