Nuori muuttaa omilleen, raha

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuolla menolla se lapsi ei itsenäisty ja luottaa vielä kymmenenkin vuoden päästä siihen, että mamma pesee pyykit ja maksaa kaiken.

Nythän työelämään on tullu ekat pilalle paapotut prinsessat ja prinssit jotka ahdistuu ja kokee itsensä kiusatuksi ja lopulta jäävät mielenterveyssyistä eläkkeelle alle 30-vuotiaina. Syynä on se kun yllättyvät työssä kun kukaan ei teekkään asioita heidän puolestaan eikä työelämä muutenkaan pyöri heidän tahtonsa mukaan. Lisäks pitää osata ottaa ohjeita esimieheltä mihin tämä porukka ei koskaan opi.

Nythän työelämä on mennyt sellaiseksi, että aikuiset siellä eivät enää kanna minkäänlaista yhteiskuntavastuuta, vaan yrittävät vain riistää näitä nuoria, joiden arvelevat olevan tietämättömiä ja kokemattomia.

Kaikenlaisia työpaikkoja ja työntekijöitä löytyy. Olen nähnyt työelämässä niin ahkeria ja fiksuja kuin täysin asennevammaisia ja pilalle hemmoteltujakin nuoria.

Eräs nuorukainen on jäänyt mieleen: pidettiin palaveria työporukan kanssa ja tämä nuori mies notkui tuolissaan, piti jalkoja pöydällä ja selasi kännykkää kuuntelematta ja osallistumatta palaveriin mitenkään. Esimies kehotti keskittymään ja laittamaan luurin pois, mutta nuorukainen vain vilkaisi tätä tympääntyneenä ja jatkoi selaamista. Parikymppinen oli, mutta käytös kuin yläkoululaisella.

En tiedä, puututtiinko kaverin käytökseen tarkemmin, mutta voin kuvitella, että siinä ei olisi kyllä otettu kritiikkiä asiallisesti vastaan vaan uhriuduttu siitä, miten esimies kiusaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi en maksaisi kaikkea nyt, miksi lapsen pitäisi odottaa jopa 40 vuotta, että saa rahani? On hankittu asunto, auto, maksettu vaihtarivuodet jne. vain siksi, ettei lapsen tarvitse kärvistellä opintotuella ja itkeä sitä, että vanhemmilla on rahaa, mutta eivät auta. Rahahanat menevät kiinni samantien, kun lapsi menee avoliittoon, koska siinä vaiheessa on tultava toimeen omillaan. Tätä ei nuorempana seurustelukumppanit ymmärtäneet, miksi ei poikakaverin vanhemmat maksa heidänkin matkojaan ja harrastuksiaan.

Miksi juuri avoliitto on se rajapyykki? Maksatteko siis yhä, jos nuori on työelämässä mutta sinkku?

Asunto ja auton kulut maksetaan. Ei rahoja hautaan mukaansa saa.

Eikun kertoisitko, miksi juuri avoliitto on se rajapyykki? Haluatteko varmistaa, etteivät rahanne menisi vahingossakaan miniän taskuihin vai mitä?

Kyllä. Yhtä hyvin se voisi toki olla vävykin, mistä näistä nykyisin tietää, mutta en halua maksaa jonkun toisen perheen aikuiselle samanlaista elintasoa, joka omalla lapsellani on. Napanuoran katkaisu sattuu aina ja jos napanuora on rahasta tehty, niin se tuntuu sattuvan enemmän miniäkandidaatteihin kuin poikaani. Hänelle ei olisi ollut ongelma maksaa 900 e/kk vuokraa (tai siis 450 e/kk), mutta miniäkandidaatti kauhistui, että tosissaako sun vanhemmat vaatii maksamaan vuokraa, en ala! Mutta eipä tuo suostunut siihenkään, että hankkivat yhdessä 600 e/kk maksavan yksiön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi en maksaisi kaikkea nyt, miksi lapsen pitäisi odottaa jopa 40 vuotta, että saa rahani? On hankittu asunto, auto, maksettu vaihtarivuodet jne. vain siksi, ettei lapsen tarvitse kärvistellä opintotuella ja itkeä sitä, että vanhemmilla on rahaa, mutta eivät auta. Rahahanat menevät kiinni samantien, kun lapsi menee avoliittoon, koska siinä vaiheessa on tultava toimeen omillaan. Tätä ei nuorempana seurustelukumppanit ymmärtäneet, miksi ei poikakaverin vanhemmat maksa heidänkin matkojaan ja harrastuksiaan.

