Lue keskustelun säännöt.
Jättäisitkö puolisosi jos saisit tietää hänen pettäneen sinua kolme vuotta sitten?
Kommentit (242)
Yhden kerran pettänyt? En pelkästään tuon takia jättäisi. Enkä ole itse pettäjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En jättäisi, en ole mustasukkainen sillä tavalla. Tosin saattaisin tasapuolisuuden nimissä sitten käydä vieraissa itsekin, niin että tilit olisivat tasan.
Niin, noin sairaaksi se homma sitten menee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kyllä voi ikinä luottaa. Tai ainakaan minä en saanut luottoa ikinä takaisin, vaikka kuinka yritin. Ja 20 vuotta oltiin yhdessä eli parikymppisestä nelikymppikseks. Kyllä yritin!
Mikä luottokysymys tuo edes on? Ette te toisianne ja toustenne kroppia omista.
Ei, mutta yleensä parisuhteessa sovitaan että peuhataan vain keskenään ja se perustuu luottamukseen.
Niin, se on yksi luottamuksen määre, ei koko parisuhde ja luottamus. Ei mun luottamus kumppaniini, parhaaseen tukijaani, rakkaaseeni tolla kyllä horjuisi vuosiksi. Se olisi katkeruutta ja mun huonoa itsetuntoa, ei mun miehen aikaansaamaa.
No se on sun heikkoutta sitten, sun luottamusta saa käsitellä miten haluaa. Jos ei tuollaisella ole väliä, niin miksei sitten sopisi että on tuollainen vapaus?
Kuka sanoi ettei sillä ole väliä? Kuka sanoi, että luottamukseen ei tulisi särö?
-eri
Olen avioliiton aikana torjunut 4 hyvin vakavissaan tehtyä ja ihan tyylikästä lähestymisyritystä. Tuossa tilanteessa mä vaan lopettaisin omalta puoleltani uskollisuuden. En sanoisi asiasta mitään, mutta tilaisuuden tullen pettäisin täysin avoimesti. Ja tilaisuuksiahan on. En jaksaisi alkaa jauhamaan mistään vanhasta jutusta ensinnäkin siksi, että mistä voisin tietää sen olevan ainoa kerta kun tästäkään ei ole puhuttu..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en. Hyvä puoliso muuttuu umpisurkeaksi muka yhtäkkiä tolla tiedolla?
Enpä enää kehuisi hyväksi puolisoksi.
Eli muuttuu kerrasta. Aika jännä, että pettäminen kunoaa kaiken hyvän miehestä, lasten isästä ja kumppanista.
-eri
Olen myös eri, mutta ei se minusta niitä kumoa. Ihan samat hyvät puolet siinä on edelleen. Mutta on vikoja, jotka on niin isoja ettei mitkään hyvät puolet riitä niitä kompensoimaan. Joillekin uskottomuus on tällainen. Toiselle vaikkapa päihdeongelmat tai väkivalta.
Sitäpaitsi, kuka on sanonut että uskottomuus olisi ainut huono piirre? Entä jos liiton plussat ja miinukset on muutenkin olleet kiikun kaakun? Harvemmin siinä täydellisessä elinvoimaisessa liitossa petetään. Tai ne on jo todella patologisia tyyppejä. Ne kertapettäjät tyypillisesti pettää kun suhde on muutenkin vaikeuksissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuskinpa. Meillä on yhä tosi hauskaa yhdessä ja olemme aina toistemme puolella. Kohtelemme toisiamme arjessa kunnioittavasti, mitä ei tosiaan voi sanoa useimmista tuntemistani pariskunnista. Takana on kuitenkin jo yli 25 yhteistä vuotta, ja yhä puoliso tuo minulle kukkia viikonlopun kauppareissultaan ja silittää minunkin paitani samalla kun omansa. Ei koskaan puhu rumasti eikä käyttäydy tökerösti. On komea, pukeutuu hyvin ja kannustaa minua tavoitteissani.
En tästä minkään pikkuhairahduksen takia luopuisi, enkä välttämättä isommankaan. Jokainen tekee virheitä joskus. Itsetuntoni ei myöskään ihan pienestä hetkahda enkä ole mustasukkaista tyyppiä.
Tuo luottamuskysymyksen korostaminen on muutenkin minusta vähän yksitotista. Elämässä on niin paljon muutakin. Vaikka olisi kuinka luotettava ihminen mutta arjessa mykkä ja jörö tai huonokäytöksinen tai tylsä tai jankuttaja tai epäsiisti tai vaikka mitä muuta tympeää, ei se mulle riittäisi mihinkään. Yksi hairahdus ei tarkoita mitään sarjapettäjä-häntäheikkiä.
