YLE: Vain suomalaisäidit väsyttävät itsensä karmean näköisiksi valvomalla vauvan takia. Ranskassa vauvat nukkuvat sikeästi jo kolmen kuukauden iässä. Kannattaako suomalaismiehen ottaa ranskalainen nainen??

Taasko pitää määrittää nainen tämän ulkonäön perusteella? Niin tylsää, kun ei se ulkonäkö ole naisen merkittävin tai ainoa ominaisuus.

Myönnettäköön, että Suomessa on ongelmia, mitä tulee vanhemmuuteen ja lasten kasvatukseen. Miettikää vaikka niitä synnytyssairaaloita, jotka olivat täynnä viime vuonna ja sitten osa yritti päästä lähimpään sairaalassa kikkailemalla. Siis Suomessa alkavat ongelmat vauvan kanssa jo ennen sen syntymää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ranskalaiset ja venäläiset naiset osaavat lasten kasvatuksen. Nukutaan, ei riehuta tai järjestetä julkisia itkupotkuraivareita.

Kun asuin Kajaanissa, opin mitä tarkoittaa kun venäläinen lapsi kiljuu täyttä kurkkua "jahatsuu" Se tarkoittaa minä haluan.  En tiedä miten se kirjoitetaan, mutta kielten opettajatutulta kysyin tämän ja sain vastauksen.  Ei todellakaan venäläinen lapsi - eikä aikuinen - käyttäydy koko ajan hyvin. 

Ukrainassahan venäläiset käyttäytyvät nyt oikein mallikelpoisesti. Niin mallikelpoisesti että ovat oikein ihania mallien malleja meille kaikille.

Suomessa vanhemmilla on valtavasti pyhiä periaatteita joiden eteen ollaan valmiita uhraamaan käytännön tarpeet. Ajatellaan, että lapsi menee rikki jos sitä kasvattaa jotenkin muuten kuin muodikkaimpien liberaalien ihanteiden mukaisesti. Tätä vahvistaa vielä Suomen lastensuojelu joka puuttuu pienimpiinkin "huoliin".

Se mikä on suurimmassa osassa maailmaa aivan normaalia kasvatusta ja joka Suomessakin oli normaalia kasvatusta vielä aika hiljattain on Suomessa nykyisin lapsen "hakkaamista", "hylkäämistä" yms. "kauheaa".

Ranskassa rouvat saavat pitää salarakasta. Kulissiliitot on normi. Hyväksyykö AP rouvan seikkailut?

Ylen artikkeli, johon ap viittaa on 6 vuotta vanha.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun vauvat nukkuivat täysiä yöunia kolmen kuukauden ikäisistä asti. Olen täysin suomalainen nainen. Elin vauvantahdissa. Suomalaisnaiset eivät elä vauvan tahdissa vaan tyrkyttävät sitä tissiä vauvalle joka välissä kun vauva herää ja kulkevat pitkin kyliä sen vauvan kanssa. Mä olin kolme kuukautta ihan täysin vauvakuplassa kotona. Sen kolmen kuukauden aikana side vauvaan syntyy. Kun vauvalla on turvallinen olo niin se nukkuu, syö ja paskoo säännöllisesti eikä ala parkumaan joka välissä vähän väliä saadakseen huomiota. Suomalaisnaiset luulevat antavansa huomiota vauvalle vaikka todellisuudessa ovat jatkuvasti hermostuneita ja mieluummin muualla. Vauvaa pidetään sylissä ja samalla räplätään puhelinta tai tehdään muuta. Ei se ole mitään vauvantahtista ja vauvalle omistautunutta äitiyttä. Vauva on hermostunut koska äitikin on. Kyllä kolmen kuukauden ikäisen normaalin vauvan pitäisi jo aivojen kehittymisen takia nukkua täydellisiä öitä. Ja muutenkin nukkua suurimman osan ajastaan. Sen kolmen kuukauden jälkeen voi hyvin hankkia vauvavahdin siksi aikaa päivällä kun se nukkuu. Vauva nukkuu usean tunnin unia päivälläkin. Mä aloitin tuolloin koirien pitkillä ulkoilutuksilla ekan vauvan kanssa. Tokan vauvan kanssa aloin tekemään täysiä päiviä oman firman kanssa. Kolmannen kanssa sama juttu. Lapset menneet vasta sitten esikouluopetukseen. Siitäkin syystä että pystyttiin miehen ja isoanhempien kanssa hoitamaan asia niin ettei lapsia tarvinnut viedä hoitoon. Oli mulla vakkari lapsenvahti myös. Naapurin työtön täti-ihminen. Hän oli meidän perheelle hyvin rakas. Siirtynyt jo ajasta ikuisuuteen ja mun lapset ovat aikuisia. 

