Lauri 32 vee on yksinäinen

Juu luin jutun ja hämmästelin ikää, sitten mietin, että itse 46 vuotiaana naisena ja aina ikäistäni miesseuraa vaan kelpuuttanut itselleni niin tekisin tässä poikkeuksen jos olisin sinkku. Komea mieshän tuo on. Lähtisin heti treffeille jos pyytäisi eikä ikäero haittaisi tässä kohtaa sillä mieshän näyttää niin miehekkäältä partoineen ja silmälaseineen. Rohkeesti vaan lähestymään naisia, ihme on jos ei muka kelpaa.

Vierailija kirjoitti:

Juu luin jutun ja hämmästelin ikää, sitten mietin, että itse 46 vuotiaana naisena ja aina ikäistäni miesseuraa vaan kelpuuttanut itselleni niin tekisin tässä poikkeuksen jos olisin sinkku. Komea mieshän tuo on. Lähtisin heti treffeille jos pyytäisi eikä ikäero haittaisi tässä kohtaa sillä mieshän näyttää niin miehekkäältä partoineen ja silmälaseineen. Rohkeesti vaan lähestymään naisia, ihme on jos ei muka kelpaa.

Ei hän kyllä oman ikäluokkansa, saati nuorempien naisten keskuudessa varmastikaan kovin kovaa huutoa ole. Ihanne on hieman toisenlainen. Jos hän lähestyisi niitä samoja naisia omasta ikäluokastaan joita kaikki muutkin lähestyvät, voin luvata että pakkeja on luvassa. Mutta ehkä vähän vanhemmista naisista voisi löytyä hänelle joku.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tuossa jutussa olisi ollut nainen tämä ketju olisi jo kymmenen sivua ja täynnä laihdutus- ja muita muodonmuutoskehoituksia sekä samanaikaisesti miesten älinää siitä miten naiset eivät voi olla yksinäisiä, nainen saa aina seuraa.

Jos hän olisi nainen, miehet olisivat keskustelleet artikkelin sisällöstä. Naispuolinen ap keksittyi PELKÄSTÄÄN halventamaan miehen ulkonäköä.

Kun mies ei löydä naista, miehessä pitää olla jotain vialla, kun ei kelpaa. Kun taas nainen ei löydä arvoisenaan pitämäänsä miestä, sekin on yksinomaan miesten vika. Näin olen ymmärtänyt.

Ei ole miesten vika, jos heidän joukossaan ei ole ketään, joka naista kiinnostaisi. Jokainen saa olla sellainen kuin on. Mutta onhan asetelma miehillä ja naisilla aika erilainen: naisella kysyntää riittää yleensä aina, mutta miehissä on todellakin niitä, jotka eivät kelpaa kenellekään ja mieluummin valitaan vaikka yksinolo.

Miksi jankutat aina samaa skeidaa?

Tässä mietitään myös ystäviä, ei vain niin, että nainen etsii miestä, vaan nainen etsii naista ystäväksi tai mies miestä ystäväksi, ei siis panoseuraksi, vaan ystäväksi. Ymmärsitkö?

Ei naisetkaan löydä ystäviä tuosta noin vaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua häiritsi tuossa jutussa se, että Laurilla ei ollut kiinnostusta itse työstää omia haasteitaan. Hän sanoi, ettei halua mihinkään terapiaan ja kertoo menevänsä lukkoon, jos joku ihminen pitäisi päästää lähelle. Ratkaisu hänestä oli, että yksinäisille pitäisi järjestää enemmän tapahtumia, joissa kohdata toisia. Eli vastuu siirrettiin yhteiskunnalle.

Näin ulkopuolisena ajattelen, että ratkaisu ei ole tapahtumat, vaan Laurin pitäisi työstää itse omia haasteitaan. Jos ihminen sanoo menevänsä lukkoon, kun toinen pitäisi päästää lähelle, niin onhan tuossa työstettävä ongelma. Ei se ratkea sillä, että ramppaisi kaikenlaisissa kissanristiäisissä tutustumassa muihin.

