Lapset on tehty ja naimisiin menty

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hakeudu ylimpään johtoon, toki koulutus pitää olla KTM, DI, OTK tai muu vastaava. Kohtalainen palkka (ei todellakaan loistava työtunteihin nähden, vaikka summa saattaa kuulostaa hyvälle - olet työaikalain ulkopuolella ja mitään ylitöitä ei makseta, työtä tehdään paljon) mutta ennenkaikkea KIINNOSTAVA työ ja vaihteleva työ, koko ajan uutta, jännää ja myös palkitsevaa.

Koulutus kuntoon ja sitten oikealla otteella etenemään organisaatiossa. Vielä ehtii. Itsekin pääsin ylimpään johtoon vasta 40+ iässä. Nyt tähtään seuraavana nykyisestä SVP-työstä toimariksi.

Kiitos vinkeistä. Olen ollut kiinnostunut myös yhteiskuntatieteestä, mutta onko totta, että töitä ei ole?

Töitä on kun ERIKOISTUT. Jos olet vain yleishallintoon erikoistunut, kanssasi taistelee 200 hakijaa joka paikkaan. Mutta kun on tietty erikoisosaaminen - esim itselläni liittyy lakiasioihin ja yrityskauppoihin - niin sinua saatetaan jopa pyytää tai houkutella töihin. Toki se sitten on totta että työ ei aina ole kotinurkilla. Olen itsekin käynyt vuosia eri kaupungeissa töissä kun missä asun, mutta aina on sovittu että olen siellä 1-3pv viikossa joten ei ole ollut ongelma vaikka olen perheellinen ja lapsiakin siis on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olipa tämä koominen vastaus. Jos töihin meno päivittäin tökkii ja uuvuttaa, eikä palkka meinaa riittää, niin eipä siinä paljon auta, vaikka olisi huippukunnossa. 😂 Työ on kuitenkin yksi perustavanlaatuinen asia elämässä ja kun sen oman jutun löytää, olo on huomattavasti parempi. Eri asia on sitten se, toteutuuko tämä tyytyväisyys sillä, että siirtyy alalle, jossa palkat korkeammat, mutta kaikki pyörii rahan (talouden) ympärillä. Riippuu varmaan työyhteisöstä ja toimintakentästä.

Vierailija kirjoitti:

Aloita tavoitteellinen liikuntaharrastus! Syksyllä alkaa taas uudet ryhmät. Kokeile ja etsi oma lajisi. Mikään ei ole mahtavampaa, kuin kehittyä jossain lajissa, saada onnistumisen kokemuksia ja tietysti hyvää kuntoa ja uusia kavereita aikuisena.

Bonuksena puolisosi oppii kunnioittamaan sinua enemmän, kun sinulla on omat juttusi ja omia kiinnostuksen kohteita, joissa kehität itseäsi määrätietoisesti etkä tingi niistä. Lisäksi liikuntaharrastus tekee sinusta tyytyväisemmän ja tasapainoisemman äidin ja ihmisen. Jaksat myös paremmin työssäsi, oli se sitten hoitotyötä tai jotakin muuta tulevaisuudessa.

Esim.

- uintitekniikkakurssi ja sieltä harrasteryhmien kautta vaikka masters-uimareihin saakka

- suunnistus

- aikuisten yleisurheilukoulu

- tennis (siinäkin voi edetä kisoihin asti)

- padel

- aikuisten sähly/koripallo/lentopallo- ym. joukkueet

- polkujuoksu

- triathlonkoulu

Joo näissä ruuhkavuosissa ihan ykkösenä ei nyt ole tämä

Mutta ruuhkavuosissa jaksaisit lähteä kuitenkin opiskelemaan uudelle alalle ja uuteen ammattiin? Vaatii ajallisesti ja rahallisesti vielä isompaa panostusta kuin kevyt harrastaminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisen elämä on alusta loppuun asti elämän sisällön etsimistä. Miten asiat voisivat olla vielä täydempää ja onnellisempaa kuin mitä se on nyt. 

