Lue keskustelun säännöt.
Oletko ollut parisuhteessa narsistin kanssa?
Vierailija
26.06.2022 |
Epäilen, että miesystävä on narsisti. Onko kokemusta miten tämä näyttäytyy parisuhteessa?
Kommentit (158)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
38 jatkaa vielä. Oma napa tulee tällä aina ensin, eikä voi mitenkään ymmärtää, että siinä olisi jotain pahaa. Vaikka ei lasten vanukasta syö, niin tältä voisi odottaa jotain sellaista 😄 Minäminäminä, minun harrastukset, minun menot, minun vaatteet, minun ruoat muut saa sitten jos jotain jää.
Miten voit? Itse sairastun aina narsistin lähellä.
Hän on tunnetasolta noin nelivuotias eilä tule kehittymään ilman vuosien terapiaa ja vahvaa motivaatiota. Kun mietit tuohon listaan paikalle nelivuotiaan, kaikki käy järkeen. Sen ikäinen näkee vain omat tarpeensa, ei pysty vastavuoroisuuteen ja pitää omaa asemaansa oikeutettuna.
Kiitos kysymästä, nyt ihan hyvin. Olen tehnyt kovasti töitä omien rajojeni suhteen ja siitä on ollut apua. Myös puolisoni on käynyt terapiassa ja se on auttanut.
En mitenkään vähättele vaikeuksiasi. Olisikohan joku muu kuin narsismi, jos terapia on auttanut, vai onko hänestä tullut hetkeksi parempi narsisti?
Hän sai dg persoonallisuushäiriöstä, mutta alhaisimmilla mahdollisilla pisteillä. Käsittääkseni tällaiset lievemmät tapaukset ovat juuri niitä, mihin terapia voi tehota. Mutta eiväthän ne piirteet tietenkään kokonaan poistu, se on selvää.
Jos on matalat pisteet niin saattaa olla kyse narsistista taipumuksista. Voi hyvinkin kehittää persoonallisuuttaan pysyvästi. Koita olla rakastava rajoja asettaessasi. Vältä tylyyttä ja epäluuloa, niistä tulee helposti itseään toteuttava ennustus. Olette siis molemmat erikseen terapiassa ja yhteinen terapia myös? Jollei muuta niin voi sanoa että parisuhteeseen on panostettu ainakin sen verran.
Piirteitä oli kuitenkin sen verran, että ph diagnostiset rajat ylittyvät, eli enemmän kuin keskivertoihmisellä. Mutta käsittääkseni tällainen alakanttiin versio pystyy kehittämään itseään jos motivaatiota on ja kyllä hänellä tuntuu olevan. Kävimme terapiassa sekä yksin että yhdessä, kyllä. Mutta jos joku harkitsee tällaista, niin varmistukaa siitä, että terapeutti on asiansa osaava! Tätä ei voi tarpeeksi korostaa. Muuten menette vain syvemmälle suohon, sitäkin tuli kokeiltua.
Teidän parisuhteessa on mitä ilmeisimmin rakastettu myös vastoinkäymisen kohdalla. Kateeksi käy. Kovin yksipuolista on se romanttinen kiintymys näissä suhteissani narsistinaisiin. Joskus sieltä kumminkin pilkahtaa se haavoittunut ja herkkä lapsi ja laukaisee kaikki mun suojeluvietit. Kunnes narsistin kaikki suojamuurit taas nousee ja vastahyökkäyksen raivo on päällä. Turvallinen ja tuttu vanha peli alkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
38 jatkaa vielä. Oma napa tulee tällä aina ensin, eikä voi mitenkään ymmärtää, että siinä olisi jotain pahaa. Vaikka ei lasten vanukasta syö, niin tältä voisi odottaa jotain sellaista 😄 Minäminäminä, minun harrastukset, minun menot, minun vaatteet, minun ruoat muut saa sitten jos jotain jää.
Miten voit? Itse sairastun aina narsistin lähellä.
Hän on tunnetasolta noin nelivuotias eilä tule kehittymään ilman vuosien terapiaa ja vahvaa motivaatiota. Kun mietit tuohon listaan paikalle nelivuotiaan, kaikki käy järkeen. Sen ikäinen näkee vain omat tarpeensa, ei pysty vastavuoroisuuteen ja pitää omaa asemaansa oikeutettuna.
