Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Nuori muuttaa omilleen, raha
24.06.2022 |
Mun just täysi-ikäinen opiskeleva nuori on päättänyt muuttaa kotoa pois.
Olemme isänsä kanssa eronneet jo vuosia sitten, kumpikin keskituloisia.
Paljonko tuette rahallisesti näissä?
Ajattelin että jatkan puhelimen, netin ja auton ylläpitoa (en bensoja). Ja isänsä laittaa sen 200e, joka ollut elari nuoren tilille kk.
Pesen pyykit ja autan alkuun, kodinkoneet jne..
Opiskelut maksetaan myös, niihin ei paljoa mene.
Kotiin voi tulla syömään koskavaan.
Vaatteet ja harrastukset sitten harkinnan mukaan.
Enempää ei ole resursseja.
Kommentit (137)
Vierailija kirjoitti:
Anoppi on hyysännyt poikaansa (miehen veli). Lopputulos: jo liki 30v. poika asuu omillaan, mutta äiti pesee vielä pyykit, syöttää ja antaa käyttörahat. Poika ei ole vuosiin käynyt töissä tai opiskellut eli oma vastuu elämästä ja pärjäämisestä puuttuu. Ei kovin kannattavaa.
Toki jonkinlainen auttaminen on tärkeää,jotta nuorelle tulee olo, että hänestä välitetään. Itse muutin omilleni 17v. ilman, että asuntoa tultiin edes kanssani katsomaan. Muutakaan tukea en saanut. Se oli kova koulu, mutta on minusta tullut kyllä pärjäävä. Jonkinlainen keskitie olisi tuossa auttamisessa paras.
MInä taas en suostunut tekemään vuokrasopimusta alaikäisen kanssa ja vaadin, että jommankumman vanhemman on asunto hyväksyttävä ja sopimus allekirjoitettava. Olenpa ahdasmielinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa kamalalta tuo " itse on pärjättäva". Miksei voi auttaa, jos siihen on mahdollisuutta taloudellisesti tai ajallisesti ? Keneltä se on pois ? Minulle lapseni ovat tärkeitä minulle, kaikki kolme. Ja vaikka jokaista on autettu eri tavoilla paljonkin, niin kaikki kyllä osaavat laittaa ruokaa, pestä pyykkiä jne. Ja osaavat hoitaa myös raha-asiansa, kun ovat työelämään päässeet. Ja auttavat myös meitä, jos olemme apua tarvinneet.
Arvomaailmoja on erilaisia. Minua ei tuettu taloudellisesti, mutta en silti koe, etteivätkö vanhempani olisi pitäneet minua tärkeänä. Meillä haluttiin kai opettaa itsenäiseksi, työntekoon ja rahan ja sillä saatavien hyödykkeiden arvo jo nuoresta pitäen. Itsenäisyys ja taloudellinen riippumattomuus muista ovatkin minulle tärkeitä asioita nyt aikuisena. Tiedän myös jossain määrin, millaista on, jos rahaa on vähän. Monille helpommalla päässeille voi olla todella vaikeaa ymmärtää, millaista on olla pienituloinen, kun ei ole ikinä ollut siinä tilanteessa, että siihen kahden euron shampoopulloon ei ole varaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa kamalalta tuo " itse on pärjättäva". Miksei voi auttaa, jos siihen on mahdollisuutta taloudellisesti tai ajallisesti ? Keneltä se on pois ? Minulle lapseni ovat tärkeitä minulle, kaikki kolme. Ja vaikka jokaista on autettu eri tavoilla paljonkin, niin kaikki kyllä osaavat laittaa ruokaa, pestä pyykkiä jne. Ja osaavat hoitaa myös raha-asiansa, kun ovat työelämään päässeet. Ja auttavat myös meitä, jos olemme apua tarvinneet.
Arvomaailmoja on erilaisia. Minua ei tuettu taloudellisesti, mutta en silti koe, etteivätkö vanhempani olisi pitäneet minua tärkeänä. Meillä haluttiin kai opettaa itsenäiseksi, työntekoon ja rahan ja sillä saatavien hyödykkeiden arvo jo nuoresta pitäen. Itsenäisyys ja taloudellinen riippumattomuus muista ovatkin minulle tärkeitä asioita nyt aikuisena. Tiedän myös jossain määrin, millaista on, jos rahaa on vähän. Monille helpommalla päässeille voi olla todella vaikeaa ymmärtää, millaista on olla pienituloinen, kun ei ole ikinä ollut siinä tilanteessa, että siihen kahden euron shampoopulloon ei ole varaa.
