Tarvitseeko mielestänne esim. lääkärin, sairaanhoitajan tai psykoterapeutin olla empaattinen?

Jossain määrin kyllä, mutta liiasta empatiasta voi olla jopa haittaa työssä jaksamisen kannalta.

Vierailija kirjoitti:

Jossain määrin kyllä, mutta liiasta empatiasta voi olla jopa haittaa työssä jaksamisen kannalta.

Tämä on totta. Itse halusin eläinlääkäriksi, mutta en lähtenyt alalle koska olisin pillittänyt varmaan enemmän kuin ne omistajat kun näkisin pahasti kipeän eläimen.

Kyllä asiallinen käytös riittää, mutta mieluummin asioin empaattisen lääkärin tai sairaanhoitajan kanssa. Psykoterapeuteista ei ole kokemusta.

Empatialla voi saada aikaan potilaan käyttäytymisessä muutoksen parempaan suuntaan, ja sanon tämän potilaana ihan kokemuksesta. Mitään överiä en empatiassakaan sietäisi, vaan asiat pitää kuitenkin sanoa suoraan. Kertoa, että tässä on nyt ongelma ja tämä on pielessä, mutta potilasta halveksimatta ja arvostelematta, kannustavasti.

Työ kuormittaa liikaa, jos on empaattinen. Paska työ, mutta onneksi palkka tulee säännöllisesti tilille.

No jos koko toipumisen pohja on terapeutin ja asiakkaan välille syntyvä suhde niin empatiasta on apua. Ja huom on eri asia ilmaista empatiaa asiakkaalle ja kuormittua asiakkaan asioista kohtuuttomasti niin että jaksaminen menee. Tunnetyötaitoja täytyy ammattilaisen hankkia ja harjoitella.

Myös jos on liian "empaattinen", voi auttaja olla aika raskas sille auttajallekin. On vaikeaa olla toiselle hyödyksi, jos asiakkaan asiat menee auttajan liiveihin liiaksi.

Tarkoitan tällä sitä, että ylenpalttisen empaattinen auttaja ei välttämättä ole se paras ja taitavin auttaja. Voi jopa luoda riippuvuussuhteen asiakkaan ja itsensä välille, koska se tuntuisi tyydyttävän kumpaakin. Sen sijaan, että autettava tulisi oikeasti autetuksi.

Kyllä, tietyssä määrin ja tilanteesta riippuen. Valitettavasti ainakaan lääkäreillä tämä taito ei juuri koskaan ole riittävä. Esimerkiksi saattohoidossa tarvitaan paljon empatiaa, jota ei tosiaan riittävästi löydy useimmilta lääkäreiltä eikä hoitajilta.

Asiallisuus ja kyky esittää sanomansa niin, että sanoman vastaanottaja ymmärtää sekä myös huomioi siinä sanomassaan myös sen, ettei loukkaa vastaanottajaa.

Viestintätaidot ja asiallisuus!

Nuo ovat riittävää empatiaa. No, empatiahan tarkoittaa sitä, että ymmärtää ja huomioi vastaanottajan tilanteen. 

Vierailija kirjoitti:

Myös jos on liian "empaattinen", voi auttaja olla aika raskas sille auttajallekin. On vaikeaa olla toiselle hyödyksi, jos asiakkaan asiat menee auttajan liiveihin liiaksi.

Tarkoitan tällä sitä, että ylenpalttisen empaattinen auttaja ei välttämättä ole se paras ja taitavin auttaja. Voi jopa luoda riippuvuussuhteen asiakkaan ja itsensä välille, koska se tuntuisi tyydyttävän kumpaakin. Sen sijaan, että autettava tulisi oikeasti autetuksi.

Empatiahan tarkoittaa sitä, että ymmärtää toisen ihmisen tilanteen, vaikkei välttämättä siihen sympaattisesti asennoidukaan.

Miten voi mennä liiallisuuksiin empatiassa?

