Oletko ollut parisuhteessa narsistin kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Naisten mielestä kaikki ex-puolisot ovat narsisteja. Sitä toisesta sanoo, mitä itse on. 

Ohan turha tulla väittämään tuollaista mutuilua ja leikkiä vakavalla aiheella. Yleensä narsistista aiheutuu terveydellistä haittaa ja taloudellista vahinkoa.

Kolme terapeuttia on todennut osan eksistäni narsisteiksi. Ei kaikkia. Olen samaa mieltä terapeuttien kanssa. Lisäksi minulle on kaksi ammattilaista vakuutellut, etten ole narsisti, kun aloin itse epäillä itseäni mielen ollessa ihan sekaisin narsistin sekoitettua pakkaa.

Kyllä. Äitini on narsistin vikainen joten pidin sitä normaalina luonteenpiirteenä ihmisessä enkä osannut varoa. Nykyään osaan. Tulen äitinikin kanssa toimeen nykyisin kun en odota häneltä yhtään mitään normaaliin tunne-elämään kuuluvaa, kuten empatiakykyjä.

Helpoiten havaittava merkki on ääretön itsekeskeisyys. Osa miesnarsisteista osaa peittää sen alussa, mutta kukaan ei voi näytellä kovin kauan 24/7, oma kokemukseni on että puoli vuotta on ehdoton raja. Esittävät myös hauskaa seuramiestä, että jos uuden miehen tavatessa pitää koko ajan nauraa niin että naamaa särkee kun mies on niin hauska, niin hälytyskellojen pitää soida ja lujaa. Tosiasiassa narsisteilla ei ole lainkaan huumorintajua sillä huumorintajuun vaaditaan edes auttavaa empatiakykyä ja sitä näillä ei ole.

Ihminen voi olla itsekäs muutenkin, mutta narsismissa se saa täysin patologiset mittasuhteet. Kaikki käännetään itseen. Jos katsot ikkunasta ulos ja sanot että voi helvata kun sataa vettä, kuulet pian että olet syyttänyt häntä siitä että ulkona sataa vettä (tämä on itse koettua). Jos olet sairas, narsisti kääntää sen itseensä ja alkaa pian valittaa miten kurjaa hänelle on kun sinä olet sairas, ettäs kehtaatkin pahoittaa hänen mielensä näin.

Sitten alkaa pikkuhiljaa se jatkuva mustamaalaus. Et osaa tehdä mitään oikein. Muut on paremman näköisiä kuin sinä, ja oikeastaan häntä hävettää kulkea kanssasi missään kun olet niin ruma ja tyhmä. Sinua saa myös elättää, vaikka tosiasiassa sinä maksaisit kaiken ja hän ei mitään.

Mikään ei ole niin tärkeää kuin se miltä asiat näyttävät.   Sillä ei  ole mitään väliä miten asiat oikeasti ovat. Vaikka teillä olisi täysi perhehelvetti joka päivä, ei se haittaa kunhan se ei näy ulospäin. Ja täys helvettihän teillä on, sillä narsistin elämä on aina täyttä kaaosta. Voi olla että hoitaa työnsä (sillä status on tärkeää ja työstä saa sekä statusta että rahaa), mutta muuten kaaos on taattu. Et lopulta edes tajua kuinka paljon käytät energiaa siihen että pidät molempien elämän kasassa. Ihmisen ulkoinen elämä on reflektio ihmisen sisäisestä elämästä, ja jos ihminen itse on pelkkää kaaosta, ei mitään muuta voi olla ulkopuolellakaan.

MIesnarsisti pettää, ja tämä on varmaa. Hän saattaa jopa alussa kertoa sen sinulle "vitsinä" ihan suoraan, ja sinä katsot sen sormien läpi koska sen kuuleminen on niin käsittämätöntä että sen ohittaa. Hän pettää koska hän nauttii pettämisestä, ja sinut on aika nopeasti todettu huonoksi. Kelpaat pitämään kulissit pystyssä ja huusholllin järjestyksessä, muista että asioiden pitää näyttää hyvältä ulospäin. Pitää olla yksi nainen kotona ja muutama kierroksessa niin elämä on mukavan kaoottista.

Patologinen valehtelija. Täydellinen empatiakyvyn puute. Itket monta kertaa sitä miten hän voi kohdella sinua niin kamalasti vaikka sanoo rakastavansa. Olen sanonut tämän monta kertaa, ja sanon taas siinä toivossa että se menee jollekkin läpi: "Minä rakastan sinua" on vaan lause. Sillä ei ole osalle ihmisistä mitään merkitystä, mutta he tietävät että moni ottaa sen hyvin tosissaan eikä koskaan sanoisi sitä jos ei tarkoita. Luonnevikaiset ihmiset eivät tunne rakkautta, ja mitä nopeammin uskot sen, sen parempi. Hän voi jopa uskoa tuntevansa rakkautta kun olet palvellut häntä oikein hyvin, mutta eiköhän rakkaus ole jotain ihan muuta.

Tätä voisi jatkaa loputtomiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

38 jatkaa vielä. Oma napa tulee tällä aina ensin, eikä voi mitenkään ymmärtää, että siinä olisi jotain pahaa. Vaikka ei lasten vanukasta syö, niin tältä voisi odottaa jotain sellaista 😄 Minäminäminä, minun harrastukset, minun menot, minun vaatteet, minun ruoat muut saa sitten jos jotain jää.

Miten voit? Itse sairastun aina narsistin lähellä.

Hän on tunnetasolta noin nelivuotias eilä tule kehittymään ilman vuosien terapiaa ja vahvaa motivaatiota. Kun mietit tuohon listaan paikalle nelivuotiaan, kaikki käy järkeen. Sen ikäinen näkee vain omat tarpeensa, ei pysty vastavuoroisuuteen ja pitää omaa asemaansa oikeutettuna.

Kiitos kysymästä, nyt ihan hyvin. Olen tehnyt kovasti töitä omien rajojeni suhteen ja siitä on ollut apua. Myös puolisoni on käynyt terapiassa ja se on auttanut.

En mitenkään vähättele vaikeuksiasi. Olisikohan joku muu kuin narsismi, jos terapia on auttanut, vai onko hänestä tullut hetkeksi parempi narsisti?

Hän sai dg persoonallisuushäiriöstä, mutta alhaisimmilla mahdollisilla pisteillä. Käsittääkseni tällaiset lievemmät tapaukset ovat juuri niitä, mihin terapia voi tehota. Mutta eiväthän ne piirteet tietenkään kokonaan poistu, se on selvää.

Jos on matalat pisteet niin saattaa olla kyse narsistista taipumuksista. Voi hyvinkin kehittää persoonallisuuttaan pysyvästi. Koita olla rakastava rajoja asettaessasi. Vältä tylyyttä ja epäluuloa, niistä tulee helposti itseään toteuttava ennustus. Olette siis molemmat erikseen terapiassa ja yhteinen terapia myös? Jollei muuta niin voi sanoa että parisuhteeseen on panostettu ainakin sen verran.

Piirteitä oli kuitenkin sen verran, että ph diagnostiset rajat ylittyvät, eli enemmän kuin keskivertoihmisellä. Mutta käsittääkseni tällainen alakanttiin versio pystyy kehittämään itseään jos motivaatiota on ja kyllä hänellä tuntuu olevan. Kävimme terapiassa sekä yksin että yhdessä, kyllä. Mutta jos joku harkitsee tällaista, niin varmistukaa siitä, että terapeutti on asiansa osaava! Tätä ei voi tarpeeksi korostaa. Muuten menette vain syvemmälle suohon, sitäkin tuli kokeiltua.

Teidän parisuhteessa on mitä ilmeisimmin rakastettu myös vastoinkäymisen kohdalla. Kateeksi käy. Kovin yksipuolista on se romanttinen kiintymys näissä suhteissani narsistinaisiin. Joskus sieltä kumminkin pilkahtaa se haavoittunut ja herkkä lapsi ja laukaisee kaikki mun suojeluvietit. Kunnes narsistin kaikki suojamuurit taas nousee ja vastahyökkäyksen raivo on päällä. Turvallinen ja tuttu vanha peli alkaa.

Ihan vaan vinkiksi, opettele keskittymään myös itseesi. Opettele haluamaan muutakin kuin suojella jotkakuta. Opettele tunnistamaan, mitä sinä haluat saada naiselta itsellesi niin saat pidettyä narsistit loitommalla, koska he tuskin pystyvät antamaan sitä mitä tarvitset. Näin sain typistettyä suhteen kestoa huomattavasti. Edellinen suhde narsistiin oli viisi vuotta ja seuraava vain kolme kuukautta, kun tajusin, etten ole suhteessa henkisesti aikuisen ihmisen kanssa ja se on itselleni nykyään rima. En halua olla vanhempi aikuiselle ihmiselle vaan nainen miehelle. 

Ei välttämättä auta tieto, kun vaikka suojeluvietti herää. Se että suojelu tulee pääsääntöisesti tulee torjutuksi ei myöskään auta. "Pidettyä loitommalla" on helpommin sanottu kuin tehty, kun itse etsin heitä vielä, yleensä kun pitävät vielä ulkokuoren sievänä.

Tavallaan samaa, en tarvitse naiselta mitään, haluan olla mies naiselle.

Eli narsisti esineellistää sinut ja sinä narsistin. Miten voit? Henkisesti ja fyysisesti? Päihteet? Elämänlaatu? Työ? Ihmissuhteet ilmeisesti eivät kestä, kun naiset vaihtuu.

Naisistakin osa etsii narsistimiehiä hoivattavaksi ja ottaa osumaa kerta toisensa jälkeen.

Sanoisin että minut narsisti kyllä esineellistää, ja minä käyttäydyn niinkuin kohtaisin suojamuurin takana olevan herkän, kokemattoman ja ujon naisen. On minulla ollut pidempikin suhde 10+ v. Hän oli korkeintaan lievä narsisti, meni ihan kohtuullisesti kunnes hän sairastui vakavasti eikä parisuhteen edellytyksiä enää löytynyt kummallekaan. Päihteitä en käytä. Elämänlaatu on juuri nyt palstatasolla eli hiukan liian tyhjää, kuten tietty ihmissuhteetkin. Saikkua, somaattista. Henkinen vointi kuin Fenix-linnulla tuhkakasassa.

