Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olin kerran laastari, tietämättäni!

Se oli aivan kammottava kokemus, varsinkin, kun itse olin umpirakastunut, täysin uskollinen ja halusin vain tätä yhtä miestä. 

Mies haikailikin exän perään ja olin hänelle vain laastari. Mikään ei ole kammottavampaa, uskokaa pois.

 

Kyllä, se vetää maton alta ihan totaalisesti. Itselle oli kuin mies olisi vetänyt viemäristä alas koko suhteemme. Se suututti ja itketti. Ja meillä oli hyvä suhde, niin ainkin tuntui. Ne hyvätkin hetket ja yhdessäolo meni ikäänkuin pilalle. Silloin alkaa vatvoa, että oliko koko ajan yhteydessä exäänsä ja harrastivat seksiä, tuntee itsensä ikäänkuin tahratuksi kun itse oli täysillä mukana. Sitten myös ajattelee, että kuinka se toinen voi tehdä tuollaista.  Meillä oli hyvää seksiä ja luulin, että henkinen yhteys jotenkin vielä paransi sitä. No, se sii

Kyllä, just noin se on. Ne hyvätkin hetket menneessä tavallaan menivät pilalle, kaikki meni pilalle, kun selvisi, että mies oli koko tuon ajan rakastunutkin exäänsä ja haikaillut perään. Tuntui aivan musertavalta, kun tosissaan itse oli täysillä mukana, sitoutunut, rehellinen ja läpinäkyvä. Itse en haikaillut yhdenkään entisen perään. Luulin olevani hyvässä ja rehellisessä suhteessa, jossa mitään ei salailla. Ja sitten paljastuikin tällainen pommi sieltä kaiken sokerikuorrutuksen alta.

M45:lle ja hänen haaveilleen saada rakastajatar ja pitämällä kuitenkin vaimokin:

Kukaan mies ei löydä kerralla montaa naista, joka suostuu kuukaudesta toiseen pelkkään seksiin silloin kuin miehelle sopii.

Mustasukkaisuus ja halu saada suhteelta enemmän tulee kuvaan mukaan ennemmin tai myöhemmin. Silloin mies ei voi enää pitää yllä suhdetta muutoin kuin antamalla ymmärtää, että siitä on kehittymässä jotain enemmän. Siis toimimalla petollisesti.

Vierailija kirjoitti:

"Jos "laastarisuhde" tietää olevansa laastarisisuhde ja se molemmille sopii, niin asia on ok."

En tiedä ketään, joka haluaisi olla jollekkin miehelle vain jonkin naisen korvike ja vieläpä ihan tietoisesti.

Mitä nainen saa tuollaisesta suhteesta? Tietää, että miehen tunteet ovat kiinni entisessä naisessa ja mies pitää tätä laastaria vain sen takia, kun haluaa seuraa. Mies ei tunne laastaria kohtaan rakkautta, vaan rakastaa sitä entistä. Onpa juu tosi kivaa harrastaa seksiä tuollaisen miehen kanssa, viettää aikaa yms.

 

Onhan paljon naisia jotka haluaa varatunkin miehen. Ihan tietoisesti. Minunkin miestä yksi yritti ja kun kysyin miten kehtaa, vastaus oli että ei hän olisi siinä mitään menettänyt vaan päinvastoin. Moni kokee saavansa kaiken mitä haluaa tapailemalla varattua miestä, saa huomiota, ihailua, seksiä mutta ei silti tarvitse olla itsekään sitoutunut. Käsittääkseni jopa yleisempää naisten kuin miesten keskuudessa.

Vierailija kirjoitti:

"Jos "laastarisuhde" tietää olevansa laastarisisuhde ja se molemmille sopii, niin asia on ok."

En tiedä ketään, joka haluaisi olla jollekkin miehelle vain jonkin naisen korvike ja vieläpä ihan tietoisesti.

