Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lapset on tehty ja naimisiin menty
20.06.2022 |
Olen löytänyt hyvän puolison, meillä on lapset tehty ja naimisissa ollaan. Yhteisiä vuosia pian 10 ja molemmat ollaan tyytyväisiä tähän perhetilanteeseen ja muutenkin suhteeseen. Kuitenkin huomaan, että olen jonkinlaisen kriisin partaalla. Tuntui, että tässäkö tää oli, lapset kasvaa ja itse käyn vain töissä ja odotan seuraavaa lomaa.
Mieleni tekisi vaihtaa alaa ja hankkia oikeasti parempipalkkainen työ. Hoitoalalla en rikastu, vaan palkka menee aina taulukon mukaan. Onko järkeä lähteä opiskelemaan esim. talouspuolta?
Tuntuu myös haikealta, että enään ei tule uutta lasta, vaikka näin on oikeasti hyvä ja nyt olisi aikaa kehittää myös itseään. Silti jotenkin tuntuu, että tässäkö tää oli. Lemmikkiä en halua, joten älkää ehdottako koiranpennun hankkimista
Kommentit (140)
Vierailija kirjoitti:
Voin kyllä taata, että se toimistotyökään ei ole mitään autuasta onnea. Istut koko päivän, tuijotat ruutua : Selkä, niskat, olkapäät kipeytyy, tulee kiloja, migreeniä, päänsärkyä..... Alkaa lopulta kaipaamaan liikkuvampaa ja sosiaalisempaa työtä.
t. kokemusta on sekä hoitotyöstä että toimistotyöstä
Minkälaista työtä teet nyt ja kuinka viihdyt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Odottelet vain vuoden pari ja ukkos vaihtaa nuorempaan ja aloittaa lapsiarjen alusta. Sitten voit tehdä päätöksiä uudelta pohjalta.
Vierailija kirjoitti:
Harmaa arki kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harmaa arki kirjoitti:
Harva tradenomi sen enempää ansaitsee kuin sairaanhoitajakaan. Tai merkonomi kaupassa enempää kuin lähäri. Mitäpä jos etsisit elämänsisältöä vaikka uusista harrastuksista?
Noin muuten elämä on mielestäni keskimäärin aika harmaata ja tasapaksua arkea. Etenkään kun joka vuosi ei voi vaihtaa puolisoa, työpaikkaa, asuntoa tai edes autoa.
Työurallani olen vaihtanut lukuisia kertoja työpaikkaa ja joutunut olemaan jopa sairaslomalla uupumuksen takia. Hoitotyö ei vain houkuttele. Eikä se raha nyt ykkösjuttu ole, mutta työn sisältö voi vaikuttaa paljonkin mielialaan
Jos pärjää kauppojen tarjoamilla vajailla tunneilla, niin se on ihan varteenotettava vaihtoehto. Toimistotöitä kaipaavia tradenomeja on paljon enenmmän kuin avoimia paikkoja, joten moni opiskelija kokee valmistuttuaan pettymyksen.
No pelkkä kaupankassa ei kyllä houkuttele. Eikö oikeasti ole muka mahdollista päästä talouspuolelle töihin? Jostain luin, että juurikin sille puolelle olisi pulaa kirjanpitoon ym
Kokeneista osaajista on pulaa. Pelkällä koulutuksella on paha päästä edes harjoittelijaksi.
Lähtöpalkat (tradenomi) ovat alhaisempia kuin lähihoitajilla kun lisät otetaan huomioon.
Vierailija kirjoitti:
Harmaa arki kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harmaa arki kirjoitti:
Harva tradenomi sen enempää ansaitsee kuin sairaanhoitajakaan. Tai merkonomi kaupassa enempää kuin lähäri. Mitäpä jos etsisit elämänsisältöä vaikka uusista harrastuksista?