Miksi juuri avoliitto on se rajapyykki? Maksatteko siis yhä, jos nuori on työelämässä mutta sinkku?

Asunto ja auton kulut maksetaan. Ei rahoja hautaan mukaansa saa.

Eikun kertoisitko, miksi juuri avoliitto on se rajapyykki? Haluatteko varmistaa, etteivät rahanne menisi vahingossakaan miniän taskuihin vai mitä?

Kyllä. Yhtä hyvin se voisi toki olla vävykin, mistä näistä nykyisin tietää, mutta en halua maksaa jonkun toisen perheen aikuiselle samanlaista elintasoa, joka omalla lapsellani on. Napanuoran katkaisu sattuu aina ja jos napanuora on rahasta tehty, niin se tuntuu sattuvan enemmän miniäkandidaatteihin kuin poikaani. Hänelle ei olisi ollut ongelma maksaa 900 e/kk vuokraa (tai siis 450 e/kk), mutta miniäkandidaatti kauhistui, että tosissaako sun vanhemmat vaatii maksamaan vuokraa, en ala! Mutta eipä tuo suostunut siihenkään, että hankkivat yhdessä 600 e/kk maksavan yksiön.

No onpas poikasi kohdalle osunut melkoisia onnenonkijoita! Toivottavasti poikasi löytää vielä kumppanin, joka ei ole rahan perässä.

Vierailija kirjoitti:

jos sillä nuorella ei ole omaisuutta ja  tuloja, niin eikös sossu maksa kaiken? Monet tuttujen lapset muuttaa 18v iässä pois kotoa eikä vanhemmilta tarvita rahaa, koska yhteiskunta antaa aika kivasti avustusta.

Vanhempien elatusvelvollisuus jatkuu, kun on opiskelijanuori.

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä, itse lähdin 16v omilleen ilman mitään. Töitä painoin maatiloilla, kaupassa, missävaan.. ja nälkä tuli silti välillä. Lainat hain ja opiskelin, tutkinto min. ajalla loppuun, samoin autokoulu, omilla rahoilla.

Tie oli liian kivikkoinen ja silloin oli toisin, töitä riitti.

Tätä en haluaisi omalle lapselle. Mutta toisaalta myös kasvattaa.

Pyykit nyt ajattelin hoitaa, kun noissa kämpissä mitä nuori katsellut, ei ole tilaa pesukoneelle.

Kannattaa laittaa se lapsi pesemään pyykkinsä teillä ja neuvoa, että osaa jatkossa. Tuli opiskeluaikaan kuunneltua poikien pyykinpesujuttuja, muutaman epäonnisen (väärin pestyn) yrityksen jälkeen sitten kuskasivat äideilleen kotiin pestäväksi. Ne valkoiset t-paidat eivät välttämättä pysy muodossaan, jos ne menee 90 asteen valkopesuohjelmalla pesemään, kun pyykkääjän logiikalla valkoinen tarvitsee valkopesun.

Me tuettiin alussa paljon, koska oma taloustilanne on hyvä ja meillä on vain yksi lapsi. Lapsi muutti meidän omistamaan asuntoon lakkiaisten jälkeen ja alkoi maksaa vuokraa vasta sitten, kun täytti 18. Alkuun ei siis maksanut vuokraa ja sai pienempää opintotukeakin. Sitten kun täytti 18, alkoi saada täyttä opintotukea ja myös asumistukea. Vuokra laitettiin niin, että saa täyden asumistuen. Opintotuesta jäi vuokranmaksun jälkeen vielä 150€ ja lisäksi annoimme 200€/kk ruokaan. Ja taisimme maksaa kaikki laskut muutenkin.

Tuimme vahvasti ensimmäisen opiskeluvuoden ajan osittain siksi, että oli mahdollisuus ja osittain siksi, että useimmat muut hänen ikäisensä olivat vielä siinä kohtaa abeja ja asuivat vanhempiensa luona vanhempien laskuun. Tuntui ihan kohtuulliselta, että tuetaan samalla tavalla kuin muita saman ikäisiä.

Ensimmäisen opiskeluvuoden keväällä lapsi meni osa-aikatöihin ja on ollut töissä siitä asti. Ruokarahan ja muiden laskujen maksamisen lopetimme ensimmäisen opiskeluvuoden jälkeisenä kesänä, kun lapsi meni naimisiin ja siirtyi puolisoiden keskinäisen elatusvelvollisuuden piiriin. Vuokraa nostimme tuossa kohtaa vesimaksuennakon verran ja puolen vuoden päästä nuoripari osti sen asunnon meiltä jo itselleen (pienellä alennuksella markkinahintaan verrattuna).

