Lue keskustelun säännöt.
Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?
28.06.2022 |
Mies on sanonut, ettei enää rakasta minua. Olemme naimisissa, lapsia on. On tyytymätön suhteeseen, eikä enää rakasta.
Ilmoituksen tuoman alkushokim jälkeen meillä on ollut kuitenkin yhdessä ihan mukavaa. Tiedän kuitenkin, että mies esittää, puree hammasta kestääkseen, ja hakeutuu paljon pois kotoa.
Pakosta asumme yhdessä vielä useita kuukausia.
Itse huomaan ajattelevani, että kaikki kääntyy vielä hyväksi, ja ollaan matkalla parempaan. Vaikka toisaalta tiedän totuuden miehen puolelta.
Miten ihmeessä pystyn irrottautumaan miehestä, varsinkin kun asumme yhdessä. Ja nukumme samassa sängyssä. Ehdotin, että muutetaan eri huoneisiin, mies ei sitä halunnut.
Pelkään, että todellisuus lyö todella kovaa, sitten kun on konkreettisen eron aika. Vaikka, ehkä tässä tekee tätä ajatustyötä kokoajan asian suhteen. Mutta, silti, minä toivon ett kaikki vielä korjaantuisi.
Todella kuluttavaa. Toisaalta voisi olla helpompi repiä itsensä kerralla kunnolla irti. Ja vajota pohjaan, entä tämmöinen ikävä välitila. Jossa välillä petollisen hyvä olla ja välillä valtava möykky vatsanpohjassa.
Kommentit (12644)
Vierailija kirjoitti:
Just näin. Jossei ketju miellytä, pysyy pois. Alkaa vaikka oman ketjun ...
Yksinkertaista?
*oman
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jee - ystävällisyyttä kehiin
Tai pois kehästä!
Voi olla ketjussa, jos se miellyttää.
Muuten voi olla pois. Ei tarvitse arvostella, eikä ilkeillä, lytätä.
Ok?
Hohhoijaa.
Nyt mä en ymmärrä. En yhtään. Miksi pitää tulla tähän ketjuun ollenkaan, jos tyyli ei kiinnosta?
Menköön sellainen henkilö toiseen ketjuun, tehköön oman. Antaisi ihmisten täällä keskustella aivan omalla haluamallaan tavalla.
Mitä se on keneltäkään pois? Miksi pitää vängällä pilata hyvä ketju työntämällä väkisin omia mielipiteitään sekaan? Niitä voi jakaa tosi monessa muussa ketjussa.
Ja minä olen aivan täyspäinen ihminen, voin aivan hyvin. Tiedän mitä teen. Ja minulla on ympärilläni vahva ammattilaisten tuki. En minä perusta ajatuksiani ja tekemisiäni tämän ketjun varaan. Kuulostaa jo ajatuksena todella hölmölle.
Paljon olen kuitenkin saanut täältä ajattelemisen aihetta ja sitä todella tärkeää myötätuntoa tällä matkalla.
Ap
Avioliittoni näytti ulospäin eroon asti hyvältä. Tilanne oli kuitenkin se, että minulla ei ollut ystäviä ja sukulaisille en voinut myöntää miten huonoon tilanteeseen olin avioliitossani joutunut. En olisi mitenkään kehdannut kertoa läheisille miten huonosti minua kohdeltiin, häpesin tilannetta niin paljon. Olin siis täysin nalkissa, eikä minulla ollut ketään kenelle puhua asiasta.
Vastaavanlainen ketju kuin tämä olisi auttanut minua paljon erovaiheessa. Joku tai jotkut, vaikkakin täysin tuntemattomat, jolle voisin purkaa paineitani ja tuskaani täysin varauksettomasti, ja saada kaiken ansaitsemani tuen ja rakkauden. En olisi kaivannut yhtään hyvää tarkoittavaa neuvoa, enkä kehoitusta päästää irti ja jatkaa matkaa.
Eron käsittely vie oman aikansa, eikä sitä voi kukaan ulkopuolinen kiirehtiä. Jos saa purkaa asiaa niin pitkään kuin tarvitsee, niin eteenpäin jatkaminen tulee olemaan helpompaa ja asioista pääsee todella ylitse. Jos yrittää kiirehtiä, niin pahimmillaan saattaa palata takaisin vanhaan, huonoon liittoon, kun ei ole saanut asioita käsiteltyä loppuun asti. Ei siis auta hoputtaa ketään jatkamaan matkaansa tai syyllistää sitä, joka tuntee vielä tarvetta käydä asioita lävitse ennen seuraavaa vaihetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap
Kaikista oheiskommenteista huolimatta toivon sulle niin paljon hyvää, kiitän rohkeudestasi avata tämä ketju. Tiedän että olet auttanut niin monia.
