Toivotko lapsellesi saman tasoista koulutusta kuin omasi

Mun toiveammatti ois ollu rajavartija (oik, rj).  Se vanhanajan - kävellä rajanpinnassa, hätistellä joutokulkijoita pois.... Oho, karhu - meenny siitä omalle puolelles! :) 

Kaverin  poitsu on, kuulemma heittelevät ihan mihin sattuu - välillä Norjan rajalla, välillä Kaakonkulmalla.... 

Ei sekään ammatti ole sitä mitä ennen ....

Toivon lapsilleni samantasoista koulutusta kuin minullakin on. Onneksi heistä jokainen kirjoitti yo-kirjoituksissa äidinkielestä laudaturin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan sama.

Eniten toivon, ettei kukan heistä lähde lukemaan filosofia, sosiaalipsykologiaa tai mitään humanistista ainetta. Niiltä päätyy köyhäksi.

Olen itse opettaja.

Mä tienaan varmasti enemmän tällaisena huuhaahumanistina (erikoispsykologi, psykologian tohtori) kuin sinä opettajana.

Erikoispsykologia ärsytti tuo...

Aivan sama, kunhan kasvavat empaattisiksi ihmisiksi.

Vierailija kirjoitti:

Toivon lapsilleni samantasoista koulutusta kuin minullakin on. Onneksi heistä jokainen kirjoitti yo-kirjoituksissa äidinkielestä laudaturin.

Onko nykyisin enemmän etua matematiikan laudaturista? Vai onko samat pisteet molemmista hakutilanteissa? Miten se nykyisin on?

Olen DI. Toivon  äidilleni samaa koulutusta mutta hän on liian laiska ja juoruilu vie aikaa raskaalta raatamiselta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivon lapsilleni samantasoista koulutusta kuin minullakin on. Onneksi heistä jokainen kirjoitti yo-kirjoituksissa äidinkielestä laudaturin.

Onko nykyisin enemmän etua matematiikan laudaturista? Vai onko samat pisteet molemmista hakutilanteissa? Miten se nykyisin on?

Otin kantaa otsikon "saman tasoiseen koulutukseen", joka meillä äidinkielenosaajilla taipuu samantasoiseksi koulutukseksi.

Tuen ja kannustan, minkä tahansa koulutuksen valitseekin. Jos eka valinta menee vikaan, voi nykyään aika helposti kouluttautua uudelle alalle. Itsekin vaihdoin nyt päälle kolmekymppisenä.

Meillä on kolme lasta ja mulle on melkeinpä aivan sama kuinka pitkälle kukin lapsi kouluttautuu. Peruskoulun läpäisemistä toivon kaikilta, ettei tule Suomen sosiaalitoimen kanssa hankaluuksia. Sen jälkeen toivon, että lähtevät johonkin suuntaan elämässä, toisen asteen opintoihin tai muuten itseään kehittämään jollain uralla (mutta toivottavasti eivät puhtaasti someuralla). Lapsilla on liikunta-, musiikki- ja taideharrastuksia, joihin suhtautuvat aika vakavasti ja toivon, että lapset päätyvät tekemään sellaista mistä pitävät. En niin välitä millä koulutustasolla, mutta tietysti toivon lasten olevan enimmäkseen tyytyväisiä valintoihinsa ja onnellisia. Itse olen lukion ja amiksen käynyt avoimen yliopiston opiskelija. Koko tutkinnolle ei ole itselläni tarvetta. Lasten isä/mieheni on lukion kesken jättänyt unelmatöitään tekevä yrittäjä. Jos lapset kävisivät vaikka kaksoistutkinnon niin olisihan se kiva. Tosin kaksi vanhempaa jo ilmoittaneet tahtovansa lukioon. Jatko-opintoja ehtivät miettiä vielä noin miljoonaan kertaan jos tahtovat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se vanhemmasta kiinni ole saavatko päättää itse vai eivät :DD

Kyllä se kuule monella on

Voitko selittää?

