Lue keskustelun säännöt.
Miten löytää uusia ystäviä aikuisena, kun oikeasti yrittää ja ei vaan löydä?
Minulla on taustalla tavallinen tarina, kuten monella muullakin: aikuisena ystävyyssuhteet ovat olleet yksipuolisia ja pysyneet hengissä niin kauan, kun itse otan yhteyttä tai menin käymään. Väsyin tuohon ja annoin yksipuolisten ihmissuhteiden lopahtaa. Muuttaminen töiden perässä on tehnyt sen, että asun nytkin vieraalla paikkakunnalla, josta en tunne ketään. Lapsen saaminen näivetti osan ystävyyssuhteista, kun osa ei halunnut enää olla tekemisissä. Olen etsinyt uusia ystäviä, mutta on monesta syystä vaikeaa:
1. Todella moni sanoo, että "Mulla on jo tarpeeksi ystäviä, en kaipaa enää enempää". "Mulla on jo läheiset ystävät, niin enää ei ole aikaa muille ihmissuhteille." Eli vaikka yrittäisit tutustua, niin osa ihan suoraan tekee selväksi, ettei aikaa sinulle ole. Monilla on jo omalla paikkakunnallaan ystävät ja ulkopuolisena et pääse mukaan. Päädyt kaveriasteelle, jossa toisella on aikaa kerran vuodessa käydä kanssani kahvilla ja vastata viesteihisi parin päivän/parin viikon viiveellä, jos hän muistaa.
2. Jos tutustut jonkun kanssa, heti ei voi päästä kovin syvälliselle asteelle, vaan tutustuminen vie aikaa. Tämän ymmärrän. Tutustut uuteen ihmiseen ja kaikki vaikuttaa kivalta. Herkästi käy kuitenkin niin, että käytät aikaa ja vaivaa toiseen tutustumiseen ja yhtäkkiä toinen ghostaa sinut. Mitään syytä et saa kuulla. Tämä voi käydä melko pitkänkin tutustumisvaiheen jälkeen. Joudut taas aloittamaan tutustumisen johonkin toiseen alusta.
3. Löydät itsellesi ystävän, jonka kanssa yhteydenpito sujuu tasapuolisesti. Ystävä löytääkin itselleen uuden kumppanin ja katoaa seurustelun uumeniin. Ystävä ei enää ota yhteyttä, eikä hänellä ole sinulle aikaa, kun kaikki aika menee uuden kumppanin kanssa. Ei ole mitään takeita, että muutamassa vuodessa ystävä palautuisi itsekseen, kun rakastumisvaihe menee ohi.
4. Olen yrittänyt taaperon kautta tutustua muihin perheellisiin. Välit ovat todella pintapuolisia, eikä syvempää yhteyttä löydy. Näkeminen jää, kun joku ryhmä lakkaa kokoontumasta. Osa äideistä ei edes suostu juttelemaan, vaan pitäytyvät omassa porukassaan. Se, että meillä on suunnilleen saman ikäiset lapset ei ole riittävä yhdistävä tekijä. Kaipaisin trendilastenvaatteista keskustelun sijaan syvällisempää keskustelua ja elämässäni on muitakin mielenkiinnonkohteita kuin vanhemmuus.
Olen oikeasti yrittänyt tutustua ihmisiin. Olen pyytänyt tuntemattomia/puolituttuja ihmisiä kahville ja ollaan nähty. Nämä jäävät aina yksittäiseen kertaan, emmekä enää tapaa. Juttelen rohkeasti vieraille ihmisille, olen ystävällinen ja kiinnostunut muiden kuulumisista. Alan olla väsynyt siihen, miten vaikeaa uusien ystävyyssuhteiden löytäminen on aikuisena. Olen ihan tavallinen kolmekymppinen nainen, minulla on peruskäytöstavat kunnossa ja elän tavallista elämää (on puoliso, pieni lapsi, käyn töissä jne). En ole mikään räväkkä tai erikoinen, vaan tosi tavallinen. Arjessa ei valitettavasti ole aikaa siihen, että voisin joka päivä käyttää tuntikausia uusien ystävien etsimiseen, uusien harrastusten kokeilemiseen yms, koska aika on rajallista.
Miten ihmeessä te muut olette löytäneet aikuisena uusia ystäviä?
