Onko muita jotka ei osaa päättää koirarotua? Haluaisimme pienehkön seurakoiran mutta kaikki seurakoirarodut tuntuvat olevan järkyttävän sairaita :( On lyttykuonoja, tappijalkoja, selkäsairauksia, polvivikoja, sisäsiisteysongelmia, pahoja allergioita ....

Vierailija kirjoitti:

Mites venäjäntoyterrieri? On eloisa ja utelias, terrieritaustasta huolimatta myös nykyään seurakoira. Tosin on pieni ja pitkäraajainen, joten kannattaa yrittää hillitä, ettei hypi korkealta alas ettei tule murtumia, tämä tosin riskinä muillakin pienillä koirilla. Omasta mielestäni ei ole sellainen räksyttäjä kuin chihu, ja saattaa olla muihin pieniin rotuihin verrattuna terveempi (ei lyttykuohona ja hengitysvaikeuksia esim). Tämä vaatii tosin kunnon koulutuksen, pienestä koostaan huolimatta tuntee oman arvonsa ja helposti alkaa pomottaa.  

Anopilla on noita useampia, kyllä niistä aika paljon ääntä lähtee ja aivan joka kerta kun joku tulee ovesta sisään :) Melko terveitä tuntuvat tosiaan olevan verrattuna moniin muihin rotuihin. Ja tuo pomotushalu näkyy myös, muun muassa meidän ison labbiksemme suhteen. No, labbis onneksi viis veisaa pikkuterrierien räksytyksestä :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jackrussellinterrieri - ei ole jalostettu sairaaksi, löytyy lyhyt- ja pitkäjalkaista, sileä- ja karkeakarvaista, kaksi- tai kolmivärista ja kaikki menee rotumäärittelyn piiriin. On myös yksi pitkäikäisimmistä roduista, varmastikin juuri tuon jalostamattomuuden vuoksi. 

En ole tavannut yhtään jackrusseliurosta, joka ei toisille uroksille räyhäisi. Ei tunnu olevan koirasosiaalinen rotu. 

Toisaalta miksi sen koiran pitäisi olla koirasosiaalinen jos tulee talouden ainoaksi koiraksi? Kouluttaa vaan niin, ettei lenkillä moikkailla toisia niin ei mitään ongelmaa. Meillä siis on kans koira joka ei siedä toisia uroksia, mutta ei ole mitään ongelmia sen kanssa kun pitää muut urokset loitolla. Ihmisille koira on todella kiltti.

Esim siksi, että kerros-ja rivitaloissa nämä aiheuttavat naapureilla haittaa kun räksyttävät pihoilla ja parvekkeilla. Moni omistaja on ilmeisesti immuuni sille räksytykselle, mutta se ei tarkoita että muu naapurusto on.

Olen siis nähnyt vain muutaman tiibetinterrieri joskus kauan sitten, ja niiden perusteella muodostui mielikuva melko vaativasta rodusta ja luonteesta. Kyseiset koirat olivat suurimmaksi osaksi kuin leijonansieluisia, tulisia, ärhäköitä, teräviä. Yksi oli ihan hypervilkas, yksi oli arka havisija. Joku oli kyllä ihan kivan oloinen peruskoirakin. Nämä kaikki olivat ymmärtääkseni yhden kasvattajan koiria.

Mielikuvani rodusta ei siis ole kovin ruusuinen :D mutta netistä löytyvät rotuesittelyt vaikuttavat kieltämättä varsin kiinnostavilta, ja jos rodun terveyskin olisi suht hyvissä kantimissa niin ehdottomasti haluan rotuun tutustua paremmin :)

Onpa ollut paljon hyvää keskustelua, kiitos kaikille, ja lisääkin ajatuksia, kokemuksia ja ehdotuksia saa laittaa :)

Vierailija kirjoitti:

Mites Italian Vinttikoira?

Kaunis, pieni, seurallinen ja ihmisrakas. On ollut seurakoirana jo antiikin Egyptissä, Faaraon hovissa.

On hypoallerginen, joten sopii kaikille.

Tykkää nukkua paljon, leikkiä parin päivän välein. Liikuntaa tarvitsee 3 kertaa päivässä. 1-3 korttelin verran. On koiraksi poikkeuksellisen helppohoitoinen.

Jonkin verran itsepäinen, rotupiirteenä haluaa mm. väkisin nukkua omistajan kanssa, saman peiton alla. En tosin koskaan edes yrittänyt vieroittaa siitä.

Ainoa terveyshaitta on se, että on koiraksi siro. Luut voi murtua jos hyppää korkealta. 

Kuka ihme haluaa koiran, jolla luut voi murtua jos koira sattuu hyppäämään?

Amerikanrottaterrieri

Eikös italianvinttikoirilla ole ihan valtavasti sisäsiisteysongelmia? Yli puolella tai jotain?