Noin muuten elämä on mielestäni keskimäärin aika harmaata ja tasapaksua arkea. Etenkään kun joka vuosi ei voi vaihtaa puolisoa, työpaikkaa, asuntoa tai edes autoa.
Työurallani olen vaihtanut lukuisia kertoja työpaikkaa ja joutunut olemaan jopa sairaslomalla uupumuksen takia. Hoitotyö ei vain houkuttele. Eikä se raha nyt ykkösjuttu ole, mutta työn sisältö voi vaikuttaa paljonkin mielialaan
Jos pärjää kauppojen tarjoamilla vajailla tunneilla, niin se on ihan varteenotettava vaihtoehto. Toimistotöitä kaipaavia tradenomeja on paljon enenmmän kuin avoimia paikkoja, joten moni opiskelija kokee valmistuttuaan pettymyksen.
No pelkkä kaupankassa ei kyllä houkuttele. Eikö oikeasti ole muka mahdollista päästä talouspuolelle töihin? Jostain luin, että juurikin sille puolelle olisi pulaa kirjanpitoon ym
Varmasti on just taloushallinnon puolella töitä. Ja voitha sä tähdätä ylemmäskin, miksei vaikka ktm ja tilintarkastus? Sun postaus resonoi. Itse oon juurikin ktm ja mietin alan alanvaihtoa kun haluaisin tehdä jotain humaanimpaa enkä tehdä koko työuraani työtä jonkun pörssiyhtiön eteen. Mutta vaikka alanvaihtomietteet on toisin päin, niin muuten samansuuntaisia ajatuksia. Opiskelu olisi myös ihana itsensä kehittämisen vapaampi ajanjakso keskelle työuraa.
Jese kirjoitti:
Sitä varten on ihan koira ja kissa hoitoloita. Viimeksi, kun oltiin Espanjassa kolmeviikkoa, niin koira oli saman ajan hoidossa paikallisessa koirahoitolassa.
Kaikki ei tykkää eläimistä ja AP just sano, että älkää ehdottako eläimen hankkimista. Mikä siinä on niin vaikea ymmärtää? Esim itse kyllä pidän eläimistä, mutta en enää ikinä halua hankkia omaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voin kyllä taata, että se toimistotyökään ei ole mitään autuasta onnea. Istut koko päivän, tuijotat ruutua : Selkä, niskat, olkapäät kipeytyy, tulee kiloja, migreeniä, päänsärkyä..... Alkaa lopulta kaipaamaan liikkuvampaa ja sosiaalisempaa työtä.
t. kokemusta on sekä hoitotyöstä että toimistotyöstä
Minkälaista työtä teet nyt ja kuinka viihdyt?
Tein siis ensin toimistotöitä tutkimusavustajana, mutta työt oli aina pätkää, huonosti palkattua, ja toimeentulo hyvin epävarmaa. Jatkuvasti sai olla työkkärin asiakkaana. Kouluttauduin lähihoitajaksi, ja olen tykännyt. Parasta on se varmuus, että töitä on aina ja toimeentulo on taattu.
Etsi yli 20 senttisen omistava musta rakastaja!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä, että kaipaisit elämään enemmän sisältöä.
En lähtisi miettimään mitään uran vaihtoa tms., koska koko elämää ei kannata rakentaa työlle ja se tuskin auttaa sinua pysyvästi. Parin vuoden päästä olet taas kypsä työhösi tai palkkaan.
Miettisin miten muuten voi parantaa elämää, harrastuksia, matkustelua tms. Mitä sitten ikinä haluat elämältäsi.
Saatat olla oikeassa, mutta olen nytkin kyllästynyt työhöni ja uupunut sen vuoksi. Joten itse näen niin, että ainakin työni voisi olla mielekkäämpää.
Olen itsekin hoitoalalla niin kokemusta on alan ongelmista. MUTTA olen valitettavasti nähnyt, että muillakin aloilla on ongelmansa ja työntekijät yhtälailla uupuneita. Ongelma taitaa olla enemmänkin ajasta kiinni ja yhteiskunnallinen, joten siksi en ajattelisi alanvaihtoa.