Jokainen joutuu nämä omalla kohdallaan miettimään vähän sen mukaan, mikä on oma taloudellinen tilanne ja mitä muutenkin ajattelee täysi-ikäisen lapsen tukemisesta. Me on muutenkin harrastettu verovapaita lahjoja ja taloudellinen tuki aikuiselämän alussa menee vähän sen saman teeman alle. Omasta elämästä ei ole jouduttu tinkimään ja tämä apu mitä on annettu on sitten tulevasta perinnöstä pois. Mutta enemmän se parikymppinen sitä tukea tarvitsee kuin viisikymppinen.

Auto karahti heti niin että kenellä opiskelevalla on varaa autoa pitää ja ajokortti maksaa niin että vanhempien pitää olla hyvin varakkaita tarjota kaikki tarjottimella. 

Vierailija kirjoitti:

Auto karahti heti niin että kenellä opiskelevalla on varaa autoa pitää ja ajokortti maksaa niin että vanhempien pitää olla hyvin varakkaita tarjota kaikki tarjottimella. 

Amiksilla on monella auto ihan siitä syystä, että oppilaitoksia o keskitetty ja on edelleen edullisempaa maksaa bensat kuin vuokra.

Me maksetaan nuorelle netti- ja puhelinliittymät. Ja annetaan 150e käyttörahaa / kk. Jos tekevät jonkun ison hankinnan (esim polkupyörä viimeksi), siinä saatetaan avustaa vähän extraa.

Kesät ovat töissä ja niillä rahoilla hyvin talven opinnot pärjäävät, kun yleensä tienaavat nettona 6-7 te / kesä.

Vierailija kirjoitti:

Me tuettiin alussa paljon, koska oma taloustilanne on hyvä ja meillä on vain yksi lapsi. Lapsi muutti meidän omistamaan asuntoon lakkiaisten jälkeen ja alkoi maksaa vuokraa vasta sitten, kun täytti 18. Alkuun ei siis maksanut vuokraa ja sai pienempää opintotukeakin. Sitten kun täytti 18, alkoi saada täyttä opintotukea ja myös asumistukea. Vuokra laitettiin niin, että saa täyden asumistuen. Opintotuesta jäi vuokranmaksun jälkeen vielä 150€ ja lisäksi annoimme 200€/kk ruokaan. Ja taisimme maksaa kaikki laskut muutenkin.

Tuimme vahvasti ensimmäisen opiskeluvuoden ajan osittain siksi, että oli mahdollisuus ja osittain siksi, että useimmat muut hänen ikäisensä olivat vielä siinä kohtaa abeja ja asuivat vanhempiensa luona vanhempien laskuun. Tuntui ihan kohtuulliselta, että tuetaan samalla tavalla kuin muita saman ikäisiä.

Ensimmäisen opiskeluvuoden keväällä lapsi meni osa-aikatöihin ja on ollut töissä siitä asti. Ruokarahan ja muiden laskujen maksamisen lopetimme ensimmäisen opiskeluvuoden jälkeisenä kesänä, kun lapsi meni naimisiin ja siirtyi puolisoiden keskinäisen elatusvelvollisuuden piiriin. Vuokraa nostimme tuossa kohtaa vesimaksuennakon verran ja puolen vuoden päästä nuoripari osti sen asunnon meiltä jo itselleen (pienellä alennuksella markkinahintaan verrattuna).

Jokainen joutuu nämä omalla kohdallaan miettimään vähän sen mukaan, mikä on oma taloudellinen tilanne ja mitä muutenkin ajattelee täysi-ikäisen lapsen tukemisesta. Me on muutenkin harrastettu verovapaita lahjoja ja taloudellinen tuki aikuiselämän alussa menee vähän sen saman teeman alle. Omasta elämästä ei ole jouduttu tinkimään ja tämä apu mitä on annettu on sitten tulevasta perinnöstä pois. Mutta enemmän se parikymppinen sitä tukea tarvitsee kuin viisikymppinen.