Muru. Ole rohkea. Älä lannistu. Usko tulevaan. Elä.
Rakkaudella
Tuumis🌻
Itse olen käynyt myös vaikean eron. Mutta itse olisin kyllä lähinnä ärsyyntynyt jos minulle ihan vieraat ihmiset olisivat antaneet julkisessa ketjussa minulle jotain jaksuhaleja ja ylitsepursuavaa myötätuntoa. En minä mitenkään kokenut "ansainneeni vieraiden ihmisten tukea ja rakkautta". Päinvastoin, jotkut kuluneet kliseet ja tsemppaukset olisivat tuntuneet keinotekoiselta sanahelinältä koska aikuisena ihmisenä tajuan, ettei vieraat ihmiset mitenkään oikeasti minua tukeneet. Ei jeitä minun vointini todellisuudessa kiinnostanut. Ehkäpä pikemminkin halusivat käydä eroaan tai kokemuksiaan läpi minun ja keromani kautta.
Pajon mieluummin olisin lukenut ja ottanut vastaan ihan oikeita eroon liittyviä neuvoja ja järkeviä kommentteja. Niistä minulle olisi ollut apua ja hyötyä ja olisi tullut tunne, että pitävät minua järkevänä on ihmisenä tilanteestani huolimatta. Etten tarvitse sääliä tai surkuttelua tai teini-ikäisten kielikuvia.
Olen sen tyylinen, etten loukkaannu jos saan hyviä neuvoja tai tilannetta eteenpäin auttavaa puhetta joista on ehkä apua, mihin tilanteeseen kulloinkin. Enemmän sitä arvostan kuin jotain kliseistä sanontaa jossa ei tarvita muuta älykkyyttä tai tunnetta kuin päästää se ulos suustaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen kaksi eroa käynyt elämässäni. Ensimmäisen myötä kävin kunnon terapian ja toisen eron jälkeen lähdin kokonaan uusiin kuvioihin niin, että se vei kaiken huomion. Sain myös uusia ystäviä molemmilla kerroilla. Nyt ajattelen, että kun ekan eron jälkeen olin selvittänyt ammattilaisen kanssa vuorovaikutuksessa liiton ja uudelleen suuntautumisen, niin toiseen eroon osasin orientoitua paljon paremmin. Oli tietysti ikääkin enemmän ja lapset jo omillaan.
Tähänkin ketjuun voivat osallistua kaikkia keskustelun sääntöjä noudattavat.
Toivotamme kaikki tervetulleiksi keskustelemaan ja kommentoimaan sekä viihtymään sivustollamme. Viihtyvyyden takaavat muun muassa tässä kerrottujen sääntöjen noudattaminen sekä kaikin puolin asiallinen, toisia kirjoittajia ja heidän mielipiteitään arvostava sananvaihto.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen käynyt myös vaikean eron. Mutta itse olisin kyllä lähinnä ärsyyntynyt jos minulle ihan vieraat ihmiset olisivat antaneet julkisessa ketjussa minulle jotain jaksuhaleja ja ylitsepursuavaa myötätuntoa. En minä mitenkään kokenut "ansainneeni vieraiden ihmisten tukea ja rakkautta". Päinvastoin, jotkut kuluneet kliseet ja tsemppaukset olisivat tuntuneet keinotekoiselta sanahelinältä koska aikuisena ihmisenä tajuan, ettei vieraat ihmiset mitenkään oikeasti minua tukeneet. Ei jeitä minun vointini todellisuudessa kiinnostanut. Ehkäpä pikemminkin halusivat käydä eroaan tai kokemuksiaan läpi minun ja keromani kautta.
Pajon mieluummin olisin lukenut ja ottanut vastaan ihan oikeita eroon liittyviä neuvoja ja järkeviä kommentteja. Niistä minulle olisi ollut apua ja hyötyä ja olisi tullut tunne, että pitävät minua järkevänä on ihmisenä tilanteestani huolimatta. Etten tarvitse sääliä tai surkuttelua tai teini-ikäisten kielikuv
Luitko koko ketjun? Täällä ollaan yhdessä kuljettu ja tukena oltu 1,5v. Ei mitään random sananhelinää... ne on kaks ihan eri juttua.
Jos ei tajuu - ei tajuu ... pysyy pois!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tajusin kyllä. Ja en, kiitos kehoituksesta, aio pysyä poissa.
Niin, tähänkin ketjuun saa jokainen halukas osallistua, kunhan noudattaa sääntöjä.
