Lue keskustelun säännöt.
Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?
28.06.2022 |
Mies on sanonut, ettei enää rakasta minua. Olemme naimisissa, lapsia on. On tyytymätön suhteeseen, eikä enää rakasta.
Ilmoituksen tuoman alkushokim jälkeen meillä on ollut kuitenkin yhdessä ihan mukavaa. Tiedän kuitenkin, että mies esittää, puree hammasta kestääkseen, ja hakeutuu paljon pois kotoa.
Pakosta asumme yhdessä vielä useita kuukausia.
Itse huomaan ajattelevani, että kaikki kääntyy vielä hyväksi, ja ollaan matkalla parempaan. Vaikka toisaalta tiedän totuuden miehen puolelta.
Miten ihmeessä pystyn irrottautumaan miehestä, varsinkin kun asumme yhdessä. Ja nukumme samassa sängyssä. Ehdotin, että muutetaan eri huoneisiin, mies ei sitä halunnut.
Pelkään, että todellisuus lyö todella kovaa, sitten kun on konkreettisen eron aika. Vaikka, ehkä tässä tekee tätä ajatustyötä kokoajan asian suhteen. Mutta, silti, minä toivon ett kaikki vielä korjaantuisi.
Todella kuluttavaa. Toisaalta voisi olla helpompi repiä itsensä kerralla kunnolla irti. Ja vajota pohjaan, entä tämmöinen ikävä välitila. Jossa välillä petollisen hyvä olla ja välillä valtava möykky vatsanpohjassa.
Kommentit (10551)
Vierailija kirjoitti:
Ap ja 28
Jätättehän nuo ilkeät ja asiattomat kommentit omaan arvoonsa. Joillakin muillakin on paha olla ja siks kettuilee täällä
Hymyterkuin
'Ihana' Tuumis🤔
Mä olen kyllä ihan kaamea ihminen, kun jotkut älyttömätkin viestit saa hymyilemään, ei tietenkään sellaiset joilla Ap:ta yritetään lytätä. Mutta tällä palstalla vierailevana on vaan oppinut hyväksymään, että meitä on moneen junaan ja yksinkertaisesti osa oksentaa oman pahan olonsa tänne. Ikävää toki.
Tämä on kyllä ollut harvinaisen asiallinen ketju, muutamaa viestiä lukuunottamatta.
28 v on ainakin aivan "sinut" kaikenlaisiin viesteihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En elä vastaavassa tilanteessa, mutta luin koko ketjun. Tulin vain sanomaan että ensinnäkin valtavasti jaksamista Ap, Tuumis ja 28. Toisekseen, miten ihana ketju - jos ymmärrätte mitä ihanalla tässä tarkoitan, vaikka aihe on hirveä. Inhoan sanaa, mutta nyt käytän sitä: voimaannuttava ketju
Ihanasti kirjoitettu, kiitos.
Ap aloitti ketjun, johon ap on kirjoittanut vaikeista ja kovin henkilökohtaisista asioista.
Ja sitten esim. minä törmään ketjuun ja sillä hetkellä elin niin samoja tuntoja että tästä ketjusta tuli todella tärkeä minulle.
Vertaistukea
Pahimmissa tuskissani pyytelin jo välillä pitkiä kirjoituksiani anteeksi, mutta se kirjoittaminen auttoi itseäni todella paljon.
Ap:lle suuri kiitos ketjun aloituksesta ja todellakin toivon, että ap joskus päivittää kuulumisia.
T: 28v
Ja olen jo tainnut mainita, että nämä Ap, Tuumis ja 28v "nimimerkit" saa hymyilemään.
Tämä on ollut ja on voimaannuttava ketju. Ainakin minulle. Oikeasti, kun ei ole ystäviä joille asioista puhua, tänne kirjoittaminen on helpottanut pahinta tuskaa.
Se että ketju on pysynyt näin asiallisena on harvinaista tällä palstalla. Mutta kiva niin. Nuo yksittäiset ilkeilyviestit ei tunnu missään.
Kiva kuulla 28, että voit kuitenkin hyvin. Olet osannut päästää irti. Asumusero on varmasti kaikkia helpottava ratkaisu, ikävä vain, että kakkosasunto paljastui olleen jo pidempään.
Minusta tuntuu, että alan olla miehestä jo melko irti.
Lasten puolesta olisin valmis mihin tahansa. Vähän kun joku kirjoitti, että jos mies ei lähde, rakastaa lapsia eniten tai jotenkin niin. Sama on minulla, lasten vuoksi olisin valmis tinkimään omasta hyvinvoinnistani. Kunhan heillä säilyisi koti, harrastukset, perusturva.
Olisin valmis vaikka kulissiliittoon.
Toisia naisia en oikein osaa kunnioittaa. Anteeksi vaan. Perheellisen parisuhteessa on kyse aina niin paljon enemmästä, kun kahden aikuisen ihmisen väleistä.
Tässä meidänkin tapauksessa suurin tuska minulla on lasten vuoksi. Heidän tulevaisuutensa. Kyllä minä yksin pärjäisin, tulisin toimeen ja selviän. Mutta lasten elämässä tapahtuvat muutokset satuttaa, ja pelottaa aivan liikaa ja saa tämän tuntumaan todella maailman lopulta.
