Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lapset on tehty ja naimisiin menty
20.06.2022 |
Olen löytänyt hyvän puolison, meillä on lapset tehty ja naimisissa ollaan. Yhteisiä vuosia pian 10 ja molemmat ollaan tyytyväisiä tähän perhetilanteeseen ja muutenkin suhteeseen. Kuitenkin huomaan, että olen jonkinlaisen kriisin partaalla. Tuntui, että tässäkö tää oli, lapset kasvaa ja itse käyn vain töissä ja odotan seuraavaa lomaa.
Mieleni tekisi vaihtaa alaa ja hankkia oikeasti parempipalkkainen työ. Hoitoalalla en rikastu, vaan palkka menee aina taulukon mukaan. Onko järkeä lähteä opiskelemaan esim. talouspuolta?
Tuntuu myös haikealta, että enään ei tule uutta lasta, vaikka näin on oikeasti hyvä ja nyt olisi aikaa kehittää myös itseään. Silti jotenkin tuntuu, että tässäkö tää oli. Lemmikkiä en halua, joten älkää ehdottako koiranpennun hankkimista
Kommentit (140)
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä, että kaipaisit elämään enemmän sisältöä.
En lähtisi miettimään mitään uran vaihtoa tms., koska koko elämää ei kannata rakentaa työlle ja se tuskin auttaa sinua pysyvästi. Parin vuoden päästä olet taas kypsä työhösi tai palkkaan.
Miettisin miten muuten voi parantaa elämää, harrastuksia, matkustelua tms. Mitä sitten ikinä haluat elämältäsi.
Saatat olla oikeassa, mutta olen nytkin kyllästynyt työhöni ja uupunut sen vuoksi. Joten itse näen niin, että ainakin työni voisi olla mielekkäämpää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä ihmettä täällä hokemalla hoetaan että lemmikki hankkimaan? Ei todellakaan pidä hankkia lemmikkiä ns. tylsyyteen tai tyhjyyden tunteeseen, etenkään jos ei koe lemmikkieläimiä omaksi jutukseen.
Koira ja kissa vaativat molemmat oikeasti omistautumista ja aikaa, jos haluaa välttää käytöshäiriöt ja ongelmatilanteet. Ei niitä oteta tuossa ap:n tilanteessa, koska silloin niihin kyllästytään heti kun pentuvaihe on ohi. On aivan liikaa jo nyt korona-aikana otettuja lemmikkejä joita luovutaan kun parin vuoden jälkeen tylsistyttää.
Vierailija kirjoitti:
Ihmisen elämä on alusta loppuun asti elämän sisällön etsimistä. Miten asiat voisivat olla vielä täydempää ja onnellisempaa kuin mitä se on nyt.
Sinuna lähtisin miettimään, mikä estää sinua estämästä täyttä elämää juuri nyt. Huomenna kaikki saatetaan ottaa sinulta pois.
Tuosta alkuosasta olen eri mieltä. Aikuisen ihmisen perspektiivi on erilainen. Aikuinen ymmärtää suhteuttaa asioita ja siten on kykyä nauttia elämästä juuri sellaisena kuin se on ja myös hyväksyä elämän vaikeat puolet ja ristiriitaisuuden. On kehittymätöntä ajatella, että elämä menisi lineaarisesti kohti parempaa. Ei sellaista edes ole.
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä täällä hokemalla hoetaan että lemmikki hankkimaan? Ei todellakaan pidä hankkia lemmikkiä ns. tylsyyteen tai tyhjyyden tunteeseen, etenkään jos ei koe lemmikkieläimiä omaksi jutukseen.
Koira ja kissa vaativat molemmat oikeasti omistautumista ja aikaa, jos haluaa välttää käytöshäiriöt ja ongelmatilanteet. Ei niitä oteta tuossa ap:n tilanteessa, koska silloin niihin kyllästytään heti kun pentuvaihe on ohi. On aivan liikaa jo nyt korona-aikana otettuja lemmikkejä joita luovutaan kun parin vuoden jälkeen tylsistyttää.
Juu olen kanssasi täsmälleen samaa mieltä. Ap siis tässä.. Seuraan tälläkin hetkellä perhettä jossa on 4 ja 2 v lapset ja kolme koiraa, joista yksi on pentu. Arjesta ei meinata selvitä ja ihan ihmetellään kun tää 2 vee ei tajua, ettei se pentu ole pehmolelu. Täytyy sanoa, että tämän näyn jälkeen kaipaan vielä vähemmän lemmikkiä perheeseemme.
