Mitä peruskoulun ainetta ilman olisit selvinnyt tähänastisesta elämästäsi mainiosti?

Kaikki paitsi ruotsi oli hyödyllistä. Se valtava määrä aikaa mikä piti tuhlata tuon täysin turhan asian (silloin jo tiedossa että täysin turhaa) opetteluun..

Koulun tarkoitus on varastoida lapset, jotta äidit saadaan talouden käyttövoimaksi. Ei sen tarkoitus ole olla varastomaterialle hyödyllinen. Toinen tarkoitus oli ainakin 80-luvulla tarjota kunniallinen suojatyöpaikka rouville, jotta perheeseen saatiin lisätuloja. Kunnon leipäopettajia, kutsumusta ei ollut kyllä kenelläkään.

Koululiikunnasta oli paljon enemmän haittaa kuin hyötyä. Olen surkea joukkuepeleissä, joten minut valittiin viimeisenä joukkueisiin ja sain haukut huonosta osallistumisesta. Tämä onnistui aiheuttamaan inhon kaikkea liikuntaa kohtaan. Onneksi teini-iässä tajusin, että liikkua voi yksinkin.

Tämmöiset ketjut ovat puhdasta idiotismia.

Se, ettet koe oppineesi esimerkiksi kässässä mitään tällä hetkellä hyödyllistä, ei tarkoita, ettet olisi oppinut. Kaikilla tunneilla olet oppinut tulemaan paikalle ajoissa, tekemään läksyt, työskentelemään ohjeiden mukaan ja toisten kanssa. Siellä kässässä olet harjoitellut muksuna mittaamista, saksien käyttöä, saanut harjoitusta hienomotoriikassa, oppinut uusia sanoja kuten virkata tai pirtanauha.

Sitten aikuisena pidetään itsestään selvänä, että osataan, eikä muisteta niitä tuhansia toistoja, joita vanhempien ja opettajien johdolla on tehty arkisten taitojen eteen.

Vierailija kirjoitti:

Kuvaamataito! Myös ruotsi on täällä itäisessä Suomessa täysin turha.

No et sä venäjääkään tarvitse sen enempää. Ainakaan enää.

Vierailija kirjoitti:

Liikuntatunnilla tapahtuivat pahimmat kiusaamiskokemukseni. Ilman niitä olisin voinut elää. Myös uskonto oli yhtä tyhjän kanssa, ainakin nyt kun tiedän, ettei jumalaa ole.

Todista väitteesi.

Vierailija kirjoitti:

Kuvaamataide. Tarvitseeko sen kummemmin edes perustella.

Hah olet vain kateellinen niille ketkä osaa piirtää ja maalata ja luoda asioita!

Ehdottomasti koululiikunta. Jäänyt vain vahva kammo joukkueurheilulajeihin.

Vierailija kirjoitti:

Koululiikunnasta oli paljon enemmän haittaa kuin hyötyä. Olen surkea joukkuepeleissä, joten minut valittiin viimeisenä joukkueisiin ja sain haukut huonosta osallistumisesta. Tämä onnistui aiheuttamaan inhon kaikkea liikuntaa kohtaan. Onneksi teini-iässä tajusin, että liikkua voi yksinkin.

Oma liiksanopeni oli pesäpallohullu. Olin tosi notkea, kuntoni oli loistava, harrastinkin liikuntaa, mutta liikuntanumeroni oli  surkea kun en osunut palloon enkä saanut sitä kiinni. Olin tietysti aina se viimeiseksi joukkueeseen pakolla otettava.

Meni muutama vuosi ja silmälääkäri ihmetteli näköäni tutkiessaan, miten vaikeaa pallopelien on täytynyt minulle olla koulussa kokonaan ilman stereonäköä, sitä stereonäköä ei siis minulla ole koskaan ollut. Olisi tehnyt mieli lähettää sille vanhalle liikuntaopettajalle kopio epikriisistä.

Vierailija kirjoitti:

Ketjua seuratessa minusta vaikuttaa siltä, että moni ei ehkä tiedosta, mitä kaikkea koulussa oikeasti on tullut opittua. Koulumuistoissa erottuvat helposti ikäviltä ja turhilta tuntuvat asiat, kuten kirkkohistoria tai kielioppi, ja jälkikäteen voi tuntua siltä, että koko opetus oli yhtä sijamuotojen ja paavien pänttäämistä. Hyödylliset asiat ovat huomaamatta painuneet säilömuistiin ja ne on opittu niin, ettei oppimistilannetta jälkikäteen edes muista. Yllättävän moni on sanonut, ettei oppinut vaikkapa historian tunneilla mitään ja että kaikki historiaan liittyvä tieto on hankittu muuta kautta. Tätä minun on esimerkiksi vaikea ihan kirjaimellisesti uskoa.

