Lapset on tehty ja naimisiin menty

Ihmisen elämä on alusta loppuun asti elämän sisällön etsimistä. Miten asiat voisivat olla vielä täydempää ja onnellisempaa kuin mitä se on nyt. 

Sinuna lähtisin miettimään, mikä estää sinua estämästä täyttä elämää juuri nyt. Huomenna kaikki saatetaan ottaa sinulta pois. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harmaa arki kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harmaa arki kirjoitti:

Harva tradenomi sen enempää ansaitsee kuin sairaanhoitajakaan. Tai merkonomi kaupassa enempää kuin lähäri. Mitäpä jos etsisit elämänsisältöä vaikka uusista harrastuksista? 

Noin muuten elämä on mielestäni keskimäärin aika harmaata ja tasapaksua arkea. Etenkään kun joka vuosi ei voi vaihtaa puolisoa, työpaikkaa, asuntoa tai edes autoa.

Työurallani olen vaihtanut lukuisia kertoja työpaikkaa ja joutunut olemaan jopa sairaslomalla uupumuksen takia. Hoitotyö ei vain houkuttele. Eikä se raha nyt ykkösjuttu ole, mutta työn sisältö voi vaikuttaa paljonkin mielialaan

Jos pärjää kauppojen tarjoamilla vajailla tunneilla, niin se on ihan varteenotettava vaihtoehto. Toimistotöitä kaipaavia tradenomeja on paljon enenmmän kuin avoimia paikkoja, joten moni opiskelija kokee valmistuttuaan pettymyksen.

No pelkkä kaupankassa ei kyllä houkuttele. Eikö oikeasti ole muka mahdollista päästä talouspuolelle töihin? Jostain luin, että juurikin sille puolelle olisi pulaa kirjanpitoon ym

Viimeksi kun haimme sihteeriä, jonka töihin kuului myös kirjanpitoa, hakemuksia tuli yli sata. Jos tämä on tilanne Helsingissä, millainen se mahtaa olla muualla?

Oho. Onkohan nyt sit paljon alanvaihtajia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottakai kannattaa opiskella. Aikuiopintorahalla opintovapaalle.

Totta kai kannattaa opiskella, mutta mitä on jo toinen tarina. esim. talouspuolta? Palkka on ainakin huonompi kuin hoitoalalla, eikä se ole myöskään niin työllistävä. Nyt tarvitaan työmarkkinoille tekeviä käsiä, eikä paperin pyörittäjiä.

Mitähän sitä tekisi. Tuo hoitoala ei vain nappaa

Vierailija kirjoitti:

Harmaa arki kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harmaa arki kirjoitti:

Harva tradenomi sen enempää ansaitsee kuin sairaanhoitajakaan. Tai merkonomi kaupassa enempää kuin lähäri. Mitäpä jos etsisit elämänsisältöä vaikka uusista harrastuksista? 

Noin muuten elämä on mielestäni keskimäärin aika harmaata ja tasapaksua arkea. Etenkään kun joka vuosi ei voi vaihtaa puolisoa, työpaikkaa, asuntoa tai edes autoa.

Työurallani olen vaihtanut lukuisia kertoja työpaikkaa ja joutunut olemaan jopa sairaslomalla uupumuksen takia. Hoitotyö ei vain houkuttele. Eikä se raha nyt ykkösjuttu ole, mutta työn sisältö voi vaikuttaa paljonkin mielialaan

Jos pärjää kauppojen tarjoamilla vajailla tunneilla, niin se on ihan varteenotettava vaihtoehto. Toimistotöitä kaipaavia tradenomeja on paljon enenmmän kuin avoimia paikkoja, joten moni opiskelija kokee valmistuttuaan pettymyksen.

No pelkkä kaupankassa ei kyllä houkuttele. Eikö oikeasti ole muka mahdollista päästä talouspuolelle töihin? Jostain luin, että juurikin sille puolelle olisi pulaa kirjanpitoon ym

Kirjanpitäjiä, palkanlaskijoita, jne palkataan lähinnä pätkätöihin vuokrafirmojen kautta. Kannattaa vähän selata avoimia työpaikkoja.

