Miksi kohtuullisia lahjatoiveita ei toteuteta?

Vierailija kirjoitti:

Siinä on kyse vallasta. Halutaan olla lapselle läheisempiä ja tärkeämpiä kuin se väliin ikävästi tunkeva äiti. Äiti kun yleensä on se joka niitä toiveita kertoilee.

Ei haluta, mutta vainoharhainen näkee uhkakuvia kaikkialla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisko sanoo et tervetuloo synttäreille, ei lahjoja. Opetetaan lapsille et juhla tehdään yhdessäolosta ja onnittelu riittää.

Luuletko sinä että nämä itsekkäät krääsän kantajat sitä kunnioittaa?

Ehei. Meille kannetaan väkisin lahjoja sille synttärisankarille ja toinen mokoma sisaruksille. Ja aina kun tungetaan kannetaan lisää.

Isoa, äänekästä, vääränkokoista, hankalasti pestävää, ei-toivottua.

Jos kiellän, niitä piilotellaan kaappeihin.

Oletko suljetulla?

Vierailija kirjoitti:

Mä ihmettelen, miksi toisille on niin vastenmielistä ostaa lapselle lahja, jota lapsi on toivonut? Pienten lasten tapauksessa varmaan usein äidin toive, mutta mitä sitten?

Miksi edes järjestää synttäreitä kun et selvästi pärjää sosiaalisissa tilanteissa? Kokeile vaikka videopuhelua seuraavaksi, ei satele vääränlaista tavaraa nurkkiisi

Vierailija kirjoitti:

Ehkä joku kokee ettei liian vaatimatonta lahjaa voi antaa? Varsinkin jo menee johonkin synttäreille ja sitten vieraat mielessään ajattelisivat, että miksi tuo yksi antoi "vain" värikynäsetin.

Tunnistan tämän itsessäkin. Jos lahjaksi on toivottu värikyniä/askartelutarvikkeita, niin olen ostanut paritkin erilaiset kynät, värityslehtiön ja jonkun kortti/tarra-askartelusetin.

Tämä on minusta ihan hyvä tapa. Olet kuitenkin ostanut toivottua eli ne vaikka ne värikynät, yleensä väreissä on vielä erojakin. Taiteilijana tiedän, että kynissä on laatueroja, joten pari erilaista pakettia on ihan kiva, ja jos on kova piirtelemään/värittelemään, eivätpähän heti kulu. Joskus puuväreissä ongelmana on, että paketteja on murjottu niin paljon, että lyijy sisältä on katkeillut. Jos se yhden paketin vihreä kynä katkeaa koko ajan, on toisen paketin vihreä.

Siihen vielä sitä väritys/piirustuspaperia/värityskirja/puuhakirja päälle niin oikein sopiva lahja, jos sellaista on toivottu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä joku kokee ettei liian vaatimatonta lahjaa voi antaa? Varsinkin jo menee johonkin synttäreille ja sitten vieraat mielessään ajattelisivat, että miksi tuo yksi antoi "vain" värikynäsetin.

Tunnistan tämän itsessäkin. Jos lahjaksi on toivottu värikyniä/askartelutarvikkeita, niin olen ostanut paritkin erilaiset kynät, värityslehtiön ja jonkun kortti/tarra-askartelusetin.

Tämä on minusta ihan hyvä tapa. Olet kuitenkin ostanut toivottua eli ne vaikka ne värikynät, yleensä väreissä on vielä erojakin. Taiteilijana tiedän, että kynissä on laatueroja, joten pari erilaista pakettia on ihan kiva, ja jos on kova piirtelemään/värittelemään, eivätpähän heti kulu. Joskus puuväreissä ongelmana on, että paketteja on murjottu niin paljon, että lyijy sisältä on katkeillut. Jos se yhden paketin vihreä kynä katkeaa koko ajan, on toisen paketin vihreä.

Siihen vielä sitä väritys/piirustuspaperia/värityskirja/puuhakirja päälle niin oikein sopiva lahja, jos sellaista on toivottu.

Kannattaa ennemmin panostaa vähempään ja laadukkaampaan. Niitä huonoja kyniä tulee joka tapauksessa suut silmät täyteen. Antaa vaikka lahjakortin Temperaan tms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä kyselen toiveita, koska haluan antaa jotain mikä on tarpeellista ja toivottua. Mutta en ehkä tykkäisi jos toive olisi tietty mekko merkkiä xx.