Kiitos kysymästä, nyt ihan hyvin. Olen tehnyt kovasti töitä omien rajojeni suhteen ja siitä on ollut apua. Myös puolisoni on käynyt terapiassa ja se on auttanut.
En mitenkään vähättele vaikeuksiasi. Olisikohan joku muu kuin narsismi, jos terapia on auttanut, vai onko hänestä tullut hetkeksi parempi narsisti?
Hän sai dg persoonallisuushäiriöstä, mutta alhaisimmilla mahdollisilla pisteillä. Käsittääkseni tällaiset lievemmät tapaukset ovat juuri niitä, mihin terapia voi tehota. Mutta eiväthän ne piirteet tietenkään kokonaan poistu, se on selvää.
Onko raivoherkkä vai kiviseinä? Raivohullun kanssa on itsellä ollut helpompaa. Piinkovat piilonarsistit ovat satuttaneet pahemmin.
Ei minusta ole oikein kumpaakaan. Ehkä tuollainen kiviseinä siinä mielessä, että puhuu kyllä paljon ja muka tunteellisesti, mutta oikeasti suurin osa siitä on ihan höpöhöpö fantasiaa.
Miten sun kumppanin narsismi ilmentyi arjessa ennen terapiaa?
Kuvasinkin sitä jo aiemmin tuolla ja tämähän on tosi monisyinen juttu. Mutta pääosin oli itsekäs pikkupoika, joka ei oikein ottanut muita huomioon. Halusi aina olla oikeassa ja saada tahtonsa läpi, manipuloi, syyllisti, projisoi. Jos muu ei auttanut niin uhriutui. Huomion hankkiminen ja saaminen oli tosi tärkeää.
Eipäs nyt syyllistetä pikkupoikia. Kyllä se omnipotentiaalisuus on kaikkien lasten kehityksessä. Lapset eivät myöskään syyllistä, manipuloi eivätkä projisoi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
38 jatkaa vielä. Oma napa tulee tällä aina ensin, eikä voi mitenkään ymmärtää, että siinä olisi jotain pahaa. Vaikka ei lasten vanukasta syö, niin tältä voisi odottaa jotain sellaista 😄 Minäminäminä, minun harrastukset, minun menot, minun vaatteet, minun ruoat muut saa sitten jos jotain jää.
Miten voit? Itse sairastun aina narsistin lähellä.
Hän on tunnetasolta noin nelivuotias eilä tule kehittymään ilman vuosien terapiaa ja vahvaa motivaatiota. Kun mietit tuohon listaan paikalle nelivuotiaan, kaikki käy järkeen. Sen ikäinen näkee vain omat tarpeensa, ei pysty vastavuoroisuuteen ja pitää omaa asemaansa oikeutettuna.
Kiitos kysymästä, nyt ihan hyvin. Olen tehnyt kovasti töitä omien rajojeni suhteen ja siitä on ollut apua. Myös puolisoni on käynyt terapiassa ja se on auttanut.
En mitenkään vähättele vaikeuksiasi. Olisikohan joku muu kuin narsismi, jos terapia on auttanut, vai onko hänestä tullut hetkeksi parempi narsisti?
Hän sai dg persoonallisuushäiriöstä, mutta alhaisimmilla mahdollisilla pisteillä. Käsittääkseni tällaiset lievemmät tapaukset ovat juuri niitä, mihin terapia voi tehota. Mutta eiväthän ne piirteet tietenkään kokonaan poistu, se on selvää.
Jos on matalat pisteet niin saattaa olla kyse narsistista taipumuksista. Voi hyvinkin kehittää persoonallisuuttaan pysyvästi. Koita olla rakastava rajoja asettaessasi. Vältä tylyyttä ja epäluuloa, niistä tulee helposti itseään toteuttava ennustus. Olette siis molemmat erikseen terapiassa ja yhteinen terapia myös? Jollei muuta niin voi sanoa että parisuhteeseen on panostettu ainakin sen verran.
Piirteitä oli kuitenkin sen verran, että ph diagnostiset rajat ylittyvät, eli enemmän kuin keskivertoihmisellä. Mutta käsittääkseni tällainen alakanttiin versio pystyy kehittämään itseään jos motivaatiota on ja kyllä hänellä tuntuu olevan. Kävimme terapiassa sekä yksin että yhdessä, kyllä. Mutta jos joku harkitsee tällaista, niin varmistukaa siitä, että terapeutti on asiansa osaava! Tätä ei voi tarpeeksi korostaa. Muuten menette vain syvemmälle suohon, sitäkin tuli kokeiltua.
