Oletko evakon jälkeläinen?

En, mutta mummon siskon mies oli Itäkarjalasta, oli vaikeuksia joskus ymmärtää häntä.

Isoisäni oli lapsena huutolainen.

Evakon jälkeläinen täälläkin.... Isäni tuli 8-vuotiaana Viipurista evakkoon tänne länsirannikolle.

Olen, tosin vain yhden isovanhemman kautta. Hänen tarinoitaan on ollut mielenkiintoista kuulla ihan lapsuudesta asti. Hänen perheellään kävi evakkomatkalla hyvä tuuri monta kertaa, vaikka ei asiat helppoja olleet tietenkään. Isoäitini muistaa jatkosodan alun, oli silloin 7v.

Olen käynyt lapsena sukuretkellä isoäidin kotiseudulla. Olin itse 10 enkä ehkä ymmärtänyt matkan saati villiniityksi muuttuneen kotipihan merkitystä. Nyt aikuisena olisi varmasti mielenkiintoisempaa käydä, mutta saapa nähdä tuleeko tilaisuutta enää Kannakselle mennä.

Kuriositeettina myös poikaystäväni on evakoiden jälkeläinen "naapuripitäjästä" ja sukututkimusta harrastava isoäitini löysi molempien sukupuista jotkut toistensa kanssa naimisiin menneet henkilöt :) Yhteisiä, joskin monen polven takaisia sukulaisia siis löytyy!

Vierailija kirjoitti:

Olen, tosin vain yhden isovanhemman kautta. Hänen tarinoitaan on ollut mielenkiintoista kuulla ihan lapsuudesta asti. Hänen perheellään kävi evakkomatkalla hyvä tuuri monta kertaa, vaikka ei asiat helppoja olleet tietenkään. Isoäitini muistaa jatkosodan alun, oli silloin 7v.

Olen käynyt lapsena sukuretkellä isoäidin kotiseudulla. Olin itse 10 enkä ehkä ymmärtänyt matkan saati villiniityksi muuttuneen kotipihan merkitystä. Nyt aikuisena olisi varmasti mielenkiintoisempaa käydä, mutta saapa nähdä tuleeko tilaisuutta enää Kannakselle mennä.

Kuriositeettina myös poikaystäväni on evakoiden jälkeläinen "naapuripitäjästä" ja sukututkimusta harrastava isoäitini löysi molempien sukupuista jotkut toistensa kanssa naimisiin menneet henkilöt :) Yhteisiä, joskin monen polven takaisia sukulaisia siis löytyy!

Olis kyllä hienoa mennä käymään sillä puolella rajaa, vaikka tosin haikeutta ja surua voisi se matka kerryttää. Just oli lehdessä juttua siitä miten Karjalaisen kirkon pihalta oli viety kaikki suomalaisten kaatuneiden muistomerkit, jotteivät paikalliset olisi suomalaismielisiä.

Mutta kerran kun sais serkkujen kanssa nähdä isoisän kotitalosta pystyyn jääneen kivijalan.

Vierailija kirjoitti:

Aika ikävästi haukutte evakkoja vastaanottanutta perhettä.

Aika röyhkeä asenne, että kaikkien pitäisi itsestään selvästi ilomielin vastaanottaa suuria pakenevia perheitä tuosta vaan kesken omien murheiden ja sota-ajan kotiinsa asumaan. Päin vastoin saatte olla kiitollisia heille, jotka majoittivat ja kohtelivat asiallisesti.

Osaatteko ajatella, että useimmilla vallitsi aikamoinen niukkuus ja elämä oli työlästä ja hankalaa. Ei ollut juoksevaa vettä. Lämmitys oli puilla.

Muillekin tuli tappiota sodassa kuin evakoille.

Silloin oli sota. Huoli ja hätä oli yhteinen. Ei kukaan vapaaehtoisesti ja riemusta kiljuen jätä kotiaan ja kaikkea ja lähde siitä vain laukkujen ja nyyttien kanssa vieraisiin, ei se helppoa ole ollut evakoille joutua toisten nurkkiin. Onneksi sitä ei sentään pitkää aikaa kestänyt, kyllähän heille kaikille pyrittiin omat kodit hommaamaan niin pian kuin mahdollista.

Mummoni joutui lapsineen talvisodan evakkona ensin asumaan yhdessä huoneessa kolmen muun perheen kanssa. Mutta olivat vain muutaman viikon, kunnes heille järjestyi toinen tila.

Äitini oli teini-ikäinen silloin ja muistaa hyvin, että heidät otettiin hyvin vastaan joka puolella.

Kyllä se vaan suurempi onnettomuus oli niillä, jotka joutuivat kotinsa jättämään, kuin niillä, joiden piti heille ovensa avata. Ei kaikkia ihmisiä sentään velvoitettu evakkoja asuttamaan, vain niitä, joilla oli siihen mahdollisuus. Ja monet ottivat ihan vapaaehtoisestikin, ja olihan niitä tyhjilläänkin olevia taloja ja asuntoja, silloin oli vaan toimittava ja nopeasti. Ei voitu kysyä, mitä mieltä olet, kun tosi oli kysymyksessä.