Mitä nainen saa tuollaisesta suhteesta? Tietää, että miehen tunteet ovat kiinni entisessä naisessa ja mies pitää tätä laastaria vain sen takia, kun haluaa seuraa. Mies ei tunne laastaria kohtaan rakkautta, vaan rakastaa sitä entistä. Onpa juu tosi kivaa harrastaa seksiä tuollaisen miehen kanssa, viettää aikaa yms.

 

Tarkoitin nyt yhdessä sovitulla laastarisuhteella sellaista, että olisi esimerkiksi kaksi juuri eronnutta ja molemmat haluavat vain pelkkää seksisuhdetta tai kevyttä tapailua ja ei mitään sen vakavampaa. Tajuavat molemmat, että eivät ole valmiita vakavampaan. Mutta nimenomaan niin, että se riittää molemmille, kumpikaan ei halua tai luule muuta. Kirjoitin vissiin epäselvästi. 

Se on totta, että tuskin kukaan nainen haluaa olla jolllekin miehelle vain jonkin naisen korvike tietoisesti. Eikä kenellekään niin pitäisi tehdä. En niin tarkoittanut ollenkaan. 

"Onhan paljon naisia jotka haluaa varatunkin miehen. Ihan tietoisesti. Minunkin miestä yksi yritti ja kun kysyin miten kehtaa, vastaus oli että ei hän olisi siinä mitään menettänyt vaan päinvastoin. Moni kokee saavansa kaiken mitä haluaa tapailemalla varattua miestä, saa huomiota, ihailua, seksiä mutta ei silti tarvitse olla itsekään sitoutunut. Käsittääkseni jopa yleisempää naisten kuin miesten keskuudessa."

Tuossa ei saa kuin pinnallisen suhteen, siis tuo salarakas saa.

Jossain kohtaa se ei vain riitä, vaan kuvioon tulee mustasukkaisuus ja ajatus siitä, että miehen pitää tehdä valinta, kumman ottaa. Ei salarakaskaan jaksa olla ikuisesti vain varalla ja kakkonen ja tavata miestä vain silloin, kun se miehelle sopii. Ja olla miehen tarpeiden tyydyttäjä vain silloin, kun se aikataulullisesti miehelle sopii.

"No, kyllähän sinäkin kommentoit tuon erään kirjoitukseen hyvin alentuvasti. Se, joka listasi niitä pitkästä liitosta eroamisen vaikeuksia ja asioita."



Niin, olisiko tuon kommentoijan pitänyt esittää oma listansa, osituskirjat ja terapian/lääkärin epikriisit, jotta olisi tullut ymmärretyksi. Tässä ketjussa on kyllä ollut tyypillistä avautua ja paljastaa todella intiimejäkin asioita. Sivukaupalla. Muuten ei ymmärretä.

Kyllähän laastaria voi tarvita muustakin syystä kuin sen takia, että on vielä exässä kiinni. Myös päinvastaisessa tapauksessa voi, eli kaikki on niin ohi kuin olla voi ja tietää, että takaisin ei todellakaan tahdo. Siinä tilanteessa voisi olla ihan hyvä, että saisi rohkaisua, kivaa seuraa, seksiä, läheisyyttä juuri ilman, että täytyy ajatella, että sitoudunpa tässä taas vuosikymmeniksi ja yhtä pitkään suhteeseen kuin edellinenkin oli.

Tuntuu jopa vähän vanhanaikaiselta ajatukselta, että mitä tuosta nainen voi saada. Ihan samaa kuin mieskin, hyvää seksiä ja kevyttä tapailua ilman velvoitetta ajatella loppuelämän tulevaisuutta yhdessä.

Sen sijaan kaikenlaiset valheet missä tahansa suhteessa ovat ikäviä ja satuttavia. Ja onhan se sama, minkälainen suhde tai valhe on, paljastuttuaan se satuttaa sitä, joka on ollut rehellinen. Sekin satuttaa, jos itse ajattelee, että ollaan tässä reilusti kevytsuhtelimassa kaksi aikuista ihmistä ja toinen alkaakin syytellä ja haukkua sen vuoksi, että itse haluaakin enemmän.

