Onko muita jotka ei osaa päättää koirarotua? Haluaisimme pienehkön seurakoiran mutta kaikki seurakoirarodut tuntuvat olevan järkyttävän sairaita :( On lyttykuonoja, tappijalkoja, selkäsairauksia, polvivikoja, sisäsiisteysongelmia, pahoja allergioita ....

Sisäsiisteys on opetettavissa. Selkävaivat voivat johtua kun koiria revitään kaulapannassa liikaa tai pakotetaan pieni koira kulkemaan portaita-tämä vaikuttaa myös muihin niveliin ja pikkuisia lenkitetään liikaa tai liian kylmällä liian kauan. Mutta totta, rodullisia sairauksia on monilla, allergiset mm vaatii tarkan ruokavalion mutta näistä täytyy huolehtia, aivan kuin lapsista, ei koirakaan ilman hoivaa ja huolenpitoa pärjää. Toivottavasti löydätte kivan perheenjäsenen!

Vierailija kirjoitti:

Täällä on joillakin sota menossa paimenkoirista...

Oma mielipide kaikista käyttökoiraroduista on, että niille on pystyttävä tarjoamaan tekemistä, joka vastaa sitä niiden käyttötarkoitusta tai edes tekemistä, joka on muuta kuin peruslenkkeilyä.

Paimenkoira esimerkiksi voi muodostua todella rasittavaksi asuinkumppaniksi, jollei pääse purkamaan toimintatarmoaan johonkin rodunomaiseen tekemiseen. Toki yksilöissä on eroja. Kaikilla paimenilla ei ole paimennusviettiä, eikä kaikilla metsästyskoirilla metsästysviettiä.

Silti rodunvalinnan tulee aina lähteä siitä, mihin "käyttöön" koira otetaan. Jos halutaan seurakoira, rajataan ensin pois kaikki, paitsi seurakoirarodut. Sitten aletaan niiden joukosta etsiä sitä omia muita mieltymyksiä eniten vastaavaa.

Ap vaikuttaa erittäin fiksulta tulevalta koiranomistajalta! Harmi, että moni muu ei mieti tippaakaan, vaan ottaa koiran ulkonäön perusteella, vaikkapa huskyn kerrostaloon, koska "mä niin tykkään tollasista suden näköisistä koirista".

Juuri näin! Tosi hyvin sanottu. 

Vierailija kirjoitti:

Millainen koulutettavuus tiibetinterriereillä on? Onko keskimääräisestä tibestä kaveriksi rallytokoon tai tokoon? Entä soveltuuko rotu kaverikoiratoimintaan? Onko luonne enemmän itämaisen itsenäinen ja itsepäinen vaiko yhteistyöhaluinen ja miellyttämishaluinen?

Minkä verran rodussa esiintyy arkuutta, terävyyttä tai aggressiivisuutta? Onko tibbe keskimäärin avoin ja rento vai varautunut ja varppeillaan oleva, ehkä vähän säikkykin? Entä ovatko ne kovin vilkkaita tai sähliä paimenkoiramaiseen tyyliin?

Mitkä ovat terveyspuolen tyypillisimmät ja yleisimmät ongelmat?

Irtoaako tiibetinterrierin pohjavilla normaaliin tapaan kuten vaikka pystykorvilla vai onko se harjattava ja kammattava föönin kanssa irti ennen kuin se muodastaa takkuja ja huopalönttejä samalla tavalla kuten monissa ns. allergiaystävällisemmissä roduissa? Turkkia en koe ongelmaksi sillä olen omistanut turkkirotuja, mutta tiibetinterrierin luonne mietityttää kun en tunne rotua ollenkaan. Tämä on varmasti yksi roduista joihin tulen tutustumaan jatkossa perusteellisimmin.

Ap

Kiva, jos rotu kiinnostaa. Perustottelevaisia ovat ja monen kanssa harrastetaan nimenomaan rallytokoa. Toko on liian tosikkomaista tibbekoirakolle. Oppivat nopeasti, mutta eivät aina kestä toistoa ja voivat keksiä omiaan myös agilitykentillä.  Yleensä ovat ystävällisiä ja tulevat hyvin toimeen lasten kanssa, vieraita aikuisia kohtaan voivat olla varautuneita, mutta ei missään tapauksessa aggressiivisia eikä edes vihaisia. En sanoisi säikyiksi. Leikkisiä ovat vanhuuteen asti ja erittäin hauskoja ja ilmeikkäitä. Omani on sopivan itsenäinen eli ei seuraa vessaan tms, mutta on innokkaana mukana touhuamassa, kun lähdetään ulos tai kutsun sisällä leikkiin. Ei tarvitse jatkuvaa paapomista eli luonne on kyllä itsenäinen ennemmin kuin sählä, jota pitäisi koko ajan aktivoida.