Teidän parisuhteessa on mitä ilmeisimmin rakastettu myös vastoinkäymisen kohdalla. Kateeksi käy. Kovin yksipuolista on se romanttinen kiintymys näissä suhteissani narsistinaisiin. Joskus sieltä kumminkin pilkahtaa se haavoittunut ja herkkä lapsi ja laukaisee kaikki mun suojeluvietit. Kunnes narsistin kaikki suojamuurit taas nousee ja vastahyökkäyksen raivo on päällä. Turvallinen ja tuttu vanha peli alkaa.
Ihan vaan vinkiksi, opettele keskittymään myös itseesi. Opettele haluamaan muutakin kuin suojella jotkakuta. Opettele tunnistamaan, mitä sinä haluat saada naiselta itsellesi niin saat pidettyä narsistit loitommalla, koska he tuskin pystyvät antamaan sitä mitä tarvitset. Näin sain typistettyä suhteen kestoa huomattavasti. Edellinen suhde narsistiin oli viisi vuotta ja seuraava vain kolme kuukautta, kun tajusin, etten ole suhteessa henkisesti aikuisen ihmisen kanssa ja se on itselleni nykyään rima. En halua olla vanhempi aikuiselle ihmiselle vaan nainen miehelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
38 jatkaa vielä. Oma napa tulee tällä aina ensin, eikä voi mitenkään ymmärtää, että siinä olisi jotain pahaa. Vaikka ei lasten vanukasta syö, niin tältä voisi odottaa jotain sellaista 😄 Minäminäminä, minun harrastukset, minun menot, minun vaatteet, minun ruoat muut saa sitten jos jotain jää.
Miten voit? Itse sairastun aina narsistin lähellä.
Hän on tunnetasolta noin nelivuotias eilä tule kehittymään ilman vuosien terapiaa ja vahvaa motivaatiota. Kun mietit tuohon listaan paikalle nelivuotiaan, kaikki käy järkeen. Sen ikäinen näkee vain omat tarpeensa, ei pysty vastavuoroisuuteen ja pitää omaa asemaansa oikeutettuna.
Kiitos kysymästä, nyt ihan hyvin. Olen tehnyt kovasti töitä omien rajojeni suhteen ja siitä on ollut apua. Myös puolisoni on käynyt terapiassa ja se on auttanut.
En mitenkään vähättele vaikeuksiasi. Olisikohan joku muu kuin narsismi, jos terapia on auttanut, vai onko hänestä tullut hetkeksi parempi narsisti?
Hän sai dg persoonallisuushäiriöstä, mutta alhaisimmilla mahdollisilla pisteillä. Käsittääkseni tällaiset lievemmät tapaukset ovat juuri niitä, mihin terapia voi tehota. Mutta eiväthän ne piirteet tietenkään kokonaan poistu, se on selvää.
Onko raivoherkkä vai kiviseinä? Raivohullun kanssa on itsellä ollut helpompaa. Piinkovat piilonarsistit ovat satuttaneet pahemmin.
Ei minusta ole oikein kumpaakaan. Ehkä tuollainen kiviseinä siinä mielessä, että puhuu kyllä paljon ja muka tunteellisesti, mutta oikeasti suurin osa siitä on ihan höpöhöpö fantasiaa.
Miten sun kumppanin narsismi ilmentyi arjessa ennen terapiaa?
Kuvasinkin sitä jo aiemmin tuolla ja tämähän on tosi monisyinen juttu. Mutta pääosin oli itsekäs pikkupoika, joka ei oikein ottanut muita huomioon. Halusi aina olla oikeassa ja saada tahtonsa läpi, manipuloi, syyllisti, projisoi. Jos muu ei auttanut niin uhriutui. Huomion hankkiminen ja saaminen oli tosi tärkeää.
Eipäs nyt syyllistetä pikkupoikia. Kyllä se omnipotentiaalisuus on kaikkien lasten kehityksessä. Lapset eivät myöskään syyllistä, manipuloi eivätkä projisoi.
Jos hän on suhteessa miehen kanssa, mies käyttäytyessään lapsellisesti käyttäytyy kuin pikkupoika, se pikkupoika, joksi hän on kehityksessään jäänyt.
Turha imuroida herneitä nokkaan sellaisesta paikasta, missä niitä ei ole.
