Soitin aamulla töihin ja ilmoitin äkillisestä sairaslomastani ja puhelimesta kuului suoraa huutoa

Vierailija kirjoitti:

Ei ihme, ettei hoitoalan työoloihin saada muutosta, kun henkilökunta venyy ja paukkuu ja esimiehet nauttivat aina rauhassa pitkistä vapaista. Esihenkilö on aina vastuussa henkilökunnan riittävyydestä. Oli hän vapaalla tai ei. Jos hän ei tätä suostu uskomaan, yhteys aviin tai liittoon.

Eipä meillä Vantaalla avi tee yhtään mitään vaikka sinne epäkohdat ilmoitetaan. Liittokin ollut aivan yhtä hyödytön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ARVOSTUS KADONNUT kirjoitti:

eikö ollutkaan kutsumus ammatti MIKSI SIELLÄ ROIKUTTE SAIKUTTAMASSA JA MUITA KIUSAAMASSA. KYLLÄ ON HOITSUILLA KOVAT LUULOT ITSESTÄÄN JA TARPEELLISUUDESTAAN.POLITRUKKI PUNAPÄÄ ÄMMÄ MEINAA OIKEIN TUKEHTUA KUN PAASAA PERUS PALKOISTA EI KERTAAKAAN TUA JULKI MITÄ PALKAT ON LISINEEN.

Ei ole ainakaan minulle mitenkään erityisempi kutsumus. Jotain työtä vaan on tehtävä, joten hoitoala nyt tuli valittua. Hoidan kyllä työni, sen mihin olen sopimuksessa palkkani eteen sitoutunut, mutta en muuta. Hinnoittelen vapaa-aikani niin korkealle ettei työnantaja varmasti suostu maksamaan sitä hintaa millä minut saisi jäämään ylimääräisiä vuoroja tekemään.

Toivottavasti myös työnantajapuoli ymmärtää, ettet ole valmis joustamaan tarvittaessa, eikä sieltäkään löydy joustoa loma- tai vapaapäivätoiveisiin. Itse olen pyrkinyt joustamaan aina, kun mahdollista ja kaikista ikävimmältä tuntuu se, kun kaikki työntekijät eivät ymmärrä sitä, että joudtaminen on vastavuoroisesti välillä työnantajan puolelta eli esimerkiksi vapaapäivätoiveet menevät aina läpi ja sitten alkaa se helvetinmoinen vinkuna varsinkin akoilla, että taas samat henkilöt ovat saaneet vapaata...

Minä en koskaan jousta, mutta en odota joustoa työnantajaltakaan. Osaan järjestää menoni siten, että ne tulevat työajan ulkopuolelle. Hyvin on mennyt tällä tyylillä jo viisi vuotta eikä burn outista tietoakaan, vaikka paljon meilläkin saikkuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kenenkään ole pakko jäädä tekemään tuplavuoroa. Hoitakoot johto uutta henkilökuntaa hätätyöhön. On potilasturvallisuusriski, jos työntekijä ei saa levätä välillä.

Meillä henkilökunta joutuu hoitamaan pyhisin nuo sijaisten hommaamiset, olen siis tällaisessa asumispalveluyksikössä. Jos sijaista ei löydy, kuten juhannuksena ei satavarmasti löydy, se onneton joka siellä töissä on aamuvuorossa joutuu jäämään sinne väkisin koska niitä asiakkaita ei voi jättää hoitamatta. Ehkä hän siksi kilahti, kun omat juhannussuunnitelmat meni mönkään. Mutta sellaista se on hoitoalalla.

Mule tulisi tuossa tilanteessa niin paha noidannuoli selkään että olisi ihan pakko jäädä itsekin saikulle. Jos pomo ei vastaisi puhelimeen ja hommaisi sijaista, niin soittaisin poliisille ja kertoisin heille että minä lähdne nyt ensiapuun, tänne jää asumisyksikköläiset oman onnensa nojaan.

Et ole vissiin koskaan ollut vuorotyössä. Jestas sentään aleta poliisille soittamaan, jos pomo ei vastaa puhelimeen. Olin kolmivuorotyössä tehtaassa 12 vuotta ja joka vuorossa oli vuorovastaava, joka hoitaa sijaisen, jos joku sairastuu. Ei vuorotyötä tehdä missään niin, että pomo vastaa puhelimeen 24/7 ympäri vuoden.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ihme, ettei hoitoalan työoloihin saada muutosta, kun henkilökunta venyy ja paukkuu ja esimiehet nauttivat aina rauhassa pitkistä vapaista. Esihenkilö on aina vastuussa henkilökunnan riittävyydestä. Oli hän vapaalla tai ei. Jos hän ei tätä suostu uskomaan, yhteys aviin tai liittoon.