T: MaratonParkuja

"Sekin satuttaa, jos itse ajattelee, että ollaan tässä reilusti kevytsuhtelimassa kaksi aikuista ihmistä ja toinen alkaakin syytellä ja haukkua sen vuoksi, että itse haluaakin enemmän"

Kyllä, tai yrittää etäännyttää toista "entisistä" lapsistaan, vaatii toista purkamaan vasektomian koska itse haluaa uusia lapsia, jne. Rumaa vallankäyttöä, todella rumaa ja on hyvä ettei sellaiseen taivuta.

Myös päinvastaisessa tapauksessa voi, eli kaikki on niin ohi kuin olla voi ja tietää, että takaisin ei todellakaan tahdo. 

Musta tuo vaihe on ihan parasta ja silloin yleensä keksin jotain uusia harrastuksia ja kaikkea uutta. Ja nauttii itsestään ja omista tekemisistään eikä tarvii huomioida ketään. On tilaa. Mutta kukin tavallaan.

Hyvä artikkeli laastari-/lohtusuhteesta löytyy tuosta linkistä

https://www.hyvaterveys.fi/artikkeli/mieli/laastarisuhde-hoitaa-tunneha…

Itse en kyllä oikeastaan tykkää tuollaisista kevyttapailusuhteista ja vain srksisuhteista. Joko ihminen on reilusti yksin ja toteaa ettei ole valmis suhteeseen tai sitten on suhteessa ja ottaa toisen ihmisen tosissaan ja ihmisenä  jolla on tunteet.  Ei mitään "kevytvirityksiä" koska on vaarana juuri, että jompikumpi kuitenkin ihastuu ja alkaa odottaa enemmän. Ymmärrän kyllä, on nykaikaa, mutta vanhempana ihmisenä en tätä suoraan sanoen ymmärrä. 

En nyt tarkoita, että aina pitää kirkonkellot soida tai loppuelämä yhdessä olla, mutta joku sitoutuminen ja tosissaan oleminen pitäisi olla. Ilman mitään sitoumuksia tuntuu, että haluaa vain päästä helpolla. Otetaan ihminen omia tarkoitusperiään varten. No, jos sattuu samassa mielessä oleman joku muukin liikkeellä, mutta silti tuntuu tunteettomalta. 

Itsellä joko kolahtaa tai ei. En pysty olemaan jonkun miehen  kanssa ellei kolahda ja jos kolahtaa niin silloin haluan myös suhteen. En pysty silloin mihinkään kevyeen ja tunteettomaan koska tunteet vat minulla mukana kun mies on mieleinen. Ei-mieleisen kanssa en olisi. Olen mieluummin yksin silloin. 

Vierailija kirjoitti:

Itse en kyllä oikeastaan tykkää tuollaisista kevyttapailusuhteista ja vain srksisuhteista. Joko ihminen on reilusti yksin ja toteaa ettei ole valmis suhteeseen tai sitten on suhteessa ja ottaa toisen ihmisen tosissaan ja ihmisenä  jolla on tunteet.  Ei mitään "kevytvirityksiä" koska on vaarana juuri, että jompikumpi kuitenkin ihastuu ja alkaa odottaa enemmän. Ymmärrän kyllä, on nykaikaa, mutta vanhempana ihmisenä en tätä suoraan sanoen ymmärrä. 

En nyt tarkoita, että aina pitää kirkonkellot soida tai loppuelämä yhdessä olla, mutta joku sitoutuminen ja tosissaan oleminen pitäisi olla. Ilman mitään sitoumuksia tuntuu, että haluaa vain päästä helpolla. Otetaan ihminen omia tarkoitusperiään varten. No, jos sattuu samassa mielessä oleman joku muukin liikkeellä, mutta silti tuntuu tunteettomalta. 