Kommentit (752)
Hyvä ketju. Itsellä ollut ystäviä, mutta ovat aikojen saatossa hävinneet. Jossain vaiheessa huomaan olevani se, joka sitten pitää yhteyttä, ja nekin olen pikkuhiljaa lopetellut ne yhteydenpitämiset, kun sitä vastakaikua ei ole. Mielestäni tasa-arvoiseen ystävyyteen kuuluu molempien yhteydenpito. Ei se, että olet aina se yhteydenottaja. Muutamia ns. ystäviä, jotka ovat selittämättä lakanneet pitämästä yhteyttä, olen nähnyt tuossa 'kylänraitilla' ja ovat sitten suureen ääneen kyselleet kuulumiset ja voivotelleet, kun ei olla nähty, jne. No, miksi et ole ottanut yhteyttä? En minä jaksanut olla se osapuoli, joka piti sitä yhteyttä kasassa!
Uuden hyvän ystävän sain avantouintiharrastuksen kautta, molemmat yksinäiset, toisillemme tuntemattomat aloimme juttelemaan saunan lauteilla, ja siitä pikkuhiljaa tutustumaan. Nyt pidämme muutenkin yhteyttä kuin vaan avannon äärellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvä ketju. Itsellä ollut ystäviä, mutta ovat aikojen saatossa hävinneet. Jossain vaiheessa huomaan olevani se, joka sitten pitää yhteyttä, ja nekin olen pikkuhiljaa lopetellut ne yhteydenpitämiset, kun sitä vastakaikua ei ole. Mielestäni tasa-arvoiseen ystävyyteen kuuluu molempien yhteydenpito. Ei se, että olet aina se yhteydenottaja. Muutamia ns. ystäviä, jotka ovat selittämättä lakanneet pitämästä yhteyttä, olen nähnyt tuossa 'kylänraitilla' ja ovat sitten suureen ääneen kyselleet kuulumiset ja voivotelleet, kun ei olla nähty, jne. No, miksi et ole ottanut yhteyttä? En minä jaksanut olla se osapuoli, joka piti sitä yhteyttä kasassa!
Uuden hyvän ystävän sain avantouintiharrastuksen kautta, molemmat yksinäiset, toisillemme tuntemattomat aloimme juttelemaan saunan lauteilla, ja siitä pikkuhiljaa tutustumaan. Nyt pidämme muutenkin yhteyttä kuin vaan avannon äärellä.
Erittäin hyvä kommentti. Minä päätin niiden jäähyväisjuhlieni jälkeen, että kaikki "ystävyyssuhteet", joita minä yksipuolisesti ylläpidin, saivat loppua. Minulla oli myös paljon "ystävyyssuhteita", jotka perustuivat lähestulkoon minun puoleltani yhteydenpitoon. Toinen juttu olivat varmasti arvot. "Ystävättärilläni" ja minulla oli täysin erilaiset arvomaailmat. Minä en luo omaa itsetuntoani omistamisen varaan. Enkä materialismin varaan. Ihana, että jotkut jaksavat raataa mammonan perään, mutta se ei ole minun juttuni. Teen töitä, mutten kerää mammonaa muille näyttämisen muodossa ja itsetuntoni kohottamisen vuoksi. En, en. No, nyt nämä edellämainitut "ystävyyssuhteet" ovat historiaa. Uusien ystävyyssuhteiden rakentamisen edessä olen paljon varovaisempi kuin aiemmin. Mietin tarkkaan, jos joku haluaa ystävystyä minuun, onko se minun puoleltani mahdollista, olenko aidosti kiinnostunut minuun ystävyyssuhdetta toivovasta henkilöstä, vai en. Mietin tarkkaan, kohtaavatko arvomaailmamme aidosti. Olen todella harkitsevainen uusissa ystävyyssuhteissani. En enää solmi "tuosta vaan" ystävyyssuhteita. Harkitsen, pohdin tarkkaan ja mietin ystävyyssuhteen mahdollisuuksia jo etukäteen.
Mihin te niitä muita ihmisiä tarvitsette?
