Jättäisitkö puolisosi jos saisit tietää hänen pettäneen sinua kolme vuotta sitten?

Jos puolisoni olisi pettänyt minua kolme vuotta sitten ja pitänyt asian omana tietonaan, niin vaikeaa olisi. Pitäisi tietää kenen kanssa? Oliko yksi kerta vai suhde? Näkevätkö vielä? Syy pettämiseen?

Vaadin rehellisyyttä ihmissuhteilta.

Olen kuvitellut olevani puolisolleni paras ystävä, jolle voi kertoa kaiken. Puoliso on itse melko mustasukkaista tyyppiä ja vaatii minulta uskollisuutta.

Jos siis mainitun kaltainen tilanne olisi käynyt, niin melko yksipuoliseltahan tuo kuulostaa.

Ero tulisi todennäköisesti.

Vierailija kirjoitti:

Täällä yksi yli 70v mummeli jolla on elämässä ollut vain yksi mies ja yhteistä taivalta takana ensi vuonna 50 vuotta jos luoja suo. Ylä ja alamäet menty yhdessä.

Anteeksi vain mummeli, mutta onko vaari ollut uskollinen kaiken aikaa? Mitä tarkoitat ylä ja alamäillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen avioliiton aikana torjunut 4 hyvin vakavissaan tehtyä ja ihan tyylikästä lähestymisyritystä. Tuossa tilanteessa mä vaan lopettaisin omalta puoleltani uskollisuuden. En sanoisi asiasta mitään, mutta tilaisuuden tullen pettäisin täysin avoimesti. Ja tilaisuuksiahan on. En jaksaisi alkaa jauhamaan mistään vanhasta jutusta ensinnäkin siksi, että mistä voisin tietää sen olevan ainoa kerta kun tästäkään ei ole puhuttu..

Noin terveillä ajatuksilla jatkaisit yhteistä elämää? Eikö tuo myrkky söisi sinut itsesikin pikkuhiljaa?

Mikä ihme myrkky? Katsoisin tuollaisen jälkeen suhteen olevan avoin myös minun puoleltani.

Jotenkin pettäjät tuntuvat aina jaksavan jauhaa anteeksiannosta ja luottamuksen palauttamisesta. Miksi? Ette tunne itseänne onnelliseksi suljetussa suhteessa ja olette päättäneet omavaltaisesti muuttaa sen avoimeksi. Sitten jos kumppani toteaa tähän ainoastaan, että OK olemme siis avoimessa suhteessa, niin kyseessä onkin kosto tai katkeruus. En ymmärrä.

Parikymppisenä kun silloinen poikaystäväni jäi kiinni petettyään minua useamman kerran asiasta tuli aivan käsittämätön farssi kun sanoin hänelle, että voimme kyllä jatkaa suhdetta ja annan anteeksi, mutta tästä eteenpäin suhde on avoin. Ei sopinut sitten millään tämä vaan hän "lepytteli" minua kuukausia ennenkuin aivoon upposi, että kyseessä ei ole kosto vaan muuttunut suhde. Sitten halusinkin erota vaikka en ollut edes nukkunut muiden miesten kanssa vielä :D En ymmärrä.

Minulla ei ole mitään vaikeuksia ollut IKINÄ pysyä uskollisena kumppanilleni jos suhteessa on periaatteena ettei muiden kanssa ole seksiä.

Minä en ole tässä pettäjän kannalla. Tiedän vain itsestäni, etten haluaisi haaskata elämääni suhteessa joka on noin kieroutunut että alkaisin itsekin tekemään jotain tasauspettämistä. Mitä arvoa tuossa enää olisi jäljellä? Kiva talo? Sehän se taitaa monesti olla siellä pohjalla, mieluummin luopuu itsekunnioituksestaan kuin materiasta.

Olen eri, mutta mistä ihmeen tasauspettämisestä sinä puhut? Tuohan oli ehdottanut kumppanilleen avointa suhdetta. Ei se ole pettämistä.

"Tuossa tilanteessa mä vaan lopettaisin omalta puoleltani uskollisuuden. En sanoisi asiasta mitään, mutta tilaisuuden tullen pettäisin täysin avoimesti."

Tuohon asiaan vastasin.

