Millainen alkoholin käyttö sinusta on normaalia?

Meillä oli tuurijuoppo vikonloput,kun teki matkatöitä.Eli virtahepo olohuonessa 12 vuotta kun näytin ovea,se oli siinä.En itse käytä alkoholia en tupakoi. Joten en seurustele ystävysty juoppojen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puoliso juo joka pe ja la sekä lomalla usein joka päivä n. 2 litraa olutta/ lonkeroa ja pari viinilasillista.

On humalassa, joka tekee hönestä poissaolevan, nuokkuu ja kuorsaa tv: n ääressä, muu perhe katselee aikansa tuota ja tehdään muuta tai mennään nukkumaan. Mies jää sohvalle yöksi.

Itse en juo kuin alkoholittomia. Kyllä tuo miehen juominen on jo riippuvuutta, kun joka viikonloppu pitää juoda. Omasta mielestään ei ole ongelma, eikä kuulemma aio muuttua.

Ongelmana miehellä on myös unettomuus ja ylipaino ym. Eniten haittaa tuo miehen poissaolevuus ja muista välinpitämättömyys, haihtuu ikäänkuin pois perheestä.

Alkoholi on siis mukavampaa sruraa kuin oma perhe. Mitä tästä voi päätellä?

Alkoholistille mikään ei ole mukavampaa seuraa kuin viina. Kaikki muu on sivujuonne ja juomisen kulissi, mahdollistaja. Juomista ei voita mikään, se on sairaus, siinä missä verenpaine ym.

Kohtuukäyttö on normaalia. Sellainen mikä ei häiritse muuta elämää - yhtään.

Riippuvuuden yksi merkki on että määrät kasvaa. Kun toleranssi kasvaa niin määrää täytyy lisätä. Jos ei määrä kasva, vaan pysyy siinä parissa annoksessa kerrallaan, niin en sanoisi riippuvaiseksi (alkoholistiksi) vaikka ottaisikin joka viikko, tai pari kertaa viikossa. Pienet annosmäärät voi jättää poiskin, eikä harmita. Mutta jos ei pysy pienissä määrissä, niin onhan se sitten ongelma. 

Itse voin ottaa vapaalla 1-2 annosta, en halua hiprakkaan enkä varsinkaan humalaan. Näin on menty parikymmentä vuotta ja joskus ilmankin kuukauden kaksi, jos ei tee mielikään. 

Joku edellä kirjoitti että pari kertaa vuodessa voi ottaa kuusikin annosta kunhan ei ördää tai ole krapula. Kyllä itselle, kun ottaa aina vähän, en ole tottunut kuuteen annokseen ja todellakin jo oksentaisin ja olisin krapulainen kuudesta annoksesta. 

Opiskelija-aikoina mun raja oli neljä annosta illassa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Arkena ei juoda tai jos juodaan max yksi esim. ruuan kanssa tai saunan jälkeen. Viikonloppuna tai pyhinä kaksi-kolme annosta ok. Kunhan ei humalaan tule. Sitten pari kertaa vuodessa juhlia vaikkapa pikkujoulut ja jonkun tuparit, joissa voi ottaa vaikka kuusikin annosta. Kunhan ei ördäyskuntoon pääse ja ole seuraavana päivänä krapulaa.

Tiukkapipo! 

Tiukkapipo?? Itse ajattelin, että onpa runsasta. No, absolutistin korvaan kuulostaakin! En silti häpeile juomattomuuttani vaikka siitä aina vitsiä väännetäänkin ja jotkut koittavat "syyllistää paremmuudesta". 

Saunasiideri silloin tällöin tai tilkka likööriä kahvin kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puoliso juo joka pe ja la sekä lomalla usein joka päivä n. 2 litraa olutta/ lonkeroa ja pari viinilasillista.