Luulen, että moni jolta toivottu jotain hyvin halpaa ja pientä, kokee sen liian vähäksi ja siksi ostaa muuta isompaa ( ja turhempaa).

Eli käytännössä et halua toteuttaa toivetta vaan arvioida ja päättää kaikesta.

Ei, vaan kun toivotaan askartelutarvikkeita, ostan muutamaa erilaista. Jos toive on paljettipaita, etsin hienon jossa on heppa, kun lapsi tykkää hepoista. Jos toive on lelukuorma-auto, yritän etsiä kestävän, vaikka olisi vähän kalliimpikin.

Mutta jos pitäisi lähteä metsästämään pitkin kauppoja jotain tiettyä merkkiä, en olisi kovin innostunut, inhoan shoppailua.

Toki jos toivotaan ryhmä hauta, sitä ostan tai jos toivotaan barbieta, ostan aidon barbien, en kopiota. Olen myös ostanut kummilapselle lahjan ulkomailta, kun kotimaasta ei löytynyt, eli vaivaakin voin nähdä, jos muuten ei toivetta löydy.

Ei tämä ole musta päättämistä kaikesta vaan toiveiden huomioimista normaalisti.

Olennaista siis päästä itse säätämään. Sen sijaam että ostaa vain sen mitä toivotaan.

Eihän kommentoimassasi vastauksessa mitään siihen viittaavaa ollut, päinvastoin. Itse ymmärsin, että lahjan saajan toivetta nimenomaan kunnioitetaan: jos toivotaan ryhmä hauta, sitä ostan tai jos toivotaan barbieta , ostan aidon barbien.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä kyselen toiveita, koska haluan antaa jotain mikä on tarpeellista ja toivottua. Mutta en ehkä tykkäisi jos toive olisi tietty mekko merkkiä xx.

Luulen, että moni jolta toivottu jotain hyvin halpaa ja pientä, kokee sen liian vähäksi ja siksi ostaa muuta isompaa ( ja turhempaa).

Eli käytännössä et halua toteuttaa toivetta vaan arvioida ja päättää kaikesta.

Ei, vaan kun toivotaan askartelutarvikkeita, ostan muutamaa erilaista. Jos toive on paljettipaita, etsin hienon jossa on heppa, kun lapsi tykkää hepoista. Jos toive on lelukuorma-auto, yritän etsiä kestävän, vaikka olisi vähän kalliimpikin.

Mutta jos pitäisi lähteä metsästämään pitkin kauppoja jotain tiettyä merkkiä, en olisi kovin innostunut, inhoan shoppailua.

Toki jos toivotaan ryhmä hauta, sitä ostan tai jos toivotaan barbieta, ostan aidon barbien, en kopiota. Olen myös ostanut kummilapselle lahjan ulkomailta, kun kotimaasta ei löytynyt, eli vaivaakin voin nähdä, jos muuten ei toivetta löydy.

Ei tämä ole musta päättämistä kaikesta vaan toiveiden huomioimista normaalisti.

Olennaista siis päästä itse säätämään. Sen sijaam että ostaa vain sen mitä toivotaan.

Eihän kommentoimassasi vastauksessa mitään siihen viittaavaa ollut, päinvastoin. Itse ymmärsin, että lahjan saajan toivetta nimenomaan kunnioitetaan: jos toivotaan ryhmä hauta, sitä ostan tai jos toivotaan barbieta , ostan aidon barbien.

Siinä kyllä korostettiin omaa panosta. Jokin omituinen tarve saada säätää. En ole ikinä ymmärtänyt tätä. Minä olen ainoastaan kiitollinen, jos selkeästi ja tarkasti kerrotaan mitä toivotaan. Ei ole minkään valtakunnan tarvetta päästä päättämään millainen barbie tai mikä ryhmä hau. Jos lapsi toivoo Barbien kopiota, hankin sen, en ala päsmäröidä että ei käy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä joku kokee ettei liian vaatimatonta lahjaa voi antaa? Varsinkin jo menee johonkin synttäreille ja sitten vieraat mielessään ajattelisivat, että miksi tuo yksi antoi "vain" värikynäsetin.

Tunnistan tämän itsessäkin. Jos lahjaksi on toivottu värikyniä/askartelutarvikkeita, niin olen ostanut paritkin erilaiset kynät, värityslehtiön ja jonkun kortti/tarra-askartelusetin.

