Mitä peruskoulun ainetta ilman olisit selvinnyt tähänastisesta elämästäsi mainiosti?

Ilman uskontoa, täysin turhaa. Yläasteella ja lukiossa koitin elämänkatsomustietoa ja se oli vieläkin turhempaa minusta. Toki jos opetus on asiallista ja teemoihin syvennytään niin sitten ehkä jotakin etua elämässä... mutta kunnon opetusta en ole kummassakaan saanut.

Eihän kaikista peruskouluaineista ole tarkoitus olla hyötyä kaikille, mutta kaikkia mukuloita on kustannustehokkainta ja reiluinta säilöä samassa koululaitoksessa vanhempien työpäivien ajan ja reilua on, että kaikille tarjotaan samat mahdollisuudet niin kaikki sitten saavat samanarvoisen koulutuksen noin lähtökohtaisesti.

Ruotsi!!! Täysin verorahojen hukkaamista!

Ruotsia, liikuntaa, kuvista, musiikkia ja opoa.  

Opoa. Epäpätevä opettaja horisi nuoruusajoistaan ja sai palkkansa. Kaikista muista aineista on jotakin tarttunut matkaan.

Kuvaamataide. Tarvitseeko sen kummemmin edes perustella.

Kuvaamataito! Myös ruotsi on täällä itäisessä Suomessa täysin turha.

ATK

Villakangasmi kirjoitti:

Äidin kieltä ei tarvi opettaa kellekään Suomalaiselle Suomen kieltä puhuvalle pystyy opetella kirjottaa hyvää Suomea ihan itekkin.

Eikä tullut kuin yhdeksän kirjoitusvirhettä yhteen virkkeeseen....

Mä olisin todennäköisesti pärjännyt jopa paremmin jos koulussa ei olisi ollut lainkaan liikuntatunteja.

Meni reilusti päälle kaksi vuosikymmentä ennen kuin uskalsin ja halusin harrastaa liikuntaa. Ja liikunta olisi kuitenkin tarpeellista ihan läpi elämän.

Ruotsi. Pippel på dej.

Musiikki, kuvaamataito, käsityö. Ei mitään hyötyä mistään näistä.

Vierailija kirjoitti:

Mä olisin todennäköisesti pärjännyt jopa paremmin jos koulussa ei olisi ollut lainkaan liikuntatunteja.

Meni reilusti päälle kaksi vuosikymmentä ennen kuin uskalsin ja halusin harrastaa liikuntaa. Ja liikunta olisi kuitenkin tarpeellista ihan läpi elämän.

Samaa mieltä.

Kuvaamataidon kanssa sama homma.

Ja mikäs näitä yhdistää? Jälkikäteen ajatellen varmaan se, että kummankin aineen opettajat olivat varmaan haaveilleet jostain ihan muusta kuin tenavien paimentamisesta. Opetusjälki oli sen mukaista. Varmaan nykyään on nämäkin asiat paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisekseen Raamatun tuntemus on oleellinen osa Euroopan historian ja kulttuurien ymmärtämistä. Olen myös suomen kielen ja kirjallisuuden opettaja ja tiedän kirjallisuuden ihan Kalevalasta lähtien vilisevän intertekstuaalisia viittauksia Raamattuun. Olen kirjallisuuden opinnoissa tenttinytkin Raamatun.

Minä mieluummin tiedän ja ymmärrän kuin olen tietämättä ja ymmärtämättä. En pysty edes kuvittelemaan tilannetta, jossa muodostaisin maailmankuvaani ja ihmiskuvaani ilman niitä tietoja, joita minulla on uskonnoista, pyhistä kirjoista, historiasta, etiikan teorioista jne.

Mikään mainitsemistasi asioista ei edellytä uskontoa oppiaineena. Historian, filosofian ja kirjallisuuden ja taidekasvatuksen kursseilla voidaan käsitellä kaikki tarpeellinen ilman pelkoa taikauskoisesta propagandasta.

Uskonnon opetus ei ole tunnustuksellista vaan lähinnä kulttuurihistoriallista.

Uskonto. Opettajat olivat himo uskovaisia eikä suostunut puhumaan muista uskonnoista, kuin kristinuskosta. Osaan rukouksia ja virsiä ulkoa en muuta🙈 Olen ateisti, joten en tee noilla mitään.

Ruotsi, liikunta, uskonto siinä mielessä että se kaikki on keksittyä, musiikki, kuvis vaikka olikin lempiaineeni muttei niillä tunneilla oikein mitään oppinut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Assburger kirjoitti:

Kymmeniä vuosia tunnustuksetonta?

Missä?

Tytär valitti 7. luokalla(4v sitten) siitä, että uskontoa opetetaan totena.

Otin vanhempainvartissa asian puheeksi.

Opettajan mielestä kirkon jäsenille uskontoa TOTTAKAI opetetaan tunnustuksellisesti.

Joo, olen sitä mieltä, että uskonnon opetus on yleissivistyksen kannalta tärkeää, mutta tunnustuksettomana uskontotietona.

Minulle 70-luvun lopussa uskontoa työnnettiin koulussa aika voimakkaalla pakkosyötöllä, opettaja oli 20- luvulla syntynyt.

