Lue keskustelun säännöt.
Oletko evakon jälkeläinen?
Kommentit (138)
Olen kyllä.
En pysty kassomaan evakko elokuvaa
silmät kuivina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieki oon , isä luovutetusta Karjalasta .
Vierailija kirjoitti:
Mutta mieti hetki sitä, miltä tuntuu, jos velvoitetaan ottamaan sattumanvarainen perhe luoksesi asumaan. Et osaa ollenkaan ajatella sitä toista puolta.
Harvinaisen raskaalta tyypiltä vaikutat. Ehkä kyse on siitä, että osaa ennemmin ajatella sitä puolta, joka on joutunut jättämään kaiken ja joutuvat toisten koteihin. Tätä voisin suositella sinullekin, kummanko mielummin valitsisit nykypäivänäkään.
Olen, äitini oli Skuoritsan kylästä, Inkeristä
Miu molemmat vanhemmat ol evakkoja, sinne on kaiho loputon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole. Kaikki isovanhemmat kotoisin Satakunnan ja Hämeen alueelta. Suoraan sanottuna joskus on vähän harmittanut, ettei ole yhtään karjalaista perimää - olisihan se hienoa ja isänmaallista olla evakkojen sukua, ja karjalaisia myös pidetään yleisesti ystävällisinä ja vieraanvaraisina ihmisinä verrattuna satakuntalais-hämäläisiin jörriköihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En, mutta isovanhempani pakotettiin (monien muiden tavoin) majoittamaan evakkoja. 2 perhettä peräkkäin heitä asui.
Sellaisen, joiden taloon katsottiin mahtuvan, joutuivat ottamaan evakkoja. Isovanhemmilla ei ollut suuri talo, mutta 4 huonetta ja keittiö laskettiin sellaiseksi, että kyllä mahtuu. Tampereella.
Lutikoita tuli evakkojen mukana. Koko ok-talo piti myrkyttää.
90-luvulla näitä evakkoja kävi kerran katsomassa taloamme. (Asumme itse nyt tuossa talossa) Yksi jopa syntyi talossamme yläkerran huoneessa. Sanoivat, että oli mukavaa asua meillä.
Miksi tälle alanuoli. Tarina on tosi.
Totta tosiaan sekin, että majoittaminen ei ollut vapaaehtoista.
ei ollut myöskään heidän lähtönsä kodeistaan
Emme alapeukuta faktoja, vaan ikävää asennettasi.
Niinpä. Ihmettelen vain, miksi alanuolitatte faktoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En, mutta isovanhempani pakotettiin (monien muiden tavoin) majoittamaan evakkoja. 2 perhettä peräkkäin heitä asui.
Sellaisen, joiden taloon katsottiin mahtuvan, joutuivat ottamaan evakkoja. Isovanhemmilla ei ollut suuri talo, mutta 4 huonetta ja keittiö laskettiin sellaiseksi, että kyllä mahtuu. Tampereella.
Lutikoita tuli evakkojen mukana. Koko ok-talo piti myrkyttää.
90-luvulla näitä evakkoja kävi kerran katsomassa taloamme. (Asumme itse nyt tuossa talossa) Yksi jopa syntyi talossamme yläkerran huoneessa. Sanoivat, että oli mukavaa asua meillä.
Miksi tälle alanuoli. Tarina on tosi.
Totta tosiaan sekin, että majoittaminen ei ollut vapaaehtoista.
ei ollut myöskään heidän lähtönsä kodeistaan
Niinpä. Ihmettelen vain, miksi alanuolitatte faktoja.
Emme alapeukuta faktoja, vaan ikävää asennettasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta mieti hetki sitä, miltä tuntuu, jos velvoitetaan ottamaan sattumanvarainen perhe luoksesi asumaan. Et osaa ollenkaan ajatella sitä toista puolta.
Harvinaisen raskaalta tyypiltä vaikutat. Ehkä kyse on siitä, että osaa ennemmin ajatella sitä puolta, joka on joutunut jättämään kaiken ja joutuvat toisten koteihin. Tätä voisin suositella sinullekin, kummanko mielummin valitsisit nykypäivänäkään.
Itse vaikutat raskaalta tyypiltä. Kyllä se sota oli rankkaa aikaa muillekin perheille kuin evakkoon lähteneille.
Isovanhemmat ottivat nöyrin mielin ja ystävällisesti heille määrätyt evakot, vaikka se ei vapaaehtoista ollutkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä olen. Äitini oli Karjalan kannaksella ja
talvisodan aikana Loimaalla evakossa. Jatkosodassa sitten ei, koska oli koko sodan ajan lottatehtävissä rintamalla. Oli sekä hyviä että pahoja kokemuksia, vasta myöhemmällä iällä kertoi kunnolla niistä ikävistä asioista. Oli 18-vuotias lähtiessään sotaan. Lottakaveri kuoli loppuajan rytäkässä, jäi kiinni piikkilankaan ja ammuttiin venäläisten maataistelukoneesta siihen.
Monenlaisia asioita siellä tapahtui, onneksi kirjoitti muistojaan talteen, meille ne on arvokasta perimätietoa.
Kun pääsi siviiliin, ei kotia Karjalassa enää ollut. Armeijan palveluksessa hän oli sitten sodan jälkeenkin, toimistotehtävissä varikolla.
