Lauri 32 vee on yksinäinen

Vierailija kirjoitti:

Voisin kuvitella perus palstamiehen näyttävän samalta.

Heh, näit helpon mahdollisuuden haukkua miehiä ja otit sen. Kertoo sinusta aika paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tuossa jutussa olisi ollut nainen tämä ketju olisi jo kymmenen sivua ja täynnä laihdutus- ja muita muodonmuutoskehoituksia sekä samanaikaisesti miesten älinää siitä miten naiset eivät voi olla yksinäisiä, nainen saa aina seuraa.

Nainen todennäköisesti ei joudu tuohon tilanteeseen, koska miesseuraa löytävät vain menemällä Tinderiin. Ja jos olisikin niin täälläkin olisi kymmeniä miehiä valmiina viemään ulos, puhumattakaan siitä paljonko huomiota saisi muualta mediasta. Lisäksi kyllähän mammat ovat jo oikeat kyntensä näyttäneet ja leimanneet yksinäisen ihmisen ulkonäöltään 10v vanhemmaksi papaksi, turhaksi ulisijaksi jne.

Tuo tyyppihän valitti ettei hänellä ole kavereitakaan. Useimmilla kaverit ovat samaa sukupuolta ja ei jostain syystä kelpaa miehillekään.

Vierailija kirjoitti:

Lauri puhuu tuossa yksinäisyydestä ja ihmisiin tutustumisesta. Jossain lauseessa sitten sanoi, että oikeastaan sinkkuus on se isoin haaste. 

Ei se naisen saaminen poista yksinäisyyttä, jos elämässä ei muuten ole ketään kaveria.

Näin. Jos Latella ei ole ystäviä muutenkaan, niin en oikein tiedä minkälainen miesystävä hän olisi.

En myöskään syyttäisi yhteiskuntaa yksinäisyydestä, sillä kyllä niitä ihmisiä on joka paikka täynnä, kun vain raahaa sen ruhonsa muiden luokse. Tottakai muilla on oma elämänsä, mutta ihan itse jokainen on vastuussa tekemisistään tai tekemättömyydestään.

Olen aina sanonut, että vapaaehtoistyö on hyvä paikka löytää ystäviä ja sitä sanon vieläkin. Itsellä on nyt kolme senioria, joiden ystävä olen. Näiden senioreiden ystävyys on lämmintä ja todellista. Heidän kanssaan olen tutustunut yleensäkin lämpimiin ihmisiin, joita on joka paikka pullollaan. Hymyä ja hyvää tuulta kehiin vain, sopivasti uteliaisuutta ja keskustelutaitoa edes jostakin asiasta, niin varmasti löytyy ystäviä ja ehkä aikanaan myös se läheinen ystävä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisin kuvitella perus palstamiehen näyttävän samalta.

Heh, näit helpon mahdollisuuden haukkua miehiä ja otit sen. Kertoo sinusta aika paljon.

Missä kohtaa näet haukkumista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pohtija kirjoitti:

Jutun luettuani jäin pohtimaan, että onko yhteiskunta vastuussa ihmisen yksinäisyydestä? Ja mitä yhteiskunnan pitäisi tehdä yksinäisyyden vähentämiseksi?

Ei yhtään mitään.

Kyllä ja ei. En haluaisi elää yhteiskunnassa, joka ei mitenkään huomioisi yksinäisiä. Jollei ole koskaan kokenut yksinäisyyttä kuin korkeintaan ohikiitävän hetken ja jos ei erota mitä on olla yksin vs. mitä on olla ja elää yksinäisenä, niin syvempää yksinäisyyttä on varmasti vaikea edes tajuta. 

Ihminen on kuitenkin laumaeläin jolla on (mm.) sekä sosiaalisia että että emotionaalisia tarpeita. Tärkeintä olisi varmaankin, jos itse kukin meistä voisi, ainakin enimmäkseen hyväksyä itse itsensä. 

Uskovainen mies

Tottakai ihminen kaipaa toista ihmistä rinnalleen, aina. Ei yhteiskunnan silti tarvitse tehdä yhtään mitään. Yleisesti sympatiat on tietysti yksinäisten puolella, mutta mielestäni se on turhaa jeesustelua. On myös ihmisiä jotka viihtyvät yksin, pitäisikö heitä pakottaa tutustumaan johonkin toiseen? Ei mielestäni..