Vierailija kirjoitti:

Ihmisen elämä on alusta loppuun asti elämän sisällön etsimistä. Miten asiat voisivat olla vielä täydempää ja onnellisempaa kuin mitä se on nyt. 

Sinuna lähtisin miettimään, mikä estää sinua estämästä täyttä elämää juuri nyt. Huomenna kaikki saatetaan ottaa sinulta pois. 

Näinhän se kyllä on. Olen vielä reilun puoli vuotta hoitovapaalla. Silti huomaan kiirehtiväni ajatuksissani mitä teen sitten, vaikka nyt pitäisi vain nauttia tästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harmaa arki kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harmaa arki kirjoitti:

Harva tradenomi sen enempää ansaitsee kuin sairaanhoitajakaan. Tai merkonomi kaupassa enempää kuin lähäri. Mitäpä jos etsisit elämänsisältöä vaikka uusista harrastuksista? 

Noin muuten elämä on mielestäni keskimäärin aika harmaata ja tasapaksua arkea. Etenkään kun joka vuosi ei voi vaihtaa puolisoa, työpaikkaa, asuntoa tai edes autoa.

Työurallani olen vaihtanut lukuisia kertoja työpaikkaa ja joutunut olemaan jopa sairaslomalla uupumuksen takia. Hoitotyö ei vain houkuttele. Eikä se raha nyt ykkösjuttu ole, mutta työn sisältö voi vaikuttaa paljonkin mielialaan

Jos pärjää kauppojen tarjoamilla vajailla tunneilla, niin se on ihan varteenotettava vaihtoehto. Toimistotöitä kaipaavia tradenomeja on paljon enenmmän kuin avoimia paikkoja, joten moni opiskelija kokee valmistuttuaan pettymyksen.

No pelkkä kaupankassa ei kyllä houkuttele. Eikö oikeasti ole muka mahdollista päästä talouspuolelle töihin? Jostain luin, että juurikin sille puolelle olisi pulaa kirjanpitoon ym

Viimeksi kun haimme sihteeriä, jonka töihin kuului myös kirjanpitoa, hakemuksia tuli yli sata. Jos tämä on tilanne Helsingissä, millainen se mahtaa olla muualla?

Oho. Onkohan nyt sit paljon alanvaihtajia

Tilanne on ollut samanlainen jo 90-luvun lamasta lähtien. Tietokoneet ovat nopeuttaneet perinteisiä toimistotöitä, vaikka väkeä koulutetaan entiseen malliin. Pomot kirjoittavat itse pöytäkirjansa ja erilaiset laskentaohjelmat nopeuttavat esimerkiksi kirjanpitoa. Väkeä ei yksinkertaisesti tarvita entiseen malliin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensä tuossa vaiheessa, kun kaikki on hyvin ja tasapainossa, hypätään takaisin karuselliin.

Mitähän meinaat? Iltatähteä?

Iltatähti tai ero. Korkkarit kattoon ja karaokeen laumaan Kaija Koota vahvana, rohkeana ja itsenäisenä naisena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensä tuossa vaiheessa, kun kaikki on hyvin ja tasapainossa, hypätään takaisin karuselliin.

Mitähän meinaat? Iltatähteä?

Iltatähti tai ero. Korkkarit kattoon ja karaokeen laumaan Kaija Koota vahvana, rohkeana ja itsenäisenä naisena.

No ei me kyllä haluta erota

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirjanpidossa on töitä, jos kykenee tekemään itsenäisesti isotkin tilinpäätökset. Kirjanpitäjät ovat nykyään enemmän neuvoa antavia asiantuntijoita kuin tositteiden näpyttelijöitä. Kirjanpitoonkin tarvitaan lahjakkuutta, jotkut ovat siinä luonnostaan parempia kuin toiset. Tilintarkastajista on myös pulaa.