Eipä meillä Vantaalla avi tee yhtään mitään vaikka sinne epäkohdat ilmoitetaan. Liittokin ollut aivan yhtä hyödytön.

Sama kokemus mulla. Ainoa, joka puuttui epäkohtiin oli kaupunki, joka osti asumispalvelun yksityiseltä firmalta. Eikä sittenkään mitään oikeita muutoksia tehty vaan esitettiin.

Tässä ketjussa on tullut ilmi kaikki syyt miksi vaihdoin alaa. Suurin syy oli juurikin tuollaiset esimiehet, joilla oli omasta mielestään vain oikeuksia, mutta ei velvollisuuksia. Missään muualla en ole vielä törmännyt moiseen, että esimies lähtee vapaille ja jättää omat hommat rivityöntekijöille. Palkka ei vaikuttanut ollenkaan alanvaihtopäätökseeni.

Saikuttajat pitäisi kieritellä tervassa ja höyhenissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ARVOSTUS KADONNUT kirjoitti:

eikö ollutkaan kutsumus ammatti MIKSI SIELLÄ ROIKUTTE SAIKUTTAMASSA JA MUITA KIUSAAMASSA. KYLLÄ ON HOITSUILLA KOVAT LUULOT ITSESTÄÄN JA TARPEELLISUUDESTAAN.POLITRUKKI PUNAPÄÄ ÄMMÄ MEINAA OIKEIN TUKEHTUA KUN PAASAA PERUS PALKOISTA EI KERTAAKAAN TUA JULKI MITÄ PALKAT ON LISINEEN.

Ei ole ainakaan minulle mitenkään erityisempi kutsumus. Jotain työtä vaan on tehtävä, joten hoitoala nyt tuli valittua. Hoidan kyllä työni, sen mihin olen sopimuksessa palkkani eteen sitoutunut, mutta en muuta. Hinnoittelen vapaa-aikani niin korkealle ettei työnantaja varmasti suostu maksamaan sitä hintaa millä minut saisi jäämään ylimääräisiä vuoroja tekemään.

Toivottavasti myös työnantajapuoli ymmärtää, ettet ole valmis joustamaan tarvittaessa, eikä sieltäkään löydy joustoa loma- tai vapaapäivätoiveisiin. Itse olen pyrkinyt joustamaan aina, kun mahdollista ja kaikista ikävimmältä tuntuu se, kun kaikki työntekijät eivät ymmärrä sitä, että joudtaminen on vastavuoroisesti välillä työnantajan puolelta eli esimerkiksi vapaapäivätoiveet menevät aina läpi ja sitten alkaa se helvetinmoinen vinkuna varsinkin akoilla, että taas samat henkilöt ovat saaneet vapaata...

Minä en koskaan jousta, mutta en odota joustoa työnantajaltakaan. Osaan järjestää menoni siten, että ne tulevat työajan ulkopuolelle. Hyvin on mennyt tällä tyylillä jo viisi vuotta eikä burn outista tietoakaan, vaikka paljon meilläkin saikkuja.

Juu juu... Kun ikää ja (elämän)kokemusta kertyy lisää, niin ehkä ymmärrät, ettei joustamattomuus ole aina hyve.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellainen pointti on, että rivihoitajat on nykyään toimessa, ei virassa. Esihenkilöt on virassa. Vain virkahenkilö voidaan määrätä töihin. Toimihenkilöä ei. Eli jos ketään ei oikeasti rivihoitajista löydy, työnantaja voi määrätä virantekijän työhön ilman työaikarajoituksia tms. Toimihenkilöä ei voi määrätä.

