Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Munasoluluovutuksella raskaaksi?
24.06.2022 |
Ollaan käännetty kaikki kivet omien sukusolujen kanssa, ja nyt edessä pian raskauden yritys luovutetulla munasolulla.
Ollaan käyty läpi keskusteluita ja arviointeja, ja kaikki on valmista. Luulin olevani jo täysin valmis, mutta nyt loppumetreillä on alkanut jännittää, miltä tuntuisi kantaa lapsi, jossa on toisen ihmisen dna. En halua enää kysellä lääkäriltä, etten vaikuttaisi ihan tuuliviiriltä. Ehkä tämä on se sama tunne, kun jollakin tulee ennen alttarille kävelyä. Eli vaikka haluaa asiaa kovasti, niin rimakauhu iskee.
Onkohan tämä tunne normaali ja asiaan kuuluva? Ja siis en tiedä, mitä emmin kun järjen tasolla olen älyttömän kiitollinen tästä mahdollisuudesta ja haluan lapsen, piste. Jokin tunnepuoli nyt vain on alkanut jumittamaan. Mitä jos se lapsi ei tunnukaan omalta? Tai jos hän onkin ihan kuten mieheni, ja minä tunnen itseni aina ulkopuoliseksi, jos ei yhtään muistutakaan minua? Siis tällaisia omituisia ajatuksia on alkanut tupsahdella mieleen...
Olen idiootti, kun nyt pitäisi olla vain loputtoman kiitollinen, tiedän sen. Pitäisikö minun antaa näiden ajatusten vain olla ja mennä, vai pitäisikö näihin regoida?
Kommentit (62)
Lue kirja Jatulintarha - kaksi tositarinaa lapsettomuushoidoista. On hyvä teos, toinen kirjoittaja pohtii noita kysymyksiä joita itsekin esität (ja löytää oman vastauksensa).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
tarkkuutta siihen otsikointiin. LUOVUTUKSELLA ei tulla raskaaksi vaan VASTAANOTOLLA.
Totta, hups :D
Ap
Vierailija kirjoitti:
Lue kirja Jatulintarha - kaksi tositarinaa lapsettomuushoidoista. On hyvä teos, toinen kirjoittaja pohtii noita kysymyksiä joita itsekin esität (ja löytää oman vastauksensa).
Huippua, kiitos vinkistä!
Ap
Oletko valmis ottamaan myös vammaisen lapsen vastaan?
Mulla on lapsi luovutetulla muna-ja sittiösolulla. Ei tuntunut yhtään oudolta raskausaikana ja lapseen on ollut helppo kiintyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on lapsi luovutetulla muna-ja sittiösolulla. Ei tuntunut yhtään oudolta raskausaikana ja lapseen on ollut helppo kiintyä.
Kiitos, helpottaa kuulla positiivisia kokemuksia. Ehkä saan tämän rimakauhun vielä kuriin :)
Ap
Olen viimeisilläni raskaana luovutetusta munasolusta. Olin aivan paniikissa kun kuulin että meille olisi luovuttaja tiedossa, oli tosi vaikea tehdä lopullista päätöstä siitä että otetaanko ne munasolut nyt sitten vastaan vai ei. Luovuttajasta saa tietää harmillisen vähän, ja mielessä pyöri kaikenlaisia skenaarioita siitä minkälainen lapsesta voisi tulla.
Raskauden aikana on ollut monenlaisia tunteita, välillä olen ihan maassa ja mietin, että mitä ihmettä olen mennyt tekemään, ja kaikki on pilalla, mutta se menee aina äkkiä ohi.
Vatsa on jo iso ja vauva liikkuu kovasti, kyllä häneen on kiintynyt ja kovasti toivoo että kaikki menisi hyvin ja vauva syntyisi elossa ja terveenä.
Meillä on myös yksi geneettisesti oma lapsi, ja ainakin näin raskausaikana asiat ei tunnu ihan samalta. Vaikea sanoa johtuuko siitä että kyseessä on toinen lapsi, jolloin mikään ei ole yhtä jännittävää kuin esikoisen kohdalla, vai siitä että tiedän ettei lapsella ole minun geenejäni, mutta tunnepuolella tämän vauvan odottaminen on erilaista, ja kiintymyksen tunteita on tullut hitaammin.