Evakoissa oli tietysti niitäkin, joilla oli tuttuja ja sukulaisia kanta-Suomessa ja majoittuvat aluksi heille.

Ja todellakin, valtiohan korvasi ihmisille, sekä evakoille että niille, jotka luovuttivat omista maistaan alueita uusille tiloille. Asutus lautakunta teki valtavan työn, mutta se oli tehtävä. Sota ei ole kenenkään yksityinen kärsimys, vaan koskee kaikkia. Nurinaa ja narinaa oli varmasti joka taholla, mutta jollain tavalla asiat oli järjestettävä ja suomalaisten kunniaksi on laskettava maan itse asiassa käsittämättömänkin nopea nousu sodan jäljiltä hyvin toimivaksi yhteiskunnaksi.

Kyllä, isoisäni oli Metsäpirtistä ja isoäitini jostain muualta luovutetusta Karjalasta. Pitäisikin kysellä omalta äidiltä tarkemmin, että mistä. Tiedän täsmälleen, missä suvun talon on ollut Laatokan rannalla ja haluaisin kovasti käydä siellä.

Isäni on syntyjään Metsäpirtistä Laatokan rannalta.

Olen! Isä oli 2v kun joutui lähtemään Viipurista.

Yhdestä sukuhaarasta kyllä, mummo oli evakko.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, isoisäni oli Metsäpirtistä ja isoäitini jostain muualta luovutetusta Karjalasta. Pitäisikin kysellä omalta äidiltä tarkemmin, että mistä. Tiedän täsmälleen, missä suvun talon on ollut Laatokan rannalla ja haluaisin kovasti käydä siellä.

Samoin minun isoisäni oli Metsäpirtistä

Vierailija kirjoitti:

Isäni on syntyjään Metsäpirtistä Laatokan rannalta.

Hyvin todennäköisesti ollaan sukua.

-106-

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, isoisäni oli Metsäpirtistä ja isoäitini jostain muualta luovutetusta Karjalasta. Pitäisikin kysellä omalta äidiltä tarkemmin, että mistä. Tiedän täsmälleen, missä suvun talon on ollut Laatokan rannalla ja haluaisin kovasti käydä siellä.

Samoin minun isoisäni oli Metsäpirtistä

Sama juttu, hyvin todennäköisesti ollaan jotain sukua.

Oletteko, metsäpirttiläiset, missään fb-ryhmässä? Kannattaa liittyä Metsäpirtti-ryhmään.

-106-

Olen evakon jälkeläinen. Äitini lapsuudenperhe lähti kaksi kertaa evakkoon ensin talvisodassa jonka aikana hän syntyi ja välirauhan lopulla tai jatkosodan jo alettua toisen kerran.

Mielikuvissani paikkakunnan Antrea nimi kuulosta tarunhohtoiselta vaikkei äitini sieltä olekaan.

Äiti täytti 90v Kirvun evakkoja

Vierailija kirjoitti:

Aika ikävästi haukutte evakkoja vastaanottanutta perhettä.

Aika röyhkeä asenne, että kaikkien pitäisi itsestään selvästi ilomielin vastaanottaa suuria pakenevia perheitä tuosta vaan kesken omien murheiden ja sota-ajan kotiinsa asumaan. Päin vastoin saatte olla kiitollisia heille, jotka majoittivat ja kohtelivat asiallisesti.

Osaatteko ajatella, että useimmilla vallitsi aikamoinen niukkuus ja elämä oli työlästä ja hankalaa. Ei ollut juoksevaa vettä. Lämmitys oli puilla.

Muillekin tuli tappiota sodassa kuin evakoille.

Ai evakkojen olisi pitänyt tuntea kiitollisuutta siitä, että heitä majoitettiin ja kohdeltiin asiallisesti?

Ikään kuin sen ei olisi kuulunut olla itsestään selvää, että kohdellaan asiallisesti, vaan siitä pitää kiittää?

Kiitätkö sinä ihmisiä siitä, että he kohtelevat sinua niin kuin ihmisen kuuluu toista ihmistä kohdella?

Luuletko, etteivät suurimmaksi osaksi kiittäneetkin, vaikka totuuden nimissä ei olisi tarvinnut?

Meillä suomalaisilla on velvollisuus auttaa toinen toisiamme silloin, kun meidän maamme on uhattuna. Kyse on isommista asioista, kuin siitä, onko jonkun koti niin pyhä ja suljettu paikka, ettei sinne saa vieras ihminen hädän hetkellä tulla.

Äiti Kanneljärveltä

Oleha mie, isän suku oli kivennapalaisii.

Äidinkin puolelta on sukujuuria mm. Viipurista.

Nosto.

Nosto.

Mummoni (s. 1905) oli Metsäpirtistä evakkoon lähteneitä, isä syntyi pian sodan jälkeen.