Virhe on se, että ostaa vahingossa viisi perunaa kun piti ostaa neljä. Se ei ole virhe, että laittaa sukuelimet yhteen ulkopuolisen ihmisen kanssa. Hupsista, miten se nyt näin pääsi käymään.
Jos perunoiden määräkin teillä käskytetään, niin olenpa iloinen etten ole kanssasi naimisissa. Tuolla asenteella se "luottamus" on tuomittu särkymään ennemmin tai myöhemmin.
t. uskollinen mies
Jotkut ihmiset näyttävät antavan muutaman vapaamatkan, voisi heti suhteen alussa kysyä että montako kertaa saa käydä vieraissa niin tietää sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jättäisin. Luotto olisi mennyt. En alkaisi rasittaa itseäni sillä, että joutuisin pelkäämään uutta pettämistä. Ei pettäjä pääse tavastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuskinpa. Meillä on yhä tosi hauskaa yhdessä ja olemme aina toistemme puolella. Kohtelemme toisiamme arjessa kunnioittavasti, mitä ei tosiaan voi sanoa useimmista tuntemistani pariskunnista. Takana on kuitenkin jo yli 25 yhteistä vuotta, ja yhä puoliso tuo minulle kukkia viikonlopun kauppareissultaan ja silittää minunkin paitani samalla kun omansa. Ei koskaan puhu rumasti eikä käyttäydy tökerösti. On komea, pukeutuu hyvin ja kannustaa minua tavoitteissani.
En tästä minkään pikkuhairahduksen takia luopuisi, enkä välttämättä isommankaan. Jokainen tekee virheitä joskus. Itsetuntoni ei myöskään ihan pienestä hetkahda enkä ole mustasukkaista tyyppiä.
Tuo luottamuskysymyksen korostaminen on muutenkin minusta vähän yksitotista. Elämässä on niin paljon muutakin. Vaikka olisi kuinka luotettava ihminen mutta arjessa mykkä ja jörö tai huonokäytöksinen tai tylsä tai jankuttaja tai epäsiisti tai vaikka mitä muuta tympeää, ei se mulle riittäisi mihinkään. Yksi hairahdus ei tarkoita mitään sarjapettäjä-häntäheikkiä.
Virhe on se, että ostaa vahingossa viisi perunaa kun piti ostaa neljä. Se ei ole virhe, että laittaa sukuelimet yhteen ulkopuolisen ihmisen kanssa. Hupsista, miten se nyt näin pääsi käymään.
Juuri näin. Ihminen, joka näkee pettämisen noin näkee ylipäänsä elämän ja vastuun omista teoistaan niin perustavanlaatuisella tavalla omista näkemyksistäni poikkeavasti, että en näkisi mitään järkeä jatkaa. Voisin harkita anteeksiantoa ainoastaan siinä tapauksessa, että toinen kykenee näkemään tekonsa valintana ja käsittelemään sen taustat ja jollain tavalla kykenee perustelemaan mikä muuttuu jotta tätä ei tapahdu uudestaan. Mikään "tässä nyt vaan kävi näin" ei missään tapauksessa kelpaa, kuka sen takaa ettei niin käy jatkossakin jos ei kerran mitään vastuuta oteta ja elämä vaan tapahtuu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ei se suhde ollut alun perinkään kovin kummoinen, pienikin syy riittää sen lopettamiseen. Jos taas on hyvä ja syvä suhde, voisin antaa anteeksi melkeinpä mitä tahansa, jos se toinen osapuoli vilpittömästi pyytää ja katuu tekoaan.
Olettaen, että aloituksessa oli kyse jostain yksittäisestä jutusta joka on jo aikaa sitten ohi.
Mieluiten olisin kyllä tietämättä koko asiasta, koska eihän sellaista ole kiva miettiä. Itse en kuitenkaan suhtaudu asioihin mustavalkoisesti. Kaikenlaista ehtii tapahtua kun tarpeeksi vanhaksi elää ja asioiden painoarvo itselle muuttuu.
Nuorena ja epävarmana olisin varmaan saattanut kokea pettämisen kauheana loukkauksena, uhkana tai petoksena itseäni kohtaan. Tässä iässä tajuaa jo, että uskottomuudessa on harvoin kyse sellaisesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en. Hyvä puoliso muuttuu umpisurkeaksi muka yhtäkkiä tolla tiedolla?
Enpä enää kehuisi hyväksi puolisoksi.
Eli muuttuu kerrasta. Aika jännä, että pettäminen kunoaa kaiken hyvän miehestä, lasten isästä ja kumppanista.
-eri
Olen myös eri, mutta ei se minusta niitä kumoa. Ihan samat hyvät puolet siinä on edelleen. Mutta on vikoja, jotka on niin isoja ettei mitkään hyvät puolet riitä niitä kompensoimaan. Joillekin uskottomuus on tällainen. Toiselle vaikkapa päihdeongelmat tai väkivalta.