Terapiaan ei tuosta vain mennä,vaan niihin on todella pitkät jonot nykyään. Pitää olla melkein itsemurhan partaalla, että b-lausunto voidaan kirjoittaa. Lisäksi yksi terapiakäynti maksaa sen 60-100€ ja näitä on kerran viikossa tai joka toinen viikko.

Minusta terapia ei nyt ole se olennaisin asia, vaan halu työstää _itse_ tuota ongelmaa. Tuon tasoista ongelmaa on mahdollisuus työstää itse, on kaikenlaisia oppaita ja verkkosivuja, joista saa neuvoja. Tunnelukkosi tuli myös mieleen tuosta, kun kertoi tuosta lukkoon menemisestä ja vaikeudesta päästää muita lähelle.

T. Tuo aiempi

Täällä yksi, joka on työstänyt kokemaansa yli 20 vuotta jatkunutta traumaa yksin ilman terapiaa, koska olen liian toimintakykyinen edes päästäkseni terapiaan. Self-help kirjallisuus, podcastit, psykologian kirjallisuus jne. on auttanut hirvittävästi, sekä tietysti muiden traumojaan käsitelleiden kokemukset vertaistukena ja vinkkeinä, että mikä toimii. Olen saanut jopa täältä toisilta ihmisiltä neuvoja ja opastusta ihan vaan lukemalla mm. red flageja, joita en itse tunnistanut kokemusteni takia, mutta joista normaalit ihmiset osasivat heti sanoa, että tämä ei ole hyvä juttu, eikä normaalia.

Yksi motivaattorini tälle on nimenomaan ollut se, että parisuhteessa ei tarvitsisi vääntää minun takia, vaan suhteesta voisi nauttia yhdessä ilman, että minä olen miehen terapiaprojekti. Valitettavasti moni mies tuntuu kokevan, että pelkkä naisen läsnäolo (ja seksi) riittää varmasti ja jos ei riitä, mies voi olla naisen terapiaprojekti kaikessa rauhassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lauri puhuu tuossa yksinäisyydestä ja ihmisiin tutustumisesta. Jossain lauseessa sitten sanoi, että oikeastaan sinkkuus on se isoin haaste. 

Ei se naisen saaminen poista yksinäisyyttä, jos elämässä ei muuten ole ketään kaveria.

Näin. Jos Latella ei ole ystäviä muutenkaan, niin en oikein tiedä minkälainen miesystävä hän olisi.

En myöskään syyttäisi yhteiskuntaa yksinäisyydestä, sillä kyllä niitä ihmisiä on joka paikka täynnä, kun vain raahaa sen ruhonsa muiden luokse. Tottakai muilla on oma elämänsä, mutta ihan itse jokainen on vastuussa tekemisistään tai tekemättömyydestään.

Olen aina sanonut, että vapaaehtoistyö on hyvä paikka löytää ystäviä ja sitä sanon vieläkin. Itsellä on nyt kolme senioria, joiden ystävä olen. Näiden senioreiden ystävyys on lämmintä ja todellista. Heidän kanssaan olen tutustunut yleensäkin lämpimiin ihmisiin, joita on joka paikka pullollaan. Hymyä ja hyvää tuulta kehiin vain, sopivasti uteliaisuutta ja keskustelutaitoa edes jostakin asiasta, niin varmasti löytyy ystäviä ja ehkä aikanaan myös se läheinen ystävä.

Etkai luule että ystävättömyys automaattisesti tarkoittaisi että olisi parisuhteessa toiseen takertuva?

