Oletko evakon jälkeläinen?

Onks tääl muita Antreassa asuneiden jälkeläisii?

Aika ikävästi haukutte evakkoja vastaanottanutta perhettä.

Aika röyhkeä asenne, että kaikkien pitäisi itsestään selvästi ilomielin vastaanottaa suuria pakenevia perheitä tuosta vaan kesken omien murheiden ja sota-ajan kotiinsa asumaan. Päin vastoin saatte olla kiitollisia heille, jotka majoittivat ja kohtelivat asiallisesti.

Osaatteko ajatella, että useimmilla vallitsi aikamoinen niukkuus ja elämä oli työlästä ja hankalaa. Ei ollut juoksevaa vettä. Lämmitys oli puilla.

Muillekin tuli tappiota sodassa kuin evakoille.

Vierailija kirjoitti:

Aika ikävästi haukutte evakkoja vastaanottanutta perhettä.

Aika röyhkeä asenne, että kaikkien pitäisi itsestään selvästi ilomielin vastaanottaa suuria pakenevia perheitä tuosta vaan kesken omien murheiden ja sota-ajan kotiinsa asumaan. Päin vastoin saatte olla kiitollisia heille, jotka majoittivat ja kohtelivat asiallisesti.

Osaatteko ajatella, että useimmilla vallitsi aikamoinen niukkuus ja elämä oli työlästä ja hankalaa. Ei ollut juoksevaa vettä. Lämmitys oli puilla.

Muillekin tuli tappiota sodassa kuin evakoille.

En usko että yksikään keskustelija on sen paremmin itse evakko ja vielä vähemmän vastaanottanut evakoita itse.

Vierailija kirjoitti:

Aika ikävästi haukutte evakkoja vastaanottanutta perhettä.

Aika röyhkeä asenne, että kaikkien pitäisi itsestään selvästi ilomielin vastaanottaa suuria pakenevia perheitä tuosta vaan kesken omien murheiden ja sota-ajan kotiinsa asumaan. Päin vastoin saatte olla kiitollisia heille, jotka majoittivat ja kohtelivat asiallisesti.

Osaatteko ajatella, että useimmilla vallitsi aikamoinen niukkuus ja elämä oli työlästä ja hankalaa. Ei ollut juoksevaa vettä. Lämmitys oli puilla.

Muillekin tuli tappiota sodassa kuin evakoille.

Jos ensimmäisessä majoitusta koskevassa viestissä käytettiin heti uhrikorttia, ja vasta ehkä seitsemännessä raskailijan viestissä ilmaistaan, että ottivat kuitenkin mukisematta ja ystävällisesti evakot vastaan, minkä ihmeen takia moinen katkeruus on sitten hypännyt sukupolv(i)en yli? Täällä on ihmisiä, jotka näkevät asioissa tasantarkkaan molemmat puolet, hyödyt, miinukset ja edut, mutta jos ei itse osaa kommunikoida ne värityskirjat on edelleenkin parempaa työtä.

Huom., aiemmin mainiosti vielä selitetty, että ei ne evakot toki tänne lomailemaan tulleet. Tuli vaan tuosta äskeisestä työ-sanasta mieleen.

En ole.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Ja olen siitä ylpeä.

Rautu oli mummini syntymäpaikka ja sieltä joutui lähtemään evakkoon.

Paappani oli Raudusta

Mie oon statiista.

En, mummuni muutti Viipurista Stadiin muutama vuosi ennen sotaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika ikävästi haukutte evakkoja vastaanottanutta perhettä.

Aika röyhkeä asenne, että kaikkien pitäisi itsestään selvästi ilomielin vastaanottaa suuria pakenevia perheitä tuosta vaan kesken omien murheiden ja sota-ajan kotiinsa asumaan. Päin vastoin saatte olla kiitollisia heille, jotka majoittivat ja kohtelivat asiallisesti.

Osaatteko ajatella, että useimmilla vallitsi aikamoinen niukkuus ja elämä oli työlästä ja hankalaa. Ei ollut juoksevaa vettä. Lämmitys oli puilla.

