Lue keskustelun säännöt.
Rehellisesti: Oletko katunut, että jätit pettäjän? Entä sinä, joka et jättänyt?
22.06.2022 |
Voiko tapapettäjän kanssa sopeutua elämään, jos yhdessäolo on muuten antoisaa? Kumppani vaan ei kerro kaikkea, ei koskaan myönnä mitään ja hänellä on omat menonsa, joista ei saa koskaan tietää? Asiasta ei puhuta avoimesti koskaan, eli kyseessä ei ole vapaa suhde?
Jos sinulla on kokemusta tällaisesta ja olet tuollaisen suhteen päättänyt, niin oletko koskaan katunut? Kaikissa suhteissahan on ongelmansa, monissa isojakin. Onko pettäminen aina täysin kestämätön ongelma?
Kommentit (24)
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan ole katunut että jätin pettäjän. Joku itsekunnioitus minullakin.
Yllättävän moni, ilmeisesti suurin osa petetyistä, ei kuitenkaan jätä kumppaniaan. Pettämiset on tietysti erilaisia, jollakin on vain baarihaksahdus, toisella pitkä sivusuhde ja vuosien valehtelua. Miksi niin moni ei jätä? Sehän on monelle pettäjälle suora viesti ja lupa jatkaa toimintaa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen jättänyt, mutta ottanut ajan päästä takaisin. Näin on tapahtunut useita kertoja ja mietinkin mitä vahinkoa olen mielelleni tällä aiheuttanut. Ei vain ole löytynyt ketään toista, joka olisi säväyttänyt samalla lailla ja suhteen kuitenkin haluaisin, olen riittävästi ollut yksin. Vuorollaan mies on myös jättänyt sillä tavalla, että onkin alkanut toisen kanssa. Pelkään että tämä ralli jatkuu loppuelämän ja se on todella kuluttavaa.
Olin se pettäjä ja jättäjä. Pyysin uutta mahdollisuutta muutaman kuukauden erossa olon jälkeen ja sen sain. Vaikka tapahtuneesta on jo vuosikymmen aikaa, niin puoliso ei unohda. Kunnioitus on tietyiltä osin mennyttä, ja ajoittaista epäilyä ollut pakko sietää. Kännissä puoliso yltyy sättimään asiasta. Arki on kuitenkin suuriltaosin normaalia ja hyvää. En aio enää toista temppuani.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen jättänyt, mutta ottanut ajan päästä takaisin. Näin on tapahtunut useita kertoja ja mietinkin mitä vahinkoa olen mielelleni tällä aiheuttanut. Ei vain ole löytynyt ketään toista, joka olisi säväyttänyt samalla lailla ja suhteen kuitenkin haluaisin, olen riittävästi ollut yksin. Vuorollaan mies on myös jättänyt sillä tavalla, että onkin alkanut toisen kanssa. Pelkään että tämä ralli jatkuu loppuelämän ja se on todella kuluttavaa.
Siis mies välillä jättää sinut ollaakseen toisen kanssa? Valot päälle muija, ja häivy tuosta suhteesta jos kunnioitat itseäsi ja mielenterveyttäsi vähänkään. Hae ne sävärit jostain muualta.
Vierestä olen seurannut, ja oletan, että se joka jätti pettäjän katuu.
Ihan vain koska elintaso laski niin paljon sen jälkeen.
Saattaisi katua sitäkin jos ei olisi jättänyt, joten mistä sitä koskaan tietää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhtään ainoaa eroa en ole katunut elämäni aikana.