Jotkut on, ei tosiaan kaikki. Esim.mulla vain viestittely-ystäviä, mutten todellakaan takerru parisuhteessa toiseen vaan annan tilaa ja tarvitsen sitä itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tuossa jutussa olisi ollut nainen tämä ketju olisi jo kymmenen sivua ja täynnä laihdutus- ja muita muodonmuutoskehoituksia sekä samanaikaisesti miesten älinää siitä miten naiset eivät voi olla yksinäisiä, nainen saa aina seuraa.

Jos hän olisi nainen, miehet olisivat keskustelleet artikkelin sisällöstä. Naispuolinen ap keksittyi PELKÄSTÄÄN halventamaan miehen ulkonäköä.

Kun mies ei löydä naista, miehessä pitää olla jotain vialla, kun ei kelpaa. Kun taas nainen ei löydä arvoisenaan pitämäänsä miestä, sekin on yksinomaan miesten vika. Näin olen ymmärtänyt.

Ei ole miesten vika, jos heidän joukossaan ei ole ketään, joka naista kiinnostaisi. Jokainen saa olla sellainen kuin on. Mutta onhan asetelma miehillä ja naisilla aika erilainen: naisella kysyntää riittää yleensä aina, mutta miehissä on todellakin niitä, jotka eivät kelpaa kenellekään ja mieluummin valitaan vaikka yksinolo.

Miksi jankutat aina samaa skeidaa?

Tässä mietitään myös ystäviä, ei vain niin, että nainen etsii miestä, vaan nainen etsii naista ystäväksi tai mies miestä ystäväksi, ei siis panoseuraksi, vaan ystäväksi. Ymmärsitkö?

Ei naisetkaan löydä ystäviä tuosta noin vaan.

Jankutan aina samaa? Kuvitteletko tunnistavasi täällä anonyymejä kirjoittajia? Vai ajatteletko, että palstalla on lisäksesi vain yksi kirjoittaja?

Luepa tuo edellinen kommentti, se johon kommentoin. Hän kirjoitti nimenomaan parisuhteesta.

Ajaisi nuo tussukarvat pois suun ympäriltä. Ennenvanhaan kaikki naiset kusivat tuollaisen lävitse.

Näyttää tosiaan ikäistään vuosia vanhemmalta.

Vierailija kirjoitti:

Lauri puhuu tuossa yksinäisyydestä ja ihmisiin tutustumisesta. Jossain lauseessa sitten sanoi, että oikeastaan sinkkuus on se isoin haaste. 

Ei se naisen saaminen poista yksinäisyyttä, jos elämässä ei muuten ole ketään kaveria.

Tuohan tarkoittaisi myös sitä, että jos yksinäinen saisi yhden kaverin, niin sekään ei poista yksinäisyyttä?  Tietenkin se hellittää vähän, jos on edes yksi säännöllinen ihmissuhde. Miehet myös juttelevat naisten kanssa eri tavalla kuin miesten kanssa. Naisiin saa syvällisemmän yhteyden, miesten kanssa harrastetaan ja "heitetään läppää".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On kyllä ihmeellistä, ettei Suomessa ole jokaisessa vähintään keskisuuressa kaupungissa jonkinlaista näkyvästi mainostettua yksinäisten tapaamispaikkaa, kun yksinäisyyttä Suomessa on niin paljon. Tällaiset käytännön ratkaisut tai kokeilut eivät tunnu olevan kovin suosittuja yleensäkään täällä? Toivotaan vaan, että asiat ratkeavat itsestään.

Kas tässä:

https://www.kaverisovellus.fi/kohtaamispaikka

Ja nyt odottelen kaikkia niitä syitä, miksi tämä ei kelpaa.