On humalassa, joka tekee hönestä poissaolevan, nuokkuu ja kuorsaa tv: n ääressä, muu perhe katselee aikansa tuota ja tehdään muuta tai mennään nukkumaan. Mies jää sohvalle yöksi.

Itse en juo kuin alkoholittomia. Kyllä tuo miehen juominen on jo riippuvuutta, kun joka viikonloppu pitää juoda. Omasta mielestään ei ole ongelma, eikä kuulemma aio muuttua.

Ongelmana miehellä on myös unettomuus ja ylipaino ym. Eniten haittaa tuo miehen poissaolevuus ja muista välinpitämättömyys, haihtuu ikäänkuin pois perheestä.

Noin käy miehelle jolla on rasittava muija, pakko paeta, nähty monta kertaa.

Tyypillinen alkoholistin perustelu! Syy juomiselle on AINA muissa ihmisissä tai tilanteissa. Kyllä juominen on usein oma perinnöllinen ongelma: suvussa löytyy juomareita vuosikymmenten ajalta.

Jos juominen olisi perinnöllistä niin miten ihmeessä Suomessa olisi yhtäkään absolutistia? Omasta suvustakin niitä alkkiksia kyllä löytyy. Nuorena tuli jotain alkoholeja maistettua, mutta totesin, että pahaa on ja itse en niitä tarvitse.

Jos alkoholismi olisi sairaus niin niinhän olisi muutkin riippuvuudet esim. tupakointi (nikotinismi?). Sairaudesta ei myöskään pysty irrottautumaan omalla päätöksellä. Vai oletteko kuulleet syöpäpotilaasta, joka on päättänyt lopettaa syöpänsä ja -puf- syöpä on poissa?

Vierailija kirjoitti:

Kohtuukäyttöä ei ole. Mitä harvemmin, mitä vähemmän kerralla, sen parempi, mieluummin ilman alkoholia. Elämä on freesiä ja raikasta ilman viinapöhnää, joka vie unet, terveyden, aiheuttaa ongelmia ihnissuhteisiin, tuhoaa aivosoluja ym. Hermomyrkky, joka tekee ihmisestä erityisesti iän myötä hauraan ja henkisesti tylsän.

Viinaongelmaisia pappoja ja mummuja on Suomi täynnä.

Miellän itseni kohtuukäyttäjäksi. Vappuna tulee juotua pari lasia simaa. Niitäkin on alkoholittomia, muttei sitä merkkiä, josta itse pidän.

vähän semmonen kaikki riippuu kaikesta-kysymys. Millainen toinen on kännissä, millainen juomapää, millaista terveellisyyskerrointa tavoitellaan ym.

Vierailija kirjoitti:

Kohtuukäyttöä ei ole. Mitä harvemmin, mitä vähemmän kerralla, sen parempi, mieluummin ilman alkoholia. Elämä on freesiä ja raikasta ilman viinapöhnää, joka vie unet, terveyden, aiheuttaa ongelmia ihnissuhteisiin, tuhoaa aivosoluja ym. Hermomyrkky, joka tekee ihmisestä erityisesti iän myötä hauraan ja henkisesti tylsän.

Viinaongelmaisia pappoja ja mummuja on Suomi täynnä.

Tässä kiteytyy suomalaisten älytön suhtautuminen alkoholiin.

 Tottakai on olemassa kohtuukäyttö. Suurin osa meistä osaa kohtuudella käyttää nautintoaineita kuten hyvää ruokaa, alkoholia. Kaikki ei. Jotkut lihoo ja lihoo niin ettei pääse kävelemään. Jotkut juo ja juo niin että jalat menee lopullisesti alta.

 Mutta ei todellakaan kaikki eikä edes suurin osa.

Todellakin on olemassa kohtuukäyttöä. Tuo mistä kirjoittaja kirjoittaa, "vie unet, pöhnä, tuhoaa ihmissuhteet ym" ei olekaan kohtuukäyttöä. Yhdestä annoksesta ei tule mitään pöhnää tai lähde unet. Sitä on kohtuukäyttö. 