Yhteiskunnan tuki koijareita ostaa omalle lapselle sijoitusasunto ja laittaa se nostamaan yhteiskunnan tuet siihen elikkä vuokra tulee asumistukina veronmaksajien pussista. Tuilla maksettu asunto sitten siirretäänkö sen lapsen nimiin. Tuttuni juuri möi yksiön tämmöiselle tapaukselle jonka vanhemmat osti sen sijoitusasunnoksi ja opiskelija poika, ilmeisesti ikuinen opiskelija tuli siihen asumaan yhteiskunnan tuilla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me tuettiin alussa paljon, koska oma taloustilanne on hyvä ja meillä on vain yksi lapsi. Lapsi muutti meidän omistamaan asuntoon lakkiaisten jälkeen ja alkoi maksaa vuokraa vasta sitten, kun täytti 18. Alkuun ei siis maksanut vuokraa ja sai pienempää opintotukeakin. Sitten kun täytti 18, alkoi saada täyttä opintotukea ja myös asumistukea. Vuokra laitettiin niin, että saa täyden asumistuen. Opintotuesta jäi vuokranmaksun jälkeen vielä 150€ ja lisäksi annoimme 200€/kk ruokaan. Ja taisimme maksaa kaikki laskut muutenkin.

Tuimme vahvasti ensimmäisen opiskeluvuoden ajan osittain siksi, että oli mahdollisuus ja osittain siksi, että useimmat muut hänen ikäisensä olivat vielä siinä kohtaa abeja ja asuivat vanhempiensa luona vanhempien laskuun. Tuntui ihan kohtuulliselta, että tuetaan samalla tavalla kuin muita saman ikäisiä.

Ensimmäisen opiskeluvuoden keväällä lapsi meni osa-aikatöihin ja on ollut töissä siitä asti. Ruokarahan ja muiden laskujen maksamisen lopetimme ensimmäisen opiskeluvuoden jälkeisenä kesänä, kun lapsi meni naimisiin ja siirtyi puolisoiden keskinäisen elatusvelvollisuuden piiriin. Vuokraa nostimme tuossa kohtaa vesimaksuennakon verran ja puolen vuoden päästä nuoripari osti sen asunnon meiltä jo itselleen (pienellä alennuksella markkinahintaan verrattuna).

Jokainen joutuu nämä omalla kohdallaan miettimään vähän sen mukaan, mikä on oma taloudellinen tilanne ja mitä muutenkin ajattelee täysi-ikäisen lapsen tukemisesta. Me on muutenkin harrastettu verovapaita lahjoja ja taloudellinen tuki aikuiselämän alussa menee vähän sen saman teeman alle. Omasta elämästä ei ole jouduttu tinkimään ja tämä apu mitä on annettu on sitten tulevasta perinnöstä pois. Mutta enemmän se parikymppinen sitä tukea tarvitsee kuin viisikymppinen.

Yhteiskunnan tuki koijareita ostaa omalle lapselle sijoitusasunto ja laittaa se nostamaan yhteiskunnan tuet siihen elikkä vuokra tulee asumistukina veronmaksajien pussista. Tuilla maksettu asunto sitten siirretäänkö sen lapsen nimiin. Tuttuni juuri möi yksiön tämmöiselle tapaukselle jonka vanhemmat osti sen sijoitusasunnoksi ja opiskelija poika, ilmeisesti ikuinen opiskelija tuli siihen asumaan yhteiskunnan tuilla. 

Laki on kaikille sama. Mikset itse tee samoin ja osta nuorelle asuntoa?

Kuulostaa aika erikoiselta... siis, että hoidat pyykit yms. Mä oon sitä mieltä, että jos muuttaa kotoa, pitäisi ottaa vastuu omasta taloudesta. Toki kiva jos vanhemmat voi auttaa tiukan paikan tullen, mutta kyllä omilleen muuttavan pitäisi ottaa vastuu omista asioistaan.

Mun esikoinen muutti pois omilleen viime syksynä eikä ole euroakaan pyytänyt. Hoitaa omat hommansa käymällä töissä. Toki auttaisin jos tulisi tiukka paikka ja apua tarvitsisi. Hän on ennemminkin onnellinen, että pystyy hoitamaan omat asiansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me tuettiin alussa paljon, koska oma taloustilanne on hyvä ja meillä on vain yksi lapsi. Lapsi muutti meidän omistamaan asuntoon lakkiaisten jälkeen ja alkoi maksaa vuokraa vasta sitten, kun täytti 18. Alkuun ei siis maksanut vuokraa ja sai pienempää opintotukeakin. Sitten kun täytti 18, alkoi saada täyttä opintotukea ja myös asumistukea. Vuokra laitettiin niin, että saa täyden asumistuen. Opintotuesta jäi vuokranmaksun jälkeen vielä 150€ ja lisäksi annoimme 200€/kk ruokaan. Ja taisimme maksaa kaikki laskut muutenkin.