Vierailija kirjoitti:
Näin käy, kun ulkoistaa elämän merkityksellisyyden itsensä ulkopuolelle, toisiin ihmisiin sekä johonkin avioliitto-instituutioon. Sun pitää tutustua itseesi ja luoda hyvä suhde siihen suuntaan.
Onko sulla jotain konkreettisia ohjeita tähän oman merkityksellisyyden löytämiseen vaan pelkästään jotain tuollaista liibalaabaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä, että kaipaisit elämään enemmän sisältöä.
En lähtisi miettimään mitään uran vaihtoa tms., koska koko elämää ei kannata rakentaa työlle ja se tuskin auttaa sinua pysyvästi. Parin vuoden päästä olet taas kypsä työhösi tai palkkaan.
Miettisin miten muuten voi parantaa elämää, harrastuksia, matkustelua tms. Mitä sitten ikinä haluat elämältäsi.
Saatat olla oikeassa, mutta olen nytkin kyllästynyt työhöni ja uupunut sen vuoksi. Joten itse näen niin, että ainakin työni voisi olla mielekkäämpää.
Olen itsekin hoitoalalla niin kokemusta on alan ongelmista. MUTTA olen valitettavasti nähnyt, että muillakin aloilla on ongelmansa ja työntekijät yhtälailla uupuneita. Ongelma taitaa olla enemmänkin ajasta kiinni ja yhteiskunnallinen, joten siksi en ajattelisi alanvaihtoa.
Toinen syy on, että en usko elämäntarkoituksen hakemiseen työn kautta. Edelleen tekisin pohdintareissun itseeni.
Sitä kyllä toisinaan miettii, että miten ikänsä puolesta aikuiset ihmiset voivat olla niin lapsellisia. Jos ihmisellä on vähänkään elämänkokemusta tai kykyä kuunnella muiden kokemuksia, niin se on aivan selvää, että alkuhuuma tasaantuu, vauvat kasvavat isoiksi, asia joka tuntui uudelta, ei tunnu uudelta kun aikaa kuluu. Siis hyvän tähden sentään!
Kun ihminen suunnittelee ja pohtii elämäänsä, niin kannattaa miettiä eteenpäin niitä asioita, eikä käpertyä siihen, miltä juuri sillä hetkellä tuntuu joka naimisiinmeno tai lapsen syntymä.
Sillä tavoin saa elämästä juuri tarpeeksi irti ihan koko elämänkaaren ja osaa myös arvostaa ja kunnioittaa sitä ainutlaatuista mahdollisuutta elää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä, että kaipaisit elämään enemmän sisältöä.
En lähtisi miettimään mitään uran vaihtoa tms., koska koko elämää ei kannata rakentaa työlle ja se tuskin auttaa sinua pysyvästi. Parin vuoden päästä olet taas kypsä työhösi tai palkkaan.
Miettisin miten muuten voi parantaa elämää, harrastuksia, matkustelua tms. Mitä sitten ikinä haluat elämältäsi.
Saatat olla oikeassa, mutta olen nytkin kyllästynyt työhöni ja uupunut sen vuoksi. Joten itse näen niin, että ainakin työni voisi olla mielekkäämpää.
Olen itsekin hoitoalalla niin kokemusta on alan ongelmista. MUTTA olen valitettavasti nähnyt, että muillakin aloilla on ongelmansa ja työntekijät yhtälailla uupuneita. Ongelma taitaa olla enemmänkin ajasta kiinni ja yhteiskunnallinen, joten siksi en ajattelisi alanvaihtoa.
Toinen syy on, että en usko elämäntarkoituksen hakemiseen työn kautta. Edelleen tekisin pohdintareissun itseeni.
Ehkäpä näin, mulle on kyllä työterveyslääkäri ottanut myös puheeksi alanvaihdon
Meillä oli tuollaista. Mies päätyi hankkimaan toisen naisen. Ei ollut tylsää sen jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsia ja lemmikkejä hankitaan työkaluiksi, joilla poistetaan oma ikävystymistä elämään Hmm.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin käy, kun ulkoistaa elämän merkityksellisyyden itsensä ulkopuolelle, toisiin ihmisiin sekä johonkin avioliitto-instituutioon. Sun pitää tutustua itseesi ja luoda hyvä suhde siihen suuntaan.
Onko sulla jotain konkreettisia ohjeita tähän oman merkityksellisyyden löytämiseen vaan pelkästään jotain tuollaista liibalaabaa?
Kyllä, eli tutustu itseesi ilman ulkoisia, toisiin ihmisiin tai materiaan kiinnittymistä. Tunne itsesi. Kuka minä olen, mikä on minulle tärkeää, missä viihdyn, mistä en pidä. Mikä on kaikkein tärkeintä minulle elämässä. Haluanko turvaa ja pysyvyyttä vai muutoksia ja itsensä ylittämistä. Jne. Olenko toteuttanut omia vai muiden/yhteiskunnan odotuksia.