Eipä tullut yksikään yksinäinen kommentoimaan, että "Kiitos, tuota pitää kokeilla". Sovelluksen on ottanut käyttöön lähes 6000 ihmistä muutaman kuukauden aikana. Käyttäjien keski-ikä on 34 vuotta. Ei ole valtava käyttäjämäärä, mutta isoista kaupungeista löytyisi varmasti kavereita. Ehkä jo heti tälle illalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu luin jutun ja hämmästelin ikää, sitten mietin, että itse 46 vuotiaana naisena ja aina ikäistäni miesseuraa vaan kelpuuttanut itselleni niin tekisin tässä poikkeuksen jos olisin sinkku. Komea mieshän tuo on. Lähtisin heti treffeille jos pyytäisi eikä ikäero haittaisi tässä kohtaa sillä mieshän näyttää niin miehekkäältä partoineen ja silmälaseineen. Rohkeesti vaan lähestymään naisia, ihme on jos ei muka kelpaa.

Ei hän kyllä oman ikäluokkansa, saati nuorempien naisten keskuudessa varmastikaan kovin kovaa huutoa ole. Ihanne on hieman toisenlainen. Jos hän lähestyisi niitä samoja naisia omasta ikäluokastaan joita kaikki muutkin lähestyvät, voin luvata että pakkeja on luvassa. Mutta ehkä vähän vanhemmista naisista voisi löytyä hänelle joku.

Olen 36-vuotias ja minusta hän ei näytä pahalta, en tiedä millainen persoonaltaan on mutta jos on mukava tyyppi, voisin kuvitella tapailevani häntä. Voi olla että alle 30 v. trendikkäiden kaupunkilaisnaisten ihanteet on muunlaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä Lauri? Itsekin olen yksinäinen, mutta minkäs sille voi. Olen juuri eronnut ja kriteerit miehelle ovat nyt kovemmat. En halua tehdä samoja virheitä uudelleen, joten toki on vaikeampaa löytää miestä, kun vaadin tällä kertaa enemmän. Saisi olla pitkä/pitkähkö, hoikka tai urheilullinen, älykäs, ystävällinen, terveelliset elämäntavat, eläinrakas ja vakaa ihminen. N35

On luultavasti aina helpompaa aloittaa parisuhteen etsiminen siitä, mitä itse toivoisi ja haluaisi, ellei peräti vaatisi mitä kumppanin tulee olla. Sinäkin aloitit seikasta, jolle hyvin harva meistä voi yhtään mitään.

Ei siinä mitään jokaisella meistä on oikeus omiin haaveisiin ja unelmiin. En käy väittämään tässä kohtaa, ettei mahd. kumppnain ulkonäöllä olisi mitään merkitystä. - Onhan se (tosien ulkonäkö) kuitenkin usein ensimmäinen seikka, jonka huomaamme toisessa. 

 Mutta kysyn silti kuinka usein kysymme itseltämme, että mitä itse voisimme antaa parisuhteelle ja kumppanillemme?

Uskovainen mies

Tiedän kyllä, mitä minulla on annettavaa. Kasvatin omanarvontunnon ja vasta sitten uskalsin lähteä huonosta suhteesta. Listasin ulkoiset "vaatimukset" ensin, koska niitä on vain 2. Muita toiveita on enemmän. Ja ulkoisista piirteistä on aina mahdollista joustaa, muusta ei. Vasta tarpeeksi monien huonojen kokemusten perusteella minulle on selkiytynyt se, mitä todella haluan. Kumppanin tulee olla hyvä ihminen, mutta myös omaan silmääni viehättävä, jotta vetovoimaa löytyy. Minusta 170cm naisena ei ole liikaa vaadittu, että kumppanini olisi edes 175cm. On vaikeaa tuntea vetoa 10cm itseään lyhyempään mieheen. Kokeiltu on. Pidän itsestäni huolta, joten mies saisi myös tehdä näin. Alkoholismi on yksi suurimmista turn-offeista. Älykäs ja ystävällinen täytyy olla, kuten itsekin koen olevani, jotta ollaan samalla aallonpituudella. Vakaus merkitsee sitä, että ei olla parisuhteessa ratkomassa omia ongelmia, vaan ollaan sinut itsensä kanssa. Eläinrakkaus on must. T. Uskossa oleva nainen

