Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lapset on tehty ja naimisiin menty
20.06.2022 |
Olen löytänyt hyvän puolison, meillä on lapset tehty ja naimisissa ollaan. Yhteisiä vuosia pian 10 ja molemmat ollaan tyytyväisiä tähän perhetilanteeseen ja muutenkin suhteeseen. Kuitenkin huomaan, että olen jonkinlaisen kriisin partaalla. Tuntui, että tässäkö tää oli, lapset kasvaa ja itse käyn vain töissä ja odotan seuraavaa lomaa.
Mieleni tekisi vaihtaa alaa ja hankkia oikeasti parempipalkkainen työ. Hoitoalalla en rikastu, vaan palkka menee aina taulukon mukaan. Onko järkeä lähteä opiskelemaan esim. talouspuolta?
Tuntuu myös haikealta, että enään ei tule uutta lasta, vaikka näin on oikeasti hyvä ja nyt olisi aikaa kehittää myös itseään. Silti jotenkin tuntuu, että tässäkö tää oli. Lemmikkiä en halua, joten älkää ehdottako koiranpennun hankkimista
Kommentit (140)
Hakeudu ylimpään johtoon, toki koulutus pitää olla KTM, DI, OTK tai muu vastaava. Kohtalainen palkka (ei todellakaan loistava työtunteihin nähden, vaikka summa saattaa kuulostaa hyvälle - olet työaikalain ulkopuolella ja mitään ylitöitä ei makseta, työtä tehdään paljon) mutta ennenkaikkea KIINNOSTAVA työ ja vaihteleva työ, koko ajan uutta, jännää ja myös palkitsevaa.
Koulutus kuntoon ja sitten oikealla otteella etenemään organisaatiossa. Vielä ehtii. Itsekin pääsin ylimpään johtoon vasta 40+ iässä. Nyt tähtään seuraavana nykyisestä SVP-työstä toimariksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä näinä aikoina monikin miettii alanvaihtoa. Korona on kuihduttanut mm. Ravintola-alan ensin ja sitten pitkien lomautusten jälkeen on lähdetty opiskelemaan muuta. Lisäksi alojen palkkaneuvottelut ovat olleet nyt pinnalla
Vierailija kirjoitti:
Hakeudu ylimpään johtoon, toki koulutus pitää olla KTM, DI, OTK tai muu vastaava. Kohtalainen palkka (ei todellakaan loistava työtunteihin nähden, vaikka summa saattaa kuulostaa hyvälle - olet työaikalain ulkopuolella ja mitään ylitöitä ei makseta, työtä tehdään paljon) mutta ennenkaikkea KIINNOSTAVA työ ja vaihteleva työ, koko ajan uutta, jännää ja myös palkitsevaa.
Koulutus kuntoon ja sitten oikealla otteella etenemään organisaatiossa. Vielä ehtii. Itsekin pääsin ylimpään johtoon vasta 40+ iässä. Nyt tähtään seuraavana nykyisestä SVP-työstä toimariksi.
Kiitos vinkeistä. Olen ollut kiinnostunut myös yhteiskuntatieteestä, mutta onko totta, että töitä ei ole?
Ap ei kirjoitustensa perusteella vaikuta tulevalta toimarilta.
Hoitajan ammatti on hyvä valinta. Ihan hyvä palkka, töitä on aina.
Odotukset elämästä vain taisivat olla epärealistisia. Monikin nainen tuntuu nykyään odottavan nuorena että elämä on jatkuvaa huumaa, kun tuntuu että mahdollisuudet ovat avoinna ja kaikkialla on tarjolla kaikkea kivaa.