Sote-alalla työnantajalla on oikeus määrätä työhön. Sitä kutsutaan hätätyöksi, josta maksetaan korvaus. Yleensä ensin pyydetään työvuoroon, ja usein saa hälytysrahan, jos joutuu joustamaan. Jos kukaan ei vapaaehtoisesti suostu, on esihenkilöllä oikeus määrätä työhön. Sen sijaan sillä pomolla itsellään ei yleensä ole velvollisuutta tehdä asiakastyössä hätävuoroja. Hänet voidaan kyllä määrätä esihenkilön työtehtäviin toiseen työyksikköön (eli niihin työtehtäviin, jotka on työsopimuksessa määritelty). Itsellenikin kävi noin päällikkönä, että toinen pomo sairastui yllättäen vakavasti ja määrättiin olemaan vastuussa myös siitä toisesta yksiköstä. Alaisia tuli 26 ihmistä lisää yhdessä yössä.

Hätätyötä saa teettää vain ennalta-arvaamattomissa tilanteissa, kuten suuronnettomuus tai luonnonkatastrofi tmv. Eli aika harvoin kriteerit täyttyy. Henkilökunnan sairastuminen ei ole tällainen. Liitosta on ihan varmistettu kun pomo meinasi alkaa hankalaksi. Kyllä se vaan pomo siellä loppupeleissä tuusaa, jos kukaan muu ei suostu.

Lain mukaan ei tuuraa, jos hänen työtehtäviinsä ei kuulu välitön asiakastyö. Osalla päälliköistä ei ole edes koulutusta, jolla voisi tulla hoitamaan potilaita hoitotyöhön. Päällikkö voi olla esim entinen fysioterapeutti tai toimintaterapeutti, joka on hankkinut johtamiskoulutuksen ja ylemmän korkeakoulututkinnon. Meidän organisaatiossa yhdellä päälliköllä on 2 yksikköä. Yhdessä yksikössä on 2-3 ryhmäkotia. Päällikkö ei ole mikään ryhmäkotien väliä seilaava, kiertelevä sijainen. Eihän se muuta ehtisi tehdäkään kuin tuurailla 6 ryhmäkodissa. Meillä on vakituiset kiertävät sijaiset talossa. Jos ei riitä, otetaan keikkarekrystå. Jos ei sieltä saada, soitetaan eläkkeelle jääneille työntekijöille. Ei meillä hoitsut tee ylitöitä kuin hyvin harvoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ARVOSTUS KADONNUT kirjoitti:

eikö ollutkaan kutsumus ammatti MIKSI SIELLÄ ROIKUTTE SAIKUTTAMASSA JA MUITA KIUSAAMASSA. KYLLÄ ON HOITSUILLA KOVAT LUULOT ITSESTÄÄN JA TARPEELLISUUDESTAAN.POLITRUKKI PUNAPÄÄ ÄMMÄ MEINAA OIKEIN TUKEHTUA KUN PAASAA PERUS PALKOISTA EI KERTAAKAAN TUA JULKI MITÄ PALKAT ON LISINEEN.

Ei ole ainakaan minulle mitenkään erityisempi kutsumus. Jotain työtä vaan on tehtävä, joten hoitoala nyt tuli valittua. Hoidan kyllä työni, sen mihin olen sopimuksessa palkkani eteen sitoutunut, mutta en muuta. Hinnoittelen vapaa-aikani niin korkealle ettei työnantaja varmasti suostu maksamaan sitä hintaa millä minut saisi jäämään ylimääräisiä vuoroja tekemään.

Toivottavasti myös työnantajapuoli ymmärtää, ettet ole valmis joustamaan tarvittaessa, eikä sieltäkään löydy joustoa loma- tai vapaapäivätoiveisiin. Itse olen pyrkinyt joustamaan aina, kun mahdollista ja kaikista ikävimmältä tuntuu se, kun kaikki työntekijät eivät ymmärrä sitä, että joudtaminen on vastavuoroisesti välillä työnantajan puolelta eli esimerkiksi vapaapäivätoiveet menevät aina läpi ja sitten alkaa se helvetinmoinen vinkuna varsinkin akoilla, että taas samat henkilöt ovat saaneet vapaata...

Minä en koskaan jousta, mutta en odota joustoa työnantajaltakaan. Osaan järjestää menoni siten, että ne tulevat työajan ulkopuolelle. Hyvin on mennyt tällä tyylillä jo viisi vuotta eikä burn outista tietoakaan, vaikka paljon meilläkin saikkuja.

Juu juu... Kun ikää ja (elämän)kokemusta kertyy lisää, niin ehkä ymmärrät, ettei joustamattomuus ole aina hyve.