Vauvojen aivojen kehityksen kannalta sillä ei ole väliä onko se riittävä uni yöllä yhtäjaksoista vai syökö he välillä. Se on totta, että vauva oppii heräämään syömään, mutta alle yksi vuotiaan vaivan on täysin normaalia herätä yölläkin syömään sen kerran, jotkut kaksi.

Eikä sen vauvan tarvitse istua neljän seinän sisällä kuplassa äitinsä kanssa, pääasia on, että saa olla sylissä ja vuorovaikutuksessa riittävästi, vaikka sitten puistonpenkillä. Kuten itsekin sanoit, vauvat nukkuu paljon, miksi vanhempi ei saisi silloin olla vaikka kahvilla ystävänsä kanssa? Tai vaikka sillä puhelimella? Suomen malli on parempi kuin Ranskan, vanhemman itsekkyyttä on itsensä vuoksi herättää vauva päiväunilta ja pakko-opettaa nukkumaan öisin syömättä.

Puhut kauniisti lapsentahtisuudesta, mutta sitten puhut vain omasta mallistasi.

Nimenomaan sen unen pituus merkitsee. Lyhyet katkonaiset unet eivät ole yhtä hyödyllisiä vauvalle sen enempää kuin teinille tai aikuiselle. Ja nimenomaan vauvan tahdissa elin. Ihan ilman yritystä alkoi jokikinen nukkumaan kokonaisia yöunia. Kyse ei ole omasta maliistani vaan hyvin vanhasta mallista jonka opin omalta isoäidiltäni. "Suomen nykyisessä mallissa" ei ole mitään hyvää. Ja se näkyy tuloksissa, kauniisti sanottuna. ranskassa ja melkeinpä missä muualla tahansa maailmassa lasten luottamus omaan äitiin on suurempi kuin Suomessa.  Huomaahan senkin miten kyselet " miksi ei saisi tehdä sitä ja tätä". Niin, mietipä sitä. On se vaikeaa kun ei muutamaa kuukautta elämästään pysty keskittymään ja rakentamaan vauvan ja äidin välistä luottamusta. Onhan se nyt helvetin vaikeaa olla räpläämättä sitä puhelinta sen sijaan että vaikka lepäisi samaan aikaan sen vauvan kanssa. Sitten onkin kiva riehua kun ei saa nukkua ja on niin väsynyt. Kun haluaisit nukkua just silloin kun vauva ei halua. Huomaatko miten typerältä se kuulostaa??? Et varmasti. 

Vierailija kirjoitti:

Suomessa vanhemmilla on valtavasti pyhiä periaatteita joiden eteen ollaan valmiita uhraamaan käytännön tarpeet. Ajatellaan, että lapsi menee rikki jos sitä kasvattaa jotenkin muuten kuin muodikkaimpien liberaalien ihanteiden mukaisesti. Tätä vahvistaa vielä Suomen lastensuojelu joka puuttuu pienimpiinkin "huoliin".

Se mikä on suurimmassa osassa maailmaa aivan normaalia kasvatusta ja joka Suomessakin oli normaalia kasvatusta vielä aika hiljattain on Suomessa nykyisin lapsen "hakkaamista", "hylkäämistä" yms. "kauheaa".

Suomessa lapset kasvavat aikuisten maailman ulkopuolella niin etteivät vaan häiritse eivätkä ole näkyvissä . esim. Ranskassa lapset SAAVAT NÄKYÄ ja KUULUA mutta silloin kun on sellainen lapsille sopiva tilanne. Se tilanne ei ole silloin kun ollaan romanttisella illallisella miehen kanssa ravintolassa. Kuten Suomessa. Ensin lapsi ei saa Suomessa mitään huomiota koko päivänä ja sitten otetaan mukaan ravintolaan ja ihmetellään kun parkuu vaan. 

Omat lapseni lopettivat kitisemisen ja jatkuvan heräilyn noin kahden kuukauden iässä, kun annoin pitkän imetystuokion jälkeen korviketta.

Molemmat söivät hyvällä halulla ja nukkuivat sen jälkeen tyytyväisinä 8 tuntia.

Tajusin, että olivat itkeneet nälkää.