Sellaiset ihmiset tuntuvat ikäviltä, jotka heti alussa laittavat ystävät jollekin tärkeysjärjestyspaikalle. Että puolison kanssa vain olen viikonloppuna tai tällaiset asiat jaan ainoastaan sisaruksille. Heti laitetaan raja, minkä yli ystävä ei koskaan voi tulla. Eli valmiiksi päätetään, että ei anneta paljon sille ihmissuhteelle.
Se, että tuttavuus jää vain tuttavuudeksi tai ihmiset eivät vaikka vastaa viesteihin, on elämään kuuluvaa. Mutta miksi niin paljon tapahtuu tätä, sitä en ymmärrä. Ystävyyttä arvostetaan aika vähän.
Ruuhkavuosien haasteita. Ihmisillä on niin monta rautaa tulessa, ettei moni jaksa sitoutua uusiin ystävyyssuhteisiin. Siitä se menee ohi ja uudet tuulet koittaa.
Minun paras ystäväni on poikani kaverin äiti. Pojat pelasivat yhdessä korista samassa joukkueessa 5 vuotta. Siellä kentän laidalla tutustuttiin. Kerran oltiin molemmat kuskina turnauksessa, jossa pelejä oli pitkin päivää. Alettiin jutella ja lähdettiin kahville. Siitä se ystävyys alkoi. Muistelen, että hän pyysi minua mukaan terassille kesän puolella ja juttu jatkui siitä mihin keväällä oli turnauksessa päästy. Aika samantyyppisiä ihmisiä ollaan luonteeltaan. Nyt on pojat jo armeijan käyneitä miehiä, mutta me äidit ollaan ystäviä edelleen. Mitä me sitten tehdään yhdessä, niin ei mitään ihmeellistä. Käydään kävelyllä tai kuntoportaissa hikoilemassa, sen jälkeen terassille istumaan. Joskus hän lähti seuraksi, kun olin varannut 2 lippua kesätapahtumaan ja mies pisti jarrut pohjaan, että hän ei lähde. Se oli kiva reissu, vaikka keskellä yötä ajeltiin autolla kotia kohti.
Olen löytänyt myös uuden ystävän naapurista. He muuttivat parin talon päähän ja rouva alkoi pihalla jutella, että pitäisi käydä kuntosalilla, mutta yksin tule lähdettyä. Viime talvena käytiin yhdessä kerran viikossa. Eilen illalla istuttiin heidän takapihalla ja parannettiin maailmaa. Elokuussa aletaan taas käydä kuntosalilla.
Tämä elämänvaihe kun lapset ovat jo isoja, on erilaista solmia uusia ystävyyssuhteita. Minun ikäisillä ihmisillä on jo sitä omaa aikaa. Ne suhteet ei myöskään katkea, jos tulee uusia seurustelusuhteita, koska tässä iässä (45-50 v.) ei enää uppouduta pelkästään uuteen kumppaniin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen 45v ja sinkku. Oma kokemus on, että moni viettää vapaa-ajan tiiviisti puolison tai uuden kumppanin kanssa, osa myös teinien harrastuksissa. Osa tutuista haluaisi nähdä vain arkisin päivällä, kai laittavat ne työpalavereiksi. Minä pienyrittäjänä en todellakaan voi.
Vierailija kirjoitti:
Sellaiset ihmiset tuntuvat ikäviltä, jotka heti alussa laittavat ystävät jollekin tärkeysjärjestyspaikalle. Että puolison kanssa vain olen viikonloppuna tai tällaiset asiat jaan ainoastaan sisaruksille. Heti laitetaan raja, minkä yli ystävä ei koskaan voi tulla. Eli valmiiksi päätetään, että ei anneta paljon sille ihmissuhteelle.
Se, että tuttavuus jää vain tuttavuudeksi tai ihmiset eivät vaikka vastaa viesteihin, on elämään kuuluvaa. Mutta miksi niin paljon tapahtuu tätä, sitä en ymmärrä. Ystävyyttä arvostetaan aika vähän.
Miksi pitäisi väkisin arvostaa, ellei kerran oikeasti arvosta? Rajat on monella, ja ihan syystä. Ei haluta ulkopuolisia omiin asioihin, ikinä ei ystävä korvaa perhettä. Saati nämä tyypit jotka haluaa perheenjäsenen asemaan ja melkein heti vielä, ne kannattaa blokata, tai niistä taatusti tulee ongelmia myöhemmin.
