Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Liian helppo parisuhde?
16.06.2022 |
Ongelmani on siis otsikon mukainen. Epäilen jatkuvasti omia tunteitani kun kaikki tuntuu menevän hyvin nykyisen kumppanin kanssa. Aiemmat parisuhteeni ovat olleet todella työläitä ja edestakasin soutamista huopaamista, jatkuvaa ahdistusta ja riitelyä. Näissä suhteissa tunteet kuitenkin tuntuneett suurilta, mietin onko tämä johtunut vaan siitä kun olen ollut nuorempi ja epävarmempi, tehnyt kaikkeni kumppanin eteen omankin hyvinvoinnin kustannuksella ja joutunut "taistelemaan" suhteen eteen. Nyt kun olen löytänyt kumppanin kenen kanssa arki rullaa, viihdymme yhdessä ja mies on kaikinpuolin sitä mitä aiemmilta kumppaneilta toivoin niin tuntuu etten tunne enää yhtä voimakkaasti. Olenkohan tullut kyyniseksi vai voiko johtua siitä, että olen ollut niin epänormaaleissa suhteissa, että nyt tämä kaikinpuolin hyvä suhde tuntuukin oudolta? Osaako kukaan samaistua?
Kommentit (63)
Tuo on normaali parisuhde. Yritä olla sen arvoinen, äläkä ala tyhjästä kehittämään draamaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos kommentista. Ärsyttää, että pohdin nyt tällaisia ja keksimällä keksin kaikkea miksi tämä nyt ei varmaan ole kunnon suhde.
Mun siskolla on tuo sama ongelma, on ollut hankalissa suhteissa ja silloin aina toivonut, että asiat olisivat helpompia ja tasaisempia, sitten kun on löytänyt kumppanin jonka kanssa elämä rullaa sujuvasti, eikä mitään erityisiä ongelmakohtia ole ollut, niin tylsistyy ja kaipaa miestä "jossa on haastetta". Eipä kai tuohon auta kuin se, että oma ajatusmaailma jotenkin muuttuisi tai löytäisi juuri sopivan kumppanin, joka on just prikulleen sopivasti helppo ja haastava yhtäaikaa.
Olen kuitenkin sen ikäinen jo (35-vuotias), että kaipaisin sellaista tasaista parisuhdetta enkä mitään raastavaa ollaanko tässä nyt suhteessa vai eikö olla. Mies on huumorintajuinen, komea, kohtelee minua kuin kukkaa kämmenellä ja muistaa merkkipäivät sekä järjestää yhteistä ohjelmaa, kaikkea sitä mitä toivonutkin ja nyt sitten epäröin :(
No jos on päässyt elämässä liian helpolla, on aikaa tehdä ongelmia sinne missä niitä ei ole. Kuten aloituksesta huomaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Klassinen jännäpoika syndrooma. Kun päässyt jännän makuun ei osaa olla normaalissa suhteessa. Yleensä tämä päätyy siiten, että "tylsä" (lue: kunnollinen) mies heivataan menemään ja sitten ollaan itku silmässä turvakodissa, kun piti saada niitä suuria tunteita.
Tähän jännäpoika asiaan haluan kommentoida, että suhteeni eivät ole ollut väkivaltaisia. Ennemminkin sellaista, että toinen osapuoli ei ehkä ole ollut yhtä sitoutunut parisuhteeseen vaan elänyt omaa elämää ja itse tehnyt kaiken parisuhteen eteen. Nyt tilanne on se, että kumppani panostaa myös suhteeseen niin tuntuu jotenkin erkoiselta, epäilen jatkuvasti toisen tunteita, että voiko todella tuntea näin ja odotan pettymystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tähän jännäpoika asiaan haluan kommentoida, että suhteeni eivät ole ollut väkivaltaisia. Ennemminkin sellaista, että toinen osapuoli ei ehkä ole ollut yhtä sitoutunut parisuhteeseen vaan elänyt omaa elämää ja itse tehnyt kaiken parisuhteen eteen. Nyt tilanne on se, että kumppani panostaa myös suhteeseen niin tuntuu jotenkin erkoiselta, epäilen jatkuvasti toisen tunteita, että voiko todella tuntea näin ja odotan pettymystä.
Ei jännäpoika aina olekaan fyysisesti väkivaltainen. Mutta väkivaltaa se on henkinenkin väkivaltaa. Sitä ei välttämättä vaan tunnista, jos on jännäpojan lumoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko ap sun isä alkoholisti? Olen huomannut, että usein alkoholisti-isän tyttäret hakeutuvat huonojen miesten seuraan, alitajuntaisesti se tuo heille turvallisuuden tunnetta.
Pohdin tässä olenko itse muuttunut ihmisenä vai enkö ole tarpeeksi rakastunut kun en enää tunne sellasta rakkauden paloa kun nuorempana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Henkistä väkivaltaa entiset kumppanini ovat kohdistaneet minuun, sen olen vasta jälkikäteen tajunnut. Isäni ei ole alkoholisti, mutta minulla on jostain syystä suuri tarve koittaa "korjata" ihmisiä, joilla ongelmia ja uuvun tässä toki itse.
-Ap
Onko täällä muita, jotka ennen ovat laittaneet parisuhteen kaiken edelle, mutta nykyisin vähän hälläväliä asenne, koska oletat, että suhde tulee kuitenkin päättymään eroon? En halua ajatella näin :((
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkä mallin sait kotoa? Kokeile terapiaa. Parisuhteen pitäisi auttaa jaksamaan elämää, eikä olla mikään energiaa syövä taistelutanner.
Ahdistus ja draama on sulle normaalia ja siksi tuttua ja turvallista. Vierastat sen takia tasaista hyvää suhdetta. Lue kiintymysmalleista.
Christiiina kirjoitti:
Onko ap sun isä alkoholisti? Olen huomannut, että usein alkoholisti-isän tyttäret hakeutuvat huonojen miesten seuraan, alitajuntaisesti se tuo heille turvallisuuden tunnetta.
Ei tuo päde pelkästään alkoholismiin, vaan kaikkiin tapauksiin, jossa kodin tunneilmapiiri on ollut epäterve.
Vierailija kirjoitti:
No jos on päässyt elämässä liian helpolla, on aikaa tehdä ongelmia sinne missä niitä ei ole. Kuten aloituksesta huomaa.
Ap nimenomaan EI ole päässyt helpolla. Hän assosioi uhan tunteen normaaliksi ja turvalliseksi, mikä kielii vakavista ongelmista lapsuudenkodissa. Kuulostaako se susta ihan normaalilta? Itse olet pumpulissa kasvanut kun et tuota ymmärrä.
Vierailija kirjoitti:
Ahdistus ja draama on sulle normaalia ja siksi tuttua ja turvallista. Vierastat sen takia tasaista hyvää suhdetta. Lue kiintymysmalleista.
Tämä voi tosiaan olla taustalla. Olen tottunut siihen, että parisuhteessa on pääasiassa huono olla, hyvät hetket tuntuvat sitten erityisen hyvältä. Nyt ei tule tuota vuoristorataa kun suhteessa on pääosin hyvä olla.
Alue: Aihe vapaa
up