Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Munasoluluovutuksella raskaaksi?
24.06.2022 |
Ollaan käännetty kaikki kivet omien sukusolujen kanssa, ja nyt edessä pian raskauden yritys luovutetulla munasolulla.
Ollaan käyty läpi keskusteluita ja arviointeja, ja kaikki on valmista. Luulin olevani jo täysin valmis, mutta nyt loppumetreillä on alkanut jännittää, miltä tuntuisi kantaa lapsi, jossa on toisen ihmisen dna. En halua enää kysellä lääkäriltä, etten vaikuttaisi ihan tuuliviiriltä. Ehkä tämä on se sama tunne, kun jollakin tulee ennen alttarille kävelyä. Eli vaikka haluaa asiaa kovasti, niin rimakauhu iskee.
Onkohan tämä tunne normaali ja asiaan kuuluva? Ja siis en tiedä, mitä emmin kun järjen tasolla olen älyttömän kiitollinen tästä mahdollisuudesta ja haluan lapsen, piste. Jokin tunnepuoli nyt vain on alkanut jumittamaan. Mitä jos se lapsi ei tunnukaan omalta? Tai jos hän onkin ihan kuten mieheni, ja minä tunnen itseni aina ulkopuoliseksi, jos ei yhtään muistutakaan minua? Siis tällaisia omituisia ajatuksia on alkanut tupsahdella mieleen...
Olen idiootti, kun nyt pitäisi olla vain loputtoman kiitollinen, tiedän sen. Pitäisikö minun antaa näiden ajatusten vain olla ja mennä, vai pitäisikö näihin regoida?
Kommentit (62)
Kyllä se lapsi varmaan muistuttaisi sinua ainakin ulkoisesti jonkin verran sillä luovuttajan ulkoisten kriteerien ja terveyden perusteellahan lahjasolu valitaan ja jos pidät miehestäsi paljon niin sen suhteen tuskin ongelmaa, lapsi muistuttaa väistämättä miestäsi. Jos tulet raskaaksi ja saatte lapsen niin kyllä luonnollisen kiintymisen pitäisi syntyä. Mietitään nyt vaikka skenaariota, ettet tietäisi, että kohdussasi kasvava lapsi olisikin saanut alkunsa lahjasolusta ja miehesi solusta. Lapsi muistuttaisi myös ulkoisesti sinua vähän (silmienväri yms.) niin et tulisi välttämättä edes epäilleeksi, ettei lapsi olisi sinun. Ainakaan siten, että se vaikuttaisi mitenkään siihen, miten paljon lasta rakastat. Mulla ei toki kokemusta lahjasoluista henkilökohtaisesti, mutta jos olet ns. tervepäinen niin osaat arvostaa perheessä ja lapsessasi ehkä aivan muita asioita kuin oman, ei nyt niin paljon muista ihmisistä poikkeavan, ainutlaatuisen perimäsi jatkumista. Muksu on oma yksilönsä joka tapauksessa eikä vanhempiensa kopio. Mielelläänhän sitä tulee helposti raskaaksi ilman minkäänlaisia hoitoja, mutta jos se vaihtoehto nyt ei ole mahdollinen niin eipä tuo sukusoluasia niin merkittävä ole. Lapsi tulee sentään sen verran mieheesi, että siitä tulee sinustakin varmasti miellyttävä ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja siis noi on ihan tavallisia ajatuksia, mutta ne kannattaa käsitellä.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se lapsi varmaan muistuttaisi sinua ainakin ulkoisesti jonkin verran sillä luovuttajan ulkoisten kriteerien ja terveyden perusteellahan lahjasolu valitaan ja jos pidät miehestäsi paljon niin sen suhteen tuskin ongelmaa, lapsi muistuttaa väistämättä miestäsi. Jos tulet raskaaksi ja saatte lapsen niin kyllä luonnollisen kiintymisen pitäisi syntyä. Mietitään nyt vaikka skenaariota, ettet tietäisi, että kohdussasi kasvava lapsi olisikin saanut alkunsa lahjasolusta ja miehesi solusta. Lapsi muistuttaisi myös ulkoisesti sinua vähän (silmienväri yms.) niin et tulisi välttämättä edes epäilleeksi, ettei lapsi olisi sinun. Ainakaan siten, että se vaikuttaisi mitenkään siihen, miten paljon lasta rakastat. Mulla ei toki kokemusta lahjasoluista henkilökohtaisesti, mutta jos olet ns. tervepäinen niin osaat arvostaa perheessä ja lapsessasi ehkä aivan muita asioita kuin oman, ei nyt niin paljon muista ihmisistä poikkeavan, ainutlaatuisen perimäsi jatkumista. Muksu on oma yksilönsä joka tapauksessa eikä vanhempiensa kopio. Mielelläänhän sitä tulee helposti raskaaksi ilman minkäänlaisia hoitoja, mutta jos se vaihtoehto nyt ei ole mahdollinen niin eipä tuo sukusoluasia niin merkittävä ole. Lapsi tulee sentään sen verran mieheesi, että siitä tulee sinustakin varmasti miellyttävä ihminen.