Vierailija kirjoitti:
M32 kirjoitti:
En ole mutta muutamaan otteeseen olen saanut kuulla itse olevani narsisti.
Olenkin pohtinut asiaa pitkään ja huomannut itsessäni jotain sellaisia piirteitä, asiasta jotain oikeasti tietävä voisikin valaista että onko tosiaan niin että oikea narsisti ei tiedosta omaa narsismiaan tai ei ainakaan myönnä itsessään mitään vikaa missään olosuhteissa 🤔Se narsistityyppi, jota yleensä ajatellaan kun ajatellaan narsistia, eli sellainen avoimesti hyvin mahtaileva, usein itse tiedostaa narsistiset piirteensä selvästi eikä häpeä niitä yhtään, vaan on niistä ylpeä. Mutta sellainen uhriutuva narsisti tuskin myöntäisi olevansa narsisti.
Olen itsekin miettinyt, että voisinko olla narsisti. En kyllä todellakaan ole siitä ylpeä, vaan ajatus on kauhea.
Aidot narsistit on sen verran harvinaisia että maallikoiden yleinen käsitys on vähintään harhaanjohtava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
M32 kirjoitti:
En ole mutta muutamaan otteeseen olen saanut kuulla itse olevani narsisti.
Olenkin pohtinut asiaa pitkään ja huomannut itsessäni jotain sellaisia piirteitä, asiasta jotain oikeasti tietävä voisikin valaista että onko tosiaan niin että oikea narsisti ei tiedosta omaa narsismiaan tai ei ainakaan myönnä itsessään mitään vikaa missään olosuhteissa 🤔Se narsistityyppi, jota yleensä ajatellaan kun ajatellaan narsistia, eli sellainen avoimesti hyvin mahtaileva, usein itse tiedostaa narsistiset piirteensä selvästi eikä häpeä niitä yhtään, vaan on niistä ylpeä. Mutta sellainen uhriutuva narsisti tuskin myöntäisi olevansa narsisti.
Olen itsekin miettinyt, että voisinko olla narsisti. En kyllä todellakaan ole siitä ylpeä, vaan ajatus on kauhea.
Aidot narsistit on sen verran harvinaisia että maallikoiden yleinen käsitys on vähintään harhaanjohtava.
Mulla taas on avautunut silmät vasta tutustuttuani narsismiin oikeasti tarkemmin, että isäni ja yksi isovanhemmistani on narsisti. Lisäksi kaksi eksääni ovat narsisteja. Aiemmin en tiennyt, missä on vika. Kuvailin toista eksää luonnehäiriöiseksi. Isääkin olen kuvaillut muilla sanoilla kuin narsisti. Nyt silmät on auki ja tietoa tarpeeksi.
Onneksi moni ihminen saa elää aika narsistivapaata elämää. Toisille niitä taas kerääntyy sitten useampi, johtuen suhdedynamiikasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
M32 kirjoitti:
En ole mutta muutamaan otteeseen olen saanut kuulla itse olevani narsisti.
Olenkin pohtinut asiaa pitkään ja huomannut itsessäni jotain sellaisia piirteitä, asiasta jotain oikeasti tietävä voisikin valaista että onko tosiaan niin että oikea narsisti ei tiedosta omaa narsismiaan tai ei ainakaan myönnä itsessään mitään vikaa missään olosuhteissa 🤔Se narsistityyppi, jota yleensä ajatellaan kun ajatellaan narsistia, eli sellainen avoimesti hyvin mahtaileva, usein itse tiedostaa narsistiset piirteensä selvästi eikä häpeä niitä yhtään, vaan on niistä ylpeä. Mutta sellainen uhriutuva narsisti tuskin myöntäisi olevansa narsisti.
Olen itsekin miettinyt, että voisinko olla narsisti. En kyllä todellakaan ole siitä ylpeä, vaan ajatus on kauhea.
Aidot narsistit on sen verran harvinaisia että maallikoiden yleinen käsitys on vähintään harhaanjohtava.