Tämä on minusta ihan hyvä tapa. Olet kuitenkin ostanut toivottua eli ne vaikka ne värikynät, yleensä väreissä on vielä erojakin. Taiteilijana tiedän, että kynissä on laatueroja, joten pari erilaista pakettia on ihan kiva, ja jos on kova piirtelemään/värittelemään, eivätpähän heti kulu. Joskus puuväreissä ongelmana on, että paketteja on murjottu niin paljon, että lyijy sisältä on katkeillut. Jos se yhden paketin vihreä kynä katkeaa koko ajan, on toisen paketin vihreä.

Siihen vielä sitä väritys/piirustuspaperia/värityskirja/puuhakirja päälle niin oikein sopiva lahja, jos sellaista on toivottu.

Kannattaa ennemmin panostaa vähempään ja laadukkaampaan. Niitä huonoja kyniä tulee joka tapauksessa suut silmät täyteen. Antaa vaikka lahjakortin Temperaan tms.

Ihan Tempera-tasoa en lähtisi ihan pienelle lapselle ostamaan, jos kyseessä ei ole sitten oikeasti sellainen tenava, joka rakastaa piirtämistä ja värittämistä. Menee muuten vähän samaan satsiin kuin taidekoulun opettaja, jonka mielestä 15 sekunnin elävän mallin luonnokset piti piirtää 30 euron lehtiöön, joka kuluu siinä yhdessä piirrossessiossa, koska "parempi laatu". Itse piirsin tulostinpaperille, ihan sopiva noille nopeille sutuille. Säästän sen 30 euron lehtiön kunnollisille töille.

Hyvät välineet helpottavat arkea, muttei ole välttämätöntä, koska ei-niin-tunnetuissa malleissakin on laadukkaita tuotteita - esim vaikka puuväreissä harrastuskäyttöön löytyy laadukkaan Clas Ohlsonilta. Omista puuväreistäni yksi parhaimpia oli 90-luvulla ihan Pirkan puuvärit. Taidepiireissäkin on hifistelyä, eli pitää nyt saada vaikka se Wacomin ammattikäyttöön tarkoitettu piirtomonitori, vaikka halvemman merkin monitori on aivan yhtä hyvä, eikä tarvitse maksaa brändistä ylimääräistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä joku kokee ettei liian vaatimatonta lahjaa voi antaa? Varsinkin jo menee johonkin synttäreille ja sitten vieraat mielessään ajattelisivat, että miksi tuo yksi antoi "vain" värikynäsetin.

Tunnistan tämän itsessäkin. Jos lahjaksi on toivottu värikyniä/askartelutarvikkeita, niin olen ostanut paritkin erilaiset kynät, värityslehtiön ja jonkun kortti/tarra-askartelusetin.

Tämä on minusta ihan hyvä tapa. Olet kuitenkin ostanut toivottua eli ne vaikka ne värikynät, yleensä väreissä on vielä erojakin. Taiteilijana tiedän, että kynissä on laatueroja, joten pari erilaista pakettia on ihan kiva, ja jos on kova piirtelemään/värittelemään, eivätpähän heti kulu. Joskus puuväreissä ongelmana on, että paketteja on murjottu niin paljon, että lyijy sisältä on katkeillut. Jos se yhden paketin vihreä kynä katkeaa koko ajan, on toisen paketin vihreä.

Siihen vielä sitä väritys/piirustuspaperia/värityskirja/puuhakirja päälle niin oikein sopiva lahja, jos sellaista on toivottu.

Kannattaa ennemmin panostaa vähempään ja laadukkaampaan. Niitä huonoja kyniä tulee joka tapauksessa suut silmät täyteen. Antaa vaikka lahjakortin Temperaan tms.

Ihan Tempera-tasoa en lähtisi ihan pienelle lapselle ostamaan, jos kyseessä ei ole sitten oikeasti sellainen tenava, joka rakastaa piirtämistä ja värittämistä. Menee muuten vähän samaan satsiin kuin taidekoulun opettaja, jonka mielestä 15 sekunnin elävän mallin luonnokset piti piirtää 30 euron lehtiöön, joka kuluu siinä yhdessä piirrossessiossa, koska "parempi laatu". Itse piirsin tulostinpaperille, ihan sopiva noille nopeille sutuille. Säästän sen 30 euron lehtiön kunnollisille töille.