Toinen syy on, että en usko elämäntarkoituksen hakemiseen työn kautta. Edelleen tekisin pohdintareissun itseeni.
Mutta miksi ei kannattaisi vaihtaa alaa ihan vain jo kokeilemisen ja uuden oppimisen vuoksi? Miksi pitäisi vain jäädä siihen vanhaan koko loppuiäksi, vaikka uusikaan ala ei olisi mitään pelkkää auvoa? Minusta elämässä ennemmin kannattaisi tehdä ja kokeilla kuin jättää tekemättä.
Vierailija kirjoitti:
Odottelet vain vuoden pari ja ukkos vaihtaa nuorempaan ja aloittaa lapsiarjen alusta. Sitten voit tehdä päätöksiä uudelta pohjalta.
Luulenpa, että tässä tapauksessa on käynyt juuri näin. Kaikkien miehet ei ole k päitä. Ap kertoo, että molemmat tyytyväisiä suhteeseen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jese kirjoitti:
Sitä varten on ihan koira ja kissa hoitoloita. Viimeksi, kun oltiin Espanjassa kolmeviikkoa, niin koira oli saman ajan hoidossa paikallisessa koirahoitolassa.
Kaikki ei tykkää eläimistä ja AP just sano, että älkää ehdottako eläimen hankkimista. Mikä siinä on niin vaikea ymmärtää? Esim itse kyllä pidän eläimistä, mutta en enää ikinä halua hankkia omaa
En usko, että tässä nyt oli pääideana lemmikin hankinta vaan se, että tekee jotakin itselle mielekästä. Vaihtoehtoja on nykyään ihan hirveästi, joten varmasti löytyy jotakin, ettei tarvitse työn varaan koko elämää rakentaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin käy, kun ulkoistaa elämän merkityksellisyyden itsensä ulkopuolelle, toisiin ihmisiin sekä johonkin avioliitto-instituutioon. Sun pitää tutustua itseesi ja luoda hyvä suhde siihen suuntaan.
Onko sulla jotain konkreettisia ohjeita tähän oman merkityksellisyyden löytämiseen vaan pelkästään jotain tuollaista liibalaabaa?
Kyllä, eli tutustu itseesi ilman ulkoisia, toisiin ihmisiin tai materiaan kiinnittymistä. Tunne itsesi. Kuka minä olen, mikä on minulle tärkeää, missä viihdyn, mistä en pidä. Mikä on kaikkein tärkeintä minulle elämässä. Haluanko turvaa ja pysyvyyttä vai muutoksia ja itsensä ylittämistä. Jne. Olenko toteuttanut omia vai muiden/yhteiskunnan odotuksia.
Kun itseensä tutustuu kunnolla ja näkee vaivaa omien tarpeiden tunnistamisessa ja sen jälkeen niiden mahdollistamisessa, elämän sisältöjen valikoima on loppumaton ja ei varmasti tule tuota tyhjyyden ja merkityksettömyyden tunnetta.
Kiitti. Mä olen kyllä tehnyt tuota jo ja mun mielestä elämä on siitä huolimatta merkityksetöntä. Mulle tärkeintä on se, että saan tehdä ja harrastaa mitä haluan. Se vaatii aikaa ja rahaa, joten haluan kunnolla rahaa ilman, että minun tarvitsee tuhlata kallista aikaa työntekoon. Saan kyllä käytettyä kaiken aikani mielekkääseen tekemiseen ilman, että tarvitsee laittaa kahdeksaa tuntia päivässä työhön. Mites tämä mahdollistetaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jese kirjoitti:
Sitä varten on ihan koira ja kissa hoitoloita. Viimeksi, kun oltiin Espanjassa kolmeviikkoa, niin koira oli saman ajan hoidossa paikallisessa koirahoitolassa.