Vierailija kirjoitti:

Omat lapseni lopettivat kitisemisen ja jatkuvan heräilyn noin kahden kuukauden iässä, kun annoin pitkän imetystuokion jälkeen korviketta.

Molemmat söivät hyvällä halulla ja nukkuivat sen jälkeen tyytyväisinä 8 tuntia.

Tajusin, että olivat itkeneet nälkää.

Tästähän syyllistetään, mutta esim minulla ei nänni juurikaan nouse nännipihasta. Kun vauvat lopulta saivat tarpeeksi maitoa päivisin, nukkuivat he pitkät yöunet omissa pinnasängyissään.

Eikä lapsilla ollut myöhemmin minkäänlaista ongelmaa siirtyä nukkumaan omaa huoneeseen omaan sänkyyn, koska se oli jo tuttua ja turvallista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omat lapseni lopettivat kitisemisen ja jatkuvan heräilyn noin kahden kuukauden iässä, kun annoin pitkän imetystuokion jälkeen korviketta.

Molemmat söivät hyvällä halulla ja nukkuivat sen jälkeen tyytyväisinä 8 tuntia.

Tajusin, että olivat itkeneet nälkää.

Tästähän syyllistetään, mutta esim minulla ei nänni juurikaan nouse nännipihasta. Kun vauvat lopulta saivat tarpeeksi maitoa päivisin, nukkuivat he pitkät yöunet omissa pinnasängyissään.

Eikä lapsilla ollut myöhemmin minkäänlaista ongelmaa siirtyä nukkumaan omaa huoneeseen omaan sänkyyn, koska se oli jo tuttua ja turvallista.

Sama kokemus myös minulla. Imetin jatkuvasti, mutta vauva ei ollut koskaan tyytyväinen eikä kylläinen.

Tuli hetki, että tajusin unen olevan lapseni aivojen kehityksen kannalta paljon tärkeämpää kuin se, että minun tulisi jostain syystä pyrkiä täysimetykseen.

Samalla vauva oppi nukkumaan omassa sängyssään.

Vierailija kirjoitti:

Omat lapseni lopettivat kitisemisen ja jatkuvan heräilyn noin kahden kuukauden iässä, kun annoin pitkän imetystuokion jälkeen korviketta.

Molemmat söivät hyvällä halulla ja nukkuivat sen jälkeen tyytyväisinä 8 tuntia.

Tajusin, että olivat itkeneet nälkää.

Meillä esikoinen nukkui kyllä 2 kk iästä jopa 6-8 h yhtä soittoa, mutta nukahti vasta 1-2 aikaan yöllä huudettuaan ensin tuntikausia sylissä ja rinnalla. Maitoa tuli ja kasvoi plussakäyrillä niin en ajatellut nälkää. Mutta desi korviketta iltaan muutti ihan kaiken. Nopeasti siirryttiin klo 22 nukahtamiseen ilman itkuja. Oli ilmeisesti raivonnut sitä, että väsyneenä rinnasta syöminen olisi vaatinut liikaa "vaivaa" eikä jaksanut. Seuraavien kohdalla annoin matalalla kynnyksellä korviketta, ja meillä on kaikki vauvat nukkuneet poikkeuksellisen hyvin.

Toinen juttu on se, että meillä on vauvat nukkuneet perhepedissä ensimmäiset kuukaudet, joiden jälkeen on siirrytty vierisängyn kautta jo 5-6 kk iässä eri huoneeseen. Tämäkin tapa josta saa syyllistämistä, mutta kuten sanoin, meillä on kaikki vauvat nukkuneet hyvin. Ja yhtään vauvaa ei tässä talossa ole huudatettu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ranskalaisvauvojen nukkuminen johtuu paikallisesta kulttuurista. Siellä vauvat jätetään huutamaan itsensä uneen omiin huoneisiinsa. Voi kysyä, miten inhimillistä tuo on ja miksi muissa maissa toimitaan toisin.

Suomessa vauvoja ja lapsia paapotaan ja perheet elää "lasten ehdoilla", miten se sitten näkyy? Lasten- ja nuorisopsykiatrian alati kasvavina jonoina.

Ovatko siellä jonossa samat, paapotut lapset? Minäkin olen ollut masentunut ja minut kasvatettiin ankaralla kurilla sekä unikoululla. Käyttäydyin varmasti paremmin kuin perus ranskalaismukula.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ranskalaisvauvojen nukkuminen johtuu paikallisesta kulttuurista. Siellä vauvat jätetään huutamaan itsensä uneen omiin huoneisiinsa. Voi kysyä, miten inhimillistä tuo on ja miksi muissa maissa toimitaan toisin.

