Tarvitseeko mielestänne esim. lääkärin, sairaanhoitajan tai psykoterapeutin olla empaattinen?

Vierailija kirjoitti:

Ei nyt välttämättä erityisen empaattinen, mutta ei sitä myöskään tarvitsisi ilkeillä ja piikitellä asiakkailleen ja purkaa esim. yksityiselämänsä huolia ja murheita heihin.

Ei tarvitsisi ei, mutta heikompaan purkaminen on helpompaa.

huomaa että moni ei ole ollut tekemisissä empatia kyvyttömän ihmisen kanssa.

ihminen jolla ei ole kykyä empatiaan on kuin eläin se ei koe mitään kun satuttaa toista ja saattaa tehdä sen ihan yks kaks ilman mitään ymmärrettävää syytä.

, - - ,

Vierailija kirjoitti:

huomaa että moni ei ole ollut tekemisissä empatia kyvyttömän ihmisen kanssa.

ihminen jolla ei ole kykyä empatiaan on kuin eläin se ei koe mitään kun satuttaa toista ja saattaa tehdä sen ihan yks kaks ilman mitään ymmärrettävää syytä.

Empatiakyvytön ja epäempaattinen eivät tarkoita välttämättä samaa. Epäempaattinen ei ole välttämättä empatiakyvytön, mutta ei vain tunne tai osoita empatiaa (ainakaan useimpia) muita ihmisiä kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

huomaa että moni ei ole ollut tekemisissä empatia kyvyttömän ihmisen kanssa.

ihminen jolla ei ole kykyä empatiaan on kuin eläin se ei koe mitään kun satuttaa toista ja saattaa tehdä sen ihan yks kaks ilman mitään ymmärrettävää syytä.

En nyt välttämättä täysin empatiakyvyttömien kanssa, mutta ainakin sellaisten kanssa jotka ovat olleet itseäni kohtaan tylyjä ja tunnekylmiä.

Eikös se ole ihan tutkittu juttu, että sote-alalle hakeutuu paljon keskimääräistä narsistisemman luonteen omaavia henkilöitä, jotta he voivat saada valtaa "heikompiinsa"? Ei toki päde kaikkiin, varmasti alalla on paljon myös lämpimiä ja ystävällisiä yksilöitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

huomaa että moni ei ole ollut tekemisissä empatia kyvyttömän ihmisen kanssa.

ihminen jolla ei ole kykyä empatiaan on kuin eläin se ei koe mitään kun satuttaa toista ja saattaa tehdä sen ihan yks kaks ilman mitään ymmärrettävää syytä.

Empatiakyvytön ja epäempaattinen eivät tarkoita välttämättä samaa. Epäempaattinen ei ole välttämättä empatiakyvytön, mutta ei vain tunne tai osoita empatiaa (ainakaan useimpia) muita ihmisiä kohtaan.

aloituksessa puhuttiin empaattisuudesta. moni puhuu empaattisuuden puuttumisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Myös jos on liian "empaattinen", voi auttaja olla aika raskas sille auttajallekin. On vaikeaa olla toiselle hyödyksi, jos asiakkaan asiat menee auttajan liiveihin liiaksi.

Tarkoitan tällä sitä, että ylenpalttisen empaattinen auttaja ei välttämättä ole se paras ja taitavin auttaja. Voi jopa luoda riippuvuussuhteen asiakkaan ja itsensä välille, koska se tuntuisi tyydyttävän kumpaakin. Sen sijaan, että autettava tulisi oikeasti autetuksi.

Empatiahan tarkoittaa sitä, että ymmärtää toisen ihmisen tilanteen, vaikkei välttämättä siihen sympaattisesti asennoidukaan.

Miten voi mennä liiallisuuksiin empatiassa?

Kyllä empatia voi olla liiallista.

"Ai perseilit sitten. Kyllä minä ymmärrän, että sinun täytyi tehdä niin, minkä sinä sille voit, sinulla kun on vaikeaa. Joo kyllähän siinä samalla vahinkoakin aiheutit, mutta ymmärrän silti sinun kantasi."

Tätä on nähty, kun halutaan olla yliempaattista ja tukea toista ihan kaikessa, niin hyvässä kuin pahassakin. Mitäs luulet, jatkaako tuo perseilijä käytöstään vai muuttaa sitä, kun noin kannustettiin?

Ei välttämättä, mutta asiallinen ja ystävällinen tulee olla. Asiakkaiden kiusaaminen ei ole oikein.

Sopivassa määrin, mutta ei liikaa. Loppujen lopuksi he tekevät kuitenkin vain työtään saadakseen elantonsa. Liiallinen empatia voi heikentää heidän jaksamistaan eikä se välttämättä myöskään hyödytä asiakasta, ainakaan pidemmällä tähtäimellä.

