Lue keskustelun säännöt.
Onko muita jotka ei osaa päättää koirarotua? Haluaisimme pienehkön seurakoiran mutta kaikki seurakoirarodut tuntuvat olevan järkyttävän sairaita :( On lyttykuonoja, tappijalkoja, selkäsairauksia, polvivikoja, sisäsiisteysongelmia, pahoja allergioita ....
16.06.2022 |
Ja hirveä määrä kaikkia muitakin sairauksia. Tuntuu ettei monetkaan kasvattajat piittaa muusta kuin rahasta, viis sairauksista. Eivätkä sekarotuiset ole tutkimusten mukaan yhtään sen terveempiä, periväthän ne samat sairausgeenit vanhemmiltaan. Lisäksi niitten pentutehtailua on ihan mahdotonta valvoa mitenkään.
Miten koiramaailma on mennyt tälläiseksi ? :( :(
Kommentit (352)
Mites venäjäntoyterrieri? On eloisa ja utelias, terrieritaustasta huolimatta myös nykyään seurakoira. Tosin on pieni ja pitkäraajainen, joten kannattaa yrittää hillitä, ettei hypi korkealta alas ettei tule murtumia, tämä tosin riskinä muillakin pienillä koirilla. Omasta mielestäni ei ole sellainen räksyttäjä kuin chihu, ja saattaa olla muihin pieniin rotuihin verrattuna terveempi (ei lyttykuohona ja hengitysvaikeuksia esim). Tämä vaatii tosin kunnon koulutuksen, pienestä koostaan huolimatta tuntee oman arvonsa ja helposti alkaa pomottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jackrussellinterrieri - ei ole jalostettu sairaaksi, löytyy lyhyt- ja pitkäjalkaista, sileä- ja karkeakarvaista, kaksi- tai kolmivärista ja kaikki menee rotumäärittelyn piiriin. On myös yksi pitkäikäisimmistä roduista, varmastikin juuri tuon jalostamattomuuden vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hanki sekarotuinen koira. "Kasvattaja" on usein täysjärkinen ihminen joka ei tuputa näyttelyitä tai rahasta koirasta tuhansia euroja.
Eipä 🤣 ihan pyydetään puhdasrotuinen hintaa.
Jos suvun terveys tiedetään, kannattaa maksaakin.
Hankkikaa tiibetinterrieri, niin i jatkosakaan tarvi miettiä rotuvalintaa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jackrussellinterrieri - ei ole jalostettu sairaaksi, löytyy lyhyt- ja pitkäjalkaista, sileä- ja karkeakarvaista, kaksi- tai kolmivärista ja kaikki menee rotumäärittelyn piiriin. On myös yksi pitkäikäisimmistä roduista, varmastikin juuri tuon jalostamattomuuden vuoksi.
En ole tavannut yhtään jackrusseliurosta, joka ei toisille uroksille räyhäisi. Ei tunnu olevan koirasosiaalinen rotu.
Oikeesti ihmiset, ei lapinkoira ole mikään seurakoira vaan käyttökoira. Nää on nyt näitä samoja, jotka hankki huskyn kaupunkioloihin ja ihmettelee kun se käy niin kierroksilla. Jos haluaa helpon lemmikin, niin ostakaa pehmolelu. Ne seurakoiratki kaipaa liikuntaa ennen kaikkea aktivointia, vaikka kuinka viihtyisivätkin sohvalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kauhean moni lättäkuonon omistaja täällä puolustelee valintaansa. Se, että just sun mopsillasi, cavalierilla, bostoninterrierillä, tiibetinspanielilla yms. ei ole ollut terveysongelmia ei poista sitä faktaa, että ko. rodut ovat hiton sairaita ja mielestäni syyllistyy välillisesti eläinrääkkäykseen jos nykytiedon valossa aikoo tällaisen ostaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jackrussellinterrieri - ei ole jalostettu sairaaksi, löytyy lyhyt- ja pitkäjalkaista, sileä- ja karkeakarvaista, kaksi- tai kolmivärista ja kaikki menee rotumäärittelyn piiriin. On myös yksi pitkäikäisimmistä roduista, varmastikin juuri tuon jalostamattomuuden vuoksi.
En ole tavannut yhtään jackrusseliurosta, joka ei toisille uroksille räyhäisi. Ei tunnu olevan koirasosiaalinen rotu.
Monet jackrussell nartutkin rähjää. Nykyään koiria on niin paljon, että nämä ei-koirasosiaaliset rodut alkavat ainakin kaupunkiympäristössä olla aika rasittavia. Ei sitä jatkuvaa räksytystä jaksa erkkikään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oikeesti ihmiset, ei lapinkoira ole mikään seurakoira vaan käyttökoira. Nää on nyt näitä samoja, jotka hankki huskyn kaupunkioloihin ja ihmettelee kun se käy niin kierroksilla. Jos haluaa helpon lemmikin, niin ostakaa pehmolelu. Ne seurakoiratki kaipaa liikuntaa ennen kaikkea aktivointia, vaikka kuinka viihtyisivätkin sohvalla.
