Mies jätti pakko-oireisen häiriön vuoksi
En kerää säälipisteitä. Olen vain täysin shokissa, koska mies ei suostu edes neuvottelemaan. Meillä on kaksi lasta, joten eikö ennen eroa pitäisi kokeilla esim. parisuhdeterapiaa? Jopa miehen oma suku on sitä mieltä, että mies on järjiltään, vaikka tietävät hyvin vaikeutemme. Sitäkin mietin, että eikö ole mieheltä vastuutonta, että vaikka hän tietää diagnoosini (on päiviä jolloin en pysty astumaan ovesta ulos ahdistuksen ja paniikin vuoksi), hän jättää lapset yksin minun vastuulleni vuoroviikoiksi. Hän on kieltäytyy auttamasta, käskee kasvamaan aikuiseksi, vaikka soitan lasten asialla. Jos hän vaan tietäisi miltä tuntuu kun päässä luuppaa ajatus, jota ei saa pois, pulssi nousee, elimistö valmistautuu puolustautumaan hyökkäystä vastaan, vaikka mitään vaaraa ei ole...Ehkä vika on mun kun valitsin lasteni isäksi miehen, joka ei ollutkaan se tuki ja turva, jonka luulin hänen olevan. Lasten elämä on pilalla, mun elämä on pilalla. Toivottavasti mies on edes tyytyväinen siellä tunkkaisessa yksiössään
Kommentit (111)
Ole onnellinen jos mies hoitaa lapsia joka toinen viikko. Hän voisi myös pestä kätensä koko hommasta ja lapset lähtisivät sijoitukseen kun sinä et yksin selviäisi. Suurin osa miehistä ei jaksa sairasta tai varsinkaan mielenterveyden kanssa kamppailevaa vaimoa. Monet hermostuvat jo vähemmästä kuin mistä kerroit. Lapsia hoidetaan kyllä, ei kuitenkaan kannatella vaimoa eikä varsinkaan ex vaimoa. Meitä eronneita ja erotettuja eri syistä on paljon. Toivottavasti saat apua. Mieti tarkkaan mistä haet, lapset saatetaan sijoittaa jos isä ei kanna heistä vastuuta riittävästi ja voimasi ovat vähissä.
Et kerää säälipisteitä, mutta aloituksesi on täynnä säälipisteiden keruuta, ja miehen syyllistämistä, kun hän ei jaksa enää olla sinun tukesi ja turvasi. Ongelmasi on todella vakavalla tasolla, jos on päiviä, että et kykene edes menemään ulos ahdistukseltasi. Miehesi on todennäköisesti aivan loppu jo itsekin, ja lähti välttääkseen omankin sairastumisensa. Et ole ilmeisesti kyennyt näkemään asioita kenenkään muun, kuin itsesi kannalta. Olet purkanut kiukkusi syyttömiin ja nyt olet ihmeissäsi, kun läheisesi eivät jaksa enää.
Pelasta nyt lapsesi ja hae hoitoa. Muuten pilaat heidänkin mielenterveytensä. Voi olla, että pelkkä terapia ei vaan nyt riitä.
Eikö se mies voisi ottaa lapsia kokonaan? Mielisairas äiti on aina huono äiti lapsille. Hän aiheuttaa aina turvattomuutta lapsissa.
Vierailija kirjoitti:
Lapset on mulle kaikki kaikessa. Taistelen kyllä heidän puolestaan ja hankin apua itselleni. Mielestäni siinä on vastuu, kun tekee lapsia. Kysyn itseltäni jatkuvasti, eroaisiko mies, jos hän todella asettaisi lapset etusijalle. Kuinka suuri itsekkyyden määrä on ok, kun on lapsia? Ymmärtäisin eron hyvin, jos lapsia ei olisi.
Ap
Etkö SINÄ ole tässä se itsekäs kun odotat että KAIKKI hyppii sinun mukaan, niin mies kuin lapsetkin.