Hermomyrkkyhän se toki on, mutta niin on myös nikotiini, jopa kofeiinille on määritelty turvalliset rajat, sillä se on haitallinen aine sekin.

Mikä tahansa on haitaksi, jos ei osaa kohtuudella käyttää. Ihan sokerikin. 

Sen sijaan että demonisoidaan (turhaan, ja virheellisesti) jokin asia, sen kanssa voisi oppia elämään. Voisi vaikka opettaa teineille, mitä se kohtuukäyttö on. Ei niille voi väittää virheellistä tietoa, että kohtuukäyttö ei olisi mahdollista. Kyllähän ne huomaa sen valheeksi.

Tulee mieleen amerikkalainen seksuaalikasvatus - sitä ei ole. Pidättäydy, on ainoa ohje. Ei seksiä. Siihen ei kasvateta, vaan sen olemassaolo kielletään.

Vähän sama tämä monien suomalaisten suhtautuminen alkoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puoliso juo joka pe ja la sekä lomalla usein joka päivä n. 2 litraa olutta/ lonkeroa ja pari viinilasillista.

On humalassa, joka tekee hönestä poissaolevan, nuokkuu ja kuorsaa tv: n ääressä, muu perhe katselee aikansa tuota ja tehdään muuta tai mennään nukkumaan. Mies jää sohvalle yöksi.

Itse en juo kuin alkoholittomia. Kyllä tuo miehen juominen on jo riippuvuutta, kun joka viikonloppu pitää juoda. Omasta mielestään ei ole ongelma, eikä kuulemma aio muuttua.

Ongelmana miehellä on myös unettomuus ja ylipaino ym. Eniten haittaa tuo miehen poissaolevuus ja muista välinpitämättömyys, haihtuu ikäänkuin pois perheestä.

Noin käy miehelle jolla on rasittava muija, pakko paeta, nähty monta kertaa.

Tyypillinen alkoholistin perustelu! Syy juomiselle on AINA muissa ihmisissä tai tilanteissa. Kyllä juominen on usein oma perinnöllinen ongelma: suvussa löytyy juomareita vuosikymmenten ajalta.

Jos juominen olisi perinnöllistä niin miten ihmeessä Suomessa olisi yhtäkään absolutistia? Omasta suvustakin niitä alkkiksia kyllä löytyy. Nuorena tuli jotain alkoholeja maistettua, mutta totesin, että pahaa on ja itse en niitä tarvitse.

Jos alkoholismi olisi sairaus niin niinhän olisi muutkin riippuvuudet esim. tupakointi (nikotinismi?). Sairaudesta ei myöskään pysty irrottautumaan omalla päätöksellä. Vai oletteko kuulleet syöpäpotilaasta, joka on päättänyt lopettaa syöpänsä ja -puf- syöpä on poissa?

Alkoholismi ja masennus ovat mielensairauksia, joihin on vahva perinnöllinen taipumus. Niitä vaan hoidetaan eri tavoin, koska ovat psyykkisiä ongelmia ja syöpä taas fyysinen.

Nolla tippaa vuodessa.

Meillä mies juo joka viikonloppu vähintään sixpäkin verran olutta ja joskus arkenakin yhden tai kaksi, jos on ollut "raskas päivä" tms muu tekosyy. Mies on jo 50v ja valittelee väsymystään jatkuvasti. Olen yrittänyt sanoa, että tuosta se väsymys varmaan johtuu mutta eipä ota muuttuakseen. En tiedä mitä tässä pitäisi tehdä, lapset vielä alakouluiässä enkä haluaisi perhettä rikkoa, mutta raskasta on...

Miksi tällä palstalla joka päivä kysytään monta kertaa, mikä on normaalia tai onko joku asia normaalia? Mitä väliä sillä on?