Itsellä joko kolahtaa tai ei. En pysty olemaan jonkun miehen  kanssa ellei kolahda ja jos kolahtaa niin silloin ha

Kai kerrot tämän kaiken aina jos tapaat miehen jonka kanssa haluat alkaa tapailla enemmänkin? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en kyllä oikeastaan tykkää tuollaisista kevyttapailusuhteista ja vain srksisuhteista. Joko ihminen on reilusti yksin ja toteaa ettei ole valmis suhteeseen tai sitten on suhteessa ja ottaa toisen ihmisen tosissaan ja ihmisenä  jolla on tunteet.  Ei mitään "kevytvirityksiä" koska on vaarana juuri, että jompikumpi kuitenkin ihastuu ja alkaa odottaa enemmän. Ymmärrän kyllä, on nykaikaa, mutta vanhempana ihmisenä en tätä suoraan sanoen ymmärrä. 

En nyt tarkoita, että aina pitää kirkonkellot soida tai loppuelämä yhdessä olla, mutta joku sitoutuminen ja tosissaan oleminen pitäisi olla. Ilman mitään sitoumuksia tuntuu, että haluaa vain päästä helpolla. Otetaan ihminen omia tarkoitusperiään varten. No, jos sattuu samassa mielessä oleman joku muukin liikkeellä, mutta silti tuntuu tunteettomalta. 

Itsellä joko kolahtaa tai ei. En pysty olemaan jonkun miehen 

Mitä tarkoitat, siis kerron minkä? Etten halua kevyttapailua? Että haluan tunteellisen suhteen? Tietenkin kerron, eiköhän se selviä osin siinäkin mitä mies itse kertoo suhteelta haluavan. Yhdessä tietenkin jutellaan mitä kumpikin suhteelta ajattelee. Sillehän en minä sitten voi mitään jos mies puhuu eri kuin on totta. Mutta toivottavasti osaan sitten miehen käytöksestä ja puheista sen huomata. 

Siksi toivonkin, että ihmiset olusivat rehellisiä. Että nämä kevyttapailijat heti kertoisivat millä mielellä olevat liikenteessä. Silloin, vaikka tämä mies olisikin kolahtanut, osaan itse päättää haluanko olla jatkossa hänen kanssaan. Olen tietenkin ottanut huomioon, että vaikka joku mies minuun kolahtaakin niin tämä saattaa olla sellainen, että ei halua tunteellista suhdetta. Toivottavasti silloin sen kertoo suoraan.  

Täällä minäkin olen keskustelua tiiviisti seurannut. Kiva, että on uusia kirjoittajia ja ketju elää. 

Tätä ketjua lukiessa kyllä tajuaa, että parisuhteet on kyllä aika taitolaji. Se, että yleensäkin löytää hyvän kumppanin rinnalleen ja että pitkässä parisuhteessa molempien kasvaessa parisuhde pysyy kunnossa. Osittain se on myös tahtolaji, mutta yksin on vaikea tahtoa.

Kyllä se eroaminen on haastavampaa kun suhde on kestänyt 15-30 vuotta, ei sitä tilannetta voi verrata lyhyisiin suhteisiin. Silti varmasti jokainen ero sattuu jätetylle osapuolelle.

Pettämistä ja valehtelemistä en itse vaan ymmärrä. Minusta suhde pitää "avata" ja antaa toiselle osapuolelle vapaus valita haluaako elää sellaisessa suhteessa. 

Olen aina inhonut sanontaa, että nainen "antaa" ja mies saa. Hitto vie. 

Olen 45 vuoden ikäinen. En ole koskaan harrastanut laastarisuhteita, enkä niitä ymmärrä, koska ei ole kokemusta. Ja suhteitahan minulle on kertynyt. Yksi pitkä 15 vuoden avioliitto, lisäksi joitakin muutaman vuoden juttuja ja lyhyempiä kuukausien juttuja.