Vastaavia ongelmia omassa elämässä kohdanneena; neuvoisin sinuakin ottamaan tilanteessa rauhallisesti (sikäli kun se nyt on mahdollista). Mies ei kieltämättä toimi täysin kypsästi nyt, mutta voiko olla että hän on lähinnä "vain" turhautunut sinun tapaasi hoitaa ongelmaa? Tarvitset nyt joka tapauksessa ulkopuolista apua, niin koita keskittyä sen hankkimiseen voimiesi rajoissa. Ehkä saatte lasten hoidon sovittua jotenkin, että et jää täysin yksin vuoroviikoin. Varmaan perheneuvolasta voi saada jotain tukea myös. Ehkä mies tarvitsee nyt pienen tauon itsensä takia tms. Ajan kanssa selviää, voitteko jatkaa parisuhdetta ja onko kumpikin kykenevä siihen. Voimia!
Vierailija kirjoitti:
Lapset on mulle kaikki kaikessa. Taistelen kyllä heidän puolestaan ja hankin apua itselleni. Mielestäni siinä on vastuu, kun tekee lapsia. Kysyn itseltäni jatkuvasti, eroaisiko mies, jos hän todella asettaisi lapset etusijalle. Kuinka suuri itsekkyyden määrä on ok, kun on lapsia? Ymmärtäisin eron hyvin, jos lapsia ei olisi.
Ap
Sinä olet itsekäs.
Sairaudesta huolimatta
A) olet tehnyt lapset, kun MINÄ haluan
B) oletat että mies sietää, kun MINÄ haluan
Harmi ettei kaikista nykyajan ihmisistä ole kestäviksi ja riittävästi myötätuntoisesti auttajaksi. Avioerojen suuri määrä kertoo myös siitä, ettei ihmiset kestä arjen haasteita vaan ero koetaan helppona ratkaisuna kaikkiin ongelmiin. Olisi meitä kunnon miehiäkin ollut, joilla on ymmärrystä ja jotka todella uskotaan siihen, että yhdessä selvitään niin myötä kuin vastamäissäkin. Mutta naiset valitsee mitä valitsee ja pitäähän siitäkin vastuu ottaa, niinkuin ap ilmeisesti on ottamassa.
Muuten, sen miehen käytös on huonoa, kun ei suhtaudu paremmin mt-ongelmiin ihmisessä. Luulen, että kyseessä on järjen ja ymmärryksen puute.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakkaussuhde on yleensä eri asia kuin huoltosuhde. Rakkauden määrä tosin usein kannattelee vaikeitakin asioita. Mutta miehelläsi on vapaus valita suhteessa sinuun, mutta ei lapsiin niinkään. Ehkä tilanne kuluttaa liikaa häntä.
Itse olen huolissani lapsista, miten he reagoivat oireisiin, ahdistuvatko he oireistasi?
Hanki terapiaa ja oma tukiverkosto. Hyvässä lykyssä opit seisomaan omilla jaloillasi, mikä helpottaa oireitasikin ja tuo vapauden ja itsenäisyyden tunteen sinullekin. Kyllä sinä selviät.Olen hakenut apua jo aiemmin. Lääkkeet eivät auta, kun tuli sivuoireita. Hakeudun nyt terapiaan.
Lapsille oireilu ei näy niin paljon, koska yritän heidän läsnäollessa tietenkin olla näyttämättä niitä. Oireilu haittaa eniten itseäni. Esim. viime yönä en saanut yhtään nukuttua, kun eroon liittyvät asiat luuppasivat päässä. Valvotut yöt pahentavat oireita ja saatan tiuskia lapsille, kun kovat äänet, sotku ja jatkuvat kysymykset kuormittavat lisää. Että siinä mielessä vaikuttaa lapsiin. Suojelin lapsia, joten kaikki purkautui yleensä mieheen.
Ymmärrän siis kyllä miestä ja kuten alussa sanoin, en kaipaa säälipisteitä. Mielestäni tällaisessa tilanteessa hänen pitäisi kuitenkin ottaa huomioon lasten takia, minkälainen shokki ero on mulle. Sekin jo auttaisi, jos hän edes kokeilisi parisuhdeterapiaa. Nyt tuntuu, että mulle jää ikuisesti luuppaamaan päähän, mitä olis tapahtunut, jos mies olis suostunut.