Tällaiseen kysymykseen on aivan turha sellaisten ihmisten vastata, joita ei ole parisuhteessa petetty. Kuka tahansa voi huudella, että ei nyt yhdestä hairahduksesta parisuhdetta romukoppaan laita, kun totuus voi olla aivan toinen. Kukaan ei todellakaan voi sanoa miten suhtautuisi, ennen kuin sellainen tilanne tulee omalle kohdalle vaikka  mitä muuta väittäisitte.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen avioliiton aikana torjunut 4 hyvin vakavissaan tehtyä ja ihan tyylikästä lähestymisyritystä. Tuossa tilanteessa mä vaan lopettaisin omalta puoleltani uskollisuuden. En sanoisi asiasta mitään, mutta tilaisuuden tullen pettäisin täysin avoimesti. Ja tilaisuuksiahan on. En jaksaisi alkaa jauhamaan mistään vanhasta jutusta ensinnäkin siksi, että mistä voisin tietää sen olevan ainoa kerta kun tästäkään ei ole puhuttu..

Noin terveillä ajatuksilla jatkaisit yhteistä elämää? Eikö tuo myrkky söisi sinut itsesikin pikkuhiljaa?

Mikä ihme myrkky? Katsoisin tuollaisen jälkeen suhteen olevan avoin myös minun puoleltani.

Jotenkin pettäjät tuntuvat aina jaksavan jauhaa anteeksiannosta ja luottamuksen palauttamisesta. Miksi? Ette tunne itseänne onnelliseksi suljetussa suhteessa ja olette päättäneet omavaltaisesti muuttaa sen avoimeksi. Sitten jos kumppani toteaa tähän ainoastaan, että OK olemme siis avoimessa suhteessa, niin kyseessä onkin kosto tai katkeruus. En ymmärrä.

Parikymppisenä kun silloinen poikaystäväni jäi kiinni petettyään minua useamman kerran asiasta tuli aivan käsittämätön farssi kun sanoin hänelle, että voimme kyllä jatkaa suhdetta ja annan anteeksi, mutta tästä eteenpäin suhde on avoin. Ei sopinut sitten millään tämä vaan hän "lepytteli" minua kuukausia ennenkuin aivoon upposi, että kyseessä ei ole kosto vaan muuttunut suhde. Sitten halusinkin erota vaikka en ollut edes nukkunut muiden miesten kanssa vielä :D En ymmärrä.

Minulla ei ole mitään vaikeuksia ollut IKINÄ pysyä uskollisena kumppanilleni jos suhteessa on periaatteena ettei muiden kanssa ole seksiä.

Minä en ole tässä pettäjän kannalla. Tiedän vain itsestäni, etten haluaisi haaskata elämääni suhteessa joka on noin kieroutunut että alkaisin itsekin tekemään jotain tasauspettämistä. Mitä arvoa tuossa enää olisi jäljellä? Kiva talo? Sehän se taitaa monesti olla siellä pohjalla, mieluummin luopuu itsekunnioituksestaan kuin materiasta.

Kuulostat ihan tuolta exältäni...

Mikään tapa selittää ettei kyseessä ole mikään tasaus, vaan muutos suhteen säännöissä ei millään tavalla selittäen mennyt jakeluun. Olin aivan täysin halukas jatkamaan suhdetta koska rakastin häntä edelleen. En vain voinut jatkaa sitä ajatuksella, että suhde olisi suljettu koska se ei ollut enää suljettu. Voisitko sinä vastata minulle mikä kohta tässä on täysin mahdotonta ymmärtää?

Olen siis ollut sekä avoimissa että suljetuissa suhteissa sekä joskus lukiokaikaan ns. FWB-suhteessa.

Jos et ennen toisen pettämistä ollut halukas pettämään, mutta sen jälkeen olit, niin kyllähän se jotain tasaamista silloin on. Kostomentaliteettia. Ja suhde ei muutu avoimeksi vain sillä, että itse päätät siitä kertomatta toiselle. Silloin siinä on vain kaksi pettäjää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei kaadu toisen vehkeen päälle, se on aina päätös. Joko pitkään harkittu prosessi tai sitten niin hetken mielijohde, että se hetken huvi on ollut arvokkaampi kuin luottamus kumppanin kanssa. Miltä se tuntuu, että toinen teki sen päätöksen ja ajatteli että paskat sinusta? Ihme selittelyä, mutta jos se sinulle riittää niin onneksi olkoon.

Luuletko sun kumppanin ajattelevan sua tossa tilanteessa? Tai pohtineen päätöstään monelta kantilta? Kyllä on olemassa ihan aidosti hetken mielijohteita, myös sulla, vaikka kuinka muuta väität.

