Munasoluluovutuksella raskaaksi?

Vierailija kirjoitti:

Lapsen yrittämiseen ja vanhemmaksi tuloon kuuluu minusta luonnollisena osana epäröinti ja huolet koska vastuu ja elämänmuutos on suuri. Sanot, ap, että haluat lapsen. Kuuntele sitä tunnetta. Mieti kumpaa katuisit enemmän, perääntymistä nyt vai raskautta. Lapsi ei koskaan ole tilaustuote. Hän voi tuntua vieraalta ja erilaiselta, vaikka olisi geneettisesti oma, koska jokainen on erilainen yksilö. Rakkaus syttyy lasta hoitaessa ja hänen kanssaan eläessä. Kaikkea hyvää sinulle!

Kiitos, tämä kosketti! Samoin kaikkea hyvää!

Ap

Kyllä kannattaa kaikki ajatukset ja tunteet pohtia läpikotaisin nyt eikä vasta myöhemmin. Se mihin päädyt, on sinun asiasi, ei toisten. Saat empiä, saat vaihtaa mieltä. Itse koin lapsettomuushoidoissa lahjamunasolut mahdottomaksi ajatukseksi itseni kannalta. Toisille ajatus sopii tosi hyvin, toisille taas ei ollenkaan. Minä kuuluin jälkimmäisiin. Onneksi lopulta saimme biologisen lapsen.

Minulla on lapsi, jota en edes itse synnyttänyt. En siis kokenut raskausaikaa. Lapsi tuli meille vauvana ja kyllä se kiintymys tuli hyvin pian. Sinä saat olla raskaana ja synnytät ja varmasti olet äiti tunteiltasi.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä kannattaa kaikki ajatukset ja tunteet pohtia läpikotaisin nyt eikä vasta myöhemmin. Se mihin päädyt, on sinun asiasi, ei toisten. Saat empiä, saat vaihtaa mieltä. Itse koin lapsettomuushoidoissa lahjamunasolut mahdottomaksi ajatukseksi itseni kannalta. Toisille ajatus sopii tosi hyvin, toisille taas ei ollenkaan. Minä kuuluin jälkimmäisiin. Onneksi lopulta saimme biologisen lapsen.

Kiitos kannustuksesta. Hienoa kuulla, että teillä kävi lopulta hyvin!

Ap

En ole saanut lasta lahjasolulla mutta voisin pitää sitä elämässä mahdollisena, jos vielä ehtisin tavata hyvän kumppanin (ikää alkaa olla, yksi lapsi on). Olen ajatellut että asia olisi itsellenikin juuri tuolla tavalla vaikea mutta että ehkä voisin ajatella että minun kehoni tuon lapsen on kuitenkin pääasiassa valmistanut. Ja vastasyntynyt on niiiiin ihana että oman sellaisen piteleminen olisi ihana päästä vielä kokemaan. Ensimmäisten päivien oksitosiinimyrsky on jotain aivan käsittämätöntä (toki hieman raskastakin olla niin tunteellisena päiväkausia) mutta luultavasti se olisi todella upeaa myös lahjasolulla saadun vauvan kanssa. Tätä on vaikea muotoilla, mutta voisiko auttaa tavallaan ajatella, että olet ryhtymässä ihanaan seikkailuun jota et oikeastaan pysty kuvittelemaan ennalta ennen kuin se koet? Ei tarvitse kontrolloida asiaa koska sitä ei voi kontrolloida Pahoittelut jos viestini on epäselvä.

Yleensä munasolun luovuttajat ovat jo synnyttäneitä eli äitejä. Miltä tuntuu tietoisuus siitä että sinun lapsellasi on sisarpuoli jossain?

Vierailija kirjoitti:

Minulla on lapsi, jota en edes itse synnyttänyt. En siis kokenut raskausaikaa. Lapsi tuli meille vauvana ja kyllä se kiintymys tuli hyvin pian. Sinä saat olla raskaana ja synnytät ja varmasti olet äiti tunteiltasi.