Hyvät välineet helpottavat arkea, muttei ole välttämätöntä, koska ei-niin-tunnetuissa malleissakin on laadukkaita tuotteita - esim vaikka puuväreissä harrastuskäyttöön löytyy laadukkaan Clas Ohlsonilta. Omista puuväreistäni yksi parhaimpia oli 90-luvulla ihan Pirkan puuvärit. Taidepiireissäkin on hifistelyä, eli pitää nyt saada vaikka se Wacomin ammattikäyttöön tarkoitettu piirtomonitori, vaikka halvemman merkin monitori on aivan yhtä hyvä, eikä tarvitse maksaa brändistä ylimääräistä.

On aivan turha kärrätä lapsiperheeseen halpoja värikyniä. Niitä tulee ihan valtavasti joka tapauksessa.

Mun äitini. Ei ikinä/ikinä/ikinä voi hankkia sitä miten pyydetään, tarvitaan tai toivotaan vaan hänen pitää saada sanoa viimeinen sana.

Ja yleensä vielä suuttuu kun se hänen hankintansa on jo, ei mahdu päälle, ei toimi, menee rikki jo pakettia avatessa.

Mutta kun ottaa luonnon päälle olla käskettävänä.

Samasta syystä hän ei saa olla yksin lasten kanssa. Kun päättää parantaa allergian, lähteäkin kaupungille vaikka lapsilla on lääkäri/ruoka-aika jne.

Vierailija kirjoitti:

Siinä ei mun mielestä ole mitään pahaa, jos joku haluaa valita lahjan ihan itse. Se sen sijaan tuntuu ikävältä, että kysytään lahjatoivetta ja sanotaan, että ostaa tuon tavaran eikä ostakaan. 

Oma anoppi harrastaa tätä. Kuuli, että lapsi on tykännyt tosi paljon, kun päiväkodissa on luettu Tiitiäisen satupuuta ja haluaisi saman kirjan synttärilahjaksi. Anoppi ykskantaan ilmoitti, että hän haluaa hankkia tuon kirjan ja oikein painotti, että me vanhemmat emme saa ostaa sitä, vaan hän haluaa ostaa. Synttäripäivä tuli ja näin jo paketin muodosta, että anoppi ei ollut ostanut kyseistä kirjaa, vaan ihan toisen kirjan. Siinä oli sitten kiva, kun lapsi ihmetteli paketin avattuaan miksei saanut Tiitiäisen satupuuta ja anoppi pahoitti mielensä, kun se anopin valitsema kirja ei herättänytkään samanlaisia riemunkiljahduksia kuin toivottu kirja olisi herättänyt. Käytiin syntymäpäivän jälkeen ostamassa tuo kirja ihan itse ja kovalla käytöllä on ollut. 

Tällaista on niin vaikea ymmärtää. Eikö kehtaa kertoa, että sori ei löydettykään sitä toivottua kirjaa, että ostakaa vaan itse se jos ehditte vielä. Onkohan kirja ostettu niin myöhään, ettei enää ehdi ilmoittaa? Miksi sitten pitää etukäteen ilmoittaa, että haluaa ostaa sen. Anopit ovat yleensä siinä iässä, että pitäisi jo tuntea itseään sen verran, että jos aina päätyy hyvistä aikomuksista huolimatta ostamaan joululahjoja vasta aattoaamuna, ei sit lupaa tuoda joulun suosikkilelua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siinä ei mun mielestä ole mitään pahaa, jos joku haluaa valita lahjan ihan itse. Se sen sijaan tuntuu ikävältä, että kysytään lahjatoivetta ja sanotaan, että ostaa tuon tavaran eikä ostakaan. 

Oma anoppi harrastaa tätä. Kuuli, että lapsi on tykännyt tosi paljon, kun päiväkodissa on luettu Tiitiäisen satupuuta ja haluaisi saman kirjan synttärilahjaksi. Anoppi ykskantaan ilmoitti, että hän haluaa hankkia tuon kirjan ja oikein painotti, että me vanhemmat emme saa ostaa sitä, vaan hän haluaa ostaa. Synttäripäivä tuli ja näin jo paketin muodosta, että anoppi ei ollut ostanut kyseistä kirjaa, vaan ihan toisen kirjan. Siinä oli sitten kiva, kun lapsi ihmetteli paketin avattuaan miksei saanut Tiitiäisen satupuuta ja anoppi pahoitti mielensä, kun se anopin valitsema kirja ei herättänytkään samanlaisia riemunkiljahduksia kuin toivottu kirja olisi herättänyt. Käytiin syntymäpäivän jälkeen ostamassa tuo kirja ihan itse ja kovalla käytöllä on ollut. 

