Tutkimusten mukaan lasta pitaisi hoitaa kotona 3-vuotiaaksi. Mutta minka tutkimusten. Antaisiko joku vihdoin ne lahdeviitteet tahan.

niin eiköhän sellaiset järjestelmät olisi purettu alas jo kauan sitten. Varmasti kehityksen vinoutuminen johtuu monien eri tekijöiden summasta kuin pelkästään siitä, että lapsi on alle kolmevuotiaana päivähoidossa.

Saadaan tämä järjettömyys loppumaan. Olet pääsemässä absoluuttisen totuuden ytimeen :)

samoin kuin hoidossa alle 3-vuotiaana olleita ja päinvastoin. Itse olen sitä mieltä, että päivähoitopaikka on lapselle parempi kuin kireä ja väsynyt kotiäiti. Itse käyn päivät töissä ja olen paljon energisempi ja iloisempi kuin ollessani lapseni kanssa kotona.

Sen nyt haluan kuitenkin tuoda ilmi, että minun 2-v lapseni elää kodissa, jossa hän saa varmasti liikaakin rakkautta, vanhemmat eivät ole väkivaltaisia, eikä perheessämme käytetä päihteitä juurikaan (alkoholia satunnaisesti, mutta joko niin että lapsi nukkuu tai lapsi silloin mummolassa).

Minä kyllä koen että lapseni on kotioloistaan huolimatta hyötynyt päivähoidosta. Hän on siellä luonut paljon uusia ystävyyssuhteita. Hän on sosiaalisesti kehittynyt huimasti. (kotihoidossa ollessaan ei oikein osannut leikkiä toisten lasten kanssa, halusi itse hallita omia lelujaan) Hän on muutenkin kehittynyt hoidossa ollessaan paljon nopeammin, kuin ehkä kotihoidossa olisi kehittynyt (isompia leikkitovereita=> puhe ja leikit kehittyneet huomattavasti).

Lisäksi hoitopaikka on tuonut perheeseemme kiinteämmät päivärytmit, hyvin nukkuvan lapsen ja vaihtelua lapsen ruokailuun. Kotona hoidettaessa ja edelleenkin viikonloppuisin, emme me vanhemmat osanneet edetä kellon mukaan rytmitetyssä aikataulussa, vaan ruokaa tehtiin silloin kun alkoi olla nälkä, nukkumaan mentiin sen mukaan mihin aikaan lapsi heräsi, eli jos aamulla nukkui pidempään, päiväunet olivat myöhempään, iltaunillekin ehkä hiukan myöhemmin jne.

Kotona myös ulkoillaan vähän miten milloinkin. Tunnustan olevani siinä huono äiti, että meillä ulkoilua on ollut joskus ihan sekin, että on käyty kävellen kaupassa tai kaupungilla (lapsi istunut vaunuissa), lapsi nukkunut päiväunet ulkona tms. Viime sunnuntaina esimerkiksi ei edes käväisty pihalla. Sen sijaan hoidossa ulkoilee 2-3h päivässä (säiden mukaan, viime talvena olivat myös kovilla pakkasilla ulkona edes vähän aikaa).

Perhepäivähoidon aloitettua, lapsi on nukkunut paremmin, syönyt paremmin ja kiukutellut vähemmän (kun saa ulkona purkaa fyysistä tarmoaan).

Ikää lapsellani on nyt kuta kuinkin 2,5v ja hän aloitti perhepäivähoidon hiukan alle 2-vuotiaana.

Vierailija:

Alle kolme vuotiaiden hoidosta taas on osoitettu olevan hyötyä vain niillä lapsilla, joilla on erityisen hankalat kotiolot (siis väkivaltaa, päihdeongelmia) " Tavallisilla" lapsilla siis ei ole tutkitusti mitään hyötyä päivähoidosta ennen kolmen vuoden ikää.

Nämä tutkimukset olivat muistaakseni pohjoismaisia.

Varmasti niitä on, kotihoidon puolesta tai vastaan, sitä en kiistä. Mutta jos näin on ns. yleisesti tutkittu ja todettu, niin miksi kyseisiä " tuloksia" sitten sovelleta kansainvälisesti??! Miksi niin monessa maassa ei ole kodinhoidontukea ja pitkiä äitiyslomia?