No en todellakaan ole, mutta olikin aika karmea tapaus. Ensirakkauteni petti jatkuvasti, en varmasti edes tiedä kaikkea, ei asuttu yhdessä. Kävi vielä niin onnettomasti, että pillerit pettivät, mutten ollut valmis saamaan lasta hänen kanssaan. Siis juuri hänen lastaan. Vielä varmempi olin valinnastani kun ilmeni, että oli pettänyt ilman ehkäisyä ja oli toinenkin tyttö raskaana, joka piti sitten lapsen. Lapsi ei tietenkään ollut täysin terve, joten isä petti taas ja perheleikit päättyivät hänen osaltaan... siis jotkut ihmiset ovat kyllä ihan vain hirveitä ja kovasti ihmettelen kuinka surkea itsetunto voi nuorella tytöllä olla.
Toki en nyt käy yleistämään, tämähän oli ehkä tavallista mustavalkoisempi tapaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kadu. Muutenkin suhde meni huonosti.
Onneksi tuli järki päähän. Olin nuori 17v-22v .Asuimme yhdessä. Minua petettiin ja sitten itsekin petin. Erosin ja viikon päästä menin treffeille ennestään tutun miehen kanssa ja sillä tiellä ollaan yhä 31 vuotta myöhemmin. Vaihtamalla parani. En ole katunut sekunttiakaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo aloituksen skenaario lienee harvinainen. Yleensä uskottomuus annetaan anteeksi siinä, ehkä hieman sinisilmäisessä uskossa ettei se toistu. Iso osa näistä pettää uudelleen - osa tietysti sen verran fiksummin, ettei jää enää kiinni. Hyvin harva oikeasti hyväksyy tapapettämistä ja röyhkeää valehtelua. Toki on niitäkin tilanteita, joissa yhdessä pitää joku ihan muu kuin rakkaus. Silloin ei röyhkeäkään pettäminen välttämättä johda eroon.
No en todellakaan. Sitä kyllä kaduin, että en jättänyt heti kun asia kävi ilmi vaan yritin antaa anteeksi sitä mitä ei koskaan pyydetty anteeksi.
Pettäjässä on aina muutakin mätää, tuo on vain jäävuoren huippu. Suoraselkäinen osaa kertoa ihan avoimesti, että haluaa avoimen suhteen/polyamoriaa/jotain muuta, eivät nuo enää ole mitään tabuja nykyaikana. Jos kuitenkin väittää haluavansa elää yksiavioisesti ja häärii selän takana, siihen on syvälle meneviä syitä jotka kyllä tulevat esiin muussakin elämässä.
Omassa tapauksessani kaikki tiivistyi loppuviimeksi siihen, että pettäjä katsoi olevansa minua arvokkaampi ihminen, ja siksi meille saattoikin olla eri säännöt. Sitä taustaa vasten ei ole mitään tekemisiä tai sanomisia, jotka voisivat pelastaa suhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole katunut, että en jättänyt pettäjää. Tokihan ihminen ansaitsee virheen jälkeen toisen mahdollisuuden, ei elämä voi olla niin mustavalkoista. Joka ikisessä suhteessa on omat karikkonsa ja kompromisseja joutuu aina tekemään, mikäli aikoo ja haluaa ylipäätään olla suhteessa.
Ei itsetuntoni riipu puolison pettämisestä, itsetuntoni rakentuu aivan toisista aineksista.
Ja haluaisin vielä lisätä, että olen onnellinen puolisoni kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan ole katunut että jätin pettäjän. Joku itsekunnioitus minullakin.
Yllättävän moni, ilmeisesti suurin osa petetyistä, ei kuitenkaan jätä kumppaniaan. Pettämiset on tietysti erilaisia, jollakin on vain baarihaksahdus, toisella pitkä sivusuhde ja vuosien valehtelua. Miksi niin moni ei jätä? Sehän on monelle pettäjälle suora viesti ja lupa jatkaa toimintaa.
ap
Kyllä väittäisin, että suurin osa jättää. Osa heti ja osa vasta alkushokista toivuttuaan, ja osa vasta vuosien päästä kun tajuavat rakkauden kuolleen uskottomuuteen. Jäävät ovat vähemmistössä. Sitten on oma lukunsa ne, jotka epäilee muttei tiedä varmaksi, eivätkä viitsi rikkoa perhettä pelkän epäilyn vuoksi jos ei se pidäkään paikkaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luottamus on helppo menettää mutta äärimmäisen vaikea saada takaisin. Pettäminen on itselläni kerrasta poikki riippumatta tilanteesta. Jos en riitä niin on vapaa etsimään muuta seuraa - sinkkuna.