Miehenä tiedät että mitään ei ole tulossa. Sinun on raadettava ja voitettava, muuten olet mitättömyys. Se auttaa uralla etenemisessä kummasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hakeudu ylimpään johtoon, toki koulutus pitää olla KTM, DI, OTK tai muu vastaava. Kohtalainen palkka (ei todellakaan loistava työtunteihin nähden, vaikka summa saattaa kuulostaa hyvälle - olet työaikalain ulkopuolella ja mitään ylitöitä ei makseta, työtä tehdään paljon) mutta ennenkaikkea KIINNOSTAVA työ ja vaihteleva työ, koko ajan uutta, jännää ja myös palkitsevaa.
Koulutus kuntoon ja sitten oikealla otteella etenemään organisaatiossa. Vielä ehtii. Itsekin pääsin ylimpään johtoon vasta 40+ iässä. Nyt tähtään seuraavana nykyisestä SVP-työstä toimariksi.Kiitos vinkeistä. Olen ollut kiinnostunut myös yhteiskuntatieteestä, mutta onko totta, että töitä ei ole?
Jos haluat varman työn ja inhoat työttömyyden riskiä, hoitajan ammattia parempaa valintaa ei ole.
Jos on riittävästi intohimoa muuhun, hyväksyt riskit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin käy, kun ulkoistaa elämän merkityksellisyyden itsensä ulkopuolelle, toisiin ihmisiin sekä johonkin avioliitto-instituutioon. Sun pitää tutustua itseesi ja luoda hyvä suhde siihen suuntaan.
Onko sulla jotain konkreettisia ohjeita tähän oman merkityksellisyyden löytämiseen vaan pelkästään jotain tuollaista liibalaabaa?
Kyllä, eli tutustu itseesi ilman ulkoisia, toisiin ihmisiin tai materiaan kiinnittymistä. Tunne itsesi. Kuka minä olen, mikä on minulle tärkeää, missä viihdyn, mistä en pidä. Mikä on kaikkein tärkeintä minulle elämässä. Haluanko turvaa ja pysyvyyttä vai muutoksia ja itsensä ylittämistä. Jne. Olenko toteuttanut omia vai muiden/yhteiskunnan odotuksia.
Kun itseensä tutustuu kunnolla ja näkee vaivaa omien tarpeiden tunnistamisessa ja sen jälkeen niiden mahdollistamisessa, elämän sisältöjen valikoima on loppumaton ja ei varmasti tule tuota tyhjyyden ja merkityksettömyyden tunnetta.
Kiitti. Mä olen kyllä tehnyt tuota jo ja mun mielestä elämä on siitä huolimatta merkityksetöntä. Mulle tärkeintä on se, että saan tehdä ja harrastaa mitä haluan. Se vaatii aikaa ja rahaa, joten haluan kunnolla rahaa ilman, että minun tarvitsee tuhlata kallista aikaa työntekoon. Saan kyllä käytettyä kaiken aikani mielekkääseen tekemiseen ilman, että tarvitsee laittaa kahdeksaa tuntia päivässä työhön. Mites tämä mahdollistetaan?
Eli tärkeintä sulle on vapaus, mutta olet valinnut elämässäsi asioita, jotka sitovat sinut muiden tarpeisiin. Avioliitto, lapset ja olet ilmeisesti kouluttautunut pienipalkkaiselle alalle. Nyt täytyy sanoa, että tarvittavat muutokset tulevat viemään monta vuotta. Lähinnä mietin noita lapsia.
Rahan tekeminen ilman korkeaa koulutusta ja verkostaja vaatii sitten hieman enemmän mielikuvistusta. Toisaalta rahan tekeminen korkeasti koulutettuna ei tarkoita lyhyitä työpäiviä, vaan päinvastoin. Mutta jotain sellaista osaamista pitäisi olla että rahaa tulisi.
Koska olet valinnut elämässäsi asioita, joita et sitten haluakaan ja jättänyt valitsematta ne, jotka olisivat mahdollistaneet haluamiasi asioita, niin sanoisin, että onnellisuus ja tyytyväisyys voisi olla siinä, että hyväksyt tilanteesi ja niissä puitteissa mitä on, pyrit sitä vapautta löytämään. Mutta varakkuuteen pohjaavaa vapautta en usko, että voit saavuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Ap ei kirjoitustensa perusteella vaikuta tulevalta toimarilta.