Sitä arvostaa mikä parantaa elämää. Ihan sama parku kun inkkeleillä, että miksi kauniit naiset ei päästä lähelle. Kun ne ei halua päästää, ja pitäisi ymmärtää ettei toisen puolesta voi päättää, vaikka kuinka itsellä olisi tarpeita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Arvot ovat tärkeintä ystävyyssuhteessa. Moni ystävyyssuhde katkeaa helposti myös toisen ystävän avio-/avoeroon. Ei kait koskaan aitoa ystävyyttä ole ollutkaan, jos ystävyyssuhde katkeaa siihen, kun toisesta tulee eron kautta esim. yksinhuoltaja. Tällöin ystävyyssuhde on ollut ehdollista, ja voimassa vain kahden ystävän välillä niin kauan kun molemmat ovat pysyneet avio/avosuhteissaan. Kun toinen eroaakin,ystävyyssuhde päättyy. Mitään aitoa ystävyyttä ei ehdollinen ystävyys voi milloinkaan olla. Aitoa ystävyyttä on todella vaikea löytää. Jos joku sellaisen on löytänyt, hän on todellinen onnenpekka. Aito ystävyys ei milloinkaan pääty toisen osapuolen eroon, lapsettomuuteen, yksinhuoltajaksi päätymiseen, sairastumiseen, konkurssiin tms. elämän suuriin muutoksiin.
Miten löydät ystävän, joka ei juorua sinusta? Niin, et mitenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suosittelen harrastuksia, sieltä löytyy samanmielisiä, samoista asioista kiinnostuneita ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen harrastuksia, sieltä löytyy samanmielisiä, samoista asioista kiinnostuneita ihmisiä.
Aika harvoin kenestäkään sydänystävän saa harrastuksen kautta, jos se harrastus ei satu olemaan erityisen sitova.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ikävä sanoa suoraan, mutta aika moni skippaa ystävälistalta ihmiset, joilla on pieniä lapsia.
Kaikki eivät kaipaa lapsista puhumista tai lasten seuraa. Huomasin itse aikanaan, että raskaudesta kertominen etäännytti jo osan kavereista. Monien kanssa emme enää nähneet lainkaan, kun sain lapsen. Eivät tulleet kylään, eivätkä enää ehdottaneet näkemistä.
Etsi muita perheellisiä esim. facebookryhmistä.
On huomattu skippaajat. Yksi "ystävä" lopetti välittömästi yhteydenpidon, kun meille syntyi ensimmäinen lapsi. Siis ei tullut edes kohteliaisuuskäynnille vastasyntynyttä moikkaamaan. Ikinä. Ihan kuin oltaisiin saatu isorokko eikä lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikävä sanoa suoraan, mutta aika moni skippaa ystävälistalta ihmiset, joilla on pieniä lapsia.
Kaikki eivät kaipaa lapsista puhumista tai lasten seuraa. Huomasin itse aikanaan, että raskaudesta kertominen etäännytti jo osan kavereista. Monien kanssa emme enää nähneet lainkaan, kun sain lapsen. Eivät tulleet kylään, eivätkä enää ehdottaneet näkemistä.
Etsi muita perheellisiä esim. facebookryhmistä.
On huomattu skippaajat. Yksi "ystävä" lopetti välittömästi yhteydenpidon, kun meille syntyi ensimmäinen lapsi. Siis ei tullut edes kohteliaisuuskäynnille vastasyntynyttä moikkaamaan. Ikinä. Ihan kuin oltaisiin saatu isorokko eikä lapsi.
Isorokonkin kanssa on helpompaa tavata ystäviään kuin vuonna 2022 lapsen kanssa. Olen jo vähän iäkkämpi naisihminen ja kun omat lapseni olivat pieniä, ihan hyvin sai vietyä jo parin kuukauden ikäisen vauvankin isovenhemmille hoitoon, jos halusi mennä ilman lasta ystäviään tapaamaan. Ja siihen aikaan isät ei vielä pahemmin lapsiaan hoitaneet. Nykyisin vauvan voisi jättää muutamaksi tunniksi isälleenkin, jos vain oikeasti haluaisi tavata ystäviään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikävä sanoa suoraan, mutta aika moni skippaa ystävälistalta ihmiset, joilla on pieniä lapsia.