Aloin pelätä helvettiä(koti ei ollut uskonnollinen).

Missäkö? No juhlapuheissa.

Tosiasiallisesti ja käytännössä uskonnonopetus valitettavasti on tyypillisesti uskovaisten opettajien käsissä. Pahimmillaan ovat pappeja. Siellä sitten rukoilevat kädet ristissä ja veisaavat virsiä.

Esimerkiksi pienen savolaiskunnan kouluissa 20 vuotta sitten uskonnonopetus oli hyvinkin tunnustuksetonta. Alimmilla luokilla sitä opetti ihan luokanopettaja joka opetti kaiken muunkin, en edes muista missä vaiheessa tuli erillinen uskonnonopettaja. Yläkoulussa viimeistään, ja silloin opetus oli jo lähinnä filosofiaa ja etiikkaa sekä kirkkohistoriaa, ei niinkään kristinuskon opetusta.

Niinhän se on vieläkin yläkouluissa: seiskalla maailmanuskonnot (hyvä tietää, koska vaikuttaa maailmanpolitiikkaan hyvinkin merkittävästi), kasilla kirkkohistoria (hyvä tietää miten se on vaikuttanut Euroopan muotoutumiseen) ja ysillä etiikka ja moraali. Eri asia, mikä oppiaineen nimen pitäisi olla ja voidaanko se jakaa useammalle eri oppiaineelle (historia, maantieto jne.), mutta ne asiat, joita opetetaan eivät ole turhia.

Vaikea sanoa olisinko pärjännyt elämässä ilman jotain nimenomaista oppiainetta, mutta sen tiedän että ihan kaikkia oppiaineita olen elämässäni tarvinnut tavalla tai toisella. Esimerkkejä: kuvaamataito, käsityö, musiikki -> luovuus, hienomotoriikka, harrastukset aikuisena. Matematiikka -> tarvitaan arkielämässä päivittäin, ongelmaratkaisua myös joka päivä. Fysiikka -> autolla ajo, pyörä pyörii, kuu kiertää, valokuvaus, sitä fysiikkaahan hän nämä tietokoneetkin ovat, jopa puutarhan hoito on pääosin fysiikkaa. Kemia -> joka ikinen ruokaresepti perustuu jollakin tavalla kemiaan, siivous jne. Kielistä englantia käytän päivittäin, ajattelenkin halutessani englanniksi. Ruotsia tai saksaa en ole tarvinnut yhtä paljoa, mutta ne ovat helpottaneet muiden uusien  kielten opiskelua.  Uskonto, historia jne, näitä tarvitaan että ymmärtää elämää ja maailman menoa. Ilman äidinkielen opetusta en kirjoittaisi täällä. 

Jopa liikunta on minusta ollut tarpeellista, vaikkakin liikunnasta poistaisin kokonaan numeroarvostelun todistuksesta.

Vierailija kirjoitti:

Vaikea sanoa olisinko pärjännyt elämässä ilman jotain nimenomaista oppiainetta, mutta sen tiedän että ihan kaikkia oppiaineita olen elämässäni tarvinnut tavalla tai toisella. Esimerkkejä: kuvaamataito, käsityö, musiikki -> luovuus, hienomotoriikka, harrastukset aikuisena. Matematiikka -> tarvitaan arkielämässä päivittäin, ongelmaratkaisua myös joka päivä. Fysiikka -> autolla ajo, pyörä pyörii, kuu kiertää, valokuvaus, sitä fysiikkaahan hän nämä tietokoneetkin ovat, jopa puutarhan hoito on pääosin fysiikkaa. Kemia -> joka ikinen ruokaresepti perustuu jollakin tavalla kemiaan, siivous jne. Kielistä englantia käytän päivittäin, ajattelenkin halutessani englanniksi. Ruotsia tai saksaa en ole tarvinnut yhtä paljoa, mutta ne ovat helpottaneet muiden uusien  kielten opiskelua.  Uskonto, historia jne, näitä tarvitaan että ymmärtää elämää ja maailman menoa. Ilman äidinkielen opetusta en kirjoittaisi täällä. 

Jopa liikunta on minusta ollut tarpeellista, vaikkakin liikunnasta poistaisin kokonaan numeroarvostelun todistuksesta.

P.S. Maantieto jäi mainitsematta, sitä olisi mielestäni pitänyt olla kaksinkertainen määrä! Biologiaa on koko elämä.

Ketjua seuratessa minusta vaikuttaa siltä, että moni ei ehkä tiedosta, mitä kaikkea koulussa oikeasti on tullut opittua. Koulumuistoissa erottuvat helposti ikäviltä ja turhilta tuntuvat asiat, kuten kirkkohistoria tai kielioppi, ja jälkikäteen voi tuntua siltä, että koko opetus oli yhtä sijamuotojen ja paavien pänttäämistä. Hyödylliset asiat ovat huomaamatta painuneet säilömuistiin ja ne on opittu niin, ettei oppimistilannetta jälkikäteen edes muista. Yllättävän moni on sanonut, ettei oppinut vaikkapa historian tunneilla mitään ja että kaikki historiaan liittyvä tieto on hankittu muuta kautta. Tätä minun on esimerkiksi vaikea ihan kirjaimellisesti uskoa.