Kyllä se kuule on. Turha marista jos uhraa lampaana koko elämänsä työlle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellainen pointti on, että rivihoitajat on nykyään toimessa, ei virassa. Esihenkilöt on virassa. Vain virkahenkilö voidaan määrätä töihin. Toimihenkilöä ei. Eli jos ketään ei oikeasti rivihoitajista löydy, työnantaja voi määrätä virantekijän työhön ilman työaikarajoituksia tms. Toimihenkilöä ei voi määrätä.

Sote-alalla työnantajalla on oikeus määrätä työhön. Sitä kutsutaan hätätyöksi, josta maksetaan korvaus. Yleensä ensin pyydetään työvuoroon, ja usein saa hälytysrahan, jos joutuu joustamaan. Jos kukaan ei vapaaehtoisesti suostu, on esihenkilöllä oikeus määrätä työhön. Sen sijaan sillä pomolla itsellään ei yleensä ole velvollisuutta tehdä asiakastyössä hätävuoroja. Hänet voidaan kyllä määrätä esihenkilön työtehtäviin toiseen työyksikköön (eli niihin työtehtäviin, jotka on työsopimuksessa määritelty). Itsellenikin kävi noin päällikkönä, että toinen pomo sairastui yllättäen vakavasti ja määrättiin olemaan vastuussa myös siitä toisesta yksiköstä. Alaisia tuli 26 ihmistä lisää yhdessä yössä.

Hätätyötä saa teettää vain ennalta-arvaamattomissa tilanteissa, kuten suuronnettomuus tai luonnonkatastrofi tmv. Eli aika harvoin kriteerit täyttyy. Henkilökunnan sairastuminen ei ole tällainen. Liitosta on ihan varmistettu kun pomo meinasi alkaa hankalaksi. Kyllä se vaan pomo siellä loppupeleissä tuusaa, jos kukaan muu ei suostu.

Lain mukaan ei tuuraa, jos hänen työtehtäviinsä ei kuulu välitön asiakastyö. Osalla päälliköistä ei ole edes koulutusta, jolla voisi tulla hoitamaan potilaita hoitotyöhön. Päällikkö voi olla esim entinen fysioterapeutti tai toimintaterapeutti, joka on hankkinut johtamiskoulutuksen ja ylemmän korkeakoulututkinnon. Meidän organisaatiossa yhdellä päälliköllä on 2 yksikköä. Yhdessä yksikössä on 2-3 ryhmäkotia. Päällikkö ei ole mikään ryhmäkotien väliä seilaava, kiertelevä sijainen. Eihän se muuta ehtisi tehdäkään kuin tuurailla 6 ryhmäkodissa. Meillä on vakituiset kiertävät sijaiset talossa. Jos ei riitä, otetaan keikkarekrystå. Jos ei sieltä saada, soitetaan eläkkeelle jääneille työntekijöille. Ei meillä hoitsut tee ylitöitä kuin hyvin harvoin.

Niin mutta kyse olikin siitä, ettei pomo voi ketään määrätä töihin pelkkien sairauspoissaolojen takia. Silloin pomon on nyhjästävä sijainen vaikka tyhjästä, jos kukaan ei jatka päivää tai tule vapaalta töihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kenenkään ole pakko jäädä tekemään tuplavuoroa. Hoitakoot johto uutta henkilökuntaa hätätyöhön. On potilasturvallisuusriski, jos työntekijä ei saa levätä välillä.

Meillä henkilökunta joutuu hoitamaan pyhisin nuo sijaisten hommaamiset, olen siis tällaisessa asumispalveluyksikössä. Jos sijaista ei löydy, kuten juhannuksena ei satavarmasti löydy, se onneton joka siellä töissä on aamuvuorossa joutuu jäämään sinne väkisin koska niitä asiakkaita ei voi jättää hoitamatta. Ehkä hän siksi kilahti, kun omat juhannussuunnitelmat meni mönkään. Mutta sellaista se on hoitoalalla.

Hänenä lähtisin vaan ja teeskentelisin ettet koskaan ilmoittanut poissaolostasi. Se on sana sanaa vastaan.

Minä taas ilmoittaisin esimiehelle että tilanne on nyt tämä, ja itse joudun lähtemään heti kun oma sovittu työvuoro päättyy. Silloin olen oman osuuteni tehnyt, ja loppuvastuu on esimiehellä kuten kuuluukin.