Miksi sitä vähävaraista pitäisi ymmärtää? Eihän sekään ymmärrä sitä ahkeraa, joka tekee intohimoisesti töitä eikä odota, että saa laiskotella elämänsä loppuun asti.
Vierailija kirjoitti:
No mikäs siinä jos on varaa. Minunkin vanhemmillani oli varaa auttaa ruhtinaallisesti aikoinaan, ei todellakaan olisi muuten ollut varaa muuttaa pois. Avustivat paljon kaikki opiskeluvuodet alussa enemmän ja vähitellen väheni.
Töitä tein, mutta ne oli mainostenjakoa eli satanen kuussa kun en silloin heti muuta saanut... :D vasta vajaa vuosi omilleni muuttoa myöhemmin sain kaupan alan keikkatyöpaikan. Mulla kyllä vanhemmat tiukasti sanoikin että keskity opintoihin, kesällä tee töitä jos saat. Mutta itse pyrin kyllä silti löytämään sen työpaikan kun muutin pois.
Päälle opintolaina ja asumislisä eli noin 500e siihen aikaan. Opintorahaa en saanut ekoina vuosina vanhempien tulojen takia (niiden tulot vaikutti 20 vuotiaaksi asti omillaan asuvallakin).Vanhemmat maksoivat opiskelija-asuntoni vuokran (joka sisälsi sähkön ja veden ja netin), kännykän ja isoimmat laskut tyylii vakuutukset alkuun. Hankkivat myös minulle paljon perushuonekaluja ja ruuanlaittojuttuja tuparilahjana. Itse ostin ruuat, vaatteet ja kustansin opiskelujuttuni ja harrastukset.
Mutta ei mulla vanhemmat kyllä puolesta pyykänneet tms sentään, mielelläänhän minä itse kotini hoidin... Jos on varaa ja halua niin kyllä minusta saa lastaan auttaa vaikka kuinka paljon. Sitten vain ei kannata valittaa että rahaa menee. Jos ei ole varaa tai varaa on vain tarkan budjetin verran niin sekin sanotaan sille nuorelle ihan suoraan.
Eikä se nyt välttämättä ole mikään karhunpalvelus. Itse ainakin nyt kolmekymppisenä olen ihan itsenäisesti toimeen tuleva ja työssäkäyvä ja taloudenhallintakin kunnossa. Opintoihin sain keskittyä rauhassa eikä tarvinnut ikinä stressata että ei olisi varaa vaikkapa ruokaan. Vähemmän stressiä, enemmän jaksamista opintoihin ja myöhemmin töihin.
Monet vanhemmat käyttävät nuoren elämän kustantaessaan argumenttina tuota, että nuori saa keskittyä rauhassa opintoihin. No itsehän tein koko opintojen ajan sivuduunia ja kaikki kesät töitä, mutta valmistuin silti tavoiteajassa maisteriksi laudaturin paperein ja +100 opintopisteellä enemmän, kuin mitä tutkinnon mini vaati. Kyllä opinnot sujuu sivutöistä huolimatta, jos on motivaatiota ja kykyä ajanhallintaan. Tosiaan en ollut edes mikään no-life hikipinko, vaan ravasin kyllä myös melkein joka viikko opiskelijabileissä ja muissa riennoissa. En ihan oikeasti tuntenut ylisuorittavani mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa kamalalta tuo " itse on pärjättäva". Miksei voi auttaa, jos siihen on mahdollisuutta taloudellisesti tai ajallisesti ? Keneltä se on pois ? Minulle lapseni ovat tärkeitä minulle, kaikki kolme. Ja vaikka jokaista on autettu eri tavoilla paljonkin, niin kaikki kyllä osaavat laittaa ruokaa, pestä pyykkiä jne. Ja osaavat hoitaa myös raha-asiansa, kun ovat työelämään päässeet. Ja auttavat myös meitä, jos olemme apua tarvinneet.
Arvomaailmoja on erilaisia. Minua ei tuettu taloudellisesti, mutta en silti koe, etteivätkö vanhempani olisi pitäneet minua tärkeänä. Meillä haluttiin kai opettaa itsenäiseksi, työntekoon ja rahan ja sillä saatavien hyödykkeiden arvo jo nuoresta pitäen. Itsenäisyys ja taloudellinen riippumattomuus muista ovatkin minulle tärkeitä asioita nyt aikuisena. Tiedän myös jossain määrin, millaista on, jos rahaa on vähän. Monille helpommalla päässeille voi olla todella vaikeaa ymmärtää, millaista on olla pienituloinen, kun ei ole ikinä ollut siinä tilanteessa, että siihen kahden euron shampoopulloon ei ole varaa.