Tiedän kuitenkin että rakkaus tulee sitten kun vauvan näkee ja häntä hoitaa päivittäin, en ole siitä huolissani.
Tsemppiä, nämä on tosi isoja asioita, ja tunteet seilaa laidasta laitaan, onnesta katumukseen ja takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen viimeisilläni raskaana luovutetusta munasolusta. Olin aivan paniikissa kun kuulin että meille olisi luovuttaja tiedossa, oli tosi vaikea tehdä lopullista päätöstä siitä että otetaanko ne munasolut nyt sitten vastaan vai ei. Luovuttajasta saa tietää harmillisen vähän, ja mielessä pyöri kaikenlaisia skenaarioita siitä minkälainen lapsesta voisi tulla.
Raskauden aikana on ollut monenlaisia tunteita, välillä olen ihan maassa ja mietin, että mitä ihmettä olen mennyt tekemään, ja kaikki on pilalla, mutta se menee aina äkkiä ohi.
Vatsa on jo iso ja vauva liikkuu kovasti, kyllä häneen on kiintynyt ja kovasti toivoo että kaikki menisi hyvin ja vauva syntyisi elossa ja terveenä.
Meillä on myös yksi geneettisesti oma lapsi, ja ainakin näin raskausaikana asiat ei tunnu ihan samalta. Vaikea sanoa johtuuko siitä että kyseessä on toinen lapsi, jolloin mikään ei ole yhtä jännittävää kuin esikoisen kohdalla, vai siitä että tiedän ettei lapsella ole minun geenejäni, mutta tunnepuolella tämän vauvan odottaminen on erilaista, ja kiintymyksen tunteita on tullut hitaammin.
Tiedän kuitenkin että rakkaus tulee sitten kun vauvan näkee ja häntä hoitaa päivittäin, en ole siitä huolissani.
Tsemppiä, nämä on tosi isoja asioita, ja tunteet seilaa laidasta laitaan, onnesta katumukseen ja takaisin.
Kiitos kokemuksesi jakamisesta. Tuntuu helpottavalta tietää, etten ole ihan omituinen, kun mietin näitä asioita.
Meillä ei ole aiempia lapsia. Ehkä se voi kohdallani tehdä sen, että raskausaika on niin ihmeellistä ettei jää niin paljon aikaa epäilyksen tunteille. Jos siis olemme niin onnekkaat, että raskaus alkaa ja onnistuu. Lääkärit ovat kyllä olleet optimistisia lähtökohdistamme.
Oikein paljon tsemppiä loppuraskauteen ja kesän helteisiin!
Ap
Vierailija kirjoitti:
Oletko valmis ottamaan myös vammaisen lapsen vastaan?
Kyllä luovutetulla sukusolulla aikaansaadun raskauden saa abortoida yhtä lailla, jos seuloissa paljastuu jotain sellaista ettei raskautta halua jatkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olisin luovuttaja niin miettisin, että minulla olisi ehkä lapsi jossain ja millainen hän olisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko valmis ottamaan myös vammaisen lapsen vastaan?
Kyllä luovutetulla sukusolulla aikaansaadun raskauden saa abortoida yhtä lailla, jos seuloissa paljastuu jotain sellaista ettei raskautta halua jatkaa.
No sitten on kyllä väärin mennä hakemaan uutta munasolua
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko valmis ottamaan myös vammaisen lapsen vastaan?
Kyllä luovutetulla sukusolulla aikaansaadun raskauden saa abortoida yhtä lailla, jos seuloissa paljastuu jotain sellaista ettei raskautta halua jatkaa.
No sitten on kyllä väärin mennä hakemaan uutta munasolua
Mutta onko väärin yrittää uutta raskautta, jos abortoi vammaisen lapsen, joka sai alkunsa omista sukusoluista? Onko moraalinen koodi sama vai eri?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko valmis ottamaan myös vammaisen lapsen vastaan?