Tanskalais-ruotsalainen pihakoira! Aivan hurmaava rotu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen rodun päättämistä mieti kuitenkin, onko sinulla halua ja aikaa viedä koira ulos seuraavat noin 15 vuotta, säässä kuin säässä, kolme kertaa päivässä. Onko sinulla taloudellisia resursseja maksaa ikääntyvän koiran eläinlääkärilaskut, niitä tulee rodusta riippumatta lähes kaikille koirille.

Minkälaisena näet oman elämäsi tästä noin 15 vuotta eteenpäin? Tuleeko koirasta tarpeeton, kun perheeseen syntyy lapsia? Tai jos olet jo lähellä eläkeikää, niin osaatko kuvitella itseäsi 75-vuotiaana ulkoiluttamassa koiraasi?

Se, että lapset kinuavat koiraa, ei koskaan ole syy hankkia koiranpentua.

Mieti ensin kaikkea tätä, ja vasta sitten rotua.

Pienen koiran ulkoilutus on todellisuudessa enimmäkseen kevyt ja melko pikainen happihyppely, piipahdus raittiissa ilmassa, ei sen kamalampaa minusta. Itse koiraa ottaessa tämän jaksamista pelkäsin, mutta en huomaa oikeastaan huomaa piipahtaneeni pihalla päivittäin kolmesti koiran kanssa muutaman vuoden. Perheelliset voivat vielä jakaa vastuuta rekusta, joten pieni vaiva. Verrattuna vaikkapa kissanhiekan haisteluun ja vaihtamiseen minusta vähäistä ja kissaakin voisin joskus harkita.

Yleinen väärinymmärrys on, että pieni koira tarvii vähän lenkkiä. Mäyräkoirakin saattaa mennä metsässä yli 30 kilometriä päivässä. Vaikka ajatellaan, että voi kun se on niin pieni, ei se tarvi paljoa liikuntaa. VÄÄRIN. Tarvii paljon liikuntaa siinä missä muutkin koirat. 

Labbiksen omistajana mun kokemus on just näin. Pienet koirat tarvitsee enemmän liikuntaa ja aktiviteettia. Mitä olen muita koiria seurannut, pienet on usein innokkaimpia tuohuamaan.

Meidän pallero on tyytyväinen ja hyväkäytöksinen kaikissa olosuhteissa. Jos sattuu kiireisempi viikko ja huonoa säätä, ulkoillaan vähemmän ja koira nukkuu pidempiä päikkäreitä. Kesällä mökillä pyörii pihalla päivät pitkät, mutta usein vaan torkkuu varjossa. Retkeillessä ja uusissa maastoissa innostuu ja jaksaa kyllä mennä hyvää vauhtia pitkäänkin. 

Se että rotukoirat ovat sairaampia kuin sekarotuiset johtuu vaan ja ainoastaan siitä että rotukoiria tutkitaan enemmin. En ole kuullut kenenkään sekarotuisen käyneen esim. luustokuvissa tai silmäpeilauksessa, sydämiä ei tutkita muuten kuin eläinlääkäri stetoskoopilla kuuntelee rokotuksen yhteydessä.

Jos rotukoiralla näkyy luustokuvissa D-lonkat, on se virallisesti sairas. Lonkat alkavat kuitenkin vaivaamaan vasta vanhuksena. Jos sekarotuisen lonkat alkavat vaivaamaan vanhuksena sitä pidetään vaan vanhuuden vaivana, asiaan kuuluvana jäykkyytenä tms. Eli rotukoira on sairas ja sekarotuinen "terve". Jos sekarotuinen olisi kuvattu 2-vuotiaana, olisi siellä taatusti jo näkynyt rakenteellinen ongelma.

Sama juttu silmissä, vanhana sokeutuvan sekarotuisen silmäsairaus olisi näkynyt jo aiemmin jos olisi tutkittu, paljain silmin ei silmäsairaudet nuorelta koiralta näy.

Welsh corgi pembroke

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mites Italian Vinttikoira?

Kaunis, pieni, seurallinen ja ihmisrakas. On ollut seurakoirana jo antiikin Egyptissä, Faaraon hovissa.

On hypoallerginen, joten sopii kaikille.

Tykkää nukkua paljon, leikkiä parin päivän välein. Liikuntaa tarvitsee 3 kertaa päivässä. 1-3 korttelin verran. On koiraksi poikkeuksellisen helppohoitoinen.

Jonkin verran itsepäinen, rotupiirteenä haluaa mm. väkisin nukkua omistajan kanssa, saman peiton alla. En tosin koskaan edes yrittänyt vieroittaa siitä.

Ainoa terveyshaitta on se, että on koiraksi siro. Luut voi murtua jos hyppää korkealta. 