Vierailija kirjoitti:

Narsisti korttia heilutellaan turhan helposti. Suurin osa on pelkästään omahyväisiä ja omasta hyvinvoinnista kiinnostuneita ihmisiä siinäkin tapauksessa, se tapahtuisi muiden kustannuksella. Narsisti todellakin nauttii toisten alistamisesta ja satuttamisesta.

Narsismi ymmärretään usein hieman väärin. Narsisti ei ole aina sadistinen psykopaatti, joka rääkkää toisia vain, koska tykkää tehdä niin. Narsismi on defenssi, ja narsisti, jolla ei ole psykopaattisia piirteitä, toimii enemmänkin vaistonvaraisesti alistaen toisia, koska se on hänen ainoa tapansa selviytyä, ja kontrollin menettäminen on hänelle katastrofi.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Äitini on narsistin vikainen joten pidin sitä normaalina luonteenpiirteenä ihmisessä enkä osannut varoa. Nykyään osaan. Tulen äitinikin kanssa toimeen nykyisin kun en odota häneltä yhtään mitään normaaliin tunne-elämään kuuluvaa, kuten empatiakykyjä.

Helpoiten havaittava merkki on ääretön itsekeskeisyys. Osa miesnarsisteista osaa peittää sen alussa, mutta kukaan ei voi näytellä kovin kauan 24/7, oma kokemukseni on että puoli vuotta on ehdoton raja. Esittävät myös hauskaa seuramiestä, että jos uuden miehen tavatessa pitää koko ajan nauraa niin että naamaa särkee kun mies on niin hauska, niin hälytyskellojen pitää soida ja lujaa. Tosiasiassa narsisteilla ei ole lainkaan huumorintajua sillä huumorintajuun vaaditaan edes auttavaa empatiakykyä ja sitä näillä ei ole.

Ihminen voi olla itsekäs muutenkin, mutta narsismissa se saa täysin patologiset mittasuhteet. Kaikki käännetään itseen. Jos katsot ikkunasta ulos ja sanot että voi helvata kun sataa vettä, kuulet pian että olet syyttänyt häntä siitä että ulkona sataa vettä (tämä on itse koettua). Jos olet sairas, narsisti kääntää sen itseensä ja alkaa pian valittaa miten kurjaa hänelle on kun sinä olet sairas, ettäs kehtaatkin pahoittaa hänen mielensä näin.

Sitten alkaa pikkuhiljaa se jatkuva mustamaalaus. Et osaa tehdä mitään oikein. Muut on paremman näköisiä kuin sinä, ja oikeastaan häntä hävettää kulkea kanssasi missään kun olet niin ruma ja tyhmä. Sinua saa myös elättää, vaikka tosiasiassa sinä maksaisit kaiken ja hän ei mitään.

Mikään ei ole niin tärkeää kuin se miltä asiat näyttävät.   Sillä ei  ole mitään väliä miten asiat oikeasti ovat. Vaikka teillä olisi täysi perhehelvetti joka päivä, ei se haittaa kunhan se ei näy ulospäin. Ja täys helvettihän teillä on, sillä narsistin elämä on aina täyttä kaaosta. Voi olla että hoitaa työnsä (sillä status on tärkeää ja työstä saa sekä statusta että rahaa), mutta muuten kaaos on taattu. Et lopulta edes tajua kuinka paljon käytät energiaa siihen että pidät molempien elämän kasassa. Ihmisen ulkoinen elämä on reflektio ihmisen sisäisestä elämästä, ja jos ihminen itse on pelkkää kaaosta, ei mitään muuta voi olla ulkopuolellakaan.

MIesnarsisti pettää, ja tämä on varmaa. Hän saattaa jopa alussa kertoa sen sinulle "vitsinä" ihan suoraan, ja sinä katsot sen sormien läpi koska sen kuuleminen on niin käsittämätöntä että sen ohittaa. Hän pettää koska hän nauttii pettämisestä, ja sinut on aika nopeasti todettu huonoksi. Kelpaat pitämään kulissit pystyssä ja huusholllin järjestyksessä, muista että asioiden pitää näyttää hyvältä ulospäin. Pitää olla yksi nainen kotona ja muutama kierroksessa niin elämä on mukavan kaoottista.

Patologinen valehtelija. Täydellinen empatiakyvyn puute. Itket monta kertaa sitä miten hän voi kohdella sinua niin kamalasti vaikka sanoo rakastavansa. Olen sanonut tämän monta kertaa, ja sanon taas siinä toivossa että se menee jollekkin läpi: "Minä rakastan sinua" on vaan lause. Sillä ei ole osalle ihmisistä mitään merkitystä, mutta he tietävät että moni ottaa sen hyvin tosissaan eikä koskaan sanoisi sitä jos ei tarkoita. Luonnevikaiset ihmiset eivät tunne rakkautta, ja mitä nopeammin uskot sen, sen parempi. Hän voi jopa uskoa tuntevansa rakkautta kun olet palvellut häntä oikein hyvin, mutta eiköhän rakkaus ole jotain ihan muuta.

Tätä voisi jatkaa loputtomiin.

Semmoisia selväpiirteiset narsistit ovat. Oletko kumminkin tietoinen että siellä epämiellyttävien suojamuurien ja törkeän käytöksen takana on haavoittunut lapsi?

Luonnevikoja on muitakin kuin narsismi, itse en lähtisi yleistämään tuota kykenemättömyyttä tuntemaan rakkautta. Toisaalta olenkin luonnevikainen itsekin. Vältyn siltä vaikealta rakastamiselta, kun suojeluviettini varjostaa sen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No palstan naisilla jokainen ex on narsku. Ihan tässäki ketjussa jo vastauksissa ihan puuta heinää. Ei sitä dg:tä ihan helpolla tule,vaikka näyttäski olevan piirteitä,niitä on jokaisella joskus.

Mulla on monta eksää. Yksi heistä oli tuollainen.

Sama juttu. Muut ovat olleet normaaleja miehiä ja suhde ei ole toiminut, mutta ei narsisteja.

Vierailija kirjoitti:

Mää oon varmaan narsisti, kun en ole kenellekään kelvannut. Niin oikein mulle.

siis olihan tämä nyt vitsi vai enkö ymmärtänyt provoa?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Äitini on narsistin vikainen joten pidin sitä normaalina luonteenpiirteenä ihmisessä enkä osannut varoa. Nykyään osaan. Tulen äitinikin kanssa toimeen nykyisin kun en odota häneltä yhtään mitään normaaliin tunne-elämään kuuluvaa, kuten empatiakykyjä.

Helpoiten havaittava merkki on ääretön itsekeskeisyys. Osa miesnarsisteista osaa peittää sen alussa, mutta kukaan ei voi näytellä kovin kauan 24/7, oma kokemukseni on että puoli vuotta on ehdoton raja. Esittävät myös hauskaa seuramiestä, että jos uuden miehen tavatessa pitää koko ajan nauraa niin että naamaa särkee kun mies on niin hauska, niin hälytyskellojen pitää soida ja lujaa. Tosiasiassa narsisteilla ei ole lainkaan huumorintajua sillä huumorintajuun vaaditaan edes auttavaa empatiakykyä ja sitä näillä ei ole.

Ihminen voi olla itsekäs muutenkin, mutta narsismissa se saa täysin patologiset mittasuhteet. Kaikki käännetään itseen. Jos katsot ikkunasta ulos ja sanot että voi helvata kun sataa vettä, kuulet pian että olet syyttänyt häntä siitä että ulkona sataa vettä (tämä on itse koettua). Jos olet sairas, narsisti kääntää sen itseensä ja alkaa pian valittaa miten kurjaa hänelle on kun sinä olet sairas, ettäs kehtaatkin pahoittaa hänen mielensä näin.

Sitten alkaa pikkuhiljaa se jatkuva mustamaalaus. Et osaa tehdä mitään oikein. Muut on paremman näköisiä kuin sinä, ja oikeastaan häntä hävettää kulkea kanssasi missään kun olet niin ruma ja tyhmä. Sinua saa myös elättää, vaikka tosiasiassa sinä maksaisit kaiken ja hän ei mitään.

Mikään ei ole niin tärkeää kuin se miltä asiat näyttävät.   Sillä ei  ole mitään väliä miten asiat oikeasti ovat. Vaikka teillä olisi täysi perhehelvetti joka päivä, ei se haittaa kunhan se ei näy ulospäin. Ja täys helvettihän teillä on, sillä narsistin elämä on aina täyttä kaaosta. Voi olla että hoitaa työnsä (sillä status on tärkeää ja työstä saa sekä statusta että rahaa), mutta muuten kaaos on taattu. Et lopulta edes tajua kuinka paljon käytät energiaa siihen että pidät molempien elämän kasassa. Ihmisen ulkoinen elämä on reflektio ihmisen sisäisestä elämästä, ja jos ihminen itse on pelkkää kaaosta, ei mitään muuta voi olla ulkopuolellakaan.

MIesnarsisti pettää, ja tämä on varmaa. Hän saattaa jopa alussa kertoa sen sinulle "vitsinä" ihan suoraan, ja sinä katsot sen sormien läpi koska sen kuuleminen on niin käsittämätöntä että sen ohittaa. Hän pettää koska hän nauttii pettämisestä, ja sinut on aika nopeasti todettu huonoksi. Kelpaat pitämään kulissit pystyssä ja huusholllin järjestyksessä, muista että asioiden pitää näyttää hyvältä ulospäin. Pitää olla yksi nainen kotona ja muutama kierroksessa niin elämä on mukavan kaoottista.

Patologinen valehtelija. Täydellinen empatiakyvyn puute. Itket monta kertaa sitä miten hän voi kohdella sinua niin kamalasti vaikka sanoo rakastavansa. Olen sanonut tämän monta kertaa, ja sanon taas siinä toivossa että se menee jollekkin läpi: "Minä rakastan sinua" on vaan lause. Sillä ei ole osalle ihmisistä mitään merkitystä, mutta he tietävät että moni ottaa sen hyvin tosissaan eikä koskaan sanoisi sitä jos ei tarkoita. Luonnevikaiset ihmiset eivät tunne rakkautta, ja mitä nopeammin uskot sen, sen parempi. Hän voi jopa uskoa tuntevansa rakkautta kun olet palvellut häntä oikein hyvin, mutta eiköhän rakkaus ole jotain ihan muuta.

Tätä voisi jatkaa loputtomiin.