Kyllä luovutetulla sukusolulla aikaansaadun raskauden saa abortoida yhtä lailla, jos seuloissa paljastuu jotain sellaista ettei raskautta halua jatkaa.
Jos jotakin ilmenisi, niin varmasti kuuntelisin lääkäreitä asiassa. Nykyäänhän mietitään, että mitä vammaisuus oikeastaan edes tarkoittaa, joka on hyvä asia. Eli kaikki elämä on yhtä arvokasta, vaikka toimintakyvyn tasoja on erilaisia. Vammaisjärjestöt ovat tässä aktiivisia, ja taitaa olla niin, että sanalle vammainen on jopa tulossa muita, sopivampia ilmaistuja.
Mutta jos lapsen elämä olisi alusta asti pelkkää fyysistä ja henkistä tuskaa ja kärsimystä, niin sitten luultavasti olisi eettisintä tehdä abortti. Siis omalla kohdalla näin ajattelen. Muiden ratkaisutkin ymmärrän.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko valmis ottamaan myös vammaisen lapsen vastaan?
Kyllä luovutetulla sukusolulla aikaansaadun raskauden saa abortoida yhtä lailla, jos seuloissa paljastuu jotain sellaista ettei raskautta halua jatkaa.
No sitten on kyllä väärin mennä hakemaan uutta munasolua
Höpöhöpö. Yleensä niitä alkioita on pakastimessa useita odottamassa, kaikki on kerätty samalta luovuttajalta samalla kertaa. Olisiko parempi laittaa ne sitten roskiin, jos kerran ei ole lupa yrittää uudestaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko valmis ottamaan myös vammaisen lapsen vastaan?
Kyllä luovutetulla sukusolulla aikaansaadun raskauden saa abortoida yhtä lailla, jos seuloissa paljastuu jotain sellaista ettei raskautta halua jatkaa.
No sitten on kyllä väärin mennä hakemaan uutta munasolua
Höpöhöpö. Yleensä niitä alkioita on pakastimessa useita odottamassa, kaikki on kerätty samalta luovuttajalta samalla kertaa. Olisiko parempi laittaa ne sitten roskiin, jos kerran ei ole lupa yrittää uudestaan?
Keskustelun jankkaaja on löytynyt, ding ding ding! (Siis tämä abortin kieltäjä.)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko valmis ottamaan myös vammaisen lapsen vastaan?
Kyllä luovutetulla sukusolulla aikaansaadun raskauden saa abortoida yhtä lailla, jos seuloissa paljastuu jotain sellaista ettei raskautta halua jatkaa.
No sitten on kyllä väärin mennä hakemaan uutta munasolua
Mutta onko väärin yrittää uutta raskautta, jos abortoi vammaisen lapsen, joka sai alkunsa omista sukusoluista? Onko moraalinen koodi sama vai eri?
Mun mielestä on ylipäänsä väärin seuloa vammoja. Jos haluaa lapsen niin sitten pitää myös olla valmis ottamaan hänet vastaan sellaisena kuin hän on
Lapsen yrittämiseen ja vanhemmaksi tuloon kuuluu minusta luonnollisena osana epäröinti ja huolet koska vastuu ja elämänmuutos on suuri. Sanot, ap, että haluat lapsen. Kuuntele sitä tunnetta. Mieti kumpaa katuisit enemmän, perääntymistä nyt vai raskautta. Lapsi ei koskaan ole tilaustuote. Hän voi tuntua vieraalta ja erilaiselta, vaikka olisi geneettisesti oma, koska jokainen on erilainen yksilö. Rakkaus syttyy lasta hoitaessa ja hänen kanssaan eläessä. Kaikkea hyvää sinulle!
Vierailija kirjoitti:
Onnea yritykseen
Kiitos paljon!
Ap
Alue: Aihe vapaa
tarkkuutta siihen otsikointiin. LUOVUTUKSELLA ei tulla raskaaksi vaan VASTAANOTOLLA.