Työsopimuksissa on usein kohta, jonka perusteella työvuorolaisen on pakko jäädä töihin esimiehen määräyksellä ainakin sen seuraavan vuoron loppuun mikäli tilanne edellyttää. Kannattaa lukea ne työsopimukset, että ei tule ongelmia myöhemmin.

Mulle kyllä iskisi migreeni tai vatsatauti, jos joutuisin jatkuvasti esimiehen määräyksellä jäämään tuplavuoroon. Mitä jos täytyy hakea lapset päiväkodista tai on sovittu reissu perheen kanssa ja muut odottaa autossa mökille lähtöä?

Yleensähän tämä on toinen keino jolla luistellaan koko ajan: lapset. Milloin on lapsi sairas, milloin sitä pitää hakea jostakin, milloin sillä ei ole hoitajaa. Ja joustamaan joutuu sitten se lapseton tyyppi, joka on siellä töissä paikkaamassa koko ajan ja saa aina surkeimmat vuorot. 

Tässä taas esimerkki, kuinka naiset itse toisiaan mollaamalla ja halveksimalla pilaa ammattialansa! Vaikka pitäisi keskittyä siihen, että työstä voi ihan lain suojaamana olla pois sairauden tai lapsen sairauden takia ilman muiden vihaa ja haukkumista.

Hoitoalan isoimpia ongelmia on myös naisten toisiinsa kohdistama viha. Se ulottuu jopa työkaverin lapsiin asti.

On ja ei ole. Minulla oli työelämässä juurikin hoitoalalla työkaveri, jonka lapset olivat ihan jokaisessa kolmen viikon  listassa olevinaan sairaita useita päiviä. Siis tyyliin vähintään 45 pv vuodessa. Tämä jatkui vuosia. Aikaa kului ja tuli lasten sairastamisesta tämän työkaverin kanssa puhe. Hän kehua retosteli kuinka terveitä hänen lapsensa ovat aina olleet. 

Vierailija kirjoitti:

Tässä ketjussa on tullut ilmi kaikki syyt miksi vaihdoin alaa. Suurin syy oli juurikin tuollaiset esimiehet, joilla oli omasta mielestään vain oikeuksia, mutta ei velvollisuuksia. Missään muualla en ole vielä törmännyt moiseen, että esimies lähtee vapaille ja jättää omat hommat rivityöntekijöille. Palkka ei vaikuttanut ollenkaan alanvaihtopäätökseeni.

Kaikkialla esihenkilö lähtee vapaalle kun vapaan aika koittaa. Missä muka ei näin olisi? Kyllä ne pomot tekevät monella alalla hirveitä määriä työtunteja ilman että juoksevat tuuraamassa alaisiaan. Olen mainosalalla ja jokainen vastaa omista projekteistaan itsenäisesti tai osana työryhmää. Ei meidän toimitusjohtaja tee meidän töitä eikä se osaisikaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä, onko hoitoala ainoa paikka, missä sairastunutta lytätään entisestään ja syyllistetään. Sairastumiselle ei kukaan voi mitään. Se ei itsestään ilmoittele vaan tulee kysymättä. Mutta kun sairastunut itse ilmoittaa työhön estymisestään, niin johan alkaa syytökset ja haukkumiset. Niin esimiehen kuin muidenkin kollegojen kautta.

Sairastuneelle: kaikesta huolimatta yritä sivuuttaa saamasi huuto ja negatiivinen haukkumis- ja valitusryöpoy. Keskity paranemiseesi.

Esimiehelle: sairastuminen on inhimillistä. Sille et sinä eikä kukaan muukaan voi mitään. Luurimesoaminen ei sairautta paranna. Eikä suinkaan paranna sinun ja työntekijäsi välistä kunnioitusta. Esimiehelle ei voi tulla yllätyksenä se, että ihan kaikkiin tilanteisiin on varauduttava. Ja jopa esimiehenkin on joustettava ja sopeuduttava.

(tiedän toki, että on myös näitä "sairastajia", jotka kyttäävät tilaisuutta kalenteri kädessä. Nämä ovat sitten asia erikseen.)

Hoitoala on ainoa ala, jossa näitä sairauslomia on todella paljon. Itse en ole koskaan kymmenen vuoden työuralla joutunut tuuraamaan ketään. Ihmiset ovat sen kerran vuodessa pari päivää pois, ja kykenevät itse hoitamaan työnsä siirrot.