Miksi sitä vähävaraista pitäisi ymmärtää? Eihän sekään ymmärrä sitä ahkeraa, joka tekee intohimoisesti töitä eikä odota, että saa laiskotella elämänsä loppuun asti.
Tässäpä kirjoittikin taas erittäin suurisieluinen ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mikäs siinä jos on varaa. Minunkin vanhemmillani oli varaa auttaa ruhtinaallisesti aikoinaan, ei todellakaan olisi muuten ollut varaa muuttaa pois. Avustivat paljon kaikki opiskeluvuodet alussa enemmän ja vähitellen väheni.
Töitä tein, mutta ne oli mainostenjakoa eli satanen kuussa kun en silloin heti muuta saanut... :D vasta vajaa vuosi omilleni muuttoa myöhemmin sain kaupan alan keikkatyöpaikan. Mulla kyllä vanhemmat tiukasti sanoikin että keskity opintoihin, kesällä tee töitä jos saat. Mutta itse pyrin kyllä silti löytämään sen työpaikan kun muutin pois.
Päälle opintolaina ja asumislisä eli noin 500e siihen aikaan. Opintorahaa en saanut ekoina vuosina vanhempien tulojen takia (niiden tulot vaikutti 20 vuotiaaksi asti omillaan asuvallakin).Vanhemmat maksoivat opiskelija-asuntoni vuokran (joka sisälsi sähkön ja veden ja netin), kännykän ja isoimmat laskut tyylii vakuutukset alkuun. Hankkivat myös minulle paljon perushuonekaluja ja ruuanlaittojuttuja tuparilahjana. Itse ostin ruuat, vaatteet ja kustansin opiskelujuttuni ja harrastukset.
Mutta ei mulla vanhemmat kyllä puolesta pyykänneet tms sentään, mielelläänhän minä itse kotini hoidin... Jos on varaa ja halua niin kyllä minusta saa lastaan auttaa vaikka kuinka paljon. Sitten vain ei kannata valittaa että rahaa menee. Jos ei ole varaa tai varaa on vain tarkan budjetin verran niin sekin sanotaan sille nuorelle ihan suoraan.
Eikä se nyt välttämättä ole mikään karhunpalvelus. Itse ainakin nyt kolmekymppisenä olen ihan itsenäisesti toimeen tuleva ja työssäkäyvä ja taloudenhallintakin kunnossa. Opintoihin sain keskittyä rauhassa eikä tarvinnut ikinä stressata että ei olisi varaa vaikkapa ruokaan. Vähemmän stressiä, enemmän jaksamista opintoihin ja myöhemmin töihin.
Monet vanhemmat käyttävät nuoren elämän kustantaessaan argumenttina tuota, että nuori saa keskittyä rauhassa opintoihin. No itsehän tein koko opintojen ajan sivuduunia ja kaikki kesät töitä, mutta valmistuin silti tavoiteajassa maisteriksi laudaturin paperein ja +100 opintopisteellä enemmän, kuin mitä tutkinnon mini vaati. Kyllä opinnot sujuu sivutöistä huolimatta, jos on motivaatiota ja kykyä ajanhallintaan. Tosiaan en ollut edes mikään no-life hikipinko, vaan ravasin kyllä myös melkein joka viikko opiskelijabileissä ja muissa riennoissa. En ihan oikeasti tuntenut ylisuorittavani mitään.
Kaikkien liikuttavimpia on nämä memory lanelaisia jotka aina ilmestyy muistelemaan omaa erinomaisuuttaan.
Nykyajan koulu ja opiskelu on kaikkinensa täysin erilaista kuin meidän aikanamme!
Tuolla menolla se lapsi ei itsenäisty ja luottaa vielä kymmenenkin vuoden päästä siihen, että mamma pesee pyykit ja maksaa kaiken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mikäs siinä jos on varaa. Minunkin vanhemmillani oli varaa auttaa ruhtinaallisesti aikoinaan, ei todellakaan olisi muuten ollut varaa muuttaa pois. Avustivat paljon kaikki opiskeluvuodet alussa enemmän ja vähitellen väheni.
Töitä tein, mutta ne oli mainostenjakoa eli satanen kuussa kun en silloin heti muuta saanut... :D vasta vajaa vuosi omilleni muuttoa myöhemmin sain kaupan alan keikkatyöpaikan. Mulla kyllä vanhemmat tiukasti sanoikin että keskity opintoihin, kesällä tee töitä jos saat. Mutta itse pyrin kyllä silti löytämään sen työpaikan kun muutin pois.
