Mies oletko koskaan ollut ihan tositosi ihastunut?

Vierailija kirjoitti:

Ei suomimies ihastu eikä rakastu, viinapulloon ja äitiinsä korkeintaan.

Taisi mennä sinun arvaus suomalaisesta miehestä perseelleen, tai ei päde kaikkiin suomimiehiin.

Minulla on ulkomaalais syntyinen vaimo ja kovasti olen saanut kehuja, muun muassa sosiaalisista taidoista, rehellisyydestä, keskustelutaidosta, ja jopa tunteiden näyttämisestä. Oli kuulema ensin vähän samaa ennakko asennetta kuin sinullakin, mutta ei ole enää.

Maailma on muuttunut, ja toivottavasti sinäkin muutut maailman mukana.

Ensin päiväkerhossa 4-vuotiaana ja sitten yläasteella samaan tyttöön. Mulla on outo tunne, että meidät oli tarkoitettu toisillemme, ja tuntui että hän odotti mun aloitetta. Mitään ei tapahtunut kai mun ujouden takia, katseita söpösti vaihdettiin ja ujosti joskus juteltiin harrastuksista.

Vierailija kirjoitti:

Ensin päiväkerhossa 4-vuotiaana ja sitten yläasteella samaan tyttöön. Mulla on outo tunne, että meidät oli tarkoitettu toisillemme, ja tuntui että hän odotti mun aloitetta. Mitään ei tapahtunut kai mun ujouden takia, katseita söpösti vaihdettiin ja ujosti joskus juteltiin harrastuksista.

Ja miten se näkyi, vaikea sanoa, mutta ajatukset pyörivät hänessä, kuvittelin suutelevani häntä ja pussasin tyynyä. Myöhemmin yläasteikäisenä annoin suukkoja hänen kasvoille luokkakuvassa. Kuvittelin millaista olisi rakastella hänen kanssaan. Kuulin hänen ääntä unissani, oudosti en koskaan nähnyt kasvoja.

Olen ihastunut tosi mukavaan tyttöön, mutta... Siinä on yksi pieni pulma. Olen tähän ujo enkä uskalla kertoa tunteistani. Olisiko vähän apuja tähän tilanteeseen?

Joskus lapsena on tuntunut kehossa tosi ihastukselta. En ole aikuisiässä kohdannut vastaava eloisuutta. Toki voi vaikuttaa sekin, ettei ole tullut yhtä tavalla sosiaalinen vastakkaisen sukupuolen kanssa. Eipä täällä oo paljoa rakkaudella juhlittu! Haluisin kyllä...

Olen ihastunut ja rakastunut. Valitettavasti väärään henkilöön ja siitä toipumiseen meni useampi vuosi.

Joo, 39 vuosi meneillään, 17 vuotiaina rakkaus roihahti ja vielä jatkuu, toki muuttunut matkan varrella, mutta kyllä tunnen syvää rakkautta vaimoani kohtaan.

Olen. Ja teinkin asialle jotain. Ja kun sain hänet vuosiksi niin se oli upea tunne. Loppuelämän rakkaustarinaa siitä ei tullut mutta silti parhaimpia valintoja mun elämässä lähestyä häntä silloin.

M41

Up

Karvalakkini pyörähti par kertaa ympäri, kun mutisin raatatieasemalla: "Voi tokkiinsa ku o kaanis fröökinä." En malttana ollenkaan kiäntää katsetta poekkeen, vaan kahtoin tokkiisa tiiviisti, kun kerrannii ol tillaisuus.

Se kaanotar lirputti vuan kieltään, vaan jo ol sekkii soma!

Vierailija kirjoitti:

Minulla on yksi 10v. nuorempi ihastunut mies ollut vuosia. Entinen työkaveri. Itse pidän häntä kivana tyyppinä, mutten romanttisessa mielessä. Hänestä se ihastus näkyy avoimuutena ja panostamisena viestinnän laatuun. Muistaa merkkipäivät. Kertoo kaikkea hyvistä huonoihin asioihin. Emme pitäneet 4 vuoteen yhteyttä työpaikan vaihdon jälkeen ja hän sitten kerran kyseli kuulumisia työasioissa. En jaksanut naputella, joten soitin. Pitkän puhelun lopuksi sanoi, että vieläkin ne tunteet tulee pintaan vaikka ehtinyt avioitua siinä välissä ja saada lapsen. Minulla ja hänen tyttärellä on sama 2. nimi, että varmaan olen tehnyt häneen joskus vaikutuksen. Mikään muu tässä ei häiritse, kuin hänen perheensä. En halua rikkoa sitä ja vaivaannun, jos hän ottaa yhteyttä ja yritän pitää keskustelut asiallisina ja vain työasioissa.

Onpa rasittavan kuuloinen takiainen. Eikö sinua muka häiritse tuollainen?

Kumpa joku mies olisi minuunkin ihastunut! Tuskimpa kukaan on koskaan ollut. Miehet noin kolmessakymmenessä olevat, voi ihastukaa minuun! Lupaan ihastua takaisin.