Älykkäällä miehellä on paljon valinnanvaraa. Miksi hän haluaisi pituusongelmaisen naisen? 

eri

Vierailija kirjoitti:

Voi olla että epätoivo näkyy henkilössä. Itse välttelen yksinäisiä miehiä sillä heillä on tapana olla todella läheisriippuvaisia ja takertuvia sekä syyllistäviä jos viettääkin vaikka juhlapyhän kavereiden kanssa eikä parisuhteillen. Pitäisi olla 24/7 yksinäisyyden poistaja, se on liian raskasta. Jutun henkilö voisi käydä terapiassa ja aloittaa vapaaehtoistyön tms. niin olisi sosiaalista elämää jota rakentaa pikkuhiljaa eteenpäin. Ehkäpä se kumppanikin tarttuu sitten matkaan helpommin. Vastuu onnellisuudesta löytyy katsomalla peiliin, ei toisesta ihmisestä. Oman onnellisuuden ulkoistaminen johtaa juurikin jutun henkilön tilanteeseen. Harmi ettei hän lähde psykologin jutusille, sieltä saisi näkökulmaa näihin asioihin.

Kuinka monta yksinäistä miestä oikein tunnet, kun pystyt yleistämään heidät kaikki takertujiksi?

Vierailija kirjoitti:

Juu luin jutun ja hämmästelin ikää, sitten mietin, että itse 46 vuotiaana naisena ja aina ikäistäni miesseuraa vaan kelpuuttanut itselleni niin tekisin tässä poikkeuksen jos olisin sinkku. Komea mieshän tuo on. Lähtisin heti treffeille jos pyytäisi eikä ikäero haittaisi tässä kohtaa sillä mieshän näyttää niin miehekkäältä partoineen ja silmälaseineen. Rohkeesti vaan lähestymään naisia, ihme on jos ei muka kelpaa.

En minä ainakaan komeutta katsele, luonne ja ajatukset ovat tärkeämpiä huomattavasti. En itsekään ole kaunokainen, joten en voi odottaa ystävultäkäån kokemuksia tai kauneuksia. N48

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä Lauri? Itsekin olen yksinäinen, mutta minkäs sille voi. Olen juuri eronnut ja kriteerit miehelle ovat nyt kovemmat. En halua tehdä samoja virheitä uudelleen, joten toki on vaikeampaa löytää miestä, kun vaadin tällä kertaa enemmän. Saisi olla pitkä/pitkähkö, hoikka tai urheilullinen, älykäs, ystävällinen, terveelliset elämäntavat, eläinrakas ja vakaa ihminen. N35

On luultavasti aina helpompaa aloittaa parisuhteen etsiminen siitä, mitä itse toivoisi ja haluaisi, ellei peräti vaatisi mitä kumppanin tulee olla. Sinäkin aloitit seikasta, jolle hyvin harva meistä voi yhtään mitään.

Ei siinä mitään jokaisella meistä on oikeus omiin haaveisiin ja unelmiin. En käy väittämään tässä kohtaa, ettei mahd. kumppnain ulkonäöllä olisi mitään merkitystä. - Onhan se (tosien ulkonäkö) kuitenkin usein ensimmäinen seikka, jonka huomaamme toisessa. 

 Mutta kysyn silti kuinka usein kysymme itseltämme, että mitä itse voisimme antaa parisuhteelle ja kumppanillemme?