Tämä on sinun ongelmasi, ei miehen. Et voi ulkoistaa ongelmasi muille.
Lasten olisi varmasti parempi olla isällään, kun voit nuin huonosti.
Vierailija kirjoitti:
Harmi ettei kaikista nykyajan ihmisistä ole kestäviksi ja riittävästi myötätuntoisesti auttajaksi. Avioerojen suuri määrä kertoo myös siitä, ettei ihmiset kestä arjen haasteita vaan ero koetaan helppona ratkaisuna kaikkiin ongelmiin. Olisi meitä kunnon miehiäkin ollut, joilla on ymmärrystä ja jotka todella uskotaan siihen, että yhdessä selvitään niin myötä kuin vastamäissäkin. Mutta naiset valitsee mitä valitsee ja pitäähän siitäkin vastuu ottaa, niinkuin ap ilmeisesti on ottamassa.
Muuten, sen miehen käytös on huonoa, kun ei suhtaudu paremmin mt-ongelmiin ihmisessä. Luulen, että kyseessä on järjen ja ymmärryksen puute.
Mielisairas puoliso on rankka asia kestää, etenkin jos on lapsia. Alkoholistikin on helppo verrattuna mt ongelmaiseen.
Kuulostaa vähän siltä että mt ongelmasi haittaavat aika vakavasti päivittäistä elämistä ja rutiineja. Sinänsä en ihmettele että mies päätyi tähän ratkaisuun.
Vierailija kirjoitti:
Harmi ettei kaikista nykyajan ihmisistä ole kestäviksi ja riittävästi myötätuntoisesti auttajaksi. Avioerojen suuri määrä kertoo myös siitä, ettei ihmiset kestä arjen haasteita vaan ero koetaan helppona ratkaisuna kaikkiin ongelmiin. Olisi meitä kunnon miehiäkin ollut, joilla on ymmärrystä ja jotka todella uskotaan siihen, että yhdessä selvitään niin myötä kuin vastamäissäkin. Mutta naiset valitsee mitä valitsee ja pitäähän siitäkin vastuu ottaa, niinkuin ap ilmeisesti on ottamassa.
Muuten, sen miehen käytös on huonoa, kun ei suhtaudu paremmin mt-ongelmiin ihmisessä. Luulen, että kyseessä on järjen ja ymmärryksen puute.
Huomaa kyllä että naiset ovat jättäneet sinut rannalle, koska kuulostat ylimieliseltä ja siltä ettet tiedä lainkaan mistä puhut.
Elä pikkulapsiarkea mt-ongelmaisen kanssa ja tule sitten kertomaan uudelleen kuinka olet suuri ja rohkea ja raavas kun jaksat. Idiotti olet, jos jaksat ja sairastutat sekä itsesi että lapsesi siinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harmi ettei kaikista nykyajan ihmisistä ole kestäviksi ja riittävästi myötätuntoisesti auttajaksi. Avioerojen suuri määrä kertoo myös siitä, ettei ihmiset kestä arjen haasteita vaan ero koetaan helppona ratkaisuna kaikkiin ongelmiin. Olisi meitä kunnon miehiäkin ollut, joilla on ymmärrystä ja jotka todella uskotaan siihen, että yhdessä selvitään niin myötä kuin vastamäissäkin. Mutta naiset valitsee mitä valitsee ja pitäähän siitäkin vastuu ottaa, niinkuin ap ilmeisesti on ottamassa.
Muuten, sen miehen käytös on huonoa, kun ei suhtaudu paremmin mt-ongelmiin ihmisessä. Luulen, että kyseessä on järjen ja ymmärryksen puute.
Mielisairas puoliso on rankka asia kestää, etenkin jos on lapsia. Alkoholistikin on helppo verrattuna mt ongelmaiseen.