Joo ihan sivullisena tekee pahaa kuunnella sitä korinaa ja rohinaa.
Millainen koulutettavuus tiibetinterriereillä on? Onko keskimääräisestä tibestä kaveriksi rallytokoon tai tokoon? Entä soveltuuko rotu kaverikoiratoimintaan? Onko luonne enemmän itämaisen itsenäinen ja itsepäinen vaiko yhteistyöhaluinen ja miellyttämishaluinen?
Minkä verran rodussa esiintyy arkuutta, terävyyttä tai aggressiivisuutta? Onko tibbe keskimäärin avoin ja rento vai varautunut ja varppeillaan oleva, ehkä vähän säikkykin? Entä ovatko ne kovin vilkkaita tai sähliä paimenkoiramaiseen tyyliin?
Mitkä ovat terveyspuolen tyypillisimmät ja yleisimmät ongelmat?
Irtoaako tiibetinterrierin pohjavilla normaaliin tapaan kuten vaikka pystykorvilla vai onko se harjattava ja kammattava föönin kanssa irti ennen kuin se muodastaa takkuja ja huopalönttejä samalla tavalla kuten monissa ns. allergiaystävällisemmissä roduissa? Turkkia en koe ongelmaksi sillä olen omistanut turkkirotuja, mutta tiibetinterrierin luonne mietityttää kun en tunne rotua ollenkaan. Tämä on varmasti yksi roduista joihin tulen tutustumaan jatkossa perusteellisimmin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jack Russell terve rotu. On pieni mutta jaksaa touhuta paljon. Tarvitsee liikuntaa ja älykkäänä koirarotuna myös muuta aktivointia. Ihan huippu pienien koirien kokoluokassa.
Luonteen kanssa niin ja näin. Ei ikinä lapsiperheeseen. Tosi monesti sanotaan "No lapset sitten vain täytyy opettaa käyttäytymään Russelin kanssa" No voi jee! Koirat yleensä pärjäävät lasten kanssa ilman mitään erillistä lapsien koulutusta. En tiedä varmaan yhtä terävää koirarotua kuin Jackrusselit ovat. Itse en siedä koirassa terävyyttä ollenkaan, joten siitä kannattaa olla tietoinen, jos sitä rotua miettii.
Paljon nähnyt russeleita, jotka ampuvat toiseen koiraan kiinni varoittamatta. Tosi kivoja seuralaisia koirapuistoissa... Samaa on kohdistunut myös lapsiin, "kun tämä meidän kaveri ei ole tottunut lapsiin".
Sori OT, mutta olen itse myös kokenut tuon päälle ampuvan russelin raivon. Tuntematon koira (jota omistajat piti joskus vieläpä irti) syöksyi selkäni takaa salamana, silmät punaisina 30kg+ sekarotuisen koirani kaulaan. Ilman minkäänlaista epäröintiä. Onneksi otti hampaillaan kiinni leveästä nahkapannasta, siihen jäi roikkumaan. Henki olisi voinut pienellä koiralla lähteä. Koskaan en ole nähnyt koiraa, jonka silmistä näkyy oikeasti noin se tappohalu. Kyse tietysti vain yhdestä kohtaamastani koirayksilöstä.
Mutta varsinaiseen kysymykseen: antaisin myös ääneni tiibetinterrierille, kooikerhondjelle, pinserille (sille tavalliselle eikä kääpiömallille) tai havannalle. Kaikki erilaisia luonteeltaan tosin, parhaitenhan asia selviää kasvattajia ja rodunomistajien koiria tapaamalla. Kyllä se oikea vielä löytyy!
Vierailija kirjoitti:
Oikeesti ihmiset, ei lapinkoira ole mikään seurakoira vaan käyttökoira. Nää on nyt näitä samoja, jotka hankki huskyn kaupunkioloihin ja ihmettelee kun se käy niin kierroksilla. Jos haluaa helpon lemmikin, niin ostakaa pehmolelu. Ne seurakoiratki kaipaa liikuntaa ennen kaikkea aktivointia, vaikka kuinka viihtyisivätkin sohvalla.
Itse olen sitä mieltä, ettei laiskojen ihmisten tulisi hommata minkäänlaista koiraa. Ihan hirveää koiralle, kun ulos viedään pikaisesti vaan pissalle, muuten kykitään sisällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jackrussellinterrieri - ei ole jalostettu sairaaksi, löytyy lyhyt- ja pitkäjalkaista, sileä- ja karkeakarvaista, kaksi- tai kolmivärista ja kaikki menee rotumäärittelyn piiriin. On myös yksi pitkäikäisimmistä roduista, varmastikin juuri tuon jalostamattomuuden vuoksi.
En ole tavannut yhtään jackrusseliurosta, joka ei toisille uroksille räyhäisi. Ei tunnu olevan koirasosiaalinen rotu.