Aivan, toivonkin kovasti, että saisin nähdä mieheni kaltaisuuden lapsessa. Mieheni on hieno ihminen.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ja siis noi on ihan tavallisia ajatuksia, mutta ne kannattaa käsitellä.
Olemme siis jo käyneet näitä keskusteluita ja olleet jonossa useita kuukausia. Nyt, kun loppu häämöttää (tai alku), niin yhtäkkiä huomaan ajattelevani näitä. Pelkään, että jos nyt tässä vaiheessa alan empimään tai siis esittämään näitä mietteitäni, meidät otetaan pois jonosta.
Ap
Eikö jokin vertaistukipalsta, esim. Simpukka ry ylläpitää sellaisia, olisi hyvä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikö jokin vertaistukipalsta, esim. Simpukka ry ylläpitää sellaisia, olisi hyvä?
Jostain syystä se Simpukan alusta on minulle hankala hahmottaa ja keskusteluita vaikea seurata, pitäisi varmaan vielä opetella sitä navigoimaan.
Ap
Olen saanut lapsen lahjamunasolulla. En ole oikein koskaan meinannut muistaa, ettei hän ole biologisesti oma, koska tuntuu niin siltä. Kaikin puolin tuntuu 110% omalta lapselta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Epigenetiikka saattaa vaikuttaa, että lapsesta tulee myös vähän sinun kaltaisesi. Omien sukulaisten luovutetut sukusolut olisivat parhain vaihtoehto, ettei tulisi harmitusta, ettei oma suku jatku geneettisesti, mutta se ei tietenkään usein ole mahdollista, kun perheet ovat Suomessa pieniä.
Samanlaisia tuntemuksia tulee myös bioraskauksissa esim. lapsen sukupuolen johdosta ja ne ovat täysin hyväksyttyjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistakaa että lapsella on oikeus tietää alkuperänsä. Ja 18-vuotiaana hän voi saada munasolun luovuttajan selville, ihmisen josta hän puoliksi koostuu
Vierailija kirjoitti:
Olen saanut lapsen lahjamunasolulla. En ole oikein koskaan meinannut muistaa, ettei hän ole biologisesti oma, koska tuntuu niin siltä. Kaikin puolin tuntuu 110% omalta lapselta.
Hienoa kuulla, ja onnittelut vanhemmuudesta!
Tuntuiko sinusta raskauden aikana mitenkään ihmeemmältä (jos siis olet synnyttänyt lapsen)? Olen toki kuullut naisilta, joilla on omilla sukusoluilla tullut lapsi, että on hassua kun sisällä on joku ihan toinen ihminen kasvamassa. Siis että ehkä joka tapauksessa raskausaikana voi sellaisia ihmetellä että kukas siellä kasvaakaan.
Olen ihan ylianalysoinnin pauloissa nyt. Kun aiemmin, asian häämöttäessä vasta "sitten joskus" tulevaisuudessa, pystyin ajattelemaan järjellä ja yksinkertaisen loogisesti.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmasti kaikki tuntevat ihmisiä jotka eivät luonteeltaan muistuta paljoakaan biologisia vanhempiaan tai sukulaisiaan. Arpapeliä se on geeniperimän kanssa myös biologisilla lapsilla.
Vierailija kirjoitti:
Epigenetiikka saattaa vaikuttaa, että lapsesta tulee myös vähän sinun kaltaisesi. Omien sukulaisten luovutetut sukusolut olisivat parhain vaihtoehto, ettei tulisi harmitusta, ettei oma suku jatku geneettisesti, mutta se ei tietenkään usein ole mahdollista, kun perheet ovat Suomessa pieniä.