Eivät aidot narsistit ihan hirveän harvinaisia ole. Miehillä itse asiassa aika yleistä, monilla narsistisilla piirteillä kun on ollut mahdollista saavuttaa menestystä tässä maailmassa ja sen kautta narsistit ovat myös päässeet lisääntymään ja välittämään geenejään eteenpäin, varsinkin aikana jolloin se, kenen kanssa nainen avioitui ja sai lapsia, oli kaikkein vähiten tämän itsensä päätettävissä oleva asia. Ja koska narsistit osaavat olla hyvin hurmaavia ja kykeneväisiä aluksi peittämään todellisen minänsä, he nykyäänkin löytävät helposti uhreja parisuhteeseen ja perhettä perustamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
M32 kirjoitti:
En ole mutta muutamaan otteeseen olen saanut kuulla itse olevani narsisti.
Olenkin pohtinut asiaa pitkään ja huomannut itsessäni jotain sellaisia piirteitä, asiasta jotain oikeasti tietävä voisikin valaista että onko tosiaan niin että oikea narsisti ei tiedosta omaa narsismiaan tai ei ainakaan myönnä itsessään mitään vikaa missään olosuhteissa 🤔Se narsistityyppi, jota yleensä ajatellaan kun ajatellaan narsistia, eli sellainen avoimesti hyvin mahtaileva, usein itse tiedostaa narsistiset piirteensä selvästi eikä häpeä niitä yhtään, vaan on niistä ylpeä. Mutta sellainen uhriutuva narsisti tuskin myöntäisi olevansa narsisti.
Olen itsekin miettinyt, että voisinko olla narsisti. En kyllä todellakaan ole siitä ylpeä, vaan ajatus on kauhea.
Aidot narsistit on sen verran harvinaisia että maallikoiden yleinen käsitys on vähintään harhaanjohtava.
Mulla taas on avautunut silmät vasta tutustuttuani narsismiin oikeasti tarkemmin, että isäni ja yksi isovanhemmistani on narsisti. Lisäksi kaksi eksääni ovat narsisteja. Aiemmin en tiennyt, missä on vika. Kuvailin toista eksää luonnehäiriöiseksi. Isääkin olen kuvaillut muilla sanoilla kuin narsisti. Nyt silmät on auki ja tietoa tarpeeksi.
Onneksi moni ihminen saa elää aika narsistivapaata elämää. Toisille niitä taas kerääntyy sitten useampi, johtuen suhdedynamiikasta.
Et taida olla enää maallikko. Joskus olen yrittänyt selittää viehtämystäni narsistinaisiin siten, että hyväksyn heidät ihmisinä vaikka heillä onkin tuo persoonallisuushäiriö. Joskus taas että pidänhän ainakin tuon narsistin kiusaamasta vähemmän häiriintyneitä ihmisiä.
Tiettyä Äiti Teresa -syndroomaa siis. Ei auta tietoisuus siitä pienentämään luonnehäiriötä, eikä sillä ainakaan maksettuun terapiaan pääse. Korkeintaan voisi olla akateemisen kiinnostuksen kohde, epäilen että ei.
kaksoissisareni miehellä epäilen olevan narsistisia piirteitä.
-Valehtelee. Jäädessään (joskus) kiinni valheesta, keksii aina syyt miksi se oli häneltä oikeutettua tai ei kommentoi asiaa mitenkään siitä kysyttäessä. On myös pistänyt tiettyjä asioita sisareni syyksi hänen selkänsä takana.
-Empatiakyvyttömyys eläimiä kohtaan. Ei välitä vaikka näkisi loukkaantuneen eläimen.
-Tietynlainen kontrollinhalu muita ihmisiä kohtaan.
-Hänen persoonassaan on jotakin sellaista mistä ei saa selvää. Ikään kuin piilottelisi sisintään.
Kysymys: Voiko narsismiin liittyä mitenkään sellainen, että piirteet "tarttuisivat" ei narsistiseen puolisoon? Sisarelleni on alkanut myös tulla taipumusta valehteluun ja mustan valkoiseksi vääntämiseen.
-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Narsisti korttia heilutellaan turhan helposti. Suurin osa on pelkästään omahyväisiä ja omasta hyvinvoinnista kiinnostuneita ihmisiä siinäkin tapauksessa, se tapahtuisi muiden kustannuksella. Narsisti todellakin nauttii toisten alistamisesta ja satuttamisesta.
Nauttii siinä mielessä kun terve ihminen nauttii hengittämisestä - se on olemassaolon edellytys. Narsistilla ei ole todellista pahaa tahtoa, hänen persoonansa romahtamisen estäminen on tarve.
Vierailija kirjoitti:
kaksoissisareni miehellä epäilen olevan narsistisia piirteitä.