Kaikki ei tykkää eläimistä ja AP just sano, että älkää ehdottako eläimen hankkimista. Mikä siinä on niin vaikea ymmärtää? Esim itse kyllä pidän eläimistä, mutta en enää ikinä halua hankkia omaa
Joo ap tässä. Lemmikit ei meitä kiinnosta, niin turhaa jollain eläinhoitolalla meitä koittaa mukaan. Se on kumma kun yhdet tutut aina meille kauppaa syntyviä koiranpentujansa. Ei kiitos
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä, että kaipaisit elämään enemmän sisältöä.
En lähtisi miettimään mitään uran vaihtoa tms., koska koko elämää ei kannata rakentaa työlle ja se tuskin auttaa sinua pysyvästi. Parin vuoden päästä olet taas kypsä työhösi tai palkkaan.
Miettisin miten muuten voi parantaa elämää, harrastuksia, matkustelua tms. Mitä sitten ikinä haluat elämältäsi.
Saatat olla oikeassa, mutta olen nytkin kyllästynyt työhöni ja uupunut sen vuoksi. Joten itse näen niin, että ainakin työni voisi olla mielekkäämpää.
Olen itsekin hoitoalalla niin kokemusta on alan ongelmista. MUTTA olen valitettavasti nähnyt, että muillakin aloilla on ongelmansa ja työntekijät yhtälailla uupuneita. Ongelma taitaa olla enemmänkin ajasta kiinni ja yhteiskunnallinen, joten siksi en ajattelisi alanvaihtoa.
Toinen syy on, että en usko elämäntarkoituksen hakemiseen työn kautta. Edelleen tekisin pohdintareissun itseeni.
Mutta miksi ei kannattaisi vaihtaa alaa ihan vain jo kokeilemisen ja uuden oppimisen vuoksi? Miksi pitäisi vain jäädä siihen vanhaan koko loppuiäksi, vaikka uusikaan ala ei olisi mitään pelkkää auvoa? Minusta elämässä ennemmin kannattaisi tehdä ja kokeilla kuin jättää tekemättä.
Koska elämässä on muitakin helpompia ja halvempia keinoja hakea elämyksiä ja kokemuksia kuin uran vaihto. Ensisijaisesti kokeilisin niitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä, että kaipaisit elämään enemmän sisältöä.
En lähtisi miettimään mitään uran vaihtoa tms., koska koko elämää ei kannata rakentaa työlle ja se tuskin auttaa sinua pysyvästi. Parin vuoden päästä olet taas kypsä työhösi tai palkkaan.
Miettisin miten muuten voi parantaa elämää, harrastuksia, matkustelua tms. Mitä sitten ikinä haluat elämältäsi.
Saatat olla oikeassa, mutta olen nytkin kyllästynyt työhöni ja uupunut sen vuoksi. Joten itse näen niin, että ainakin työni voisi olla mielekkäämpää.
Olen itsekin hoitoalalla niin kokemusta on alan ongelmista. MUTTA olen valitettavasti nähnyt, että muillakin aloilla on ongelmansa ja työntekijät yhtälailla uupuneita. Ongelma taitaa olla enemmänkin ajasta kiinni ja yhteiskunnallinen, joten siksi en ajattelisi alanvaihtoa.
Toinen syy on, että en usko elämäntarkoituksen hakemiseen työn kautta. Edelleen tekisin pohdintareissun itseeni.
Mutta miksi ei kannattaisi vaihtaa alaa ihan vain jo kokeilemisen ja uuden oppimisen vuoksi? Miksi pitäisi vain jäädä siihen vanhaan koko loppuiäksi, vaikka uusikaan ala ei olisi mitään pelkkää auvoa? Minusta elämässä ennemmin kannattaisi tehdä ja kokeilla kuin jättää tekemättä.