Sanat "minä rakastan sinua" ovat rakkauden arvoisia vasta kun ne rakkauden teot myös näytetään. Minulla oli dg narsisti kummitäti ja hänen iso sisarus laumansa sekä veljeni ovat voim. narsistisia piirteitä omaavia. En ole ollu tekemisissä yli 40 vuoteen , ovat yrittäneet  tulla lähelleni mutta poliisin väliintulo on niin iso häpeä heille että eivät tule. Ihmettelevät miksi yhtäkkiä "heittäydyin niin hankalaksi" : D D  Jo edesmennyt puolisoni sukuineen oli normaali ja tuntui kuin olisin tullut taivaaseen näiden mielipuolien jälkeen. Miten rauhallisesti  keskustellen asiat sujuukaan , alussa olin aivan ihmeissäni. Olin tottunut kaaokseen , sumuttamiseen , valehteluun ja yhtäkkisiin raivokohtauksiin joita ei koskaan selvitetty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

38 jatkaa vielä. Oma napa tulee tällä aina ensin, eikä voi mitenkään ymmärtää, että siinä olisi jotain pahaa. Vaikka ei lasten vanukasta syö, niin tältä voisi odottaa jotain sellaista 😄 Minäminäminä, minun harrastukset, minun menot, minun vaatteet, minun ruoat muut saa sitten jos jotain jää.

Miten voit? Itse sairastun aina narsistin lähellä.

Hän on tunnetasolta noin nelivuotias eilä tule kehittymään ilman vuosien terapiaa ja vahvaa motivaatiota. Kun mietit tuohon listaan paikalle nelivuotiaan, kaikki käy järkeen. Sen ikäinen näkee vain omat tarpeensa, ei pysty vastavuoroisuuteen ja pitää omaa asemaansa oikeutettuna.

Kiitos kysymästä, nyt ihan hyvin. Olen tehnyt kovasti töitä omien rajojeni suhteen ja siitä on ollut apua. Myös puolisoni on käynyt terapiassa ja se on auttanut.

En mitenkään vähättele vaikeuksiasi. Olisikohan joku muu kuin narsismi, jos terapia on auttanut, vai onko hänestä tullut hetkeksi parempi narsisti?

Hän sai dg persoonallisuushäiriöstä, mutta alhaisimmilla mahdollisilla pisteillä. Käsittääkseni tällaiset lievemmät tapaukset ovat juuri niitä, mihin terapia voi tehota. Mutta eiväthän ne piirteet tietenkään kokonaan poistu, se on selvää.

Onko raivoherkkä vai kiviseinä? Raivohullun kanssa on itsellä ollut helpompaa. Piinkovat piilonarsistit ovat satuttaneet pahemmin.

Ei minusta ole oikein kumpaakaan. Ehkä tuollainen kiviseinä siinä mielessä, että puhuu kyllä paljon ja muka tunteellisesti, mutta oikeasti suurin osa siitä on ihan höpöhöpö fantasiaa.

Miten sun kumppanin narsismi ilmentyi arjessa ennen terapiaa?

Kuvasinkin sitä jo aiemmin tuolla ja tämähän on tosi monisyinen juttu. Mutta pääosin oli itsekäs pikkupoika, joka ei oikein ottanut muita huomioon. Halusi aina olla oikeassa ja saada tahtonsa läpi, manipuloi, syyllisti, projisoi. Jos muu ei auttanut niin uhriutui. Huomion hankkiminen ja saaminen oli tosi tärkeää.

Eipäs nyt syyllistetä pikkupoikia. Kyllä se omnipotentiaalisuus on kaikkien lasten kehityksessä. Lapset eivät myöskään syyllistä, manipuloi eivätkä projisoi.

Jos hän on suhteessa miehen kanssa, mies käyttäytyessään lapsellisesti käyttäytyy kuin pikkupoika, se pikkupoika, joksi hän on kehityksessään jäänyt. 

Turha imuroida herneitä nokkaan sellaisesta paikasta, missä niitä ei ole. 

Vaikka sitä ei olisi herneeksi tarkoitettu, niin voi se silti herneenä näyttäytyä silmään vaikkei nenäänsä sovittaisikaan. Herneenkin kauneus on katsojan silmässä.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Äitini on narsistin vikainen joten pidin sitä normaalina luonteenpiirteenä ihmisessä enkä osannut varoa. Nykyään osaan. Tulen äitinikin kanssa toimeen nykyisin kun en odota häneltä yhtään mitään normaaliin tunne-elämään kuuluvaa, kuten empatiakykyjä.

Helpoiten havaittava merkki on ääretön itsekeskeisyys. Osa miesnarsisteista osaa peittää sen alussa, mutta kukaan ei voi näytellä kovin kauan 24/7, oma kokemukseni on että puoli vuotta on ehdoton raja. Esittävät myös hauskaa seuramiestä, että jos uuden miehen tavatessa pitää koko ajan nauraa niin että naamaa särkee kun mies on niin hauska, niin hälytyskellojen pitää soida ja lujaa. Tosiasiassa narsisteilla ei ole lainkaan huumorintajua sillä huumorintajuun vaaditaan edes auttavaa empatiakykyä ja sitä näillä ei ole.

Ihminen voi olla itsekäs muutenkin, mutta narsismissa se saa täysin patologiset mittasuhteet. Kaikki käännetään itseen. Jos katsot ikkunasta ulos ja sanot että voi helvata kun sataa vettä, kuulet pian että olet syyttänyt häntä siitä että ulkona sataa vettä (tämä on itse koettua). Jos olet sairas, narsisti kääntää sen itseensä ja alkaa pian valittaa miten kurjaa hänelle on kun sinä olet sairas, ettäs kehtaatkin pahoittaa hänen mielensä näin.

Sitten alkaa pikkuhiljaa se jatkuva mustamaalaus. Et osaa tehdä mitään oikein. Muut on paremman näköisiä kuin sinä, ja oikeastaan häntä hävettää kulkea kanssasi missään kun olet niin ruma ja tyhmä. Sinua saa myös elättää, vaikka tosiasiassa sinä maksaisit kaiken ja hän ei mitään.

Mikään ei ole niin tärkeää kuin se miltä asiat näyttävät.   Sillä ei  ole mitään väliä miten asiat oikeasti ovat. Vaikka teillä olisi täysi perhehelvetti joka päivä, ei se haittaa kunhan se ei näy ulospäin. Ja täys helvettihän teillä on, sillä narsistin elämä on aina täyttä kaaosta. Voi olla että hoitaa työnsä (sillä status on tärkeää ja työstä saa sekä statusta että rahaa), mutta muuten kaaos on taattu. Et lopulta edes tajua kuinka paljon käytät energiaa siihen että pidät molempien elämän kasassa. Ihmisen ulkoinen elämä on reflektio ihmisen sisäisestä elämästä, ja jos ihminen itse on pelkkää kaaosta, ei mitään muuta voi olla ulkopuolellakaan.

MIesnarsisti pettää, ja tämä on varmaa. Hän saattaa jopa alussa kertoa sen sinulle "vitsinä" ihan suoraan, ja sinä katsot sen sormien läpi koska sen kuuleminen on niin käsittämätöntä että sen ohittaa. Hän pettää koska hän nauttii pettämisestä, ja sinut on aika nopeasti todettu huonoksi. Kelpaat pitämään kulissit pystyssä ja huusholllin järjestyksessä, muista että asioiden pitää näyttää hyvältä ulospäin. Pitää olla yksi nainen kotona ja muutama kierroksessa niin elämä on mukavan kaoottista.

Patologinen valehtelija. Täydellinen empatiakyvyn puute. Itket monta kertaa sitä miten hän voi kohdella sinua niin kamalasti vaikka sanoo rakastavansa. Olen sanonut tämän monta kertaa, ja sanon taas siinä toivossa että se menee jollekkin läpi: "Minä rakastan sinua" on vaan lause. Sillä ei ole osalle ihmisistä mitään merkitystä, mutta he tietävät että moni ottaa sen hyvin tosissaan eikä koskaan sanoisi sitä jos ei tarkoita. Luonnevikaiset ihmiset eivät tunne rakkautta, ja mitä nopeammin uskot sen, sen parempi. Hän voi jopa uskoa tuntevansa rakkautta kun olet palvellut häntä oikein hyvin, mutta eiköhän rakkaus ole jotain ihan muuta.

Tätä voisi jatkaa loputtomiin.

Käsittämätöntä, kuinka hän voi kokea tuntevansa tulevansa syytetyksi koska ulkona sataa?

Sade aiheutuu rakkauteni aiheuttamasta haikeudesta ja surullisuudesta...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Äitini on narsistin vikainen joten pidin sitä normaalina luonteenpiirteenä ihmisessä enkä osannut varoa. Nykyään osaan. Tulen äitinikin kanssa toimeen nykyisin kun en odota häneltä yhtään mitään normaaliin tunne-elämään kuuluvaa, kuten empatiakykyjä.

Helpoiten havaittava merkki on ääretön itsekeskeisyys. Osa miesnarsisteista osaa peittää sen alussa, mutta kukaan ei voi näytellä kovin kauan 24/7, oma kokemukseni on että puoli vuotta on ehdoton raja. Esittävät myös hauskaa seuramiestä, että jos uuden miehen tavatessa pitää koko ajan nauraa niin että naamaa särkee kun mies on niin hauska, niin hälytyskellojen pitää soida ja lujaa. Tosiasiassa narsisteilla ei ole lainkaan huumorintajua sillä huumorintajuun vaaditaan edes auttavaa empatiakykyä ja sitä näillä ei ole.

Ihminen voi olla itsekäs muutenkin, mutta narsismissa se saa täysin patologiset mittasuhteet. Kaikki käännetään itseen. Jos katsot ikkunasta ulos ja sanot että voi helvata kun sataa vettä, kuulet pian että olet syyttänyt häntä siitä että ulkona sataa vettä (tämä on itse koettua). Jos olet sairas, narsisti kääntää sen itseensä ja alkaa pian valittaa miten kurjaa hänelle on kun sinä olet sairas, ettäs kehtaatkin pahoittaa hänen mielensä näin.

Sitten alkaa pikkuhiljaa se jatkuva mustamaalaus. Et osaa tehdä mitään oikein. Muut on paremman näköisiä kuin sinä, ja oikeastaan häntä hävettää kulkea kanssasi missään kun olet niin ruma ja tyhmä. Sinua saa myös elättää, vaikka tosiasiassa sinä maksaisit kaiken ja hän ei mitään.