Sinuna lähtisin miettimään, mikä estää sinua estämästä täyttä elämää juuri nyt. Huomenna kaikki saatetaan ottaa sinulta pois. 

Näinhän se kyllä on. Olen vielä reilun puoli vuotta hoitovapaalla. Silti huomaan kiirehtiväni ajatuksissani mitä teen sitten, vaikka nyt pitäisi vain nauttia tästä.

Olet vielä puoli vuotta hoitovapaalla? Montako lasta ja minkä ikäisiä? Eikös ne todelliset ruuhkavuodet ole vielä edessä? Voi olla että et kovasti kaipaa täydennystä elämään kun palaat töihin...

No aika useinhan juuri hoitovapaalla ihmiset pysähtyvät miettimään ja saattavat haluta jotakin muuta

 Lapseton kirjoitetaan yhteen.

Vierailija kirjoitti:

AP kuulostaa harvinaisen tylsältä ja mielikuvituksettomalta ihmiseltä. AP kannattaisi ensisijaisesti harkita terapiaa.

Terapiaan hakeutuminen ei itse asiassa ole ollenkaan huono neuvo. Ap:lla on asiat hyvin, hyvä avioliitto, lapset, ei ilm. terveyshaasteita tai taloudellisia koska harkitsee opiskelua, silti ei osaa olla tyytyväinen. Ja vaikka ammatinvaihtoa palstalla suositellaan, epäilen, ettei ap ole sen tyytyväisempi elämäänsä kaupan kassalla tai konttorissa.

Terapiassa sen sijaan voi pohtia, mitä henkisellä puolella puuttuu, kun hyvä elämä ei riitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin käy, kun ulkoistaa elämän merkityksellisyyden itsensä ulkopuolelle, toisiin ihmisiin sekä johonkin avioliitto-instituutioon. Sun pitää tutustua itseesi ja luoda hyvä suhde siihen suuntaan.

Onko sulla jotain konkreettisia ohjeita tähän oman merkityksellisyyden löytämiseen vaan pelkästään jotain tuollaista liibalaabaa?

Kyllä, eli tutustu itseesi ilman ulkoisia, toisiin ihmisiin tai materiaan kiinnittymistä. Tunne itsesi. Kuka minä olen, mikä on minulle tärkeää, missä viihdyn, mistä en pidä. Mikä on kaikkein tärkeintä minulle elämässä. Haluanko turvaa ja pysyvyyttä vai muutoksia ja itsensä ylittämistä. Jne. Olenko toteuttanut omia vai muiden/yhteiskunnan odotuksia.

Kun itseensä tutustuu kunnolla ja näkee vaivaa omien tarpeiden tunnistamisessa ja sen jälkeen niiden mahdollistamisessa, elämän sisältöjen valikoima on loppumaton ja ei varmasti tule tuota tyhjyyden ja merkityksettömyyden tunnetta.

Kiitti. Mä olen kyllä tehnyt tuota jo ja mun mielestä elämä on siitä huolimatta merkityksetöntä. Mulle tärkeintä on se, että saan tehdä ja harrastaa mitä haluan. Se vaatii aikaa ja rahaa, joten haluan kunnolla rahaa ilman, että minun tarvitsee tuhlata kallista aikaa työntekoon. Saan kyllä käytettyä kaiken aikani mielekkääseen tekemiseen ilman, että tarvitsee laittaa kahdeksaa tuntia päivässä työhön. Mites tämä mahdollistetaan?

Siis onko tämä ap:n kommentti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin käy, kun ulkoistaa elämän merkityksellisyyden itsensä ulkopuolelle, toisiin ihmisiin sekä johonkin avioliitto-instituutioon. Sun pitää tutustua itseesi ja luoda hyvä suhde siihen suuntaan.

Onko sulla jotain konkreettisia ohjeita tähän oman merkityksellisyyden löytämiseen vaan pelkästään jotain tuollaista liibalaabaa?