Mielellään kyllä, mutta ei se minulta mikään ehdoton vaatimus ole. Tärkeintä on juuri ammatillinen osaaminen ja asiakkaan asiallinen kohtelu. Saan ihan riittävästi empatiaa muiltakin ihmisiltä.

No kyllä asioin mieluummin empaattisen kuin tunnekylmän sote-alan ammattilaisen kanssa. Ja ihan normaali empatia ja tunteideni ja ajatusteni ymmärtäminen riittää, en todellakaan kaipaa mitään liiallista sääliä ja voivottelua.

Moni tuntemani hoitoalan ihminen oikein ylpeilee sillä, kuinka tyly osaa olla tavallisille ihmisille. Luonteensa puolesta sopisivat paremmin lihanleikkaajiksi, mutta ei taideta huolia sinnekään kun pitäisi pärjätä ihmisten kanssa edes jotenkin.

Kyllä mulle riittää, ettei päin näköä vittuilla. Joiltakin ei onnistu sekään.

Ei. Parhaat kirurgitkin on psykopaatteja.

Ehdottomasti oltava empaattinen.pelkkä hyvät tekniset yms ei riitä.sama koskee myös hoitajia

Psykt on maksettu kuuntelija. Empatia olisi teennäistä. En tosin muutenkaan usko niihin.

Vierailija kirjoitti:

Ei. Parhaat kirurgitkin on psykopaatteja.

Ei haittaa potilasta, jos kirurgi tekee työnsä hyvin.

Psykiatria on eri asia. Aivan kammottavia "ammattilaisia" tavannut. Sairastuin psyykkiseen traumaan väkivallan seurauksena. Sitä ennen olin kuin kuka tahansa.

Hyvin vähän on psykiatrian puolella esim sh:a jotka malttaa piilottaa ilkeytensä. Siinä olis kasvun paikka työntekijöillä.

Harvoja ketkä kuuntelee potilaan tapausta ja pohtii auttavia vastauksia, on tosi vähän.

minusta jos ihmisellä ei ole empatia kykyä hent pitäisi eristää ja laittaa psykiatriseen hoitoon. työmaailma olisi vihoviimeinen paikka.

Lääkärin ei tarvitse olla kovin empaattinen, koska häneltä saa kovaa dataa terveydentilasta eikä sitä pidä lievennellä. Hoitsut on niitä jotka antavat tukea.

Ei välttämättä, mutta toimenkuva ja potilaat (varsinkin psykoterapeutilla) voi valikoitua sen oman persoonallisuuden mukaan.

Olen itse terapeutti ja minulle on vahvuus se, että olen enemmän analyyttinen kuin empaattinen. Olen ollut tätä koko aikuisikäni myös koskien omaa ajatus- ja tunnemaailmaani, en ole koskaan niin ottanut sitä vakavasti vaan seuraillut mitä päässä kulkee kuin joku muurahaistutkija, kiinnostuneena mutta ilman mitään huolta tyyliin "ahdistusta, kauheaa, ongelma, tästä pitää päästä eroon heti!" Olen vaan miettinyt että mikä sen reaktion triggeröi ja millaisia kehon mekanismeja ja ajatusmalleja aktivoitui, jotta tuntemus syntyi.

Minulla käy asiakkaita, jotka kyseenalaistaa koko elämänsä ja olemassaolonsa merkityksenkin, ja ei, en minä hyppää sinne kuoppaan mukaan kärsimään, vaan pysyn kaiken sallivana mutta aina rauhallisena kuten vaikka vastaanottohuoneeni tila: ei sekään estä mitään ajatuksia tai tunteita esiintymistä tilassaan eikä se järkyty mistään. On myös asiakkaita, jotka haluaisivat kovasti säälihuomiota, mutta usein siihen peliin lähteminen vain vahvistaa minäkuvaa, joka ei edistä asiakkaan tavoitteita elämässään. Minun tieni on pysyä ratkaisukeskeisenä. Ei, et sinä ole huono tai läpikotaisin sopimaton tähän maailmaan, mutta sinulla on nyt näitä ongelmia, joita lähdetään purkamaan tutkituilla menetelmillä.