-ohis

Tämähän se on asian ydin. Olisi PITÄNYT ajatella ja jos kumppaniaan rakastaisi, olisi ajatellut jo paljon aikaisemmassa vaiheessa.

Ja jos toista ei tule edes ajatelleeksi, sehän kertoo ihan tarpeeksi siitä miten paljon pettäjä kumppaniaan arvostaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kolme vuotta salailua?? On muuten henkisesti rankkaa salailla. Kyllä pitää pettäjällä olla pokkaa ja narsistinen luonne, jos jaksaa kolme vuotta elää valheessa!!! Hyi helvetti.

Epäilen myös niitä, jotka tunnustaa. Haluavat vain helpottaa omaa oloaan välittämättä siitä, kuinka paljon se toista loukkaa.

Outo ajatus. Mieluummin tulen loukatuksi, kuin hukkaan vuosia valheellisessa onnessa. Enemmän arvostan tunnustajaa, se kertoo että on edes jonkinlainen omatunto olemassa joka kolkuttaa. Vaikka ero sitten tulisikin.

Vähän enemmän tarviis infoa päätöksen tekemiseen.

En pistäisi yli 10 vuoden toimivaa ja onnellista avioliittoa suoralta kädeltä poikki jonkun satunnaisen kännipanon takia, joka selittyy tilapäisesti alentuneella harkintakyvyllä ja jota puoliso aidosti katuisi. Sen verran realisti tässä iässä jo on. Mut jos joku pidempiaikainen suhde niin sitten varmaan laittaisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kauhean mustavalkoisesti tunnutaan ajattelevan vaikka pettäjiä on ihan tilastollisestikin ihan valtava määrä. Tiedän myös useita henkilöitä jotka ovat kerran hairahtaneet pitkässä suhteessa, puoliso ei asiasta tiedä eikä tule ikinä tietämäänkään ja hyvä niin, koska suhde vaikuttaa olevan onnellinen. Itse pitkässä parisuhteessa (jossa myös lapsia) tuskin jättäisin, mutta en kyllä katsoisi sormien läpikään heppoisesti. JOS olisi varmaa että on tapahtunut vain kerran vuosia sitten, todennäköisesti antaisin miehen tuntea syyllisyyden nahoissaan, mutta katsoisin pystyykö luottamuksen vielä rakentamaan uudestaan. Olisi liian helppo sanoa että heivaa se pihalle tai että hyväksyn pettämisen, ei ole todellakaan noin yksinkertaista vastausta tähän. 

Minä olen yksi niistä joka sanoi eroavansa. Enpä ole kovinkaan mustavalkoinen ihminen ja on paljon asioita, joissa teen kompromisseja suhteessa, tulen puoliväliin vastaan tai katson sormien läpi. Mutta uskollisuus ei ole sellainen asia vaan yksi (harvoista) ehdottomista vaatimuksista mitä minulla on. Ellei miehelle tämä sopisi, hän ei olisi mulle oikea. Meillä kaikilla on omat deal breakerimme. 🤷

Niinpä. Suurin osa arjen asioista on sellaisia, joilla ei ole mitään isompaa merkitystä suhteessa ja kukaan ei ole täydellinen. Mutta sitten on muutamia sellaisia asioita, joita nyt vaan ei voi mennä rikkomaan ilman että koko suhteen pointti tuhoutuu.

Jättäisin, enkä luottaisi, että jäänyt vain kertaan. Pahahan tuota on millään todistaakaan.

Pettäminen on osoitus, että ei kunnioita kumppaniaan. Ja jos ei kunnioita, ei ole rehellisyyttä eikä ole rakkauttakaan. Joten miksi jatkaa ihmisen kanssa joka kevyesti riskeeraa yhteisen elämän kanssasi ja on valmis tuosta vain heittämään kaiken pois? Jos sinulla on miljoona euroa salkussa, niin jätätkö sen puiston penkille ja luotat että siinä se on kun joku päivä haluat rahasi? Et, vaan sinä pidät huolen niistä rahoista että kukaan ei niitä vie koska et halua menettää niitä ja mahdollisesti elämäntapaa niiden mukana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jättäisin. Luottamuksen voi ansaita vain kerran.

Eikö sulle mikään muu ole luottamuksen osoitus kuin se, että makaa vaan sun kanssa?

