Lue keskustelun säännöt.
Liian helppo parisuhde?
16.06.2022 |
Ongelmani on siis otsikon mukainen. Epäilen jatkuvasti omia tunteitani kun kaikki tuntuu menevän hyvin nykyisen kumppanin kanssa. Aiemmat parisuhteeni ovat olleet todella työläitä ja edestakasin soutamista huopaamista, jatkuvaa ahdistusta ja riitelyä. Näissä suhteissa tunteet kuitenkin tuntuneett suurilta, mietin onko tämä johtunut vaan siitä kun olen ollut nuorempi ja epävarmempi, tehnyt kaikkeni kumppanin eteen omankin hyvinvoinnin kustannuksella ja joutunut "taistelemaan" suhteen eteen. Nyt kun olen löytänyt kumppanin kenen kanssa arki rullaa, viihdymme yhdessä ja mies on kaikinpuolin sitä mitä aiemmilta kumppaneilta toivoin niin tuntuu etten tunne enää yhtä voimakkaasti. Olenkohan tullut kyyniseksi vai voiko johtua siitä, että olen ollut niin epänormaaleissa suhteissa, että nyt tämä kaikinpuolin hyvä suhde tuntuukin oudolta? Osaako kukaan samaistua?
Kommentit (63)
Nainen kaipaa tunteita ja tuoksuja ja satunnaisia kurituksia
mies54v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen varsin tasainen luonne, parisuhdemateriaalia. Uusi miesystäväni sanoi, että hänestä tuntuu, etten välitä, koska en saa mustasukkaisuuskohtauksia, hauku ja huuda, kuten exänsä teki. Minä en edes pysty sellaiseen. Kai se liittyy jotenkin aivojen palkitsemisjärjestelmään, kuten joku tuossa kirjoittikin.
Minullekin on nykyinen kumppani sanonut, että tuntuu etten välitä kun toimin noin. En siis saa enää mitään kohtauksia, mutta tämä johtuu siitä etten tunne oloani mitenkään uhatuksi ja luotan häneen 100% tai oletan näin. Ajattelen, että välitän, mutta välillä mietin mistä johtuu etten enää käyttäydy noin, ehkä se on sitä aikuistumista? Ymmärrän ettei ketään voi omistaa ja kaikki riehuminen turhaa.
-ap
Minäkään en tunne mustasukkaisuutta. Olen vakituisessa suhteessa mutta en pidä puolisoani itsestäänselvyytenä. Ajattelen että hänen on itse haluttava olla kanssani. En halua elää sellaisen ihmisen kanssa joka ei olisi onnellinen ja kukoistaisi kanssani. Jos on joku toinen jonka kanssa hän on onnellisempi, on molempien kannalta parempi että lähtee.
Mä luulen, että koska sun aivot ovat tottuneet tietynlaiseen tapaan elää ja tuntea parisuhteissa, nyt susta tuntuu "tyhjältä" kun se ei olekaan sitä samaa, tuttua ja tavallaan turvallista - eli vuoristorataa.
Aivot kun ovat siitä typerä elin, että ne halajavat kaiken vanhat käytös-, tunne-, ja ajatusmallit takaisin, vaikka ne olisivat kärsimystä tuottavia. Pari tuossa jo taisi mainita noista aivojen palkitsemisjärjestelmistä.
Ja ehkä tunnet jonkun puuttuvan, jos sinulle ei ole nyt ketään, ketä "korjata" samalla tavalla?
Tai sitten et vain ole mieheen rakastunut, kuin pitäisi?
Tai sitten olen masentunut/ahdistunut ja burn outissa? Silloin tunteet voivat kadota. Minulla käynyt näin, vaikka rakastan miestäni suuresti - en vain ole kyennyt kokemaan burn outissa sitä tunnetta, kuten en oikeastaan mitään muutakaan. Mutta olen silti tiennyt että häntä rakastan, eikä se ole käytöstäni muuttanut häntä kohtaan.