Hoitajan ammatti on hyvä valinta. Ihan hyvä palkka, töitä on aina.
Odotukset elämästä vain taisivat olla epärealistisia. Monikin nainen tuntuu nykyään odottavan nuorena että elämä on jatkuvaa huumaa, kun tuntuu että mahdollisuudet ovat avoinna ja kaikkialla on tarjolla kaikkea kivaa.
Miehenä tiedät että mitään ei ole tulossa. Sinun on raadettava ja voitettava, muuten olet mitättömyys. Se auttaa uralla etenemisessä kummasti.
Eiköhän jokaisella saa olla myös unelmia. Miksi pitäisi aina tyytyä vain siihen mitä on? Jokainen voi kehittyä ja oppia uutta. Tää oli vähän tylsä kommentti ja naisten raamittamista tiettyyn muottiin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin käy, kun ulkoistaa elämän merkityksellisyyden itsensä ulkopuolelle, toisiin ihmisiin sekä johonkin avioliitto-instituutioon. Sun pitää tutustua itseesi ja luoda hyvä suhde siihen suuntaan.
Onko sulla jotain konkreettisia ohjeita tähän oman merkityksellisyyden löytämiseen vaan pelkästään jotain tuollaista liibalaabaa?
Kyllä, eli tutustu itseesi ilman ulkoisia, toisiin ihmisiin tai materiaan kiinnittymistä. Tunne itsesi. Kuka minä olen, mikä on minulle tärkeää, missä viihdyn, mistä en pidä. Mikä on kaikkein tärkeintä minulle elämässä. Haluanko turvaa ja pysyvyyttä vai muutoksia ja itsensä ylittämistä. Jne. Olenko toteuttanut omia vai muiden/yhteiskunnan odotuksia.
Kun itseensä tutustuu kunnolla ja näkee vaivaa omien tarpeiden tunnistamisessa ja sen jälkeen niiden mahdollistamisessa, elämän sisältöjen valikoima on loppumaton ja ei varmasti tule tuota tyhjyyden ja merkityksettömyyden tunnetta.
Kiitti. Mä olen kyllä tehnyt tuota jo ja mun mielestä elämä on siitä huolimatta merkityksetöntä. Mulle tärkeintä on se, että saan tehdä ja harrastaa mitä haluan. Se vaatii aikaa ja rahaa, joten haluan kunnolla rahaa ilman, että minun tarvitsee tuhlata kallista aikaa työntekoon. Saan kyllä käytettyä kaiken aikani mielekkääseen tekemiseen ilman, että tarvitsee laittaa kahdeksaa tuntia päivässä työhön. Mites tämä mahdollistetaan?
En ole alkuperäinen mutta eihän tuo ole mahdollista muuta kuin rikastumalla muuta kautta kuin työn kautta. Eli sijoittamista, yritystoimintaa, isojen riskien ottoa, lottovoitto tms. Ei suomessa pysty noin paljoa rikastumaan pelkällä 38 t/vko työn tekemisellä. Toisinsanoen unohtaisin tuon ellei noihin edellä mainittuihin riitä rahkeet.
Eli elämä on merkityksetöntä. Paljon oli apua tuohon itseentutustumisesta.
Niin tai sitten opettelet tyytymään vähempään ja tulemaan pienemmistä asioista onnelliseksi kuin se ettei tarvisi käydä töissä ja saa koko ajan harrastaa.
Harmaa arki kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harmaa arki kirjoitti:
Harva tradenomi sen enempää ansaitsee kuin sairaanhoitajakaan. Tai merkonomi kaupassa enempää kuin lähäri. Mitäpä jos etsisit elämänsisältöä vaikka uusista harrastuksista?