Ainakaan se ei ole luottamuksen osoitus, että tehdään selän takana asioita joita ei pitäisi tehdä, ellei ole sovittu vapaasta suhteesta.

-eri

No ei tietenkään olisi, mutta aika pieni se luotto on ollut, jos se tolla tuhoutuu.

Voi kuule, se tuhoutuisi jo paljon pienemmästäkin, ja se kertoo päinvastoin juurikin siitä miten suuri se luotto on. Jos se on alunperinkin pieni, niin siinä varmaan kestää vähän mokaillakin, mutta jos se on suuri, niin pienikin moka särkee sitä.

Särkee sitä, mutta ei tuhoa. Jos luotto on suuri, säröjä mahtuu enemmän. Luottamus on eri asia kuin yksittäinen usko ja luottoa vaativa asia.

Olen jyrkästi eri mieltä. Mitä suurempi luottamus, sitä syvemmän särön voi yksittäinen petos siihen tehdä, sitä syvemmät on haavat ja sitä tuskallisempaa on toipuminen. Jos ei luota ei ole mitään luottamusta rikottavanakaan.

Mä ajattelen juuri päinvastoin. Mitä syvempi kiintymys ja luottamus, sitä vähemmän yksittäiset asiat sitä venettä horjuttaa. Epäluottamusta täynnä olevassa suhteessa jo väärän merkkisen tupakan tuonti on maailman loppu.

Minusta taas kiintymys ja luottamus on eri asioita. Syvä kiintymys nostaa kyllä kynnystä lähteä, mutta luottamuksen pettäminen sattuu sitä enemmän mitä enemmän on luottanut. Jos ei petos tunnu missään, niin ei silloin minusta ole juuri luottanutkaan.

Väärän merkkinen tupakka taas ei minusta liity luottamukseen ollenkaan. Ihmiset tuntuu pitävän luottamuksena aika erilaisia asioita. Ei kaikki mikä ärsyttää tai edes kaikki mikä satuttaa ole minusta luottamuksen pettämistä.

Juuri näin. Ei ole kyse mistään luotettavuudesta että saa kaupasta oikeanmerkkistä tavaraa, vaan siitä että onko yhteinen henkinen luottamus sen suhteen, että kumpikin pyrkii kaikessa kunnioittamaan ja arvostamaan toista ja välttämään rikkovaa käyttäytymistä. Siis oikeastaan halu olla juuri sen ihmisen kanssa ja pitää yhteisistä säännöistä kiinni, että kummallakin olisi hyvä olla. Mikään pakkohan ei ole parisuhteeseen lähteä, jos se ei omaan luonteeseen sovi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kyllä voi ikinä luottaa. Tai ainakaan minä en saanut luottoa ikinä takaisin, vaikka kuinka yritin. Ja 20 vuotta oltiin yhdessä eli parikymppisestä nelikymppikseks. Kyllä yritin!

Mikä luottokysymys tuo edes on? Ette te toisianne ja toustenne kroppia omista.

Ei, mutta yleensä parisuhteessa sovitaan että peuhataan vain keskenään ja se perustuu luottamukseen.

J*malauta kuinka tylsä ajatus. Tollasta jaksaa uskotella itselleen ekat pari vuotta rakkauden ja ihastuksen kiihkoissa, mutta rehellisyyden nimissä; kuinka moni jaksaa noudattaa koko loppuelämänsä?

Jos ei jaksa, niin yksiavioisuus ei ole sinulle. Myönnä se, äläkä kuseta muita.

Vierailija kirjoitti:

No en. Hyvä puoliso muuttuu umpisurkeaksi muka yhtäkkiä tolla tiedolla?

Ei vaan se puoliso jota luulit hyväksi meni pettämällä itse todistamaan ettei ollutkaan niin hyvä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No en. Hyvä puoliso muuttuu umpisurkeaksi muka yhtäkkiä tolla tiedolla?

Itselleni "hyvä puoliso" on mm. rehellinen ja minua kunnioittava.

Pettäjä ei ole näitä kumpaakaan eli en laskisi hyväksi puolisoksi.

Kyllä, jättäisin.

Vaikka kaiken muun ajan olisi juuri tuota, kolme vuotta sitten yhden kerran ei, ei olisi kumpaakaan?

Tässä on kaksi katsantokantaa. Toiset hahmottaa asian yksittäisten tekojen ja tilanteiden kautta, toiset kokonaisuutena.