Kaikki eivät kaipaa lapsista puhumista tai lasten seuraa. Huomasin itse aikanaan, että raskaudesta kertominen etäännytti jo osan kavereista. Monien kanssa emme enää nähneet lainkaan, kun sain lapsen. Eivät tulleet kylään, eivätkä enää ehdottaneet näkemistä.
Etsi muita perheellisiä esim. facebookryhmistä.
On huomattu skippaajat. Yksi "ystävä" lopetti välittömästi yhteydenpidon, kun meille syntyi ensimmäinen lapsi. Siis ei tullut edes kohteliaisuuskäynnille vastasyntynyttä moikkaamaan. Ikinä. Ihan kuin oltaisiin saatu isorokko eikä lapsi.
Isorokonkin kanssa on helpompaa tavata ystäviään kuin vuonna 2022 lapsen kanssa. Olen jo vähän iäkkämpi naisihminen ja kun omat lapseni olivat pieniä, ihan hyvin sai vietyä jo parin kuukauden ikäisen vauvankin isovenhemmille hoitoon, jos halusi mennä ilman lasta ystäviään tapaamaan. Ja siihen aikaan isät ei vielä pahemmin lapsiaan hoitaneet. Nykyisin vauvan voisi jättää muutamaksi tunniksi isälleenkin, jos vain oikeasti haluaisi tavata ystäviään.
Joo mutta onko normaalia, että ihminen jota on pitänyt ystävänään, häipyy kuvioista sinä päivänä kun toinen palaa synnäriltä kotiin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikävä sanoa suoraan, mutta aika moni skippaa ystävälistalta ihmiset, joilla on pieniä lapsia.
Kaikki eivät kaipaa lapsista puhumista tai lasten seuraa. Huomasin itse aikanaan, että raskaudesta kertominen etäännytti jo osan kavereista. Monien kanssa emme enää nähneet lainkaan, kun sain lapsen. Eivät tulleet kylään, eivätkä enää ehdottaneet näkemistä.
Etsi muita perheellisiä esim. facebookryhmistä.
On huomattu skippaajat. Yksi "ystävä" lopetti välittömästi yhteydenpidon, kun meille syntyi ensimmäinen lapsi. Siis ei tullut edes kohteliaisuuskäynnille vastasyntynyttä moikkaamaan. Ikinä. Ihan kuin oltaisiin saatu isorokko eikä lapsi.
Isorokonkin kanssa on helpompaa tavata ystäviään kuin vuonna 2022 lapsen kanssa. Olen jo vähän iäkkämpi naisihminen ja kun omat lapseni olivat pieniä, ihan hyvin sai vietyä jo parin kuukauden ikäisen vauvankin isovenhemmille hoitoon, jos halusi mennä ilman lasta ystäviään tapaamaan. Ja siihen aikaan isät ei vielä pahemmin lapsiaan hoitaneet. Nykyisin vauvan voisi jättää muutamaksi tunniksi isälleenkin, jos vain oikeasti haluaisi tavata ystäviään.
Joo mutta onko normaalia, että ihminen jota on pitänyt ystävänään, häipyy kuvioista sinä päivänä kun toinen palaa synnäriltä kotiin?
Jos on huonoja kokemuksia siitä, miten lapsen saanut uppoutuu omaan vauvakuplaansa, niin mielestäni on iha normaalia. Monet alkavat himmailemaan jo raskausaikana, vaikka raskaus ei ole mikään sairaus Kyllä baariin voi mennä ystävien kanssa vielä rv 39. Varsinkin nykyisin, kun minkä tahansa drinkin saa alkoholittomana eikä ravintoloissa ole vuosikausiin saanut edes tupakoida.
Itsellä sama ongelma mutta kaipa siitä voin syyttää itseäni kun ei liiemmin enää edes jaksa etsiä ihmistä elämäänsä, tulee jos on tullakseen. Muutenkin ollu vain pari läheistä ystävää elämän aikana ja mennään kuitenki 30puolella. Toisesta vaan erkaannuttiin kouluaikoina ja toiseen menin rakastuun niin piti laittaa välit poikki... Mielummin yksin kuin joskus ja jouluna juttelua "kaverien" kanssa. Onneks yksinkin voi nauttia ajastaan täällä:)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikävä sanoa suoraan, mutta aika moni skippaa ystävälistalta ihmiset, joilla on pieniä lapsia.