Terveysasioista kannattaa lukea rotuyhdistyksen sivuilta. 

Turkki takuttaa ja huopaantuu, jos sitä ei hoida säännöllisesti, mikä käytännössä tarkoittaa lähes päivittäistä harjausta läpi. Pohjavilla ei siis irtoa itsestään vaan se pitää harjata takuttomaksi. Turkki on joko työläs tai todella työläs. 

Rotu on muutaman viime vuoden aikana yleistynyt, joten kannattaa huolellisesti selvittää pentueiden vanhempien taustat.

Jackrussel kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jack russelit on pikkukoirista kaikista terveimpiä, vielä parempi jos sekotettuna johonkin.

Meillä on Jackrusselin terrieri. Iloinen ja sosiaalinen rotu. Mitä enemmän ihmisiä ja koiria sekä puuhaa ympärillä niin tykkää. Todella kiltti, kun on otettu kunnolliselta kasvattajalta ja koulutettu pentuna. Vaatii paljon liikuntaa ja puuhastelu, mutta sopii hyvin perhekoiraksi omakotitaloon. Miksei kerrostaloonkin, kunhan keksii aktivointia ja harrastuksia. Tykkää olla mukana esim. pihahommissa. Voi olla voimakas metsästysvietti. Ihana rotu, tulee aina hyvä mieli, kun on niin iloinen.

Mä en ottais jackrusselia vaikka maksettaisi sen luonteen takia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä on joillakin sota menossa paimenkoirista...

Oma mielipide kaikista käyttökoiraroduista on, että niille on pystyttävä tarjoamaan tekemistä, joka vastaa sitä niiden käyttötarkoitusta tai edes tekemistä, joka on muuta kuin peruslenkkeilyä.

Paimenkoira esimerkiksi voi muodostua todella rasittavaksi asuinkumppaniksi, jollei pääse purkamaan toimintatarmoaan johonkin rodunomaiseen tekemiseen. Toki yksilöissä on eroja. Kaikilla paimenilla ei ole paimennusviettiä, eikä kaikilla metsästyskoirilla metsästysviettiä.

Silti rodunvalinnan tulee aina lähteä siitä, mihin "käyttöön" koira otetaan. Jos halutaan seurakoira, rajataan ensin pois kaikki, paitsi seurakoirarodut. Sitten aletaan niiden joukosta etsiä sitä omia muita mieltymyksiä eniten vastaavaa.

Ap vaikuttaa erittäin fiksulta tulevalta koiranomistajalta! Harmi, että moni muu ei mieti tippaakaan, vaan ottaa koiran ulkonäön perusteella, vaikkapa huskyn kerrostaloon, koska "mä niin tykkään tollasista suden näköisistä koirista".

Juuri näin! Tosi hyvin sanottu. 

Tämä, ettei mietitä tarpeeksi, voi johtua yksinomaan siitä, etteivät kaikki tiedä, mitä pitäisi miettiä! Aina hoetaan, että pitäisi ottaa selvää. Jos minun pitäisi ottaa selvää, mikä auto sopisi minulle parhaiten, en osaisi automaattisesti hakea oikeaa tahoa sen tiedon kaivamiseen (meillä ei siis mitään autoa). Koiran omistamiseen pitäisi olla ns. koiranajokortti. Ennenkuin saa ostaa koiran, pitäisi joku kysymyspatteri käydä läpi ja osata vastata kysymyksiin. Samassa voisi olla näitä perusasioita mietittäväksi. Ainakin annettaisi mahdollisuus oikeiden asioiden miettimiseen.

Vierailija kirjoitti:

Jackrussel kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jack russelit on pikkukoirista kaikista terveimpiä, vielä parempi jos sekotettuna johonkin.

Meillä on Jackrusselin terrieri. Iloinen ja sosiaalinen rotu. Mitä enemmän ihmisiä ja koiria sekä puuhaa ympärillä niin tykkää. Todella kiltti, kun on otettu kunnolliselta kasvattajalta ja koulutettu pentuna. Vaatii paljon liikuntaa ja puuhastelu, mutta sopii hyvin perhekoiraksi omakotitaloon. Miksei kerrostaloonkin, kunhan keksii aktivointia ja harrastuksia. Tykkää olla mukana esim. pihahommissa. Voi olla voimakas metsästysvietti. Ihana rotu, tulee aina hyvä mieli, kun on niin iloinen.

Mä en ottais jackrusselia vaikka maksettaisi sen luonteen takia.