Sitäpaitsi, kuka on sanonut että uskottomuus olisi ainut huono piirre? Entä jos liiton plussat ja miinukset on muutenkin olleet kiikun kaakun? Harvemmin siinä täydellisessä elinvoimaisessa liitossa petetään. Tai ne on jo todella patologisia tyyppejä. Ne kertapettäjät tyypillisesti pettää kun suhde on muutenkin vaikeuksissa.
Tuo kysyjä tuskin olisi kysynyt noin, jos hänen miehensä olisi alkoholisti tms. Eiköhän hän olisi sanonut, että kyllä, koska se olisi viimeinen niitti.
Mä olen sitä mieltä, että kertapettäjillä nimenomaan ei välttämättä todellakaan ole mitään ongelmaa suhteessaan vaan joku vaan tulee vastaan ja vie jalat alta tai menee virran mukana jne.
Ja jos se suhde on ongelmissa, on vielä oudompaa sysätä syy siihen pettämiseen ja katkeroitua ja rypeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Todnäk petetty aavisti, näki sen pettäjästä - se näkyy, suhde, pettäjä ei tunne samalla tavalla enää.
Petetty yrittää nyt, vaikkei asiaa virallisesti ole nostettu käsittelyyn.
Joku etäännyttää, luottamuspula.
Rakkaus on rikki.
Lopulta hiipuu eroon.Mahdollisuus olisi korjata suhde, jos pettäjä itse kertoo asian perinpohjin.
Jaa kommenttiani ei julkaistu. Koitan uudelleen. Eli aavistin pettämisen kun mies alkoi sänkyhommissa tekemään juttuja joita ei ennen ollut tehnyt. Pikkuhiljaa selvisi että on saanut käytännön oppia muualta. Äijän kamat lensi heti pihalle äijän kanssa.
Kerroin tälle muijalle kenen kanssa oli pettänyt että meillä seksi jatkui heidän suhteen ajan. No sekin muija sitten heitti äijän pihalle.
Nyt en enää luota kehenkään. Pahat traumat pettäminen aiheutti.
Vierailija kirjoitti:
Olen avioliiton aikana torjunut 4 hyvin vakavissaan tehtyä ja ihan tyylikästä lähestymisyritystä. Tuossa tilanteessa mä vaan lopettaisin omalta puoleltani uskollisuuden. En sanoisi asiasta mitään, mutta tilaisuuden tullen pettäisin täysin avoimesti. Ja tilaisuuksiahan on. En jaksaisi alkaa jauhamaan mistään vanhasta jutusta ensinnäkin siksi, että mistä voisin tietää sen olevan ainoa kerta kun tästäkään ei ole puhuttu..
Noin terveillä ajatuksilla jatkaisit yhteistä elämää? Eikö tuo myrkky söisi sinut itsesikin pikkuhiljaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jättäisin. Luotto olisi mennyt. En alkaisi rasittaa itseäni sillä, että joutuisin pelkäämään uutta pettämistä. Ei pettäjä pääse tavastaan.
Jos olet parisuhteessa, pettämisen mahdollisuus on olemassa aina. Ihan aina.
Itse voin keksiä paljon pahempiakin asioita kuin kertaluonteinen uskottomuus. Se ei todellakaan ole minun suurin pelkoni eikä itsetuntoni ole sellaisesta riippuvainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuskinpa. Meillä on yhä tosi hauskaa yhdessä ja olemme aina toistemme puolella. Kohtelemme toisiamme arjessa kunnioittavasti, mitä ei tosiaan voi sanoa useimmista tuntemistani pariskunnista. Takana on kuitenkin jo yli 25 yhteistä vuotta, ja yhä puoliso tuo minulle kukkia viikonlopun kauppareissultaan ja silittää minunkin paitani samalla kun omansa. Ei koskaan puhu rumasti eikä käyttäydy tökerösti. On komea, pukeutuu hyvin ja kannustaa minua tavoitteissani.
En tästä minkään pikkuhairahduksen takia luopuisi, enkä välttämättä isommankaan. Jokainen tekee virheitä joskus. Itsetuntoni ei myöskään ihan pienestä hetkahda enkä ole mustasukkaista tyyppiä.
Tuo luottamuskysymyksen korostaminen on muutenkin minusta vähän yksitotista. Elämässä on niin paljon muutakin. Vaikka olisi kuinka luotettava ihminen mutta arjessa mykkä ja jörö tai huonokäytöksinen tai tylsä tai jankuttaja tai epäsiisti tai vaikka mitä muuta tympeää, ei se mulle riittäisi mihinkään. Yksi hairahdus ei tarkoita mitään sarjapettäjä-häntäheikkiä.