Päälle opintolaina ja asumislisä eli noin 500e siihen aikaan. Opintorahaa en saanut ekoina vuosina vanhempien tulojen takia (niiden tulot vaikutti 20 vuotiaaksi asti omillaan asuvallakin).Vanhemmat maksoivat opiskelija-asuntoni vuokran (joka sisälsi sähkön ja veden ja netin), kännykän ja isoimmat laskut tyylii vakuutukset alkuun. Hankkivat myös minulle paljon perushuonekaluja ja ruuanlaittojuttuja tuparilahjana. Itse ostin ruuat, vaatteet ja kustansin opiskelujuttuni ja harrastukset.
Mutta ei mulla vanhemmat kyllä puolesta pyykänneet tms sentään, mielelläänhän minä itse kotini hoidin... Jos on varaa ja halua niin kyllä minusta saa lastaan auttaa vaikka kuinka paljon. Sitten vain ei kannata valittaa että rahaa menee. Jos ei ole varaa tai varaa on vain tarkan budjetin verran niin sekin sanotaan sille nuorelle ihan suoraan.
Eikä se nyt välttämättä ole mikään karhunpalvelus. Itse ainakin nyt kolmekymppisenä olen ihan itsenäisesti toimeen tuleva ja työssäkäyvä ja taloudenhallintakin kunnossa. Opintoihin sain keskittyä rauhassa eikä tarvinnut ikinä stressata että ei olisi varaa vaikkapa ruokaan. Vähemmän stressiä, enemmän jaksamista opintoihin ja myöhemmin töihin.
Monet vanhemmat käyttävät nuoren elämän kustantaessaan argumenttina tuota, että nuori saa keskittyä rauhassa opintoihin. No itsehän tein koko opintojen ajan sivuduunia ja kaikki kesät töitä, mutta valmistuin silti tavoiteajassa maisteriksi laudaturin paperein ja +100 opintopisteellä enemmän, kuin mitä tutkinnon mini vaati. Kyllä opinnot sujuu sivutöistä huolimatta, jos on motivaatiota ja kykyä ajanhallintaan. Tosiaan en ollut edes mikään no-life hikipinko, vaan ravasin kyllä myös melkein joka viikko opiskelijabileissä ja muissa riennoissa. En ihan oikeasti tuntenut ylisuorittavani mitään.
Kaikkien liikuttavimpia on nämä memory lanelaisia jotka aina ilmestyy muistelemaan omaa erinomaisuuttaan.
Nykyajan koulu ja opiskelu on kaikkinensa täysin erilaista kuin meidän aikanamme!
Arvasin, että jotakuta alkaa harmittaa kommenttini! En ole erinomainen, olen oikeasti aika laiska. Maailma on täynnä minua paljon ahkerampia ja pystyvämpiä ihmisiä. Halusin kommentillani tuoda ilmi, että ei se sivuduunin tekeminen tarkoita, ettei nuori pystyisi suoriutumaan opinnoistaan.
Mikä muuten on "meidän aikaamme"? Itse valmistuin vuonna 2015.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kotitöiden tekeminen puolesta on täydellinne karhunpalvelus sille lapselle ja tämän tulevalle perheelle.
Pyykit voi toki käydä itse pesemässä kotona. Ja joku sairastelu, kova kiire on poikkeuksia.
t. 18- ja 20-vuotiaiden äiti
Ei ole ekologista pestä puolia koneellisia. Maapallon kannalta on parempi, että nuori tuo pyykit kotiin kuin että kahdessa paikassa pyöritetään vajaita pesukoneellisia.
Ekologista ei myöskään ole asua yksin. Haittavero moisesta pitäisi laittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mikäs siinä jos on varaa. Minunkin vanhemmillani oli varaa auttaa ruhtinaallisesti aikoinaan, ei todellakaan olisi muuten ollut varaa muuttaa pois. Avustivat paljon kaikki opiskeluvuodet alussa enemmän ja vähitellen väheni.
Töitä tein, mutta ne oli mainostenjakoa eli satanen kuussa kun en silloin heti muuta saanut... :D vasta vajaa vuosi omilleni muuttoa myöhemmin sain kaupan alan keikkatyöpaikan. Mulla kyllä vanhemmat tiukasti sanoikin että keskity opintoihin, kesällä tee töitä jos saat. Mutta itse pyrin kyllä silti löytämään sen työpaikan kun muutin pois.