Jos lääkäri noudattaa vain lakia ja säännöksiä, ne eivät ole empaattisia lähtökohtaisesti aina, pitäisi ottaa huomioon inhimilliset tekijät siitä huolimatta. Manipuloivuus alalla (oli sitten hoitaja tai lääkäri) ei ole hyvä asia, koska se ei lisää hyvää vointia. Asiakas tietää itsekin mikä voisi parantaa vointia, kun on vaihtoehdot tai myöhemmin tulee joku ratkaisu muualta mieleen.

Vierailija kirjoitti:

Eikös se ole ihan tutkittu juttu, että sote-alalle hakeutuu paljon keskimääräistä narsistisemman luonteen omaavia henkilöitä, jotta he voivat saada valtaa "heikompiinsa"? Ei toki päde kaikkiin, varmasti alalla on paljon myös lämpimiä ja ystävällisiä yksilöitä.

Näin valitettavasti on. Eivät tee sitä useinkaan tietoisesti. Leipiintyvät ja tympiintyvät pahasti koska mitään edellytyksiä kestää muiden ongelmia ja pahaa oloa ei alunperinkään ollut. "Auttamaan" ja terapoimaan on päädytty mm. siksi ettei pystytä auttamaan itseä (joten mukavampi keskittyä päsmäröimään muiden elämää) ym. kieroutunutta. Minkäänlaista ammatillisuutta ei koskaan pääse syntymään.

Pitäisi olla empaattinen, mutta harva valitettavasti on. Olen itsekin saanut muutaman kerran pahan mielen mm. lääkärin vastaanotolla. Mutta läheiseni sairasti jokin aika sitten parantumatonta syöpää, ja se tapa millä lääkärit ja osa hoitajista asiasta puhuivat, miten käyttäytyivät, esittivät kysymyksiä jne. oli suoraan sanoen aivan järkyttävää. Ajattelin silloin, että nuo ihmiset ovat totaalisesti väärällä alalla. Samoin toivon, että en ikinä joudu itse potilaana noiden "hirviöiden" käsiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei välttämättä, mutta toimenkuva ja potilaat (varsinkin psykoterapeutilla) voi valikoitua sen oman persoonallisuuden mukaan.

Olen itse terapeutti ja minulle on vahvuus se, että olen enemmän analyyttinen kuin empaattinen. Olen ollut tätä koko aikuisikäni myös koskien omaa ajatus- ja tunnemaailmaani, en ole koskaan niin ottanut sitä vakavasti vaan seuraillut mitä päässä kulkee kuin joku muurahaistutkija, kiinnostuneena mutta ilman mitään huolta tyyliin "ahdistusta, kauheaa, ongelma, tästä pitää päästä eroon heti!" Olen vaan miettinyt että mikä sen reaktion triggeröi ja millaisia kehon mekanismeja ja ajatusmalleja aktivoitui, jotta tuntemus syntyi.

Minulla käy asiakkaita, jotka kyseenalaistaa koko elämänsä ja olemassaolonsa merkityksenkin, ja ei, en minä hyppää sinne kuoppaan mukaan kärsimään, vaan pysyn kaiken sallivana mutta aina rauhallisena kuten vaikka vastaanottohuoneeni tila: ei sekään estä mitään ajatuksia tai tunteita esiintymistä tilassaan eikä se järkyty mistään. On myös asiakkaita, jotka haluaisivat kovasti säälihuomiota, mutta usein siihen peliin lähteminen vain vahvistaa minäkuvaa, joka ei edistä asiakkaan tavoitteita elämässään. Minun tieni on pysyä ratkaisukeskeisenä. Ei, et sinä ole huono tai läpikotaisin sopimaton tähän maailmaan, mutta sinulla on nyt näitä ongelmia, joita lähdetään purkamaan tutkituilla menetelmillä. 

Nostan hattua ja ihan kirjoituksesi perusteella näin ei-psykologiaa opiskelleen näkökulmasta tämä kuulostaa siltä, miten loogisesti ajatellen useimpien ongelmiin "pitäisi" pureutua. Toki varmasti on poikkeustapauksia (lapset, voimakkaat traumatapaukset), jotka ovat sitten oma lukunsa. Analyyttinen lähestymistapa ei ole sama asia kun tunne kylmyys, mutta uskoisin monille olevan enemmän hyötyä juuri tuosta kuvailemasi kaltaisesta lähestymistavasta sen sijaan, että terapia toteutetaan jonkinlaisena jatkuvana myötäelämisenä ja vertaistukena itsesäälissä vellomiseen.