Mikään ei ole niin tärkeää kuin se miltä asiat näyttävät.   Sillä ei  ole mitään väliä miten asiat oikeasti ovat. Vaikka teillä olisi täysi perhehelvetti joka päivä, ei se haittaa kunhan se ei näy ulospäin. Ja täys helvettihän teillä on, sillä narsistin elämä on aina täyttä kaaosta. Voi olla että hoitaa työnsä (sillä status on tärkeää ja työstä saa sekä statusta että rahaa), mutta muuten kaaos on taattu. Et lopulta edes tajua kuinka paljon käytät energiaa siihen että pidät molempien elämän kasassa. Ihmisen ulkoinen elämä on reflektio ihmisen sisäisestä elämästä, ja jos ihminen itse on pelkkää kaaosta, ei mitään muuta voi olla ulkopuolellakaan.

MIesnarsisti pettää, ja tämä on varmaa. Hän saattaa jopa alussa kertoa sen sinulle "vitsinä" ihan suoraan, ja sinä katsot sen sormien läpi koska sen kuuleminen on niin käsittämätöntä että sen ohittaa. Hän pettää koska hän nauttii pettämisestä, ja sinut on aika nopeasti todettu huonoksi. Kelpaat pitämään kulissit pystyssä ja huusholllin järjestyksessä, muista että asioiden pitää näyttää hyvältä ulospäin. Pitää olla yksi nainen kotona ja muutama kierroksessa niin elämä on mukavan kaoottista.

Patologinen valehtelija. Täydellinen empatiakyvyn puute. Itket monta kertaa sitä miten hän voi kohdella sinua niin kamalasti vaikka sanoo rakastavansa. Olen sanonut tämän monta kertaa, ja sanon taas siinä toivossa että se menee jollekkin läpi: "Minä rakastan sinua" on vaan lause. Sillä ei ole osalle ihmisistä mitään merkitystä, mutta he tietävät että moni ottaa sen hyvin tosissaan eikä koskaan sanoisi sitä jos ei tarkoita. Luonnevikaiset ihmiset eivät tunne rakkautta, ja mitä nopeammin uskot sen, sen parempi. Hän voi jopa uskoa tuntevansa rakkautta kun olet palvellut häntä oikein hyvin, mutta eiköhän rakkaus ole jotain ihan muuta.

Tätä voisi jatkaa loputtomiin.

Käsittämätöntä, kuinka hän voi kokea tuntevansa tulevansa syytetyksi koska ulkona sataa?

Sade aiheutuu rakkauteni aiheuttamasta haikeudesta ja surullisuudesta...

Minun narsistimieheni voisi myös suuttua (tai olisi etenkin suuttunut ennen terapiaa) jos sanoisin että voi kun ulkona sataa. Hän todennäköisesti ihmettelisi, että miksi minun täytyy aina olla niin pessimistinen ja masentavaa seuraa. Enkö ymmärrä, että sade raikastaa ilman ja kasvit saavat vettä? Sitäpaitsi on ihan hyvä, ettei päästäkään rannalle uimaan koska kotonakin on tekemistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Äitini on narsistin vikainen joten pidin sitä normaalina luonteenpiirteenä ihmisessä enkä osannut varoa. Nykyään osaan. Tulen äitinikin kanssa toimeen nykyisin kun en odota häneltä yhtään mitään normaaliin tunne-elämään kuuluvaa, kuten empatiakykyjä.

Helpoiten havaittava merkki on ääretön itsekeskeisyys. Osa miesnarsisteista osaa peittää sen alussa, mutta kukaan ei voi näytellä kovin kauan 24/7, oma kokemukseni on että puoli vuotta on ehdoton raja. Esittävät myös hauskaa seuramiestä, että jos uuden miehen tavatessa pitää koko ajan nauraa niin että naamaa särkee kun mies on niin hauska, niin hälytyskellojen pitää soida ja lujaa. Tosiasiassa narsisteilla ei ole lainkaan huumorintajua sillä huumorintajuun vaaditaan edes auttavaa empatiakykyä ja sitä näillä ei ole.

Ihminen voi olla itsekäs muutenkin, mutta narsismissa se saa täysin patologiset mittasuhteet. Kaikki käännetään itseen. Jos katsot ikkunasta ulos ja sanot että voi helvata kun sataa vettä, kuulet pian että olet syyttänyt häntä siitä että ulkona sataa vettä (tämä on itse koettua). Jos olet sairas, narsisti kääntää sen itseensä ja alkaa pian valittaa miten kurjaa hänelle on kun sinä olet sairas, ettäs kehtaatkin pahoittaa hänen mielensä näin.

Sitten alkaa pikkuhiljaa se jatkuva mustamaalaus. Et osaa tehdä mitään oikein. Muut on paremman näköisiä kuin sinä, ja oikeastaan häntä hävettää kulkea kanssasi missään kun olet niin ruma ja tyhmä. Sinua saa myös elättää, vaikka tosiasiassa sinä maksaisit kaiken ja hän ei mitään.

Mikään ei ole niin tärkeää kuin se miltä asiat näyttävät.   Sillä ei  ole mitään väliä miten asiat oikeasti ovat. Vaikka teillä olisi täysi perhehelvetti joka päivä, ei se haittaa kunhan se ei näy ulospäin. Ja täys helvettihän teillä on, sillä narsistin elämä on aina täyttä kaaosta. Voi olla että hoitaa työnsä (sillä status on tärkeää ja työstä saa sekä statusta että rahaa), mutta muuten kaaos on taattu. Et lopulta edes tajua kuinka paljon käytät energiaa siihen että pidät molempien elämän kasassa. Ihmisen ulkoinen elämä on reflektio ihmisen sisäisestä elämästä, ja jos ihminen itse on pelkkää kaaosta, ei mitään muuta voi olla ulkopuolellakaan.

MIesnarsisti pettää, ja tämä on varmaa. Hän saattaa jopa alussa kertoa sen sinulle "vitsinä" ihan suoraan, ja sinä katsot sen sormien läpi koska sen kuuleminen on niin käsittämätöntä että sen ohittaa. Hän pettää koska hän nauttii pettämisestä, ja sinut on aika nopeasti todettu huonoksi. Kelpaat pitämään kulissit pystyssä ja huusholllin järjestyksessä, muista että asioiden pitää näyttää hyvältä ulospäin. Pitää olla yksi nainen kotona ja muutama kierroksessa niin elämä on mukavan kaoottista.

Patologinen valehtelija. Täydellinen empatiakyvyn puute. Itket monta kertaa sitä miten hän voi kohdella sinua niin kamalasti vaikka sanoo rakastavansa. Olen sanonut tämän monta kertaa, ja sanon taas siinä toivossa että se menee jollekkin läpi: "Minä rakastan sinua" on vaan lause. Sillä ei ole osalle ihmisistä mitään merkitystä, mutta he tietävät että moni ottaa sen hyvin tosissaan eikä koskaan sanoisi sitä jos ei tarkoita. Luonnevikaiset ihmiset eivät tunne rakkautta, ja mitä nopeammin uskot sen, sen parempi. Hän voi jopa uskoa tuntevansa rakkautta kun olet palvellut häntä oikein hyvin, mutta eiköhän rakkaus ole jotain ihan muuta.

Tätä voisi jatkaa loputtomiin.

Semmoisia selväpiirteiset narsistit ovat. Oletko kumminkin tietoinen että siellä epämiellyttävien suojamuurien ja törkeän käytöksen takana on haavoittunut lapsi?

Luonnevikoja on muitakin kuin narsismi, itse en lähtisi yleistämään tuota kykenemättömyyttä tuntemaan rakkautta. Toisaalta olenkin luonnevikainen itsekin. Vältyn siltä vaikealta rakastamiselta, kun suojeluviettini varjostaa sen.

Jos haluaisit kasvaa (sinulla on siihen mahdollisuus, ellet ole itsekin narsisti) henkisesti aikuiseksi, sinulla olisi sitten mahdollisuus normaaleihin, hyviin ihmissuhteisiin. Nyt olet hyväksynyt sen, että leikit toisten, toisella tavalla keskenkasvuisten kanssa ja kärsit sitten sivuvaikutukset nahkoissasi. Aikuiseksi kasvaminen on välillä vaativaa ja kipeää, mutta myös vapauttavaa, vahvistavaa ja kannattavaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Äitini on narsistin vikainen joten pidin sitä normaalina luonteenpiirteenä ihmisessä enkä osannut varoa. Nykyään osaan. Tulen äitinikin kanssa toimeen nykyisin kun en odota häneltä yhtään mitään normaaliin tunne-elämään kuuluvaa, kuten empatiakykyjä.

Helpoiten havaittava merkki on ääretön itsekeskeisyys. Osa miesnarsisteista osaa peittää sen alussa, mutta kukaan ei voi näytellä kovin kauan 24/7, oma kokemukseni on että puoli vuotta on ehdoton raja. Esittävät myös hauskaa seuramiestä, että jos uuden miehen tavatessa pitää koko ajan nauraa niin että naamaa särkee kun mies on niin hauska, niin hälytyskellojen pitää soida ja lujaa. Tosiasiassa narsisteilla ei ole lainkaan huumorintajua sillä huumorintajuun vaaditaan edes auttavaa empatiakykyä ja sitä näillä ei ole.

Ihminen voi olla itsekäs muutenkin, mutta narsismissa se saa täysin patologiset mittasuhteet. Kaikki käännetään itseen. Jos katsot ikkunasta ulos ja sanot että voi helvata kun sataa vettä, kuulet pian että olet syyttänyt häntä siitä että ulkona sataa vettä (tämä on itse koettua). Jos olet sairas, narsisti kääntää sen itseensä ja alkaa pian valittaa miten kurjaa hänelle on kun sinä olet sairas, ettäs kehtaatkin pahoittaa hänen mielensä näin.

Sitten alkaa pikkuhiljaa se jatkuva mustamaalaus. Et osaa tehdä mitään oikein. Muut on paremman näköisiä kuin sinä, ja oikeastaan häntä hävettää kulkea kanssasi missään kun olet niin ruma ja tyhmä. Sinua saa myös elättää, vaikka tosiasiassa sinä maksaisit kaiken ja hän ei mitään.