-Valehtelee. Jäädessään (joskus) kiinni valheesta, keksii aina syyt miksi se oli häneltä oikeutettua tai ei kommentoi asiaa mitenkään siitä kysyttäessä. On myös pistänyt tiettyjä asioita sisareni syyksi hänen selkänsä takana.
-Empatiakyvyttömyys eläimiä kohtaan. Ei välitä vaikka näkisi loukkaantuneen eläimen.
-Tietynlainen kontrollinhalu muita ihmisiä kohtaan.
-Hänen persoonassaan on jotakin sellaista mistä ei saa selvää. Ikään kuin piilottelisi sisintään.
Kysymys: Voiko narsismiin liittyä mitenkään sellainen, että piirteet "tarttuisivat" ei narsistiseen puolisoon? Sisarelleni on alkanut myös tulla taipumusta valehteluun ja mustan valkoiseksi vääntämiseen.
-
Narsistisia piirteitä ei tarvitse epäillä, ne havaitaan. Kaikilla terveillä on narsistisia piirteitä ainakin jonkin verran.
Toimivaksi todetut toimintatavat omitaan helposti, tietty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mää oon varmaan narsisti, kun en ole kenellekään kelvannut. Niin oikein mulle.
Vierailija kirjoitti:
En. Arviolta 0 5-3 % suomalaisista on narsisteja. On paljon todennäköisempää, että kumppani osoittautuu esim alkoholistiksi.
Älyttömän tylsä ja vanha klisee. Narsistisen persoonallisuushäiriön diagnoosin saaneita on ehkä tuo määrä. Kuitenkaan kaikki ei hakeudu diagnosoitavaksi ja vielä tärkeämpää, narsisitiset piirteet vahingoittaa kumppania, vaikkei niitä pershäiriöksi luettaisikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mää oon varmaan narsisti, kun en ole kenellekään kelvannut. Niin oikein mulle.
Tuskin olet. Narsisti tarvitsee muita ja etsii sen keneltä saa lähdettä. Toki se voi olla vaikka oma äiti tai ryhmä, jota narsisti vetää. Narsisti hajoaa yksin.
En varsinaisessa suhteessa, mutta säätänyt tällaisen miehen kanssa. Vaikutti aluksi fiksulta, mukavalta ja ihanalta. Tienasi paremmin kuin minä, mutta esitti aina rahatonta ja yritti maksattaa minulla kaiken. Myöhemmin paljastui, että omat rahat meni erilaisiin päihteisiin. Arvosteli ja haukkui aivan yhtäkkiä tosi rumasti, jos kerroin jotain heikkouksistani. Nopeaa alkoi myös aiemmin kehuttu ulkonäköni olla piikittelyn kohde. Jekyll & Hyde tyyppi. En tiedä oliko oikea narsisti, mutta narsistisia piirteitä alkoi ilmetä muutaman kuukauden sisään. Yritti myös jälkeenpäin groomailla samoilla kehuilla kuin alkuun.
Vaimolla todettu skitsofrenia ja mielestäni hänellä on narsistisia piirteitä, ehkä liittyy skitsofreniaan.
Ei oo liian kevyttä elämä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
38 jatkaa vielä. Oma napa tulee tällä aina ensin, eikä voi mitenkään ymmärtää, että siinä olisi jotain pahaa. Vaikka ei lasten vanukasta syö, niin tältä voisi odottaa jotain sellaista 😄 Minäminäminä, minun harrastukset, minun menot, minun vaatteet, minun ruoat muut saa sitten jos jotain jää.
Miten voit? Itse sairastun aina narsistin lähellä.
Hän on tunnetasolta noin nelivuotias eilä tule kehittymään ilman vuosien terapiaa ja vahvaa motivaatiota. Kun mietit tuohon listaan paikalle nelivuotiaan, kaikki käy järkeen. Sen ikäinen näkee vain omat tarpeensa, ei pysty vastavuoroisuuteen ja pitää omaa asemaansa oikeutettuna.
Kiitos kysymästä, nyt ihan hyvin. Olen tehnyt kovasti töitä omien rajojeni suhteen ja siitä on ollut apua. Myös puolisoni on käynyt terapiassa ja se on auttanut.
En mitenkään vähättele vaikeuksiasi. Olisikohan joku muu kuin narsismi, jos terapia on auttanut, vai onko hänestä tullut hetkeksi parempi narsisti?