Minä taas toivoisin terapeutilta nimenomaan empatiaa ja myötäelämistä (en tarkoita itsesäälissä vellomista), ihan aidosti nähdyksi ja kuulluksi tulemista. Sitä, että terapeutti oikeasti välittää, vaikkakin tekee sen vain työn puolesta.

Analysoida, pohtia ja etsiä ratkaisuja osaan itsekin - jopa rasittavuuteen asti.

Vierailija kirjoitti:

Mielellään kyllä, mutta ei se minulta mikään ehdoton vaatimus ole. Tärkeintä on juuri ammatillinen osaaminen ja asiakkaan asiallinen kohtelu. Saan ihan riittävästi empatiaa muiltakin ihmisiltä.

Kivat sulle, mutta sitten meille tosi yksinäisille tuo empaattisuus on tosi, tosi tärkeää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jossain määrin kyllä, mutta liiasta empatiasta voi olla jopa haittaa työssä jaksamisen kannalta.

Tämä on totta. Itse halusin eläinlääkäriksi, mutta en lähtenyt alalle koska olisin pillittänyt varmaan enemmän kuin ne omistajat kun näkisin pahasti kipeän eläimen.

Empatiakyky ja tunteellisuus menevät tässä viestissä (kuten joissain muissakin) sekaisin.

Voi olla empaattinen mutta jämäkkä. Se että sairaan eläimen tai ihmisen näkeminen tekee sinut niin surulliseksi, ettet kykene toimimaan, ei ole empatiaa vaan tunteellisuutta, joka on oikeastaan itsekästä. Minä ja minun tunteeni.

Empaattinen ymmärtää, että toinen kärsii, ja haluaa tehdä voitavansa kärsimysten lievittämiseksi. Empatia vaatiikin välillä jämäkkyyttä, jos toinen ei ymmärrä omaa parastaan.

Miten tunteellisuus on itsekästä? En ymmärrä.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se empatia on tärkeää. Ja korostuu sen mukaan mitä haavoittuvammassa asemassa potilas on. Vaikka olisi niitä läheisiä joilta saa tukea jne, voi silti voi olla todella tärkeää että hoitohenkilökunta osoittaa myös empatiaa; sitä hoitotyötä tehdessään. Usein potilas voi esim kokea olevansa muiden armoilla.

Minusta empatian voiman huomaa herkästi esim siinä kun menen potilaan luokse, ja hän on valmiiksi esim kiukkuinen, itkuinen tms. Ehkä aiempi hoitaja/lääkäri ei ole kuunnellut tms ja potilas kokee silloin herkästi turvattomuutta joka voi nousta pintaan eri tavoin. Tässä tilanteessa kun osoittaa ihmiselle empatiaa niin lähes aina hän leppyy/ rauhoittuu hyvin nopeasti.

Myös aikuisen kiukun alla on aina joku muu syy tai tunne, ihan niinkuin lapsillakin. Kun hän tulee empaattisesti kuulluksi ja kohdelluksi niin olo helpottaa.

T. Sh

Ihana kirjoitus, kiitos tästä <3

Vierailija kirjoitti:

Kyllä empatia voi olla liiallista.

"Ai perseilit sitten. Kyllä minä ymmärrän, että sinun täytyi tehdä niin, minkä sinä sille voit, sinulla kun on vaikeaa. Joo kyllähän siinä samalla vahinkoakin aiheutit, mutta ymmärrän silti sinun kantasi."

Tätä on nähty, kun halutaan olla yliempaattista ja tukea toista ihan kaikessa, niin hyvässä kuin pahassakin. Mitäs luulet, jatkaako tuo perseilijä käytöstään vai muuttaa sitä, kun noin kannustettiin?

Empatia on sitä, että osaa asettua toisen asemaan. Että jos minulla olisi samat lähtökohdat ja elämänkokemukset, olisin myös voinut päätyä "perseilemään", koska en muuta osannut. Empatia ei tarkoita, että hyväksyy pahat teot, esim. vahingon aiheuttamisen toisille.

Lääkärien ja terapeuttien vatimuksiin ei kuulu empatia (ammatti valitaan rahasta), ja kai sairaanhoitajaksikin pääsee suoraan lukiosta tai ammiksesta, jos keskinkertaiset kirjoutukset tai 3/3 ammiksesta; muutoin pitää logiikkaa käyttäen läpäistä empatiatkin.

Kyllä. Asiakkaan kokemusten kannalta parhaita on ne, jotka suhtautuu asiakkaan tilanteeseen empaattisesti. Empaattisuus ei ole synonyymi työssä kuormittumisen kanssa. Voi olla empaattinen ja silti suhtautua asiakkaaseen puhtaasti asiakkaana ilman, että jonkinlainen kanssa kärsijä asiakkaalle.