Tällaista on niin vaikea ymmärtää. Eikö kehtaa kertoa, että sori ei löydettykään sitä toivottua kirjaa, että ostakaa vaan itse se jos ehditte vielä. Onkohan kirja ostettu niin myöhään, ettei enää ehdi ilmoittaa? Miksi sitten pitää etukäteen ilmoittaa, että haluaa ostaa sen. Anopit ovat yleensä siinä iässä, että pitäisi jo tuntea itseään sen verran, että jos aina päätyy hyvistä aikomuksista huolimatta ostamaan joululahjoja vasta aattoaamuna, ei sit lupaa tuoda joulun suosikkilelua.

Ei tuossa ole kyse siitå etteikö toivottua kirjaa olisi saatavilla vaan siitä että anoppi omavaltaisesti päättää että lapsi tykkää enemmän siitä minkä hän valitsee. Anoppi haluaa olla lapselle läheisempi ja tietää paremmin.

Niin symppaan tähän ketjuun kirjoittaneita!

Joku toinen ei varmaan pahastuisi ollenkaan, mutta mä oon todella väsynyt miehen äidin käytökseen. On toivottu isovanhemmilta lapsenlapselle lahjaksi esimerkiksi yöpaitoja tai tiettyä halpaa lelua. Ei ole saatu. Enää ei jakseta edes pyytää, kun koskaan anoppi ei tuo sitä, mille olisi tarve juuri nyt tai mitä lapsi toivoisi.

Sen sijaan anoppi haluaa hankkia lapsenlapselleen mahdollisimman paljon käytössä olevat vaatteet eli ulkohaalarit ja kurapuvut. En ole koskaan näiden vuosien aikana saanut ostaa omalle lapselle ulkovaatteita: ensin käytettiin äitiyspakkauksessa olleet, muuten anoppi on vaatettanut lapsen meiltä kysymättä. Anoppi on ostanut varastoon ulkohaalarit ja kurapuvut monessa eri koossa ja on kiikuttanut ne meille varastoon. Anoppi ostaa nuo vaatteet niin aikaisin, että en ole itse ehtinyt hankkia noita kokoja varastoon. Anoppi tietää, että en kehtaa ostaa mieleni mukaisia ulkovaatteita tilalle, koska pidän sitä epäekologisena (meillähän on jo anopin ostamat vaatteet). Jonkun mielestä varmasti turha valituksen aihe, mutta haluaisin pukea ainoan lapseni itselleni mieluisalla tavalla. Jos vaikka haluaisin ostaa lapselle helposti puettavan ja mielestäni kauniin luontokuvioisen laatumerkin haalarin, niin saan katsella joka päivä anopin ostamaa sateenkaarenkirjavaa yksisarvishaalaria, joka on kaukana helposti puettavasta.

Vierailija kirjoitti:

Niin symppaan tähän ketjuun kirjoittaneita!

Joku toinen ei varmaan pahastuisi ollenkaan, mutta mä oon todella väsynyt miehen äidin käytökseen. On toivottu isovanhemmilta lapsenlapselle lahjaksi esimerkiksi yöpaitoja tai tiettyä halpaa lelua. Ei ole saatu. Enää ei jakseta edes pyytää, kun koskaan anoppi ei tuo sitä, mille olisi tarve juuri nyt tai mitä lapsi toivoisi.

Sen sijaan anoppi haluaa hankkia lapsenlapselleen mahdollisimman paljon käytössä olevat vaatteet eli ulkohaalarit ja kurapuvut. En ole koskaan näiden vuosien aikana saanut ostaa omalle lapselle ulkovaatteita: ensin käytettiin äitiyspakkauksessa olleet, muuten anoppi on vaatettanut lapsen meiltä kysymättä. Anoppi on ostanut varastoon ulkohaalarit ja kurapuvut monessa eri koossa ja on kiikuttanut ne meille varastoon. Anoppi ostaa nuo vaatteet niin aikaisin, että en ole itse ehtinyt hankkia noita kokoja varastoon. Anoppi tietää, että en kehtaa ostaa mieleni mukaisia ulkovaatteita tilalle, koska pidän sitä epäekologisena (meillähän on jo anopin ostamat vaatteet). Jonkun mielestä varmasti turha valituksen aihe, mutta haluaisin pukea ainoan lapseni itselleni mieluisalla tavalla. Jos vaikka haluaisin ostaa lapselle helposti puettavan ja mielestäni kauniin luontokuvioisen laatumerkin haalarin, niin saan katsella joka päivä anopin ostamaa sateenkaarenkirjavaa yksisarvishaalaria, joka on kaukana helposti puettavasta.