On hassua, että teininä ajattelin, että olisi ihana saada lapsia, mutta voi kun ei tarvitsisi "kärsiä" raskausaikaa ja synnytystä. Nyt sitä ajattelee, että voi kun saisi kokea raskausajan ja synnytyksen. 

Eli näkisin tosiaan raskauden jo ihanana lahjana, enkä itsestäänselvyytenä, kuten joskus naiivina lapsena tein.

Mukava kuulla, että te olette saaneet kaivatun lapsen. Toivottavasti meitäkin lykästää :)

Ap 

Vierailija kirjoitti:

Yleensä munasolun luovuttajat ovat jo synnyttäneitä eli äitejä. Miltä tuntuu tietoisuus siitä että sinun lapsellasi on sisarpuoli jossain?

En yhtään keksi, miksi tämä olisi ongelma kun on hyväksynyt sen, että lapsella on myös geneettinen äitikin jossain muualla.

Tiedän yhden jo täysi-ikäisen lapsen, joka on saanut alkunsa luovutetulla munasolulla. Hän on ainakin todella fiksu ja pärjännyt koulussa vanhempiaan paremmin sekä kaikin tavoin ihana ihminen.

Vierailija kirjoitti:

En ole saanut lasta lahjasolulla mutta voisin pitää sitä elämässä mahdollisena, jos vielä ehtisin tavata hyvän kumppanin (ikää alkaa olla, yksi lapsi on). Olen ajatellut että asia olisi itsellenikin juuri tuolla tavalla vaikea mutta että ehkä voisin ajatella että minun kehoni tuon lapsen on kuitenkin pääasiassa valmistanut. Ja vastasyntynyt on niiiiin ihana että oman sellaisen piteleminen olisi ihana päästä vielä kokemaan. Ensimmäisten päivien oksitosiinimyrsky on jotain aivan käsittämätöntä (toki hieman raskastakin olla niin tunteellisena päiväkausia) mutta luultavasti se olisi todella upeaa myös lahjasolulla saadun vauvan kanssa. Tätä on vaikea muotoilla, mutta voisiko auttaa tavallaan ajatella, että olet ryhtymässä ihanaan seikkailuun jota et oikeastaan pysty kuvittelemaan ennalta ennen kuin se koet? Ei tarvitse kontrolloida asiaa koska sitä ei voi kontrolloida Pahoittelut jos viestini on epäselvä.

Ymmärrän kyllä hyvin, mitä tarkoitat. Ehkä vanhemmuus on myös siihen kasvamista, ettei kaikkea voi kontrolloida? Lapsikin kasvaa omaksi itsekseen, eikä ole kuin lainassa. Mitä enemmän luen eri lähtökohdista kirjoitettuja kommentteja, sitä enempi tuntuu, ettei dna voi olla kovinkaan tärkeässä asemassa, kun vaakakupissa painaa halu omasta perheestä ja se ihana seikkailu.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Yleensä munasolun luovuttajat ovat jo synnyttäneitä eli äitejä. Miltä tuntuu tietoisuus siitä että sinun lapsellasi on sisarpuoli jossain?

Minulla itselläni on sisarpuoli, jonka olen tavannut vain kerran. Asiaan liittyy taustoja, joita omat vanhempani eivät ole minulle kyenneet kunnolla selittämään. Olen siis vain hyväksynyt asian, eikä minulla ole tiedossa edes tämän henkilön nimeä (olin lapsi, kun tapasimme).

Tästä ei ole jäänyt minulle mitään kummempia traumoja. Välillä mietin, että toivottavasti sisarpuoli voi hyvin. En kuitenkaan osaa kaivata tuntematonta ihmistä. Tämän vuoksi aihe ei huoleta minua.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Tiedän yhden jo täysi-ikäisen lapsen, joka on saanut alkunsa luovutetulla munasolulla. Hän on ainakin todella fiksu ja pärjännyt koulussa vanhempiaan paremmin sekä kaikin tavoin ihana ihminen.

Mukava kuulla!

Olen itse ounastellut, että munasoluluovuttajalla on tyypillisesti vahva tunneäly ja empatiakyky, joka periytyy myös lapselle. Ei siis ihmekään, jos lapsista kasvaa ihania ihmisiä, toki kasvuympäristökin vaikuttaa paljon.