Tämä on niin totta ja lapsen muisti lyhyt. Esimerkiksi minun ysiluokkalainen oppilaani vastasi kyselyssä, että viimeisen vuoden aikana on äikässä opiskeltu kielioppia. Muuta ei tullut mieleen. Todellisuudessa kielioppia oli 38 viikosta ehkä kolme. Muuten luettiin, pidettiin esitelmiä, kirjoitettiin, opiskeltiin kirjallisuushistoriaa, perehdyttiin kielen vaihteluun, näyteltiin jne. Mitä sitten hän mahtoi kokea oppineensa? Ihan varmasti hän oli saanut harjoitusta kaikessa ilmaisussa ja kehittynyt monessa asiassa. Mutta tuskin hän itse sitä huomasi, koska suurin osa oppimista on lopulta hyvin vähittäistä kasvamista. Kehitystä ja sen syitä voi olla vaikea hahmottaa.

Englantia en ole tarvinnut, kunnes viime vuosina työni vuoksi joudun tuon kielet ahdistelemaksi aika ajoin. Sanomattakin selvää, ettei kieli harjoittamatta suju.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki paitsi ruotsi oli hyödyllistä. Se valtava määrä aikaa mikä piti tuhlata tuon täysin turhan asian (silloin jo tiedossa että täysin turhaa) opetteluun..

Totta. Ja koska suomalainen kielten opetus on sitä että pitää oppia puhumaan kuin natiivi, monella on vaikeuksia käyttää kieltä kun "ei osaa". Tosiasiassa kun riittää että osaa sen verran että selviää. Ei joka pilkun ole pakko olla oikein.

Ruotsinkieliset eivät yleensä edes halua puhua ruotsia, koska joko a) englanti on helpompi, koska suomenkielinen puhuu niin huonoa ruotsia ja vastaavasti ruotsinkielinen ei puhu hyvää suomea. B) ruotsinkielinen haluaa harjoitella omaa suomeaan c) ruotsinkielisen suomi on niin hyvää, että asioi mieluiten sillä, kuin kuuntelee tankeroruotsia.

Ruotsissa vielä otti päähän se, että ruotsissa puhutaan englantia. Meille vielä sanottiin että ruotsia käytetään pohjoismaisissa yhteistyöprojekteissa. Itse olen aina käyttänyt englantia. Joskus ruotsista tulee pyyntö ruotsiksi, koska tietävät että täällä pitää osata. Mutta 99% asiat hoidetaan englanniksi.

Ennemmin olisin lukenut jotain toista kieltä. Vaikka saksaa toisena pakollisena kielenä.

Kuvaamataito, ruotsi ja uskonto.

Rättikässä. Olisin halunnut puukässän. Olen nainen.

Ei vieläkään onnistu edes virkkaus ja ikää on +60

Käsityötuntien pitsinvirkkaus ja villasukkien kutominen.

Ruotsi.

Asun itärajalla. Kaikki se aika, mitä tuli tuhlattua ruotsin kielen opiskeluun, olisi voinut käyttää vaikka venäjän kielen opiskeluun. Olen nyt 31-vuotias enkä ole tarvinnut ruotsia vielä missään, venäjän taitaminen taas olisi avannut enemmän ovia esimerkiksi kesätöiden suhteen.

Ruotsia en ole tarvinnut enkä käyttänyt ikinä. Kuvaamataidosta ja musiikista en usko olleen mitään hyötyä.

Uskonto oli täydellistä ajanhukkaa. Turhuuksien turhuus - lähes rikos kuluttaa lapsen elämää valtavasti silkkaan hömppään.

Siiis kaikkia turhanpäiväisiä aineiita. Jos mä saiisin perustaa koulun niin se olisi jos suomessa on yksi teatterikorkeakoulu niin se oliisi teatterikoulu.

Vierailija kirjoitti:

Siiis kaikkia turhanpäiväisiä aineiita. Jos mä saiisin perustaa koulun niin se olisi jos suomessa on yksi teatterikorkeakoulu niin se oliisi teatterikoulu.

Muistan kun meniin teatteriharrastuksen pariin niiin se henki oli jotain sellaista mitä ei muuaaalla ollut.