Mikään ei ole niin tärkeää kuin se miltä asiat näyttävät.   Sillä ei  ole mitään väliä miten asiat oikeasti ovat. Vaikka teillä olisi täysi perhehelvetti joka päivä, ei se haittaa kunhan se ei näy ulospäin. Ja täys helvettihän teillä on, sillä narsistin elämä on aina täyttä kaaosta. Voi olla että hoitaa työnsä (sillä status on tärkeää ja työstä saa sekä statusta että rahaa), mutta muuten kaaos on taattu. Et lopulta edes tajua kuinka paljon käytät energiaa siihen että pidät molempien elämän kasassa. Ihmisen ulkoinen elämä on reflektio ihmisen sisäisestä elämästä, ja jos ihminen itse on pelkkää kaaosta, ei mitään muuta voi olla ulkopuolellakaan.

MIesnarsisti pettää, ja tämä on varmaa. Hän saattaa jopa alussa kertoa sen sinulle "vitsinä" ihan suoraan, ja sinä katsot sen sormien läpi koska sen kuuleminen on niin käsittämätöntä että sen ohittaa. Hän pettää koska hän nauttii pettämisestä, ja sinut on aika nopeasti todettu huonoksi. Kelpaat pitämään kulissit pystyssä ja huusholllin järjestyksessä, muista että asioiden pitää näyttää hyvältä ulospäin. Pitää olla yksi nainen kotona ja muutama kierroksessa niin elämä on mukavan kaoottista.

Patologinen valehtelija. Täydellinen empatiakyvyn puute. Itket monta kertaa sitä miten hän voi kohdella sinua niin kamalasti vaikka sanoo rakastavansa. Olen sanonut tämän monta kertaa, ja sanon taas siinä toivossa että se menee jollekkin läpi: "Minä rakastan sinua" on vaan lause. Sillä ei ole osalle ihmisistä mitään merkitystä, mutta he tietävät että moni ottaa sen hyvin tosissaan eikä koskaan sanoisi sitä jos ei tarkoita. Luonnevikaiset ihmiset eivät tunne rakkautta, ja mitä nopeammin uskot sen, sen parempi. Hän voi jopa uskoa tuntevansa rakkautta kun olet palvellut häntä oikein hyvin, mutta eiköhän rakkaus ole jotain ihan muuta.

Tätä voisi jatkaa loputtomiin.

Semmoisia selväpiirteiset narsistit ovat. Oletko kumminkin tietoinen että siellä epämiellyttävien suojamuurien ja törkeän käytöksen takana on haavoittunut lapsi?

Luonnevikoja on muitakin kuin narsismi, itse en lähtisi yleistämään tuota kykenemättömyyttä tuntemaan rakkautta. Toisaalta olenkin luonnevikainen itsekin. Vältyn siltä vaikealta rakastamiselta, kun suojeluviettini varjostaa sen.

Jos haluaisit kasvaa (sinulla on siihen mahdollisuus, ellet ole itsekin narsisti) henkisesti aikuiseksi, sinulla olisi sitten mahdollisuus normaaleihin, hyviin ihmissuhteisiin. Nyt olet hyväksynyt sen, että leikit toisten, toisella tavalla keskenkasvuisten kanssa ja kärsit sitten sivuvaikutukset nahkoissasi. Aikuiseksi kasvaminen on välillä vaativaa ja kipeää, mutta myös vapauttavaa, vahvistavaa ja kannattavaa. 

En ole hyväksynyt vaan olen pitkän prosessin kautta oppinut, miten toimin ja miksi. Tarkoitus ei suinkaan ole jäädä tuleen makaamaan. Pitkän kaavan kautta vie aikaa rakentaa se tasapainoinen persoona, mihin minun lapsuudessani ei eväitä tarjoiltu. Tai jos sen henkisen kehityksen joku on hetkessä tehnyt niin hyvä niin. Meni minulta pitkät vuodet ennenkuin opin tunneasioista puhumaan. Oli siinä vaativuutta kauhalla saada otettua kun on lusikalla annettu. Eikä näissä leikeissä osumia saamatta pelata. Tällä hetkellä tilanne on mikä se on - pohdin että vapauttaisinko itseni tästä narsistista vai en. En minä tässä erityisemmin kärsi, saman katon alla kun ei olla. Omatunto ei toisaalta hyväksyisi, että jos tulisi tasapainoisempi suhde tarjolle, että jättäisin sitten. Silloin olisin pitänyt tätä suhdetta vain varalla. Pahempi osuma kun tulee niin kyllähän se sattuu. Onneksi olen kovaksikeitetty jätkä, ja osaan itkeä. Helppo olisi päättää että nyt olisi päätöksen paikka. Mutta kun ei tunnu siltä, niin minkäs teet? Palstailen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Äitini on narsistin vikainen joten pidin sitä normaalina luonteenpiirteenä ihmisessä enkä osannut varoa. Nykyään osaan. Tulen äitinikin kanssa toimeen nykyisin kun en odota häneltä yhtään mitään normaaliin tunne-elämään kuuluvaa, kuten empatiakykyjä.

Helpoiten havaittava merkki on ääretön itsekeskeisyys. Osa miesnarsisteista osaa peittää sen alussa, mutta kukaan ei voi näytellä kovin kauan 24/7, oma kokemukseni on että puoli vuotta on ehdoton raja. Esittävät myös hauskaa seuramiestä, että jos uuden miehen tavatessa pitää koko ajan nauraa niin että naamaa särkee kun mies on niin hauska, niin hälytyskellojen pitää soida ja lujaa. Tosiasiassa narsisteilla ei ole lainkaan huumorintajua sillä huumorintajuun vaaditaan edes auttavaa empatiakykyä ja sitä näillä ei ole.

Ihminen voi olla itsekäs muutenkin, mutta narsismissa se saa täysin patologiset mittasuhteet. Kaikki käännetään itseen. Jos katsot ikkunasta ulos ja sanot että voi helvata kun sataa vettä, kuulet pian että olet syyttänyt häntä siitä että ulkona sataa vettä (tämä on itse koettua). Jos olet sairas, narsisti kääntää sen itseensä ja alkaa pian valittaa miten kurjaa hänelle on kun sinä olet sairas, ettäs kehtaatkin pahoittaa hänen mielensä näin.

Sitten alkaa pikkuhiljaa se jatkuva mustamaalaus. Et osaa tehdä mitään oikein. Muut on paremman näköisiä kuin sinä, ja oikeastaan häntä hävettää kulkea kanssasi missään kun olet niin ruma ja tyhmä. Sinua saa myös elättää, vaikka tosiasiassa sinä maksaisit kaiken ja hän ei mitään.

Mikään ei ole niin tärkeää kuin se miltä asiat näyttävät.   Sillä ei  ole mitään väliä miten asiat oikeasti ovat. Vaikka teillä olisi täysi perhehelvetti joka päivä, ei se haittaa kunhan se ei näy ulospäin. Ja täys helvettihän teillä on, sillä narsistin elämä on aina täyttä kaaosta. Voi olla että hoitaa työnsä (sillä status on tärkeää ja työstä saa sekä statusta että rahaa), mutta muuten kaaos on taattu. Et lopulta edes tajua kuinka paljon käytät energiaa siihen että pidät molempien elämän kasassa. Ihmisen ulkoinen elämä on reflektio ihmisen sisäisestä elämästä, ja jos ihminen itse on pelkkää kaaosta, ei mitään muuta voi olla ulkopuolellakaan.

MIesnarsisti pettää, ja tämä on varmaa. Hän saattaa jopa alussa kertoa sen sinulle "vitsinä" ihan suoraan, ja sinä katsot sen sormien läpi koska sen kuuleminen on niin käsittämätöntä että sen ohittaa. Hän pettää koska hän nauttii pettämisestä, ja sinut on aika nopeasti todettu huonoksi. Kelpaat pitämään kulissit pystyssä ja huusholllin järjestyksessä, muista että asioiden pitää näyttää hyvältä ulospäin. Pitää olla yksi nainen kotona ja muutama kierroksessa niin elämä on mukavan kaoottista.

Patologinen valehtelija. Täydellinen empatiakyvyn puute. Itket monta kertaa sitä miten hän voi kohdella sinua niin kamalasti vaikka sanoo rakastavansa. Olen sanonut tämän monta kertaa, ja sanon taas siinä toivossa että se menee jollekkin läpi: "Minä rakastan sinua" on vaan lause. Sillä ei ole osalle ihmisistä mitään merkitystä, mutta he tietävät että moni ottaa sen hyvin tosissaan eikä koskaan sanoisi sitä jos ei tarkoita. Luonnevikaiset ihmiset eivät tunne rakkautta, ja mitä nopeammin uskot sen, sen parempi. Hän voi jopa uskoa tuntevansa rakkautta kun olet palvellut häntä oikein hyvin, mutta eiköhän rakkaus ole jotain ihan muuta.

Tätä voisi jatkaa loputtomiin.

Käsittämätöntä, kuinka hän voi kokea tuntevansa tulevansa syytetyksi koska ulkona sataa?

Sade aiheutuu rakkauteni aiheuttamasta haikeudesta ja surullisuudesta...

Minun narsistimieheni voisi myös suuttua (tai olisi etenkin suuttunut ennen terapiaa) jos sanoisin että voi kun ulkona sataa. Hän todennäköisesti ihmettelisi, että miksi minun täytyy aina olla niin pessimistinen ja masentavaa seuraa. Enkö ymmärrä, että sade raikastaa ilman ja kasvit saavat vettä? Sitäpaitsi on ihan hyvä, ettei päästäkään rannalle uimaan koska kotonakin on tekemistä.

Tuttua tavaraa. Aina väärin. Ja jollet sano mitään niin pidät mykkäkoulua, jos puhut jostain muusta niin sitten joko valehtelet tai yrittät jotain. Tuttua ja turvallista.

Toisaalta tullaakseen kaasuvalotetuksi täytyy uskoa kaasuvaloon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Äitini on narsistin vikainen joten pidin sitä normaalina luonteenpiirteenä ihmisessä enkä osannut varoa. Nykyään osaan. Tulen äitinikin kanssa toimeen nykyisin kun en odota häneltä yhtään mitään normaaliin tunne-elämään kuuluvaa, kuten empatiakykyjä.