Kyllä, eli tutustu itseesi ilman ulkoisia, toisiin ihmisiin tai materiaan kiinnittymistä. Tunne itsesi. Kuka minä olen, mikä on minulle tärkeää, missä viihdyn, mistä en pidä. Mikä on kaikkein tärkeintä minulle elämässä. Haluanko turvaa ja pysyvyyttä vai muutoksia ja itsensä ylittämistä. Jne. Olenko toteuttanut omia vai muiden/yhteiskunnan odotuksia.

Kun itseensä tutustuu kunnolla ja näkee vaivaa omien tarpeiden tunnistamisessa ja sen jälkeen niiden mahdollistamisessa, elämän sisältöjen valikoima on loppumaton ja ei varmasti tule tuota tyhjyyden ja merkityksettömyyden tunnetta.

Kiitti. Mä olen kyllä tehnyt tuota jo ja mun mielestä elämä on siitä huolimatta merkityksetöntä. Mulle tärkeintä on se, että saan tehdä ja harrastaa mitä haluan. Se vaatii aikaa ja rahaa, joten haluan kunnolla rahaa ilman, että minun tarvitsee tuhlata kallista aikaa työntekoon. Saan kyllä käytettyä kaiken aikani mielekkääseen tekemiseen ilman, että tarvitsee laittaa kahdeksaa tuntia päivässä työhön. Mites tämä mahdollistetaan?

Eli tärkeintä sulle on vapaus, mutta olet valinnut elämässäsi asioita, jotka sitovat sinut muiden tarpeisiin. Avioliitto, lapset ja olet ilmeisesti kouluttautunut pienipalkkaiselle alalle. Nyt täytyy sanoa, että tarvittavat muutokset tulevat viemään monta vuotta. Lähinnä mietin noita lapsia.

Rahan tekeminen ilman korkeaa koulutusta ja verkostaja vaatii sitten hieman enemmän mielikuvistusta. Toisaalta rahan tekeminen korkeasti koulutettuna ei tarkoita lyhyitä työpäiviä, vaan päinvastoin. Mutta jotain sellaista osaamista pitäisi olla että rahaa tulisi.

Koska olet valinnut elämässäsi asioita, joita et sitten haluakaan ja jättänyt valitsematta ne, jotka olisivat mahdollistaneet haluamiasi asioita, niin sanoisin, että onnellisuus ja tyytyväisyys voisi olla siinä, että hyväksyt tilanteesi ja niissä puitteissa mitä on, pyrit sitä vapautta löytämään. Mutta varakkuuteen pohjaavaa vapautta en usko, että voit saavuttaa.

Joo, mä tiedän jo, että olen tyhmä paska. Nyt pitäisi vaan tietää, miten hyväksyä se. Konkreettisia vinkkejä? En ole siinäkään näiden vuosien aikana onnistunut.

Lasta tai miestä en kyllä pois vaihtaisi. He ovat ihania!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olipa tämä koominen vastaus. Jos töihin meno päivittäin tökkii ja uuvuttaa, eikä palkka meinaa riittää, niin eipä siinä paljon auta, vaikka olisi huippukunnossa. 😂 Työ on kuitenkin yksi perustavanlaatuinen asia elämässä ja kun sen oman jutun löytää, olo on huomattavasti parempi. Eri asia on sitten se, toteutuuko tämä tyytyväisyys sillä, että siirtyy alalle, jossa palkat korkeammat, mutta kaikki pyörii rahan (talouden) ympärillä. Riippuu varmaan työyhteisöstä ja toimintakentästä.

Vierailija kirjoitti:

Aloita tavoitteellinen liikuntaharrastus! Syksyllä alkaa taas uudet ryhmät. Kokeile ja etsi oma lajisi. Mikään ei ole mahtavampaa, kuin kehittyä jossain lajissa, saada onnistumisen kokemuksia ja tietysti hyvää kuntoa ja uusia kavereita aikuisena.