Kiitos kuitenkin niille jotka muutaman lähteen laittoivat :) Mielenkiintoista lukea vaikka joudunkin oman lapseni viemään hoitoon tämän ollessa n. 1,5-v. Miksi? Siksi koska ei ole muuta mahdollisuutta, ä-loma on silloin lopussa, samoin vanhempainrahapäivät ja mistään lisistä ja tuista ei tietoakaan. Kukaan ei kuitenkaan jaksa ajatella tätä asiaa siltä kannalta, ei kannatakkaan kun joku rohvessori on oman kantansa asiasta ilmaissut, " tutkimustulosten" kera..

muuttavat äkkiä pyyntöään kotihoidon paremmuustutkimuksista pyynnöksi tutkimuksista, joissa päivähoito todetaan ehdottoman haitalliseksi.

En ole palstailuaikanani koskaan nähnyt kenenkään vielä väittävän, että päivähoito tulisi pilaamaan lapset, vaan pikemminkin ihmettelyjä siitä miksi vanhemmat eivät halua valita parasta mahdollista vaihtoehtoa; kotihoitoa. Toki nämä ihmettelyt on ikävä kyllä verhottu aika vittumaisin sanoin (anteeksi ruma sana).

Vierailija:

Minusta on kanssa huvittavaa että tutkimuksen puolustelijat alkaa hermostua että sanoohan se maalaisjärkikin että kyllä alle 3veen paikka on kotona! Eli kun ei tutkimusta ala löytyä niin viitataankin maalaisjärkeen :-D

T: sekä kotihoitoa että päivähoitoa kannattava ja molempia käyttänyt neljän lapsen äiti

Enkä tällä kehota ihmisiä jäämään kotiin, vaan kehotan harkitsemaan useampia hoitomuotoja tai valittamaan isojen päiväkotiryhmien epäkohdista. Kukaan ei kumma kyllä halua näihin puuttua, ilmeisesti riittää, että lapset ovat elossa kun heidät haetaan???



http: //www. lapsiperheet. net/inf/sairausvaikutukset. htm

olen sitä mieltä, että tuo " riittävän hyvä" päiväkotihoito voi olla oikein hyvä vaihtoehto.



Päiväkodeissa on varmasti suuria eroja, mutta oma kokemukseni on ollut oikein hyvä. Resurssien puutteeseen olen joskus törmännyt, mutta henkilökunta on ollut pysyvää (esikoistani 10 vuotta hoitaneista neljästä hoitajasta kolme on edelleen samassa päiväkodissa töissä, yksi on jäänyt eläkkeelle), kaikki päiväkodin hoitajat ja myös muu henkilökunta keittäjiä myöten tuntuu tuntevan koko monikymmenpäisen lapsikatraan nimeltä ja päiväkodissa on rauhallinen tunnelma vaikka paikalle putkahtaisi kesken iltapäivän ulosmenopukeutumisen. Sairasteluakaan ei ole ollut alun korvatulehduskierrettä lukuunottamatta (joka yhdellä lapsista alkoi kyllä jo ennen päiväkotiin menoa).



Oma näkemykseni lehdistä lukemistani tutkimuksista on ollut se, että jos lapsella on kaikki muuten kunnossa, ei lapsen laittaisesta hoitoon ole mitään haittaa. Tärkeintä on hoitosuhteiden pysyvyys, ei niinkään se, kuka lasta hoitaa tai hoitaako lasta vanhempien lisäksi joku muukin.



Valitettavasti nykyisin vanhemmuus tuntuu monille vanhemmille olevan muutenkin hukassa. On curling-vanhempia, on uraohjuksia (etenkin isiä), jotka hädintuskin muistavat lastensa iät, menojalka vipattaa ja jos ei muuta, niin äidit roikkuvat aihevapaalla heti herättyään :) Tämä on paljon suurempi ongelma, kuin lasten hoito päiväkodissa.

Piti tietysti olla " esikoistani 10 vuotta sitten hoitaneista" , ei " 10 vuotta hoitaneista" ...

Aina ollaan täälläkin märisemässä ja valittamassa toisten valintoja ja ratkaisuja.

Ei teillä jumalauta tule mieleen, minkä työn meitä edeltävät naiset on saaneet aikaan että naiset edes pääsevät töihin, ja te olette täällä naisina ensimmäisinä mitätöimässä tätä mahdollisuutta. Että voi olla sekä ura että perhe, jos niin haluaa.