Ja silti niistä kasvaa kunnon kansalaisia

Juu siellä vaan poltetaan autoja ja mellakoidaan kaduilla milloin mistäkin syystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ranskalaisvauvojen nukkuminen johtuu paikallisesta kulttuurista. Siellä vauvat jätetään huutamaan itsensä uneen omiin huoneisiinsa. Voi kysyä, miten inhimillistä tuo on ja miksi muissa maissa toimitaan toisin.[/quo

 Ihan normaaaleja ihmisiä niistä  silti tulee Ranskassakin !

 Ei ne huuda, kun ei opeta ihan pienenä jatkuvasti kanneltavaksi ja hyysättäviksi

Itsellä 3 lasta, tein töitä  heti lasten synnyttyä ja tarvitsin  itse myös unta. Hyvin  nukkuivat heti omassa sängyssä

Kyllä, jo vauvat oppii olemaan tuhlaamatta energiaa huutamiseen jos siitä ei ole mitään hyötyä, eli kukaan ei auta vaikka olisi hätä.

Imetin jatkuvasti ja vauva kitisi sekä heräili jatkuvasti.

Aloin olla äärimmäisen väsynyt, mutta myös huolissani lapseni aivojen kehityksestä.

Maratoni-imetyksen jälkeen lapseni söi äidinmaidonkorviketta ahnain mielin ja nukkui hyvin.

Se, että minusta ei ollut järkevää kiusata lasta eikä itseänikään meni sen edelle, että olisin ilmeisesti jossain saanut palkinnon ja kunniaa siitä, että en ole käyttänyt korvikkeita.

Vierailija kirjoitti:

Meillä vauva heräsi vastasyntyneenäkin vain kerran yössä syömään. Alkoi nukkua n. 22 ja heräsi aamuyöllä ja syömisen jälkeen vaihdoin vaipan nopeasti ja vauva jatkoi unia ysiin asti. Makkari oli hämärä eikä yöllä höpötelty. Vauva sai vastiketta pullosta koska minulla ei maito noussut ollenkaan.

3kk ikäisena vauva vaan alkoi nukkua täysiä öitä 21-09. Hän nukkui omassa pinnasängyssä meidän parivuoteen vieressä. Oli pienikokoinen mutta hyvin kasvoi omalla käyrällä. Kaikki taidot oppi etuajassa verrattuna "tavisvauvaan" ja olen varma että se johtui pitkistä yöunista. Vauva oli tosi virkeä ja hyväntuulinen päivisin.

Minun vauva oppi taitoja myös "etuajassa", vaikka heräili öisin ja oli myös kodin tarvitseva eikä viihtynyt yksin. Se perustyytyväisempi möllöttelijä-kuopus itseasiassa oppi kaiken paljon hitaammin. Esikoisella oli vaan kova kiire kaikkeen niin ei viihtynyt paikallaan. Edelleen koululaisena on keskivertoa etevämpi monessa jutussa (lukeminen, laskeminen, motoriset taidot), mutta kaipaa toisaalta edelleen paljon aikuisen tukea ja kannustusta. Luonne-eroja siis.

Hölmöjä juttuja. Mä pyöräytin omani maaseudun sairaalassa Ranskassa. Sain sikäli hyvää hoitoa, ettei muita vauvoja osunut samalle päivälle. Oletettiin, että äiti ruokkii lapsen ja imetyskirjaa pidettiin. Kivaa oli se, että vauvan kylvettäjä olisi ollut tarjolla. Neljäntenä päivänä kotiin. Rokotukset perhelääkärin luona. Sain kolme vesijumppaseteliä kylpylään ja siinä kaikki (en kyllä käyttänyt). Väsyneiden äitien vertaistukea sitten koulun pihalla, kun vanhempia lapsia kuskattiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jatkan vähän... olen myös miettinyt halutaanko tällä omien vaikeuksien suoranaisella liioittelulla ja keksimisellä saada keskustelukumppanille (vaikkapa silloin minulle) olo, että "onneksi muillakin on välillä vaikeaa" vai mitä? Siis näillä kun normaali äiti kertoo, ettei hänen kaksi normaalia ja iloista lastaan ole muka nukkuneet yhtään kokonaista yötä 5-7 vuoteen ja hän on kovin väsynyt vaikkei vaikuta koskaan valvoneelta? (Minusta vuosien valvomisen huomaisi). Itselleni tuli nimittäin perhekerhoissa joskus vaivautunutkin olo mammojen satusuorituksia kuunnellessa, en tiedä miten olla. Ja tahdon korostaa, etten ehdottomasti väitä kaikkea tai enintä väsymystä valehteluksi, mutta ehkä joku muu on kohdannut samaa.