Päälle opintolaina ja asumislisä eli noin 500e siihen aikaan. Opintorahaa en saanut ekoina vuosina vanhempien tulojen takia (niiden tulot vaikutti 20 vuotiaaksi asti omillaan asuvallakin).Vanhemmat maksoivat opiskelija-asuntoni vuokran (joka sisälsi sähkön ja veden ja netin), kännykän ja isoimmat laskut tyylii vakuutukset alkuun. Hankkivat myös minulle paljon perushuonekaluja ja ruuanlaittojuttuja tuparilahjana. Itse ostin ruuat, vaatteet ja kustansin opiskelujuttuni ja harrastukset.
Mutta ei mulla vanhemmat kyllä puolesta pyykänneet tms sentään, mielelläänhän minä itse kotini hoidin... Jos on varaa ja halua niin kyllä minusta saa lastaan auttaa vaikka kuinka paljon. Sitten vain ei kannata valittaa että rahaa menee. Jos ei ole varaa tai varaa on vain tarkan budjetin verran niin sekin sanotaan sille nuorelle ihan suoraan.
Eikä se nyt välttämättä ole mikään karhunpalvelus. Itse ainakin nyt kolmekymppisenä olen ihan itsenäisesti toimeen tuleva ja työssäkäyvä ja taloudenhallintakin kunnossa. Opintoihin sain keskittyä rauhassa eikä tarvinnut ikinä stressata että ei olisi varaa vaikkapa ruokaan. Vähemmän stressiä, enemmän jaksamista opintoihin ja myöhemmin töihin.
Monet vanhemmat käyttävät nuoren elämän kustantaessaan argumenttina tuota, että nuori saa keskittyä rauhassa opintoihin. No itsehän tein koko opintojen ajan sivuduunia ja kaikki kesät töitä, mutta valmistuin silti tavoiteajassa maisteriksi laudaturin paperein ja +100 opintopisteellä enemmän, kuin mitä tutkinnon mini vaati. Kyllä opinnot sujuu sivutöistä huolimatta, jos on motivaatiota ja kykyä ajanhallintaan. Tosiaan en ollut edes mikään no-life hikipinko, vaan ravasin kyllä myös melkein joka viikko opiskelijabileissä ja muissa riennoissa. En ihan oikeasti tuntenut ylisuorittavani mitään.
Kaikkien liikuttavimpia on nämä memory lanelaisia jotka aina ilmestyy muistelemaan omaa erinomaisuuttaan.
Nykyajan koulu ja opiskelu on kaikkinensa täysin erilaista kuin meidän aikanamme!
Arvasin, että jotakuta alkaa harmittaa kommenttini! En ole erinomainen, olen oikeasti aika laiska. Maailma on täynnä minua paljon ahkerampia ja pystyvämpiä ihmisiä. Halusin kommentillani tuoda ilmi, että ei se sivuduunin tekeminen tarkoita, ettei nuori pystyisi suoriutumaan opinnoistaan.
Mikä muuten on "meidän aikaamme"? Itse valmistuin vuonna 2015.
Sinä halusit vain mesoa ja päteä ja päsmäröidä. Ikävää että sinulta jäi asiallisen käytöksen opettelu hoitamatta silloin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mikäs siinä jos on varaa. Minunkin vanhemmillani oli varaa auttaa ruhtinaallisesti aikoinaan, ei todellakaan olisi muuten ollut varaa muuttaa pois. Avustivat paljon kaikki opiskeluvuodet alussa enemmän ja vähitellen väheni.
Töitä tein, mutta ne oli mainostenjakoa eli satanen kuussa kun en silloin heti muuta saanut... :D vasta vajaa vuosi omilleni muuttoa myöhemmin sain kaupan alan keikkatyöpaikan. Mulla kyllä vanhemmat tiukasti sanoikin että keskity opintoihin, kesällä tee töitä jos saat. Mutta itse pyrin kyllä silti löytämään sen työpaikan kun muutin pois.
Päälle opintolaina ja asumislisä eli noin 500e siihen aikaan. Opintorahaa en saanut ekoina vuosina vanhempien tulojen takia (niiden tulot vaikutti 20 vuotiaaksi asti omillaan asuvallakin).Vanhemmat maksoivat opiskelija-asuntoni vuokran (joka sisälsi sähkön ja veden ja netin), kännykän ja isoimmat laskut tyylii vakuutukset alkuun. Hankkivat myös minulle paljon perushuonekaluja ja ruuanlaittojuttuja tuparilahjana. Itse ostin ruuat, vaatteet ja kustansin opiskelujuttuni ja harrastukset.