Nature is cruel.

Mitä Lauri harrastaa? Voisiko ystävä löytyä jostain harrastuksesta tai työpaikalta? Ehkä se netti ei ole oikea paikka hakea seuraa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisin kuvitella perus palstamiehen näyttävän samalta.

Heh, näit helpon mahdollisuuden haukkua miehiä ja otit sen. Kertoo sinusta aika paljon.

Tai sitten ei. En ole edellinen, mutta ajattelin heti jutun nähdessäni samoin. Eikä se haittaa, itsekin olen palstalla, olen ollut jo tosi kauan, mutta voisin kuvitella todellakin tuon jutun Laurin olevan täällä myös. Sitä hän varmasti myös haki mennessään juttuun omalla naamallaan, eli kommentteja ja ajatuksia.

Vierailija kirjoitti:

Mitä Lauri harrastaa? Voisiko ystävä löytyä jostain harrastuksesta tai työpaikalta? Ehkä se netti ei ole oikea paikka hakea seuraa.

Tuota jutusta ei selvinnyt oikein mitään muita kuin että korona-aika on taas syypää olevinaan kaikkeen. Itsessä ei ole mitään vikaa, mutku korona.

Vierailija kirjoitti:

Mikä Lauri? Itsekin olen yksinäinen, mutta minkäs sille voi. Olen juuri eronnut ja kriteerit miehelle ovat nyt kovemmat. En halua tehdä samoja virheitä uudelleen, joten toki on vaikeampaa löytää miestä, kun vaadin tällä kertaa enemmän. Saisi olla pitkä/pitkähkö, hoikka tai urheilullinen, älykäs, ystävällinen, terveelliset elämäntavat, eläinrakas ja vakaa ihminen. N35

On luultavasti aina helpompaa aloittaa parisuhteen etsiminen siitä, mitä itse toivoisi ja haluaisi, ellei peräti vaatisi mitä kumppanin tulee olla. Sinäkin aloitit seikasta, jolle hyvin harva meistä voi yhtään mitään.

Ei siinä mitään jokaisella meistä on oikeus omiin haaveisiin ja unelmiin. En käy väittämään tässä kohtaa, ettei mahd. kumppnain ulkonäöllä olisi mitään merkitystä. - Onhan se (tosien ulkonäkö) kuitenkin usein ensimmäinen seikka, jonka huomaamme toisessa. 

 Mutta kysyn silti kuinka usein kysymme itseltämme, että mitä itse voisimme antaa parisuhteelle ja kumppanillemme?

Uskovainen mies

Niinpä onneksi korona-aika on ohi ja ystäviä saa helpommin kuin ennen koronaa.

Ihan mukavan näköinen mies. Tuhti kyllä. Sellainen "nallekarhu" mitä jotkut palstamammat olisi 20 vuotta sitten kuolanneet.

Aina miesten yksinäisyys nostetaan tapetille, mutta ei minullakaan ole ainutta ystävää. Eikä kumppania. En silti odota, että yhteiskunta tulisi vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lauri puhuu tuossa yksinäisyydestä ja ihmisiin tutustumisesta. Jossain lauseessa sitten sanoi, että oikeastaan sinkkuus on se isoin haaste. 

Ei se naisen saaminen poista yksinäisyyttä, jos elämässä ei muuten ole ketään kaveria.

Totta kai yksinäisyys vähenee, jos on kumppani. On ihminen, jonka kanssa viettää aikaa, tehdä asioita. Kun on yksikin ihminen, jonka kanssa jakaa elämää, voi olla ettei yksinäisyyttä tunne lainkaan. Ja vaikka sitten välillä ilisikin yksin, tietää että jossakin on ihminen, jolle on tärkeä.

Usein se on niin, että jos ihminen ei kykene muodostamaan kaverisuhteita, niin ei hän myöskään kykene parisuhteisiin. Näitä ihmisiä on ollut aina. Hänen asenteensa oli myös omituinen - olen avoin kaverisuhteille mutta haluan parisuhteen. Aika outo ja epärealistinen lähtökohta yksinäisyyden lievittämiseen.