Mulla on mielikuva noista pallohulluina väkkäröinä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä on joillakin sota menossa paimenkoirista...

Oma mielipide kaikista käyttökoiraroduista on, että niille on pystyttävä tarjoamaan tekemistä, joka vastaa sitä niiden käyttötarkoitusta tai edes tekemistä, joka on muuta kuin peruslenkkeilyä.

Paimenkoira esimerkiksi voi muodostua todella rasittavaksi asuinkumppaniksi, jollei pääse purkamaan toimintatarmoaan johonkin rodunomaiseen tekemiseen. Toki yksilöissä on eroja. Kaikilla paimenilla ei ole paimennusviettiä, eikä kaikilla metsästyskoirilla metsästysviettiä.

Silti rodunvalinnan tulee aina lähteä siitä, mihin "käyttöön" koira otetaan. Jos halutaan seurakoira, rajataan ensin pois kaikki, paitsi seurakoirarodut. Sitten aletaan niiden joukosta etsiä sitä omia muita mieltymyksiä eniten vastaavaa.

Ap vaikuttaa erittäin fiksulta tulevalta koiranomistajalta! Harmi, että moni muu ei mieti tippaakaan, vaan ottaa koiran ulkonäön perusteella, vaikkapa huskyn kerrostaloon, koska "mä niin tykkään tollasista suden näköisistä koirista".

Juuri näin! Tosi hyvin sanottu. 

Tämä, ettei mietitä tarpeeksi, voi johtua yksinomaan siitä, etteivät kaikki tiedä, mitä pitäisi miettiä! Aina hoetaan, että pitäisi ottaa selvää. Jos minun pitäisi ottaa selvää, mikä auto sopisi minulle parhaiten, en osaisi automaattisesti hakea oikeaa tahoa sen tiedon kaivamiseen (meillä ei siis mitään autoa). Koiran omistamiseen pitäisi olla ns. koiranajokortti. Ennenkuin saa ostaa koiran, pitäisi joku kysymyspatteri käydä läpi ja osata vastata kysymyksiin. Samassa voisi olla näitä perusasioita mietittäväksi. Ainakin annettaisi mahdollisuus oikeiden asioiden miettimiseen.

Nykyään ei mikään ole helpompaa kuin tiedon löytäminen. Jollei ole mitään käsitystä autoista/koirista/akvaariokaloista -mitä ikinä onkin hankkimassa- voi tehdä juuri niin kuin ap teki ja kysyä jollain keskustelupalstalla, mikä asia x minulle näillä spekseillä parhaiten sopisi.

Ihan yhtä lailla moni, joilla on ennestään kokemusta koirista, joutuu miettimään asioita, jos on vaikkapa vaihtamassa rotua tai ottamassa ihka ensimmäistä ikiomaa koiraa. Ei se tieto kenelläkään valmiiksiasennettuna ole, että mikä rotu olisi itselle sopivin, vaan sitä lähdetään hakemaan netistä, kirjoista, koiratapahtumista...

Kaikella ystävyydellä, mutta jos on niin laiska/kiireinen, ettei viitsi/ehdi tehdä taustatutkimusta, on liian laiska/kiireinen omistamaan koiraa.

Villakoirissa mietityttää ne luonteet ja tietyt terveyshuolet. Mutta ehdottomasti aion tutustua villiksiinkin perusteellisemmin.

Iso plussa villakoirissa on niiden älykkyys, koulutettavuus ja yhteistyöhaluisuus. Tykkään kun koira on helposti motivoitavissa ja nauttii työskennellä ihmisen kanssa. Mitään bordercollieta en kuitenkaan tarvitse. Villakoirissa suorastaan mietin ovatko ne kenties jo liiankin vilkkaita, aktiivisia tai toiminnantarpeisia itselleni? Tykkään että koira osaa myös olla rauhassa. Monihan kuvaa villakoiraansa väsymättömän toiminnantarpeiseksi... että 10 km lenkin jälkeen koiraa on väsytettävä vielä temppujen tekemisellä tai haistelutehtävilla. En kaipaa sellaista, minulle riittäisi vähempikin. Tykkään kyllä harrastella koiran kanssa, opettaa sille temppuja, teettää hajutunnistustehtäviä, harjoitella rallytokoakin, mutta loppumatonta toimintatarmoa tai yleistä häslyyttä en koiralta toivo. Sellaiset piirteet koirassa ihan hengästyttävät!

Myös sellainen hermoheikko silmät pullottaen räkyttävä hammastelija olisi kauhistus! Niitäkin valitettavasti villakoirissa näkyy. Eihän sellainen pelkojen täyttämä elämä ole herkkua koiralle itselleenkään.