Jos pääsee taloushallinnon töihin johonkin firmaan, niin hyvä. Harmillisesti firmat ulkoistavat taloushallintoaan tilitoimistoihin ja ne ovatkin sitten ihan eri maailma.

Minkälaista urapolkua suosittelet? Ihan tradenomin kautta? Joku muu?

Tradenomi on hyvä alku, merkonomin papereilla ei oikein taloushallinnon töihin enää mennä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harmaa arki kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harmaa arki kirjoitti:

Harva tradenomi sen enempää ansaitsee kuin sairaanhoitajakaan. Tai merkonomi kaupassa enempää kuin lähäri. Mitäpä jos etsisit elämänsisältöä vaikka uusista harrastuksista? 

Noin muuten elämä on mielestäni keskimäärin aika harmaata ja tasapaksua arkea. Etenkään kun joka vuosi ei voi vaihtaa puolisoa, työpaikkaa, asuntoa tai edes autoa.

Työurallani olen vaihtanut lukuisia kertoja työpaikkaa ja joutunut olemaan jopa sairaslomalla uupumuksen takia. Hoitotyö ei vain houkuttele. Eikä se raha nyt ykkösjuttu ole, mutta työn sisältö voi vaikuttaa paljonkin mielialaan

Jos pärjää kauppojen tarjoamilla vajailla tunneilla, niin se on ihan varteenotettava vaihtoehto. Toimistotöitä kaipaavia tradenomeja on paljon enenmmän kuin avoimia paikkoja, joten moni opiskelija kokee valmistuttuaan pettymyksen.

No pelkkä kaupankassa ei kyllä houkuttele. Eikö oikeasti ole muka mahdollista päästä talouspuolelle töihin? Jostain luin, että juurikin sille puolelle olisi pulaa kirjanpitoon ym

Viimeksi kun haimme sihteeriä, jonka töihin kuului myös kirjanpitoa, hakemuksia tuli yli sata. Jos tämä on tilanne Helsingissä, millainen se mahtaa olla muualla?

Oho. Onkohan nyt sit paljon alanvaihtajia

No, ei. Suurin osa on perhevapailta palaavia naisia.

- eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirjanpidossa on töitä, jos kykenee tekemään itsenäisesti isotkin tilinpäätökset. Kirjanpitäjät ovat nykyään enemmän neuvoa antavia asiantuntijoita kuin tositteiden näpyttelijöitä. Kirjanpitoonkin tarvitaan lahjakkuutta, jotkut ovat siinä luonnostaan parempia kuin toiset. Tilintarkastajista on myös pulaa.

Jos pääsee taloushallinnon töihin johonkin firmaan, niin hyvä. Harmillisesti firmat ulkoistavat taloushallintoaan tilitoimistoihin ja ne ovatkin sitten ihan eri maailma.

Minkälaista urapolkua suosittelet? Ihan tradenomin kautta? Joku muu?

Tradenomi on hyvä alku, merkonomin papereilla ei oikein taloushallinnon töihin enää mennä.

Juu yksi merkonomi tuttuni on tehnyt vuosia jotain kaupan jämälistaa, vakityötä ei ole saanut pian 10 v aikana

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harmaa arki kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harmaa arki kirjoitti:

Harva tradenomi sen enempää ansaitsee kuin sairaanhoitajakaan. Tai merkonomi kaupassa enempää kuin lähäri. Mitäpä jos etsisit elämänsisältöä vaikka uusista harrastuksista? 

Noin muuten elämä on mielestäni keskimäärin aika harmaata ja tasapaksua arkea. Etenkään kun joka vuosi ei voi vaihtaa puolisoa, työpaikkaa, asuntoa tai edes autoa.

Työurallani olen vaihtanut lukuisia kertoja työpaikkaa ja joutunut olemaan jopa sairaslomalla uupumuksen takia. Hoitotyö ei vain houkuttele. Eikä se raha nyt ykkösjuttu ole, mutta työn sisältö voi vaikuttaa paljonkin mielialaan

Jos pärjää kauppojen tarjoamilla vajailla tunneilla, niin se on ihan varteenotettava vaihtoehto. Toimistotöitä kaipaavia tradenomeja on paljon enenmmän kuin avoimia paikkoja, joten moni opiskelija kokee valmistuttuaan pettymyksen.