Mutta ei mulla vanhemmat kyllä puolesta pyykänneet tms sentään, mielelläänhän minä itse kotini hoidin... Jos on varaa ja halua niin kyllä minusta saa lastaan auttaa vaikka kuinka paljon. Sitten vain ei kannata valittaa että rahaa menee. Jos ei ole varaa tai varaa on vain tarkan budjetin verran niin sekin sanotaan sille nuorelle ihan suoraan.
Eikä se nyt välttämättä ole mikään karhunpalvelus. Itse ainakin nyt kolmekymppisenä olen ihan itsenäisesti toimeen tuleva ja työssäkäyvä ja taloudenhallintakin kunnossa. Opintoihin sain keskittyä rauhassa eikä tarvinnut ikinä stressata että ei olisi varaa vaikkapa ruokaan. Vähemmän stressiä, enemmän jaksamista opintoihin ja myöhemmin töihin.
Monet vanhemmat käyttävät nuoren elämän kustantaessaan argumenttina tuota, että nuori saa keskittyä rauhassa opintoihin. No itsehän tein koko opintojen ajan sivuduunia ja kaikki kesät töitä, mutta valmistuin silti tavoiteajassa maisteriksi laudaturin paperein ja +100 opintopisteellä enemmän, kuin mitä tutkinnon mini vaati. Kyllä opinnot sujuu sivutöistä huolimatta, jos on motivaatiota ja kykyä ajanhallintaan. Tosiaan en ollut edes mikään no-life hikipinko, vaan ravasin kyllä myös melkein joka viikko opiskelijabileissä ja muissa riennoissa. En ihan oikeasti tuntenut ylisuorittavani mitään.
Kaikkien liikuttavimpia on nämä memory lanelaisia jotka aina ilmestyy muistelemaan omaa erinomaisuuttaan.
Nykyajan koulu ja opiskelu on kaikkinensa täysin erilaista kuin meidän aikanamme!
Arvasin, että jotakuta alkaa harmittaa kommenttini! En ole erinomainen, olen oikeasti aika laiska. Maailma on täynnä minua paljon ahkerampia ja pystyvämpiä ihmisiä. Halusin kommentillani tuoda ilmi, että ei se sivuduunin tekeminen tarkoita, ettei nuori pystyisi suoriutumaan opinnoistaan.
Mikä muuten on "meidän aikaamme"? Itse valmistuin vuonna 2015.Sinä halusit vain mesoa ja päteä ja päsmäröidä. Ikävää että sinulta jäi asiallisen käytöksen opettelu hoitamatta silloin.
No ei ollut tarkoitus, että kommenteistani tulisi jollekin noin paha mieli ja suuttumus. Kivaa juhannusta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi en maksaisi kaikkea nyt, miksi lapsen pitäisi odottaa jopa 40 vuotta, että saa rahani? On hankittu asunto, auto, maksettu vaihtarivuodet jne. vain siksi, ettei lapsen tarvitse kärvistellä opintotuella ja itkeä sitä, että vanhemmilla on rahaa, mutta eivät auta. Rahahanat menevät kiinni samantien, kun lapsi menee avoliittoon, koska siinä vaiheessa on tultava toimeen omillaan. Tätä ei nuorempana seurustelukumppanit ymmärtäneet, miksi ei poikakaverin vanhemmat maksa heidänkin matkojaan ja harrastuksiaan.
Vierailija kirjoitti:
Miksi en maksaisi kaikkea nyt, miksi lapsen pitäisi odottaa jopa 40 vuotta, että saa rahani? On hankittu asunto, auto, maksettu vaihtarivuodet jne. vain siksi, ettei lapsen tarvitse kärvistellä opintotuella ja itkeä sitä, että vanhemmilla on rahaa, mutta eivät auta. Rahahanat menevät kiinni samantien, kun lapsi menee avoliittoon, koska siinä vaiheessa on tultava toimeen omillaan. Tätä ei nuorempana seurustelukumppanit ymmärtäneet, miksi ei poikakaverin vanhemmat maksa heidänkin matkojaan ja harrastuksiaan.