Noin muuten elämä on mielestäni keskimäärin aika harmaata ja tasapaksua arkea. Etenkään kun joka vuosi ei voi vaihtaa puolisoa, työpaikkaa, asuntoa tai edes autoa.
Työurallani olen vaihtanut lukuisia kertoja työpaikkaa ja joutunut olemaan jopa sairaslomalla uupumuksen takia. Hoitotyö ei vain houkuttele. Eikä se raha nyt ykkösjuttu ole, mutta työn sisältö voi vaikuttaa paljonkin mielialaan
Jos pärjää kauppojen tarjoamilla vajailla tunneilla, niin se on ihan varteenotettava vaihtoehto. Toimistotöitä kaipaavia tradenomeja on paljon enenmmän kuin avoimia paikkoja, joten moni opiskelija kokee valmistuttuaan pettymyksen.
Yliopistot on myös keksitty. KTM:t tienaa hyvin, stressistä ei tosin pääse eroon asiantuntijatyössä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hakeudu ylimpään johtoon, toki koulutus pitää olla KTM, DI, OTK tai muu vastaava. Kohtalainen palkka (ei todellakaan loistava työtunteihin nähden, vaikka summa saattaa kuulostaa hyvälle - olet työaikalain ulkopuolella ja mitään ylitöitä ei makseta, työtä tehdään paljon) mutta ennenkaikkea KIINNOSTAVA työ ja vaihteleva työ, koko ajan uutta, jännää ja myös palkitsevaa.
Koulutus kuntoon ja sitten oikealla otteella etenemään organisaatiossa. Vielä ehtii. Itsekin pääsin ylimpään johtoon vasta 40+ iässä. Nyt tähtään seuraavana nykyisestä SVP-työstä toimariksi.Kiitos vinkeistä. Olen ollut kiinnostunut myös yhteiskuntatieteestä, mutta onko totta, että töitä ei ole?
Jos haluat varman työn ja inhoat työttömyyden riskiä, hoitajan ammattia parempaa valintaa ei ole.
Jos on riittävästi intohimoa muuhun, hyväksyt riskit.
Joo, tätähän mun vanhemmat sanoi jo peruskoulun jälkeen. Hae hoitajaksi. Töitä on aina. Ja ei lukioon kannata mennä sanottiin. Menin sitten opiskelemaan mitä toivoivat ja tässä ollaan. En ymmärrä, miksi tuputetaan ja haetaan, että hoitoala on hyvä, jos ihminen haluaa muuta! Kaverini sanoin "se lähihoitajajuna meni jo" sieltähän löytyy nykyisin ... Noh... Jätän tähän
Olipa tämä koominen vastaus. Jos töihin meno päivittäin tökkii ja uuvuttaa, eikä palkka meinaa riittää, niin eipä siinä paljon auta, vaikka olisi huippukunnossa. 😂 Työ on kuitenkin yksi perustavanlaatuinen asia elämässä ja kun sen oman jutun löytää, olo on huomattavasti parempi. Eri asia on sitten se, toteutuuko tämä tyytyväisyys sillä, että siirtyy alalle, jossa palkat korkeammat, mutta kaikki pyörii rahan (talouden) ympärillä. Riippuu varmaan työyhteisöstä ja toimintakentästä.
Vierailija kirjoitti:
Aloita tavoitteellinen liikuntaharrastus! Syksyllä alkaa taas uudet ryhmät. Kokeile ja etsi oma lajisi. Mikään ei ole mahtavampaa, kuin kehittyä jossain lajissa, saada onnistumisen kokemuksia ja tietysti hyvää kuntoa ja uusia kavereita aikuisena.