Helpoiten havaittava merkki on ääretön itsekeskeisyys. Osa miesnarsisteista osaa peittää sen alussa, mutta kukaan ei voi näytellä kovin kauan 24/7, oma kokemukseni on että puoli vuotta on ehdoton raja. Esittävät myös hauskaa seuramiestä, että jos uuden miehen tavatessa pitää koko ajan nauraa niin että naamaa särkee kun mies on niin hauska, niin hälytyskellojen pitää soida ja lujaa. Tosiasiassa narsisteilla ei ole lainkaan huumorintajua sillä huumorintajuun vaaditaan edes auttavaa empatiakykyä ja sitä näillä ei ole.

Ihminen voi olla itsekäs muutenkin, mutta narsismissa se saa täysin patologiset mittasuhteet. Kaikki käännetään itseen. Jos katsot ikkunasta ulos ja sanot että voi helvata kun sataa vettä, kuulet pian että olet syyttänyt häntä siitä että ulkona sataa vettä (tämä on itse koettua). Jos olet sairas, narsisti kääntää sen itseensä ja alkaa pian valittaa miten kurjaa hänelle on kun sinä olet sairas, ettäs kehtaatkin pahoittaa hänen mielensä näin.

Sitten alkaa pikkuhiljaa se jatkuva mustamaalaus. Et osaa tehdä mitään oikein. Muut on paremman näköisiä kuin sinä, ja oikeastaan häntä hävettää kulkea kanssasi missään kun olet niin ruma ja tyhmä. Sinua saa myös elättää, vaikka tosiasiassa sinä maksaisit kaiken ja hän ei mitään.

Mikään ei ole niin tärkeää kuin se miltä asiat näyttävät.   Sillä ei  ole mitään väliä miten asiat oikeasti ovat. Vaikka teillä olisi täysi perhehelvetti joka päivä, ei se haittaa kunhan se ei näy ulospäin. Ja täys helvettihän teillä on, sillä narsistin elämä on aina täyttä kaaosta. Voi olla että hoitaa työnsä (sillä status on tärkeää ja työstä saa sekä statusta että rahaa), mutta muuten kaaos on taattu. Et lopulta edes tajua kuinka paljon käytät energiaa siihen että pidät molempien elämän kasassa. Ihmisen ulkoinen elämä on reflektio ihmisen sisäisestä elämästä, ja jos ihminen itse on pelkkää kaaosta, ei mitään muuta voi olla ulkopuolellakaan.

MIesnarsisti pettää, ja tämä on varmaa. Hän saattaa jopa alussa kertoa sen sinulle "vitsinä" ihan suoraan, ja sinä katsot sen sormien läpi koska sen kuuleminen on niin käsittämätöntä että sen ohittaa. Hän pettää koska hän nauttii pettämisestä, ja sinut on aika nopeasti todettu huonoksi. Kelpaat pitämään kulissit pystyssä ja huusholllin järjestyksessä, muista että asioiden pitää näyttää hyvältä ulospäin. Pitää olla yksi nainen kotona ja muutama kierroksessa niin elämä on mukavan kaoottista.

Patologinen valehtelija. Täydellinen empatiakyvyn puute. Itket monta kertaa sitä miten hän voi kohdella sinua niin kamalasti vaikka sanoo rakastavansa. Olen sanonut tämän monta kertaa, ja sanon taas siinä toivossa että se menee jollekkin läpi: "Minä rakastan sinua" on vaan lause. Sillä ei ole osalle ihmisistä mitään merkitystä, mutta he tietävät että moni ottaa sen hyvin tosissaan eikä koskaan sanoisi sitä jos ei tarkoita. Luonnevikaiset ihmiset eivät tunne rakkautta, ja mitä nopeammin uskot sen, sen parempi. Hän voi jopa uskoa tuntevansa rakkautta kun olet palvellut häntä oikein hyvin, mutta eiköhän rakkaus ole jotain ihan muuta.

Tätä voisi jatkaa loputtomiin.

Semmoisia selväpiirteiset narsistit ovat. Oletko kumminkin tietoinen että siellä epämiellyttävien suojamuurien ja törkeän käytöksen takana on haavoittunut lapsi?

Luonnevikoja on muitakin kuin narsismi, itse en lähtisi yleistämään tuota kykenemättömyyttä tuntemaan rakkautta. Toisaalta olenkin luonnevikainen itsekin. Vältyn siltä vaikealta rakastamiselta, kun suojeluviettini varjostaa sen.

Jos haluaisit kasvaa (sinulla on siihen mahdollisuus, ellet ole itsekin narsisti) henkisesti aikuiseksi, sinulla olisi sitten mahdollisuus normaaleihin, hyviin ihmissuhteisiin. Nyt olet hyväksynyt sen, että leikit toisten, toisella tavalla keskenkasvuisten kanssa ja kärsit sitten sivuvaikutukset nahkoissasi. Aikuiseksi kasvaminen on välillä vaativaa ja kipeää, mutta myös vapauttavaa, vahvistavaa ja kannattavaa. 

En ole hyväksynyt vaan olen pitkän prosessin kautta oppinut, miten toimin ja miksi. Tarkoitus ei suinkaan ole jäädä tuleen makaamaan. Pitkän kaavan kautta vie aikaa rakentaa se tasapainoinen persoona, mihin minun lapsuudessani ei eväitä tarjoiltu. Tai jos sen henkisen kehityksen joku on hetkessä tehnyt niin hyvä niin. Meni minulta pitkät vuodet ennenkuin opin tunneasioista puhumaan. Oli siinä vaativuutta kauhalla saada otettua kun on lusikalla annettu. Eikä näissä leikeissä osumia saamatta pelata. Tällä hetkellä tilanne on mikä se on - pohdin että vapauttaisinko itseni tästä narsistista vai en. En minä tässä erityisemmin kärsi, saman katon alla kun ei olla. Omatunto ei toisaalta hyväksyisi, että jos tulisi tasapainoisempi suhde tarjolle, että jättäisin sitten. Silloin olisin pitänyt tätä suhdetta vain varalla. Pahempi osuma kun tulee niin kyllähän se sattuu. Onneksi olen kovaksikeitetty jätkä, ja osaan itkeä. Helppo olisi päättää että nyt olisi päätöksen paikka. Mutta kun ei tunnu siltä, niin minkäs teet? Palstailen?

Hienoa! Et halua rakkaussuhdetta vaan transaktiosuhteen? Ja koska et rakasta, et ota osumaa niin että naiststäväsi sairastuttaisi sinut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No palstan naisilla jokainen ex on narsku. Ihan tässäki ketjussa jo vastauksissa ihan puuta heinää. Ei sitä dg:tä ihan helpolla tule,vaikka näyttäski olevan piirteitä,niitä on jokaisella joskus.

Ei tarvitse olla diagnoosia, jos onnistuu tuhoamaan toisen ihmisen.

No ei tuohon mitään narsistia tartte ees.Riittää ku toisella vähä  epävakaa persoona ja/tai muita MT-dg piirteitä taikka muute vaa sillä aina "vähän itkuinen olo" .

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Äitini on narsistin vikainen joten pidin sitä normaalina luonteenpiirteenä ihmisessä enkä osannut varoa. Nykyään osaan. Tulen äitinikin kanssa toimeen nykyisin kun en odota häneltä yhtään mitään normaaliin tunne-elämään kuuluvaa, kuten empatiakykyjä.

Helpoiten havaittava merkki on ääretön itsekeskeisyys. Osa miesnarsisteista osaa peittää sen alussa, mutta kukaan ei voi näytellä kovin kauan 24/7, oma kokemukseni on että puoli vuotta on ehdoton raja. Esittävät myös hauskaa seuramiestä, että jos uuden miehen tavatessa pitää koko ajan nauraa niin että naamaa särkee kun mies on niin hauska, niin hälytyskellojen pitää soida ja lujaa. Tosiasiassa narsisteilla ei ole lainkaan huumorintajua sillä huumorintajuun vaaditaan edes auttavaa empatiakykyä ja sitä näillä ei ole.

Ihminen voi olla itsekäs muutenkin, mutta narsismissa se saa täysin patologiset mittasuhteet. Kaikki käännetään itseen. Jos katsot ikkunasta ulos ja sanot että voi helvata kun sataa vettä, kuulet pian että olet syyttänyt häntä siitä että ulkona sataa vettä (tämä on itse koettua). Jos olet sairas, narsisti kääntää sen itseensä ja alkaa pian valittaa miten kurjaa hänelle on kun sinä olet sairas, ettäs kehtaatkin pahoittaa hänen mielensä näin.

Sitten alkaa pikkuhiljaa se jatkuva mustamaalaus. Et osaa tehdä mitään oikein. Muut on paremman näköisiä kuin sinä, ja oikeastaan häntä hävettää kulkea kanssasi missään kun olet niin ruma ja tyhmä. Sinua saa myös elättää, vaikka tosiasiassa sinä maksaisit kaiken ja hän ei mitään.

Mikään ei ole niin tärkeää kuin se miltä asiat näyttävät.   Sillä ei  ole mitään väliä miten asiat oikeasti ovat. Vaikka teillä olisi täysi perhehelvetti joka päivä, ei se haittaa kunhan se ei näy ulospäin. Ja täys helvettihän teillä on, sillä narsistin elämä on aina täyttä kaaosta. Voi olla että hoitaa työnsä (sillä status on tärkeää ja työstä saa sekä statusta että rahaa), mutta muuten kaaos on taattu. Et lopulta edes tajua kuinka paljon käytät energiaa siihen että pidät molempien elämän kasassa. Ihmisen ulkoinen elämä on reflektio ihmisen sisäisestä elämästä, ja jos ihminen itse on pelkkää kaaosta, ei mitään muuta voi olla ulkopuolellakaan.

MIesnarsisti pettää, ja tämä on varmaa. Hän saattaa jopa alussa kertoa sen sinulle "vitsinä" ihan suoraan, ja sinä katsot sen sormien läpi koska sen kuuleminen on niin käsittämätöntä että sen ohittaa. Hän pettää koska hän nauttii pettämisestä, ja sinut on aika nopeasti todettu huonoksi. Kelpaat pitämään kulissit pystyssä ja huusholllin järjestyksessä, muista että asioiden pitää näyttää hyvältä ulospäin. Pitää olla yksi nainen kotona ja muutama kierroksessa niin elämä on mukavan kaoottista.