En oo samaa mieltä ja esimerkiksi itsellä on diagnosoitu paranoidinen skitsofrenia ja se ei nykyään oireile mitenkään, vaan miellän itseni jopa "normaalimmaksi" kuin monet ns terveet. Että ei se mt-ongelma aina mitään kerro, vaan hankalahan tätäkään on todistaa, mutta omassa tiedossa ainakin on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harmi ettei kaikista nykyajan ihmisistä ole kestäviksi ja riittävästi myötätuntoisesti auttajaksi. Avioerojen suuri määrä kertoo myös siitä, ettei ihmiset kestä arjen haasteita vaan ero koetaan helppona ratkaisuna kaikkiin ongelmiin. Olisi meitä kunnon miehiäkin ollut, joilla on ymmärrystä ja jotka todella uskotaan siihen, että yhdessä selvitään niin myötä kuin vastamäissäkin. Mutta naiset valitsee mitä valitsee ja pitäähän siitäkin vastuu ottaa, niinkuin ap ilmeisesti on ottamassa.
Muuten, sen miehen käytös on huonoa, kun ei suhtaudu paremmin mt-ongelmiin ihmisessä. Luulen, että kyseessä on järjen ja ymmärryksen puute.
Mielisairas puoliso on rankka asia kestää, etenkin jos on lapsia. Alkoholistikin on helppo verrattuna mt ongelmaiseen.
En oo samaa mieltä ja esimerkiksi itsellä on diagnosoitu paranoidinen skitsofrenia ja se ei nykyään oireile mitenkään, vaan miellän itseni jopa "normaalimmaksi" kuin monet ns terveet. Että ei se mt-ongelma aina mitään kerro, vaan hankalahan tätäkään on todistaa, mutta omassa tiedossa ainakin on.
En uskaltaisi alkaa mihinkään suhteeseen paranoidia skitsofreniaa sairastavan kanssa.
Kuinka iso ongelma on lisäksi alkoholi, tupakointi tai ja lisäksi muut päihteet tässä koko paletissa sinulla ja myös mihelläsi?
Mitä jäi kertomatta?
Lapset huostaan.
Vierailija kirjoitti:
Harmi ettei kaikista nykyajan ihmisistä ole kestäviksi ja riittävästi myötätuntoisesti auttajaksi. Avioerojen suuri määrä kertoo myös siitä, ettei ihmiset kestä arjen haasteita vaan ero koetaan helppona ratkaisuna kaikkiin ongelmiin. Olisi meitä kunnon miehiäkin ollut, joilla on ymmärrystä ja jotka todella uskotaan siihen, että yhdessä selvitään niin myötä kuin vastamäissäkin. Mutta naiset valitsee mitä valitsee ja pitäähän siitäkin vastuu ottaa, niinkuin ap ilmeisesti on ottamassa.
Muuten, sen miehen käytös on huonoa, kun ei suhtaudu paremmin mt-ongelmiin ihmisessä. Luulen, että kyseessä on järjen ja ymmärryksen puute.
Päinvastoin, olen nähnyt etenkin miehiä, jotka katsellut masentuneita työttömänä kotona makaavia naisia, joita aina masentaa tai ei vaan jaksa. Ikinä. Rahoittavat näiden elämisen. Koko elämän. Siinä ohessa heistä itsestään tulee alistuneita ja innottomia, jotkut fiksut saavat repäistyä itsensä pois, toiset pilaavat elämänsä.
Se on aikuisen fiksu teko itselleen lähteä, sen sijaan että hukkaat elämäsi sekopäisen puolison takia. Lapsiakin jaksaa paremmin kun jaksaa itse paremmin.
Mielenterveysongelmaiset ovat itsekkäitä.
Vierailija kirjoitti:
Miksi teit lapsia?
No höh, ihmistenhän kuuluu tehdä lapsia ja täyttää maa jälkeläisillään.
Älä huoli miehesi löytää pian uuden ja lapsilla on sitten kaksi tervettä aikuista.
Mikäs siellä oven toisella puolella olevassa maailmassa nyt sitten pelottaa ja ahdistaa?
Parisuhdeterapia ei paranna mielisairauttasi. Miten luulet hoitavasi lapsia, jos et saa siivotuksi ja vedät kilaria sotkusta etkä pääse edes ovesta ulos?