Hän sai dg persoonallisuushäiriöstä, mutta alhaisimmilla mahdollisilla pisteillä. Käsittääkseni tällaiset lievemmät tapaukset ovat juuri niitä, mihin terapia voi tehota. Mutta eiväthän ne piirteet tietenkään kokonaan poistu, se on selvää.
Jos on matalat pisteet niin saattaa olla kyse narsistista taipumuksista. Voi hyvinkin kehittää persoonallisuuttaan pysyvästi. Koita olla rakastava rajoja asettaessasi. Vältä tylyyttä ja epäluuloa, niistä tulee helposti itseään toteuttava ennustus. Olette siis molemmat erikseen terapiassa ja yhteinen terapia myös? Jollei muuta niin voi sanoa että parisuhteeseen on panostettu ainakin sen verran.
Piirteitä oli kuitenkin sen verran, että ph diagnostiset rajat ylittyvät, eli enemmän kuin keskivertoihmisellä. Mutta käsittääkseni tällainen alakanttiin versio pystyy kehittämään itseään jos motivaatiota on ja kyllä hänellä tuntuu olevan. Kävimme terapiassa sekä yksin että yhdessä, kyllä. Mutta jos joku harkitsee tällaista, niin varmistukaa siitä, että terapeutti on asiansa osaava! Tätä ei voi tarpeeksi korostaa. Muuten menette vain syvemmälle suohon, sitäkin tuli kokeiltua.
Teidän parisuhteessa on mitä ilmeisimmin rakastettu myös vastoinkäymisen kohdalla. Kateeksi käy. Kovin yksipuolista on se romanttinen kiintymys näissä suhteissani narsistinaisiin. Joskus sieltä kumminkin pilkahtaa se haavoittunut ja herkkä lapsi ja laukaisee kaikki mun suojeluvietit. Kunnes narsistin kaikki suojamuurit taas nousee ja vastahyökkäyksen raivo on päällä. Turvallinen ja tuttu vanha peli alkaa.
Ihan vaan vinkiksi, opettele keskittymään myös itseesi. Opettele haluamaan muutakin kuin suojella jotkakuta. Opettele tunnistamaan, mitä sinä haluat saada naiselta itsellesi niin saat pidettyä narsistit loitommalla, koska he tuskin pystyvät antamaan sitä mitä tarvitset. Näin sain typistettyä suhteen kestoa huomattavasti. Edellinen suhde narsistiin oli viisi vuotta ja seuraava vain kolme kuukautta, kun tajusin, etten ole suhteessa henkisesti aikuisen ihmisen kanssa ja se on itselleni nykyään rima. En halua olla vanhempi aikuiselle ihmiselle vaan nainen miehelle.
Ei välttämättä auta tieto, kun vaikka suojeluvietti herää. Se että suojelu tulee pääsääntöisesti tulee torjutuksi ei myöskään auta. "Pidettyä loitommalla" on helpommin sanottu kuin tehty, kun itse etsin heitä vielä, yleensä kun pitävät vielä ulkokuoren sievänä.
Tavallaan samaa, en tarvitse naiselta mitään, haluan olla mies naiselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
38 jatkaa vielä. Oma napa tulee tällä aina ensin, eikä voi mitenkään ymmärtää, että siinä olisi jotain pahaa. Vaikka ei lasten vanukasta syö, niin tältä voisi odottaa jotain sellaista 😄 Minäminäminä, minun harrastukset, minun menot, minun vaatteet, minun ruoat muut saa sitten jos jotain jää.
Miten voit? Itse sairastun aina narsistin lähellä.
Hän on tunnetasolta noin nelivuotias eilä tule kehittymään ilman vuosien terapiaa ja vahvaa motivaatiota. Kun mietit tuohon listaan paikalle nelivuotiaan, kaikki käy järkeen. Sen ikäinen näkee vain omat tarpeensa, ei pysty vastavuoroisuuteen ja pitää omaa asemaansa oikeutettuna.
Kiitos kysymästä, nyt ihan hyvin. Olen tehnyt kovasti töitä omien rajojeni suhteen ja siitä on ollut apua. Myös puolisoni on käynyt terapiassa ja se on auttanut.
En mitenkään vähättele vaikeuksiasi. Olisikohan joku muu kuin narsismi, jos terapia on auttanut, vai onko hänestä tullut hetkeksi parempi narsisti?