Bonuksena puolisosi oppii kunnioittamaan sinua enemmän, kun sinulla on omat juttusi ja omia kiinnostuksen kohteita, joissa kehität itseäsi määrätietoisesti etkä tingi niistä. Lisäksi liikuntaharrastus tekee sinusta tyytyväisemmän ja tasapainoisemman äidin ja ihmisen. Jaksat myös paremmin työssäsi, oli se sitten hoitotyötä tai jotakin muuta tulevaisuudessa.

Esim.

- uintitekniikkakurssi ja sieltä harrasteryhmien kautta vaikka masters-uimareihin saakka

- suunnistus

- aikuisten yleisurheilukoulu

- tennis (siinäkin voi edetä kisoihin asti)

- padel

- aikuisten sähly/koripallo/lentopallo- ym. joukkueet

- polkujuoksu

- triathlonkoulu

Joo näissä ruuhkavuosissa ihan ykkösenä ei nyt ole tämä

Mutta ruuhkavuosissa jaksaisit lähteä kuitenkin opiskelemaan uudelle alalle ja uuteen ammattiin? Vaatii ajallisesti ja rahallisesti vielä isompaa panostusta kuin kevyt harrastaminen.

No mun mies kyllä on kannustanut mua opiskelemaan jos yhtään siltä tuntuu. Meillä aika kannustava ilmapiiri kotona. Mies on myös tässä vuosien aikana opiskellut

Vierailija kirjoitti:

Yleensä tuossa vaiheessa, kun kaikki on hyvin ja tasapainossa, hypätään takaisin karuselliin.

Tämä on se varmin vaihtoehto hankkia avioero muutaman vuoden päähän. Mutta eipä ainakaan tule tylsää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harmaa arki kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harmaa arki kirjoitti:

Harva tradenomi sen enempää ansaitsee kuin sairaanhoitajakaan. Tai merkonomi kaupassa enempää kuin lähäri. Mitäpä jos etsisit elämänsisältöä vaikka uusista harrastuksista? 

Noin muuten elämä on mielestäni keskimäärin aika harmaata ja tasapaksua arkea. Etenkään kun joka vuosi ei voi vaihtaa puolisoa, työpaikkaa, asuntoa tai edes autoa.

Työurallani olen vaihtanut lukuisia kertoja työpaikkaa ja joutunut olemaan jopa sairaslomalla uupumuksen takia. Hoitotyö ei vain houkuttele. Eikä se raha nyt ykkösjuttu ole, mutta työn sisältö voi vaikuttaa paljonkin mielialaan

Jos pärjää kauppojen tarjoamilla vajailla tunneilla, niin se on ihan varteenotettava vaihtoehto. Toimistotöitä kaipaavia tradenomeja on paljon enenmmän kuin avoimia paikkoja, joten moni opiskelija kokee valmistuttuaan pettymyksen.

No pelkkä kaupankassa ei kyllä houkuttele. Eikö oikeasti ole muka mahdollista päästä talouspuolelle töihin? Jostain luin, että juurikin sille puolelle olisi pulaa kirjanpitoon ym

Varmasti on just taloushallinnon puolella töitä. Ja voitha sä tähdätä ylemmäskin, miksei vaikka ktm ja tilintarkastus? Sun postaus resonoi. Itse oon juurikin ktm ja mietin alan alanvaihtoa kun haluaisin tehdä jotain humaanimpaa enkä tehdä koko työuraani työtä jonkun pörssiyhtiön eteen. Mutta vaikka alanvaihtomietteet on toisin päin, niin muuten samansuuntaisia ajatuksia. Opiskelu olisi myös ihana itsensä kehittämisen vapaampi ajanjakso keskelle työuraa.

Etkö sä voi etsiä saman alan töitä vaikka jostain hyväntekeväisyysjärjestöstä? Tai kai ne pörssiyhtiötkin jotain "humaania" tekee?