Kun itseensä tutustuu kunnolla ja näkee vaivaa omien tarpeiden tunnistamisessa ja sen jälkeen niiden mahdollistamisessa, elämän sisältöjen valikoima on loppumaton ja ei varmasti tule tuota tyhjyyden ja merkityksettömyyden tunnetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos rikastua haluat, niin keksi tuote, josta tulee huipputuote ja sen jälkeen myyt sen isolle yritykselle.
Valitse siis opiskelualasi sen mukaan. Et sinä tavallisena työntekijänä rikastu millään alalla, ainakaan Suomessa.
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli tuollaista. Mies päätyi hankkimaan toisen naisen. Ei ollut tylsää sen jälkeen.
Hmm, harmi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos rikastua haluat, niin keksi tuote, josta tulee huipputuote ja sen jälkeen myyt sen isolle yritykselle.
Valitse siis opiskelualasi sen mukaan. Et sinä tavallisena työntekijänä rikastu millään alalla, ainakaan Suomessa.
Näin asia taitaa olla. Mutta rahaa tai ei, jokin muu ala kiinnostaisi
Meriakvaario saattaisi olla lemmikkinä sopivan haastava. Niihin voi hommata loma-ruokintamaatin. Selvitä ennakkoon mitä meriteemaisen akvaarion pitäminen vaatii on haastavampi verrattuna normiversioon.
Vierailija kirjoitti:
Meriakvaario saattaisi olla lemmikkinä sopivan haastava. Niihin voi hommata loma-ruokintamaatin. Selvitä ennakkoon mitä meriteemaisen akvaarion pitäminen vaatii on haastavampi verrattuna normiversioon.
Ei kalanhajua kotiini kiitos
AP kuulostaa harvinaisen tylsältä ja mielikuvituksettomalta ihmiseltä. AP kannattaisi ensisijaisesti harkita terapiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä, että kaipaisit elämään enemmän sisältöä.
En lähtisi miettimään mitään uran vaihtoa tms., koska koko elämää ei kannata rakentaa työlle ja se tuskin auttaa sinua pysyvästi. Parin vuoden päästä olet taas kypsä työhösi tai palkkaan.
Miettisin miten muuten voi parantaa elämää, harrastuksia, matkustelua tms. Mitä sitten ikinä haluat elämältäsi.
Saatat olla oikeassa, mutta olen nytkin kyllästynyt työhöni ja uupunut sen vuoksi. Joten itse näen niin, että ainakin työni voisi olla mielekkäämpää.
Olen itsekin hoitoalalla niin kokemusta on alan ongelmista. MUTTA olen valitettavasti nähnyt, että muillakin aloilla on ongelmansa ja työntekijät yhtälailla uupuneita. Ongelma taitaa olla enemmänkin ajasta kiinni ja yhteiskunnallinen, joten siksi en ajattelisi alanvaihtoa.
Toinen syy on, että en usko elämäntarkoituksen hakemiseen työn kautta. Edelleen tekisin pohdintareissun itseeni.
Ehkäpä näin, mulle on kyllä työterveyslääkäri ottanut myös puheeksi alanvaihdon
On varmaan mietitty sitten muut jaksamisen tukikeinot eli työpsykologi, työnohjaus, työn keventäminen, osa-aikasuus, työpaikan vaihto yms?
Voin kyllä taata, että se toimistotyökään ei ole mitään autuasta onnea. Istut koko päivän, tuijotat ruutua : Selkä, niskat, olkapäät kipeytyy, tulee kiloja, migreeniä, päänsärkyä..... Alkaa lopulta kaipaamaan liikkuvampaa ja sosiaalisempaa työtä.
t. kokemusta on sekä hoitotyöstä että toimistotyöstä
Alue: Aihe vapaa
Kaikki on mahdollista. Mä olen taloushallinnossa töissä, vaikka mulla ei ole minkäänlaista talouspuolen tutkintoa. Aloitin isossa firmassa osa-aikaisena toimistoassarina ja sitten firman sisällä sain lopulta talouspuolen töitä, kun kaipasin kokoaikaisia hommia. Joku peruslaskutus ja tiliöinti ei oikeasti vaadi, muuta kuin kykyä seurata ohjeita ja vähän ajatella.
En kyllä itse pidä tästä työstä. Tylsää ruudun tapittamista, jota lukutaitoinen apina voisi tehdä. Hyvät puolet ovat etätyöt ja päiväduunit.