Näin mäkin ajattelen. Muistan kun olin 19-vuotias opiskelija hoitolaitoksen kahvihuoneessa. Kuuntelin keskustelua kun reilu 30 v naiset pohtivat, mitä he tekisivät isona. päätin jo silloin, että itse en ole tuossa iässä täällä miettimässä samaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harmaa arki kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harmaa arki kirjoitti:
Harva tradenomi sen enempää ansaitsee kuin sairaanhoitajakaan. Tai merkonomi kaupassa enempää kuin lähäri. Mitäpä jos etsisit elämänsisältöä vaikka uusista harrastuksista?
Noin muuten elämä on mielestäni keskimäärin aika harmaata ja tasapaksua arkea. Etenkään kun joka vuosi ei voi vaihtaa puolisoa, työpaikkaa, asuntoa tai edes autoa.
Työurallani olen vaihtanut lukuisia kertoja työpaikkaa ja joutunut olemaan jopa sairaslomalla uupumuksen takia. Hoitotyö ei vain houkuttele. Eikä se raha nyt ykkösjuttu ole, mutta työn sisältö voi vaikuttaa paljonkin mielialaan
Jos pärjää kauppojen tarjoamilla vajailla tunneilla, niin se on ihan varteenotettava vaihtoehto. Toimistotöitä kaipaavia tradenomeja on paljon enenmmän kuin avoimia paikkoja, joten moni opiskelija kokee valmistuttuaan pettymyksen.
No pelkkä kaupankassa ei kyllä houkuttele. Eikö oikeasti ole muka mahdollista päästä talouspuolelle töihin? Jostain luin, että juurikin sille puolelle olisi pulaa kirjanpitoon ym
Varmasti on just taloushallinnon puolella töitä. Ja voitha sä tähdätä ylemmäskin, miksei vaikka ktm ja tilintarkastus? Sun postaus resonoi. Itse oon juurikin ktm ja mietin alan alanvaihtoa kun haluaisin tehdä jotain humaanimpaa enkä tehdä koko työuraani työtä jonkun pörssiyhtiön eteen. Mutta vaikka alanvaihtomietteet on toisin päin, niin muuten samansuuntaisia ajatuksia. Opiskelu olisi myös ihana itsensä kehittämisen vapaampi ajanjakso keskelle työuraa.
Etkö sä voi etsiä saman alan töitä vaikka jostain hyväntekeväisyysjärjestöstä? Tai kai ne pörssiyhtiötkin jotain "humaania" tekee?
Aloita tavoitteellinen liikuntaharrastus! Syksyllä alkaa taas uudet ryhmät. Kokeile ja etsi oma lajisi. Mikään ei ole mahtavampaa, kuin kehittyä jossain lajissa, saada onnistumisen kokemuksia ja tietysti hyvää kuntoa ja uusia kavereita aikuisena.
Bonuksena puolisosi oppii kunnioittamaan sinua enemmän, kun sinulla on omat juttusi ja omia kiinnostuksen kohteita, joissa kehität itseäsi määrätietoisesti etkä tingi niistä. Lisäksi liikuntaharrastus tekee sinusta tyytyväisemmän ja tasapainoisemman äidin ja ihmisen. Jaksat myös paremmin työssäsi, oli se sitten hoitotyötä tai jotakin muuta tulevaisuudessa.
Esim.
- uintitekniikkakurssi ja sieltä harrasteryhmien kautta vaikka masters-uimareihin saakka
- suunnistus
- aikuisten yleisurheilukoulu
- tennis (siinäkin voi edetä kisoihin asti)
- padel
- aikuisten sähly/koripallo/lentopallo- ym. joukkueet
- polkujuoksu
- triathlonkoulu
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin käy, kun ulkoistaa elämän merkityksellisyyden itsensä ulkopuolelle, toisiin ihmisiin sekä johonkin avioliitto-instituutioon. Sun pitää tutustua itseesi ja luoda hyvä suhde siihen suuntaan.