Tärkeämpiä kysymyksiä olisi, onko tämä asia hyväksi minulle ja muille asianosaisille, tai millaiset vaikutukset tällä asialla on, onko tämä minun mielestäni kivaa ja antoisaa jne. Ei sillä ole mitään väliä, mikä on muille normaalia.

Suun kautta on normaalia. Suoraan pullostakin voi kaataa suuhun jos on olutta, mutta väkevillä pullon suusta ryystäminen alkaa mennä epänormaalin puolelle.

Herranen aika. Kyllä, alkoholismi on valtava ongelma Suomessa, mutta suurin osa tähän vastanneista tuntuu pitävän normaalin rajaa suunnilleen siinä, minkä verran itse juo. "Pari kertaa vuodessa lasi viiniä juhlissa juon, ja YHTÄÄN ENEMMÄN on alkoholismia!!"

Aika jännä kun kaikki käyttää juuri sen maksimimäärän.

Kuitenkin suurin osa suomalaisista juo, ja valtava osa edes osittain humalahakuisesti. Tällä en tarkoita että örvellyskuntoon, mutta siten että se alkoholi oikeasti vähän tuntuukin (vaatii useimmilla sen 2-3 annosta vähintään).

Suomessa pidetään kyllä aivan hirveää dokaamista aika normaalina, mut vähän hassu ajatus sekin että sellainen säännöllinen kohtuukäyttö, jota suurin osa harrastaa, ei olisi normaalia. Absolutismi tai ainoastaan juhannuksena ja häissä on vähemmän normaalia kuin se. Terveellisempää toki, mutta epätavallista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puoliso juo joka pe ja la sekä lomalla usein joka päivä n. 2 litraa olutta/ lonkeroa ja pari viinilasillista.

On humalassa, joka tekee hönestä poissaolevan, nuokkuu ja kuorsaa tv: n ääressä, muu perhe katselee aikansa tuota ja tehdään muuta tai mennään nukkumaan. Mies jää sohvalle yöksi.

Itse en juo kuin alkoholittomia. Kyllä tuo miehen juominen on jo riippuvuutta, kun joka viikonloppu pitää juoda. Omasta mielestään ei ole ongelma, eikä kuulemma aio muuttua.

Ongelmana miehellä on myös unettomuus ja ylipaino ym. Eniten haittaa tuo miehen poissaolevuus ja muista välinpitämättömyys, haihtuu ikäänkuin pois perheestä.

Noin käy miehelle jolla on rasittava muija, pakko paeta, nähty monta kertaa.

Tyypillinen alkoholistin perustelu! Syy juomiselle on AINA muissa ihmisissä tai tilanteissa. Kyllä juominen on usein oma perinnöllinen ongelma: suvussa löytyy juomareita vuosikymmenten ajalta.

Jos juominen olisi perinnöllistä niin miten ihmeessä Suomessa olisi yhtäkään absolutistia? Omasta suvustakin niitä alkkiksia kyllä löytyy. Nuorena tuli jotain alkoholeja maistettua, mutta totesin, että pahaa on ja itse en niitä tarvitse.

Jos alkoholismi olisi sairaus niin niinhän olisi muutkin riippuvuudet esim. tupakointi (nikotinismi?). Sairaudesta ei myöskään pysty irrottautumaan omalla päätöksellä. Vai oletteko kuulleet syöpäpotilaasta, joka on päättänyt lopettaa syöpänsä ja -puf- syöpä on poissa?

Et taida ymmärtää miten perinnöllisyys toimii.

Googlettele vähän. Alkoholismi on tutkitusti voimakkaasti perinnöllistä, ja yleistyvä konsensus on että se on sairaus. Eikä siitä pystykään irrottautumaan omalla päätöksellä - alkoholisti on alkoholisti, mutta se voi lopettaa juomisen. Kakkostyypin diabetes on toinen sairaus minkä voi saada omilla elintavoilla ja mistä ei parannu, mutta minkä kanssa voi elää jos säilyttää terveelliset elämäntavat.