Miksi juuri avoliitto on se rajapyykki? Maksatteko siis yhä, jos nuori on työelämässä mutta sinkku?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi en maksaisi kaikkea nyt, miksi lapsen pitäisi odottaa jopa 40 vuotta, että saa rahani? On hankittu asunto, auto, maksettu vaihtarivuodet jne. vain siksi, ettei lapsen tarvitse kärvistellä opintotuella ja itkeä sitä, että vanhemmilla on rahaa, mutta eivät auta. Rahahanat menevät kiinni samantien, kun lapsi menee avoliittoon, koska siinä vaiheessa on tultava toimeen omillaan. Tätä ei nuorempana seurustelukumppanit ymmärtäneet, miksi ei poikakaverin vanhemmat maksa heidänkin matkojaan ja harrastuksiaan.
Miksi juuri avoliitto on se rajapyykki? Maksatteko siis yhä, jos nuori on työelämässä mutta sinkku?
Asunto ja auton kulut maksetaan. Ei rahoja hautaan mukaansa saa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi en maksaisi kaikkea nyt, miksi lapsen pitäisi odottaa jopa 40 vuotta, että saa rahani? On hankittu asunto, auto, maksettu vaihtarivuodet jne. vain siksi, ettei lapsen tarvitse kärvistellä opintotuella ja itkeä sitä, että vanhemmilla on rahaa, mutta eivät auta. Rahahanat menevät kiinni samantien, kun lapsi menee avoliittoon, koska siinä vaiheessa on tultava toimeen omillaan. Tätä ei nuorempana seurustelukumppanit ymmärtäneet, miksi ei poikakaverin vanhemmat maksa heidänkin matkojaan ja harrastuksiaan.
Miksi juuri avoliitto on se rajapyykki? Maksatteko siis yhä, jos nuori on työelämässä mutta sinkku?
Asunto ja auton kulut maksetaan. Ei rahoja hautaan mukaansa saa.
Eikun kertoisitko, miksi juuri avoliitto on se rajapyykki? Haluatteko varmistaa, etteivät rahanne menisi vahingossakaan miniän taskuihin vai mitä?
Vierailija kirjoitti:
Tuolla menolla se lapsi ei itsenäisty ja luottaa vielä kymmenenkin vuoden päästä siihen, että mamma pesee pyykit ja maksaa kaiken.
Nythän työelämään on tullu ekat pilalle paapotut prinsessat ja prinssit jotka ahdistuu ja kokee itsensä kiusatuksi ja lopulta jäävät mielenterveyssyistä eläkkeelle alle 30-vuotiaina. Syynä on se kun yllättyvät työssä kun kukaan ei teekkään asioita heidän puolestaan eikä työelämä muutenkaan pyöri heidän tahtonsa mukaan. Lisäks pitää osata ottaa ohjeita esimieheltä mihin tämä porukka ei koskaan opi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä, itse lähdin 16v omilleen ilman mitään. Töitä painoin maatiloilla, kaupassa, missävaan.. ja nälkä tuli silti välillä. Lainat hain ja opiskelin, tutkinto min. ajalla loppuun, samoin autokoulu, omilla rahoilla.
Tie oli liian kivikkoinen ja silloin oli toisin, töitä riitti.
Tätä en haluaisi omalle lapselle. Mutta toisaalta myös kasvattaa.Pyykit nyt ajattelin hoitaa, kun noissa kämpissä mitä nuori katsellut, ei ole tilaa pesukoneelle.
Jos talossa ei ole pesutupaa, nuori tulee itse pesemään pyykkinsä sinun koneellasi. En tiedä, onko kyseessä tyttö vai poika, mutta jos haluat hänen joskus löytävän elämänkumppanin ja saavan hyvän parisuhteen, älä pese hänen pyykkejään, älä siivoa hänen kotiaan, äläkä laita hänen ruokiaan. Neuvo, opasta ja auta pyydettäessä, mutta älä tee puolesta. Se on valtava karhunpalvelus, joka kostautuu myöhemmin.
Asioita voi tehdä myös _yhdessä_. Puolin ja toisin. Monin paikoin maailmaa se on ihan tavallista.
Ja sinäkin saatat vielä tarvita jonkun tekemään asioita myös ihan puolestasi. Haluaakohan lapsesi tehdä niin, jos opetat että jokainen huolehtikoon vain itsestään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä, itse lähdin 16v omilleen ilman mitään. Töitä painoin maatiloilla, kaupassa, missävaan.. ja nälkä tuli silti välillä. Lainat hain ja opiskelin, tutkinto min. ajalla loppuun, samoin autokoulu, omilla rahoilla.
Tie oli liian kivikkoinen ja silloin oli toisin, töitä riitti.
Tätä en haluaisi omalle lapselle. Mutta toisaalta myös kasvattaa.Pyykit nyt ajattelin hoitaa, kun noissa kämpissä mitä nuori katsellut, ei ole tilaa pesukoneelle.