Patologinen valehtelija. Täydellinen empatiakyvyn puute. Itket monta kertaa sitä miten hän voi kohdella sinua niin kamalasti vaikka sanoo rakastavansa. Olen sanonut tämän monta kertaa, ja sanon taas siinä toivossa että se menee jollekkin läpi: "Minä rakastan sinua" on vaan lause. Sillä ei ole osalle ihmisistä mitään merkitystä, mutta he tietävät että moni ottaa sen hyvin tosissaan eikä koskaan sanoisi sitä jos ei tarkoita. Luonnevikaiset ihmiset eivät tunne rakkautta, ja mitä nopeammin uskot sen, sen parempi. Hän voi jopa uskoa tuntevansa rakkautta kun olet palvellut häntä oikein hyvin, mutta eiköhän rakkaus ole jotain ihan muuta.

Tätä voisi jatkaa loputtomiin.

Käsittämätöntä, kuinka hän voi kokea tuntevansa tulevansa syytetyksi koska ulkona sataa?

Sade aiheutuu rakkauteni aiheuttamasta haikeudesta ja surullisuudesta...

Minun narsistimieheni voisi myös suuttua (tai olisi etenkin suuttunut ennen terapiaa) jos sanoisin että voi kun ulkona sataa. Hän todennäköisesti ihmettelisi, että miksi minun täytyy aina olla niin pessimistinen ja masentavaa seuraa. Enkö ymmärrä, että sade raikastaa ilman ja kasvit saavat vettä? Sitäpaitsi on ihan hyvä, ettei päästäkään rannalle uimaan koska kotonakin on tekemistä.

sivusta: tuo ei ole välttämättä narsistinen piirre. Voi olla että häntä harmittaa tuo sade ja ei kestä voivottelua. Tavallaan "älä ruoki trollia" elikkä hänen mahdollista harmistumista. Siis tämä vain ajatuksena parisuhdeponnisteluista, ei varpaillaan pidä tietenkään olla. Itse en jotenkaan pidä minkään asian taivastelemisesta, mikä siis viakseni laskettakoon

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Äitini on narsistin vikainen joten pidin sitä normaalina luonteenpiirteenä ihmisessä enkä osannut varoa. Nykyään osaan. Tulen äitinikin kanssa toimeen nykyisin kun en odota häneltä yhtään mitään normaaliin tunne-elämään kuuluvaa, kuten empatiakykyjä.

Helpoiten havaittava merkki on ääretön itsekeskeisyys. Osa miesnarsisteista osaa peittää sen alussa, mutta kukaan ei voi näytellä kovin kauan 24/7, oma kokemukseni on että puoli vuotta on ehdoton raja. Esittävät myös hauskaa seuramiestä, että jos uuden miehen tavatessa pitää koko ajan nauraa niin että naamaa särkee kun mies on niin hauska, niin hälytyskellojen pitää soida ja lujaa. Tosiasiassa narsisteilla ei ole lainkaan huumorintajua sillä huumorintajuun vaaditaan edes auttavaa empatiakykyä ja sitä näillä ei ole.

Ihminen voi olla itsekäs muutenkin, mutta narsismissa se saa täysin patologiset mittasuhteet. Kaikki käännetään itseen. Jos katsot ikkunasta ulos ja sanot että voi helvata kun sataa vettä, kuulet pian että olet syyttänyt häntä siitä että ulkona sataa vettä (tämä on itse koettua). Jos olet sairas, narsisti kääntää sen itseensä ja alkaa pian valittaa miten kurjaa hänelle on kun sinä olet sairas, ettäs kehtaatkin pahoittaa hänen mielensä näin.

Sitten alkaa pikkuhiljaa se jatkuva mustamaalaus. Et osaa tehdä mitään oikein. Muut on paremman näköisiä kuin sinä, ja oikeastaan häntä hävettää kulkea kanssasi missään kun olet niin ruma ja tyhmä. Sinua saa myös elättää, vaikka tosiasiassa sinä maksaisit kaiken ja hän ei mitään.

Mikään ei ole niin tärkeää kuin se miltä asiat näyttävät.   Sillä ei  ole mitään väliä miten asiat oikeasti ovat. Vaikka teillä olisi täysi perhehelvetti joka päivä, ei se haittaa kunhan se ei näy ulospäin. Ja täys helvettihän teillä on, sillä narsistin elämä on aina täyttä kaaosta. Voi olla että hoitaa työnsä (sillä status on tärkeää ja työstä saa sekä statusta että rahaa), mutta muuten kaaos on taattu. Et lopulta edes tajua kuinka paljon käytät energiaa siihen että pidät molempien elämän kasassa. Ihmisen ulkoinen elämä on reflektio ihmisen sisäisestä elämästä, ja jos ihminen itse on pelkkää kaaosta, ei mitään muuta voi olla ulkopuolellakaan.

MIesnarsisti pettää, ja tämä on varmaa. Hän saattaa jopa alussa kertoa sen sinulle "vitsinä" ihan suoraan, ja sinä katsot sen sormien läpi koska sen kuuleminen on niin käsittämätöntä että sen ohittaa. Hän pettää koska hän nauttii pettämisestä, ja sinut on aika nopeasti todettu huonoksi. Kelpaat pitämään kulissit pystyssä ja huusholllin järjestyksessä, muista että asioiden pitää näyttää hyvältä ulospäin. Pitää olla yksi nainen kotona ja muutama kierroksessa niin elämä on mukavan kaoottista.

Patologinen valehtelija. Täydellinen empatiakyvyn puute. Itket monta kertaa sitä miten hän voi kohdella sinua niin kamalasti vaikka sanoo rakastavansa. Olen sanonut tämän monta kertaa, ja sanon taas siinä toivossa että se menee jollekkin läpi: "Minä rakastan sinua" on vaan lause. Sillä ei ole osalle ihmisistä mitään merkitystä, mutta he tietävät että moni ottaa sen hyvin tosissaan eikä koskaan sanoisi sitä jos ei tarkoita. Luonnevikaiset ihmiset eivät tunne rakkautta, ja mitä nopeammin uskot sen, sen parempi. Hän voi jopa uskoa tuntevansa rakkautta kun olet palvellut häntä oikein hyvin, mutta eiköhän rakkaus ole jotain ihan muuta.

Tätä voisi jatkaa loputtomiin.

Käsittämätöntä, kuinka hän voi kokea tuntevansa tulevansa syytetyksi koska ulkona sataa?

Sade aiheutuu rakkauteni aiheuttamasta haikeudesta ja surullisuudesta...

Minun narsistimieheni voisi myös suuttua (tai olisi etenkin suuttunut ennen terapiaa) jos sanoisin että voi kun ulkona sataa. Hän todennäköisesti ihmettelisi, että miksi minun täytyy aina olla niin pessimistinen ja masentavaa seuraa. Enkö ymmärrä, että sade raikastaa ilman ja kasvit saavat vettä? Sitäpaitsi on ihan hyvä, ettei päästäkään rannalle uimaan koska kotonakin on tekemistä.

sivusta: tuo ei ole välttämättä narsistinen piirre. Voi olla että häntä harmittaa tuo sade ja ei kestä voivottelua. Tavallaan "älä ruoki trollia" elikkä hänen mahdollista harmistumista. Siis tämä vain ajatuksena parisuhdeponnisteluista, ei varpaillaan pidä tietenkään olla. Itse en jotenkaan pidä minkään asian taivastelemisesta, mikä siis viakseni laskettakoon

Tälle linjalle jos lähtee niin ei oikein voi sanoa mitään. En itsekään pidä jatkuvasti valittavista, katkerasta ihmisistä, mutta joku normaali vesisateen toteaminen ei mene siihen kategoriaan. On ihan normaalia olla harmistunut vaikkapa suunnitelmien peruuntumisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Äitini on narsistin vikainen joten pidin sitä normaalina luonteenpiirteenä ihmisessä enkä osannut varoa. Nykyään osaan. Tulen äitinikin kanssa toimeen nykyisin kun en odota häneltä yhtään mitään normaaliin tunne-elämään kuuluvaa, kuten empatiakykyjä.

Helpoiten havaittava merkki on ääretön itsekeskeisyys. Osa miesnarsisteista osaa peittää sen alussa, mutta kukaan ei voi näytellä kovin kauan 24/7, oma kokemukseni on että puoli vuotta on ehdoton raja. Esittävät myös hauskaa seuramiestä, että jos uuden miehen tavatessa pitää koko ajan nauraa niin että naamaa särkee kun mies on niin hauska, niin hälytyskellojen pitää soida ja lujaa. Tosiasiassa narsisteilla ei ole lainkaan huumorintajua sillä huumorintajuun vaaditaan edes auttavaa empatiakykyä ja sitä näillä ei ole.

Ihminen voi olla itsekäs muutenkin, mutta narsismissa se saa täysin patologiset mittasuhteet. Kaikki käännetään itseen. Jos katsot ikkunasta ulos ja sanot että voi helvata kun sataa vettä, kuulet pian että olet syyttänyt häntä siitä että ulkona sataa vettä (tämä on itse koettua). Jos olet sairas, narsisti kääntää sen itseensä ja alkaa pian valittaa miten kurjaa hänelle on kun sinä olet sairas, ettäs kehtaatkin pahoittaa hänen mielensä näin.

Sitten alkaa pikkuhiljaa se jatkuva mustamaalaus. Et osaa tehdä mitään oikein. Muut on paremman näköisiä kuin sinä, ja oikeastaan häntä hävettää kulkea kanssasi missään kun olet niin ruma ja tyhmä. Sinua saa myös elättää, vaikka tosiasiassa sinä maksaisit kaiken ja hän ei mitään.

Mikään ei ole niin tärkeää kuin se miltä asiat näyttävät.   Sillä ei  ole mitään väliä miten asiat oikeasti ovat. Vaikka teillä olisi täysi perhehelvetti joka päivä, ei se haittaa kunhan se ei näy ulospäin. Ja täys helvettihän teillä on, sillä narsistin elämä on aina täyttä kaaosta. Voi olla että hoitaa työnsä (sillä status on tärkeää ja työstä saa sekä statusta että rahaa), mutta muuten kaaos on taattu. Et lopulta edes tajua kuinka paljon käytät energiaa siihen että pidät molempien elämän kasassa. Ihmisen ulkoinen elämä on reflektio ihmisen sisäisestä elämästä, ja jos ihminen itse on pelkkää kaaosta, ei mitään muuta voi olla ulkopuolellakaan.