Virhe on se, että ostaa vahingossa viisi perunaa kun piti ostaa neljä. Se ei ole virhe, että laittaa sukuelimet yhteen ulkopuolisen ihmisen kanssa. Hupsista, miten se nyt näin pääsi käymään.
Jos perunoiden määräkin teillä käskytetään, niin olenpa iloinen etten ole kanssasi naimisissa. Tuolla asenteella se "luottamus" on tuomittu särkymään ennemmin tai myöhemmin.
t. uskollinen mies
Olet joko tyhmä tai sitten esität sellaista väittelyn vuoksi. En tiedä kumpiko on pahempi, mutta ei tarvitse pelätä että olisin kanssasi naimisissa muutenkaan, koska olen mies.
Jättäisin, luottamus ei palaudu koskaan ennalleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuskinpa. Meillä on yhä tosi hauskaa yhdessä ja olemme aina toistemme puolella. Kohtelemme toisiamme arjessa kunnioittavasti, mitä ei tosiaan voi sanoa useimmista tuntemistani pariskunnista. Takana on kuitenkin jo yli 25 yhteistä vuotta, ja yhä puoliso tuo minulle kukkia viikonlopun kauppareissultaan ja silittää minunkin paitani samalla kun omansa. Ei koskaan puhu rumasti eikä käyttäydy tökerösti. On komea, pukeutuu hyvin ja kannustaa minua tavoitteissani.
En tästä minkään pikkuhairahduksen takia luopuisi, enkä välttämättä isommankaan. Jokainen tekee virheitä joskus. Itsetuntoni ei myöskään ihan pienestä hetkahda enkä ole mustasukkaista tyyppiä.
Tuo luottamuskysymyksen korostaminen on muutenkin minusta vähän yksitotista. Elämässä on niin paljon muutakin. Vaikka olisi kuinka luotettava ihminen mutta arjessa mykkä ja jörö tai huonokäytöksinen tai tylsä tai jankuttaja tai epäsiisti tai vaikka mitä muuta tympeää, ei se mulle riittäisi mihinkään. Yksi hairahdus ei tarkoita mitään sarjapettäjä-häntäheikkiä.
Virhe on se, että ostaa vahingossa viisi perunaa kun piti ostaa neljä. Se ei ole virhe, että laittaa sukuelimet yhteen ulkopuolisen ihmisen kanssa. Hupsista, miten se nyt näin pääsi käymään.
Juuri näin. Ihminen, joka näkee pettämisen noin näkee ylipäänsä elämän ja vastuun omista teoistaan niin perustavanlaatuisella tavalla omista näkemyksistäni poikkeavasti, että en näkisi mitään järkeä jatkaa. Voisin harkita anteeksiantoa ainoastaan siinä tapauksessa, että toinen kykenee näkemään tekonsa valintana ja käsittelemään sen taustat ja jollain tavalla kykenee perustelemaan mikä muuttuu jotta tätä ei tapahdu uudestaan. Mikään "tässä nyt vaan kävi näin" ei missään tapauksessa kelpaa, kuka sen takaa ettei niin käy jatkossakin jos ei kerran mitään vastuuta oteta ja elämä vaan tapahtuu?
Virhe ei tarkoita samaa kuin vahinko. Kaikki tekevät virheitä. Yleensä niistä opitaan. Virhe on väärä päätös tai virheellinen valinta jossain hetkessä tai tilanteessa. Minäkin olen tehnyt elämässäni monta virhettä ja väärää valintaa. En suhtaudu niihin hupsista, tässä vain kävi näin -mentaliteetilla vaan tunnistan, että olen valinnut huonon toimintatavan jossain tilanteessa ja kadun sitä jälkeenpäin.
Olisi kyllä todella vaikea paikka. Kyllä siitä varmasti ero tulisi. Tunnen itseni enkä pystyisi enää jatkamaan kun se luottamus olisi kerran mennyt. Se jäytäisi aina siellä takaraivossa, vaikka kuinka yritettäisiin paikata suhdetta entiselleen... enkä voisi elää niin, että ikuisesti hieman epäilisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en. Hyvä puoliso muuttuu umpisurkeaksi muka yhtäkkiä tolla tiedolla?
Enpä enää kehuisi hyväksi puolisoksi.
Eli muuttuu kerrasta. Aika jännä, että pettäminen kunoaa kaiken hyvän miehestä, lasten isästä ja kumppanista.
-eri
Semmosta se on. Tohon voisi vaihtaa jonkun muunkin sanan pettämisen tilalle. Valehtelu, alkoholismi, väkivalta.
Virhe on se, että ostaa vahingossa viisi perunaa kun piti ostaa neljä. Se ei ole virhe, että laittaa sukuelimet yhteen ulkopuolisen ihmisen kanssa. Hupsista, miten se nyt näin pääsi käymään.