Niin, ja sitä seksiä ei ole ollut enää aikoihin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
En elä vastaavassa tilanteessa, mutta luin koko ketjun. Tulin vain sanomaan että ensinnäkin valtavasti jaksamista Ap, Tuumis ja 28. Toisekseen, miten ihana ketju - jos ymmärrätte mitä ihanalla tässä tarkoitan, vaikka aihe on hirveä. Inhoan sanaa, mutta nyt käytän sitä: voimaannuttava ketju
Ihana viesti, kiitos tästä.
Ap
Taisi olla Bruce Fisherin kirja josta noin 20 vuotta sitten luin ajatuksen, että jättäjän ystävällisyys jätettyä kohtaan on vain ja ainoastaan ystävällisyyttä itseään kohtaan. Olemalla ystävällinen hyvitetään vain omaa huonoa omatuntoa ja annetaan toiselle harhaanjohtavia toiveita jatkosta. Ainoa aidosti ystävällinen teko olisi ottaa täysi vastuu omista valinnoistaan ja tehdä niin kutsuttu puhdas breikki.
Tässä ketjussa yllä mainittu ajatus on tullut ikävällä tavalla todistetuksi. Jättäjät ovat toimineet jätettyjä kohtaan tunnetasolla hyvin raadollisella tavalla. He ovat todellisuudessa suojelleet ainoastaan omia tunteitaan.
Kyseinen toimintatapa on kuitenkin hyvin yleinen. Jättäjä kuvittelee toimivansa tilanteessa oikein, sillä eihän kukaan yleensä halua tahallaan valtavaa tuskaa toiselle tuottaa. Oma syyllisyydentunne sekoittuu näin toisen tuskaan. Ikävä totuus kuitenkin on, että hyvittelemällä toista (ilman halua jatkaa parisuhdetta), hyvittelee ainoastaan omia ikäviä tuntojaan ja pidentää ja syventää jätetyn kärsimystä.
Ketjussa Ap:n puoliso on toiminut juuri edellä mainitulla tavalla. 28v:n puoliso taas on ulkoisesti toiminut samoin, mutta hänen toimintansa ei välttämättä ole ollut aivan niin "syyntakeista" sairauden vuoksi. Tuumiksen puoliso taitaa olla ainoa ns. puhtaat jauhot pussissa ollut jättäjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä on ollut ja on voimaannuttava ketju. Ainakin minulle. Oikeasti, kun ei ole ystäviä joille asioista puhua, tänne kirjoittaminen on helpottanut pahinta tuskaa.
Se että ketju on pysynyt näin asiallisena on harvinaista tällä palstalla. Mutta kiva niin. Nuo yksittäiset ilkeilyviestit ei tunnu missään.
Kiva kuulla 28, että voit kuitenkin hyvin. Olet osannut päästää irti. Asumusero on varmasti kaikkia helpottava ratkaisu, ikävä vain, että kakkosasunto paljastui olleen jo pidempään.
Minusta tuntuu, että alan olla miehestä jo melko irti.
Lasten puolesta olisin valmis mihin tahansa. Vähän kun joku kirjoitti, että jos mies ei lähde, rakastaa lapsia eniten tai jotenkin niin. Sama on minulla, lasten vuoksi olisin valmis tinkimään omasta hyvinvoinnistani. Kunhan heillä säilyisi koti, harrastukset, perusturva.
Olisin valmis vaikka kulissiliittoon.Toisia naisia en oikein osaa kunnioittaa. Anteeksi vaan. Perheellisen parisuhteessa on kyse aina niin paljon enemmästä, kun kahden aikuisen ihmisen väleistä.
Tässä meidänkin tapauksessa suurin tuska minulla on lasten vuoksi. Heidän tulevaisuutensa. Kyllä minä yksin pärjäisin, tulisin toimeen ja selviän. Mutta lasten elämässä tapahtuvat muutokset satuttaa, ja pelottaa aivan liikaa ja saa tämän tuntumaan todella maailman lopulta.
Niin, ja sitä seksiä ei ole ollut enää aikoihin.
Ap
Kulissiliittoa pidetään nykykulttuurissa lähes tulkoon rumana sanana. Teidän kohdalla se saattaisi tietyn muotoisena hyvinkin olla ainoa ns. rationaalinen ratkaisu nyt kun kumpikin osapuoli tietää täsmälleen missä tunnetasolla mennään. Tässä taantumassa / inflaatiossa lusikoiden jakoon laitto on nimittäin vielä normaaliakin taloudellista tilannetta haastavampaa. Toki tämä vaatisi valtavasti kompromisseja, hyvää tahtoa ja lasten etusijalle laittamista kummaltakin osapuolelta ja eron keskellä sitä on luonnollisesti vaikea löytää.