Joo, ehkä voisin. Ja se voisikin tuntua tyydyttävämmältä. Mulla on silti myös ihan silkkaa vaihtelun- ja kokeilunhalua sen verran että tekisi mieli myös kokea joku aivan erilainen ammatti vielä. Ja tuossa kun joku kommentoi että ensisijaisesti muutosta pitäisi hakea muualta kuin alanvaihdosta, niin ajattelen että työ on niin keskeinen asia elämässä ainakin ajankäytöllisesti, että siihen kannattaa hakea muutosta jos vähänkin siltä tuntuu ja on mahdollista. Alaa vaihtamalla elämä voi muuttua paljon. Lisäksi voi sitten katsella uusia harrastuksia ym pienimuotoisempaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin käy, kun ulkoistaa elämän merkityksellisyyden itsensä ulkopuolelle, toisiin ihmisiin sekä johonkin avioliitto-instituutioon. Sun pitää tutustua itseesi ja luoda hyvä suhde siihen suuntaan.

Onko sulla jotain konkreettisia ohjeita tähän oman merkityksellisyyden löytämiseen vaan pelkästään jotain tuollaista liibalaabaa?

Kyllä, eli tutustu itseesi ilman ulkoisia, toisiin ihmisiin tai materiaan kiinnittymistä. Tunne itsesi. Kuka minä olen, mikä on minulle tärkeää, missä viihdyn, mistä en pidä. Mikä on kaikkein tärkeintä minulle elämässä. Haluanko turvaa ja pysyvyyttä vai muutoksia ja itsensä ylittämistä. Jne. Olenko toteuttanut omia vai muiden/yhteiskunnan odotuksia.

Kun itseensä tutustuu kunnolla ja näkee vaivaa omien tarpeiden tunnistamisessa ja sen jälkeen niiden mahdollistamisessa, elämän sisältöjen valikoima on loppumaton ja ei varmasti tule tuota tyhjyyden ja merkityksettömyyden tunnetta.

Kiitti. Mä olen kyllä tehnyt tuota jo ja mun mielestä elämä on siitä huolimatta merkityksetöntä. Mulle tärkeintä on se, että saan tehdä ja harrastaa mitä haluan. Se vaatii aikaa ja rahaa, joten haluan kunnolla rahaa ilman, että minun tarvitsee tuhlata kallista aikaa työntekoon. Saan kyllä käytettyä kaiken aikani mielekkääseen tekemiseen ilman, että tarvitsee laittaa kahdeksaa tuntia päivässä työhön. Mites tämä mahdollistetaan?

Eli tärkeintä sulle on vapaus, mutta olet valinnut elämässäsi asioita, jotka sitovat sinut muiden tarpeisiin. Avioliitto, lapset ja olet ilmeisesti kouluttautunut pienipalkkaiselle alalle. Nyt täytyy sanoa, että tarvittavat muutokset tulevat viemään monta vuotta. Lähinnä mietin noita lapsia.

Rahan tekeminen ilman korkeaa koulutusta ja verkostaja vaatii sitten hieman enemmän mielikuvistusta. Toisaalta rahan tekeminen korkeasti koulutettuna ei tarkoita lyhyitä työpäiviä, vaan päinvastoin. Mutta jotain sellaista osaamista pitäisi olla että rahaa tulisi.

Koska olet valinnut elämässäsi asioita, joita et sitten haluakaan ja jättänyt valitsematta ne, jotka olisivat mahdollistaneet haluamiasi asioita, niin sanoisin, että onnellisuus ja tyytyväisyys voisi olla siinä, että hyväksyt tilanteesi ja niissä puitteissa mitä on, pyrit sitä vapautta löytämään. Mutta varakkuuteen pohjaavaa vapautta en usko, että voit saavuttaa.

Joo, mä tiedän jo, että olen tyhmä paska. Nyt pitäisi vaan tietää, miten hyväksyä se. Konkreettisia vinkkejä? En ole siinäkään näiden vuosien aikana onnistunut.

Lasta tai miestä en kyllä pois vaihtaisi. He ovat ihania!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin käy, kun ulkoistaa elämän merkityksellisyyden itsensä ulkopuolelle, toisiin ihmisiin sekä johonkin avioliitto-instituutioon. Sun pitää tutustua itseesi ja luoda hyvä suhde siihen suuntaan.