Jos talossa ei ole pesutupaa, nuori tulee itse pesemään pyykkinsä sinun koneellasi. En tiedä, onko kyseessä tyttö vai poika, mutta jos haluat hänen joskus löytävän elämänkumppanin ja saavan hyvän parisuhteen, älä pese hänen pyykkejään, älä siivoa hänen kotiaan, äläkä laita hänen ruokiaan. Neuvo, opasta ja auta pyydettäessä, mutta älä tee puolesta. Se on valtava karhunpalvelus, joka kostautuu myöhemmin.
Asioita voi tehdä myös _yhdessä_. Puolin ja toisin. Monin paikoin maailmaa se on ihan tavallista.
Ja sinäkin saatat vielä tarvita jonkun tekemään asioita myös ihan puolestasi. Haluaakohan lapsesi tehdä niin, jos opetat että jokainen huolehtikoon vain itsestään?
Ihanko tosiaan uskot, että nuori ei opi tekemään asioita yhdessä ja suostu auttamaan vanhempiaan näiden ikääntyessä, jos hänet opettaa pesemään omat pyykkinsä, laittamaan itse ruokaa ja siivoamaan omassa kodissaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuolla menolla se lapsi ei itsenäisty ja luottaa vielä kymmenenkin vuoden päästä siihen, että mamma pesee pyykit ja maksaa kaiken.
Nythän työelämään on tullu ekat pilalle paapotut prinsessat ja prinssit jotka ahdistuu ja kokee itsensä kiusatuksi ja lopulta jäävät mielenterveyssyistä eläkkeelle alle 30-vuotiaina. Syynä on se kun yllättyvät työssä kun kukaan ei teekkään asioita heidän puolestaan eikä työelämä muutenkaan pyöri heidän tahtonsa mukaan. Lisäks pitää osata ottaa ohjeita esimieheltä mihin tämä porukka ei koskaan opi.
Nythän työelämä on mennyt sellaiseksi, että aikuiset siellä eivät enää kanna minkäänlaista yhteiskuntavastuuta, vaan yrittävät vain riistää näitä nuoria, joiden arvelevat olevan tietämättömiä ja kokemattomia.
Alue: Aihe vapaa
No mikäs siinä jos on varaa. Minunkin vanhemmillani oli varaa auttaa ruhtinaallisesti aikoinaan, ei todellakaan olisi muuten ollut varaa muuttaa pois. Avustivat paljon kaikki opiskeluvuodet alussa enemmän ja vähitellen väheni.
Töitä tein, mutta ne oli mainostenjakoa eli satanen kuussa kun en silloin heti muuta saanut... :D vasta vajaa vuosi omilleni muuttoa myöhemmin sain kaupan alan keikkatyöpaikan. Mulla kyllä vanhemmat tiukasti sanoikin että keskity opintoihin, kesällä tee töitä jos saat. Mutta itse pyrin kyllä silti löytämään sen työpaikan kun muutin pois.
Päälle opintolaina ja asumislisä eli noin 500e siihen aikaan. Opintorahaa en saanut ekoina vuosina vanhempien tulojen takia (niiden tulot vaikutti 20 vuotiaaksi asti omillaan asuvallakin).
Vanhemmat maksoivat opiskelija-asuntoni vuokran (joka sisälsi sähkön ja veden ja netin), kännykän ja isoimmat laskut tyylii vakuutukset alkuun. Hankkivat myös minulle paljon perushuonekaluja ja ruuanlaittojuttuja tuparilahjana. Itse ostin ruuat, vaatteet ja kustansin opiskelujuttuni ja harrastukset.
Mutta ei mulla vanhemmat kyllä puolesta pyykänneet tms sentään, mielelläänhän minä itse kotini hoidin... Jos on varaa ja halua niin kyllä minusta saa lastaan auttaa vaikka kuinka paljon. Sitten vain ei kannata valittaa että rahaa menee. Jos ei ole varaa tai varaa on vain tarkan budjetin verran niin sekin sanotaan sille nuorelle ihan suoraan.
Eikä se nyt välttämättä ole mikään karhunpalvelus. Itse ainakin nyt kolmekymppisenä olen ihan itsenäisesti toimeen tuleva ja työssäkäyvä ja taloudenhallintakin kunnossa. Opintoihin sain keskittyä rauhassa eikä tarvinnut ikinä stressata että ei olisi varaa vaikkapa ruokaan. Vähemmän stressiä, enemmän jaksamista opintoihin ja myöhemmin töihin.