Muillekin tuli tappiota sodassa kuin evakoille.

Jos ensimmäisessä majoitusta koskevassa viestissä käytettiin heti uhrikorttia, ja vasta ehkä seitsemännessä raskailijan viestissä ilmaistaan, että ottivat kuitenkin mukisematta ja ystävällisesti evakot vastaan, minkä ihmeen takia moinen katkeruus on sitten hypännyt sukupolv(i)en yli? Täällä on ihmisiä, jotka näkevät asioissa tasantarkkaan molemmat puolet, hyödyt, miinukset ja edut, mutta jos ei itse osaa kommunikoida ne värityskirjat on edelleenkin parempaa työtä.

Huom., aiemmin mainiosti vielä selitetty, että ei ne evakot toki tänne lomailemaan tulleet. Tuli vaan tuosta äskeisestä työ-sanasta mieleen.

jo ekassa viestissäni sanoin, että 90-luvulla talollamme käyneet evakot muistelivat tyytyväisinä asumistaan aikoinaan talossamme. Kehuivat. (Talo siis oli se isovanhempieni talo silloin)

Rauhaa vaan. En hae riitaa. Kerroin vain oman suvun muistoja evakoista. Ihan hyvällä. Turhaan negatiiveilette. Kerron vaan, miten evakot asutettiin. Kyseessä ei ollut maatalo, vaan kaupunkitontilla oleva pieni puutalo.

Sen myönnän, ettei isovanhempani olisi halunneet ottaa asumaan evakoita, kun oli oma perhe ja raskasta muutenkin. Ei heitä kovin moni muukaan halunnut ottaa. Heitä asutettiin taloihin määräyksellä. Tämä on tosiasia. Myöhemmin sitten järjestettiin heille omia koteja. (En tiedä sitten maaseudusta, jos heitä siellä tarvittiin työvoimaksi)

Jokaista ihmistä pitää silti kohdella hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Juuri sain enoni poismenon johdosta kasallisen isoäitini päiväkirjoja ja valokuvia Koiviston Karjalasta. Joka vuosi isovanhemmat sinne matkusti kesälläm rajan taakse. Mökin seinällä oli kuva tiilikasasta, ja kun sitä lapsena ihmettelin niin pappa totesi että se on hänen lapsuudenkotinsa.

Koivistolta minunkin äitini lähti parivuotiaana.

Vierailija kirjoitti:

En, mutta isovanhempani pakotettiin (monien muiden tavoin) majoittamaan evakkoja. 2 perhettä peräkkäin heitä asui.

Sellaisen, joiden taloon katsottiin mahtuvan, joutuivat ottamaan evakkoja. Isovanhemmilla ei ollut suuri talo, mutta 4 huonetta ja keittiö laskettiin sellaiseksi, että kyllä mahtuu. Tampereella.

Lutikoita tuli evakkojen mukana. Koko ok-talo piti myrkyttää.

90-luvulla näitä evakkoja kävi kerran katsomassa taloamme. (Asumme itse nyt tuossa talossa) Yksi jopa syntyi talossamme yläkerran huoneessa. Sanoivat, että oli mukavaa asua meillä.

Alapeukkuja ihan tuosta isovanhempien mulkkuasenteesta, toisilta jäi kaikki, muutama kymmenen ha peltoa ja metsää, - 38 valmistunut iso talo poltettiin, irtaimisto jäi rautatieasemalle kun sitä viimeistä junaa ei tullut, äidin, joka oli sylivauva, 8v sisar ei osannut enää lukea ja puhua kun pääsivät perille Varsinais-Suomeen, vanhin sisar 16v toi serkkujen kanssa lehmiä kävellen ainakin alkumatkan, 14v veli kiersi kylää tarkastamassa, että kaikki ovat lähteneet kun Suomen sotilaat käännyttivät hänet takaisin r. ss. t tulee jo mutkan takana. Mummolla oli matkassa sylivauva-äitini, 3v, 6v, 8v ja 10v ja huoli 14v, 16v ja sodassa olevasta 19v ja isoisästä. Ensimmäinen majapaikka oli joku harva kesämökki, jossa oli huone ja kamina, lisäksi mökissä jo asui toinen perhe, mummo keräsi lapset ja lähti, en tiedä miten löytyi vähän isompi ja lämpimämpi majapaikka.