Toisaalta miksi sen koiran pitäisi olla koirasosiaalinen jos tulee talouden ainoaksi koiraksi? Kouluttaa vaan niin, ettei lenkillä moikkailla toisia niin ei mitään ongelmaa. Meillä siis on kans koira joka ei siedä toisia uroksia, mutta ei ole mitään ongelmia sen kanssa kun pitää muut urokset loitolla. Ihmisille koira on todella kiltti.
Suhtaudun varauksella näihin, jotka sanovat koiraansa niin terveiksi, että ei tarvitse käydä eläinlääkärillä kuin rokotuksilla. Kaikki omistajat eivät tunnista koiran kipuoireita ja koirat yrittävät peittää ne parhaansa mukaan.
Varmasti niitäkin koiria on, mutta jos ei ole oikeita terveystodistuksia, niin asia on vain koiranomistajan sanan varassa.
Itse en ole ikinä päässyt koirien kanssa pelkillä rokotuksilla. Eläinlääkärillä on käyty hakemassa antibioottikuuri punkin puremaan ja tulehtuneeseen haavaan tassussa, sekä hammaskiven poistot. Iäkkäiltä koirilta on otettu verikokeita ja hampaita poistettu, sekä poistettu rasvapatti.
Vierailija kirjoitti:
Suhtaudun varauksella näihin, jotka sanovat koiraansa niin terveiksi, että ei tarvitse käydä eläinlääkärillä kuin rokotuksilla. Kaikki omistajat eivät tunnista koiran kipuoireita ja koirat yrittävät peittää ne parhaansa mukaan.
Varmasti niitäkin koiria on, mutta jos ei ole oikeita terveystodistuksia, niin asia on vain koiranomistajan sanan varassa.Itse en ole ikinä päässyt koirien kanssa pelkillä rokotuksilla. Eläinlääkärillä on käyty hakemassa antibioottikuuri punkin puremaan ja tulehtuneeseen haavaan tassussa, sekä hammaskiven poistot. Iäkkäiltä koirilta on otettu verikokeita ja hampaita poistettu, sekä poistettu rasvapatti.
Niin nuo kuulostaa ihan normaalin perusterveen koiran eläinlääkäritarpeilta. Vaikka varmaan on niitäkin onnekkaita jotka ei tosiaan ikinä tarvitse mitään. Meillä on koira käynyt eläinlääkärissä myös jokusen kerran, pentuna oli vatsaongelmia ja parit silmätulehdukset (ne loppui kun jätettiin naudanliha pois ruokavaliosta), vanhempana sitten pari kertaa hammaskivenpoisto. Yksi eturauhastulehdus. Aika vähällä on päästy. Tosin joka punkista ei ole tullut mieleenkään viedä eläinlääkäriin, niitähän tulee joka kesä monta kaikista karkotteista huolimatta.
Olen huomannut monesti saman. Koiran kipua tai muita oireita ei tunnisteta tai koiraa ei viedä eläinlääkäriin vaikka se olisi näkyvästi sairas. Kyllä pistää vihaksi sellainen eläimenpito. Osalla syynä varmaan rahattomuus, osalla silkka nuukuus, osalla myös selvä piittaamattomuus ja välinpitämättömyys.
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut monesti saman. Koiran kipua tai muita oireita ei tunnisteta tai koiraa ei viedä eläinlääkäriin vaikka se olisi näkyvästi sairas. Kyllä pistää vihaksi sellainen eläimenpito. Osalla syynä varmaan rahattomuus, osalla silkka nuukuus, osalla myös selvä piittaamattomuus ja välinpitämättömyys.
Kissan omistajat on vielä pahempia. Oikeasti on tullut vastaan niitä joiden kissa on lopettanut syömisen kokonaan, eikä silti viedä eläinlääkäriin. Kai ne vaan odottaa sitten että kissa kuolee nälkään tai jotain? Ihan noin välinpitämättömiä koiraihmisiä en sentään ole tavannut, vaikka on niitäkin varmaan.
Mites Italian Vinttikoira?
Kaunis, pieni, seurallinen ja ihmisrakas. On ollut seurakoirana jo antiikin Egyptissä, Faaraon hovissa.
On hypoallerginen, joten sopii kaikille.
Tykkää nukkua paljon, leikkiä parin päivän välein. Liikuntaa tarvitsee 3 kertaa päivässä. 1-3 korttelin verran. On koiraksi poikkeuksellisen helppohoitoinen.
Jonkin verran itsepäinen, rotupiirteenä haluaa mm. väkisin nukkua omistajan kanssa, saman peiton alla. En tosin koskaan edes yrittänyt vieroittaa siitä.
Ainoa terveyshaitta on se, että on koiraksi siro. Luut voi murtua jos hyppää korkealta.
Niin eikö lapinkoira ole käyttökoira, jota käytetään paimennuksessa. Luulisi tosiaan tarvitsevan paljon aktiviteettia.