Suostuisiko puolisosi siihen, että eläisitte myös eron jälkeen ns. viikko - viikko -systeemillä nykyisessä kodissanne, jossa kummallakin olisi kuitenkin oma huone? Puolisohan on joka tapauksessa muutenkin paljon työmatkoilla, harrastuksissa ja ystäviensä kanssa. Sinä voisit puolestasi vuokrata läheltä kotianne pienen yksiön omaksi tilaksesi jonne vetäytyä silloin, kun on miehen "viikko" olla kotona lasten kanssa. Olennaisinta olisi, että kummankaan ei tarvitsi väkisin toisen naamaa katsella, silloin kun on oma aika lasten kanssa kotona meneillään. Laitoin "viikon" lainausmerkkeihin, sillä ideaalitilanteessa pystyisitte sopimaan ajat aina vaikka kuukautta kahta etukäteen kummankin työ- ja muut aikataulut huomioiden.
Vierailija kirjoitti:
Taisi olla Bruce Fisherin kirja josta noin 20 vuotta sitten luin ajatuksen, että jättäjän ystävällisyys jätettyä kohtaan on vain ja ainoastaan ystävällisyyttä itseään kohtaan. Olemalla ystävällinen hyvitetään vain omaa huonoa omatuntoa ja annetaan toiselle harhaanjohtavia toiveita jatkosta. Ainoa aidosti ystävällinen teko olisi ottaa täysi vastuu omista valinnoistaan ja tehdä niin kutsuttu puhdas breikki.
Tässä ketjussa yllä mainittu ajatus on tullut ikävällä tavalla todistetuksi. Jättäjät ovat toimineet jätettyjä kohtaan tunnetasolla hyvin raadollisella tavalla. He ovat todellisuudessa suojelleet ainoastaan omia tunteitaan.
Kyseinen toimintatapa on kuitenkin hyvin yleinen. Jättäjä kuvittelee toimivansa tilanteessa oikein, sillä eihän kukaan yleensä halua tahallaan valtavaa tuskaa toiselle tuottaa. Oma syyllisyydentunne sekoittuu näin toisen tuskaan. Ikävä totuus kuitenkin on, että hyvittelemällä toista (ilman halua jatkaa parisuhdetta), hyvittelee ainoastaan omia ikäviä tuntojaan ja pidentää ja syventää jätetyn kärsimystä.
Ketjussa Ap:n puoliso on toiminut juuri edellä mainitulla tavalla. 28v:n puoliso taas on ulkoisesti toiminut samoin, mutta hänen toimintansa ei välttämättä ole ollut aivan niin "syyntakeista" sairauden vuoksi. Tuumiksen puoliso taitaa olla ainoa ns. puhtaat jauhot pussissa ollut jättäjä.
Pieni korjaus: Tuumis ei ole eronnut. Pitkässä liitossa oli "Tuumaustauko", puoli vuotta. Silloin pohdittiin erotaanko vai jatketaanko yhdessä. Siitä tuo nimenikin on...
Siis päätettiin jatkaa, mutta samanlaista erotuskaa oli silloin ja asioiden setvimistä. Sen takia oon täällä osallisena ja kyselemässä kuulumisia💖
Tuumis😏
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taisi olla Bruce Fisherin kirja josta noin 20 vuotta sitten luin ajatuksen, että jättäjän ystävällisyys jätettyä kohtaan on vain ja ainoastaan ystävällisyyttä itseään kohtaan. Olemalla ystävällinen hyvitetään vain omaa huonoa omatuntoa ja annetaan toiselle harhaanjohtavia toiveita jatkosta. Ainoa aidosti ystävällinen teko olisi ottaa täysi vastuu omista valinnoistaan ja tehdä niin kutsuttu puhdas breikki.
Tässä ketjussa yllä mainittu ajatus on tullut ikävällä tavalla todistetuksi. Jättäjät ovat toimineet jätettyjä kohtaan tunnetasolla hyvin raadollisella tavalla. He ovat todellisuudessa suojelleet ainoastaan omia tunteitaan.
Kyseinen toimintatapa on kuitenkin hyvin yleinen. Jättäjä kuvittelee toimivansa tilanteessa oikein, sillä eihän kukaan yleensä halua tahallaan valtavaa tuskaa toiselle tuottaa. Oma syyllisyydentunne sekoittuu näin toisen tuskaan. Ikävä totuus kuitenkin on, että hyvittelemällä toista (ilman halua jatkaa parisuhdetta), hyvittelee ainoastaan omia ikäviä tuntojaan ja pidentää ja syventää jätetyn kärsimystä.
Ketjussa Ap:n puoliso on toiminut juuri edellä mainitulla tavalla. 28v:n puoliso taas on ulkoisesti toiminut samoin, mutta hänen toimintansa ei välttämättä ole ollut aivan niin "syyntakeista" sairauden vuoksi. Tuumiksen puoliso taitaa olla ainoa ns. puhtaat jauhot pussissa ollut jättäjä.
Pieni korjaus: Tuumis ei ole eronnut. Pitkässä liitossa oli "Tuumaustauko", puoli vuotta. Silloin pohdittiin erotaanko vai jatketaanko yhdessä. Siitä tuo nimenikin on...