Vierailija kirjoitti:
En ole katunut, että en jättänyt pettäjää. Tokihan ihminen ansaitsee virheen jälkeen toisen mahdollisuuden, ei elämä voi olla niin mustavalkoista. Joka ikisessä suhteessa on omat karikkonsa ja kompromisseja joutuu aina tekemään, mikäli aikoo ja haluaa ylipäätään olla suhteessa.
Ei itsetuntoni riipu puolison pettämisestä, itsetuntoni rakentuu aivan toisista aineksista.
Ja haluaisin vielä lisätä, että olen onnellinen puolisoni kanssa.
Minusta nimenomaan tuolla tavalla ajattelevat ovat niitä mustavalkoisia, kun kaikki anteeksianto ja virheet kutistetaan tähän yhteen kysymykseen. Uskottomuus pitää antaa anteeksi tai ennen anna mitään anteeksi eikä hyväksy mitään virheitä. Kun eihän se oikeasti niin mene. Jokainen määrittelee itse, mitä virheitä pitää sen kokoluokan asioina että ne voidaan antaa anteeksi. Se, ettei anna uskottomuutta anteeksi ei välttämättä kerro mitään ihmisen virheensiedosta ja anteeksiantamisesta yleisesti. Se voi kertoa vaan siitä, että uskottomuus on hänellä prioriteettilistalla korkeammalla kuin joillain toisella. Ehkä hän antaisi anteeksi jotain sellaista, jota sinä et antaisi.
Oli hän varmaan pettänyt minua ennenkin. Mutta sitten hän rakastui kuulemma, mun exä, toisella paikkakunnalla asuvaan kolmen lapsen äitiin joka oli naimisissa. Olin todella onneton kun hän muutti lähelle tätä naista ja hankki tälle lapsineen isohkon asunnon. Mitä tapahtui. Se nainen ei muuttanut ikinä hänen luokseen.
Miehen (?) puolentoista vuoden harharetken jälkeen otin hänet takaisin. Hän tiesi miten minut puhuu ympäri. Luulin että hänellä on ollut aikaa ajatella että minä ja meidän yhteiset lapset ovat hänelle tärkeitä. Vaan toisin kävi. Hän löysi taas uuden naisen. Soidinmenot pitkine viikonloppumatkoineen alkoivat uudelleen. En tiedä kuinka kauan olisin menoa katsonut mutta mukaan tuli myös fyysistä väkivaltaa ja muistin miten olin ollut ennenkin ahdistunut hänen läsnäolostaan. Olin tajunnut kuitenkin sinä aikana kun hän oli ollut aikaisemmin matkoillaan että voin paremmin ja sitä mukaa lapsetkin voivat paremmin kun pääsen miehestä eroon. Hain eroa ja siihen meidän tarina loppui. Exä erosi aikanaan seuraavastakin vaimostaan. Jatkoa hänen tarinalleen en tiedä.
En ole eroa katunut.
En ole katunut päivääkään. Tiedän, että on pettänyt myös nykyistään.
Ainoastaan sen pettäjän paksua kalua olen kaipaillut. Ei ole uusilla kumppaneilla yhtä isoa ollut. Mutta en kadu eroa ollenkaan. Sen verran pahasti mua loukkasi vieraissa käymiset ja varsinkin hänen vähättelevä suhtautuminen niihin.
En ole katunut. En huoli enää pettäjää, enkä jää ymmärtämään hänen touhujaan. Ihan hukkaan heitettyä aikaa.
En todellakaan ole katunut että jätin pettäjän. Joku itsekunnioitus minullakin.