Onko sulla jotain konkreettisia ohjeita tähän oman merkityksellisyyden löytämiseen vaan pelkästään jotain tuollaista liibalaabaa?

Kyllä, eli tutustu itseesi ilman ulkoisia, toisiin ihmisiin tai materiaan kiinnittymistä. Tunne itsesi. Kuka minä olen, mikä on minulle tärkeää, missä viihdyn, mistä en pidä. Mikä on kaikkein tärkeintä minulle elämässä. Haluanko turvaa ja pysyvyyttä vai muutoksia ja itsensä ylittämistä. Jne. Olenko toteuttanut omia vai muiden/yhteiskunnan odotuksia.

Kun itseensä tutustuu kunnolla ja näkee vaivaa omien tarpeiden tunnistamisessa ja sen jälkeen niiden mahdollistamisessa, elämän sisältöjen valikoima on loppumaton ja ei varmasti tule tuota tyhjyyden ja merkityksettömyyden tunnetta.

Kiitti. Mä olen kyllä tehnyt tuota jo ja mun mielestä elämä on siitä huolimatta merkityksetöntä. Mulle tärkeintä on se, että saan tehdä ja harrastaa mitä haluan. Se vaatii aikaa ja rahaa, joten haluan kunnolla rahaa ilman, että minun tarvitsee tuhlata kallista aikaa työntekoon. Saan kyllä käytettyä kaiken aikani mielekkääseen tekemiseen ilman, että tarvitsee laittaa kahdeksaa tuntia päivässä työhön. Mites tämä mahdollistetaan?

En ole alkuperäinen mutta eihän tuo ole mahdollista muuta kuin rikastumalla muuta kautta kuin työn kautta. Eli sijoittamista, yritystoimintaa, isojen riskien ottoa, lottovoitto tms. Ei suomessa pysty noin paljoa rikastumaan pelkällä 38 t/vko työn tekemisellä. Toisinsanoen unohtaisin tuon ellei noihin edellä mainittuihin riitä rahkeet.

Eli elämä on merkityksetöntä. Paljon oli apua tuohon itseentutustumisesta.

Niin tai sitten opettelet tyytymään vähempään ja tulemaan pienemmistä asioista onnelliseksi kuin se ettei tarvisi käydä töissä ja saa koko ajan harrastaa.

No olen kokeillut vähempään tyytymistä, mutta laihoin tuloksin. Miten se käytännössä onnistuu?

Ei ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin käy, kun ulkoistaa elämän merkityksellisyyden itsensä ulkopuolelle, toisiin ihmisiin sekä johonkin avioliitto-instituutioon. Sun pitää tutustua itseesi ja luoda hyvä suhde siihen suuntaan.

Onko sulla jotain konkreettisia ohjeita tähän oman merkityksellisyyden löytämiseen vaan pelkästään jotain tuollaista liibalaabaa?

Kyllä, eli tutustu itseesi ilman ulkoisia, toisiin ihmisiin tai materiaan kiinnittymistä. Tunne itsesi. Kuka minä olen, mikä on minulle tärkeää, missä viihdyn, mistä en pidä. Mikä on kaikkein tärkeintä minulle elämässä. Haluanko turvaa ja pysyvyyttä vai muutoksia ja itsensä ylittämistä. Jne. Olenko toteuttanut omia vai muiden/yhteiskunnan odotuksia.

Kun itseensä tutustuu kunnolla ja näkee vaivaa omien tarpeiden tunnistamisessa ja sen jälkeen niiden mahdollistamisessa, elämän sisältöjen valikoima on loppumaton ja ei varmasti tule tuota tyhjyyden ja merkityksettömyyden tunnetta.