Pitää muistaa ensinnäkin, että siellä sairaalamaailmassa hoitaja kohtaa kaikki oravaa pienemmät infektiolähteet myös itse. Toiseksi jos joku paikka on sellainen, ettei sairaana voi töihin mennä, se on sairaala ja vanhustenhoito. Vie vanhuspaikkaan vaikka korona ja ruumiita tulee paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä ketjussa on tullut ilmi kaikki syyt miksi vaihdoin alaa. Suurin syy oli juurikin tuollaiset esimiehet, joilla oli omasta mielestään vain oikeuksia, mutta ei velvollisuuksia. Missään muualla en ole vielä törmännyt moiseen, että esimies lähtee vapaille ja jättää omat hommat rivityöntekijöille. Palkka ei vaikuttanut ollenkaan alanvaihtopäätökseeni.

Kaikkialla esihenkilö lähtee vapaalle kun vapaan aika koittaa. Missä muka ei näin olisi? Kyllä ne pomot tekevät monella alalla hirveitä määriä työtunteja ilman että juoksevat tuuraamassa alaisiaan. Olen mainosalalla ja jokainen vastaa omista projekteistaan itsenäisesti tai osana työryhmää. Ei meidän toimitusjohtaja tee meidän töitä eikä se osaisikaan.

No kyllä monilla aloilla on pomo, joka ottaa vastaan sairauslomailmoitukset sekä tekee työvuorojärjestelyjä kotoa käsin. Ei ne nyt varsinaisesti muuta työtä tee vapaa-ajallaan. Hoitoalalla nämä työt jätetään rivityöntekijälle.

Vierailija kirjoitti:

Aikoinaan erään valtionfirman mummelit tiesi jo maanantaina onko perjantaina sairaslomapäivä.

Ja samat mjummelit keskustelivat myös, että paljonko on vielä pitämättömiä sairaslomia tälle vuodelle. Tai vastaavasti joko olet pitänyt kaikki tämän vuoden sairaslomat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä ketjussa on tullut ilmi kaikki syyt miksi vaihdoin alaa. Suurin syy oli juurikin tuollaiset esimiehet, joilla oli omasta mielestään vain oikeuksia, mutta ei velvollisuuksia. Missään muualla en ole vielä törmännyt moiseen, että esimies lähtee vapaille ja jättää omat hommat rivityöntekijöille. Palkka ei vaikuttanut ollenkaan alanvaihtopäätökseeni.

Kaikkialla esihenkilö lähtee vapaalle kun vapaan aika koittaa. Missä muka ei näin olisi? Kyllä ne pomot tekevät monella alalla hirveitä määriä työtunteja ilman että juoksevat tuuraamassa alaisiaan. Olen mainosalalla ja jokainen vastaa omista projekteistaan itsenäisesti tai osana työryhmää. Ei meidän toimitusjohtaja tee meidän töitä eikä se osaisikaan.

No kyllä monilla aloilla on pomo, joka ottaa vastaan sairauslomailmoitukset sekä tekee työvuorojärjestelyjä kotoa käsin. Ei ne nyt varsinaisesti muuta työtä tee vapaa-ajallaan. Hoitoalalla nämä työt jätetään rivityöntekijälle.

Vuorotyössä yleisesti on käytäntönä, että töissä olevat hoitavat sijaisjärjestelyt, jos sijainen on välttämätön. Siksi yleinen käytäntö on vuoropäällikkö tai vuorovastaava. Ei me kuule mäkkärissäkään soitettu ravintolapäällikölle kotiin, vaan se vuorovastaava hoiti äkilliset sijaisjärjestelyt. Joskus mentiin niin vajaalla, ettei yhtään taukoa ehtinyt pitää. Olen ollut myös elintarvikealan tehtaassa vuorotyössä eikä sieltäkään päällikölle kotiin soiteltu, että Irmeli on nyt sairaana, hoida sijainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikoinaan erään valtionfirman mummelit tiesi jo maanantaina onko perjantaina sairaslomapäivä.

Ja samat mjummelit keskustelivat myös, että paljonko on vielä pitämättömiä sairaslomia tälle vuodelle. Tai vastaavasti joko olet pitänyt kaikki tämän vuoden sairaslomat?