MIesnarsisti pettää, ja tämä on varmaa. Hän saattaa jopa alussa kertoa sen sinulle "vitsinä" ihan suoraan, ja sinä katsot sen sormien läpi koska sen kuuleminen on niin käsittämätöntä että sen ohittaa. Hän pettää koska hän nauttii pettämisestä, ja sinut on aika nopeasti todettu huonoksi. Kelpaat pitämään kulissit pystyssä ja huusholllin järjestyksessä, muista että asioiden pitää näyttää hyvältä ulospäin. Pitää olla yksi nainen kotona ja muutama kierroksessa niin elämä on mukavan kaoottista.

Patologinen valehtelija. Täydellinen empatiakyvyn puute. Itket monta kertaa sitä miten hän voi kohdella sinua niin kamalasti vaikka sanoo rakastavansa. Olen sanonut tämän monta kertaa, ja sanon taas siinä toivossa että se menee jollekkin läpi: "Minä rakastan sinua" on vaan lause. Sillä ei ole osalle ihmisistä mitään merkitystä, mutta he tietävät että moni ottaa sen hyvin tosissaan eikä koskaan sanoisi sitä jos ei tarkoita. Luonnevikaiset ihmiset eivät tunne rakkautta, ja mitä nopeammin uskot sen, sen parempi. Hän voi jopa uskoa tuntevansa rakkautta kun olet palvellut häntä oikein hyvin, mutta eiköhän rakkaus ole jotain ihan muuta.

Tätä voisi jatkaa loputtomiin.

Semmoisia selväpiirteiset narsistit ovat. Oletko kumminkin tietoinen että siellä epämiellyttävien suojamuurien ja törkeän käytöksen takana on haavoittunut lapsi?

Luonnevikoja on muitakin kuin narsismi, itse en lähtisi yleistämään tuota kykenemättömyyttä tuntemaan rakkautta. Toisaalta olenkin luonnevikainen itsekin. Vältyn siltä vaikealta rakastamiselta, kun suojeluviettini varjostaa sen.

Jos haluaisit kasvaa (sinulla on siihen mahdollisuus, ellet ole itsekin narsisti) henkisesti aikuiseksi, sinulla olisi sitten mahdollisuus normaaleihin, hyviin ihmissuhteisiin. Nyt olet hyväksynyt sen, että leikit toisten, toisella tavalla keskenkasvuisten kanssa ja kärsit sitten sivuvaikutukset nahkoissasi. Aikuiseksi kasvaminen on välillä vaativaa ja kipeää, mutta myös vapauttavaa, vahvistavaa ja kannattavaa. 

En ole hyväksynyt vaan olen pitkän prosessin kautta oppinut, miten toimin ja miksi. Tarkoitus ei suinkaan ole jäädä tuleen makaamaan. Pitkän kaavan kautta vie aikaa rakentaa se tasapainoinen persoona, mihin minun lapsuudessani ei eväitä tarjoiltu. Tai jos sen henkisen kehityksen joku on hetkessä tehnyt niin hyvä niin. Meni minulta pitkät vuodet ennenkuin opin tunneasioista puhumaan. Oli siinä vaativuutta kauhalla saada otettua kun on lusikalla annettu. Eikä näissä leikeissä osumia saamatta pelata. Tällä hetkellä tilanne on mikä se on - pohdin että vapauttaisinko itseni tästä narsistista vai en. En minä tässä erityisemmin kärsi, saman katon alla kun ei olla. Omatunto ei toisaalta hyväksyisi, että jos tulisi tasapainoisempi suhde tarjolle, että jättäisin sitten. Silloin olisin pitänyt tätä suhdetta vain varalla. Pahempi osuma kun tulee niin kyllähän se sattuu. Onneksi olen kovaksikeitetty jätkä, ja osaan itkeä. Helppo olisi päättää että nyt olisi päätöksen paikka. Mutta kun ei tunnu siltä, niin minkäs teet? Palstailen?

Hienoa! Et halua rakkaussuhdetta vaan transaktiosuhteen? Ja koska et rakasta, et ota osumaa niin että naiststäväsi sairastuttaisi sinut?

Eikö rakkaussuhde ole transaktiosuhde? Otan osumaa ihan kunnolla, kilven nostan kun alkaa riittää. Normaalimitoilla hyvin myöhään. Itse en koskaan pyri loukkaamaan. Rakkaus on vaikea taito, sano Erich Fromm kun kirjaansa kirjoitti. Oletko muuten lukenut/perehtynyt?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Äitini on narsistin vikainen joten pidin sitä normaalina luonteenpiirteenä ihmisessä enkä osannut varoa. Nykyään osaan. Tulen äitinikin kanssa toimeen nykyisin kun en odota häneltä yhtään mitään normaaliin tunne-elämään kuuluvaa, kuten empatiakykyjä.

Helpoiten havaittava merkki on ääretön itsekeskeisyys. Osa miesnarsisteista osaa peittää sen alussa, mutta kukaan ei voi näytellä kovin kauan 24/7, oma kokemukseni on että puoli vuotta on ehdoton raja. Esittävät myös hauskaa seuramiestä, että jos uuden miehen tavatessa pitää koko ajan nauraa niin että naamaa särkee kun mies on niin hauska, niin hälytyskellojen pitää soida ja lujaa. Tosiasiassa narsisteilla ei ole lainkaan huumorintajua sillä huumorintajuun vaaditaan edes auttavaa empatiakykyä ja sitä näillä ei ole.

Ihminen voi olla itsekäs muutenkin, mutta narsismissa se saa täysin patologiset mittasuhteet. Kaikki käännetään itseen. Jos katsot ikkunasta ulos ja sanot että voi helvata kun sataa vettä, kuulet pian että olet syyttänyt häntä siitä että ulkona sataa vettä (tämä on itse koettua). Jos olet sairas, narsisti kääntää sen itseensä ja alkaa pian valittaa miten kurjaa hänelle on kun sinä olet sairas, ettäs kehtaatkin pahoittaa hänen mielensä näin.

Sitten alkaa pikkuhiljaa se jatkuva mustamaalaus. Et osaa tehdä mitään oikein. Muut on paremman näköisiä kuin sinä, ja oikeastaan häntä hävettää kulkea kanssasi missään kun olet niin ruma ja tyhmä. Sinua saa myös elättää, vaikka tosiasiassa sinä maksaisit kaiken ja hän ei mitään.

Mikään ei ole niin tärkeää kuin se miltä asiat näyttävät.   Sillä ei  ole mitään väliä miten asiat oikeasti ovat. Vaikka teillä olisi täysi perhehelvetti joka päivä, ei se haittaa kunhan se ei näy ulospäin. Ja täys helvettihän teillä on, sillä narsistin elämä on aina täyttä kaaosta. Voi olla että hoitaa työnsä (sillä status on tärkeää ja työstä saa sekä statusta että rahaa), mutta muuten kaaos on taattu. Et lopulta edes tajua kuinka paljon käytät energiaa siihen että pidät molempien elämän kasassa. Ihmisen ulkoinen elämä on reflektio ihmisen sisäisestä elämästä, ja jos ihminen itse on pelkkää kaaosta, ei mitään muuta voi olla ulkopuolellakaan.

MIesnarsisti pettää, ja tämä on varmaa. Hän saattaa jopa alussa kertoa sen sinulle "vitsinä" ihan suoraan, ja sinä katsot sen sormien läpi koska sen kuuleminen on niin käsittämätöntä että sen ohittaa. Hän pettää koska hän nauttii pettämisestä, ja sinut on aika nopeasti todettu huonoksi. Kelpaat pitämään kulissit pystyssä ja huusholllin järjestyksessä, muista että asioiden pitää näyttää hyvältä ulospäin. Pitää olla yksi nainen kotona ja muutama kierroksessa niin elämä on mukavan kaoottista.

Patologinen valehtelija. Täydellinen empatiakyvyn puute. Itket monta kertaa sitä miten hän voi kohdella sinua niin kamalasti vaikka sanoo rakastavansa. Olen sanonut tämän monta kertaa, ja sanon taas siinä toivossa että se menee jollekkin läpi: "Minä rakastan sinua" on vaan lause. Sillä ei ole osalle ihmisistä mitään merkitystä, mutta he tietävät että moni ottaa sen hyvin tosissaan eikä koskaan sanoisi sitä jos ei tarkoita. Luonnevikaiset ihmiset eivät tunne rakkautta, ja mitä nopeammin uskot sen, sen parempi. Hän voi jopa uskoa tuntevansa rakkautta kun olet palvellut häntä oikein hyvin, mutta eiköhän rakkaus ole jotain ihan muuta.

Tätä voisi jatkaa loputtomiin.

Käsittämätöntä, kuinka hän voi kokea tuntevansa tulevansa syytetyksi koska ulkona sataa?

Sade aiheutuu rakkauteni aiheuttamasta haikeudesta ja surullisuudesta...

Minun narsistimieheni voisi myös suuttua (tai olisi etenkin suuttunut ennen terapiaa) jos sanoisin että voi kun ulkona sataa. Hän todennäköisesti ihmettelisi, että miksi minun täytyy aina olla niin pessimistinen ja masentavaa seuraa. Enkö ymmärrä, että sade raikastaa ilman ja kasvit saavat vettä? Sitäpaitsi on ihan hyvä, ettei päästäkään rannalle uimaan koska kotonakin on tekemistä.

sivusta: tuo ei ole välttämättä narsistinen piirre. Voi olla että häntä harmittaa tuo sade ja ei kestä voivottelua. Tavallaan "älä ruoki trollia" elikkä hänen mahdollista harmistumista. Siis tämä vain ajatuksena parisuhdeponnisteluista, ei varpaillaan pidä tietenkään olla. Itse en jotenkaan pidä minkään asian taivastelemisesta, mikä siis viakseni laskettakoon

Tälle linjalle jos lähtee niin ei oikein voi sanoa mitään. En itsekään pidä jatkuvasti valittavista, katkerasta ihmisistä, mutta joku normaali vesisateen toteaminen ei mene siihen kategoriaan. On ihan normaalia olla harmistunut vaikkapa suunnitelmien peruuntumisesta.

Ei mene, ei. Tarkoitin vaan että siellä suuttujan päässä voi olla yhtä sun toista muutakin.