Jossain vaiheessa se teidän muksu itse ilmoittaa mummolle ettei paljon yksisarvishaalarit kiinnosta :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

jotkut kokee, ettei liian halvan lahjan kanssa kehtaa mennä juhliin

Mulla on tämä. En millään kehtaisi viedä lahjaksi vain 4 € vesiväripakettia, vaan ostaisin siihen lisäksi jotain (puuhakirja, karkkipussi, saippuakuplasetti,...). Itse tehtyä kehtaan viedä halvempaakin, esim. lapsen neulepuseron langat saa muutamalla eurolla, ja lahjaa on jo kutomisen vaivannäkökin (ja kyllä, varmistan aina ennakkoon lapsen äidiltä, mitä tarvittaisiin)

Meidän juhliin saa tulla kyllä vaikka pelkän kortin kanssa, jos jollain on rahasta tiukkaa niin toivon että käyttää rahansa perheeseensä eikä toisten lahjoihin. Eräs 5-henkinen perhe tapasi tuoda lapsen synttärijuhliin max. kympin lahjan, mutta se valinta oli aina osuva, lapsi tykkäsi kovasti ja leikki lelulla kauan, minusta oli hyvin valitut lahjat aina.

Ja meilläkin lapsella on kymmenkunta puuhakirjaa, joista täytetty pari sivua, ja ties monta saippuakuplasettiä, jne. Ja silti ostan niitä lahjan lisukkeeksi toisille...

(Itse sain lapsena perheettömältä sukulaissedältä synttärilahjaksi aina suklaalevyn ja rahaa säästöpossuun laitettavaksi. Tämä oli mielestäni myös oikein  hyvä lahja, kunhan rahasumma ei ole liian iso tuojan tuloihin nähden. Opetti säästämään, ja äidin kanssa yhdessä katsoimme mitä säästöillä ostetaan, ostin mm. ensimmäisen vaihdepyöräni säästöilläni.)

Vesivärejäkin on monenlaisia ja monen hintaisia. Itse en kehtaisi antaa niitä kaikkein halvimpia ja surkeimpia värejä, mistä ei edes kunnolla saa väriä. Vesivärien kaveriksi hankkisin lehtiön tai pari kunnollista paperia, sitä nimittäin kuluu paljon, jos lapsi saa vesivärit.

Mä voisin antaa kuvataiteita harrastaneena mielelläni jotkut vähän paremmat vesivärit, kun osaisin vähän arvioida, missä on hyvä hinta-laatusuhde ja mukaan niille sopivaa paperia. Sellaisia, mitä ei alaa harrastamaton ehkä osaa tai raaski hankkia, kun ei tiedä, että vesiväreissä on isoja eroja. Voisi siinä tietenkin käydä niinkin, että lapsi haluaisi juuri ne lähikaupassa nähdyt huonosti väriä antavat halpisvärit, koska niissä on kiva näköinen pakkaus, josta hän haaveilee aina kaupassa käydessä :-D Mutta oon aatellut, että annan just askartelu/taidejuttuihin omasta mielestäni hyviä tarvikkeita, ettei ainakaan lapsen taideinnostus tyssää surkeisiin välineisiin. Vesiväreilläkin on ihan eri juttu maalata hyvälle akvarellipaperille, joka ei mössäänny kastuessaan.

Yleensä kouluissa käytettävt vesivärit ja pensselit on sitä kohtuu laatua. Ikävämpiä on halvat muovissa olevat värit, mistä ei saa mitään väriä ja pensselikin on ohuen ohut liru, millä mitään saa maalattua. Akvarellipaperikin on turhan arvokasta alle kouluikäiselle, mutta vesivärilehtiö on ihan riittävä, kopiopaperi on taas vesivärien kanssa huono. Kopiopaperi käy hyvin värikynien kanssa piirtämiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin symppaan tähän ketjuun kirjoittaneita!

Joku toinen ei varmaan pahastuisi ollenkaan, mutta mä oon todella väsynyt miehen äidin käytökseen. On toivottu isovanhemmilta lapsenlapselle lahjaksi esimerkiksi yöpaitoja tai tiettyä halpaa lelua. Ei ole saatu. Enää ei jakseta edes pyytää, kun koskaan anoppi ei tuo sitä, mille olisi tarve juuri nyt tai mitä lapsi toivoisi.