Olen sitten ollut jätetty ja itse toiminut jättäjänä, en ole ikinä kaivannut mitään laastaria sen jälkeen, vaan nimenomaan päinvastoin. Olen halunnut ehdottomasti olla yksin ja olen julistanut sinkkuuttani ja itsenäisyyttäni, enkä ole tukeutunut kehenkään, en edes yhden illan juttuun. 

Mulle on ollut jotenkin tosi tärkeää olla aivan yksin näiden suhteiden jälkeen, joko kuukausia ja jopa vuosia. 

"Musta tuo vaihe on ihan parasta ja silloin yleensä keksin jotain uusia harrastuksia ja kaikkea uutta. Ja nauttii itsestään ja omista tekemisistään eikä tarvii huomioida ketään. On tilaa. Mutta kukin tavallaan."

Samanlainen olen. On aivan ihanaa olla yksin suhteen päättymisen jälkeen, ei tarvi ottaa ketään huomioon, ei tarvitse puhua eikä selvitellä välejään mihinkään päin, voi mennä ja tulla ilman mitään raportointivelvollisuutta kenellekkään, voi olla omassa kodissaan just niinku lystää, nukkua miten ja milloin haluaa, syödä ja mennä miten haluaa, siivota vain omat sotkunsa. Se vapaudentunne on jotain huumaavaa.

Vierailija kirjoitti:

"Musta tuo vaihe on ihan parasta ja silloin yleensä keksin jotain uusia harrastuksia ja kaikkea uutta. Ja nauttii itsestään ja omista tekemisistään eikä tarvii huomioida ketään. On tilaa. Mutta kukin tavallaan."

Samanlainen olen. On aivan ihanaa olla yksin suhteen päättymisen jälkeen, ei tarvi ottaa ketään huomioon, ei tarvitse puhua eikä selvitellä välejään mihinkään päin, voi mennä ja tulla ilman mitään raportointivelvollisuutta kenellekkään, voi olla omassa kodissaan just niinku lystää, nukkua miten ja milloin haluaa, syödä ja mennä miten haluaa, siivota vain omat sotkunsa. Se vapaudentunne on jotain huumaavaa.

 

Kuinka pitkiä suhteita nämä on olleet, joiden jälkeinen elämä on "ihan parasta"? 

Vierailija kirjoitti:

"Musta tuo vaihe on ihan parasta ja silloin yleensä keksin jotain uusia harrastuksia ja kaikkea uutta. Ja nauttii itsestään ja omista tekemisistään eikä tarvii huomioida ketään. On tilaa. Mutta kukin tavallaan."

Samanlainen olen. On aivan ihanaa olla yksin suhteen päättymisen jälkeen, ei tarvi ottaa ketään huomioon, ei tarvitse puhua eikä selvitellä välejään mihinkään päin, voi mennä ja tulla ilman mitään raportointivelvollisuutta kenellekkään, voi olla omassa kodissaan just niinku lystää, nukkua miten ja milloin haluaa, syödä ja mennä miten haluaa, siivota vain omat sotkunsa. Se vapaudentunne on jotain huumaavaa.

Minäkin ihmettelen, miten ihminen sitten edes haluaa niihin muutaman vuoden suhteisiin, kun aivan huumaavaa on olla yksin? Toisin sanoen, mikä niihin suhteisiin sitten vetää kuitenkin?

En tarkoita olla ilkeä, tämä vaan on taas jotain, mitä minä en ymmärrä. En itsekään ole ollut laastarisuhteessa tai harrastanut yhden yön juttuja, mutta tämä ketju on saanut minut ajattelemaan, että ehkä ei olisi pitänyt olla niin ehdoton eron jälkeen, vaan avoimempi kaikenlaisen tutustumisen ja elämisen suhteen. 