Bonuksena puolisosi oppii kunnioittamaan sinua enemmän, kun sinulla on omat juttusi ja omia kiinnostuksen kohteita, joissa kehität itseäsi määrätietoisesti etkä tingi niistä. Lisäksi liikuntaharrastus tekee sinusta tyytyväisemmän ja tasapainoisemman äidin ja ihmisen. Jaksat myös paremmin työssäsi, oli se sitten hoitotyötä tai jotakin muuta tulevaisuudessa.
Esim.
- uintitekniikkakurssi ja sieltä harrasteryhmien kautta vaikka masters-uimareihin saakka
- suunnistus
- aikuisten yleisurheilukoulu
- tennis (siinäkin voi edetä kisoihin asti)
- padel
- aikuisten sähly/koripallo/lentopallo- ym. joukkueet
- polkujuoksu
- triathlonkoulu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin käy, kun ulkoistaa elämän merkityksellisyyden itsensä ulkopuolelle, toisiin ihmisiin sekä johonkin avioliitto-instituutioon. Sun pitää tutustua itseesi ja luoda hyvä suhde siihen suuntaan.
Onko sulla jotain konkreettisia ohjeita tähän oman merkityksellisyyden löytämiseen vaan pelkästään jotain tuollaista liibalaabaa?
Kyllä, eli tutustu itseesi ilman ulkoisia, toisiin ihmisiin tai materiaan kiinnittymistä. Tunne itsesi. Kuka minä olen, mikä on minulle tärkeää, missä viihdyn, mistä en pidä. Mikä on kaikkein tärkeintä minulle elämässä. Haluanko turvaa ja pysyvyyttä vai muutoksia ja itsensä ylittämistä. Jne. Olenko toteuttanut omia vai muiden/yhteiskunnan odotuksia.
Kun itseensä tutustuu kunnolla ja näkee vaivaa omien tarpeiden tunnistamisessa ja sen jälkeen niiden mahdollistamisessa, elämän sisältöjen valikoima on loppumaton ja ei varmasti tule tuota tyhjyyden ja merkityksettömyyden tunnetta.
Kiitti. Mä olen kyllä tehnyt tuota jo ja mun mielestä elämä on siitä huolimatta merkityksetöntä. Mulle tärkeintä on se, että saan tehdä ja harrastaa mitä haluan. Se vaatii aikaa ja rahaa, joten haluan kunnolla rahaa ilman, että minun tarvitsee tuhlata kallista aikaa työntekoon. Saan kyllä käytettyä kaiken aikani mielekkääseen tekemiseen ilman, että tarvitsee laittaa kahdeksaa tuntia päivässä työhön. Mites tämä mahdollistetaan?
Eli tärkeintä sulle on vapaus, mutta olet valinnut elämässäsi asioita, jotka sitovat sinut muiden tarpeisiin. Avioliitto, lapset ja olet ilmeisesti kouluttautunut pienipalkkaiselle alalle. Nyt täytyy sanoa, että tarvittavat muutokset tulevat viemään monta vuotta. Lähinnä mietin noita lapsia.
Rahan tekeminen ilman korkeaa koulutusta ja verkostaja vaatii sitten hieman enemmän mielikuvistusta. Toisaalta rahan tekeminen korkeasti koulutettuna ei tarkoita lyhyitä työpäiviä, vaan päinvastoin. Mutta jotain sellaista osaamista pitäisi olla että rahaa tulisi.
Koska olet valinnut elämässäsi asioita, joita et sitten haluakaan ja jättänyt valitsematta ne, jotka olisivat mahdollistaneet haluamiasi asioita, niin sanoisin, että onnellisuus ja tyytyväisyys voisi olla siinä, että hyväksyt tilanteesi ja niissä puitteissa mitä on, pyrit sitä vapautta löytämään. Mutta varakkuuteen pohjaavaa vapautta en usko, että voit saavuttaa.
Täysi komppi tälle. Tämä on ap kylmä totuus.