Sen sijaan anoppi haluaa hankkia lapsenlapselleen mahdollisimman paljon käytössä olevat vaatteet eli ulkohaalarit ja kurapuvut. En ole koskaan näiden vuosien aikana saanut ostaa omalle lapselle ulkovaatteita: ensin käytettiin äitiyspakkauksessa olleet, muuten anoppi on vaatettanut lapsen meiltä kysymättä. Anoppi on ostanut varastoon ulkohaalarit ja kurapuvut monessa eri koossa ja on kiikuttanut ne meille varastoon. Anoppi ostaa nuo vaatteet niin aikaisin, että en ole itse ehtinyt hankkia noita kokoja varastoon. Anoppi tietää, että en kehtaa ostaa mieleni mukaisia ulkovaatteita tilalle, koska pidän sitä epäekologisena (meillähän on jo anopin ostamat vaatteet). Jonkun mielestä varmasti turha valituksen aihe, mutta haluaisin pukea ainoan lapseni itselleni mieluisalla tavalla. Jos vaikka haluaisin ostaa lapselle helposti puettavan ja mielestäni kauniin luontokuvioisen laatumerkin haalarin, niin saan katsella joka päivä anopin ostamaa sateenkaarenkirjavaa yksisarvishaalaria, joka on kaukana helposti puettavasta.

Jossain vaiheessa se teidän muksu itse ilmoittaa mummolle ettei paljon yksisarvishaalarit kiinnosta :D

Ja siinä vaiheessa mummo raivostuu. Haukkuu ja diagnosoi lapsen ja alkaa syyttää lapsen äitiä. Äiti on muka käännyttänyt lapsen mummoa vastaan ja lapsella on ongelmia, joita salaillaan mummolta.

Been there experienced that.

Vierailija kirjoitti:

Niin symppaan tähän ketjuun kirjoittaneita!

Joku toinen ei varmaan pahastuisi ollenkaan, mutta mä oon todella väsynyt miehen äidin käytökseen. On toivottu isovanhemmilta lapsenlapselle lahjaksi esimerkiksi yöpaitoja tai tiettyä halpaa lelua. Ei ole saatu. Enää ei jakseta edes pyytää, kun koskaan anoppi ei tuo sitä, mille olisi tarve juuri nyt tai mitä lapsi toivoisi.

Sen sijaan anoppi haluaa hankkia lapsenlapselleen mahdollisimman paljon käytössä olevat vaatteet eli ulkohaalarit ja kurapuvut. En ole koskaan näiden vuosien aikana saanut ostaa omalle lapselle ulkovaatteita: ensin käytettiin äitiyspakkauksessa olleet, muuten anoppi on vaatettanut lapsen meiltä kysymättä. Anoppi on ostanut varastoon ulkohaalarit ja kurapuvut monessa eri koossa ja on kiikuttanut ne meille varastoon. Anoppi ostaa nuo vaatteet niin aikaisin, että en ole itse ehtinyt hankkia noita kokoja varastoon. Anoppi tietää, että en kehtaa ostaa mieleni mukaisia ulkovaatteita tilalle, koska pidän sitä epäekologisena (meillähän on jo anopin ostamat vaatteet). Jonkun mielestä varmasti turha valituksen aihe, mutta haluaisin pukea ainoan lapseni itselleni mieluisalla tavalla. Jos vaikka haluaisin ostaa lapselle helposti puettavan ja mielestäni kauniin luontokuvioisen laatumerkin haalarin, niin saan katsella joka päivä anopin ostamaa sateenkaarenkirjavaa yksisarvishaalaria, joka on kaukana helposti puettavasta.

Ajatus siitä että mummo tukee perhettä hankkimalla kalliita vaatekappaleita on ihan kaunis, mutta se ei ole kaunista, että hän ei anna vaikuttaa niiden ulkonäköön tai käyttömukavuuteen.

Mekin saatiin ulkopukuja, jotka oli AINA Haloselta. Sitä piti alleviivata, miten hän ei osta hianostokaupoista. Ja aina tosi kankeita ja vääränmallisia. Kypärämyssyksikään ei tietenkään voinut ostaa sitä mikä istuu lapsen päähän vaan sitä mikä mummosta oli paras eli se mikä valahti koko ajan silmille ja lerpatti leuan alta. Vaikka tiesin antaa suoraan merkin, joka istui niin ei. Ei.

Vierailija kirjoitti:

En ikipäivänä kehtaisi sanella jotain lahjalistaa. Saati vetää hernettä nenään siitä, että lahja olikin väärä. Kuinka te mammat kehtaatte?