Ja jonkun isovanhempien kauhukertomus on luovuttaa hetkeksi osa kodistaan, sellaista lähimmäisen rakkautta.

Ohis: Ei evakkoja olisi väkisin taloihin asumaan laitettu, jos yleisesti kaikki olisivat avosylin vastaanottaneet.

Vierailija kirjoitti:

Olen joo. Mummoni joutui Lapin sotaa evakkoon Ruotsiin ollessaan teini.

Just luin Rosa Liksomin Väylän, oletko lukenut? Tykkäsin kovasti. Teinin evakkomatka Ruotsiin oli siinäkin aiheena.

Miehen vanhemmat tuli pieninä evakkoon tänne, minulla ei ole suvussa evakkoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Ja olen siitä ylpeä.

Rautu oli mummini syntymäpaikka ja sieltä joutui lähtemään evakkoon.

Paappani oli Raudusta

Mainiota.

Mie olen kahdessa eri Rautu ryhmässä fb. Entä sie?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En, mutta isovanhempani pakotettiin (monien muiden tavoin) majoittamaan evakkoja. 2 perhettä peräkkäin heitä asui.

Sellaisen, joiden taloon katsottiin mahtuvan, joutuivat ottamaan evakkoja. Isovanhemmilla ei ollut suuri talo, mutta 4 huonetta ja keittiö laskettiin sellaiseksi, että kyllä mahtuu. Tampereella.

Lutikoita tuli evakkojen mukana. Koko ok-talo piti myrkyttää.

90-luvulla näitä evakkoja kävi kerran katsomassa taloamme. (Asumme itse nyt tuossa talossa) Yksi jopa syntyi talossamme yläkerran huoneessa. Sanoivat, että oli mukavaa asua meillä.

Miksi tälle alanuoli. Tarina on tosi.

Totta tosiaan sekin, että majoittaminen ei ollut vapaaehtoista.

Siksi että evakkojen ja veteraanien päälle on tarpeeksi syletty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri sain enoni poismenon johdosta kasallisen isoäitini päiväkirjoja ja valokuvia Koiviston Karjalasta. Joka vuosi isovanhemmat sinne matkusti kesälläm rajan taakse. Mökin seinällä oli kuva tiilikasasta, ja kun sitä lapsena ihmettelin niin pappa totesi että se on hänen lapsuudenkotinsa.

Koivistolta minunkin äitini lähti parivuotiaana.

Oi, muita Koiviston jälkeläisiä! <3

Miten sen ottaa. Lapin sotaa mummi lähti karkuun Rovaniemeltä eikä koskaan mennyt takaisin pohjoiseen asumaan, koska elämänpolun askeleet talsi täällä etelässä.

Evakoista yleensä puhuttaessa tarkoitetaan Karjalan evakkoja, mutta samalla tavalla nuo pohjoisesta tulleet joutuivat jättämään kotinsa sotatoimien vuoksi. Tonttinsa/tilansa saivat kyllä takaisin, mutta kaikki oli tuhottu.

Vierailija kirjoitti:

Olen joo. Mummoni joutui Lapin sotaa evakkoon Ruotsiin ollessaan teini.

Sama täällä.

Tää on ollut kiva ja valaiseva ketju. Lapsena jotenkin oletin että kaikkien isovanhemmat on Karjalasta, meitä veteraanien ja evakkolaisten lapsenlapsia kun oli vissiin sitten joku keskittymä siellä missä asuin ja kävin koulua.

Nyt aikuisena se varttikarjalaisuus on ollut myös yllättävän yhdistävä tekijä monen uuden ystävyyden ja tuttavuuden kanssa. Ei sillä tavalla ihmekään, Karjalassa on meillä olleet kukoistavimmat alueet mm. kaupallisuuden suhteen, sinne ne isot kauppalaivat seilasivat.

Isäni oli jatkosodassa ja äiti toimi pikkulottana Karjalassa.