Mutta tasapainoinen, luonteeltaan normaali villakoira on varmasti kyllä upea koira. Pyrin ehdottomasti tämän kesän aikan tutustumaan kunnolla myös villakoiriin :)

Ap

Vierailija kirjoitti:

Sekarotuinen rescue koira.

Maksat ensin lähteissä reippaan summan siitä, että saat tunnevammaisen mositun koiran, jonka perimästä voi löytyä ihan mitä vaan ja ulkomaan tuonneista lisäksi reippaasti loisia tai muita tauteja. Vain siksi, että joku pahimmillaan on pöllinyt sen kadulta tienatakseen tuonnista rahaa hyväuskoiselta hölmöltä. 

Sitten olet ongelmissa, kun se koira ei taustansa vuoksi sopeudu normaalielämään vaan vahtii haukkuu tai käy muiden päälle aiempien kokemustensa vuoksi.  

Todellakaan koiraa ei pidä ottaa säälistä, eikä hankkia ehdoin tahdoin vaikeuksia elämäänsä ja läheisilleen. 

Vierailija kirjoitti:

Suomen pystykorva ei ole iso. Mutta se haukkua räksyttää, en tiedä voiko sitä edes kouluttaa hiljaiseksi. Ja on myös aktiivinen koira joka vaatii touhuamista. Mutta pienehkö ja terve rotu.

Kyllä sen voi kouluttaa hiljaiseksi, MUTTA se on metsästyskoira, eikä yksikään asiallinen kasvattaja myy pentua vain seurakoiraksi.

Aikuisen kodinvaihtajan, joka ei ole toiminut metsällä, voi saada, mutta sen opettaminen olemaan räksyttämättä taajamassa on sitten ihan eri juttu kuin pennun.

Yksi vaihtoehto olisi ehkä Kiinan harjakoira. Kallis, mutta tietääkseni allergisoimaton ja kiva seurakoira. Kallis kylläkin.

Millainen bichon frisejen tilanne on tänään? Onko niillä paljon käyriä etujalkoja tai selkäsairauksia? Polvi- ja ristiside vaivoja taitaa ainakin riittää mitä olen ymmärtänyt.

Entä muut sairaudet? Onko suurimmalla osalla koiria jotain jatkuvasti hoidettavia sairauksia vai ovatko sairaat koirat vähemmistöä jos mietitään kantaa vaikkapa noin 5-7 -vuotiaana?

Oppiiko kiinanharjakoirat sisäsiisteiksi, tai siis millä prosentilla ne oppii? 20%, 50%, 90%?

Russelit on kivoja, mutta virtaa on oikeasti prkleesti eli jos et saa sitä päivän aikana väsytetty hän rallittaa yön ympäri kämppää( eli et saa itse nukutuksi.) Russeli vaatii aidon oikeasti aktiivisen perheen, joka väsyttää sitä koiraa aktiivisesti, muuten on tuhoja ja turhautumista tiedossa.

Minulle koirarotu olisi jo täysin selvä, mutta eihän sitä tähän huusholliin voi ottaa kun olen nyt jatkuvasti menossa työn vuoksi. Korona-aikana olisi ollut aikaa mutta onneksi en ottanut.

Ääni Tiibetinspanielille 😍 meillä nyt kuusivuotias tyttötipsu eikä mitään sairauksia tai ongelmia muutenkaan ole ollut. Turkki pitkä mutta suht helppohoitoinen, tykkää lapsista ja ylipäänsä ihmisistä. Iloinen, leikkisä ja rakastaa rapsutusta. Ei vaadi pitkiä lenkkejä mutta jaksaa kyllä hurjan pitkiä matkoja jos itse tykkäät lenkkeillä. Ottaisin koska tahansa toisen jos mies innostuisi 😅

          Meillä on tiibetinterrieri tyttö.

 Hän tuli meille pitovaikeuksien vuoksi.   Myös yksinolon arkuutta hänellä oli,    myös jonkin verran eroahdistusta.  Olemme selvinneet hienosti nämä arvokkaat lähes kolme vuotta yhdessä.

          Ensimmäiseksi autosta noustuamme,  esitimme hänelle kodin ja tutkimme kotimme piha-alueet.   Myös aivan heti  tartuin hihnavetämisen pysäyttämiseen,   yksinkertaisesti  vain pysähtymällä ja taas pysähtymällä,    jos koira innostui vetopuuhiin.  Miten nopeasti hän ymmärsikään idean.

        Sisäpisuttelut loppuivat,    kun pääsimme sinuiksi  ja tutustuimme toisiimme. 

