Lauri 32 vee on yksinäinen

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000008904331.html

Minusta hän näytti ihan tavalliselta mieheltä, parta voi vähän vanhentaa. Enkä usko että uudet silmälasit tai parran ajaminen mitenkään radikaalisti muuttaa hänen tilannettaan. Vähän kuin sanoisi naiselle että värjää hiukset blondiksi ja hanki uudet kehykset laseihin, kyllä se siitä.

Jos tuossa jutussa olisi ollut nainen tämä ketju olisi jo kymmenen sivua ja täynnä laihdutus- ja muita muodonmuutoskehoituksia sekä samanaikaisesti miesten älinää siitä miten naiset eivät voi olla yksinäisiä, nainen saa aina seuraa.

Jutun luettuani jäin pohtimaan, että onko yhteiskunta vastuussa ihmisen yksinäisyydestä? Ja mitä yhteiskunnan pitäisi tehdä yksinäisyyden vähentämiseksi?

Näyttää toki ikäistään vanhemmalta mutta eihän yksinäisyys siitä johdu ainakaan kun ystävistä kyse. Luonteessa jotain minkä takia muut eivät halua häntä ystäväksi saati seurusteluun.

Pohtija kirjoitti:

Jutun luettuani jäin pohtimaan, että onko yhteiskunta vastuussa ihmisen yksinäisyydestä? Ja mitä yhteiskunnan pitäisi tehdä yksinäisyyden vähentämiseksi?

Ei yhtään mitään.

Mä ajattelin ihan samaa, tosin mun mielestä se näyttää 45 vuotiaalta. Ei varmaan ole hirveästi tunkua 20-35v naisista, mutta ehkä voisi löytää jonkun +40v naisen?

Ulkonäöllisesti oikein kiva, mutta jostain rivien välistä kumpuaa sellainen vaara rasittavasta itsesäälisestä ulisijasta. Ehkä siksi naiset karttavat.

Pohtija kirjoitti:

Jutun luettuani jäin pohtimaan, että onko yhteiskunta vastuussa ihmisen yksinäisyydestä? Ja mitä yhteiskunnan pitäisi tehdä yksinäisyyden vähentämiseksi?

Mitä yhteiskunta voisi tehdä? Määrätä jonkun aina yksinäisen "ystäväksi" tai parisuhteeseen? Millä tavoin joku "yhteiskunta ei tee tarpeeksi" ruikuttaja olisi kiinnostava ystäväksi saati seurustelukumppaniksi?

Joo toi parta pois

Minua häiritsi tuossa jutussa se, että Laurilla ei ollut kiinnostusta itse työstää omia haasteitaan. Hän sanoi, ettei halua mihinkään terapiaan ja kertoo menevänsä lukkoon, jos joku ihminen pitäisi päästää lähelle. Ratkaisu hänestä oli, että yksinäisille pitäisi järjestää enemmän tapahtumia, joissa kohdata toisia. Eli vastuu siirrettiin yhteiskunnalle.

Näin ulkopuolisena ajattelen, että ratkaisu ei ole tapahtumat, vaan Laurin pitäisi työstää itse omia haasteitaan. Jos ihminen sanoo menevänsä lukkoon, kun toinen pitäisi päästää lähelle, niin onhan tuossa työstettävä ongelma. Ei se ratkea sillä, että ramppaisi kaikenlaisissa kissanristiäisissä tutustumassa muihin.

Lauri puhuu tuossa yksinäisyydestä ja ihmisiin tutustumisesta. Jossain lauseessa sitten sanoi, että oikeastaan sinkkuus on se isoin haaste. 

Ei se naisen saaminen poista yksinäisyyttä, jos elämässä ei muuten ole ketään kaveria.

Suomessa on valtavasti ihmisiä, jotka ovat hyvin yksinäisiä. Tärkeä jutun aihe.

Vierailija kirjoitti:

Minua häiritsi tuossa jutussa se, että Laurilla ei ollut kiinnostusta itse työstää omia haasteitaan. Hän sanoi, ettei halua mihinkään terapiaan ja kertoo menevänsä lukkoon, jos joku ihminen pitäisi päästää lähelle. Ratkaisu hänestä oli, että yksinäisille pitäisi järjestää enemmän tapahtumia, joissa kohdata toisia. Eli vastuu siirrettiin yhteiskunnalle.

Näin ulkopuolisena ajattelen, että ratkaisu ei ole tapahtumat, vaan Laurin pitäisi työstää itse omia haasteitaan. Jos ihminen sanoo menevänsä lukkoon, kun toinen pitäisi päästää lähelle, niin onhan tuossa työstettävä ongelma. Ei se ratkea sillä, että ramppaisi kaikenlaisissa kissanristiäisissä tutustumassa muihin.

Terapiaan ei tuosta vain mennä,vaan niihin on todella pitkät jonot nykyään. Pitää olla melkein itsemurhan partaalla, että b-lausunto voidaan kirjoittaa. Lisäksi yksi terapiakäynti maksaa sen 60-100€ ja näitä on kerran viikossa tai joka toinen viikko.