Hän sai dg persoonallisuushäiriöstä, mutta alhaisimmilla mahdollisilla pisteillä. Käsittääkseni tällaiset lievemmät tapaukset ovat juuri niitä, mihin terapia voi tehota. Mutta eiväthän ne piirteet tietenkään kokonaan poistu, se on selvää.
Jos on matalat pisteet niin saattaa olla kyse narsistista taipumuksista. Voi hyvinkin kehittää persoonallisuuttaan pysyvästi. Koita olla rakastava rajoja asettaessasi. Vältä tylyyttä ja epäluuloa, niistä tulee helposti itseään toteuttava ennustus. Olette siis molemmat erikseen terapiassa ja yhteinen terapia myös? Jollei muuta niin voi sanoa että parisuhteeseen on panostettu ainakin sen verran.
Piirteitä oli kuitenkin sen verran, että ph diagnostiset rajat ylittyvät, eli enemmän kuin keskivertoihmisellä. Mutta käsittääkseni tällainen alakanttiin versio pystyy kehittämään itseään jos motivaatiota on ja kyllä hänellä tuntuu olevan. Kävimme terapiassa sekä yksin että yhdessä, kyllä. Mutta jos joku harkitsee tällaista, niin varmistukaa siitä, että terapeutti on asiansa osaava! Tätä ei voi tarpeeksi korostaa. Muuten menette vain syvemmälle suohon, sitäkin tuli kokeiltua.
Teidän parisuhteessa on mitä ilmeisimmin rakastettu myös vastoinkäymisen kohdalla. Kateeksi käy. Kovin yksipuolista on se romanttinen kiintymys näissä suhteissani narsistinaisiin. Joskus sieltä kumminkin pilkahtaa se haavoittunut ja herkkä lapsi ja laukaisee kaikki mun suojeluvietit. Kunnes narsistin kaikki suojamuurit taas nousee ja vastahyökkäyksen raivo on päällä. Turvallinen ja tuttu vanha peli alkaa.
Ihan vaan vinkiksi, opettele keskittymään myös itseesi. Opettele haluamaan muutakin kuin suojella jotkakuta. Opettele tunnistamaan, mitä sinä haluat saada naiselta itsellesi niin saat pidettyä narsistit loitommalla, koska he tuskin pystyvät antamaan sitä mitä tarvitset. Näin sain typistettyä suhteen kestoa huomattavasti. Edellinen suhde narsistiin oli viisi vuotta ja seuraava vain kolme kuukautta, kun tajusin, etten ole suhteessa henkisesti aikuisen ihmisen kanssa ja se on itselleni nykyään rima. En halua olla vanhempi aikuiselle ihmiselle vaan nainen miehelle.
Ei välttämättä auta tieto, kun vaikka suojeluvietti herää. Se että suojelu tulee pääsääntöisesti tulee torjutuksi ei myöskään auta. "Pidettyä loitommalla" on helpommin sanottu kuin tehty, kun itse etsin heitä vielä, yleensä kun pitävät vielä ulkokuoren sievänä.
Tavallaan samaa, en tarvitse naiselta mitään, haluan olla mies naiselle.
Eli narsisti esineellistää sinut ja sinä narsistin. Miten voit? Henkisesti ja fyysisesti? Päihteet? Elämänlaatu? Työ? Ihmissuhteet ilmeisesti eivät kestä, kun naiset vaihtuu.
Naisistakin osa etsii narsistimiehiä hoivattavaksi ja ottaa osumaa kerta toisensa jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vaimolla todettu skitsofrenia ja mielestäni hänellä on narsistisia piirteitä, ehkä liittyy skitsofreniaan.
Ei oo liian kevyttä elämä.
Jäin maitopojaksi. Pienet ovat murheeni tuon rinnalla, vaikka kyllä molemmat syö elämää.
Toivottavasti löytyy lääkitys. Tiukka paikka, onko periaatepäätöstä pysyä rinnalla?
En ala moralisoimaan. Joskus voi kyllä viitata Force Majeureen jos tila on parantumaton.
Kuvasinkin sitä jo aiemmin tuolla ja tämähän on tosi monisyinen juttu. Mutta pääosin oli itsekäs pikkupoika, joka ei oikein ottanut muita huomioon. Halusi aina olla oikeassa ja saada tahtonsa läpi, manipuloi, syyllisti, projisoi. Jos muu ei auttanut niin uhriutui. Huomion hankkiminen ja saaminen oli tosi tärkeää.