Vierailija kirjoitti:
Olipa tämä koominen vastaus. Jos töihin meno päivittäin tökkii ja uuvuttaa, eikä palkka meinaa riittää, niin eipä siinä paljon auta, vaikka olisi huippukunnossa. 😂 Työ on kuitenkin yksi perustavanlaatuinen asia elämässä ja kun sen oman jutun löytää, olo on huomattavasti parempi. Eri asia on sitten se, toteutuuko tämä tyytyväisyys sillä, että siirtyy alalle, jossa palkat korkeammat, mutta kaikki pyörii rahan (talouden) ympärillä. Riippuu varmaan työyhteisöstä ja toimintakentästä.
Vierailija kirjoitti:
Aloita tavoitteellinen liikuntaharrastus! Syksyllä alkaa taas uudet ryhmät. Kokeile ja etsi oma lajisi. Mikään ei ole mahtavampaa, kuin kehittyä jossain lajissa, saada onnistumisen kokemuksia ja tietysti hyvää kuntoa ja uusia kavereita aikuisena.
Bonuksena puolisosi oppii kunnioittamaan sinua enemmän, kun sinulla on omat juttusi ja omia kiinnostuksen kohteita, joissa kehität itseäsi määrätietoisesti etkä tingi niistä. Lisäksi liikuntaharrastus tekee sinusta tyytyväisemmän ja tasapainoisemman äidin ja ihmisen. Jaksat myös paremmin työssäsi, oli se sitten hoitotyötä tai jotakin muuta tulevaisuudessa.
Esim.
- uintitekniikkakurssi ja sieltä harrasteryhmien kautta vaikka masters-uimareihin saakka
- suunnistus
- aikuisten yleisurheilukoulu
- tennis (siinäkin voi edetä kisoihin asti)
- padel
- aikuisten sähly/koripallo/lentopallo- ym. joukkueet
- polkujuoksu
- triathlonkoulu
Joo näissä ruuhkavuosissa ihan ykkösenä ei nyt ole tämä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lue kirjoja.
Opiskelu on tietysti myös hyvä, toisaalta parantaisiko tradenomin tutkinto työtilannettasi - en tiedä. Itse suosittelisin avoimen yliopiston kursseja alkuun, heti ei kannata hypätä opintovapaalle, sen voi tehdä sitten jos etenee lopputyöhön asti.
Kielten opiskelu tuo myös rikkautta elämään. Opiskele esimerkiksi italiaa ja suunnittele pari matkaa kielitaidon harjoittamiseen, vaikkapa. Sitä kautta sinulle avautuu kokonaan uusi maailma.
En ole kyseinen kommentoija, mutta tämähän oli juuri oikea vastaus. Otsikosta jo selviää, että tässä haetaan elämäntarkoitusta ja mielekkyyttä.
Työ EI ole = elämäntarkoitus ja mielekkyys.
Jos on jotakin on pielessä.
Vierailija kirjoitti:
Olipa tämä koominen vastaus. Jos töihin meno päivittäin tökkii ja uuvuttaa, eikä palkka meinaa riittää, niin eipä siinä paljon auta, vaikka olisi huippukunnossa. 😂 Työ on kuitenkin yksi perustavanlaatuinen asia elämässä ja kun sen oman jutun löytää, olo on huomattavasti parempi. Eri asia on sitten se, toteutuuko tämä tyytyväisyys sillä, että siirtyy alalle, jossa palkat korkeammat, mutta kaikki pyörii rahan (talouden) ympärillä. Riippuu varmaan työyhteisöstä ja toimintakentästä.
Vierailija kirjoitti:
Aloita tavoitteellinen liikuntaharrastus! Syksyllä alkaa taas uudet ryhmät. Kokeile ja etsi oma lajisi. Mikään ei ole mahtavampaa, kuin kehittyä jossain lajissa, saada onnistumisen kokemuksia ja tietysti hyvää kuntoa ja uusia kavereita aikuisena.