Siis päätettiin jatkaa, mutta samanlaista erotuskaa oli silloin ja asioiden setvimistä. Sen takia oon täällä osallisena ja kyselemässä kuulumisia💖
Tuumis😏
Ymmärsin kyllä parisuhteen jatkuneen. :) "Jättäjä" termillä tarkoitin alunperin eroajatukset esiin tuonutta, jonka tulkitsin tekstisi perusteella olleen puolisosi?
Tarkoitukseni oli ainoastaan kuvata sitä, että eron aikana ystävällisyys ja hyvittely on oikein vain silloin, kun on aitoa halua asioiden selvittelyyn. Jos todellisuudessa on jo toinen jalka ovesta ulkona, tulisi oma syyllisyydentunne toisen tuskasta kestää ja tehdä puhdas breikki.
Mielenkiintoisia kirjoituksia ja näkemyksiä tänään kirjoitettu.
Silloin 5kk sitten kun "meillä" alkoi kaikki ongelmat, miehen hoitopolku alkoi ja elämäni muuttui, seksi ja läheisyys loppui. Minua ärsytti suunnattomasti mieheni halaukset aina kun "lähti ja jätti" minut ja siirtyi kesäaikaiseen kakkoskotiin. Kun siis halauksia tuli vain lähtötilanteissa, aloin ihan välttelemään niitä, sillä vaikka janosin itse sitä halausta, mutta ne halauksen syyt ei ollut rakkaus vaan jonkinlainen hyvittely. Halasi varmasti parantaakseen omaa oloaan.
Nyt täytyy sanoa, että olen ihan ymmälläni. Ajoin mieheni maanantaina siis asumaan vuokrakämppäänsä ja olen tehnyt töitä, surrut ja opetellut elämään näin. Mies tuli äsken käymään, ei sillä mitään tärkeätä ollut. Huomenna tulee kuulemma syömään (kun soppaa niin hirveästi) ja kuulemma hän vois tulla lauantaina tekemään vähän juhlavampaa ruokaa jne. Nyt mä olen ihan hämmennyksissä, toinen käyttäytyy kun mitään ei olisi tapahtunut. Mä en saanut sanottua mitään järkevää. Tiistaina puhuin ihan selvästi jopa asunnon myyntiin laittamisesta ja siitä, että lapselle kerrottu nyt, että isä muuttanut toiseen asuntoon jne. Mä tein kaikkeni 5kk, että toisella olisi mahdollisuus toipua, mutta se ei riittänyt ja olisin jatkanut tietenkin vieläkin ennenkuin tuli kaikki valheet, kakkoskodit yms. tietooni. Nyt toinen käyttäytyy kun mikään ei olisi muuttunut.
Ei, ei, ei ...... ei tämä voi näin mennä, huomenna täytyy keskustella.
Ja lähtiessä taas ne halaukset yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoisia kirjoituksia ja näkemyksiä tänään kirjoitettu.
Silloin 5kk sitten kun "meillä" alkoi kaikki ongelmat, miehen hoitopolku alkoi ja elämäni muuttui, seksi ja läheisyys loppui. Minua ärsytti suunnattomasti mieheni halaukset aina kun "lähti ja jätti" minut ja siirtyi kesäaikaiseen kakkoskotiin. Kun siis halauksia tuli vain lähtötilanteissa, aloin ihan välttelemään niitä, sillä vaikka janosin itse sitä halausta, mutta ne halauksen syyt ei ollut rakkaus vaan jonkinlainen hyvittely. Halasi varmasti parantaakseen omaa oloaan.Nyt täytyy sanoa, että olen ihan ymmälläni. Ajoin mieheni maanantaina siis asumaan vuokrakämppäänsä ja olen tehnyt töitä, surrut ja opetellut elämään näin. Mies tuli äsken käymään, ei sillä mitään tärkeätä ollut. Huomenna tulee kuulemma syömään (kun soppaa niin hirveästi) ja kuulemma hän vois tulla lauantaina tekemään vähän juhlavampaa ruokaa jne. Nyt mä olen ihan hämmennyksissä, toinen käyttäytyy kun mitään ei olisi tapahtunut. Mä en saanut sanottua mitään järkevää. Tiistaina puhuin ihan selvästi jopa asunnon myyntiin laittamisesta ja siitä, että lapselle kerrottu nyt, että isä muuttanut toiseen asuntoon jne. Mä tein kaikkeni 5kk, että toisella olisi mahdollisuus toipua, mutta se ei riittänyt ja olisin jatkanut tietenkin vieläkin ennenkuin tuli kaikki valheet, kakkoskodit yms. tietooni. Nyt toinen käyttäytyy kun mikään ei olisi muuttunut.
Ei, ei, ei ...... ei tämä voi näin mennä, huomenna täytyy keskustella.
Ja lähtiessä taas ne halaukset yms.
Niin ja 28v oli ko. kirjoittaja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoisia kirjoituksia ja näkemyksiä tänään kirjoitettu.