Mainitsen nyt samantien että, kyllä, käyn töissä mutta en miellä itseäni uraihmiseksi. Olen ihan tavallinen työssäkäyvä sairaanhoitaja, joka miehensä kanssa haluaa maksaa asuntovelkaansa pois ja ihan syödäkin.

Sitä rahaa ei edelleenkään riitä mihinkään kampaamoihin tai muihin vastaaviin, vaan kaikki menee elämiseen ja laskuihin. Ja silti tänne tullaan arvostelemaan rehellisiä, itsensä elättäviä ihmisiä!



Ja hei, jos nämä minä-hoidan-aina-lapseni-tyypit vähänkin ajattelisi asiaa aivoillaan (jos sellaisia on), niin pitäisi jo tajuta että jos vain ne voisivat saada lapsia jotka hoitavat ne aina kotona niin aika vähäiseksi kävisi syntyvyys.

tullut ruotsalainen tutkimus, jonka mukaan noin 1-vuotiaana " päiväkotiuran" aloittaneet lapset opiskelivat enemmän yliopistotasolla verrattuna kotona hoidettuihin tai myöhemmällä iällä päivähoidon aloittaneisiin. Tutkimus oli ns. pitkittäistutkimus, jossa seurattiin tiettyjä ihmisiä lapsesta aukuisiksi.

Kotona hoidetut lapset ilmeisesti kaipaavat aikuisen kiinni takapuoleensa 24/7? Arvelen näin, koska kotiäideille ei sallita av:lla käymistä.

Miten päivähoidossa olevien lasten laita on? Eikö sureta ajatella, että lapsen täytyy koko ajan roikkua aikuisessa, etenkin kun resurssit ovat mitä ovat? Yhdellä hoitajalla roikkuu neljästä seitsemään lasta jaloissa kiinni, eikä kukaan kykene tekemään mitään? Ja tämäkin hyvä tilanne on vain silloin kun kaikki hoitajat ovat paikalla.

Vierailija:

...jos ei muuta, niin äidit roikkuvat aihevapaalla heti herättyään :) Tämä on paljon suurempi ongelma, kuin lasten hoito päiväkodissa.

Vierailija:

kuten kaikki ystävänikin ja olemme kaikki elämässä hienosti menestyviä ihmisiä. Omalla luokallani kotonahoidetut olivat keskinmäärin vähälahjaisempia ja heidän elämästään ei tullut kummoista. Tämä taas johtui siitä, että heidät hoidettiin kotona, koska äitillä ei ollut kunnon ammattia ja perhe-elämä muutenkin rikkonaista.

mutta tässähän ei nyt olekaan ratkaisevana tekijänä se kotihoito, vaan perheen sosiaalinen asema, äidin koulutus ym. tekijät, joilla on enenmmän vaikutusta lapseen kuin sillä, hoidetaanko häntä kotona vai ei.

Ja TIETENKÄÄN YLIOPISTO-OPINNOT EI TEE KENESTÄKÄÄN PAREMPAA IHMISTÄ, mutta se nyt vain SATTUU OLEMAAN NIIN että keskimääräistä ÄLYKKÄÄMMÄT JA LAHJAKKAAMMAT henkilöt hakeutuvat korkeakoulu- ja yliopisto-opintoihin. Ja korkeakouluilla en nyt tarkoita amk:ja, koska niitä ei voi rinnastaa ns. oikeisiin korkeakouluihin. Ja mitä tästä seuraa? Älykkyys ja lahjakkuus ovat usein periytyviä ominaisuuksia, niin geneettisesti kuin sosiaalisestikin, eli korkeakoulutetut vanhemmat voivat antaa lapselleen hyvien geenien lisäksi tietynlaista ' älyllistä pääomaa' oman tietotaitonsa ja erilaisten virikkeiden muodossa.

Meillä ovat lapset saaneet lastenhoitajan 10 kk ikäisinä ja täysin tasapainoisia lapsia ja koululaisia ovat nyt. Päiväkotiin menivät 4 ja 6 vuoden ikäisinä - siihen asti olivat perhepäivähoidossa.