Eikä kenelläkään ole oikeutta ajaa muita pois. Ap on itse avannut keskustelun aiheesta eikä silloin voi odottaa, että saa vain itselleen mieluisia näkemyksiä.
Täällä Vauva-areenalla on niin paljon ketjuja. Menkää sinne, ellei tämä miellytä. Jos ei sopivaa löydy - avatkaa oma.
Näin yksinkertaista
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin just, jos ei kiinnosta toisten kirjoittajien ja kommenttien kunnioittaminen, voi tehdä miten haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen käynyt myös vaikean eron. Mutta itse olisin kyllä lähinnä ärsyyntynyt jos minulle ihan vieraat ihmiset olisivat antaneet julkisessa ketjussa minulle jotain jaksuhaleja ja ylitsepursuavaa myötätuntoa. En minä mitenkään kokenut "ansainneeni vieraiden ihmisten tukea ja rakkautta". Päinvastoin, jotkut kuluneet kliseet ja tsemppaukset olisivat tuntuneet keinotekoiselta sanahelinältä koska aikuisena ihmisenä tajuan, ettei vieraat ihmiset mitenkään oikeasti minua tukeneet. Ei jeitä minun vointini todellisuudessa kiinnostanut. Ehkäpä pikemminkin halusivat käydä eroaan tai kokemuksiaan läpi minun ja keromani kautta.
Pajon mieluummin olisin lukenut ja ottanut vastaan ihan oikeita eroon liittyviä neuvoja ja järkeviä kommentteja. Niistä minulle olisi ollut apua ja hyötyä ja olisi tullut tunne, että pitävät minua järkevänä on ihmisenä tilanteestani huolimatta. Etten tarvitse sääliä tai surkuttelua tai teini-ikäisten kielikuv
Surullisen tyypillinen kyynikon maailmankuva. Ei mitään luottoa toisiin ihmisiin, ei uskoa, että edes saman tai samankaltaisia asioita kokeneet ihmiset voivat tuntea ja ilmaista aitoa empatiaa. Uskoa on vain siihen, että yksin pitää pärjätä ja muut ovat maailmassa vain hyötymässä sinusta.
Surullista luettavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse olen käynyt myös vaikean eron. Mutta itse olisin kyllä lähinnä ärsyyntynyt jos minulle ihan vieraat ihmiset olisivat antaneet julkisessa ketjussa minulle jotain jaksuhaleja ja ylitsepursuavaa myötätuntoa. En minä mitenkään kokenut "ansainneeni vieraiden ihmisten tukea ja rakkautta". Päinvastoin, jotkut kuluneet kliseet ja tsemppaukset olisivat tuntuneet keinotekoiselta sanahelinältä koska aikuisena ihmisenä tajuan, ettei vieraat ihmiset mitenkään oikeasti minua tukeneet. Ei jeitä minun vointini todellisuudessa kiinnostanut. Ehkäpä pikemminkin halusivat käydä eroaan tai kokemuksiaan läpi minun ja keromani kautta.
Pajon mieluummin olisin lukenut ja ottanut vastaan ihan oikeita eroon liittyviä neuvoja ja järkeviä kommentteja. Niistä minulle olisi ollut apua ja hyötyä ja olisi tullut tunne, että pitävät minua järkevänä on ihmisenä tilanteestani huolimatta. Etten tarvitse sääliä tai surkuttelua tai teini-ikäisten kielikuv
Jep. Ja kaikki eivät ole semmoisia ihmisiä kuin sinä. Jotkut hyötyvät suuresti tuesta ja heille osoitetusta empatiasta. Onko se sinulta jotenkin pois, että sellaisia ihmisiä on ja he ovat sattuneet vielä avaamaan ketjun, joihin osallistuu samanhenkisiä ihmisiä? Vai mikä on sinun motiivisi pyrkiä osoittamaan tämän ketjun hyödyttämyyttä tai mihin nyt sitten pyritkään?
Vierailija kirjoitti:
Eilen illalla hetken luin ketjua ja hämmästyin todella keskustelun sävyä. Olen yksi "vakkareista" enkä ole poistattanut yhtään viestiä ikinä, en ymmärrä myöskään sitä ajatusta, että "omimme ketjun".
Ap:lla ei ole mikään velvollisuus kertoa täällä kaikkea, kaikki me ymmärrämme, että Ap kertoo asioista omalta näkökannalta, me seisomme rinnalla. Emme ole oikeudessa, emme jaa tuomioita täällä.
Ymmärrän kyllä sen, että kaikkia ei miellytä tämän ketjun tyyli keskustella, mutta sitä en ymmärrä miksi jää roikkumaan ketjuun joka ei miellytä. Itse en tuhlaisi aikaa moiseen.
