Mies oletko koskaan ollut ihan tositosi ihastunut?
Miten se sinussa näkyy ja vaikuttaako se toimintaasi?
Kommentit (289)
Oon. Vieläkin tulee muisteltuna vaikka ihastumista pidemmälle ei päästy.
Vierailija kirjoitti:
Ei nämä ketjun ihastumis kommentit ole miehiltä.Miehet ei ihastu tai rakastu romanttisesti.
Ihastuminenhan voi olla ihan turhamaistakin ja pelkästään ulkonäöstä johtuvaa. Puhut kuin ihastus olisi aina jotenkin syvällistä.
Vierailija kirjoitti:
Mä en usko, että miehet oikeasti voisivat tuntea aitoja tunteita naisia kohtaan. Ehjä omia lapsiaan mutta siihen se jääkin. Suurimmassa osassa näissäkin jutuissa ihastus on ollut fyysistä ja omien tarpeiden täyttämiseen tähtäävää.
Tottakai ihastuminen perustuu etupäässä ulkoisiin seikkoihin. Ulkonäkö on ainoa asia, jonka perusteella mies esimerkiksi baarissa voi päättää meneekö juttelemaan naiselle vai ei.
Juttelemalla voi saada jonkinlaisen käsityksen toisen luonteesta, tavoista ja kiinnostuksenkohteista, mutta eihän parin tunnin keskustelunkaan perusteella vielä voi tuntea ihmistä. Ihastuminen perustuu siis väistämättä ulkoisiin seikkoihin ja keskustelun perusteella syntyneeseen mielikuvaan.
Kaikkein tärkeimmät seikat, kuten onko kiltti, uskollinen, rehellinen, lojaali, empaattinen, epäitsekäs, luotettava jne. selviävät vasta ajan kanssa. Nämä asiat vaikuttavat sitten siihen, syventyykö ihastus rakkaudeksi.
Älkää miehet ruokikko näitä tunnevampyyreita!
Haluavat vaan ihania tarinoita miehiltä!!
Vierailija kirjoitti:
Mä en usko, että miehet oikeasti voisivat tuntea aitoja tunteita naisia kohtaan. Ehjä omia lapsiaan mutta siihen se jääkin. Suurimmassa osassa näissäkin jutuissa ihastus on ollut fyysistä ja omien tarpeiden täyttämiseen tähtäävää.
Olet vain katkera. Kyllä miehet voi rakastaa naista.
T. Rakastettu nainen
Onko kellään sellaista ihastusta joka ei ole syntynyt kuvaa katsomalla?
Yläasteella viimeksi.
Jos ihastus istui viereisessä pulpetissa, sitä puolta kuumotti ja kihelmöi.
En ole niin ihastunut ollut sittemmin en edes nykyiseen vaimooni.
Suhteemme alkoi kaveruutena.
Assburger kirjoitti:
Yläasteella viimeksi.
Jos ihastus istui viereisessä pulpetissa, sitä puolta kuumotti ja kihelmöi.
En ole niin ihastunut ollut sittemmin en edes nykyiseen vaimooni.
Suhteemme alkoi kaveruutena.
Ja ulkonäöt olivat...?
Kirjoitin kirjeitä, ostin kukkia ja vein ovelle tai lähetin interfloralla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en usko, että miehet oikeasti voisivat tuntea aitoja tunteita naisia kohtaan. Ehjä omia lapsiaan mutta siihen se jääkin. Suurimmassa osassa näissäkin jutuissa ihastus on ollut fyysistä ja omien tarpeiden täyttämiseen tähtäävää.
Tottakai ihastuminen perustuu etupäässä ulkoisiin seikkoihin. Ulkonäkö on ainoa asia, jonka perusteella mies esimerkiksi baarissa voi päättää meneekö juttelemaan naiselle vai ei.
Juttelemalla voi saada jonkinlaisen käsityksen toisen luonteesta, tavoista ja kiinnostuksenkohteista, mutta eihän parin tunnin keskustelunkaan perusteella vielä voi tuntea ihmistä. Ihastuminen perustuu siis väistämättä ulkoisiin seikkoihin ja keskustelun perusteella syntyneeseen mielikuvaan.
Kaikkein tärkeimmät seikat, kuten onko kiltti, uskollinen, rehellinen, lojaali, empaattinen, epäitsekäs, luotettava jne. selviävät vasta ajan kanssa. Nämä asiat vaikuttavat sitten siihen, syventyykö ihastus rakkaudeksi.
Eli ei siis aitoja tunteita vaan toisen hyväksikäyttöä miesten ihastuminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en usko, että miehet oikeasti voisivat tuntea aitoja tunteita naisia kohtaan. Ehjä omia lapsiaan mutta siihen se jääkin. Suurimmassa osassa näissäkin jutuissa ihastus on ollut fyysistä ja omien tarpeiden täyttämiseen tähtäävää.
Olet vain katkera. Kyllä miehet voi rakastaa naista.