Tuimme vahvasti ensimmäisen opiskeluvuoden ajan osittain siksi, että oli mahdollisuus ja osittain siksi, että useimmat muut hänen ikäisensä olivat vielä siinä kohtaa abeja ja asuivat vanhempiensa luona vanhempien laskuun. Tuntui ihan kohtuulliselta, että tuetaan samalla tavalla kuin muita saman ikäisiä.

Ensimmäisen opiskeluvuoden keväällä lapsi meni osa-aikatöihin ja on ollut töissä siitä asti. Ruokarahan ja muiden laskujen maksamisen lopetimme ensimmäisen opiskeluvuoden jälkeisenä kesänä, kun lapsi meni naimisiin ja siirtyi puolisoiden keskinäisen elatusvelvollisuuden piiriin. Vuokraa nostimme tuossa kohtaa vesimaksuennakon verran ja puolen vuoden päästä nuoripari osti sen asunnon meiltä jo itselleen (pienellä alennuksella markkinahintaan verrattuna).

Jokainen joutuu nämä omalla kohdallaan miettimään vähän sen mukaan, mikä on oma taloudellinen tilanne ja mitä muutenkin ajattelee täysi-ikäisen lapsen tukemisesta. Me on muutenkin harrastettu verovapaita lahjoja ja taloudellinen tuki aikuiselämän alussa menee vähän sen saman teeman alle. Omasta elämästä ei ole jouduttu tinkimään ja tämä apu mitä on annettu on sitten tulevasta perinnöstä pois. Mutta enemmän se parikymppinen sitä tukea tarvitsee kuin viisikymppinen.

Yhteiskunnan tuki koijareita ostaa omalle lapselle sijoitusasunto ja laittaa se nostamaan yhteiskunnan tuet siihen elikkä vuokra tulee asumistukina veronmaksajien pussista. Tuilla maksettu asunto sitten siirretäänkö sen lapsen nimiin. Tuttuni juuri möi yksiön tämmöiselle tapaukselle jonka vanhemmat osti sen sijoitusasunnoksi ja opiskelija poika, ilmeisesti ikuinen opiskelija tuli siihen asumaan yhteiskunnan tuilla. 

Laki on kaikille sama. Mikset itse tee samoin ja osta nuorelle asuntoa?

Hyvätuloiset hyötyvät tästä kaikille yhteisestä laista enemmän, kuin muut. Laki on sama kaikille, mutta onko se oikein?

Vierailija kirjoitti:

No mikäs siinä jos on varaa. Minunkin vanhemmillani oli varaa auttaa ruhtinaallisesti aikoinaan, ei todellakaan olisi muuten ollut varaa muuttaa pois. Avustivat paljon kaikki opiskeluvuodet alussa enemmän ja vähitellen väheni.

Töitä tein, mutta ne oli mainostenjakoa eli satanen kuussa kun en silloin heti muuta saanut... :D vasta vajaa vuosi omilleni muuttoa myöhemmin sain kaupan alan keikkatyöpaikan. Mulla kyllä vanhemmat tiukasti sanoikin että keskity opintoihin, kesällä tee töitä jos saat. Mutta itse pyrin kyllä silti löytämään sen työpaikan kun muutin pois.

Päälle opintolaina ja asumislisä eli noin 500e siihen aikaan. Opintorahaa en saanut ekoina vuosina vanhempien tulojen takia (niiden tulot vaikutti 20 vuotiaaksi asti omillaan asuvallakin).

Vanhemmat maksoivat opiskelija-asuntoni vuokran (joka sisälsi sähkön ja veden ja netin), kännykän ja isoimmat laskut tyylii vakuutukset alkuun. Hankkivat myös minulle paljon perushuonekaluja ja ruuanlaittojuttuja tuparilahjana. Itse ostin ruuat, vaatteet ja kustansin opiskelujuttuni ja harrastukset. 

Mutta ei mulla vanhemmat kyllä puolesta pyykänneet tms sentään, mielelläänhän minä itse kotini hoidin... Jos on varaa ja halua niin kyllä minusta saa lastaan auttaa vaikka kuinka paljon. Sitten vain ei kannata valittaa että rahaa menee. Jos ei ole varaa tai varaa on vain tarkan budjetin verran niin sekin sanotaan sille nuorelle ihan suoraan. 