Uskovainen mies

Tiedän kyllä, mitä minulla on annettavaa. Kasvatin omanarvontunnon ja vasta sitten uskalsin lähteä huonosta suhteesta. Listasin ulkoiset "vaatimukset" ensin, koska niitä on vain 2. Muita toiveita on enemmän. Ja ulkoisista piirteistä on aina mahdollista joustaa, muusta ei. Vasta tarpeeksi monien huonojen kokemusten perusteella minulle on selkiytynyt se, mitä todella haluan. Kumppanin tulee olla hyvä ihminen, mutta myös omaan silmääni viehättävä, jotta vetovoimaa löytyy. Minusta 170cm naisena ei ole liikaa vaadittu, että kumppanini olisi edes 175cm. On vaikeaa tuntea vetoa 10cm itseään lyhyempään mieheen. Kokeiltu on. Pidän itsestäni huolta, joten mies saisi myös tehdä näin. Alkoholismi on yksi suurimmista turn-offeista. Älykäs ja ystävällinen täytyy olla, kuten itsekin koen olevani, jotta ollaan samalla aallonpituudella. Vakaus merkitsee sitä, että ei olla parisuhteessa ratkomassa omia ongelmia, vaan ollaan sinut itsensä kanssa. Eläinrakkaus on must. T. Uskossa oleva nainen

Älykkäällä miehellä on paljon valinnanvaraa. Miksi hän haluaisi pituusongelmaisen naisen? 

eri

Mielenkiintoinen jälleen tuo valita-verbin käyttö tässä yhteydessä. Yleensä parisuhteet syntyvät siten, että kaksi ihmistä rakastuu toisiinsa (ensin kiinnostuu, sitten ihastuu, sitten ihastuminen syvenee rakastumiseksi), ei siten, että joku valitsee jonkun. Korrektimpi kysymys siis olii, että miksi älykäs mies rakastuisi pituusongelmaiseen naiseen.

(Sitä en ymmärrä, mikä se pituusongelma tässä tapauksessa on.)

Pohtija kirjoitti:

Jutun luettuani jäin pohtimaan, että onko yhteiskunta vastuussa ihmisen yksinäisyydestä? Ja mitä yhteiskunnan pitäisi tehdä yksinäisyyden vähentämiseksi?

Kyllä minusta yksilö on vastuussa omista sosiaalisista suhteista. Myös vanhemmat voi auttaa ja kannustaa lastaan luomaan sosiaalisia suhteita.

Minulla on paljon ystäviä. Olen myös aina kannustanut lapsiani näkemään ystäviään ja sopinut leikki- ja puistotreffejä. Olen nähnyt aika paljon vaivaa asian eteen. Nyt lapsillani on hyvät sosiaaliset taidot, ja osaavat myös itsekseen ystävystyä uusien ihmisten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu luin jutun ja hämmästelin ikää, sitten mietin, että itse 46 vuotiaana naisena ja aina ikäistäni miesseuraa vaan kelpuuttanut itselleni niin tekisin tässä poikkeuksen jos olisin sinkku. Komea mieshän tuo on. Lähtisin heti treffeille jos pyytäisi eikä ikäero haittaisi tässä kohtaa sillä mieshän näyttää niin miehekkäältä partoineen ja silmälaseineen. Rohkeesti vaan lähestymään naisia, ihme on jos ei muka kelpaa.

Ei hän kyllä oman ikäluokkansa, saati nuorempien naisten keskuudessa varmastikaan kovin kovaa huutoa ole. Ihanne on hieman toisenlainen. Jos hän lähestyisi niitä samoja naisia omasta ikäluokastaan joita kaikki muutkin lähestyvät, voin luvata että pakkeja on luvassa. Mutta ehkä vähän vanhemmista naisista voisi löytyä hänelle joku.

Ehkä hän ei tykkää vanhemmista? Laurina laihduttaisin ja kasvattaisin lyhyen kokoparran. Hänestä kuoriutuisi ulkonäöllisesti varmasti yli keskitason mies. Toki se pelkästään ei vielä mitään auta, kun naiset eivät tule kadulla iskemään, vaikka olisit Suomen komein kaveri. Mutta tässä nyt on niin paljon ulkonäköön keskitytty, että lähdin itsekin sille linjalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu luin jutun ja hämmästelin ikää, sitten mietin, että itse 46 vuotiaana naisena ja aina ikäistäni miesseuraa vaan kelpuuttanut itselleni niin tekisin tässä poikkeuksen jos olisin sinkku. Komea mieshän tuo on. Lähtisin heti treffeille jos pyytäisi eikä ikäero haittaisi tässä kohtaa sillä mieshän näyttää niin miehekkäältä partoineen ja silmälaseineen. Rohkeesti vaan lähestymään naisia, ihme on jos ei muka kelpaa.