15

Koliikkivauva kun sattuu, niin se valvottaa, mutta kuitenkin vain muutaman kuukauden. Mun kokemukseni mukaan se on ihan tuurista kiinni kuinka hyvän nukkujan saa. Normivauva nukkuu hyvin, kun vanhempi on vieressä ja ruokaa tarjolla.

Mulla on kokemus koliikista ja se oli ihan hirveää. Mutta mulla on myös kokemus kahdesta hyvin nukkuvasta. Ero on kuin yöllä ja päivällä. Eli en todellakaan aliarvioi kenenkään valvomisia. Se on hirveää, kun ei saa nukkua. Unideprivaatiohan on yksi tunnettu kidutusmenetelmä.

Sitähän en kiellä, ettei oliai huonounisia lapsia ja herkkäunisia vanhempia. Eikö kukaan muu sotten ole törmännyt tähän seurustelukulttuuriin, että joku mamma mammakerhossa alkaa kertoilla lapsensa mahdottomuudesta ja yhtäkkiä siinä ringissä onkin jo 4 muutakin mammaa, jonka lapsi on huutanut täyttä huutoa viimeiset 10 kk vaikka mammoista valvominen ei ulospäin näy ja nytkin vauvat ovat aivan tyytyväisiä kaikki... ehkä mulle ei sitten vain aukea kaikkien tapa sosialisoida ja ystävystyä keskenään, mutta kyllä minä olen ainakin useamman kerran ollut tuollaisessa hämmentävässä tilanteessa. Edelleen väittämättä, ettei ketään äitiä väsyttäisi yövalvomisten takia, mutta kuinka juuri sellaiseksi itsensä esittelevä 24 tuntia päivässä rintaraivari-imettävä äiti kuitenkin jaksoi ihan iloisena taas tulla vauvakerhoon läpi räntäsateiden kolmesti viikossa... vaikkei ole nukkunut 10 kuukauteen. ja molemmat vaikuttavat normaaleilta, äiti ja lapsi. Luulisi, että joku sellainen äiti sitten on kotona lapsensa kanssa, mutta tämä ei.

Itselläni tuon kaltainen kokemus. Kyllä sitä jaksoi tsempata nuo tilanteet ja toisaalta niistä sai apua jaksamiseen. Ei nyt välttämättä kaikilla näy naamasta öiset herätykset.

Minä ainakin raahauduin sinne mammakerhoon ihan vain siksi, etten jaksanut olla kotona. Siellä mammakerhossa oli virikkeitä lapsille ja äidille, eikä tarvinnut itse jaksaa ajatella mitään, tai katsoa sitä sekasotkua jota ei kuukausia jatkuneiden tunnin pätkissä nukuttujen öiden jälkeen jaksanut siivota. Ja siis vauvani oli perustyytyväinen, mutta en tiedä edelleenkään mikä oli vikana kun öisin hän oli tosi levoton. Nälästä tuskin oli kyse, päin vastoin ehkä liian vauhdikkaan maidontulon aiheuttamasta vatsavaivasta.

Meillä molemmat lapset kasvoivat äidinmaidonkorvikkeella, koska omaa maitoa ei vain tullut.

Tämän vuoksi lapsenhoitoon liittyvät hommat jakautuivat tasaisemmin jaisänä pystyin ottamaan "kopin" lastenhoidosta töiden jälkeen. Nyt lasten ollessa aikuisuuden kynnyksellä, voi todeta ettei heille tästä järjestelystä haittaa koitunut vaan ovat olleet jopa poikkeuksellisen terveitä.

Vierailija kirjoitti:

Suomalaisäidit?! Entäs isät sitten? Vai eikö lasten yöt kuulu isille millään tavalla? Onpa jälleen kerran sukupuolittunutta meininkiä.

No mutta kun se on muuten hyvä mies. Onkohan sillä adhd? Onko autisti? Kuulostaa siltä että miehesi on kirjolla. Oma miehenikin pärjää töissä hyvin, mutta lasta ei osaa hoitaa. Mikähän on diagnoosi?