Sulla ei ilmeisesti ole kolmea (3) samaa kirjaa hyllyssä? Tai vaatteita enemmän kuin kerkeät käyttää? Sänky ja säilytystilat täynnä pehmoja? No, noissa pehmoleluissa on toisaalta se hyvä puoli, että koirat pääsee toteuttamaan itseään. Repivät vaan täytteet pois eivätkä onneksi syö niitä....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ikipäivänä kehtaisi sanella jotain lahjalistaa. Saati vetää hernettä nenään siitä, että lahja olikin väärä. Kuinka te mammat kehtaatte?

Sulla ei ilmeisesti ole kolmea (3) samaa kirjaa hyllyssä? Tai vaatteita enemmän kuin kerkeät käyttää? Sänky ja säilytystilat täynnä pehmoja? No, noissa pehmoleluissa on toisaalta se hyvä puoli, että koirat pääsee toteuttamaan itseään. Repivät vaan täytteet pois eivätkä onneksi syö niitä....

Me saatiin yksi vuosi viisi samaa Tatu ja Patu -kirjaa... Ja vaatteita saa esikoinen aina niin, että ne ei mahdu edes päälle ja sitten selitellään, että kyllä se pikkusisko sitten käyttää.

Tosi kiva lahja. Ei mahdu päälle ja menee siskolle.

Tosi kivaa siskolle kulkea aina niissä epäonnistuneissa ostoksissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin symppaan tähän ketjuun kirjoittaneita!

Joku toinen ei varmaan pahastuisi ollenkaan, mutta mä oon todella väsynyt miehen äidin käytökseen. On toivottu isovanhemmilta lapsenlapselle lahjaksi esimerkiksi yöpaitoja tai tiettyä halpaa lelua. Ei ole saatu. Enää ei jakseta edes pyytää, kun koskaan anoppi ei tuo sitä, mille olisi tarve juuri nyt tai mitä lapsi toivoisi.

Sen sijaan anoppi haluaa hankkia lapsenlapselleen mahdollisimman paljon käytössä olevat vaatteet eli ulkohaalarit ja kurapuvut. En ole koskaan näiden vuosien aikana saanut ostaa omalle lapselle ulkovaatteita: ensin käytettiin äitiyspakkauksessa olleet, muuten anoppi on vaatettanut lapsen meiltä kysymättä. Anoppi on ostanut varastoon ulkohaalarit ja kurapuvut monessa eri koossa ja on kiikuttanut ne meille varastoon. Anoppi ostaa nuo vaatteet niin aikaisin, että en ole itse ehtinyt hankkia noita kokoja varastoon. Anoppi tietää, että en kehtaa ostaa mieleni mukaisia ulkovaatteita tilalle, koska pidän sitä epäekologisena (meillähän on jo anopin ostamat vaatteet). Jonkun mielestä varmasti turha valituksen aihe, mutta haluaisin pukea ainoan lapseni itselleni mieluisalla tavalla. Jos vaikka haluaisin ostaa lapselle helposti puettavan ja mielestäni kauniin luontokuvioisen laatumerkin haalarin, niin saan katsella joka päivä anopin ostamaa sateenkaarenkirjavaa yksisarvishaalaria, joka on kaukana helposti puettavasta.

Ajatus siitä että mummo tukee perhettä hankkimalla kalliita vaatekappaleita on ihan kaunis, mutta se ei ole kaunista, että hän ei anna vaikuttaa niiden ulkonäköön tai käyttömukavuuteen.

Mekin saatiin ulkopukuja, jotka oli AINA Haloselta. Sitä piti alleviivata, miten hän ei osta hianostokaupoista. Ja aina tosi kankeita ja vääränmallisia. Kypärämyssyksikään ei tietenkään voinut ostaa sitä mikä istuu lapsen päähän vaan sitä mikä mummosta oli paras eli se mikä valahti koko ajan silmille ja lerpatti leuan alta. Vaikka tiesin antaa suoraan merkin, joka istui niin ei. Ei.

Mikä kumma siinä on, että ei viitsitä edes kysyä "haluaisin ostaa Pekalle talvihaalarin ensi talveksi, onko toiveita haalarin suhteen?". Siinä saisi itse olla se, joka sen haalarin hankkii, mutta tulisi kuunneltua myös perheen toiveita. Mutta ilmeisesti mummo tietää paremmin, mihin lapsi kannattaa pukea. Ei suinkaan ne vanhemmat, jotka sen talvihaalarin kiskovat lapselle joka päivä päälle ja pois.