Karjalaan jäänyt kotitalo on pystyssä, olemme vierailleet joitakin kertoja siellä.
Äidinäitini suku tulee Viipurin läänin Pyhäjärveltä. Mummu lähti kaksi kertaa evakkoon, n. 2 ja puoli vuotiaana ja vajaa seitsenkesäisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta mieti hetki sitä, miltä tuntuu, jos velvoitetaan ottamaan sattumanvarainen perhe luoksesi asumaan. Et osaa ollenkaan ajatella sitä toista puolta.
Harvinaisen raskaalta tyypiltä vaikutat. Ehkä kyse on siitä, että osaa ennemmin ajatella sitä puolta, joka on joutunut jättämään kaiken ja joutuvat toisten koteihin. Tätä voisin suositella sinullekin, kummanko mielummin valitsisit nykypäivänäkään.
Itse vaikutat raskaalta tyypiltä. Kyllä se sota oli rankkaa aikaa muillekin perheille kuin evakkoon lähteneille.
Isovanhemmat ottivat nöyrin mielin ja ystävällisesti heille määrätyt evakot, vaikka se ei vapaaehtoista ollutkaan.
Tottakai oli. Hyvä, että omaisesi eivät olleet katkeria vaan ystävällisiä. Heistä on meillä oppinen. Ja siitä miten toisille voi ystävällinen vaikka ei aina tahtoisikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse vaikutat raskaalta tyypiltä.
Auts, kun sattu. Kannattaa vaihtaa foorumit vaikka värityskirjaan, saattaa toimia paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Olen kyllä. Isäni perhe pakeni rajan takaa.
Eikä paennut. Karjala oli osa Suomea eivätkä paenneet minkään rajan takaa.
Olen. Mummoni lapsuudenkoti jäi 2 kilometrin päähän Suomen rajasta Venäjän puolelle.
Vierailija kirjoitti:
Olen kyllä.
En pysty kassomaan evakko elokuvaa
silmät kuivina.
Olen vuosikymmenien aikana katsonut evakko elokuvaa monta kertaa ja aina itkenyt lohdutonta itkua, tietämättä miksi niin on.
Vasta äskettäin sain tietää, että juureni on menetetyssä Karjalasta.
Siinä syy itkuihin.
Joo mummo oli silloin nuori, pari kilometriä joutuivat muuttamaan. Itsekin asun vielä tässä Karjalassa, toki Suomen puolella n. 20km. Toisen puolen suku on myös alunperin Karjalasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En, mutta isovanhempani pakotettiin (monien muiden tavoin) majoittamaan evakkoja. 2 perhettä peräkkäin heitä asui.
Sellaisen, joiden taloon katsottiin mahtuvan, joutuivat ottamaan evakkoja. Isovanhemmilla ei ollut suuri talo, mutta 4 huonetta ja keittiö laskettiin sellaiseksi, että kyllä mahtuu. Tampereella.
Lutikoita tuli evakkojen mukana. Koko ok-talo piti myrkyttää.
90-luvulla näitä evakkoja kävi kerran katsomassa taloamme. (Asumme itse nyt tuossa talossa) Yksi jopa syntyi talossamme yläkerran huoneessa. Sanoivat, että oli mukavaa asua meillä.
Öh, neljä huonetta on kyllä tilava talo siihen aikaan. Mutta harmi, että asenne on ollut pakotettu eikä lämmin. Sama huokuu sinusta.
Tuskin ne 90-luvulla käyneet eivät olisi kehuneet, jos heillä kurjaa olisi ollut silloin asuessaan isovanhemmillani. Sanoivat, että oli mukavaa.
Mutta mieti hetki sitä, miltä tuntuu, jos velvoitetaan ottamaan sattumanvarainen perhe luoksesi asumaan. Et osaa ollenkaan ajatella sitä toista puolta.
Asiassa oli kyllä moniakin puolia. Oletteko ottaneet huomioon sitä, että silloin oli sota ja lähes kaikki työikäiset miehet sodassa? Karjalaisten tulo seudulle merkitsi myös suuresti kaivattua ja tarvittavaa työvoimaa. Ei ne sinne ihmisten nurkkiin loikoilemaan tulleet.
Anoppini oli ikuisesti kiitollinen karjalaisperheestä, joka tuli heille lehmänsä kanssa, vanhempi pariskunta ja heidän tyttärensä. Heistä oli valtava apu ihan kaikessa, heillä oli pientila joka kaipasi kipeästi työvoimaa ja anopilla kaksi ihan pientä lasta ja miehen vanhat ja sairastelevat vanhemmat hoidettavanaan, mies rintamalla. Ystävyys säilyi pitkälle sodan jälkeenkin, oikein kuulemma itketti, kun nämä heiltä lähtivät.
Tätini, joka oli nuori tyttö silloin, kertoi, että karjalaisten tulo kylään oli ihana asia. Tuli uusia ihmisiä ja uusia nuoria, kylän seurojentalokin oikein heräsi eloon, kun ihmisiä ja nuoria tyttöjä ja poikia oli paljon, saivat kavereita ja kouluun tuli karjalaisoppilaita, jotka oli vilkkaita ja puhui hauskaa murretta.
Olen kyllä. Isäni perhe pakeni rajan takaa.