Mikä ihme tämä sairaslomakiintiö oikein on? Ei ole koskaan tullut vielä vastaan, sairaanhoitaja olen ollut kuitenkin jo kohta kolmekymmentä vuotta. Välillä ei ole tullut vuodessa yhtään sairaslomapäivää, kerran olin sairaslomalla putkeen vuoden. Pitkän sairasloman jälkeenkin kuntouduin vielä työkuntoiseksi. Koskaan en ole kuulut mistään sairaslomakiintiöistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä ketjussa on tullut ilmi kaikki syyt miksi vaihdoin alaa. Suurin syy oli juurikin tuollaiset esimiehet, joilla oli omasta mielestään vain oikeuksia, mutta ei velvollisuuksia. Missään muualla en ole vielä törmännyt moiseen, että esimies lähtee vapaille ja jättää omat hommat rivityöntekijöille. Palkka ei vaikuttanut ollenkaan alanvaihtopäätökseeni.

Kaikkialla esihenkilö lähtee vapaalle kun vapaan aika koittaa. Missä muka ei näin olisi? Kyllä ne pomot tekevät monella alalla hirveitä määriä työtunteja ilman että juoksevat tuuraamassa alaisiaan. Olen mainosalalla ja jokainen vastaa omista projekteistaan itsenäisesti tai osana työryhmää. Ei meidän toimitusjohtaja tee meidän töitä eikä se osaisikaan.

No kyllä monilla aloilla on pomo, joka ottaa vastaan sairauslomailmoitukset sekä tekee työvuorojärjestelyjä kotoa käsin. Ei ne nyt varsinaisesti muuta työtä tee vapaa-ajallaan. Hoitoalalla nämä työt jätetään rivityöntekijälle.

Vuorotyössä yleisesti on käytäntönä, että töissä olevat hoitavat sijaisjärjestelyt, jos sijainen on välttämätön. Siksi yleinen käytäntö on vuoropäällikkö tai vuorovastaava. Ei me kuule mäkkärissäkään soitettu ravintolapäällikölle kotiin, vaan se vuorovastaava hoiti äkilliset sijaisjärjestelyt. Joskus mentiin niin vajaalla, ettei yhtään taukoa ehtinyt pitää. Olen ollut myös elintarvikealan tehtaassa vuorotyössä eikä sieltäkään päällikölle kotiin soiteltu, että Irmeli on nyt sairaana, hoida sijainen.

Mutta vuoropäällikölle maksetaan siitä.

En ymmärrä. Jos ei johto sijaisia löydä, niin mummoja kuolee. Aikansa kuolee, niin eiköhän siitä joku iltalehti älähdä ja jotain muutosta saada aikaan. Siinäpä sitten etsitään syyllistä, kai nyt työaikalaki hoitoalallakin pätee? Jos ei, niin lappu luukulle, eihän siinä muu auta. Juoksennellaan perseet pajaina pitkin pihoja, me jotka jaloillamme vielä pystytään. Itse olen mummo, aivan sama. Valtio vois jakaa syanidikapselin halukkaille ja vaippakaapin avaimet muille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikoinaan erään valtionfirman mummelit tiesi jo maanantaina onko perjantaina sairaslomapäivä.

Ja samat mjummelit keskustelivat myös, että paljonko on vielä pitämättömiä sairaslomia tälle vuodelle. Tai vastaavasti joko olet pitänyt kaikki tämän vuoden sairaslomat?

Mikä ihme tämä sairaslomakiintiö oikein on? Ei ole koskaan tullut vielä vastaan, sairaanhoitaja olen ollut kuitenkin jo kohta kolmekymmentä vuotta. Välillä ei ole tullut vuodessa yhtään sairaslomapäivää, kerran olin sairaslomalla putkeen vuoden. Pitkän sairasloman jälkeenkin kuntouduin vielä työkuntoiseksi. Koskaan en ole kuulut mistään sairaslomakiintiöistä.

Tarkoittanee työpaikan linjausta "poissa omalla ilmoituksella"-kerroista/vuosi, eli ilman mitään todistusta sairaudesta.  Nykyisessä työpaikassani se on 3 kertaa vuosi ja yhdellä kertaa voi olla 3 päivää pois omalla ilmoituksella ja nyt korona-aikana esimiehen luvalla 7pv.