Meillä on paljon vanhempia, jotka pakottavat lapsensa lukioon ja yliopistoon vaikkei lapset haluaisi, usko tai älä.

En voi ymmärtää miten voisi pakottaa, etenkään jos ei edes ole niiden kanssa tekemisissä.

Siten, että pakotetaan lukemaan, suututaan muista kuin kympeistä, viedään väkisin preppauskursseille, laitetaan välit poikki jos uskaltaa edes ajatella amista jne jne. Kauheeta katsottavaa sivusta. Nää yleensä sit viimeistään siellä yliopistossa istuu terapeutilla.

Lapsi laittaa tuollaisiin välit poikki. Miten pystyvät pakottamaan mihinkään?

Osa on henkisesti niin tiukassa otteessa, että ne ei kykene laittamaan välejä poikki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivon lapsilleni samantasoista koulutusta kuin minullakin on. Onneksi heistä jokainen kirjoitti yo-kirjoituksissa äidinkielestä laudaturin.

Onko nykyisin enemmän etua matematiikan laudaturista? Vai onko samat pisteet molemmista hakutilanteissa? Miten se nykyisin on?

Otin kantaa otsikon "saman tasoiseen koulutukseen", joka meillä äidinkielenosaajilla taipuu samantasoiseksi koulutukseksi.

Ei hakukriteerit ole sama kuin 30v sitten. Jos nyt tekee saman kuin silloin, niin ei ole sama lopputulos välttämättä.

T. Eri

Vierailija kirjoitti:

Meillä on kolme lasta ja mulle on melkeinpä aivan sama kuinka pitkälle kukin lapsi kouluttautuu. Peruskoulun läpäisemistä toivon kaikilta, ettei tule Suomen sosiaalitoimen kanssa hankaluuksia. Sen jälkeen toivon, että lähtevät johonkin suuntaan elämässä, toisen asteen opintoihin tai muuten itseään kehittämään jollain uralla (mutta toivottavasti eivät puhtaasti someuralla). Lapsilla on liikunta-, musiikki- ja taideharrastuksia, joihin suhtautuvat aika vakavasti ja toivon, että lapset päätyvät tekemään sellaista mistä pitävät. En niin välitä millä koulutustasolla, mutta tietysti toivon lasten olevan enimmäkseen tyytyväisiä valintoihinsa ja onnellisia. Itse olen lukion ja amiksen käynyt avoimen yliopiston opiskelija. Koko tutkinnolle ei ole itselläni tarvetta. Lasten isä/mieheni on lukion kesken jättänyt unelmatöitään tekevä yrittäjä. Jos lapset kävisivät vaikka kaksoistutkinnon niin olisihan se kiva. Tosin kaksi vanhempaa jo ilmoittaneet tahtovansa lukioon. Jatko-opintoja ehtivät miettiä vielä noin miljoonaan kertaan jos tahtovat.

"toivon, että lapset päätyvät tekemään sellaista mistä pitävät. En niin välitä millä koulutustasolla, mutta tietysti toivon lasten olevan enimmäkseen tyytyväisiä valintoihinsa ja onnellisia."

Toivottavasti sinä muistat tämän lausahduksen kun he perustavat perheen alaikäisenä etkä aloita häiriökäyttäytymistä ja mylvimistä siitä kuinka sinä et vielä halua isoemäksi.

Esikoinen on käynyt ammattilukion ja amk tradenomi. Minulla on useampi toisen asteen koulutus, ja nyt vasta opiskelen amk. Nuorimmat voi olla että toisella jää kolmas aste käymättä kun suuntautuu alalle jossa sitä ei edes tarvita, ja toinen ehkä menee lukioon ja siitä kolmannelle asteelle, päätellen luonteesta, mutta eihän sitä koskaan tiedä. Heillä kaikilla on koko elämä aikaa opiskella lisää jos siltä tuntuu. En tiedä onko tämä minullekaan vielä viimeinen  kerta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se vanhemmasta kiinni ole saavatko päättää itse vai eivät :DD

Kyllä se kuule monella on

Voitko selittää?