T. Rakastettu nainen
Olen vain realistinen. Torjun aina miesten aloitteet koska tiedän niiden johtuvan ulkonäöstä ja hyväksikäytön yrityksestä. Teen vain itse aloitteet kun ensin olen tutustunut rauhassa ja todellinen luonne on selvillä. Luulen, että vain julkkikset voivat tajuta millaisia loukkaavia perskärpäsiä ulkonäön perässä juoksevat miehet voivat olla. Heitäkin lähestytään vain oman kuvitelman pohjalta ja halutaan pahimmillaan hyötyä. Ei sen ihmisen takia.
ehkä 3-4 naiseen olen ollut aikoinaan tosi ihastunut. Ongelma on, että kun on liian ihastunut niin jäätyy eikä pysty lähestymään. Muut hannu hanhet sitten vieneet nuo naiset nenän edestä.
Sen sijaan naisiin, joihin en ole ollut paljoa ihastunut, on ollut aina helppo lähestyä, Ja ainoastaan heidän kanssa ollut intiimejä suhteita. Aikoinaan se harmitti, mutta nykyään ei enää ja koko asia oikeastaan aivan yhdentekevää.
Miehelläkin voi olla aidot tunteet.
Vierailija kirjoitti:
Assburger kirjoitti:
Yläasteella viimeksi.
Jos ihastus istui viereisessä pulpetissa, sitä puolta kuumotti ja kihelmöi.
En ole niin ihastunut ollut sittemmin en edes nykyiseen vaimooni.
Suhteemme alkoi kaveruutena.
Ja ulkonäöt olivat...?
Mitä tarkoitat?
Kyllä puolisoni miellytti ja miellyttää edelleen ulkonäöltään minua.
Kouluaikaiset ihastukset ehkä enemmän.
Ihastumisen aiheuttamat reaktiot olivat minussa silloin niin voimakkaita, että mikään järkevä lähestyminen tuskin olisi ollut mahdollista.
Toki olin ujo ja estynyt muutenkin.
Joo, monta kertaa nuorempana. Niiden ihastusten kanssa ei aina päässyt edes keskusteluun kahdestaan. Olen baarissa jutellut jopa tulevan Miss Suomen kanssa. Usein myös ihastuin niihin, jotka muuttivat suunnilleen seuraavana päivänä muualle, tai itse muutin. Parisuhteessa olen sitten ollut niiden kanssa, jotka ovat ihastuneet minuun. En taida olla sitkeää painostajatyyppiä.
Olen ollut todella ihastunut, laput silmillä ihastunut. Kestin sen takia huonoa kohtelua, koska niin paljon halusin olla suhteessa ja jonkun kanssa. Aivan hirveä ajattelutapa ja hävettää, kuinka typerä olen silloin ollut, ihan vääntää vatsaa,kun ajattelen kuinka idiootti olen ollut. Oppia ikä kaikki, enää ei. Nuorena on tyhmä.
Mä aina ihastun, kun kohtaan naisia.
Enpä mä koskaan häiritse heitä, että haaveiluksi kaikkki jää.
Eiköhän miehetkii ihastu ihan samallailla ku naisetkii. Ja se tuntuu samanlaiselta kuin naisesta. Varmaan se ihastus ajatuksissa koko ajan...
Sitä mietin vaan että osaako ja tahtovatko miehet sen paremmin peitellä 🤷🏻
Ikää lähemmäs 50 ja nyt toisen kerran elämässäni. Ensimmäinen oli opiskeluaikana ja tuntui juuri sellaiselta kuin ensirakkaus kuvaillaan. Sitten tuli järki(järjetön?)avioliitto joka päättyi 10v sitten.
Mulla on ollut tinderit ja muut joita olen selaillut ja joitain viestejä laitellut. Ilman suurempia tuloksia.
Mutta nyt muutama viikko sitten tuli taas yksi tykkäys tinderissä. Kuva oli sellainen että normaalisti olisin swaipannut vasemmalle mutta profiilin luettuani pysähdyin. Pari päivää ja tein siitä matchin - jotain siinä oli. Silloin alkoi jännitys pikkuhiljaa, päivä päivältä kehittymään.
Viestittelyn yhteydessä kyselin varovaisesti some-tilanteesta. Vastauksena oli ettei hän jaa tietojaan henkilöille joita ei tunne. Ajattelin että vaatii vain varovaista jatkoa etten vaan pelästytä toista. Mutta illasta tuli yllätys. Ilmestyi viesti jossa oli puhelinnumero ja pyyntö seuraavaksi päiväksi treffeille. Nopeita käänteitä.
Treffien jälkeen ilmoitin varovasesti että mukavaa oli ja tuli lupaus jatkosta. Siitä eteenpäin on sydän hakannut, rinta on ollut pakahtua eikä uni tule. Tunteet menee vuoristorataa voimakkaasta jännityksestä pelkoon ja pettymykseen - jos hän ei olekaan tosissaan. Tämä tunne on voimakkaampi jopa kuin ensirakkaudessa mutta on silti tunne että elämänkokemuksen myötä tilanne on ehkä paremmin hallinnassa kuin ensimmäisellä kerralla.
En olisi uskonut että tällainen tunne voi tulla toista kertaa. Ehkä johtuu siitä että on ollut tyytyväisesti sinkkuna kymmenisen vuotta eikä ole väkisin hakenut seuraa. Ja sitten kun se tulee puskista oikealla hetkellä on pöytä tyhjänä uuteen aloitukseen.
Saa nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaa, mutta nyt elämme jänniä aikoja.
Oi, kiitos! 😉