Seurustelu ja ruokajuomaksi ne on tarkoitettu.

Ei kännissä rähisemiseen, eikä sönköttämiseen.

T. juoppo

Vierailija kirjoitti:

Kyllä jos joka viikko pitää jotain juoda niin on musta ongelmapuolella. Mies juo 2-3 tölkkiä joitain oluitansa kerralla noin kerran kuussa ja katselee leffaa tai pelailee. Se on musta ihan ok. Itse en käytä kun sen mitä joskus juhlissa tai vastaavissa tarjotaan alkumalja tms.

Eihän tollasella parilla kaljalla edes meinaa päästä edes makuun kiinni

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puoliso juo joka pe ja la sekä lomalla usein joka päivä n. 2 litraa olutta/ lonkeroa ja pari viinilasillista.

On humalassa, joka tekee hönestä poissaolevan, nuokkuu ja kuorsaa tv: n ääressä, muu perhe katselee aikansa tuota ja tehdään muuta tai mennään nukkumaan. Mies jää sohvalle yöksi.

Itse en juo kuin alkoholittomia. Kyllä tuo miehen juominen on jo riippuvuutta, kun joka viikonloppu pitää juoda. Omasta mielestään ei ole ongelma, eikä kuulemma aio muuttua.

Ongelmana miehellä on myös unettomuus ja ylipaino ym. Eniten haittaa tuo miehen poissaolevuus ja muista välinpitämättömyys, haihtuu ikäänkuin pois perheestä.

Noin käy miehelle jolla on rasittava muija, pakko paeta, nähty monta kertaa.

Tyypillinen alkoholistin perustelu! Syy juomiselle on AINA muissa ihmisissä tai tilanteissa. Kyllä juominen on usein oma perinnöllinen ongelma: suvussa löytyy juomareita vuosikymmenten ajalta.

Jos juominen olisi perinnöllistä niin miten ihmeessä Suomessa olisi yhtäkään absolutistia? Omasta suvustakin niitä alkkiksia kyllä löytyy. Nuorena tuli jotain alkoholeja maistettua, mutta totesin, että pahaa on ja itse en niitä tarvitse.

Jos alkoholismi olisi sairaus niin niinhän olisi muutkin riippuvuudet esim. tupakointi (nikotinismi?). Sairaudesta ei myöskään pysty irrottautumaan omalla päätöksellä. Vai oletteko kuulleet syöpäpotilaasta, joka on päättänyt lopettaa syöpänsä ja -puf- syöpä on poissa?

Et taida ymmärtää miten perinnöllisyys toimii.

Googlettele vähän. Alkoholismi on tutkitusti voimakkaasti perinnöllistä, ja yleistyvä konsensus on että se on sairaus. Eikä siitä pystykään irrottautumaan omalla päätöksellä - alkoholisti on alkoholisti, mutta se voi lopettaa juomisen. Kakkostyypin diabetes on toinen sairaus minkä voi saada omilla elintavoilla ja mistä ei parannu, mutta minkä kanssa voi elää jos säilyttää terveelliset elämäntavat.

Se, että jotkut käytösmallit periytyy ei tarkoita että kyseessä olisi periytyvä sairaus. Jos ihminen on taipuvainen alkoholin liikakäyttöön hän saattaa olla muutenkin taipuvainen erilaiseen dopamiinia lisäävään käytökseen. Moni ns. ex-alkoholisti vaihtaa vaan sen riippuvuuden johonkin muuhun, joskus jopa johonkin alkoholia haitallisempaan kuten uhkapelaamiseen.

Pari pientä lasia viiniä tai olutta 2-3 kertaa viikossa. Joskus harvemmin juhlissa (muutamia kertoja vuodessa) useampi juoma mutta ei mitään blackout-kännejä.