Silloin 5kk sitten kun "meillä" alkoi kaikki ongelmat, miehen hoitopolku alkoi ja elämäni muuttui, seksi ja läheisyys loppui. Minua ärsytti suunnattomasti mieheni halaukset aina kun "lähti ja jätti" minut ja siirtyi kesäaikaiseen kakkoskotiin. Kun siis halauksia tuli vain lähtötilanteissa, aloin ihan välttelemään niitä, sillä vaikka janosin itse sitä halausta, mutta ne halauksen syyt ei ollut rakkaus vaan jonkinlainen hyvittely. Halasi varmasti parantaakseen omaa oloaan.Nyt täytyy sanoa, että olen ihan ymmälläni. Ajoin mieheni maanantaina siis asumaan vuokrakämppäänsä ja olen tehnyt töitä, surrut ja opetellut elämään näin. Mies tuli äsken käymään, ei sillä mitään tärkeätä ollut. Huomenna tulee kuulemma syömään (kun soppaa niin hirveästi) ja kuulemma hän vois tulla lauantaina tekemään vähän juhlavampaa ruokaa jne. Nyt mä olen ihan hämmennyksissä, toinen käyttäytyy kun mitään ei olisi tapahtunut. Mä en saanut sanottua mitään järkevää. Tiistaina puhuin ihan selvästi jopa asunnon myyntiin laittamisesta ja siitä, että lapselle kerrottu nyt, että isä muuttanut toiseen asuntoon jne. Mä tein kaikkeni 5kk, että toisella olisi mahdollisuus toipua, mutta se ei riittänyt ja olisin jatkanut tietenkin vieläkin ennenkuin tuli kaikki valheet, kakkoskodit yms. tietooni. Nyt toinen käyttäytyy kun mikään ei olisi muuttunut.
Ei, ei, ei ...... ei tämä voi näin mennä, huomenna täytyy keskustella.
Ja lähtiessä taas ne halaukset yms.Niin ja 28v oli ko. kirjoittaja.
No himskatti. Kyllä sua nyt koetellaan. Mitä ihmettä sen miehen päässä liikkuu? Kylläkin keskustelu on paikallaan. Ja jatkossakin tietysti hyvä jos keskusteluyhteys säilyy, lapsenkin takia.
Voimaterkut
Tuumis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoisia kirjoituksia ja näkemyksiä tänään kirjoitettu.
Silloin 5kk sitten kun "meillä" alkoi kaikki ongelmat, miehen hoitopolku alkoi ja elämäni muuttui, seksi ja läheisyys loppui. Minua ärsytti suunnattomasti mieheni halaukset aina kun "lähti ja jätti" minut ja siirtyi kesäaikaiseen kakkoskotiin. Kun siis halauksia tuli vain lähtötilanteissa, aloin ihan välttelemään niitä, sillä vaikka janosin itse sitä halausta, mutta ne halauksen syyt ei ollut rakkaus vaan jonkinlainen hyvittely. Halasi varmasti parantaakseen omaa oloaan.Nyt täytyy sanoa, että olen ihan ymmälläni. Ajoin mieheni maanantaina siis asumaan vuokrakämppäänsä ja olen tehnyt töitä, surrut ja opetellut elämään näin. Mies tuli äsken käymään, ei sillä mitään tärkeätä ollut. Huomenna tulee kuulemma syömään (kun soppaa niin hirveästi) ja kuulemma hän vois tulla lauantaina tekemään vähän juhlavampaa ruokaa jne. Nyt mä olen ihan hämmennyksissä, toinen käyttäytyy kun mitään ei olisi tapahtunut. Mä en saanut sanottua mitään järkevää. Tiistaina puhuin ihan selvästi jopa asunnon myyntiin laittamisesta ja siitä, että lapselle kerrottu nyt, että isä muuttanut toiseen asuntoon jne. Mä tein kaikkeni 5kk, että toisella olisi mahdollisuus toipua, mutta se ei riittänyt ja olisin jatkanut tietenkin vieläkin ennenkuin tuli kaikki valheet, kakkoskodit yms. tietooni. Nyt toinen käyttäytyy kun mikään ei olisi muuttunut.
Ei, ei, ei ...... ei tämä voi näin mennä, huomenna täytyy keskustella.
Ja lähtiessä taas ne halaukset yms.Niin ja 28v oli ko. kirjoittaja.
No himskatti. Kyllä sua nyt koetellaan. Mitä ihmettä sen miehen päässä liikkuu? Kylläkin keskustelu on paikallaan. Ja jatkossakin tietysti hyvä jos keskusteluyhteys säilyy, lapsenkin takia.
Voimaterkut
Tuumis
Tarkoitus on, että keskusteluyhteys säilyy ja onhan tämä miehen asunto/koti vielä (omistaa puolet). Nyt vaan mies käyttäytyy kun tilanne olisi sama kun vielä sunnuntaina, silloin olimme pariskunta, jotka asuivat yhdessä ja suhteessa oli iso kriisi miehelle ensimmäistä kertaa puhjenneen masennuksen takia. Maanantaina minulle selvisi, että miehellä on vuokra-asunto (ollut noin 2 kk ja väliaikainen 31.12.22 asti) ja mies on ihan oikeasti ollut sitä mieltä, että on ok ilmoittaa, että lähtee työmatkalle. Siis miehelläni on oikeasti myös työmatkoja ollut aina. Mutta nyt kun miehellä ollut tosi paha olla niin vetäytynyt sinne. Valehtelu ei ole minulle ok, olen kokoajan sanonut, että kunhan on rehellinen minulle.