Kiitti. Mä olen kyllä tehnyt tuota jo ja mun mielestä elämä on siitä huolimatta merkityksetöntä. Mulle tärkeintä on se, että saan tehdä ja harrastaa mitä haluan. Se vaatii aikaa ja rahaa, joten haluan kunnolla rahaa ilman, että minun tarvitsee tuhlata kallista aikaa työntekoon. Saan kyllä käytettyä kaiken aikani mielekkääseen tekemiseen ilman, että tarvitsee laittaa kahdeksaa tuntia päivässä työhön. Mites tämä mahdollistetaan?

Siis onko tämä ap:n kommentti?

Ei -ap

Hassua, minä juuri opiskelen hoitoalalle isompien tienestien perässä. Peruspalkka 3t plus lisät ja 20e h kuulostaa minusta oikein hyvältä! Plus kun keikkailee saa lomailla koska tahtoo. Nyt pp 1880e ja tuntipalkka 12e..

Vierailija kirjoitti:

Hassua, minä juuri opiskelen hoitoalalle isompien tienestien perässä. Peruspalkka 3t plus lisät ja 20e h kuulostaa minusta oikein hyvältä! Plus kun keikkailee saa lomailla koska tahtoo. Nyt pp 1880e ja tuntipalkka 12e..

Jaa, missähän oot töissä. Mun palkka on 2260€kk

Tyytyväisyys tekee köyhistä rikkaita, tyytymättömyys rikkaista köyhiä. (Benjamin Franklin)

Sinulla on paljon sellaista, jota monet eivät koskaan saa: hyvä puoliso, lapset, työpaikka, tasainen ja suhteellisen turvallinen elämä, terveyttä

Vierailija kirjoitti:

Tyytyväisyys tekee köyhistä rikkaita, tyytymättömyys rikkaista köyhiä. (Benjamin Franklin)

Sinulla on paljon sellaista, jota monet eivät koskaan saa: hyvä puoliso, lapset, työpaikka, tasainen ja suhteellisen turvallinen elämä, terveyttä

Tää on kyllä totta. Kaikilla ei asiat näinkään hyvin ole.

Tuo on se elämänvaihe, kun joutuu oikeasti kohtaamaan itsensä. On vaikea keksiä enää "oheisprojekteja" joilla voisi täyttää tyhjää tilaa ja yhteiskunnan odotuksia. Monelle se on kriisin paikka ja sitä sitten käsitellään eri tavoin. Jotkut eroavat jonkin tekosyyn varjolla. Toiset alkavat hulluna kuntoilla. Kolmannet löytävät spirituaalisuuden. Joka tapauksessa se miten käsittelet tämän elämäntilanteen, kertoo paljon itsestäsi ja henkisestä kypsyydestäsi. 

Vierailija kirjoitti:

Tuo on se elämänvaihe, kun joutuu oikeasti kohtaamaan itsensä. On vaikea keksiä enää "oheisprojekteja" joilla voisi täyttää tyhjää tilaa ja yhteiskunnan odotuksia. Monelle se on kriisin paikka ja sitä sitten käsitellään eri tavoin. Jotkut eroavat jonkin tekosyyn varjolla. Toiset alkavat hulluna kuntoilla. Kolmannet löytävät spirituaalisuuden. Joka tapauksessa se miten käsittelet tämän elämäntilanteen, kertoo paljon itsestäsi ja henkisestä kypsyydestäsi. 

On kyllä aika pelottavakin elämänvaihe jotenkin. Ja ehkä vielä näin itse , kun omat vanhempani erosivat ollessani pieni, pelkään, että tämä kaikki hyvä hajoaa. Lapsuuteni ei ollut mukava, enkä toivo samaa omille lapsilleni. Taitaa olla hyvä niin, että elää nyt tässä hetkessä, eikä turhaa hätäile kaiken kanssa

Mites alana farmasia? Hoitajataustasta on etua, työ ei ole fyysistä eikä työvuorot niin hankalia, mutta kuitenkin sosiaalista ja ihmisläheistä. Työtilanne hyvä (riippuen missä asut kylläkin). Jos talouspuoli kiinnostaa niin et varmaan ole ihan onneton matemaattisissa taidoissa.