Kuka ihme haluaa koiran, jolla luut voi murtua jos koira sattuu hyppäämään?

Kammottavaa, että joku pitää normaalina ulkoiluttaa koiraa 3 kertaa päivässä 1-3 korttelin verran.

Ulkoilu on koiralle paljon muutakin kuin vain tarpeiden tekoa. Silloin haistellaan muiden koirien viestit ja tutkitaan omaa reviiriä. Hajuaisti on koiran tärkein aisti ja sen käyttäminen tuo koiralle tyydytystä ja aktivoi.

Moni koira sopeutuu ja passivoituu vähäiseen tekemiseen arjessa, mutta se ei tarkoita etteikö niistä olisi liikkumaan enemmän. Koira on luotu liikkumaan ja hyvään koiranpitoon kuulu tarjota sitä.

Pientä koiraa ei kannata ottaa ainakaan kerrostaloon tai rivitaloon. Vain omakotitaloon. Ne ovat kovia räksyttämään, ja sellaista eivät naapurit yleensä kuuntele suosiolla. Eikä tarvitsekaan.

Isot koirat ovat lempeämpiä ja rauhallisempia..

Mulla ihana rescue. Kaksikin ollut. Terveitä ja halpoja ovat. Reccu rescuen kautta. Luotettava, suomalainen eläinsuojeluyhdistys. Pieniä koiria löytyy juuri ulkomailta. Aikuisen voi ottaa jos on koirakokemusta.

Islannin- tai shetlanninlammaskoira? nartut ovat molemmissa pienehköjä. Tosi mukavia myös luonteeltaan. 

Meillä oli todella kiltti ja terve (paitsi vanhana tuli sairauksia, joihin sitten kuoli) kiinanharjakoira. Tykkäsi pötkötellä ihmisten seurassa, kuitenkin innostui leikeistä myös, lähti lenkeille ilomielin - paitsi vesisateella pikapissalla ja takaisin sisään. 

Vierailija kirjoitti:

Welsh corgi pembroke

Eikö noista lähde ihan hemmetisti karvaa? 

Vierailija kirjoitti:

Oikeesti ihmiset, ei lapinkoira ole mikään seurakoira vaan käyttökoira. Nää on nyt näitä samoja, jotka hankki huskyn kaupunkioloihin ja ihmettelee kun se käy niin kierroksilla. Jos haluaa helpon lemmikin, niin ostakaa pehmolelu. Ne seurakoiratki kaipaa liikuntaa ennen kaikkea aktivointia, vaikka kuinka viihtyisivätkin sohvalla.

Ihan hyvin on mennyt meilläkin seurakoirana. Lenkitetään tietenkin ja jos on mahdollisuus, pidetään vapaana. Asutaan kerrostalossa, mutta meillä on oma pieni piha. Kesällä ollaan paljon mökillä, jossa koira saa olla vapaana. Käydään myös säännöllisesti metsälenkeillä ja koirapuistoissa. Räksyttää paljon vähemmän kuin terrierit ja spanielit. 

Vierailija kirjoitti:

Islannin- tai shetlanninlammaskoira? nartut ovat molemmissa pienehköjä. Tosi mukavia myös luonteeltaan. 

Toivottavasti kukaan ei ota noita ainakaan kerrostaloon. Kuinka paljon pentuja on edes saatavilla tästä islanninlammaskoirasta? Ei kuulosta ihan perusrodulta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikeesti ihmiset, ei lapinkoira ole mikään seurakoira vaan käyttökoira. Nää on nyt näitä samoja, jotka hankki huskyn kaupunkioloihin ja ihmettelee kun se käy niin kierroksilla. Jos haluaa helpon lemmikin, niin ostakaa pehmolelu. Ne seurakoiratki kaipaa liikuntaa ennen kaikkea aktivointia, vaikka kuinka viihtyisivätkin sohvalla.

Ihan hyvin on mennyt meilläkin seurakoirana. Lenkitetään tietenkin ja jos on mahdollisuus, pidetään vapaana. Asutaan kerrostalossa, mutta meillä on oma pieni piha. Kesällä ollaan paljon mökillä, jossa koira saa olla vapaana. Käydään myös säännöllisesti metsälenkeillä ja koirapuistoissa. Räksyttää paljon vähemmän kuin terrierit ja spanielit. 

Kaverin lapinkoira räksyttää tosi paljon. Aina on haukkumassa tarpeen tullen. Mulla on terrieri, joka ei hauku yhtään. En ole kertaakaan kuullut sen haukkuvan nyt kun aloin ajatella. Ei aavistustakaan miltä koirani haukkuminen mahdollisesti kuulostaa. 

Me saatiin tänä keväänä aivan ihana 8kg rescuekoira pienet kotia etsivät koirat facebook sivun kautta.