Mies oli ihan "pois pelistä" ma ja ti. Nyt todella käyttäytyy kuin kaikki olisi normaalia. Mä hämmennyin niin, että en osannut toimia ollenkaan. Eihän se mun rakkaus seinään lopu, mutta nyt olen ihan itse sitä mieltä, että oikea tuumaustauko on paikallaan, myös minun puoleltani. Kun kerta on varaa maksaa (huokaus,) toista asuntoa samalla niin asukoon nyt siellä.
Outoa kertakaikkiaan. Alkuun kielsi koko masennuksen itseltään ja nyt näyttää, että ei ole vastaanottanut minun puheitani tiistaina.
Mielenkiintoista sanon minä.
28v.
Ettei olis salasuhdetta kuitenkin? Monilla viikonlopputöitä tekevillä esim ravintola-alalla ja kirkon töissä olevilla on vapaita just nuo ma ja ti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ettei olis salasuhdetta kuitenkin? Monilla viikonlopputöitä tekevillä esim ravintola-alalla ja kirkon töissä olevilla on vapaita just nuo ma ja ti.
Siis enhän mä varma voi olla. En vaan ymmärrä miksi sillä olisi salasuhde, jos mieheni haluaa minusta eroon niin riittää, että sanoo sen minulle. Päästän heti menemään. Tuo ma ja ti oli ihan sattumaa, ma sain tietää siitä asunnosta ja totesin heti, että muuttaa sinne kokonaan. Kyllä mä mieheni silti tunnen ja näen ettei se ole terve tällä hetkellä, ei ole sama mies, jonka olen tuntenut todella pitkään. Ollaan tunnettu jo 15 kesäsestä (oltiin vuosia ystäviä ensin) ja yhdessä oltu se 28 vuotta. Hassua sanoa, mutta jos taustalla olisi toinen nainen niin nyt miehelläni olisi täysi mahdollisuus olla hänen kanssaan joka päivä ja kovasti se on nyt kotiin tulossa.
Niin tai näin niin nyt minä olen myös alkanut miettimään, että olisinko onnellisempi ilman miestäni, kyllä yritin kovasti tämän 5kk. Olen nyt mieluummin yksin kuin yhdessä yksinäinen. En ole maanantain jälkeen itkenyt. Helpompi on hengittää nyt ja täytyy kyllä miehelleni asiat tehdä selväksi.
Tää on ihana tukiketju <3 ja pysynyt todella hyvähenkisenä. Itse olen eroprosessin keskellä ollut jo yli vuoden ja nyt vasta löydettyäni tämän ketjun, oli ihanaa lukea muiden samassa tilanteessa olevien ajatuksia. Toki olen itse jo päässyt pahimman yli, vaikka varsinainen ero on edelleenkin vasta edessä.
Vaikka oma liittoni oli jo näivettynyt, niin miehen salasuhteen paljastuminen ja hänen halunsa erota, olivat minulle aikanaan todella iso shokki. Ensimmäisen puoli vuotta olin täysin lamaantunut, töistä ei tullut oikein mitään, aloitekyky ja ilo hävisi elämästä. Pyörin todella pohjamudissa. Omille ystävilleni olen erosta kertonut ja saanut paljon tukea heiltä. Heille olen saanut tarvittaessa avautua tilanteesta, haukkua miestä ja jopa vitsailla tilanteesta. Toki olen saanut myös käytännön neuvoja ja ihan vaan sympatiaa. Mutta, kukaan heistä ei ole ollut samassa tilanteessa, joten heiltä ei ihan kaipaamaani vertaistukea ole saanut. Sitä tämä ketju paikkaa ihanasti.
Sovimme jo alkuun erosta, mutta erinäisistä syistä lykkäsimme sitä eteenpäin ja sovimme, että asumme vielä yhdessä ja pysyttelemme kulissiliitossa eikä perheille ole erosta kerrottu. Mies väitti myös lopettaneensa suhteensa, joten se ei nyt enää rassaa välejä tai tuota mulle tuskaa. Toki hänellä tuntuu olevan edelleen runsain mitoin naispuolisia "ystäviä", joita tapaa lounailla ja joskus töiden jälkeen. Lisäksi tuntuu tuo usein olevan illalla "urheilemassa", mutta ihan alkaa mulle olla sama.
