Lue keskustelun säännöt.
Liian helppo parisuhde?
16.06.2022 |
Ongelmani on siis otsikon mukainen. Epäilen jatkuvasti omia tunteitani kun kaikki tuntuu menevän hyvin nykyisen kumppanin kanssa. Aiemmat parisuhteeni ovat olleet todella työläitä ja edestakasin soutamista huopaamista, jatkuvaa ahdistusta ja riitelyä. Näissä suhteissa tunteet kuitenkin tuntuneett suurilta, mietin onko tämä johtunut vaan siitä kun olen ollut nuorempi ja epävarmempi, tehnyt kaikkeni kumppanin eteen omankin hyvinvoinnin kustannuksella ja joutunut "taistelemaan" suhteen eteen. Nyt kun olen löytänyt kumppanin kenen kanssa arki rullaa, viihdymme yhdessä ja mies on kaikinpuolin sitä mitä aiemmilta kumppaneilta toivoin niin tuntuu etten tunne enää yhtä voimakkaasti. Olenkohan tullut kyyniseksi vai voiko johtua siitä, että olen ollut niin epänormaaleissa suhteissa, että nyt tämä kaikinpuolin hyvä suhde tuntuukin oudolta? Osaako kukaan samaistua?
Kommentit (63)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehdottomasti haluaisin tämän suhteen onnistuvan! Haaveissa oli perheenlisäyskin, mutta ei tässä kunnossa olevana kannata lisääntyä.
-Ap
No ei todellakaan kannata lisääntyä, jos pääkoppa ei ole kunnossa ja yritää etsiä ongelmia, kun niitä itse asiassa ei ole. Menehän nyt sinne terapiaan selvittämään pääsi.
Ehkä terapiaan mentävä selvittämään miksi käyttäydyn näin ja miksi en vaan voi nauttia onnesta nyt kun sellainen suotu.
Hyvän, rakastavan ja tasapainoisen suhteen ei kuulu olla vaikea.
Päässäni on siis vaan kieroon kasvanut kuvitelma, että hyvä parisuhde vaatii hirveästi työtä ja vuodatettuja kyyneleitä :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Narskut on kuulemma alussa ihannepuolisoita ja haluavat sitoutua. Ehkä saat vielä jännitystä suhteeseen kun mies alkaa mitätöidä ja kontrolloida ihan yhtäkkiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen kuitenkin sen ikäinen jo (35-vuotias), että kaipaisin sellaista tasaista parisuhdetta enkä mitään raastavaa ollaanko tässä nyt suhteessa vai eikö olla. Mies on huumorintajuinen, komea, kohtelee minua kuin kukkaa kämmenellä ja muistaa merkkipäivät sekä järjestää yhteistä ohjelmaa, kaikkea sitä mitä toivonutkin ja nyt sitten epäröin :(
Epäröit, koska kyseessä on kaikesta "ihanuudestaan" huolimatta väärä mies. Sun täytyy saada omaksesi MIES, eikä mikään turhanpäiväinen tossukka.
Vierailija kirjoitti:
Hyvän, rakastavan ja tasapainoisen suhteen ei kuulu olla vaikea.
Helppo parisuhde.
Se onkin sit seuraava kysymys, miten parisuhde pysyy vitaalisena kun tulee ikää.
Minä 4 - kymppisenä miehenä haluisin vaihtaa oman 4- kymppiseni, 25-vuotiaaseen vitaaliseen naiseen !
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
ei siinä ole muuta kuin se, että kiinnostunut mies osoittaa toiminnallaan olevansa alemmalla tasolla kuin ne jännikset joita ei voisi vähempää kiinnostaa.
Heh, niin totta! Deittailin aikani erästä akateemista tutkijatyyppiä, jonka vaihdoin välittömästi hävittäjälentäjään, kun sellainen tuli oikeasti kohdalle. Ap:lla on sama ongelma, eli ukkonsa on unettavan tylsä ja ennalta-arvattava. Ei jatkoon.
Ukko ei ole unettavan tylsä eikä ennalta-arvattava, mietin masennuksenkin mahdollisuutta kun en oikein tunne mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sulla voi olla jokin epävakaa tai määrittelemätön psykologinen ongelma.
Näen asian omasta näkökulmastani eri lailla. Seurustelin nuorena pojan kanssa, joka alkoi jossain vaiheessa antaa helposti periksi kaikessa minulle. Tunsin kuten ap ja lähdin lätkimään. Löysin miehen, joka pisti välillä vastaankin ja opetti, etten saa tahtoani kaikessa läpi. Yhdessä oltu nyt 32 vuotta ja still going strong. Eli minä ainakin kaipasin ihmistä, joka asettaa tarvittaessa rajat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suosittelen terapiaa ja nimenomaan sinulle.
Eikö kenelläkään muulla tällaista ongelmaa?
Vaistosi kertoo että mies on piilosika jätät sen heti.