Vierailija kirjoitti:

Kerran. Kuolaan vieläkin ja jäykistyn, takana jo 24 vuotta tätä. Voin olla ihan rauhassa töissä ja kalassa mutta lähestyessäni kotia ja vaimoa niin se sama ihastumisen tunne ajaa eteenpäin. Keskustelutkin vaimon kanssa erilaisia kuin muiden kanssa, reunostoilla sellaisia sydämiä ja kultakoristeita.

Usein myös hetkittäin tulee uusia ihastumisia kun vaikka näkee sopivan hymyn tai pepun vilahduksen, tällöin voi punastua ja hieman änkyttääkkin.

Alunperin olen vaimoni iskemä joten uskon että hänellä on samantapaisia ajatuksia.

Ihana

Enpä oikeastaan ole.

Nytkin olen, valitettavasti.

Luulin pitkään ettei naiset huomaa ihastustani. Kunnes kaveri huomautti asiasta, kyllä he huomaa, jopa pyllyn katselun takaapäin.

Kerrran olen.

Vähän kliseisesti tapasimme tinderissä. Kävimme treffeillä melko pian matchin jälkeen, menimme paikalliseen sushibuffaan töiden jälkeen eikä siinä vielä tapahtunut mitään ihmeellistä, muuta kuin että sovimme tapaavamme uudestaan. Aloimme tämän tapaamisen jälkeen viestittelemään melko tiiviistikin ja seuraavan kerran kun tapasimme, kävelimme vain ympäri kaupungia (koska oli ensimmäisiä lämpimiä kesäiltoja, nautimme ulkonaolosta), juttelimme ja nauroimme. Tajusin kotiin tullessani että olen ihanstunut.

Tapailumme jatkui, ja eteni varovasti. Kävimme yhdessä konsertissa, leffassa mutta emme jotenkin uskaltaneet ehdottaa menemistä toistemme luokse. Olin aivan korviani myöten ihastunut, meillä oli tapana kirjoittaa välillä aika pitkiäkin viestejä joten käytännöllisin tähän oli sähköposti ja molemmat teki sisäsiistiä toimistotyötä, joten viestejä välillä viuhusi myös keskellä päivää.

Näin jatketaan juhannukseen. Olemme olleet tahoillamme viettämässä sitä eri paikoissa mutta jo ennen juhannuksen viettoa sopineet että tapaamme sunnuntaina illalla. Alustavasti on puhuttu, että käymme yhdessä syömässä ja menemme tämän jälkeen yhdessä saunomaan - siis ensimmäinen kerta kun olemme aikeissa vierailla toisen meistä kotona.

Tapaamme ruokailun merkeissä, aluksi mikään ei viittaa siihen että asiat olisi huonosti, mutta kun ruokailu lähenee loppuaan ja lähdemme, suutelemme kuten olemme tehneet niin monta kertaa. Hän alkaa itkeä ja kertoo ettei voi lähteä kanssani saunaan. Olen hieman hämilläni, mutta pidän häntä sylilssä. Vähänajan kuluttua itku helpottaa ja hän saa sanottua, ettoi voi myös tavata minua enää. Suhteemme on ohi.

Tuntuu kun maa nielisi minut. Olo on totaalisen tyhjä ja turta. Kesälomani on alkamassa viikon päästä, mutta en muista viimeisrstä työviikosta jälkikäteen mitään, myös koko loma menee jotenkin usvassa. Vasta loman puolivälissä suru purkautuu ja vietän muutamia hyvin itkuisia iltoja. Olleen pitkällä syksyssä ennenkuin edes harkitsen palaavani tinderiin. En koskaan saa selitystä siihen miksi kaikki loppui.

Kyllä vain. Aika usein fantasioin ihastuksestani ja puhun mielessäni ikään kuin hän olisi minusta kiinnostunut. Flirttailen ajatuksissa ja mietin, miten kaikki menee ihastuksen kanssa nappiin. Tällaisia ihastuksia on hyvin usein.

Ai olenko.

Susannaan

Elinaan

Tiinaan

Kirsteniin

toiseen Susannaan

viimein vaimooni

Sanavalmis kun olen, yhtään omasta mielestäni älykästä repliikkiä ei suustani tullut. Tai jos joskus sattui tulemaan niin kohtalokkaasti myöhässä. Sekunninkaan vertaa en pystynyt olemaan ilman että olisin miettinyt, katsonko liian pitkään silmiin vai huomiotaherättävän ohitse. Ihanaa se aina oli, kaikkine kuumotuksineenkin, milloin poskissa, milloin metrin alempana. Toivottavasti olette kukin löytäneet omanne. All you need is Beatles.

Outoja nämä kommentit, että miesten ihastuminen on pelkkää seksinhimoa. Melkeinpä loukkaavia. Itsekin olen muutaman palavan ihastumisen kokenut, eikä niissä naisen housuihin pääseminen ollut ratkaisevassa osassa, vsikka siihenkin lopulta edettiin. Paljon kokonaisvaltaisemmasta tunteesta oli kyse. Euforiasta ja suloisesta huumasta.