Samoja aiheita vuodesta toiseen,otan kantaa siihen että yksinäisille pitäisi järjestää enemmän tapahtumia nykyään korostetaan vaan lapsiperheiden arkea ja saavat enemmän ymmärrystä ja tukea kuin yksinäiset ,yksinäisiä pilkataan ja käsketään ottamaan niskasta kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Ihan mukavan näköinen mies. Tuhti kyllä. Sellainen "nallekarhu" mitä jotkut palstamammat olisi 20 vuotta sitten kuolanneet.

Kun en kuolaa nyt, niin vielä vähemmän olisin kuolannut 20v sitten. N59

Vierailija kirjoitti:

Voisin kuvitella perus palstamiehen näyttävän samalta.

Myös perus palstanaisen, miinus parta.

Pohtija kirjoitti:

Jutun luettuani jäin pohtimaan, että onko yhteiskunta vastuussa ihmisen yksinäisyydestä? Ja mitä yhteiskunnan pitäisi tehdä yksinäisyyden vähentämiseksi?

Ihan samaa mietin. Mitä ihmettä yhteiskunta voisi tehdä, jotta Laurin ei tarvitsisi olla yksin. Tänäkin juhannuksena ja tänä kesänä on valtavan paljon tilaisuuksia, joissa voi tutustua ihmisiin. Ei niinkään yhteiskunnan kuin kaupallisten toimijoiden, järjestöjen (jotka kyllä voi laskea yhteiskunnaksi, koska valtioltahan suurin osa niiden rahoituksesta tulee) ja seurakuntien järjestämiä. Mitä vielä pitäisi olla?

Vierailija kirjoitti:

Niinpä onneksi korona-aika on ohi ja ystäviä saa helpommin kuin ennen koronaa.

Korona ei muuttanut millään tavoin ystävien saamista. Tottakai se ensimmäinen talvi ja kevät olivat outoja, mutta jo eka koronakesä oli ihan normaali joka paikassa. Koronaa on siis ihan turha syyttää.

Oma saamattomuus on yleensä yksinäisen ongelma. Ja sitten ne kriteerit! Ne ovat yksi suurin syy ystävättömyyteen. Tuo yksikin eronnut mamma luetteli heti monta juttua, miltä miehen tulee näyttää, että hän edes vilkaisee. Eihän se niin mene, ei ainakaan minun mielestäni.

Jos haluaa, että muut arvostavat ja pitävät, niin pitää osata arvostaa muita ja pitää osata arvostaa varsinkin sitä itseään. Kun on sinut itsensä kanssa, niin se näkyy ja sellaisen ihmisen luokse on helppo tulla. Pitää osata myös katsoa silmiin ja olla hieman enemmän kuin vain joku ventovieras ohikulkija.

Vierailija kirjoitti:

Samoja aiheita vuodesta toiseen,otan kantaa siihen että yksinäisille pitäisi järjestää enemmän tapahtumia nykyään korostetaan vaan lapsiperheiden arkea ja saavat enemmän ymmärrystä ja tukea kuin yksinäiset ,yksinäisiä pilkataan ja käsketään ottamaan niskasta kiinni.

Mitä tapahtumia? Kenen niitä pitää järjestää? Menevätkö yksinäiset tapahtumaan, joka on suunnattu yksinäisille? En usko, he kokisivat sen leimaavaksi. Ja muihin tapahtumiin he eivät mene, koska eivät yksinäisinä halua mennä tapahtumiin, joihin muut menevät yhdessä kumppaninsa tai kavereidensa kanssa.

Olen aivan varma, että jokaisen palstalla olevan yksinäisen asuinpaikkunnan menovinkeissä/tapahtumapalstalla on joka viikolle tilaisuuksia, joihin voi mennä ja joissa voi jutella muiden ihmisten kanssa. Jos hyvin käy, niin joku juttukaveri tulee vastaan uudestaankin ja/tai hänen kanssaan löytyy yhteinen kiinnostuksen kohde ja siitä alkaa tuttavuus. Kuvista päätellen Laurikaan ei asu tuppukylässä, joten ainakin lomakauden ulkopuolella löytyy varmasti ihan joka illalle menoja; elokuvakerhoja, konsertteja, yhteisöllisiä harrastuksia ym.