Eikä se nyt välttämättä ole mikään karhunpalvelus. Itse ainakin nyt kolmekymppisenä olen ihan itsenäisesti toimeen tuleva ja työssäkäyvä ja taloudenhallintakin kunnossa. Opintoihin sain keskittyä rauhassa eikä tarvinnut ikinä stressata että ei olisi varaa vaikkapa ruokaan. Vähemmän stressiä, enemmän jaksamista opintoihin ja myöhemmin töihin. 

On kuitenkin eroa myös siinä, maksaako vanhemmat oleellisia laskuja ja hankintoja, vai antaako vaan monta sataa kuussa käyttörahaa. Ap sanoi että lapsi käyttää tällä hetkellä, kotona asuessaan, 200-400 euroaa "turhuuksiin". Tämä on todella iso summa ainakin näin köyhemmästä perheestä lähtöisin olevan silmissä, ja tuo 400 euroa nyt ei paljoa jää jälkeen esim. työmarkkinatuesta. Eli kyllä minä ap:n asemassa myös miettisin tätä asiaa ja sitä onko tällainen kestävä ratkaisu kenelläkään - myös se vaikuttaa, millainen on lapsen temperamentti ja miten hän käyttää tällä hetkellä rahaa, ap:n viesteistä tulee hieman se vaikutelma, että lapsi ei ole mikään supertunnollinen rahankäyttäjä.

Minusta on hyvä, että lapselle ei makseta ainakaan kaikkia laskuja suoriltaan, vaan että hän myös itse pääsee hallinnoimaan talouttaan ja tekemään ratkaisuja sen suhteen, miten jakaa rahat eri tarpeiden välillä. Nyt on kuitenkin taloudellisesti kovat ajat kaikilla ja se varmaan näkyy vanhempienkin kukkarossa. Itse miettisin kuinka tarpeellinen esim. auto on nuoren elämässä ja sen mukaan päättäisin osallistunko vanhempana sen ylläpitoon. Jos se on vain ylimääräinen kiva juttu, en maksaisi sen kustannuksia. Mutta jos oikeasti tarpeellinen, esim. koulu on jossain kauempana huonojen kulkuyhteyksien takana tms, niin eri juttu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me tuettiin alussa paljon, koska oma taloustilanne on hyvä ja meillä on vain yksi lapsi. Lapsi muutti meidän omistamaan asuntoon lakkiaisten jälkeen ja alkoi maksaa vuokraa vasta sitten, kun täytti 18. Alkuun ei siis maksanut vuokraa ja sai pienempää opintotukeakin. Sitten kun täytti 18, alkoi saada täyttä opintotukea ja myös asumistukea. Vuokra laitettiin niin, että saa täyden asumistuen. Opintotuesta jäi vuokranmaksun jälkeen vielä 150€ ja lisäksi annoimme 200€/kk ruokaan. Ja taisimme maksaa kaikki laskut muutenkin.

Tuimme vahvasti ensimmäisen opiskeluvuoden ajan osittain siksi, että oli mahdollisuus ja osittain siksi, että useimmat muut hänen ikäisensä olivat vielä siinä kohtaa abeja ja asuivat vanhempiensa luona vanhempien laskuun. Tuntui ihan kohtuulliselta, että tuetaan samalla tavalla kuin muita saman ikäisiä.

Ensimmäisen opiskeluvuoden keväällä lapsi meni osa-aikatöihin ja on ollut töissä siitä asti. Ruokarahan ja muiden laskujen maksamisen lopetimme ensimmäisen opiskeluvuoden jälkeisenä kesänä, kun lapsi meni naimisiin ja siirtyi puolisoiden keskinäisen elatusvelvollisuuden piiriin. Vuokraa nostimme tuossa kohtaa vesimaksuennakon verran ja puolen vuoden päästä nuoripari osti sen asunnon meiltä jo itselleen (pienellä alennuksella markkinahintaan verrattuna).

Jokainen joutuu nämä omalla kohdallaan miettimään vähän sen mukaan, mikä on oma taloudellinen tilanne ja mitä muutenkin ajattelee täysi-ikäisen lapsen tukemisesta. Me on muutenkin harrastettu verovapaita lahjoja ja taloudellinen tuki aikuiselämän alussa menee vähän sen saman teeman alle. Omasta elämästä ei ole jouduttu tinkimään ja tämä apu mitä on annettu on sitten tulevasta perinnöstä pois. Mutta enemmän se parikymppinen sitä tukea tarvitsee kuin viisikymppinen.