Bonuksena puolisosi oppii kunnioittamaan sinua enemmän, kun sinulla on omat juttusi ja omia kiinnostuksen kohteita, joissa kehität itseäsi määrätietoisesti etkä tingi niistä. Lisäksi liikuntaharrastus tekee sinusta tyytyväisemmän ja tasapainoisemman äidin ja ihmisen. Jaksat myös paremmin työssäsi, oli se sitten hoitotyötä tai jotakin muuta tulevaisuudessa.
Esim.
- uintitekniikkakurssi ja sieltä harrasteryhmien kautta vaikka masters-uimareihin saakka
- suunnistus
- aikuisten yleisurheilukoulu
- tennis (siinäkin voi edetä kisoihin asti)
- padel
- aikuisten sähly/koripallo/lentopallo- ym. joukkueet
- polkujuoksu
- triathlonkoulu
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai kannattaa opiskella. Aikuiopintorahalla opintovapaalle.
Totta kai kannattaa opiskella, mutta mitä on jo toinen tarina. esim. talouspuolta? Palkka on ainakin huonompi kuin hoitoalalla, eikä se ole myöskään niin työllistävä. Nyt tarvitaan työmarkkinoille tekeviä käsiä, eikä paperin pyörittäjiä.
Jos mä olisin hoitaja, lukisin itseni terapeutiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se lemmikki, kissa tai koira olisi oikeasti niin hyvä ratkaisu. Se auttaa juurikin tuohon tylsyyteen ja tyhjään oloon.
Ehkäpä.
Meillä on aika vaikea saada lastenhoitoa järjestymään muutenkaan, niin mitenkä sitten lemmikki jos halutaan vaikka etelään lähteä. Nämä asiat mm. Mietityttää
Koirahoitola ja kissahoitola on keksitty. Siis ihan ammattilaisia ja asialliset olosuhteet. Ei tarvi jännittää, että mitenkähän se tuttava nyt sen eläimen kanssa pärjää tms.
Miksi, oi miksi, ihmiset jankuttaa lemmikin hankkimisesta kun ap selvästi sanoo, ettei niitä halua?
Vierailija kirjoitti:
Lue kirjoja.
Opiskelu on tietysti myös hyvä, toisaalta parantaisiko tradenomin tutkinto työtilannettasi - en tiedä. Itse suosittelisin avoimen yliopiston kursseja alkuun, heti ei kannata hypätä opintovapaalle, sen voi tehdä sitten jos etenee lopputyöhön asti.
Kielten opiskelu tuo myös rikkautta elämään. Opiskele esimerkiksi italiaa ja suunnittele pari matkaa kielitaidon harjoittamiseen, vaikkapa. Sitä kautta sinulle avautuu kokonaan uusi maailma.
Avoin yliopisto voisi olla kiva. Kiinnostaisi yhteiskuntatiede tai kasvatustiede sieltä, mutta enpä tiedä tuoko paljon rahaa kotiinpäin nämä urat
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisen elämä on alusta loppuun asti elämän sisällön etsimistä. Miten asiat voisivat olla vielä täydempää ja onnellisempaa kuin mitä se on nyt.
Sinuna lähtisin miettimään, mikä estää sinua estämästä täyttä elämää juuri nyt. Huomenna kaikki saatetaan ottaa sinulta pois.Näinhän se kyllä on. Olen vielä reilun puoli vuotta hoitovapaalla. Silti huomaan kiirehtiväni ajatuksissani mitä teen sitten, vaikka nyt pitäisi vain nauttia tästä.
Olet vielä puoli vuotta hoitovapaalla? Montako lasta ja minkä ikäisiä? Eikös ne todelliset ruuhkavuodet ole vielä edessä? Voi olla että et kovasti kaipaa täydennystä elämään kun palaat töihin...
Alue: Aihe vapaa
Eli elämä on merkityksetöntä. Paljon oli apua tuohon itseentutustumisesta.