Kaikki eivät kaipaa lapsista puhumista tai lasten seuraa. Huomasin itse aikanaan, että raskaudesta kertominen etäännytti jo osan kavereista. Monien kanssa emme enää nähneet lainkaan, kun sain lapsen. Eivät tulleet kylään, eivätkä enää ehdottaneet näkemistä.
Etsi muita perheellisiä esim. facebookryhmistä.
On huomattu skippaajat. Yksi "ystävä" lopetti välittömästi yhteydenpidon, kun meille syntyi ensimmäinen lapsi. Siis ei tullut edes kohteliaisuuskäynnille vastasyntynyttä moikkaamaan. Ikinä. Ihan kuin oltaisiin saatu isorokko eikä lapsi.
Isorokonkin kanssa on helpompaa tavata ystäviään kuin vuonna 2022 lapsen kanssa. Olen jo vähän iäkkämpi naisihminen ja kun omat lapseni olivat pieniä, ihan hyvin sai vietyä jo parin kuukauden ikäisen vauvankin isovenhemmille hoitoon, jos halusi mennä ilman lasta ystäviään tapaamaan. Ja siihen aikaan isät ei vielä pahemmin lapsiaan hoitaneet. Nykyisin vauvan voisi jättää muutamaksi tunniksi isälleenkin, jos vain oikeasti haluaisi tavata ystäviään.
Joo mutta onko normaalia, että ihminen jota on pitänyt ystävänään, häipyy kuvioista sinä päivänä kun toinen palaa synnäriltä kotiin?
Jos on huonoja kokemuksia siitä, miten lapsen saanut uppoutuu omaan vauvakuplaansa, niin mielestäni on iha normaalia. Monet alkavat himmailemaan jo raskausaikana, vaikka raskaus ei ole mikään sairaus Kyllä baariin voi mennä ystävien kanssa vielä rv 39. Varsinkin nykyisin, kun minkä tahansa drinkin saa alkoholittomana eikä ravintoloissa ole vuosikausiin saanut edes tupakoida.
On normaalia, ei kiinnosta ne lapsijutut, eikä sillä just synnäriltä kotiutuneella muita ole. Se on ihan ymmärrettävää, mutta kun ei kiinnosta niin ei kiinnosta.
Minulla lapset ovat aikuisia. Lastenkaan kautta en onnistunut löytämään niitä aitoja sydänystäviä (/aitoa sydänystävää) itselleni. Tokikin olen kahden eri ystäväni lasten kummitäti. Molemmat kummilapseni ovat täysi-ikäisiä. Juu, kyllä lasten kautta sain yhteistyökumppaneita ja tuttavia, mutta en sydänystäviä. Eivät ne lapsipiirit (koulussa,harrastuksissa,jne.) aina todellakaan johda vanhempien ystävyyssuhteiden syntymiseen tai syvenemiseen. Yhteiset asiat eli ruuhkavuodet yhdistävät, mutta ei sen enempää. Toki monet vanhemmat ovat myös löytäneet kentän laidalta sydänystäviä. Se on ehdottoman hienoa. Itselleni ei näin valitettavasti käynyt.
Nyt tulee ehkä vähän erilainen kommentti. Oletko kokeillut rukoilla apua Jumalalta? Mä itse olen joskus näin tehnyt ja se on toiminut paremmin kuin mikään muu yksittäinen teko.
Tietysti Jumala voi vain ohjata ihmistä erilaisten tilaisuuksien äärelle, ihminen tekee lopulta työn itse. Mutta ilman Jumalan apua en olisi itse saanut oikeita ystäviä. Aidosti koen niin. Huomasin asian tosin vasta jälkikäteen.
Ymmärrän, jos joku pitää minua hölmönä tämän takia. En kailota asiaa pitkin kyliä, vaan pidän omana tietonani. Pakko nyt kuitenkin sanoa tästä, koska en ole kuullut kenenkään mainitsevan tätä vinkkiä täällä.
Mutta sen ihmisen mielessä on hätä, että mitä jos käy huonosti. Se on toki hyvä, jos sanot suoraan, että sulle on turha soitella. Osaa ihmiset sitten hakea tukea muualta.