Täällä on nyt 1-2 henkilöä (saattaa olla samakin), jotka purkavat pahaa oloansa täällä.
Hyviä uusia kirjoituksiakin ollut.
28 v yhdessä
Samaa ihmettelen itsekin.
Ironista, että "jankkaajalla" näkyy olevan huomattavan vaikea päästää irti ketjusta, joka käsittelee irti pästämisen vaikeutta...
Toivottavasti hän kuitenkin onnistuu siinä ja löytää jonkun mukavamman ajanvietteen, jossa voi tuntea itsensä toivotuksi joukkoon.
Olisi mukavaa, kun tässä ketjussa voitaisi edelleen keskustella rakentavaan sävyyn ja ystävällisessä ja kannustavassa hengessä.
Vierailija kirjoitti:
Avioliittoni näytti ulospäin eroon asti hyvältä. Tilanne oli kuitenkin se, että minulla ei ollut ystäviä ja sukulaisille en voinut myöntää miten huonoon tilanteeseen olin avioliitossani joutunut. En olisi mitenkään kehdannut kertoa läheisille miten huonosti minua kohdeltiin, häpesin tilannetta niin paljon. Olin siis täysin nalkissa, eikä minulla ollut ketään kenelle puhua asiasta.
Vastaavanlainen ketju kuin tämä olisi auttanut minua paljon erovaiheessa. Joku tai jotkut, vaikkakin täysin tuntemattomat, jolle voisin purkaa paineitani ja tuskaani täysin varauksettomasti, ja saada kaiken ansaitsemani tuen ja rakkauden. En olisi kaivannut yhtään hyvää tarkoittavaa neuvoa, enkä kehoitusta päästää irti ja jatkaa matkaa.
Eron käsittely vie oman aikansa, eikä sitä voi kukaan ulkopuolinen kiirehtiä. Jos saa purkaa asiaa niin pitkään kuin tarvitsee, niin eteenpäin jatkaminen tulee olemaan helpompaa ja asioista pääsee todella ylitse. J
Olipas pitkästä aikaa hyviä ja aiheeseen liittyviä ajatuksia. Tällaiset viestit ovat keskustelun suola.
Kiitos tästä kirjoituksesta <3
"Jep. Ja kaikki eivät ole semmoisia ihmisiä kuin sinä. Jotkut hyötyvät suuresti tuesta ja heille osoitetusta empatiasta. Onko se sinulta jotenkin pois, että sellaisia ihmisiä on ja he ovat sattuneet vielä avaamaan ketjun, joihin osallistuu samanhenkisiä ihmisiä? Vai mikä on sinun motiivisi pyrkiä osoittamaan tämän ketjun hyödyttämyyttä tai mihin nyt sitten pyritkään?"
Tuossahan kommentoija kertoi oman mielipiteensä, kokemuksensa ja perusteli vielä sen. Luetun ymmärtäminen. Ei pidä lukea omissa päissään muita merkityksiä toisen selkeään mielipiteeseen.
"Kunnioita muita kirjoittajia. Perustele oma mielipiteesi ja anna muiden kertoa oma mielipiteensä."
Vierailija kirjoitti:
Itse olen käynyt myös vaikean eron. Mutta itse olisin kyllä lähinnä ärsyyntynyt jos minulle ihan vieraat ihmiset olisivat antaneet julkisessa ketjussa minulle jotain jaksuhaleja ja ylitsepursuavaa myötätuntoa. En minä mitenkään kokenut "ansainneeni vieraiden ihmisten tukea ja rakkautta". Päinvastoin, jotkut kuluneet kliseet ja tsemppaukset olisivat tuntuneet keinotekoiselta sanahelinältä koska aikuisena ihmisenä tajuan, ettei vieraat ihmiset mitenkään oikeasti minua tukeneet. Ei jeitä minun vointini todellisuudessa kiinnostanut. Ehkäpä pikemminkin halusivat käydä eroaan tai kokemuksiaan läpi minun ja keromani kautta.
Pajon mieluummin olisin lukenut ja ottanut vastaan ihan oikeita eroon liittyviä neuvoja ja järkeviä kommentteja. Niistä minulle olisi ollut apua ja hyötyä ja olisi tullut tunne, että pitävät minua järkevänä on ihmisenä tilanteestani huolimatta. Etten tarvitse sääliä tai surkuttelua tai teini-ikäisten kielikuv
Niin. Me kaikki olemme erilaisia ja ajattelemme eri tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Tajusin kyllä. Ja en, kiitos kehoituksesta, aio pysyä poissa.
Hakee pop cornit...
Ap täällä purkaa pahaa oloaan. Pitäisi osata päästää irti toisten kirjoittajien arvioimisesta.