No pelkkä kaupankassa ei kyllä houkuttele. Eikö oikeasti ole muka mahdollista päästä talouspuolelle töihin? Jostain luin, että juurikin sille puolelle olisi pulaa kirjanpitoon ym

Viimeksi kun haimme sihteeriä, jonka töihin kuului myös kirjanpitoa, hakemuksia tuli yli sata. Jos tämä on tilanne Helsingissä, millainen se mahtaa olla muualla?

Oho. Onkohan nyt sit paljon alanvaihtajia

Sata hakemusta on vähän, joku 300 on melko tavallista.

Sinun kannattaisi hakeutua ammatinvalintapsykologin pakeille. En tiedä, pääsevätkö työlliset työkkäriin, mutta yksityisellä puolella pitäisi olla myös. Ehkä löytäisit alan, jossa nykyisistä opinnoistasi ja työkokemuksesta olisi hyötyä  ettei ihan kylmiltään tule mentyä vain jonnekin ihan uuteen, joka ei työllistäkään tai jossa et viihdy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirjanpidossa on töitä, jos kykenee tekemään itsenäisesti isotkin tilinpäätökset. Kirjanpitäjät ovat nykyään enemmän neuvoa antavia asiantuntijoita kuin tositteiden näpyttelijöitä. Kirjanpitoonkin tarvitaan lahjakkuutta, jotkut ovat siinä luonnostaan parempia kuin toiset. Tilintarkastajista on myös pulaa.

Jos pääsee taloushallinnon töihin johonkin firmaan, niin hyvä. Harmillisesti firmat ulkoistavat taloushallintoaan tilitoimistoihin ja ne ovatkin sitten ihan eri maailma.

Minkälaista urapolkua suosittelet? Ihan tradenomin kautta? Joku muu?

Tradenomi on hyvä alku, merkonomin papereilla ei oikein taloushallinnon töihin enää mennä.

Valmistuin tradenomiksi kolme vuotta sitten, mutta ainoa työkokemus tradenomin hommista on 4 kk:n harjoittelu. Kesäksi sentään pääsin jakamaan postia. :D

Näin käy, kun ulkoistaa elämän merkityksellisyyden itsensä ulkopuolelle, toisiin ihmisiin sekä johonkin avioliitto-instituutioon. Sun pitää tutustua itseesi ja luoda hyvä suhde siihen suuntaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harmaa arki kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harmaa arki kirjoitti:

Harva tradenomi sen enempää ansaitsee kuin sairaanhoitajakaan. Tai merkonomi kaupassa enempää kuin lähäri. Mitäpä jos etsisit elämänsisältöä vaikka uusista harrastuksista? 

Noin muuten elämä on mielestäni keskimäärin aika harmaata ja tasapaksua arkea. Etenkään kun joka vuosi ei voi vaihtaa puolisoa, työpaikkaa, asuntoa tai edes autoa.

Työurallani olen vaihtanut lukuisia kertoja työpaikkaa ja joutunut olemaan jopa sairaslomalla uupumuksen takia. Hoitotyö ei vain houkuttele. Eikä se raha nyt ykkösjuttu ole, mutta työn sisältö voi vaikuttaa paljonkin mielialaan

Jos pärjää kauppojen tarjoamilla vajailla tunneilla, niin se on ihan varteenotettava vaihtoehto. Toimistotöitä kaipaavia tradenomeja on paljon enenmmän kuin avoimia paikkoja, joten moni opiskelija kokee valmistuttuaan pettymyksen.

No pelkkä kaupankassa ei kyllä houkuttele. Eikö oikeasti ole muka mahdollista päästä talouspuolelle töihin? Jostain luin, että juurikin sille puolelle olisi pulaa kirjanpitoon ym

Viimeksi kun haimme sihteeriä, jonka töihin kuului myös kirjanpitoa, hakemuksia tuli yli sata. Jos tämä on tilanne Helsingissä, millainen se mahtaa olla muualla?