Kulissiliitto, yhdessä asuminen ja eron lykkääminen tuntui alkuun vähän tyhmältäkin ratkaisulta ja toive oli ehkä itsellä muutoksen pelkoa, yritystä lykätä tai jopa kokonaan välttää ero. Nyt huomaan olevani tilanteessa, jossa katson tulevaisuutta rohkeasti ja toiveikkaana. Uusi elämä eronneena naisena alkaa pian ja en oikeasti malta odottaa! Tunnen, että tämä eron lykkääminen sopi loppujen lopuksi minulle todella hyvin. Alkuun oli vaikeaa, koska halusin vielä uuden tilaisuuden ja välttää eron, mies ei ONNEKSI halunnut. Nyt ei voisi vähempää kiinnostaa yhteinen elämä tai liiton jatkuminen. Olen työstänyt erotuskaa rauhassa ja käynyt pahimman kriisin läpi ja tämän olen saanut tehdä ilman tuskaa taloudellisesta pärjäämisestä eli on ollut se huoli vähemmän Lisäksi olen pienimuotoisesti harjoitellut deittailua ja saanut tuntumaa sinkkuelämään. Tosin deittipalveluissa on ihan liikaa varattuja etsimässä seikkailuja, ihan kuten tuleva ex-mieheni. Toki hän on seikkailunsa saalistanut myös työelämästä sekä harrastuksista. Ketään erityistä en ole itselleni löytänyt, mutta se ei ole ollut tarkoituskaan. Sen haluan säästää siihen, että voin oikeasti avoimesti seurustella tai tapailla enkä joudu salailemaan mahdollista suhdetta perheeltä.
Tämä oli nyt vähän randomia ränttiä, mutta tässä ikään kuin pähkinänkuoressa oma tilanne.
- Uusonnellinen -
Vierailija kirjoitti:
Tää on ihana tukiketju <3 ja pysynyt todella hyvähenkisenä. Itse olen eroprosessin keskellä ollut jo yli vuoden ja nyt vasta löydettyäni tämän ketjun, oli ihanaa lukea muiden samassa tilanteessa olevien ajatuksia. Toki olen itse jo päässyt pahimman yli, vaikka varsinainen ero on edelleenkin vasta edessä.
Vaikka oma liittoni oli jo näivettynyt, niin miehen salasuhteen paljastuminen ja hänen halunsa erota, olivat minulle aikanaan todella iso shokki. Ensimmäisen puoli vuotta olin täysin lamaantunut, töistä ei tullut oikein mitään, aloitekyky ja ilo hävisi elämästä. Pyörin todella pohjamudissa. Omille ystävilleni olen erosta kertonut ja saanut paljon tukea heiltä. Heille olen saanut tarvittaessa avautua tilanteesta, haukkua miestä ja jopa vitsailla tilanteesta. Toki olen saanut myös käytännön neuvoja ja ihan vaan sympatiaa. Mutta, kukaan heistä ei ole ollut samassa tilanteessa, joten heiltä ei ihan kaipaamaani vertaistukea ole saanut. Sitä tämä ketju paikkaa ihanasti.
Sovimme jo alkuun erosta, mutta erinäisistä syistä lykkäsimme sitä eteenpäin ja sovimme, että asumme vielä yhdessä ja pysyttelemme kulissiliitossa eikä perheille ole erosta kerrottu. Mies väitti myös lopettaneensa suhteensa, joten se ei nyt enää rassaa välejä tai tuota mulle tuskaa. Toki hänellä tuntuu olevan edelleen runsain mitoin naispuolisia "ystäviä", joita tapaa lounailla ja joskus töiden jälkeen. Lisäksi tuntuu tuo usein olevan illalla "urheilemassa", mutta ihan alkaa mulle olla sama.
Kulissiliitto, yhdessä asuminen ja eron lykkääminen tuntui alkuun vähän tyhmältäkin ratkaisulta ja toive oli ehkä itsellä muutoksen pelkoa, yritystä lykätä tai jopa kokonaan välttää ero. Nyt huomaan olevani tilanteessa, jossa katson tulevaisuutta rohkeasti ja toiveikkaana. Uusi elämä eronneena naisena alkaa pian ja en oikeasti malta odottaa! Tunnen, että tämä eron lykkääminen sopi loppujen lopuksi minulle todella hyvin. Alkuun oli vaikeaa, koska halusin vielä uuden tilaisuuden ja välttää eron, mies ei ONNEKSI halunnut. Nyt ei voisi vähempää kiinnostaa yhteinen elämä tai liiton jatkuminen. Olen työstänyt erotuskaa rauhassa ja käynyt pahimman kriisin läpi ja tämän olen saanut tehdä ilman tuskaa taloudellisesta pärjäämisestä eli on ollut se huoli vähemmän Lisäksi olen pienimuotoisesti harjoitellut deittailua ja saanut tuntumaa sinkkuelämään. Tosin deittipalveluissa on ihan liikaa varattuja etsimässä seikkailuja, ihan kuten tuleva ex-mieheni. Toki hän on seikkailunsa saalistanut myös työelämästä sekä harrastuksista. Ketään erityistä en ole itselleni löytänyt, mutta se ei ole ollut tarkoituskaan. Sen haluan säästää siihen, että voin oikeasti avoimesti seurustella tai tapailla enkä joudu salailemaan mahdollista suhdetta perheeltä.
Tämä oli nyt vähän randomia ränttiä, mutta tässä ikään kuin pähkinänkuoressa oma tilanne.
- Uusonnellinen -
Tämä todellakin on hyvä tukiketju ja ihana, että uusia oman elämän kokemuksia tulee lisää. Jokainen "tarina" on erilainen ja se mikä sopii toiselle niin voi taas olla ehdoton ei.
Se mikä on kaikille jätetyille/satutetuille sama on se alkuvaiheen kipu, shokki ja hätä.