Voisin kuvitella perus palstamiehen näyttävän samalta.

Vierailija kirjoitti:

Lauri puhuu tuossa yksinäisyydestä ja ihmisiin tutustumisesta. Jossain lauseessa sitten sanoi, että oikeastaan sinkkuus on se isoin haaste. 

Ei se naisen saaminen poista yksinäisyyttä, jos elämässä ei muuten ole ketään kaveria.

Totta kai yksinäisyys vähenee, jos on kumppani. On ihminen, jonka kanssa viettää aikaa, tehdä asioita. Kun on yksikin ihminen, jonka kanssa jakaa elämää, voi olla ettei yksinäisyyttä tunne lainkaan. Ja vaikka sitten välillä ilisikin yksin, tietää että jossakin on ihminen, jolle on tärkeä.

no ihan aikuisen miehen oloinen kuvista päätellen. Ei mikään kalsarimalli, mutta ei mitenkään pahannäköinen ihminen. N28

Vierailija kirjoitti:

Pohtija kirjoitti:

Jutun luettuani jäin pohtimaan, että onko yhteiskunta vastuussa ihmisen yksinäisyydestä? Ja mitä yhteiskunnan pitäisi tehdä yksinäisyyden vähentämiseksi?

Ei yhtään mitään.

Kyllä ja ei. En haluaisi elää yhteiskunnassa, joka ei mitenkään huomioisi yksinäisiä. Jollei ole koskaan kokenut yksinäisyyttä kuin korkeintaan ohikiitävän hetken ja jos ei erota mitä on olla yksin vs. mitä on olla ja elää yksinäisenä, niin syvempää yksinäisyyttä on varmasti vaikea edes tajuta. 

Ihminen on kuitenkin laumaeläin jolla on (mm.) sekä sosiaalisia että että emotionaalisia tarpeita. Tärkeintä olisi varmaankin, jos itse kukin meistä voisi, ainakin enimmäkseen hyväksyä itse itsensä. 

Uskovainen mies

Mikä Lauri? Itsekin olen yksinäinen, mutta minkäs sille voi. Olen juuri eronnut ja kriteerit miehelle ovat nyt kovemmat. En halua tehdä samoja virheitä uudelleen, joten toki on vaikeampaa löytää miestä, kun vaadin tällä kertaa enemmän. Saisi olla pitkä/pitkähkö, hoikka tai urheilullinen, älykäs, ystävällinen, terveelliset elämäntavat, eläinrakas ja vakaa ihminen. N35

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua häiritsi tuossa jutussa se, että Laurilla ei ollut kiinnostusta itse työstää omia haasteitaan. Hän sanoi, ettei halua mihinkään terapiaan ja kertoo menevänsä lukkoon, jos joku ihminen pitäisi päästää lähelle. Ratkaisu hänestä oli, että yksinäisille pitäisi järjestää enemmän tapahtumia, joissa kohdata toisia. Eli vastuu siirrettiin yhteiskunnalle.

Näin ulkopuolisena ajattelen, että ratkaisu ei ole tapahtumat, vaan Laurin pitäisi työstää itse omia haasteitaan. Jos ihminen sanoo menevänsä lukkoon, kun toinen pitäisi päästää lähelle, niin onhan tuossa työstettävä ongelma. Ei se ratkea sillä, että ramppaisi kaikenlaisissa kissanristiäisissä tutustumassa muihin.

Terapiaan ei tuosta vain mennä,vaan niihin on todella pitkät jonot nykyään. Pitää olla melkein itsemurhan partaalla, että b-lausunto voidaan kirjoittaa. Lisäksi yksi terapiakäynti maksaa sen 60-100€ ja näitä on kerran viikossa tai joka toinen viikko.

Minusta terapia ei nyt ole se olennaisin asia, vaan halu työstää _itse_ tuota ongelmaa. Tuon tasoista ongelmaa on mahdollisuus työstää itse, on kaikenlaisia oppaita ja verkkosivuja, joista saa neuvoja. Tunnelukkosi tuli myös mieleen tuosta, kun kertoi tuosta lukkoon menemisestä ja vaikeudesta päästää muita lähelle.

T. Tuo aiempi

Vierailija kirjoitti:

Pohtija kirjoitti:

Jutun luettuani jäin pohtimaan, että onko yhteiskunta vastuussa ihmisen yksinäisyydestä? Ja mitä yhteiskunnan pitäisi tehdä yksinäisyyden vähentämiseksi?

Mitä yhteiskunta voisi tehdä? Määrätä jonkun aina yksinäisen "ystäväksi" tai parisuhteeseen? Millä tavoin joku "yhteiskunta ei tee tarpeeksi" ruikuttaja olisi kiinnostava ystäväksi saati seurustelukumppaniksi?

Sinun pitäisi kokea omakohtaisesti miltä oikea yksinäisyys tuntuu. Silti et voisi määritellä, miltä se toisesta ihmisestä voi tuntua.

T: yksinäinen.