Yhteiskunnan tuki koijareita ostaa omalle lapselle sijoitusasunto ja laittaa se nostamaan yhteiskunnan tuet siihen elikkä vuokra tulee asumistukina veronmaksajien pussista. Tuilla maksettu asunto sitten siirretäänkö sen lapsen nimiin. Tuttuni juuri möi yksiön tämmöiselle tapaukselle jonka vanhemmat osti sen sijoitusasunnoksi ja opiskelija poika, ilmeisesti ikuinen opiskelija tuli siihen asumaan yhteiskunnan tuilla. 

Laki on kaikille sama. Mikset itse tee samoin ja osta nuorelle asuntoa?

Hyvätuloiset hyötyvät tästä kaikille yhteisestä laista enemmän, kuin muut. Laki on sama kaikille, mutta onko se oikein?

Joku hyötyy aina enemmän. Sehän on selvää, Miksi et siis itse tee samoin ja osta nuorelle asuntoa?

Nuori muuttaa pois kun nuorella on siihen varaa. Arjen jutuissa autellaan, muttei kyllä aleta elättämään tai vuokraa maksamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me tuettiin alussa paljon, koska oma taloustilanne on hyvä ja meillä on vain yksi lapsi. Lapsi muutti meidän omistamaan asuntoon lakkiaisten jälkeen ja alkoi maksaa vuokraa vasta sitten, kun täytti 18. Alkuun ei siis maksanut vuokraa ja sai pienempää opintotukeakin. Sitten kun täytti 18, alkoi saada täyttä opintotukea ja myös asumistukea. Vuokra laitettiin niin, että saa täyden asumistuen. Opintotuesta jäi vuokranmaksun jälkeen vielä 150€ ja lisäksi annoimme 200€/kk ruokaan. Ja taisimme maksaa kaikki laskut muutenkin.

Tuimme vahvasti ensimmäisen opiskeluvuoden ajan osittain siksi, että oli mahdollisuus ja osittain siksi, että useimmat muut hänen ikäisensä olivat vielä siinä kohtaa abeja ja asuivat vanhempiensa luona vanhempien laskuun. Tuntui ihan kohtuulliselta, että tuetaan samalla tavalla kuin muita saman ikäisiä.

Ensimmäisen opiskeluvuoden keväällä lapsi meni osa-aikatöihin ja on ollut töissä siitä asti. Ruokarahan ja muiden laskujen maksamisen lopetimme ensimmäisen opiskeluvuoden jälkeisenä kesänä, kun lapsi meni naimisiin ja siirtyi puolisoiden keskinäisen elatusvelvollisuuden piiriin. Vuokraa nostimme tuossa kohtaa vesimaksuennakon verran ja puolen vuoden päästä nuoripari osti sen asunnon meiltä jo itselleen (pienellä alennuksella markkinahintaan verrattuna).

Jokainen joutuu nämä omalla kohdallaan miettimään vähän sen mukaan, mikä on oma taloudellinen tilanne ja mitä muutenkin ajattelee täysi-ikäisen lapsen tukemisesta. Me on muutenkin harrastettu verovapaita lahjoja ja taloudellinen tuki aikuiselämän alussa menee vähän sen saman teeman alle. Omasta elämästä ei ole jouduttu tinkimään ja tämä apu mitä on annettu on sitten tulevasta perinnöstä pois. Mutta enemmän se parikymppinen sitä tukea tarvitsee kuin viisikymppinen.

Yhteiskunnan tuki koijareita ostaa omalle lapselle sijoitusasunto ja laittaa se nostamaan yhteiskunnan tuet siihen elikkä vuokra tulee asumistukina veronmaksajien pussista. Tuilla maksettu asunto sitten siirretäänkö sen lapsen nimiin. Tuttuni juuri möi yksiön tämmöiselle tapaukselle jonka vanhemmat osti sen sijoitusasunnoksi ja opiskelija poika, ilmeisesti ikuinen opiskelija tuli siihen asumaan yhteiskunnan tuilla. 

Laki on kaikille sama. Mikset itse tee samoin ja osta nuorelle asuntoa?

Hyvätuloiset hyötyvät tästä kaikille yhteisestä laista enemmän, kuin muut. Laki on sama kaikille, mutta onko se oikein?

Joku hyötyy aina enemmän. Sehän on selvää, Miksi et siis itse tee samoin ja osta nuorelle asuntoa?