Vaikea myös käsittää, miksi ainakaan itselleni olisi ollut parempi "vakava" suhde, joka olisi päättynyt parin vuoden päästä kuin kevytsuhde, jossa molemmat tietää, missä mennään ja mikä on sitoutumisen taso ja jonka päättyminen ei kirpaise, vaan parhaimmillaan jättää hyvät muistot. Sillä en varmaan olisi kyllä henkisesti kestänyt aloittaa uutta suhdetta, sitoutua, sovitella elämiä yhteen, jne. kaikkea, mikä vakavampaan suhteeseen kuuluu vain erotakseni taas.

Jos nykyinen suhteeni päättyisi, se sattuisi aivan yhtä paljon kuin edellinen ero, vaikka olemme olleet yhdessä vain kohta 2 v. Tähän suhteeseen olen panostanut tosissani, mutta alku oli aika pomppuisa ja hankala, kiitos minun traumojeni ja varovaisuuteni. Mietin nyt, tätä ketjua lukiessani, että ehkä kuitenkin olisi ollut ihan ok sekin, että en olisi alusta asti ottanut tätä niin kuolemanvakavasti. 

Toisaalta taas olen kyllä kaikissa suhteissani elänyt aivan kuten tahdon, joten en kaipaa semmoista vapautta. Ei mies minun menojani tai syömisiäsi tai nukkumisiani haittaa.

T: MaratonParkuja

Vierailija kirjoitti:

"Sekin satuttaa, jos itse ajattelee, että ollaan tässä reilusti kevytsuhtelimassa kaksi aikuista ihmistä ja toinen alkaakin syytellä ja haukkua sen vuoksi, että itse haluaakin enemmän"

Kyllä, tai yrittää etäännyttää toista "entisistä" lapsistaan, vaatii toista purkamaan vasektomian koska itse haluaa uusia lapsia, jne. Rumaa vallankäyttöä, todella rumaa ja on hyvä ettei sellaiseen taivuta.

Tosin kyllä vielä rumempaa on teeskennellä taipuvansa tähän ja käydä seksiä saamassa ja samaan aikaan huolella paneskella exää.

Hyvää olisi ollut tosiaankin taipumatta ja vain lähteä, ilman että pettää exän kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Musta tuo vaihe on ihan parasta ja silloin yleensä keksin jotain uusia harrastuksia ja kaikkea uutta. Ja nauttii itsestään ja omista tekemisistään eikä tarvii huomioida ketään. On tilaa. Mutta kukin tavallaan."

Samanlainen olen. On aivan ihanaa olla yksin suhteen päättymisen jälkeen, ei tarvi ottaa ketään huomioon, ei tarvitse puhua eikä selvitellä välejään mihinkään päin, voi mennä ja tulla ilman mitään raportointivelvollisuutta kenellekkään, voi olla omassa kodissaan just niinku lystää, nukkua miten ja milloin haluaa, syödä ja mennä miten haluaa, siivota vain omat sotkunsa. Se vapaudentunne on jotain huumaavaa.

 

Kuinka pitkiä suhteita nämä on olleet, joiden jälkeinen elämä on "ihan parasta"? 

Samaa mietin. Jos itse nyt eroaisin 30v kestäneestä suhteesta, se olisi jotain aivan muuta kuin huumaavan ihanaa.

Minä olen nainen ja ymmärrän hyvinkin kevyttapailun ja seksisuhteet. Olen naimisissa nyt, mutta jos ero tulisi, en enää yhteenkään kauhean vakavaan suhteeseen lähtisi. Voisin ihan hyvin olla toinen nainen, edellyttäen että se ensimmäinen nainen on tietoinen asiasta ja se on hänelle ok (haluaisin todisteet tästä), koska en halua enää mitään friends with benefits-tyyppistä vakavampaa.

Mutta kukin tyylillään, osalle tunneyhteys toisen kanssa on tärkeämpää kuin joillekin toisille. Molemmat on ihan ok, kunhan kaikki ovat rehellisiä. Minä olen erakkoluonne jolle riittää pari tuntia mukavaa seuraa satunnaisesti, lopun ajasta olen mielelläni yksin.