Sitä mitä kaikki ei tunnu tajuavan on se, että ero suhteesta joka on kestänyt pitkää esim. 20 tai 30 vuotta, tai on omistusasuntoa yms ja varsinkin kun on lapsia niin se ei ole niin yksinkertaista erota. Sitä kyllä tarvitsee sen varmuuden, että ei erota ns. "turhaan", jos asiat kuitenkin olisi vielä korjattavissa. Sille jättävälle asia on aina helpompi kun on sitä työstänyt jo pitkään.
Kirjoituksesi antoi toivoa siitä, että tästä selviää ja elämä alkaa jossakin vaiheessa näyttää taas mukavalta. Tulee se päivä kun suru ei päällimmäisenä mielessä ja elämä on muutakin kun selviämistä päivästä toiseen.
Onnea Sinulle uuteen elämään.
T: 28v yhdessä
Sitä mitä kaikki ei tunnu tajuavan on se, että ero suhteesta joka on kestänyt pitkää esim. 20 tai 30 vuotta, tai on omistusasuntoa yms ja varsinkin kun on lapsia niin se ei ole niin yksinkertaista erota. Sitä kyllä tarvitsee sen varmuuden, että ei erota ns. "turhaan", jos asiat kuitenkin olisi vielä korjattavissa. Sille jättävälle asia on aina helpompi kun on sitä työstänyt jo pitkään.
Kirjoituksesi antoi toivoa siitä, että tästä selviää ja elämä alkaa jossakin vaiheessa näyttää taas mukavalta. Tulee se päivä kun suru ei päällimmäisenä mielessä ja elämä on muutakin kun selviämistä päivästä toiseen.
Onnea Sinulle uuteen elämään.
T: 28v yhdessä
Ero pitkästä suhteesta on myös persoonallisuuskriisi. On vaikea tietää kuka on ihmisenä ilman toista. Mitkä mieltymykset on aidosti omia ja mitkä vuosien myötä muokkautuneita kompromisseja. Esim. siisteydestä olen tinkinyt, koska en jaksa siivota aina yksin ja toisella on huomattavasti korkeampi sotkun ja lian sietokynnys. En myöskään jaksa asiasta naputtaa jatkuvasti ja olla se nalkuttava vaimo -> lupa pettää. Myös yhteisen kodin sisustus on kompromissi. Mun onnellisuusharjoitus on ollut miettiä asioita mitkä teen toisin ja sisustus on yksi asia mitä olen suunnitellut ja pohtinut. eron jälkeen musta tulee varmaan joksikin aikaa itsekäs possu, joka ei jousta missään, kun etsin sitä omaa tapaani tehdä ja elää :D
- Uusonnellinen -
Hei "Uusis"
Saako näin sanoa... siis kirjoittaa...
Arvelen, että saatat kanssamme viihtyä tovin, niin saisit tuommoisen nimen😉
Todellakin. Pitkässä liitossa eron tullen joutuu usein eroamaan niin monesta ja paljosta. En usko että ukkoni koskaan enää olisi päässyt lapsuudenkotini savusaunaan, jos meille ero olisi tullut. Veljeni on myös puolisoni parhaita ystäviä... miten olis käynyt erotessa, luulen todellakin, että veljeni olisi valinnut minut, ollaan tosi läheisiä. Monta muutakin ihmissuhdetta oltais jouduttu jakamaan.
Ero tuo tietysti myös paljon hyvää, jos se on välttämätön. Mutta mistä sen tietää, onko suhde vielä korjattavissa. Voiko koskaan olla varma? Eikä tietysti lähtijälläkään helppoa ole.
Tässäpä taas pohdittavaa ja pureskeltavaa
Mukavaa viikonloppua🤔
Tuumis
Luin juuri pikaisesti tämän koko ketjun. Muutkin ovat tänne kirjoittaneet parisuhdeongelmistaan, mutta tuo ap on ollut lähinnä sydäntä. Koska siis aloitti ketjun.
Ensi alkuun totean, että tässä on vain ap:n kertomiset asioista ja niiden käänteistä. Lähden kuitenkin siitä, että ap on kertonut asiat niinkuin on ne kokenut. Kommenttini:
Hyvä että eroatte.
Onko mies kertonut vieläkään mitään uudesta kumppanistaan? Tämä tässä vaiheessa kuitenkin enää sivuseikka. Kunhan kysyn.
Sinulla on lupa surra, huononkin liiton päättyessä voi tulla erilaisia tunteita.
Ala elää omaa elämää.
Kerro erosta töissä, ainakin lähimmille ja luotetuimmille työkavereille.
Pidä ehdottomasti kiinni siitä, että mies osallistuu tasavertaisesti yhteisten lastenne kuluihin jne!!! Pidä huoli muistakin oikeuksistasi.
Tsemppiä.
En elä vastaavassa tilanteessa, mutta luin koko ketjun. Tulin vain sanomaan että ensinnäkin valtavasti jaksamista Ap, Tuumis ja 28. Toisekseen, miten ihana ketju - jos ymmärrätte mitä ihanalla tässä tarkoitan, vaikka aihe on hirveä. Inhoan sanaa, mutta nyt käytän sitä: voimaannuttava ketju