No kuule siksi, että minulla EI OLE VARAA ostaa nuorelle omaa asuntoa! Oletko tosiaan noin pihalla, ettet tiedä, ettei kaikilla ole varaa ostaa ylimääräisiä asuntoja lapsilleen? Vai onko tämä kysymyksesi nyt jokin ansa, jonka kautta haluat pyrkiä pilkkaamaan minua ja meitä muita, joilla ei ole sama tulotaso kuin sinulla? No anna tulla, pilkkaa. Kiinnostaa tietää, kuinka p ska ja ylimielinen ihminen mahdatkaan olla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me tuettiin alussa paljon, koska oma taloustilanne on hyvä ja meillä on vain yksi lapsi. Lapsi muutti meidän omistamaan asuntoon lakkiaisten jälkeen ja alkoi maksaa vuokraa vasta sitten, kun täytti 18. Alkuun ei siis maksanut vuokraa ja sai pienempää opintotukeakin. Sitten kun täytti 18, alkoi saada täyttä opintotukea ja myös asumistukea. Vuokra laitettiin niin, että saa täyden asumistuen. Opintotuesta jäi vuokranmaksun jälkeen vielä 150€ ja lisäksi annoimme 200€/kk ruokaan. Ja taisimme maksaa kaikki laskut muutenkin.

Tuimme vahvasti ensimmäisen opiskeluvuoden ajan osittain siksi, että oli mahdollisuus ja osittain siksi, että useimmat muut hänen ikäisensä olivat vielä siinä kohtaa abeja ja asuivat vanhempiensa luona vanhempien laskuun. Tuntui ihan kohtuulliselta, että tuetaan samalla tavalla kuin muita saman ikäisiä.

Ensimmäisen opiskeluvuoden keväällä lapsi meni osa-aikatöihin ja on ollut töissä siitä asti. Ruokarahan ja muiden laskujen maksamisen lopetimme ensimmäisen opiskeluvuoden jälkeisenä kesänä, kun lapsi meni naimisiin ja siirtyi puolisoiden keskinäisen elatusvelvollisuuden piiriin. Vuokraa nostimme tuossa kohtaa vesimaksuennakon verran ja puolen vuoden päästä nuoripari osti sen asunnon meiltä jo itselleen (pienellä alennuksella markkinahintaan verrattuna).

Jokainen joutuu nämä omalla kohdallaan miettimään vähän sen mukaan, mikä on oma taloudellinen tilanne ja mitä muutenkin ajattelee täysi-ikäisen lapsen tukemisesta. Me on muutenkin harrastettu verovapaita lahjoja ja taloudellinen tuki aikuiselämän alussa menee vähän sen saman teeman alle. Omasta elämästä ei ole jouduttu tinkimään ja tämä apu mitä on annettu on sitten tulevasta perinnöstä pois. Mutta enemmän se parikymppinen sitä tukea tarvitsee kuin viisikymppinen.

Yhteiskunnan tuki koijareita ostaa omalle lapselle sijoitusasunto ja laittaa se nostamaan yhteiskunnan tuet siihen elikkä vuokra tulee asumistukina veronmaksajien pussista. Tuilla maksettu asunto sitten siirretäänkö sen lapsen nimiin. Tuttuni juuri möi yksiön tämmöiselle tapaukselle jonka vanhemmat osti sen sijoitusasunnoksi ja opiskelija poika, ilmeisesti ikuinen opiskelija tuli siihen asumaan yhteiskunnan tuilla. 

Ei sillä asumistuella asuntoa saa maksettua! Yksi asukas Helsingissä saa vähän yli 400 e/kk asumistukea ja vastikkeet alkaa jo olla yli 200 e yksiössäkin. Vuokrasta maksat vielä verot ja sitten voitkin lyhentää lainaa jollain kympillä kuukaudessa.

Sun lapsi on onnekas, kun autatte noin paljon. Tein kahta työtä opintojen alusta saakka, jotta sain elämiseni maksettua. Joskus kävin etsimässä kaupan roskiksista sinne heitettyjä ihan hyviä elintarvikkeita, jotta ruokaan ei olisi kulunut rahaa. Tänä päivänä olen taloustieteen maisteri ja tietyllä tapaa ylpeä siitä, että pärjäsin yksin:)

V Et pese sen pyykkejä van opetat vieressä. Kuka haluaa kädettömän töihin.

Mun kuopus 18v. ja ei paljoa osaa. En aio pyykkejä pestä mutta neuvon kylläkin.