Onko sulla jotain konkreettisia ohjeita tähän oman merkityksellisyyden löytämiseen vaan pelkästään jotain tuollaista liibalaabaa?
Kyllä, eli tutustu itseesi ilman ulkoisia, toisiin ihmisiin tai materiaan kiinnittymistä. Tunne itsesi. Kuka minä olen, mikä on minulle tärkeää, missä viihdyn, mistä en pidä. Mikä on kaikkein tärkeintä minulle elämässä. Haluanko turvaa ja pysyvyyttä vai muutoksia ja itsensä ylittämistä. Jne. Olenko toteuttanut omia vai muiden/yhteiskunnan odotuksia.
Kun itseensä tutustuu kunnolla ja näkee vaivaa omien tarpeiden tunnistamisessa ja sen jälkeen niiden mahdollistamisessa, elämän sisältöjen valikoima on loppumaton ja ei varmasti tule tuota tyhjyyden ja merkityksettömyyden tunnetta.
Kiitti. Mä olen kyllä tehnyt tuota jo ja mun mielestä elämä on siitä huolimatta merkityksetöntä. Mulle tärkeintä on se, että saan tehdä ja harrastaa mitä haluan. Se vaatii aikaa ja rahaa, joten haluan kunnolla rahaa ilman, että minun tarvitsee tuhlata kallista aikaa työntekoon. Saan kyllä käytettyä kaiken aikani mielekkääseen tekemiseen ilman, että tarvitsee laittaa kahdeksaa tuntia päivässä työhön. Mites tämä mahdollistetaan?
En ole alkuperäinen mutta eihän tuo ole mahdollista muuta kuin rikastumalla muuta kautta kuin työn kautta. Eli sijoittamista, yritystoimintaa, isojen riskien ottoa, lottovoitto tms. Ei suomessa pysty noin paljoa rikastumaan pelkällä 38 t/vko työn tekemisellä. Toisinsanoen unohtaisin tuon ellei noihin edellä mainittuihin riitä rahkeet.
Vierailija kirjoitti:
Aloita tavoitte oliellinen liikuntaharrastus! Syksyllä alkaa taas uudet ryhmät. Kokeile ja etsi oma lajisi. Mikään ei ole mahtavampaa, kuin kehittyä jossain lajissa, saada onnistumisen kokemuksia ja tietysti hyvää kuntoa ja uusia kavereita aikuisena.
Bonuksena puolisosi oppii kunnioittamaan sinua enemmän, kun sinulla on omat juttusi ja omia kiinnostuksen kohteita, joissa kehität itseäsi määrätietoisesti etkä tingi niistä. Lisäksi liikuntaharrastus tekee sinusta tyytyväisemmän ja tasapainoisemman äidin ja ihmisen. Jaksat myös paremmin työssäsi, oli se sitten hoitotyötä tai jotakin muuta tulevaisuudessa.
Esim.
- uintitekniikkakurssi ja sieltä harrasteryhmien kautta vaikka masters-uimareihin saakka
- suunnistus
- aikuisten yleisurheilukoulu
- tennis (siinäkin voi edetä kisoihin asti)
- padel
- aikuisten sähly/koripallo/lentopallo- ym. joukkueet
- polkujuoksu
- triathlonkoulu
Tällästä en ollut miettinytkään. Tuli kyllä nyt jotenkin ehkä vähän liikaa asiaa
First world problem. Asiat on liian hyvin niin elämä tuntuu tyhjältä ja sisältömättömältä. Ei elämä pelkkää huumaa ja hyvänolon tunnetta voi olla koko aikaa, se on täysin epärealistista. Arvosta mitä sinulla on sillä se kaikki voidaan kyllä ottaa sinulta poiskin. Näin on monelle ihmiselle käynytkin ja täysin ilman omaa syytään.
Alue: Aihe vapaa
Onneksi sulla riittää mielikuvitusta ja sisältöä elämässä