Samanlaisia tuntemuksia tulee myös bioraskauksissa esim. lapsen sukupuolen johdosta ja ne ovat täysin hyväksyttyjä.
Mietin joskus sitä, että olisin kysynyt sukulaiselta. Mutta he ovat muuten jääneet aika kaukaisiksi minulle. Tuntuisi jotenkin tungettelevalta siis alkaa kyselemään heiltä, sillä emme muuten pidä yhteyksiä. Se olisi toki ollut hienoa noin muuten.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinulla, raskauden ajan elämiselläsi ja syömiselläsi on merkittävä rooli, että lapsesta tulee terve. Et ole mikään ulkopuolinen, vaan sinun ansiostasi lapsesta tulee tietynlainen. Pelkkä hyvälaatuinen munasolu ja DNA ei riitä terveen lapsen tuottamiseen.
Tätä voi miettiä silloin, jos mies esim. omii lastaan liiaksi itselleen.
Vierailija kirjoitti:
Sinulla, raskauden ajan elämiselläsi ja syömiselläsi on merkittävä rooli, että lapsesta tulee terve. Et ole mikään ulkopuolinen, vaan sinun ansiostasi lapsesta tulee tietynlainen. Pelkkä hyvälaatuinen munasolu ja DNA ei riitä terveen lapsen tuottamiseen.
Tätä voi miettiä silloin, jos mies esim. omii lastaan liiaksi itselleen.
Kiitos tästä hyvästä näkökulmasta.
Ap
Suomessa saatetaan käyttää puolta pienempää luovuttajaa mitä itse olet. Täällä on siinä mielessä huono tilanne luovuttajien osalta ettet pääse niin hyvin vaikuttamaan luovuttajan ulkonäköön kuten esimerkiksi. Ulkomailla. Virossakin käytetään vain listalla olevilla. Puolassa oikeasti käytetään aikaa ideaali mätsien aikaansaamiseksi. Selvitä klinikalta millä tavoin he valikoivat luovuttajia. Joka maalta löytyy omanlaisensa tapa. Tiedän ettei kaikkia välttämättä haittaa random munasolut, joillekin tällä onkin isompi merkitys kuten näemmä sulle.
Vierailija kirjoitti:
Suomessa saatetaan käyttää puolta pienempää luovuttajaa mitä itse olet. Täällä on siinä mielessä huono tilanne luovuttajien osalta ettet pääse niin hyvin vaikuttamaan luovuttajan ulkonäköön kuten esimerkiksi. Ulkomailla. Virossakin käytetään vain listalla olevilla. Puolassa oikeasti käytetään aikaa ideaali mätsien aikaansaamiseksi. Selvitä klinikalta millä tavoin he valikoivat luovuttajia. Joka maalta löytyy omanlaisensa tapa. Tiedän ettei kaikkia välttämättä haittaa random munasolut, joillekin tällä onkin isompi merkitys kuten näemmä sulle.
Mikä on siis puolet pienempi? Pituus, hiusten väri, silmien väri ja etnisyys on ne ominaisuudet, joita Suomessa saa tietoon. Nämä katsotaan äidin ominaisuuksien mukaan (niin haluttaessa, kai). Eli siis pituus tulee kyllä tietoon, paino tietty ei, mutta luovuttajat ovat suht. normaalipainoisia.
En uskaltaisi hoitoihin ulkomaille monestakin syystä.
Ap
Toivottavasti käytät kotimaista luovuttajaa niin on lapsen helpompi löytää hänet sitten aikanaan
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti käytät kotimaista luovuttajaa niin on lapsen helpompi löytää hänet sitten aikanaan
Kyllä, tuo on yksi syistä, miksen uskaltaisi ulkomaille.
Ap
Alue: Aihe vapaa
Lahjasukusoluja käytettäessä prosessiin kuuluu keskustelut psykologin kanssa. Ilmeisesti et ole näissä vielä käynyt? Voit siellä rauhassa puhua kaikenlaisista tuntemuksista ja ajatuksista, joita asia herättää. Tämä on hyvin tunteellinen asia, niin ei tarvitse turhaan hävetä erilaisia ajatuksia, joita herää.