Oho. Onkohan nyt sit paljon alanvaihtajia

Sata hakemusta on vähän, joku 300 on melko tavallista.

Sinun kannattaisi hakeutua ammatinvalintapsykologin pakeille. En tiedä, pääsevätkö työlliset työkkäriin, mutta yksityisellä puolella pitäisi olla myös. Ehkä löytäisit alan, jossa nykyisistä opinnoistasi ja työkokemuksesta olisi hyötyä  ettei ihan kylmiltään tule mentyä vain jonnekin ihan uuteen, joka ei työllistäkään tai jossa et viihdy.

Noh. Kävin täällä muutama vuosi sitten ja ajauduin juurikin sen paikkeilta koulutukseen joka ei ollut lainkaan minua varten. Joten tämä näyttäytyy itselleni vähän turhana

Jese kirjoitti:

Sitä varten on ihan koira ja kissa hoitoloita. Viimeksi, kun oltiin Espanjassa kolmeviikkoa, niin koira oli saman ajan hoidossa paikallisessa koirahoitolassa.

1 m x 1m häkissä. Hyvää lomaa Rekulle kans.

Sama. Paitsi että vasta vuosi sitten sain ensimmäisen palkallisen työpaikan :D

Hirveä ikäkriisi, ei enää koskaan vauva-aikaa tai uuden rakkauden alkuhuumaa. Ikääkin jo sen verran, ( ja painoa) ettei edes kelpaisi kellekään. Ja lapsiakin on 4, joten tällä liitolla mennään.

Miehessä ei vikaa, kaikin puolin ihana. Oma pää sekoilee ikääntymisen vuoksi.

Nyt vapaa-aika menee lähinnä syöden ja omaa ikää harmitellen

N37 98kiloa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se lemmikki, kissa tai koira olisi oikeasti niin hyvä ratkaisu. Se auttaa juurikin tuohon tylsyyteen ja tyhjään oloon.

Ehkäpä.

Meillä on aika vaikea saada lastenhoitoa järjestymään muutenkaan, niin mitenkä sitten lemmikki jos halutaan vaikka etelään lähteä. Nämä asiat mm. Mietityttää

Koirahoitola ja kissahoitola on keksitty. Siis ihan ammattilaisia ja asialliset olosuhteet. Ei tarvi jännittää, että mitenkähän se tuttava nyt sen eläimen kanssa pärjää tms. 

Vierailija kirjoitti:

Sama. Paitsi että vasta vuosi sitten sain ensimmäisen palkallisen työpaikan :D

Hirveä ikäkriisi, ei enää koskaan vauva-aikaa tai uuden rakkauden alkuhuumaa. Ikääkin jo sen verran, ( ja painoa) ettei edes kelpaisi kellekään. Ja lapsiakin on 4, joten tällä liitolla mennään.

Miehessä ei vikaa, kaikin puolin ihana. Oma pää sekoilee ikääntymisen vuoksi.

Nyt vapaa-aika menee lähinnä syöden ja omaa ikää harmitellen

N37 98kiloa

Mukava saada vertaistukea. Juurikin nuo sanomasi jutut. Minulla ei ole ketään kaveria jolla olisi samoja mietteitä. Kaikki on todella uraorientoituneita. Moni on sanonut vain, että lapset on tässä, ei enää ikinä. Kun taas itse olen nauttinut kaikkein eniten odotusajasta sekä lapsiajasta muutenkin

Kuulostaa siltä, että kaipaisit elämään enemmän sisältöä.

En lähtisi miettimään mitään uran vaihtoa tms., koska koko elämää ei kannata rakentaa työlle ja se tuskin auttaa sinua pysyvästi. Parin vuoden päästä olet taas kypsä työhösi tai palkkaan.

Miettisin miten muuten voi parantaa elämää, harrastuksia, matkustelua tms. Mitä sitten ikinä haluat elämältäsi.