Ei hän kyllä oman ikäluokkansa, saati nuorempien naisten keskuudessa varmastikaan kovin kovaa huutoa ole. Ihanne on hieman toisenlainen. Jos hän lähestyisi niitä samoja naisia omasta ikäluokastaan joita kaikki muutkin lähestyvät, voin luvata että pakkeja on luvassa. Mutta ehkä vähän vanhemmista naisista voisi löytyä hänelle joku.

Ehkä hän ei tykkää vanhemmista? Laurina laihduttaisin ja kasvattaisin lyhyen kokoparran. Hänestä kuoriutuisi ulkonäöllisesti varmasti yli keskitason mies. Toki se pelkästään ei vielä mitään auta, kun naiset eivät tule kadulla iskemään, vaikka olisit Suomen komein kaveri. Mutta tässä nyt on niin paljon ulkonäköön keskitytty, että lähdin itsekin sille linjalle.

Niin, paljon mahdollista ettei pidäkään vanhemmista. Ja mistä sitä tietää millaiset hänen mieltymyksensä naisen ulkonäön suhteen ovat (kenties pitää missi-/mallityyppisistä naisista). Kenties jotain odotuksia on myös naisen koulutustaustan suhteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu luin jutun ja hämmästelin ikää, sitten mietin, että itse 46 vuotiaana naisena ja aina ikäistäni miesseuraa vaan kelpuuttanut itselleni niin tekisin tässä poikkeuksen jos olisin sinkku. Komea mieshän tuo on. Lähtisin heti treffeille jos pyytäisi eikä ikäero haittaisi tässä kohtaa sillä mieshän näyttää niin miehekkäältä partoineen ja silmälaseineen. Rohkeesti vaan lähestymään naisia, ihme on jos ei muka kelpaa.

Ei hän kyllä oman ikäluokkansa, saati nuorempien naisten keskuudessa varmastikaan kovin kovaa huutoa ole. Ihanne on hieman toisenlainen. Jos hän lähestyisi niitä samoja naisia omasta ikäluokastaan joita kaikki muutkin lähestyvät, voin luvata että pakkeja on luvassa. Mutta ehkä vähän vanhemmista naisista voisi löytyä hänelle joku.

Ehkä hän ei tykkää vanhemmista? Laurina laihduttaisin ja kasvattaisin lyhyen kokoparran. Hänestä kuoriutuisi ulkonäöllisesti varmasti yli keskitason mies. Toki se pelkästään ei vielä mitään auta, kun naiset eivät tule kadulla iskemään, vaikka olisit Suomen komein kaveri. Mutta tässä nyt on niin paljon ulkonäköön keskitytty, että lähdin itsekin sille linjalle.

Ulkonäkö ei ole Laurin ongelma. Vaikka hän muokkaisi sitä miten, tilanne ei muuttuisi. Kyllä se ongelma on luonteessa ja asenteessa.

Mä en tajua tuota, että yhteiskunnan pitäisi järjestää jotain tapahtumia, joissa kohdata toisia. Missä peräkylässä Lauri asuu, jos siellä ei ole tapahtuman tapahtumaa. Miksi sen tapahtuman pitäisi olla joku yksinäisten kohtaamisilta? Miksi ei vain mene vaikka aikidon peruskurssille. Peruskurssilla on samat naamat koko kurssin ajan ja siellä treenataan yhdessä niitä liikkeitä. Samalla kun heittää kaveria tatamiin voi vaikka jutella säästä tai mistä tahansa. Parin treenikerran jälkeen voi jutella jo ennen treenejä ja niiden jälkeen.