Onko puoliso/ihminen yksittäisiä tekoja vai kokonaisuus?

Onko suhde yksittäisiä tekoja vai kokonaisuus?

Onko elämä kasautuvia tilanteita vai jatkumo?

Sekä ihminen että suhde ovat sekä kokonaisuuksia, että yksittäisiä tekoja. Mutta yksittäinenkin teko voi rikkoa kokonaisuuden.

Vierailija kirjoitti:

Ei me edes tunnettu kolme vuotta sitten... Mutta vaikka oltaisiin oltu silloin yhdessä, rehellisesti sanoen minua ei kiinnosta. Kunhan käyttää kumia niin ihan sama. Minun puolestani ei tarvitsisi salaillakaan.

No sittenhän asia on ihan kunnossa, jos sinua ei haittaa. Onko se edes pettämistä silloin kun siihen on tavallaan lupa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En luottaisi. Kerran pettäjä, aina pettäjä.

Että te jaksatte tätä hokea. Ei todellakaan pidä aina paikkaansa.

Ei pidäkään. Itse olen kerran nuorempana pettänyt, mutta seuraavissa suhteissa ei käynyt mielessäkään, koska olin aidosti kiinnostunut ja rakastunut. Homman ydin on siinä, että on oikean kumppanin kanssa. Liian moni lähtee parisuhteeseen huonoin perustein ja sotkuahan siitä sitten tulee. Nuorena sitä ei tietysti välttämättä edes tunne itseäänkään niin hyvin, että tietäisi minkälaisen kumppanin todella tarvitsee niin ettei tarvitse sitten lähteä harhapoluille.

Miten kukaan pystyy laskemaan ne aikoja sitten tapahtuneet pettämiskerrat ja miten niistä enää voi jäädä kiinni. Voishan sitä käyttää tekosyynä eroamiseen, jos ei parempaa keksi. Mies on tymä jos myöntää ne.

no-one kirjoitti:

Jos puolisoni olisi pettänyt minua kolme vuotta sitten ja pitänyt asian omana tietonaan, niin vaikeaa olisi. Pitäisi tietää kenen kanssa? Oliko yksi kerta vai suhde? Näkevätkö vielä? Syy pettämiseen?

Vaadin rehellisyyttä ihmissuhteilta.

Olen kuvitellut olevani puolisolleni paras ystävä, jolle voi kertoa kaiken. Puoliso on itse melko mustasukkaista tyyppiä ja vaatii minulta uskollisuutta.

Jos siis mainitun kaltainen tilanne olisi käynyt, niin melko yksipuoliseltahan tuo kuulostaa.

Ero tulisi todennäköisesti.

Minulle taas yksityiskohdilla ei olisi mitään merkitystä. Ihan sama oliko se Pekka vai Antti ja oliko kaksi vai kuusi kertaa, miksikä se sitä muuttaa? Minut ja suhde on joka tapauksessa sivuutettu siinä kylmästi ja tieten tahtoen. Hyväksyttävää syytäkään en pettämiselle keksi.

Vierailija kirjoitti:

Miten kukaan pystyy laskemaan ne aikoja sitten tapahtuneet pettämiskerrat ja miten niistä enää voi jäädä kiinni. Voishan sitä käyttää tekosyynä eroamiseen, jos ei parempaa keksi. Mies on tymä jos myöntää ne.

Siten jää kiinni vanhoista jutuista kun ei muista mitä toiselle on kertonut, eri tarinaa alkaa tulla, sitten tarinaa miksi tarina on eri. Luottamus vain häviää kun lopulta jää niistä valheista kiinni. Sitten tajuaa ne vanhat muutkin kerrat kun toinen on puhunut tyhmiä asioita. Sitten onkin vaikea uskoa enää mitään, kun on valehdellut.

En tiedä onko vaimon aloittama ketju, mutta ymmärrän jos kerrot tilanteen. Juuri eilen puhuin tästä asiasta. Jatkuva valehtelu ja selitykset ei tätä liittoa pelasta vaan anteeksipyyntö ja katumus. Ja jos seksielämään tarvitaan piristystä niin seksitään yhdessä jotain. Olen avoin. Ymmärrän, että kipinä häviää pitkässä liitossa, mutta ongelmia pitäisi rakoa yhdessä. Tosin työnsit minua vain pois ja etsit ratkaisua yksin kuten neuvoi juuri kaveriasikin.