Vierailija:

ja tästä voi esim. 1-vuotiaalla tulla turvattomuuden ja hylätyksi tulemisen tunne. 2-vuotiaana lapsi taas lähestyy vanhempaansa (äitiä) uudelleen juuri kun 1-vuoden jälkeen on ottanut etäisyyttä. Tätä mahdollisuutta ei siis hoidossa olevalla lapsella ole. Kolmevuotiaana lapsi on ns. kypsä olemaan päivän hoidossa, sillä hän kykenee jo pitämään vanhempansa mielessään ja ymmärtää päivän kulun, vaikkei aikakäsitystä vielä olekaan. Ja tämän olen lukenut psykologian kirjoista, niissä varmaan mainitaan myös tutkimus- yms. lähteet, mutta kirjat eivät olleet omiani. Siispä kirjastoon...

josta ei niin vaan jäädä pitkille hoitovapaille. Mutta sitähän ei tavallinen Vauva-palstalainen taida tajutakaan...



Perheen kokonaistilanne ja se kuka ottaa vastuun lasten kasvatuksesta ENSIsijaisesti (meillä vanhemmat!) ratkaisee asian, ei se onko lapsi kotihoidossa vai perhepäivähoidossa.

Arvostan molempia yhtä paljon kotihoitoa ja hoitajaa joka on kodin ulkopuolelta. Mutta aina ei ole varaa valita!

Vierailija:

josta ei niin vaan jäädä pitkille hoitovapaille. Mutta sitähän ei tavallinen Vauva-palstalainen taida tajutakaan...

Perheen kokonaistilanne ja se kuka ottaa vastuun lasten kasvatuksesta ENSIsijaisesti (meillä vanhemmat!) ratkaisee asian, ei se onko lapsi kotihoidossa vai perhepäivähoidossa.

Arvostan molempia yhtä paljon kotihoitoa ja hoitajaa joka on kodin ulkopuolelta. Mutta aina ei ole varaa valita!

Oikeasti. Antakaa asian olla, jos kerran kaikki on kunnossa. Muutaman kotiäidin -joita ette edes arvosta- arvostus teitä kohtaan ei liene niin suuri autuus, että kannattaisi menettää hermonsa.

Katson vain ikkunasta ulos joka arkipäivä. Lapsia tuodaan hoitoon ja näistä pienimmät itkevät hysteerisesti kun näkevätkin että minne ollaan menossa :( Ja se huuto tosiaan jatkuu päivän aikana!!! Oikeestaan mulla käy hermoihin tuo kiljuminen kun kotona olen. Leikkipaikka ja sisäänkäynti on tuossa ihan meidän ikkuiden lähellä. Voi sitä itkun määrää. Ja sen verran olen seurannut että yleensä ne on samat lapset jotka jää itkemään kuukaudesta toiseen. Ulkonakin hakeudutaan vaan syliin ja sekään ei tahdo riittää vaan itkeskely jatkuu... Jos joku väittää että tuollainen on hyvästä lapselle niin huh huh!!!!!!!!!



Ihan sama mitä teette ja missä iässä lapsen hoitoon viette. Mutta turha tulla tänne väittämään että kaikki lapset sopeutuu hyvin hoitopaikkaan. Osa sopeutuu kun on pakko sopeutua. Mitä 1 taikka 2 vuotias voi tehdä muuta kuin mennä hoitoon? Vanhemmat kantavat rimpuilevan lapsen sisälle ja jättävät sinne... Jos tämän ikäiset saisivat valita että missä aikansa viettävät niin mitä luulisitte käyvän??? Haluaisiko lapsi olla miuluummin hoidossa kuin kotona äidin taikka isän ja sisarusten kanssa? Aika kamalat olot tätyy kotona olla jos lapsi haluaa mieluummin olla hoitopaikassa 8 tuntia päivässä... On ihan eri asia puhua 3 vuotiaasta kuin 1 taikka 2 vuotiaasta!!!

Kyllähän sen portaikosta kuulee kun tulevat aamulla hoitoon mutta eipä ole kukaan pahemmin itkenyt :) Ehkä satunnaisia parahduksia kuuluu ja pitkin päivää myös mutta kukapa lapsi ei itkisi joskus. Mitään hysteeristä vollotusta en ole kuullut. Äänieristys ei voi olla mitenkään erityinen sillä kyllä sieltä muitakin elämän ääniä kuuluu. Ei tuo mitenkään kauhealta paikalta vaikuta :)