Ap

Instagramissa on useampi asiaa käsittelevä tili, josta saisit varmasti vertaistukea. Löydät heitä esim @helminauhaperheet tilin seuraajista.

Vierailija kirjoitti:

Instagramissa on useampi asiaa käsittelevä tili, josta saisit varmasti vertaistukea. Löydät heitä esim @helminauhaperheet tilin seuraajista.

Kiitos paljon vinkistä!

Ap

Missä saisi vertaustukea munasolun luovutusasiassa? Onko facebookissa siihen liittyviä ryhmiä? Dextra luovutuspaikkana kiinnostaa, koska tutut ovat siellä hoidossa ja olen kuullut paljon hyvää heistä.

Aloittajan kysymykset on normaaleja ja aiheellisia. Omasta kokemuksesta voin kertoa, että ikinä ei ole kaduttanut jälkeenpäin, lapsi on ihan yhtä rakas, tuollaista asiaa aniharvoin edes muistaakaan, ja kyllä: Lapselle pitää se aikanaan kertoa, mutta sitäkään ei kannata jännittää.

Tsemppiä. Käy keskustelussa ja muista samalla, että tarkoituksena on saada lupa hankkia lapsi luovutetulla munasolulla, jos sitä toivotte. Vaikka siis kertoisit avoimesti ajatuksistasi, yritä kuitenkin jo työstää ajatusmaailmaa positiiviseen suuntaan.

Voit asettaa toiveita mutta klinikka voi sitten mahdollisesti tarjota vähän muutakin. Oma valinta, haluaako silloin vai odottaako mieluummin omien kriteerien kaltaista. Kyse on ihan saatavuudesta: jos on jonossa, yritetään löytää jonottajille jonosijan ja toiveiden mukaan sopiva.

Esimerkiksi minulta kysyttiin myös lyhyemmän luovuttajan soluista mutta koska olen itse pitkä, valitsin hieman pidemmän vaikka itseäni lyhyemmän jolla oli sama silmien väri kuin itselläni. Tutunoloiset piirteet voivat luoda hengenheimolaisuutta. Jollekin toiselle lyhyehkö vaaleahiuksinen saattoi olla juuri toivottu.

Koskaan ei voi tietää, mikä yhdistelmä sukusoluja toimii. Jostain lahjasolusta raskaus voi alkaa ja jatkua, toisesta ei. Niinpä kriteerien sijaan on hyvä muistaa myös pääasia eli lapsen saaminen.

Lapsi on syntymässä alkuvuodesta ja kaikki vaikuttaa olevan kunnossa.

Ei se raskaana olo tunnu mitenkään erilaiselta ja lasta rakastaa ihan samalla tavalla kuin biologista lasta. t. nimim. kokemusta on

Onnea matkaan :)

En ole tullut raskaaksi luovutetuilla munasoluilla mutta olen itse luovuttanut munasoluja joitain vuosia sitten. En suoraan sanottuna edes ajattele sitä, ne ovat minulle vain luovutettuja munasoluja, minkä avulla jonkun raskaus on ehkä saatu alkamaan. Toivon että joku on niillä saanut haluamansa lapsen. En koe lapsen olevan millään tavalla minun, koska eihän minulla ole ollut mitään osuutta sen lapsen toivomisessa, suunnittelussa ja syntymisessä, siis siinä millä on oikeasti merkitystä. Sukusolut on vain soluja.

Minulla itselläni on kaksi lasta jotka olen saanut luovutuksen jälkeen. Nämä on todellakin ainoat lapset jotka minulla on, enkä tosiaan ajattele että lapsillani olisi ehkä jossain joku sisaruspuoli. Muistan kun ennen luovutusta minulta kysyttiin, mitä kertoisin omille lapsilleni asiasta. Minusta aika hämmentävä kysymys. Koska miksi kertoisin? Toki voin kertoa luovuttaneen sukusoluja, jos asia sattuu joskus olemaan puheenaiheena.