Kehun koiraamme paljon ja kannustan.  Ihmettelemme perhosia ja pupujussien vierailuja.

 Oma koiramme on  reviiriuskollinen,   muutamaa poikkeusta lukuunottamatta.   Mutta  kauas ei silloinkaan lähdetty,   vain tuohon metsän tuntumaan supikoiran tuoksuja  ihmettelemään. Ihan pieneksi hetkeksi.

 Turkki on runsas, jos sen pitää sellaisena.   Myös työläs,  jos turkin rakenne on helposti takkuuntuva.

Itse kevennän tibbemme turkkia aika-ajoin.  Joskus  todella lyhyeksikin.  - Käytän myös alusvillanpoistajaa.  Senkin käytön oppii helposti.

  Aiempaa kokemusta ei tiibetinterrieristä ole.   Oma koiramme on osoittautunut helpoksi sen suhteen,   että ylimääräsiä ei kiinnosta pureskella, ei sähköjohtoja, kenkiä tai muutakaan  sopimatonta.   Pureskellaan vain  mukavia, omia pureskeltavia.    

Arvelisin tiibetinterrierien olevan uskollisia perheelleen.  Ainakin meidän koiramme on.

Villakoirien terveysjutuista mua mietityttää erityisesti luusto- ja nivelvaivojen yleisyys. Kuvaustuloksia on aika vähän mutta sairaita yksilöitä tuntuu olevan aika paljon? Vai olenko vaan sattunut törmätä lenkeillä epätavallisen moneen nivel- ja luustovaivaiseen yksilöön?

Toinen mikä mua mietityttää on se kun villakoiria sanotaan usein nirsoiksi. En usko että terve koira olisi ikinä nirso (pl. urosten hormonihöyryilyt yms). Minusta on vaarallista jos joku epäterve ominaisuus ikäänkuin hyväksytään rodun ominaisuudeksi tyyliin "villakoirat on nirsoja". Sairaudet pääsevät yleistymään ja ilmeisesti niin on jo erilaisten vatsa- ja suolistosairauksien ja ruoka-allergioitten kanssa päässyt käymäänkin?

Ja kun nirsoja, erikoisruoalla eläviä koiria käytetään jalostukseen, saattavat seuraavan ja sitä seuraavan sukupolven ongelmat vaatiakin erikoisruoan lisäksi jo jatkuvia lääkityksiä ja muita hoitoja. Jos aina auttavatkaan. Ei ole hääviä koiran eikä omistajan elämä kun mikään ruoka ei sovi ja vatsa on jatkuvasti kuralla tai kurkkua korventaa ainainen närästys. Ja kouluta ja harrasta siinä sitten koirasi kanssa kun se rassukka ei pysty edes makupaloja syödä. Tästä on omakohtaistakin kokemusta aiemman koirani kanssa ja voin sanoa että surkeaa on niin koiralle kuin itsellekin.

Villakoirille yleisinä sairauksina mainitaan JTO:ssa myös virtsakiteet, cushingit, addisonit ja muut. Mutta kuinka yleisiä nämä oikeasti ovat? Harmillisen harva villakoiran omistaja näyttää vastanneen noihin yhdistyksen terveys- ja luonnekyselyihin joten niitten tuloksistakaan on aika vaikea saada kunnon käsitystä.

Ap

Ap unohda ainakin metsästysrodut (onneksi vaikuttaa että näin olet tehnytkin), vaikka yleisesti ottaen liioittelemattomien ulkonäköjen vuoksi ovatkin melko terveitä. En ymmärrä näiden ehdottamista "tavallisiin" metsästystä harrastamattomiin kotiin. Eihän hintelälle mummollekaan ehdoteta malinoisia, joten miksi metsästysrotuja tyrkytetään seurakoiriksi?

Vierailija kirjoitti:

Sisäsiisteys on opetettavissa. Selkävaivat voivat johtua kun koiria revitään kaulapannassa liikaa tai pakotetaan pieni koira kulkemaan portaita-tämä vaikuttaa myös muihin niveliin ja pikkuisia lenkitetään liikaa tai liian kylmällä liian kauan. Mutta totta, rodullisia sairauksia on monilla, allergiset mm vaatii tarkan ruokavalion mutta näistä täytyy huolehtia, aivan kuin lapsista, ei koirakaan ilman hoivaa ja huolenpitoa pärjää. Toivottavasti löydätte kivan perheenjäsenen!

Itseasiassa mm. lunnikoira ja oliko italianvinttikoira ovat "tunnettuja" siitä, että eivät todennäköisesti opi sisäsiisteiksi tai se kestää useita vuosia ja on silloinkin puutteellinen.