Meillä on paljon vanhempia, jotka pakottavat lapsensa lukioon ja yliopistoon vaikkei lapset haluaisi, usko tai älä.

En voi ymmärtää miten voisi pakottaa, etenkään jos ei edes ole niiden kanssa tekemisissä.

Siten, että pakotetaan lukemaan, suututaan muista kuin kympeistä, viedään väkisin preppauskursseille, laitetaan välit poikki jos uskaltaa edes ajatella amista jne jne. Kauheeta katsottavaa sivusta. Nää yleensä sit viimeistään siellä yliopistossa istuu terapeutilla.

Lapsi laittaa tuollaisiin välit poikki. Miten pystyvät pakottamaan mihinkään?

Ei muuten pistä, ei hän voi 15-16-vuotiaana sitä tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se vanhemmasta kiinni ole saavatko päättää itse vai eivät :DD

Kyllä se kuule monella on

Voitko selittää?

Meillä on paljon vanhempia, jotka pakottavat lapsensa lukioon ja yliopistoon vaikkei lapset haluaisi, usko tai älä.

En voi ymmärtää miten voisi pakottaa, etenkään jos ei edes ole niiden kanssa tekemisissä.

Siten, että pakotetaan lukemaan, suututaan muista kuin kympeistä, viedään väkisin preppauskursseille, laitetaan välit poikki jos uskaltaa edes ajatella amista jne jne. Kauheeta katsottavaa sivusta. Nää yleensä sit viimeistään siellä yliopistossa istuu terapeutilla.

Lapsi laittaa tuollaisiin välit poikki. Miten pystyvät pakottamaan mihinkään?

Ei muuten pistä, ei hän voi 15-16-vuotiaana sitä tehdä.

Mikai eivät voi tehdä?

Minulla on kaksi lasta. Toinen katkaisi välit isäänsä 15 v ja toinen 16 v.

Ohis

Minulla on elintarvikealan pt ja ylioppilastutkinto. Vanhempi lapsistani ei tykkää niin paljon lukemisesta, joten suunnittelee ammattikouluun hakemista. Nuorimmainen ei ole vielä koulussa. Mutta mielestäni saavat hakea itse opiskelemaan, mihin haluavat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan sama.

Eniten toivon, ettei kukan heistä lähde lukemaan filosofia, sosiaalipsykologiaa tai mitään humanistista ainetta. Niiltä päätyy köyhäksi.

Olen itse opettaja.

Mä tienaan varmasti enemmän tällaisena huuhaahumanistina (erikoispsykologi, psykologian tohtori) kuin sinä opettajana.

Erikoispsykologia ärsytti tuo...

Miksei olisi ärsyttänyt?

Mitä tekemistä toivolla tämän asian kanssa on? Lapsi opiskelee yliopistossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se vanhemmasta kiinni ole saavatko päättää itse vai eivät :DD

Kyllä se kuule monella on

Voitko selittää?

Meillä on paljon vanhempia, jotka pakottavat lapsensa lukioon ja yliopistoon vaikkei lapset haluaisi, usko tai älä.

En voi ymmärtää miten voisi pakottaa, etenkään jos ei edes ole niiden kanssa tekemisissä.

Siten, että pakotetaan lukemaan, suututaan muista kuin kympeistä, viedään väkisin preppauskursseille, laitetaan välit poikki jos uskaltaa edes ajatella amista jne jne. Kauheeta katsottavaa sivusta. Nää yleensä sit viimeistään siellä yliopistossa istuu terapeutilla.

Lapsi laittaa tuollaisiin välit poikki. Miten pystyvät pakottamaan mihinkään?

Ei muuten pistä, ei hän voi 15-16-vuotiaana sitä tehdä.

Miksei voisi, erillinen ihminen eikä mikään toisen ihmisen emättimen jatke.

Kyllä, olen FM. Lapsi näyttää kuitenkin tulevan koulukyvyissään isäänsä, joka läpäisi peruskoulun kutosen papereilla ja opiskeli ammatin armeijassa.